MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

30.12.2011

The Mayo(r) of Paleo City

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,paleo,Vege — Meri @ 7.08

Olen yrittänyt valmistaa majoa ennenkin ja kohtuullisella menestyksellä. Lihansyöjä ei vain siedä oliiviöljyn makua. Jos kookos maistuu oliivia paremmin, tässä ratkaisu! Tämähän on siis vallan herkullista. Paul Jaminetille kiitos!

EDIT: kuten Joni Facebookin puolella sanoi, majon voi tehdä myös kookos- ja oliiviöljyn sekoituksena. Maku voisi olla vieläkin parempi. Myös erilaiset pähkinäöljyt kuten makademia- kävisivät, mutta ovat niin hurjan kalliita, etten raatsi niitä juuri ostaa.

Majoneesi kookosöljyyn

  • keltuainen
  • kookosöljyä
  • kokojyväsinappia
  • valkoviini- tai riisiviinietikkaa (sitruunamehukin käy)
  • suolaa

Sekoita tehosekoittimessa aineksia sopivassa suhteessa. Käytin yhtä keltuaista kohden ehkä desin kookosöljyä, mutta reippaamminkin voi laittaa, maistele kohdalleen. Sinappia vajaa teelusikallinen, samoin etikkaa. Suolaa sopivasti. Nautitaan kaiken mahdollisen kanssa. 😛

Huom! Kookosöljy kovettuu kylmässä eli jääkaapista suoraan tavara on palana, ei pehmeää. Sulaa nopeasti lämpimän ruoan päällä aitoon maustevoityyliin.

27.12.2011

Homo habiliksen porkkanaleipä

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo — Meri @ 9.52

Jälleen kerran Luolalaboratorio on saanut aikaiseksi todellisen läpimurron! Kuten Laboration Naina itse sanoo, tämä on The Leipä. Allekirjoitan. Valmistin suorilta tuplasatsin eikä kaduta. Kuva on ruma, mutta kokeile silti. Systeemi on mehevä ja maukas. Uunilämmin kiitos Nainalle, jälleen kerran!

 

 

Paleoporkkanaleipä

  • 3 dl porkkanaraastetta
  • 4 luomumunaa
  • 4 dl manteli- tai cashew-jauhoa/-rouhetta (käytin 50/50)
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
Sekoita ainekset ja mausta sopivalla suolalla. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille n. sentin paksuiseksi ja paista 200 asteessa kunnes kypsää, ehkä 20-30 minuuttia. Hyvää lämpimänä voin kanssa, mutta herkullista edelleen seuraavana päivänä jääkaappikylmänä!
Ps. Homo habilis eli käteväihminen eli paleoliittisella kaudella ja käytti työkaluja, joita tarvitaan mm. pähkinöiden jauhamiseen ja porkkanan raastamiseen.

18.12.2011

Zeniläinen jälkiruoka

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo — Meri @ 20.56

Koska elämä on joulun alla silkkaa juhlaa, venäläisen illan (ja salsakoulun joulujuhlien ja kiljoonan muun pikkujoulun lisäksi) olin pari viikkoa sitten Vilhon ja Vilhon hurmaavan puolison Lauran huipuissa pikkujouluissa, joista ei puuttunut paitsi ruokaa, myöskään ihmisiä! Tunnelma oli suorastaan hothothot ja tupa täynnä. Tutustuin juhlissa useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin, mm. helsinkiläisen Zen Centerin perustajiin.

Koska uusien zeniläisten ystävieni ruokavalio mukailee myös paleota, päädyimme puhumaan kaiken syvällisen keskellä myös ihmisiä yhdistävästä materiasta, ruoasta. Ei siittä sen enempää, mutta tässä saaliiksi saamani helppo ja herrrrkullinen resepti mustikkapiirakan himoiselle mielelle! Sillä ei zeniläisenkään suu tuohesta ole. 😉

Annos on paitsi maidoton ja viljaton, myös munaton.

Zeniläinen mustikkapiirakka

  • 200 g mustikoita
  • 2 dl pähkinäjauhoa/-rouhetta (käytin mantelia ja cashewta 50/50)
  • 0,5 dl maissi- tai riisijauhoa TAI 0,25 dl kookosjauhoa
  • 2 rkl kookosöljyä
  • kardemummaa
  • vaniljasteviaa TAI vaahterasiirappia
Sekoita mikronkestävässä astiassa ja mikrota niin, että ainekset “kiehahtavat” ja kypsyvät, muutaman minuutin ajan. Voit tarkastella tulosta välillä ja jatkaa sitten nukettamista. Ota jäähtymään. Piiras on todella hyvää, mutta ei säily kumotessa ehjänä (kuten kuvasta näkyy), joten nautitaan suoraan valmistusastiasta.
Valmista piiraalle vaniljakastike esim. kookoskiisselinä tai kookoskermana. Itse valmistin chia-siemenkiisseliä kookosmaitoon ja maustin vaniljalla.
Chia-kookoskiisseli
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 4 rkl chia-siemeniä
  • vaniljasteviaa
Sekoita ainekset ja jätä kiisselöitymään. Se on siinä sitten.

13.12.2011

Friends will be friends

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,meat,paleo — Meri @ 19.23

(…when you’re in need of love they give you care and attention.)

Niinhän se on, että ruoanlaitossakin sitä helposti lehmääntyy pyörimään niiden samojen kavereiden kanssa. Toisin kuin ihmiskaverit, näitä kaveriporukoita kannattaa kyllä hiukan vaihdella sesongin mukaan. Ja yleensä se tapahtuukin melko itsestään, kotimaiset tomaatit kun eivät talvella houkuta ja toisaalta ihanan muhkea keräkaali kutsuu leikkimään keskiaikaa patoja ja keittoja keittelemällä.

Tämä on siis eräänlainen kiertotie kertoa, etten ole kokannut mitään uutta mullistavaa, vaan aion boresti latoa eteenne pari perushelppoa atriaa muistutukseksi. Kas näin:

Kuka maksaa?

Okei, ehkä maksapihvit ei ole se iisipiisein paleokeikka, mutta suositeltava yhtä kaikki. Kysykää vaikka Dr. Terry Wahlsilta, joka paransi MS-tautinsa metsästä-keräilijä-ruokavaliolla (paleon pidempi ja poliittisesti sitoutumattomampi nimi). Erihyvää puolijäisten puolikoiden kera.

Ottaako kaaliin?

Tämä rumahinen mainostaa yhtä lailla sekä ikimuistoista ja lämmittelykertojen myötä alati parantuvaa kaalisoppaa että jauhelihakeittoa. Tässä siis molempia aineksi. Kaalisopan voi tehdä myös nakkisattumilla (tai miksei merenelävin?) ja vastaavasti jauhelihasoppaan ei ole pakko tupata kaalia. Paleosopalla on helppo keitottaa – jopa niin helppo, etten tarjoile ohjetta. (Uusavuttomille vinkki: kasvista ja juuresta pataan, perään vettä ja lopuksi proteiinisattumat sekä suolaa.)

28.11.2011

Viva la batata (ja wanha kunnon peltikaali)

Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

  • pieniä bataatteja
  • foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

  • keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
  • rasvaista luomujauhelihaa
  • suolaa
  • (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)
Paista jauheliha kypsäksi. Suikaloi runsaasti kaalia. Levitä kaalisilppu leivinpaperoidulle pellille ja levittele jauheliha kaalipedille. Peitä suurpiirteisesti foliolla ja paista uunissa n. 200 asteessa ainakin tunti. Mitä pidempään paistat, sen parempaa lopputulos on, kunhan ei pääse kuivahtamaan. Siksi rasvaisen jauhiksen käyttö on tärkeää. Lopuksi poista folio ja paista vielä n. 20 minuuttia, jotta saat rapeutta ruokaan. Paiston aikana systeemiä on hyvä vähän sekoitella.
Mausta suolalla ja/tai käytä maustekastikkeina soijaa ja ketsuppia, jotka taikovat juurevaan talviruokaan mahtavan suolaisen ja makean tasapainon. Soijakastikkeessahan on valmistusprosessin vuoksi niin olematon määrä gluteenia, että Keliakialiitto hyväksyy sen osaksi gluteenitonta ruokavaliota. Jos kuitenkin haluat pelata varman päälle tai olet sopivasti vainoharhainen, valitse vehnätön tamari.

9.11.2011

Tempo on tämä

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.00

…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

  • paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
  • öljyä
  • mausteita
Suikaloi tempe ensin ohuiksi levyiksi, levyt sitten vielä suikaleiksi ja suikaleet edelleen pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun reilusti öljyä tai muuta rasvaa ja mausta se huolellisesti. Reilusti suolaa ja esimerkiksi oreganoa tai vaikka karria! Laita mielimausteitasi. Levitä muru uunipellille ja paista rapeaksi n. 200 asteessa, vähintään se 20 minuuttia.
Hyvää (minun mielestäni) lämpimänä ja kylmänäkin melkein, kun sekoittaa salaattiin tai jo mainittuihin lämpimiin kasvislisäkkeisiin.

9.10.2011

Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin

Filed under: Alakarppi,Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 12.22

Olen ollut pitkään vankka vähähiilarisen ruokavalion kannattaja ja suositellut sitä ihmisille laajalla skaalalla. Tiedon ja oman kokemuksen lisääntyessä olen kuitenkin kääntänyt kelkkani nollahiilarista vähitellen kohtuullisempaan suuntaan. Onneksi näkemystään on sallittua muuttaa!

Ravitsemusmaailman paleohkoon laitaan nojaavista asiantuntijoista esimerkiksi The Paleo Solution -teoksen kirjoittaja Robb Wolf, The Perfect Health Diet -kirjan kirjoittaja Paul Jaminet, tohtori Kurt Harris sekä integroidun lääketieteen harjoittaja Chris Kresser ovat kaikki suhteellisessa konsensuksessa siitä, että vähän enemmän kuin vähemmän hiilaria on monille parempi.

Mm. Robb Wolf suositteli pitkään erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota optimaalisena, mutta on peruuttanut suosituksissaan ja tällä hetkellä edellämainitut asiantuntijat pitävät suurimmalle osalle ihmisistä optimaalisena n. 100-150 grammaa hiilihydraattia päivässä. Tämä on myös Mark’s Daily Apple -blogin ja The Primal Blueprint -kirjan kirjoittajan Mark Sissonin Primal Blueprintin hiilarimäärä ns. ylläpitovaiheessa.

Kurt Harris pohdiskelee Archevore-blogissaan Paul Jaminetin kanssa samoilla linjoilla, että luultavasti hyvinkin laajat vaihtelut hiilarimäärässä ovat sopivia eri ihmisille. Tottakai myös ihmisen aktiivisuudella on vaikutuksensa: paljon liikkuva sietää varmasti suuriakin määriä hiilaria, rauhallisemmin elävä ehkä voi paremmin vähemmällä.

Kaikkiaan hiilarintarve ja -sietokyky riippuu monista yksilöllisistä tekijöistä: ihmisen perimä, terveydentila, elämäntilanne ja siihen liittyvä psyykkinen ja fyysinen rasitus tai toimintakyky määräävät kaikki osaltaan optimaalista tarvetta. Tilanne myös muuttuu jokaisen kohdalla, sillä ihmiskeho ei ole staattinen (eikä suljettu mekanismi, johon kalori on kalori -teoria nojaa). Jos siis tavoittelet hyvää oloa, jaksamista, optimaalista terveyttä ja suorituskykyä sekä bonuksena ehkä pitkää ikääkin, kannattaa ravitsemukseen liittyen kokeilla erilaisia maltillisia vaihtoehtoja ja oppia kroppansa palautteesta.

Alakarpin sudenkuopat

Mitä haittaa kovin alakarpista ruokavaliosta sitten voi olla? Tieto pitkään jatkuneiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksista lisääntyy vähitellen, ja esimerkiksi ketogeenisillä eli ns. nollahiilarisilla tai kohtuullisemmin alakarpeilla ruokavalioilla voi olla esimerkiksi tällaisia seurauksia (ei kaikilla, ei välttämättä):

-kilpirauhasen toiminnan hidastuminen tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt edelleen selvitellään. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on useita eri syitä ja niistä lisää myöhemmin omassa postauksestaan. Tämä vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisesti aiheuttama tai pahentama ongelma on puhututtanut ravitsemusmaailmassa nyt jo hyvän tovin ja ongelman laajuus alkaa vasta vähitellen paljastua. Jos epäilet suurempaakin kilpirauhasongelmaa, mene asiantuntevalle lääkärille. Voin suositella ainakin Tikkurilan Mehiläisen kahta osaajaa: Erkki Antilaa, jolla on funktionaalisen lääketieteen osaamista sekä Timo Heliniä, jonka ymmärrys kilpirauhasen hoidosta koko ajan lisääntyy kasvavan potilasmäärän myötä.

-sieni-infektioiden kasvu suolistossa. Vaikka esimerkiksi gluteenin ja sokerin poisjättämisestä on lähinnä hyötyä suoliston mikroflooralle, voi nollahiilari aiheuttaa myös päinvastaisia ongelmia.

-glukoosi-intoleranssi (joka oikeastaan johtaa osaan tässä mainituista oireista).

-riittämätön ”liman” tuotanto (mucus deficiency), jonka seurausta ovat esim. kuivat silmät ja hengitystiet sekä ummetus, toisin sanoen kuivat limakalvot.

Ketoruokavalion terapeuttisuus

Koska nollahiilari, alakarppi tai ketogeeninen ruokavalio on sitten paikallaan? En ole lääkäri tai tutkija, joten perustan tietoni lukemaani informaatioon sekä raportoituihin keisseihin. Niiden perusteella ns. ketoruokavaliosta on havaittu olevan hyötyä ainakin seuraavissa sairauksissa:

-autismin kirjon oireet

-syövät

-epilepsia

Jos sairastat jotakin näistä tai muuta sairautta ja pohdit, olisiko ketoruokavaliolla terapeuttisia vaikutuksia sen hoidossa, etsi asiansa osaava lääkäri ja toteuta kokeilu hänen valvonnassaan.

Turvalliset tärkkelykset

Mitä sitten syödä, kun on pitkään vältellyt perunaa, pastaa, riisiä, leipää ja sokeria? Tai mitä jättää pois, kun on siirtymässä virallisterveelliseltä kokojyväviljoja suosivalta ruokavaliolta paleoliittisempaan suuntaan?

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan seuraavat tärkkelyspitoiset raaka-aineet ovat yleisesti ottaen hyvin sulavia, sisältävät suhteellisen vähän ns. antiravinteita ja vastaavasti reilusti mineraaleja ja mikroravinteita:

-vanha paleotuttu kuten bataatti sekä eksoottisemmat taro, jamssi, maniokki ja keittobanaani eli plantaani.

-valkoinen riisi. Tämä ns. puhdistettu hiilari on alakarppimaailmassa pannassa, mutta uusi turvallisia tärkkelyksiä ja kohtuukarppia kulutusta suosiva paleohko suuntaus näkee riisin yhtenä turvallisimmista vaihtoehdoista: riisi on hyvin harvoin allergisoivaa, se sulaa helposti eikä puhdistetussa riisissä ole antiravinteita.

-valkoinen peruna. Siis tavallinen suomalainen pottu (terveisiä Irmelille)! Perunan antiravinteet ovat lähinnä sen kuorissa eli jos haluat hifistellä tai sinulla on suolisto-ongelmia, kannattaa perunat kuoria.

Sekahedelmää ja (kotimaisia) marjoja

Tärkkelysten lisäksi paleoruokailija saa hiilareita hedelmistä ja marjoista. Erityisesti marjat ovat suositeltavia, mutta myös hedelmiä voi syödä kohtuudella ja esimerkiksi urheilijalle ne ovat erinomaisen näppärää evästä treenin jälkeen (mieluusti proteiinin kera). Ylenmääräistä eksoottisten ja siten sokeristen hedelmien, kuten ananaksen ja mangon syömistä kannattaa kuitenkin välttää. Itse suosin pääosin omenoita ja banaania.

Väistä hiilarihirviöitä

Jos edellä mainittuja kannattaa syödä, mistä sitten pitäisi edelleen pysyä erossa?

-gluteenista. Suomalaisten viljojen proteiinin gluteenin, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa, yhteys moniin sairauksiin on todettu useissa tutkimuksissa ja sen jättäminen ruokavaliosta on vaikuttanut merkittävästi esimerkiksi monien tulehdus- tai ns. autoimmuunisairauksen oireiden asettumiseen. Suosittelen vakavasti jokaista kokeilemaan gluteenitonta elämää ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen gluteeniin voi suhtautua joko mustavalkoisesti kokonaan välttäen tai silloin tällöin joustaen, riippuen yksilöstä. Ja vaikka gluteenista ei suoraan seuraisikaan elimistön kaaosta, en silti suosittele sen runsasmittaista nauttimista osana päivittäistä ruokavaliota. Erityisesti vehnä on monille ongelmallinen. Huomaa, että vaikka kaura on periaatteessa gluteeniton, kauratuotteet valmistetaan (Aitokaura-tuotteita lukuunottamatta) usein samoilla tuotantolinjoilla muiden viljojen kanssa ja siten niissäkin on gluteenia. Lue lisää: Miksi vilja ei sovi ihmisille.

-sokerista. Sokeri monissa muodoissaan on elimistön tulehdustilaa ylläpitävä aines eikä liene kenellekään uutinen, että sokeria ei kannattaisi alvariinsa pupeltaa. Silloin tällöin nautittuna toki ok.

-muista kuin gluteeniviljoista. Jos haluaa käyttää gluteenittomia viljoja, kuten tattaria, quinoaa tai hirssiä, kannattaa kokeilla olla ensin kuukausi ilman ja sitten testailla, miten kroppa reagoi. Puhdaskauran ja gluteenittomien viljojen kohtuukäyttö sopii joillekin.

-transrasvaan yhdistetyistä tärkkelyksistä. Tässä kombossa tärkkelykset eivät ole pahiksia vaan pahamaineinen transrasva, mutta haluan mainita siitä tässä siksi, että transrasva monessa kohdassa yhdistyy nimenomaan turvallisiin tärkkelyksiin, kuten perunaan (ranskalaiset, sipsit). Samat säännöt kuin muutenkin paleossa pätevät siis edelleen. Keskity ruoan laatuun.

Ja muista: tärkeintä on kuunnella omaa elimistöään.

Elämää, ei vain ravintoa

Chris Kresser muistuttaa tuoreessa blogikirjoituksessaan suhteellisuudentajusta: terveys on muutakin kuin ravintoa, ja elämä on muutakin kuin terveyttä. Kuten viikko sitten pitämälläni Onnellisuus-luennollani kerroin, sosiaalisten suhteiden vahvuus on yhtä merkittävä tekijä aivoinfarktin ehkäisyssä kuin tupakoimattomuus ja sosiaalisten suhteiden vahvuus on se ainoa yhteinen tekijä maailman onnellisimman 10% keskuudessa (tutkittu tieto)! Valitsitpa siis enemmän tai vähemmän perunaa tai banaania, preparoi ruokasi rakkaudella ja nauti se ystäviesi tai perheesi seurassa.

Lisää voit lukea ainakin seuraavilta saiteilta:

Jimmy Moore, Livin’ la vida low carb: Is there any such thing as safe starches on a low-carb diet? Ns. verkkosymposiumi, johon Jimmy on koonnut vastaukset lukuisilta ravitsemusalaa tuntevilta.

Robb Wolf: RobbWolf.Com

Paul Jaminet: The Perfect Health Diet

Chris Kresser: ChrisKresser.Com

Kurt Harris: Archevore

7.10.2011

Fried rice ja sen paleompi kaveri

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,paleo — Meri @ 16.30

En tiedä teistä, mutta itse olen digaillut nuorena kiinalaisten ravintoloiden paistettua riisiä (yleensä kanalla, puluparat). Se on ihanan suolaista ja paistetun maku on maukas, mutta kokonaisuus ei ole pelottavan eksoottinen tällaiselle entiselle ruokanirsolle. Nykyään olen nirso lähinnä laadun suhteen, mutta enpä ole syönyt juuri riisiäkään.

Valmistin paistettua riisiä Lihansyöjän toivomuksesta ja yllätin itsenikin! Siitä tuli juuri sellaista kuin piti. Proseduuri on helppo ja riisin voi keittää juuri ennen preparointia, jos ei ole sitä sorttia, joka suunnittelee ruokalistansa viikoksi etukäteen. Päivän vanha riisi on kuitenkin kauniimpaa, kun jyvät pysyvät irtonaisina. Mutta herkullinen mättö on nälkäiselle syöjälleen aina kaunis!

Here goes.

Paistettu riisi (fried rice – n. neljälle)

  • 2 dl riisiä (kuivapaino – keitä kypsäksi)
  • sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • porkkana, kiinankaalia
  • 3 luomumunaa
  • gheetä tai voita paistamiseen
  • suolaa

Keitä riisi kypsäksi tai hyödynnä edellispäivän ylijäämiä. Jätä riisi sivuun lehdellä soittelemaan ja pilko sipulit. Paistele sipulihakkeita reilussa gheessä tai voissa kookkaalla paistinpannulla tai wokkipannulla, rasvaa saa olla runsaasti, jotta sitä piisaa riisillekin. Kuutioi porkkana ja suikaloi kiinankaali, jos haluat täydentää ateriaa vihanneksilla. Lisää pannulle ja paista hyvästi al denteksi.

Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Riko munat erilliseen kuppiin ja vatkaa rikki haarukalla. Kaada seos pannulla vapautuneeseen kohtaan ja kypsennä koko ajan vedellen hyytyvää massaa lastalla edestaas, samaan tapaan kuin munakasta tehtäessä. Kun massa on hyytynyt, mutta vielä kostea, lisää pannulle riisi. Sekoita kaikki ja paistele settiin riittävä paistetun maku. Mausta kohdilleen suolalla ja tarjoile miten kuten.

Paistettu riisi toimii hyvin myös silloin, kun edellisillan nesteytys on mennyt nappiin. Karvanoppiin. Kermanekkaan?

Ja koska olen ammatiltani luova johtaja (eli toimintaterapian esimies), en voinut välttyä henkilökohtaisen aivoriiheni raksutukselta kun se jo sovelsi ohjetta riisittä. Idean kokeilin juuri ja olihan se damn good sekin. Ylläri.

[Is ugly.]

Fried rice vol. 2 eli riisitön mättö

  • keräkaalia, punakaalia, kiinankaalia, kukkakaalia… Valitse.
  • porkkana
  • sipulia, valkosipulia
  • 2 luomumunaa
  • gheetä/voita paistamiseen
  • katkarapuja
  • suolaa, currya

Suikaloi kaali tai kaalit ohuiksi, voit myös pilkkoa ne vielä pieneksi silpuksi. Tee sama sipuleille, jos käytät. Paistele pannulla reilussa rasvassa niin, että pehmenevät sopivasti, ei kuitenkaan mössöksi saakka. Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Rikot munat erilliseen astiaan ja sekoita rikki haarukalla. Kaada munaseos pannun vapaaseen kohtaan ja anna hyytyä koko ajan lastalla hyytymiä siirrellen. Kun seos on hyytynyt eikä vielä kuivunut, sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsas kouramitta katkarapuja ja anna hetki lämmetä. Mausta currylla (Päivän sana! Se ateistisempi.) ja suolalla. Rokkenrol, kaalia napaan.

Ps. Jos kelaat että mitä vattua täällä pupelletaan riisiä koko ajan, pysy kanavalla. Tulossa Asiaa aiheesta.

4.10.2011

Superiisi arki-illallinen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala — Meri @ 14.44

Tästä ei muona juuri arkisemmaksi muutu, mutta arkihan on kaunista! Ja muona maukasta. Jännä, kuinka pienellä ateriaan saa eksoottisen vivahteen. Curryjauhettakaan ei voi kutsua varsinaisesti uudeksi villitykseksi, ja silti tämä oli virkistävää vaihtelua lähinnä suolalla maustetun ruoan lappamiseen.

Katkarapuja ja kaalia currylla

  • keräkaalia
  • kiinankaalia
  • porkkanaa
  • (pakastevihannesten jämät)
  • katkarapuja
  • curry-jauhetta
  • suolaa
  • gheetä paistamiseen

Suikaloi kaalit ja pilko porkkana pieneksi. Iske pannulle kivasti gheetä ja paistele keräkaalia ja porkkanaa hetki ennen kuin lisäät herkemmän kiinankaalin. Paista vielä tovi, ja lisää sitten sulatetut katkat. Tarkoitus on, että vihannekset menettävät kovuutensa mutteivät purutuntumaansa. Katkat saavat lähinnä lämmetä. Mausta reilulla annoksella currya ja suolaa sopivasti. That’s all folks.

25.9.2011

Tonnikalaa! Viimeinkin.

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala — Meri @ 18.32

Olen pidättäytynyt tonnikalan ruokailusta jo hyvän tovin paitsi välttääkseni säilyketölkeistä irtoavia metalleja, myös tonniakalan kalastukseen liittyvien ympäristö- ja eettisten kysymysten vuoksi. Perjantaina asioin kuitenkin poikkeuksellisesti Valintatalosta, jonka hyllyllä oli paras yllätys pitkään aikaan: kartonkipakattua, tanskalaisen yrityksen ympäristöystävällisesti ja eettisesti tuottamaa, delfiiniturvallista (dolphin safe) tunaa! Bongaa Amanda Seafoods.

Tonnikalakuutiot olivat ilo paitsi mielelle, myös kielelle: öljyyn säilöttyinä tunabiitit olivat pehmeitä mutta riittävän purutuntumaisia ja mahtavan maukkaita. Tyyppasin jo sekä peruskuutiot että aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetut versiot. Jälkimmäisistä mainittakoon, että tomaattia on paketissa hyvin vähän ja maku on hienovarainen. Palvelee siis myös meitä, jotka emme hypi riemusta noin muutoin aurinkokuivattuja tomaatteja maistaessamme.

Tunaa voi syödä sellaisenaan, salaatissa, tapaksena tai vaikka näin.

[Kuvan annoksessa mukana kukkakaalia.]

Tuna slaw

  • punakaalia
  • kaalia
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 tlk Amanda-tonnikalaa
  • suolaa

Silppua kaalia ja paistele pannulla oliiviöljyssä pehmeäksi. Lisää pannulle tunat ja lämmittele vielä. Purista pannulle reilusti sitruunamehua ja täydennä maku suolalla. Siittä sitten suuta kohden.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress