MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

3.2.2008

Pelastu maailma! …lupaan hankkia mikron

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 20.31

talviaurinko

Nyt olis hyvät neuvot kalliit, meikäläinen on nimittäin ilmastonmuutoksen pelossaan ja epätoivoisena ekotekonaan päättänyt hankkia lopultakin mikroaaltouunin. Hanttiin olen pannut 29-vuotiaaksi saakka, vaan nyt on pinttyneiden tapojen tehtävä tilaa uusille ja säästettävä sähköä. Sain jo mökkireissulta tuomisiksi hyvältä näyttävän mikroruokaohjekirjan (mm. leipomuksia), jonka kanssa aion kaveerata heti uuden asukkaan saavuttua.

Mutta ne neuvot eivät siis liity (pelkästään) resepteihin, vaan olisin tiedustellut, onko kenelläkään ajatuksia ja kokemuksia siitä, minkälaiset ominaisuudet mikroaaltouunissa ovat tärkeitä, etenkin kun laittaa paljon ruokaa alusta asti? Itte oon niin kujalla tän asian suhteen, että ilman pientä taustaselvittelyä ei auta astella kaupoille. Kertokaa siis, jos kahdenkympin vekotin ei riitä.

talvijärvi

Mökkimatkalta mukaan jäi mikrovihon lisäksi myös ihania makuelämyksiä sellaisten autuuksien kuin lämminsavustetun lohen (tilliä, sitruunapippuria ja suolaa!), suklaakakun, kauralettujen ja makaruunilaatikon merkeissä. Kotiin asti kannoin litratolkulla vadelmia, mustikoita, sieniä ja sitten erityisboonuksena kaura- ja spelttijauhoja, hurahura! Ja se luonto. Yön aikana lumimyrskysi ja aamu oli aurinkoinen, kirkas ja tuulinen, suuren järven rannalla oli hohtavaa ulkomeren tunnelmaa. Viiltävä kylmyys ei estänyt kahlaamasta jäistä vapautuneella rannalla ja leikkimästä luontokuvaajaa.

jäätä

[Nämä sitä suojelua kaipaavat.]

2.2.2008

Tyhjä maha täyttyy

Filed under: Lätinää,Maidoton,Suklaa — Meri @ 10.06

Eilisen kahdeksan tunnin syömättömyyden ja mahalaukun tähystyksen jälkeen tuntui siltä, että nyt on aika hankkia vähän tuoretta tummaa suklaata. Suuntasin suu ja nielu vielä puutuneina Stokkan karkkiosastolle ja tutkailin tarjontaa. Sveitsiläinen Lindt oli kaikessa hiljaisuudessa tuonut markkinoille 70-prosenttisia täytesuklaita, maidottomia! Sijoitin rahani kahteen: Cherryyn&Chiliin sekä Chocolate Mousseen.

Kun puudutus hellitti ja sain syödä, söin tietysti sushia Pienen suklaakerhon lounaskokoontumisessa. Jälkipalaksi nautimme C&C:tä. Kotona korkkasin Moussen. Törkeän hyviä, molemmat. Chili tosin ei maistu, mutta se ei menoa haittaa.

shokolaa

[Anteeksi kehno kuva, en jaksanut paneutua kun keskityin syömiseen.]

Aiemmassa postauksessa mainitut sokerittomat makusiirapit hakevat vielä käyttökohteitaan, vihjeet otetaan vastaan.

syrup

Joululahjaksi sain nämä ihanat marjajauheet, joita olen toistaiseksi hyödyntänyt aamutuorepuuron seassa, viehättävän makuisia. Yritän keksiä, mihin kaikkeen muuhun niitä voisi ripotella ja kerron sitten.

berry

21.1.2008

Kakku itselle ja armoa koneelle

Filed under: Cake&Cookies,haasteet,Lätinää — Meri @ 21.47

Vähän sitä on muuli 29-vuotisen elontaipaleellaan oppinut, kun luuli välittömästi reissun jälkeen postaavansa ainakin tsiljoona ruokaa ja kuvaa. Kotiinpaluu, uusi työ ja sitä myöten uusi elämä valmiina toimintaterapeuttina on vienyt ajan ja mehut tehokkaasti. Kaiken lisäksi tämä uutterasti raatanut kannettavani on ääriään myöten täynnänsä, lähinnä tilaa vievät tietysti ruokakuvat. En saa edes matkakuvia nähtäville ennen kuin olen antanut koneeni pitää pienen city spa -loman, minkä se toki on enemmän kuin ansainnut.

synttärileipä

Jotain olen kuitenkin syönyt ja jopa kokannut. Eilen pääsin viimein myös leipomaan, puuha josta pidän niin kovin ja jonka vuoksi Välispiikin uudelleennimeänä ammattini taikinaterapeutti on melko osuva. Ja mitäkö leivoin? Itselleni syntymäpäiväkaakun! Koska omana juhlapäivänään saa toivoa ihan mitä tahtoo, uuniin pääsi kesäkurpitsakakku, Cake Courgette, jota olen ennenkin pusannut. Vieraitani pelottelin mainostamalla kakkua terveystuotteena, sillä sitä se melkein onkin; sokeria ja vehnääkin vain kovin kohtuullinen määrä, muuten nimikkovihanneksen lisäksi pähkinää, öljyä ja eilisessä versiossa kuivattuja marjoja sekä bran flakeseja. Koko kakku silti meni, kohteliaisuudestako vaiko nauttien, siitä en tiedä. Sen tosin tiedän, että kranttu isoveljeni otti toisen palan. VICTORY!

Bran flakesien hankinta juontaa paluuni jälkeiseen päivään, jolloin kaupassa sorruin koko reissun ajan himoamaani Bulgarian jogurttiin, jonka seuraksi ostin, todellakin, MUROJA. Vähän niinkuin keksit, murotkaan eivät oikein ole maailmassani olemassa, mutta mieliteko on kolme kertaa kovemmin mieliteko uupuneen muulin mielessä. Jogurtin onnistuin välttämään syöttämällä sen Nellille (mahaparkani säilyi kurjalta kohtalolta) ja bran flakeseja tuuppasin siis kakkuun, sekä taikinaan että pinnalle. Idea on kotoisin Phi Phi Bakerystä, jonka cookieissa oli corn flakeseja. Niiden rapeuttavaa vaikutusta hehkutettiin ja niinhän ne sopivat keikkiinkin. Keikin ohessa meni purkillinen kauravaniljakastiketta, oikein hyvää.

Pahoin pelkään, että myös tammikuun ruokahaaste jää historiallisesti väliin. Kunkkuideoita ei ole lausunnonkirjoittamisen lomassa putkahdellut, joten jollen osta kaupasta karkkipussia ja kuvaa sitä kauniisti, luulen, että kisa käydään ilman Apinanruokaa. Uskon, että se juuri ja juuri onnistuu niinkin. Mutta jos teidän väripeukaloanne syyhyttää, muistutan, että huominen on vielä aikaa ottaa osaa!

20.1.2008

Hiilirepun säätöä

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 10.06

Päivän lehti paneutuu jälleen ruokaostosten ilmastovaikutuksiin ja niistä on pakko raportoida, sillä oma omatunto hieman keveni uutisten johdosta. Artikkelissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo, että ympäristövaikutuksia ajatellen ei ole niinkään merkitystä sillä, tuleeko ruoka Suomesta lähialueilta vai kauempaa maailmalta, kuin viljelyosaamisella, sääoloilla ja maaperän kasvukunnolla.

Edellinen ei vielä puhdistanut omaa omaatuntoa, mutta seuraava tieto kyllä; kuljetusvaikutuksista suurin ilmastolle on sillä, miten tekee ostosmatkansa. Eli reissaako kauppaan kaaralla, julkisilla vai peräti kävellen, kuten itse teen. Hiilireppu painaa kuulema eniten, jos autoilee shoppaamaan ja ostaa vain yhden tai pari tuotetta. Vaikka tiedän, hyvähän tässä on puhua, kun asuu kauppa-apajilla. Silti olen tyytyväinen. Juuri tehdyn kaukomatkan lentojen jäljiltä on vähän kiillotettavaa omatunnossa… Uutisen perusteella ei onneksi silti tarvitse pidättäytyä lähietnokauppojen valikoimista.

Lue lisää –> Lähiruoka ei olekaan ilmastoystävällistä

Lisäys: jutun yhteydessä olevassa Tietokulmassa valistetaan vielä, että selvästi suurin ympäristökuormitus on naudanlihalla ja meijerituotteilla. Nautaa en napostelekaan ja meijerituotteistakin vain kovia juustoja ja voita, mutta niistä en sitten voikaan edes harkita luopuvani! 🙂

17.1.2008

Tervetuloa kotiin

Filed under: Lätinää — Meri @ 21.23

pum

[Tätä luvassa. Ja hetki menee, ennen kuin päästään Napon kanssa sinuiksi. Täytyy kehitellä ihan uudet kuvausrutiinit ja “studio” :-D]

…tuore lahjukseni. Pian Nappo nappaa kuvia napoista. Ensin sen on vain nukuttava hyvät unet, kuten minunkin. Ja huomenna on jo työläisen perjantai ja pääsen vihdoin fondue-neitsyydestäni ihanan Emman ja Napon kummitädin Välispiikin kannustamana!

Mutta mitä ihmettä keksin tammikuun ruokahaasteeseen? Ehkä paketillisen Karnevaalikeksejä. Ne tummanruskeat on parhaita. Ja Fazerin sekalaisten paras on Kiss Kiss. Twist-pussin paras on ranskalainen nougat ja Lauantaipussin parhaat on lätkäkarkit. Hemapasta paras on maissi tai sittenkin herneet ja muussista ja muusista muussi. Nyt on kuitenkin parasta mennä nukkumaan.

16.1.2008

Apina orpona

Filed under: Lätinää — Meri @ 7.02

Orpona siis sikäli, että olen ollut ilman kameraa Suomeen laskeutumiseni jälkeen… Kokkasin jo sen seitsemää (no kolmea) thai-ruokaa täällä mankilassa, mutten pääse elämöimään ohjeilla ennen kuin saan valokuvausmasiinan! Sellainen on kuitenkin pian luvassa ja vielä entistä ehompana, kun saan valmistujaislahjaksi ensimmäisen ikioma digipokkarini. Sille pitää tietysti keksiä nimi, kuten aikoinaan punaiselle maasturilleni (könkeli, ei auto). Piisamirotta palvelee edelleen hyvin, viimeksi Ahvenanmaan pyrähdyksellä.

Myös reissukuvia suollan julki sen verran kuin sensuuri sallii, kun ne pian saapuvat luokseni. Jos on nimiajatuksia kameralle, saa ehdotella vapaasti. Ei muuta. Voikaa hyvin. 🙂

14.1.2008

Taivaallinen Thaimaa

Filed under: Lätinää — Meri @ 9.11

Ihan vielä en vie teitä thai-ruoan maailmaan, mutta kohta! Lupaan. Sitä ennen muutamia huomioita maailmalta. Kuvia seuraa, kunhan Lihansyöjä malttaa purkaa ne kamerastaan.

Ruoka Thaimaassa oli edullista ja ihanaa, ja ehkä parasta kaikessa, aina tuoretta ja nopeasti valmistuvaa. Vaikka etukäteen olin ajatellut pistellä suihini merenelävät poikineen, en siihen kuitenkaan kyennyt. Kun kärsii bakteerikantojen eroista, kroppa ja pää pistävät hanttiin katkoille ja rapusille. Kalaa silti söin, hapanimelänä joka on kestosuosikkini sekä toisenlaisena kombona, jonka valmistelen ja postaan kunhan ehdin.

Kaikenlaiset kanacurryt olivat poikkeuksetta mielettömän hyviä, samoin kuin überlempparini tom kha gai, kanakookoskeitto. Näitäkin porisee täällä ihan pian! Ruokakurssilla oli hauskaa ja kokkiope Noilta sai erinomaiset eväät kotikokkailuun, vaikka oli jotenkin koomista olla siellä vatsatautitoipulaana; yritin parhaani mukaan selitellä lontoolaisille kanssakokkaajille, miksi vain maistoin ruokia. Nauratti sekin, että olin edellisiltana vielä niin todella sairas, että soitin ja jätin perumisviestin kurssin järjestäneen ravintolan puhelimeen. Viestissä puhuin rajusta ripulista, varmaan olivat tyytyväisiä, että tulin sittenkin 😀

Jälkkäreistä maistoin sticky rice and mangoa, tahmeaa riisiä ja mangoa sekä kookos-banaanikeittoa, joista jälkimmäinen oli suussasulavaa. Pannukakut jäivät Lihansyöjälle kun en tiennyt, sisälsivätkö maitoa. Parhaiten Lihansyöjälle maistui pannareista juustopannari! Hilpeä näky se, pala sulatejuustoa pyöreässä kaakussa ja päälle hunajaa.

Hedelmiä yritin syödä koko vuoden tarpeiksi, tuoretta ananasta ja vesimelonia. Ei ihan heti uskoisi, että tuoreeseen ananakseenkin voi kyllästyä. Tavoite saavutettu 😉 Thaimaassa tyyppailtiin ensimmäistä kertaa myös Ameriikan alkuperäinen dominokeksi eli Oreo, jota saikin varmaan viitenä eri makuna. Kaakaoisempi ja ohuempi kuin domino, ehkä jopa parempi. Kokeiltiin myös kaikenlaisia kummallisia kaupanantimia, jota perinnettä jatkoin Hongkongin lentokentän irtokarkkimyymälässä.

Lentokoneruoat olivat ihan okei, vaikka paluumatkalle tilaamassani laktoosittomassa ruoassa oli jälkkäriksi jogurtti. Matka kotiin alkoi muuten hulppeasti vesitasolla, joka oli tajuton kokemus! Jos olisitte nähneet sen alla viistävän meren kimmellyksen auringossa ja tunteneet mahassanne yhdeksänpaikkaisen koneen kiemurat, tietäisitte. Yhtä autuasta kuin kalliokiipeilyn adrenaliini. Ja sukelluksella bongaamani suuri leopardihai. Ja melominen autiolle rannalle, ja kookosten kimpussa ahertavan apinalauman pelkääminen, ja valtavan, tyhjän tekojärvialtaan löytäminen (Lost!), ja kaikki ne ystävälliset ihmiset, joiden kanssa rupateltiin Thaimaassa ja lentokentillä, ja uuden vuoden hillitön ilotulitus, josta satoi naamalle kilo roinaa, ja retki läheisen saaren laguuniin ja The Beach -biitsille, ja The Beachilla kohdattu kaimaani, ja öisen taivaat tuhannet tähdet, ja hikinen ja hermostunut vaellus view pointille, ja rennot aamupalat, päiväkahvit ja välipalat vakiopaikassamme Phi Phi Bakeryssä, ja tietysti vapaana kumottava aurinko ja lempeästi vellova meri…

Sinne jää sydän.

9.1.2008

Same same, but different

Filed under: Lätinää,On the Road — Meri @ 12.34

…kuten Thaimaassa sanotaan. Hottia, humidia, hienoa, hauskaa, herkullista ja hakellyttavan hilpeaa piisaa! Ylimuulinne maailmalla on tehnyt tarkastuksia mm. kalliokiipeilyn, merimelonnan, thai-hieronnan, kokkikurssin, erinaisten ravintoloiden ja lomakirjojen parissa ja lahtee parin paivan paasta Amazing Racelle kohti kotimaata tuomaan henkisia tuliaisia. Siihen saakka siis, ystavat, ja aperitiiviksi pieni helteen sumentaman mielen tuottama runo:

Hamahakkiapina

adrenaliinista epavarma

tuumaa jokaisen liikkeensa

Ylhaalle paastyaan ei katso

maisemaa

(Runo on, kuten saatatte arvata, herkka ja henkilokohtainen kuvaus korkeanpaikankammosta karsivan Apinamuulin kiipimisesta ylos jyrkkaa kallionseinamaa.)

31.12.2007

Hikea, hikkaa, nestehukkaa

Filed under: Lätinää,On the Road — Meri @ 9.08

Hehehehe, todellisuus ei kylla oikein vastaa otsikkoa, se vaan kuulosti niin kivalta. Eli  terveisia Thaimaan hurmaavan auringon alta! Matka tanne kulki halki Ranskan hirvittavan Charles de Gaullen, Hong Kongin modernin kentan ja Phuketin pikkuruisen aseman lapi. Phuketissa nukuttiin myos ensimmainen yo jetlagia pois, josta aamulla varhain matkasimme lautalla Phi Phi -saarelle. Ehdin jo kommeltaakin, Phuketin hotlan aamupalalla tuijotin frittitaikinan vaivaajaa niin kiinteasti, etta kaaduin portaisiin. Nyt jalkapoyta on lahinna enaa ruma, ei juuri kipea. Mutta eiks tallasesta syysta kompuroinnin voi laskea ruokablogaajalle lahinna vahvuudeks?

Lentsikkaruoat oli ihmeen hyvia, erityisesti kun olin autuaasti unohtanut varata maidottomat atriat. Eika se pisin lennoista, 12h, saanut hyppimaan seinille, vaan ihan okei oli. Viimeisella lennolla paasin jopa laajentamaan kulinaarista reviriiani; kiinalainen dim sum on hyvaa! Mutta vahan otti koville jattaa se Haegn Datz syomatta.

Phi Philla sain heti aluksi nopean painonpudotushaasteen, kun elimisto otti yhteen paikallisen bakteerikannan kanssa. Etta biitsikunto on tiukka 😉 Johtuen kropan herkistelysta tilasin sitten toissa iltana thai-ruoan sijaan jotakin ennenkuulumatonta, juustohampurilaisen 😀 Lienee eka hamppari moneen vuoteen eika nytkaan olis nakojaan kannattanut, silla heti ohi kavellyt kaveri kommentoi valintaani: “Cheese burger – traditional thai food.” Heti vittuillaan kun vahan laskee suojauksia. Mutta maha tykkas, sita hellikaamme. Ja Lihansyojaa naurattaa edelleen… Muuten ruokakokemukset on hyvia ja hairiintymattomia. Ja olihan se sallikin ihan symppis.

Merta taytyy hehkuttaa, kun se on niin valtavan ihana! Virkistaa, mutta sallii oleilla loputtomiin. Suolainen vesi kannattelee kevyesti ja hillittomat sateenkaarikalat tulee tutustumaan. Biitsin edessa on suuri riutta, jota voi tarkkailla ja tutkia loputtomiin…

Matkalukemistona on Sabine Kueglerin Viidakkolapsi, jonka haukkasin jo tulomatkalla, ja sen lisaksi Tuulen varjo ja The Kite Runner. Parhaimpana kaikista kuitenkin Richard Dawkinsin The God Delusion (Cheers Ari), joka on tajuttoman hyva. Tekee mieli siteerata koko ajan aaneen ja milloin Lihansyoja malttaa keskeyttaa oman audiokirjansa, niin teenkin. Kehoitan: lukekaa.

Mita viela? Illalla uuden vuoden gaala, aamulla kaytiin pyrahtamassa biitsi paasta paahan. Bungalow on siisti ja kotoisa, unet pitkia ja autuaita. Eilisoinen paluu keskustasta syomasta long boatilla pimean meren poikki oli satumainen. Ai niin se hikka, se tulee kun torjuu nestehukkaa ja juo liian kylmaa vetta. Ja lamminkin on, sateista ei tietoakaan. Kevyt puolipilvi tekee onnelliseksi, kuten maisematkin.

25.12.2007

Dagen efter

Filed under: Lätinää — Meri @ 22.15

Nellinjoulua

[Kuva Akonan.]

Kirjoitin äsken pitkän postauksen ja ohjeistin mm. valmistujaisvoileipäkakun, sen voittamattoman, tekoon. Niin se vaan päätti sitten ihana intternet syödä koko kirjoituksen nälkäänsä, että palaan asiaan jahka kasaan henkisen kanttini. Vaan eipä voi intternettiä syytellä; lienisin itekkii aika kade jos kattelisin tällasta mässäilyä kuivin suin. Heippa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress