Jaettuja herkkuja
Eilen sattui sikäli ihanasti, että sain nälkäisen yllätysvieraan juuri lounasaikaan ja pääsin kätevästi tämän pitkäaikaisimman ystäväni avulla eroon edellispäivien ruokajämistä. Vierailu oli siinäkin mielessä onnenkantamoinen, että rakas karvakuono oli saanut kyytiläisekseen nälkäisen punkin, joka oli syönyt itsensä mahtavan kokoiseksi. Koska Vapun päätä ei vähästä huimaa niin kuin meikäläisen, armas strutsikoira oli pian punkiton ja pirteä itsensä.
Kun jämäherkut olivat näin päätyneet arvostavaan mahaan, illalla oli hyvä syy kokata uusia. Brassijujutsu-leirin hikisten treenien jälkeen seuralaiseni toivoi pitsaa, joka syntyi nopeasti pakkasesta kaivetuille tortillapohjille. Tässä ensimmäisessä versiossa ei ole muuta ihmeellistä, mutta pohjan tomaattikastikkeelle on roiskittu reilusti Behnford’silta eilen shopattua Chipotle Tabascoa.
Toinen pitsa sai haastepitsan punasipulihillokkeen tapaan maistaa makiaa! Mainitsinkin tehneeni muutama päivä sitten tomaattihilloa (hilloketta?), josta tuli kiitos vapaan käden metodin hieman liian makeaa. Sitä ehdoteltiin yhdistettäväksi mm. vuohenjuustoon, joten tässä pitsassa pohja on sivelty tomaattihillokkeella ja päälle on murusteltu sitä vuohimon juustoa. Lisänä kanaa ja muuta kärsinyttä. Siis todella hyvää. Kummassakaan pitsassa ei muuten vuohenjuuston lisäksi ollut “normijuustoa”.
Tomaattihilloke
- oliiviöljyä
- 2 valkosipulinkynttä
- pieni punasipuli
- pala tuoretta inkivääriä
- purkki kuorittuja tomaatteja
- 1,2 dl punaviinietikkaa
- 0,6 dl hunajaa
- 0,6 dl fariinisokeria
- 1/2 tl jauhettua inkivääriä
- 2 kanelitankoa
- 2 tähtianista
Pilko sipuli, valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuullota kattilassa. Lisää tomaatit ja murskaa ne esim. puuhaarukalla. Lisää loput aineet ja anna porista ja haudutella minilämmöillä tunnin, tunnin ja vartin verran, kunnes keitos on keittynyt kasaan ja neste suurimmaksi osaksi haihtunut. Poista kanelitangot ja tähtianikset ja purkita. Ilmatiiviissä purkissa säilyy kaksikin viikkoa jääkaapissa. Ja lisää ideoita hillon hyödynnykseen saapi laitella mielellään! Hyvää se on mutta niin makeaa.
Tahtoo rapsuttaa tuota hurmaavaa Koiruutta!!!! Ylisöpö on hän!!!!
Kommentti Välispiikki — 21.6.2007 @ 16.08
Hän on maailman mussukoin pusukoira tosiaan
Lähdemme juuri hänen kanssaan ulkoilemaan. Ihastuttava jääräpää tämä strutsikoira hurmuri.
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 21.6.2007 @ 16.25
Onpas koirherralla/ neidillä?? kaunis hymy päällä =) Jasukin tuli katsomaan, kun sanoin sille, että täällä on koira.. olen ilmeisesti jotain osannut joskus opettaa. Millasta toi tabasco oli? Thuulista vai mieetua?
Kommentti Pekkateemu — 21.6.2007 @ 17.04
Neiti hän on.
Ilmeisesti Jasukin on siis koirulainen? Minkäsmoinen? Tabasco oli savuisaa, muuten ihan normaalia Tabascoa. En sen thuulisempaa tai lauhempaa kuin tavallinenkaan. Kuulemma tullut joku extra-tulinenkin versio, huhu kertoo. Mutta jos tämänkin olisi pirskotellut vasta sen jälkeen kun pitsa tuli uunista, tulos olisi ollut tietysti hotimpi 
Tuossa tuli mukana joitakin ohjeita, täytyy kokeilla ja raportoida!
Jasulle terv.! Nellin kans oli hurja aamulenkki, kun mm. nähtiin suuri kuollut lokki puolikkaan hiivaleivän viereen kupsahtaneena, vain tuuli leyhytteli siipeä. Suuri ruskea rusakko ja pienjyrsijät piti myös alerttina tuon jäniskoiran ja papanoita se pisteli poskeensa siihen malliin kun ei kotona saisi ruokaa lainkaan
Ihanata juhannusta.
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 22.6.2007 @ 10.31
Juhannuksia myös sinne päin. Jasu herra onn kultainen noutaja (joka tosin ei tunnu vieläkään ymmärtävän, mitä se noutaminen tarkoittaa =) Täytyneepä bongailla, josko täältä jostain löytyisi kyseistä tuotetta! (siis sitä tabascoa eikä koiria) Mun “mökkinettiaika” päättyy nyt, joten en enää turhempia turise. Klaara mittmaarjanii sit vaa =)
Kommentti Pekkateemu — 22.6.2007 @ 12.40