Olimme viikonloppuna häissä, joissa pääsin mm. tantsuamaan humppaa! Ja minkä biisin tahtiin; mahtava peräsin ja pulleat purjeet… Hyppivästä hyörinnästä on jopa video. Sitä ei tosin YouTubessa nähdä.
Häissä toteutui myös yllättävä diilauskeikka, sain nimittäin aika läjän tuoretta, ilmeisesti lohjanjärveläistä(?) haukea. Viime päivät on siis menty hyvässä kalassa ja hauesta on viritelty muutamankin sortin eväs. Aluksi armas Lihansyöjä valmisti haukimureketta ja paistoi vielä voissa fileitä seuraksi. Aterialta jääneitä fileitä olen sitten soveltanut monenlaiseen purtavaan, parhaalla menestyksellä kalasoppaan.
Murekkeen ohje on Ruokalan luottokamaa, maku oli hyvä, mutta koostumus on todella täyttävä. Semminkin, kun samaan syssyyn nauttii niitä paistettuja fileksiä. Murekkeen ohje on tässä kokonaisuudessa, vaikka siitä tehtiin pienempi versio. Kerma korvattiin Monkeyssa kevyella ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla.
Kalamureke (hauesta)
- 1 kg haukifileetä
- 8 dl kermaa
- 4 munaa
- suolaa
- valkopippuria
- muskottia
- raastettu sitruunan kuori
- cayennepippuria
Jauha kala lihamyllyssä kolmesti tai sauvasekoittimella hienoksi. Suolaa massa ja anna lepäillä puolisen tuntia. Lykkää uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kalamassaa taas tehosekoittimessa ja lisää siihen munat yksitellen. Lisää lopuksi kerma ohuena nauhana. Mausta massa ja kaada terriinivuokaan (käytimme tavallista leipävuokaa) ja anna paistella uunissa tunti-puolitoista, vesihauteessa. Massan maku kannattaa tarkastaa ennen uuniin laittoa.
Perunat olisivat varmaan sopineet murekkeen kera. Nyt mureketta syötiin marinoitujen herkkusienien (timjami-rosmariini, pelittää!) ja huvipuistosalaatin kanssa. Maku oli mukavan sitruunainen ja kotoisa. En kyllä ymmärrä miksi kotoisa, kun ei lapsuudenkodissani juuri haukea ole näkynyt eikä hirveästi kaloja muutenkaan. Omassa kodissanikin hauki on vieraillut vain kerran, jossei Ultra Bran Haukea lasketa. Silti.
Paistetut haukifileet
- haukifileitä
- voita
- suolaa
Suolaa fileet. Voita pannuun ja paistoon! Tarkista jälleen suola ja syö.
Haukisoppa syntyi vanhaan hyväksihavaittuun malliin tomaattimurskapohjaan, johon lisäsin kalan ohella kasviksia, katkarapuja ja maustoin yksinkertaisesti kalafondilla. Sopat sopii syksyyn ja talveen. Ja suuhun.
Ruokien kuvaaminen oli taas haasteellista haasteellisempaa, mutta saanette idean. Apinanruokakeittiö lähettää suurterveiset kalastajille ja kiittää saaliista! Hmm, vielä tunnustan, että ainoastaan Lihansyöjä ei ollut häissä lihapatojen äärellä, vaan minäkin. Kasvisruoka kun sisälsi maitoa. Eikä se lihapata hullumpaa ollut 😛 Sääli, että ne hiukopalaksi aiotut karjalanpiiraat jäivät maistamatta. Josta tuleekin mieleeni, että supikkaita voisi taas sommitella. Ja mustikkakukkoa!
Meillä on noita samoja sinivalkoisia kippoja (ja lusikoita). Hämeentieltä hankittu. 🙂
Comment by Matleena — 5.12.2007 @ 15.07
Kipat on mainioita! Edullisia ja käteviä. Sympaattisiakin. 🙂 Aamuinen puurokipponi on samaa sarjaa. Niin, itse asiassa tuo aivan sama astia.
Comment by ylimuuli — 5.12.2007 @ 16.02
Syötpä sä pienen puuroannoksen! =) Mun puurolautanen on iiiiiso. Siihen pitää mahtua puuron lisäksi pilkottuja saksanpähkinöitä, mustikkarouhetta, reilusti maitoa ja usein marjojakin.
Comment by Matleena — 5.12.2007 @ 16.47
Ei kuule kun tuo kuva taitaa hämätä, kyseessä on nimittäin se suurempi malli, aikamoinen kulho 😀 Se pikkuinen on varattu vielä vähän minimmille annoksille. Tosin tuorepuuro mahtuu melkein siihenkin kun on niin tiivis. Mutta ahneelle muulille ei ihan pieni kippa keittoa riitä 😛
Comment by ylimuuli — 5.12.2007 @ 16.49
Olettepas päässeet herkuttelemaan urakalla! Harmi, kun on ollut niin leutoja kelejä, ettei meillä ole mies päässyt talviverkkoja viemään järveen. Pitää tyytyä vain kaupan valikoimiin eli se tarkoittaa melkeinpä vain lohta ja silakoita ja kalapuikkoja.;)
Comment by Kmsu — 5.12.2007 @ 17.13
Ai jaa, niitä on isojakin kippoja. 😀 Meillä on vain niitä pieniä. Niistä ryystetään yleensä misokeittoa tai muuta “pientä”.
Comment by Matleena — 5.12.2007 @ 17.13
Kmsu, ei voi valittaa joo, kerrankin fisua. Vuosimittarilla taidatte kyllä voittaa ihan kuus-nolla! Ja lohihan on hyvää, kuten kalapuikotkin joskus. Silakalle en toistaiseksi ole sydäntäni menettänyt, hankala kala mulle 😉
Matleena, no misolle se pikkuinen on oikein sopiva, kuten banajädelle ja sen sellaiselle. Herkullisen kuuloinen aamupuuro sulla 😛
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 5.12.2007 @ 20.23
Kuules Cal Ender, miks silakka on hankala kala sulle? Silakka on jopa Suomessa harvinaisen aliarvostettu kala, mitä en yhtään ymmärrä. Silakka on helppo, halpa ja nopea tehdä. Esimerkiksi paistettuna se on kuin kala vedessä.
Sit rooibosjuttua. Suomen ulkopuolelta sais kyllä tilattua inkiväärillä ja limellä maustettua, mutta ei ehkä kuitenkaan jaksa alkaa. Ja pääsee sitä helpommallakin: eilen haalin käsiini appelsiiniversiota ja illalla puristin sekaan limen mehua. Nyt alkaa mennä jo siedettäväksi.
Comment by polkkapossu — 6.12.2007 @ 10.58
Niiiiiiin, esimerkiksi paistetut silakat on mun mielestä aivan kamalia. Ehken oo vaan koskaan saanut hyvää silakkaa ja oon dumannut huonojen perusteella. Olishan se halpa. Ei vaan houkuta lainkaan. YÖK. 😀
Mikä siinä on että Ahvenalla saavat lime-rooibosia ja Maraboun tummaa pistaasisuklaata, mutta täällä ei?! Vaan kai toi noinkin menee, onneks on limee kotona. Ehkä sotken sitä johonkin ja harrastan harrasta maistelua i-päivän kunniaksi. Kerta. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 6.12.2007 @ 12.47
Ah ja voih. Paistetut silakat on NIIIIIIN hyviä!
Comment by polkkapossu — 7.12.2007 @ 7.43