Jossette vielä ole käärineet hihojanne ja vatkanneet kasaan mahtavaa marenkikakku pavlovaa, alkaa olla korkea aika. Itse olen kohtuuttoman ihastunut Nigellan pavlovapohjaan, jota olen sovellellut nyt kolmesti. Viimeisimpänä valmistin kaksi pippurista yksilöä, jotka saivat ensi-iltansa tänään töissä. Kietaisin kasaan pippuripavlovat työyhteisöni inspiroimana, viimeisen päiväni kunniaksi. Maanantaina jatkan siis samoja hommia eri sairaalassa.
Turkinpippuripavlova oli ennenmaistamaton makukokemus; ensimmäinen pala oli erikoinen yhdistelmä suolaista ja makeaa, sen jälkeen suu mukautui makuihin ja sulautti ne käsittämättömän hyväksi kokonaisuudeksi anismaista salmiakkia, rapeaa ja venyvää marenki sekä pehmeän täyteläistä kermaa. Pavlova kelpasi kollegoilleni paremmin kuin hyvin, mm. jo moneen kertaan mainittu Malla kommentoi, ettei ole varmaan kuunaan syönyt mitään kakkua näin paljon. Uniikkikappale, tämä pippuripavlova, kuten kollegoistanikin jokainen.
Pippuripavlova
- pavlova-pohja
- 2,5 dl Floran kevytvispiä tms. kermavaahtovalmistetta
- vajaa 150 g turkinpippureita
Valmista pohja vaikka etukäteen, se säilyy kuivassa ja pakkasessa, seuraavaan päivään ihan pussissa jääkaapissakin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja peittele marenkipohja kermaisella kuohulla. Murskaa turkinpippurit pussissa pyyhkeen välissä taikinapulikalla mäiskien. Anger management! Levitä rouhe kermaiselle kaakulle ja tarjoile maailman ihanimmalle yleisölle. Kiitos Laakso, muuli kiittää ja kuittaa!
Ja pavlovaanhan voi soveltaa mitä tahansa: purkkihedelmiä tai tuoreita, yrttejä, karkkia, suklaata, marjoja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, murennettuja keksejä, makeita kastikkeita, siirappeja, hunajaa, rahkaa, jogurttia, muromysliä, halvaa… San sää! Tulikin juuri ajatus, että partaäijällä kerman sijaan päällystetty pavlova hunajalla ja saksanpähkinöillä voisi sulattaa sydämeni, jälleen kerran.
Kokeile myös näitä:
Oijoijoi. <3 Tätä on kokeiltava. Daim-pavlova on nannaa, mutta toki äärimmäisen makeaa sellaista; turkinpippureissa olisi potkuakin. (Turkinpippuritryffelit… 😀 Mmm.) Eli samantyyppisellä perusidealla on jo tullut tehtyä todistetusti loistavaa pavlovaa, mutta turkinpippurit eivät kuunaan olisi tulleet mieleen: kiitokset ideasta, voin vain kuvitella miten hyvää on täytynyt olla.
(Limerooibos on mainiota hunajan kanssa.^^)
~PaulaT
Comment by PaulaT — 23.5.2008 @ 22.01
Uuuuuuu, daim-pavlovaa, sille lämpeäisi tuo nuskin ja Daimin ylin ystävä. Pavlova on kyllä mainio, niin simppeli ja muuntuva, silti aika ylellinen ja hieno. Eikä mikään raskas ja tiivis, vaan kevyt ja köykäinen, suorastaan siro 🙂
Limerooibosista olen hieman kade. Siihen tosin auttoi vadelmalla ja sitruunalla maustettu vihreä tee, jonka sain eilen harjoittelunsa päättäneeltä ohjaamaltani opiskelijalta. Aika kultaista <3 Paraikaa juon teetä, maku on hyvä ja tuoksu vieläkin parempi, Robert's coffeeta tämäkin.
Comment by ylimuuli — 24.5.2008 @ 8.05
Pavlova on vaan NIIN hyvää. Sitäkään ei ole tullut äskettäin tehtyä… Vuosia sitten asustellessani Uudessa-Seelannissa opin valmistamaan “Pav”in vähän korkeampana ja kakkumaisempana, jolloin sisus jää vieläkin tahmeammaksi / vaahtomaisemmaksi. Turkinpippurit voisivatkin olla mainio päällyste, vähän potkua kokonaisuuteen. Kokeiluun menee!
Comment by oliivia — 24.5.2008 @ 9.44
ooooooooo. tuota on ihan pakkopakkopakko päästä kokeilemaan. voi hitto.
oon nyt tanskanmaalla ja täältä ei ehkä saa turkkareita (turkinpippurijäätelöä kylläkin). muuten olisi ruokalistalla heti. mutta kun maa nyt makaa näin niin tuo on sitten ehkä ensi viikonloppuna ohjelmassa.
mä olin oman vikan työpäiväni kunniaksi paaaaaljon laiskempi; hain arnoldsista donitseja työkavereille 😀 onnea kovasti muuten uuden työn johdosta!
Comment by Liina — 24.5.2008 @ 11.00
Oi fak, mä katoin et MITÄ TOI ON, ja sehän on jotain ai-van unelmaa! <3 Pitää kokeilla .. tai koittaa saada joku tekemään tota settiä mulle.
Comment by Kukka — 24.5.2008 @ 15.03
Oliivia, kuinka prota kutsua pavlova paviksi <3 Omin heti! Ihan kuten sen Annan esittelemän liebstöckinkin, lipstikan siis. Turkkarit on panaanipotku suoraan maaliin tän keikin kaa.
Liina, Tanskanmaa! Niin kovin pidän siitä. Siis ilmeisesti et ole siellä kuitenkaan pysyvästi? Siellä on ainakin luomua kaupat väärällään. Ja mä luulen, että olis ne donitsit uponneet tuollakin, kunhan omia himoja ja kunnianhimojani toteutin 😀 Kaikki syyt leipoa on hyviä syitä. Ja kiitos, työ on siis sama, mutta nyt olen vakituinen. Ihanaa.
Kukka, FAK! You're eating my dream! Kantsuu, ei o paha rasti tehdä itekään kyllä, kunhan sitä marenkia vatkaa vaan pitkällä pinnalla pitkään, sokeria hiljalleen lisäten. Ei oo koskaan epäonnistunut nääs. Ja kokoaminen on hauskaa helppoa! Plus se turkkareiden mäiskiminen sirpaleiks 😛
Comment by ylimuuli — 24.5.2008 @ 18.17
Hei hei hei hei, arvaas vaan kuka teki tällä pohjalla, autuaan tietämättömänä tekosistasi, paakkelssin. Toi on kyllä aivan loistava pohja, mukavan kuohkea ja sopivan vaahtokarkkimainen. Sokeria mun ohjeessa on kyllä ollut aina vähän vähemmän, 250g tuntuu pikkusen paljolta. Vaikkakin tämän kertaiseen versiooni laitoin vähän reilummin, kun päälle tuli kirpeää raparperia. Kai sen jossain vaiheessa blogitankin…
häv fan
Comment by polkkapossu — 25.5.2008 @ 13.21
PP, hauskaa että oot samaa mieltä pohjan käyttökelpoisuudesta. Mullakin taitaa olla aina vähän vähemmän sokeria, kun ei ole vaakaa vaan ynnäilen desinmittojen kanssa ja varuiksi aina jätän vähän ali ettei ainakaan mene överiks 🙂 Vähennätkö sä sokuria kuinka merkittävästi? Mäkin tein eilen rhuburberikaakun!
Oolveis duu
Comment by ylimuuli — 25.5.2008 @ 18.56
nyt tuli tehtyä marenkia meilläkin ja kyllä oli hyvääää! kiitokset vaan hehkuttamisesta sinulle ja todella salaiselle leivonta ystävällesi 😉 varmasti tehdään uudetaan! meillä kakku oli tuhdin ruokailun päätteeksi, joten sitä jäi :O perhe tuhosi loput juuri aamupalalla. ei kai huono aloitus päivään ollenkaan?
Comment by hyppysellinen — 1.6.2008 @ 7.29
Hyppy, eikös vaan ollutkin! Ja sellai sopivan helppo, mutta silti fancypansy. Aika kiva aamiainen 😀 Mitä laitoit päälle vai tuunko kattomaan plokista? 😉
Comment by ylimuuli — 1.6.2008 @ 9.04
laitoin raparperimansikkahillokkeen Polkkapossun tapaan, mutta tule vaan kurkistamaan 🙂 poitsu toivoi kakkua synttäreilleen omenahillolla, joten saas nähdä mitä siitä tulee
Comment by hyppysellinen — 1.6.2008 @ 11.23
mitä muuten teet ylijäämäkeltuaisille? itse en osannut tällä erää kuin heittää pois, mutta kai niistäkin jotain saisi?
Comment by hyppysellinen — 1.6.2008 @ 20.05
Hyppis, hyvältä näyttää, tuo pohja on ihan äärettömän monikäyttöinen, kuten erilaiset hedelmä-, marja- ja karkkikombinaatiot osoittavat. 🙂 Suklainen versio tietysti myös on ihan okej 😀
Keltuaiset menevät tällä hetkellä usein koiralle, mutta niitähän saa uppoamaan vaikka majoneesiin tai suklaamousseen tai erilaisiin kastikkeisiin (esim. Polkkiksen spesialiteetti, itse en piittaa enkä kykene kynnelle, ainakin tällä hetkellä hollandaise lienee kova sana) tai vaikka Carlokseen, tuohon ihanaan sitruunatorttuun (http://monkeyfood.net/2007/12/11/poucos-mas-bons-vahan-mutta-hyvaa/). Mitähän muuta sitä keksis 🙂 Jos on jäätelökone niin eikö sellaisiinkin joskus niitä laitella?
Comment by ylimuuli — 1.6.2008 @ 20.26
Älkää ihmeessä heittäkö keltuaisia pois! Niissähän on ne kaikki vitamiinit ja kaikki. Monta keltuaista menee vaikkapa pasta carbonaraan: kastikkeeseen menee neljä keltuaista, ruokalusikallinen tai enemmän creme fraichea, suolaa ja runsaasti pippuria myllystä. Olikohan muuta? Sekoitetaan keskenään jonka jälkeen mukaan lisätään keitetty spagetti. Hyvää. Valtavan.
Ja eikös keltuaisella voi suurustaa kastikkeita muutenkin? Antaa niin mehevän maun…
Comment by sammakko — 1.6.2008 @ 23.22
Olikohan muuta – no oli, hyvää raastettua juustoa desi pari ja yleensä parmankinkkua, joka meillä yleensä mun takia jää pois. Sori, liian myöhä, pää ei toimi.
Comment by sammakko — 1.6.2008 @ 23.54
Sammakko, ei heitetä ei! Harvoin tulee tällaista tehtyäkään, josta jää niitä yli, mutta silloin koira on aina onnellinen 😀 Vaan ehkä sitä karbonaaraakin vois kokeilla, ilman tuota parmaa. En olekaan vielä koskaan syönyt :-O
Comment by ylimuuli — 2.6.2008 @ 5.43
meillä on kyllä syöty carbonaraa mutta kokonaisilla munilla. tämä oli hyvä vinkki!
kiitos myös ylimuuli sinulle. tuo kakku on kyllä niin makea ettei samalla viitsi toista makeaa rakennella…?!
Comment by hyppysellinen — 2.6.2008 @ 6.40
Serkkutytön polttareissa oli pippuripavlova aamupäiväbrunssilla tarjolla.Ihastus oli suuri, juhlakalun salmiakkihampaalle herkku oli nannaa. Eipä muutkaan irvistelleet-huokailivat vain. Muruakaan ei jäänyt jäljelle saksofonin soidessa tulevalle morsiamelle.
Comment by titiina — 6.7.2008 @ 19.38
Hyppis, niin tuli noista toisista makeista mieleen, että jos on juhlia järjestämässä, parikin makeaa joista toiseen tulee valkut ja toiseen keltut on ihan hyvä idea. 🙂
Titiina, oi, tuohon kuulostaa ihan runomaisen ihanalta <3 Hienoa, että pippuripavlova maistui.
Comment by ylimuuli — 7.7.2008 @ 5.38