Alkusyksyn Euroopan turneeni eli hienommin International Course on Health Care Issues -opintojaksolla seikkailin kolme viikkoa Briteissä Bournemouthissa ja Belgian Brüggessä ja Dworpissa. Seuraa oli ainakin kymmenestä eri Euroopan maasta ja kulttuurien sekamelska melkoinen. Brittein yhteiskokkaukset toivat paloja mm. Pakistanin ja Portugalin ruokakulttuurista, dhalia ensimmäisestä ja jälkiruokana tarjottua makeaa riisipuuroa toisesta.
Belgiassa ruoat olivat talon puolesta ja kokkailut vaihtuivat kulinaarisiin keskusteluihin. Erityisen paljon pulisimme resepteistä portugalilaisen Carlosin kanssa, joka suhtautui sekä ruokaan että treenaamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Eräänä iltana, kun meitä ei ollut enää montaa viinilasillisella tokenemassa päivän tuiskeista, opin myös portugalilaisen lausahduksen poucos mas bons [pokus mas boons], joka tarkoittaa suurin piirtein vähän mutta hyvää ja käytetään yleensä ihmisistä.
Vähän, mutta hyvää on keskusteluiden saldoksi jäänyt sitruunapiirakan ohje. Vähän, koska se on niin överimakea, ja hyvää, koska sitä se on! Kyseessä on Carlosin bravuuri, jota hänellä kuulema oli eväänä vielä reissun alussa. Eli vähän Uneliaan kokin idean tapaan, makumatka Portugaliin alkakoon. Olkaa hyvät, kiinnittäkää turvavyöt ja nostakaa istuimet pystyasentoon. Tämä matka ei vie edes petrolia.
Carlos eli superhyvä sitruunapiiras
Pohja
- n. 40 marie-keksiä (Kulta-Mariesta jää vielä muutama yli nostalgisointiin)
- munan keltuainen
- voita (laitoin ehkä 100 g)
Pura angstit murskaamalla keksit esim. muovipussissa kaulimella mäiskien (Nigella style), blenderissä tai kourin murtamalla (Monkey style). Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita, sulata sitten voi ja lisää se jäähtyneenä seokseen. Määrä on tosiaan hieman epämääräinen, koska Carlos ei siitä ohjeessaan mitään lausunut, mutta tarkoitus on saada aikaan massa, joka on mahdollista painella piirasvuoan pohjalle. Nyt voit sitten painella sen massan piirakkavuoan pohjalle ja siirtää astian massoineen jääkaappiin asettumaan.
Täyte
- purkki maitotiivistettä (condensed milk)
- 2 keltuaista (säästä valkuaiset!)
- sitruunan mehu ja kuori
- (2 rkl sokeria)
Maitotiiviste on siis maitoa, josta vesi on poistettu ja siihen on lisätty sokeria. Tuote säilyy huoneenlämmössä avaamattomana ilmeisesti lähes ikuisesti. Melkein ikuisesti se kaapissani odottelekin. Tämä johdatus on sikäli olennainen, etten itse ollut rekisteröinyt tuotteen makeutta ja lykkäsin sokerin joukkoon maistamatta. Suosittelen harkintaa sokerin lisäämisen kohdalla, vaikka oma makuni onkin ehkä tavallista vähemmän makeaa sietävä.
Käytit lisäsukkeria tai et, iske kaikki ainekset vesihaudekattilaan ja sekoittele, kunnes seos paksunee sopivaksi. Maistele ja säädä sitruunaisuutta. Alun perin ohjeessa oli vain puolen sitruunan mehu, mutta omaan makuuni se kesti hyvin toisenkin puolen mehusta sekä kuoren.
Kun seos on valmis, ota pohja jääkaapista ja levitä seos sille. Valmista marenki.
Marenki
- 2 munanvalkuaista
- sokeria tai tomusokeria
Säädä uuni ehkä pariinsataan asteeseen tai 175. Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja pursota piiras sillä. Yhtä hyvin voit läästiä marenkiseoksen piiraalle ihan lusikalle. Itse harjoittelin ensin pursottamista ja sain aikaan peace-merkin, mutta sitten symppasin liikaa niitä syöjiä, jotka saavat palansa ilman marenkia ja tasoittelin marengin koko piiraan päälle. Oikea ratkaisu, vaikkei niin dramaattinen.
Paista uunissa hetken verran, niin että marenki saa vähän väriä. Varo ettet polta! Tarjoile rinta rottingilla ja vaivu eteläeurooppalaiseen tunnelmaan… Itseni lisäksi piirasta nauttivat Lihansyöjä sekä perheeni. Lihansyöjä oli makeusasteesta samaa mieltä kuin olin itsekin, eli että se oli hivenen liiallinen (ainakin kun syö kunnonkokoisen siivun), mutta perheeni oli siihen täysin tyytyväinen ja etenkin isäni ihmetteli sokeripökerrysvaroituksiani. Ristimme tortun tietysti Carlokseksi ja äitini kuvaili kohtaamista seuraavasti: “Carlos oli meille kuin piipahdus eteläeurooppalaisessa kahvilassa: runsas, makea herkku, joka yhdistää ystäviä!”
Carlos säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee vanhetessaan. 😛
Carlos vaikuttaa todelliselta kullanmurulta 😉 ..kävisköhän tuo meilläkin kylässä? 🙂
Comment by Mihako — 11.12.2007 @ 15.44
Carlos kannattaa ehdottomasti kutsua käymään, mainiota seuraa ja silmäniloa 😉
Comment by ylimuuli — 11.12.2007 @ 15.46
Miten ihanan runollinen äiti! 🙂 Mä maistoin maitotiivistettä ensimmäistä kertaa jokunen päivä sitten. Sitä tarjottiin lettujen kanssa, ja se oli ihan siirappimaista! Kuvittelin sitä lohkeavaksi. (Toisaalta mitäpä maitoista valkoista en kuvittelisi lohkeavaksi, rakkauteni hapanmaitotuotteisiin on niin loputon.)
Mitä tulee Carlokseen, mulla on traumat karvaanhappaman sitruunapain leipomisesta, ja epäilen että tää resepti kera maitotiivisteen voisi olla ratkaisu ongelmaan!
Comment by Anna — 11.12.2007 @ 16.02
Hahaa, loistavaa! Mulla onkin kaapissa maitotiivistettä, joka on odotellut siellä melkein ikuisuuden. Ja vielä sitruunaa ja marenkia, lääh…
Comment by Matleena — 11.12.2007 @ 16.37
Herkullisen näköistä piirakkaa! Minullakin on kaapissa purkki ulkomailta tuotua condensed milkiä, erääntynyt reilu vuosi sitten. Voisikohan sitä vielä käyttää?! Olen yrittänyt etsiä tiivistettyä maitoa Suomesta, mutta en ole löytänyt. Onko vinkkejä mistä sitä täällä löytää?
En ole ennen kommentoinut kirjoituksiasi, mutta innolla aina riennän uutta postausta katsomaan 🙂 Loistavia ideoita sinulla!
Comment by elina — 11.12.2007 @ 17.26
😀
sun tapa kirjoittaa on ehkä maailman piristävin 😀 ohjekin tietysti näyttää mainiolta 😀
Comment by Liina — 11.12.2007 @ 20.02
Anna, äidillä on sana hallussa. 🙂 Ja tämä on The piirakka joka tarjoaa korjaavan kokemuksen!
Matleena, joo hetken sai omaki purkkini uotella kaapissa 😀
Kiitos Elina, ihana kuulla! 🙂 Joskus sitä aina miettii että mitä sitä täälläki lätisee mutta sitten se on vaan niin mukavaa. Ja kommentit on se suola, kuten aina hoen, kovin hauskaa kun pistit viestiä.
Tiivistemaidostasi en osaa sanoa, ehkä avaisin ja maistaisin, maistuu todella makealle ja on siirappimaisen tönkköä. Jossei ole ihmeempää sivumakua niin siittä vaan, luulen. Ja etnokaupoista olen itse sitä löytänyt, tietysti riippuu, missä päin Suomea asut?
Liina, menee muulin posket ihan punasiks 😀 Jeee.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 11.12.2007 @ 21.03
Ay caramba! Carlosta vongataan saletisti Kulinaarimurulaankin visiitille! Mitenkä mulla on sellainen mielikuva, että tuota tiivistemaitoa saisi myös vähemmän makeana versiona? Tai sit oon nähnyt unta… löysinpä muuten tänään suklaatia osastolta “maistuis varmaan sullekin” – postaan löytöni myöhemmin, käy kuikuilemassa 🙂
Comment by Välispiikki — 12.12.2007 @ 20.25
Tuo pokus mas boons -sanonta oli ihana oppia!
Comment by vap — 12.12.2007 @ 20.52
Välispiikki, oye como va! Carlos tulee kyllä kun kutsutaan 😛 Miksi mulla tuli mieleen se kirja, jonka nimi on Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran, en ymmärrä. :-O
Alan välittömästi kytätä Murulaa!
Vap, eiks oo käyttökelponen ja hauska. 🙂 Perjantaina ollaan sit ihan poksmasboonz, ihanaa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 12.12.2007 @ 21.13
Minä tuota maitotiivistettä jäin ihmettelemään, että saako Suomen maasta, mutta sittenhän se noista kommenteista selvisikin….että etnokaupoista…. Vosiko mikä muu tuote korvata tuota?
Comment by Marke — 12.12.2007 @ 21.26
Marke, paha mennä sanomaan, en ainakaan itse keksi, mikä. Sitruunapiiraanhan täytteenhän voi sinällään tehdä vaikka sitruunakiisselistä, esim. näin: http://pastanjauhantaa.blogspot.com/2007/04/sitruunatorttu.html
Ettei ilman piirasta tarvitse jäädä vaikkei tiivistettä löytyisikään. 🙂
Ja vielä Välispiikille; Wikissäkin mainitaan tosiaan myös makeuttamaton versio, mutta makeasta on tullut niin yleinen, että usein käsitetään tuona. Alun perin siis nimeltään sweetened condensed milk, tämä äitelä. Sitä sokeritonta en ole nähnyt?
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 12.12.2007 @ 22.27
Mikäli verkkokalvoni oikein muistavat, niin niille on piirtynyt muistijälki makeuttamattomasta maitopurkista Hakaniemen metroasemalla olevan etnokaupan hyllyltä. Onkohan sen putiiin nimi Jasmin Food tms? Tai sitten muistijälki on Vii Voanista.
Comment by Välispiikki — 12.12.2007 @ 22.34
Verkkokalvojen muisti, something like a phenomenon! TSekkaan. 🙂
Comment by ylimuuli — 12.12.2007 @ 22.54
Marken kysymyksestä tuli mieleen, että mun mielestä tiivistemaito muistutti vähän jotain oikein paksua ja makeaa vaniljakiisseliä. Ehkä jostain sellaisesta voisi virittää korvaavaa, sitruunaista versiota, jos kotipaikkakunnalla ei tiivistemaitoa myydä?
Comment by Anna — 13.12.2007 @ 0.28
Tiedättekös muuten likilegendaarisen kikan, miten saa tehtyä ihan mieletöntä kinuskikastiketta. Jos joku nyt kinuskista sattuu pitämään.
Avaamaton peltitötsä kondensoitua maitoa veteen kiehumaan 2½-3 tunniksi ja siinä se onkin. Avatessa pitää varoa, ettei kastikkeet sinkoile naamalle – kuten aina elämässä. Pitää olla sitten sokeroitu versio, muuten menee pöheikköön. Tosin harvemmin täällä kai myydään edes sokerittomia?
Comment by polkkapossu — 13.12.2007 @ 9.15
Anna, kyllä varmaan. Itse en kiisseleistä tiedäkään mitään. Paitsi Zarkuksen legendaarisen feattauksen: giisselii, paa nigamiin, onnellinen zugulagu oooon!
Polkkapossu, tiedetään, tiedetään! Joku juuri neuvoi barbakikan Pastanjauhajien kommenteissa. Tsinuskille voiski olla täällä käyttöä 😛
Comment by ylimuuli — 13.12.2007 @ 10.59
Ginuski herättää tällaisen satunnaiskommentoijankin! Pakko pistää kokeiluun! Joskus söin puoli (pikku) kattilallista kinuskia yhdeltä istumalta. Ei hetkeen tehnytkään sitten kinuskia mieli.
Comment by akonan — 13.12.2007 @ 17.33
Varmaan tosi PIKKUkattila olikin 😉
Comment by ylimuuli — 13.12.2007 @ 22.25
Hahhaa, mitäs löysinkään, kun laitoin summassa hakusanaksi kuukkeliin maitotiiviste. Carloksen! 😀 Meillä jäi tiivistettä yli viikonlopun keitoksista ja ajattelin hyödyntää sen nyt johonkin herkkuun. Siispä Carlos pääsee kokeiluun, toivottavasti ei olla syöty liikaa Marieita, ovat niin – nostalgisia. Mitähän keksejä Portugalissa käytetään, mainittiinko keksien nimeä missään vaiheessa?
Comment by Ritu — 21.10.2008 @ 17.08
Ritu, hehehehee, when you least expect it… Carlos 😉 Tää on yybermakee ja ihana. Ja keksit on Portugalissakin Marie-keksejä, nimenomaan! Että autenttista pahvikeksiä. 🙂 Ja siis tosiaan samantyyppinen keksi ihan, haastattelin silloin tarkasti. Tietysti voi digestivetyyppistäkin pohjaan käyttää jos haluaa, se on rasvaisempi ja maukas, vaatii vähemmän “lisättyä” voita. Mut kui vain! Kerro sit että tuliko epiloogista kakkaa (kuten joku oli juuri yhteen suklaakakku/mokkapalaohjeeseen kommentoinut) vai ihanko aurinkoista 😀
Comment by ylimuuli — 21.10.2008 @ 18.38
Ohhoh, no kylläpä tuli tosissaan makiaa. Carlos vei kielen mennessään!
Comment by Ritu — 21.10.2008 @ 20.51
Siis joko kokeilit?! :-O Oot valoa nopeampi! Toivottavasti makeuden multihuippu kuitenkin maistuu. 🙂
Comment by ylimuuli — 21.10.2008 @ 21.07
[…] kiitos portugalilaisten tuttujeni (ciao Carlos ja Ana!) virityin maan ruokiin pari vuotta sitten. Carlos saikin lainata nimensä ylimakean ihanalle sitruunatortulle ja nyt viimeinkin pääsin kokeilemaan portugalilaista perinteistä joulukakkua, Bolo Reitä. Bolo […]
Pingback by MonkeyFood » Gonçalon mehevä Bolo Rei — 28.12.2009 @ 10.39