MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

18.11.2008

Syötävän rumaa

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 20.33

Kun silloin tällöin sattuu lukemaan jostain lehdestä, kuinka joku kuuluisa ihminen ruokaa laittaessaan panostaa aina esillepanoon ja esteettisyyteen, sisälläni ailahtaa pieni kateus. Niinä hetkinä ajattelen ohimenevästi, että tästä lähin käytän itsekin enemmän energiaa ruoan kauneuteen. Asettelu, origami ja feng shui, toivotan ne kaikki tervetulleiksi!

Mutta sitten tulen järkiini (ja kotiin nälkäisenä): eikö juuri roiskaistun näköinen epämääräinen kasa ihanaa lohturuokaa näytäkin kodikkaan kutsuvalta? Rahkamöntti rikkinäisessä ämpärissä kerta kaikkiaan pakottaa ahmaisemaan sen kitaansa? Turkasen ruma pohjaanpalanut nakkirisotto lupaa herkullisia karsinogeenejä ja suolaisuuden taikaa? Jepjep, siitä fengshuista voi vähän hellittää. Ainakin arkena. Ainakin minä.

paola

Genressämme esillä mm. Paolan paras pastasalaatti ja mustikkarahka… Eläköön alkukantainen ruokahalu ja käsillä (kokkaus) syöminen!

ämpäri

10 Comments »

  1. Ainakaan sinusta ei tule isona kaiseki-kokkia 🙂 No, ei minustakaan.

    Comment by ari — 18.11.2008 @ 23.04

  2. Ihanan virkistävä postaus! 🙂 Söin tänään melkein identtisen näköisen jälkiruuan, mascarpone-rahkaa herukoilla, kuin tuo sinun mustikkarahkasi. Erityisesti lämmitykset on yleensä just niin syötävän rumia vaikka maku olisikin taivaallinen 🙂

    Comment by Risulinna — 18.11.2008 @ 23.12

  3. Ari, mikäs se on, kaiseki-kokki? 🙂 Minusta ei taida tulla isona minkäänlaista kokkia, paitsi kotikokki, tietysti. Vaikka nytkin on tilattu eräältä taholta pikkujoulutarjoiluita <3 Aika siidee.

    Risulinna, nimenomaan! Ja lämmittäessä uudestaan monen ruoan maku vain muhevoituu. Kaikenlaiset papupadat ja vihannesmöyhöt on niin herkullisia, mutta kamalan kaukana ristiin asetelluista korsista tai toisistaan erottuvista raaka-aineista ja väri-iloittelusta. Ei tunnu missään! 😀 Ja sitten voi taas nauttia, kun joku on jaksanut laitella oikein upeaksi. Joskus sitä itsekin vähän jaksaa.

    Comment by ylimuuli — 19.11.2008 @ 7.31

  4. Nami namin näköistä rahkaa.

    Ylimuuli, sulle on tunnustus blogissani:)

    Comment by Yaelian — 19.11.2008 @ 8.55

  5. “ristiin asetelluista korsista tai toisistaan erottuvista raaka-aineista ja väri-iloittelusta.”

    Juuri sitä on kaiseki! 😀

    Comment by Mirka — 19.11.2008 @ 11.17

  6. I just love Ylimuuli!

    Comment by Lotta — 19.11.2008 @ 15.14

  7. Ei se näkö vaan se maku ja moni kakku päältä kaunis 🙂 Mustikkarahka näyttää kyllä syötävän hyvältä!

    Comment by Seinäkärpänen — 19.11.2008 @ 17.01

  8. Yaelian, sniff, kiitos :’) Olen todella otettu. Oma blogisi on aloittanut niin upeasti, seuraan kasvavalla kiinnolla ja ruokahalulla erityisesti elävän ravinnon kokkauksia, joihin päin itsekin olen silloin tällöin kallellaan. Rahka oli naminamia, rahkan lisäksi kreikkalaista juggea 😛 Nyt on kevyempi versio oottamassa, tavan maustamatonta ja rahkaa. Mustikoihin on nyt hirveä himo!

    Mirka, sehän sattu 😀 Heti ymmärsin kiitos. Ja Ari on toisin sanoen oikeassa.

    Lotta, I love you back!! 😀

    Seinäkärpy, aivan. Kyllä maku ruoan kruunaa, voihan sitä syödä vaikka silmät kiinni. Vaikka eipä siinä, olen myös suuri seefoodin ystävä ja ymmärtäjä. Kaunista katsella on mielestäni jo monenlainen salaatti, tuoreet raaka-aineet kaikissa väreissään. Ja rahkassa on jotain maagista 😛

    Comment by ylimuuli — 19.11.2008 @ 19.31

  9. *pim*
    sinut on haastettu makeasti http://valipala.blogspot.com/2008/11/irtokarkkipiv.html
    *rooker*

    Comment by Välispiikki — 22.11.2008 @ 20.27

  10. Välitsu, sloooossshhh 😛 Ihana haaste 😀 Saattaa vaan hetken viedä jotta ehtii irttarikaubaan.

    Comment by ylimuuli — 23.11.2008 @ 16.29

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress