Syötävän rumaa
Kun silloin tällöin sattuu lukemaan jostain lehdestä, kuinka joku kuuluisa ihminen ruokaa laittaessaan panostaa aina esillepanoon ja esteettisyyteen, sisälläni ailahtaa pieni kateus. Niinä hetkinä ajattelen ohimenevästi, että tästä lähin käytän itsekin enemmän energiaa ruoan kauneuteen. Asettelu, origami ja feng shui, toivotan ne kaikki tervetulleiksi!
Mutta sitten tulen järkiini (ja kotiin nälkäisenä): eikö juuri roiskaistun näköinen epämääräinen kasa ihanaa lohturuokaa näytäkin kodikkaan kutsuvalta? Rahkamöntti rikkinäisessä ämpärissä kerta kaikkiaan pakottaa ahmaisemaan sen kitaansa? Turkasen ruma pohjaanpalanut nakkirisotto lupaa herkullisia karsinogeenejä ja suolaisuuden taikaa? Jepjep, siitä fengshuista voi vähän hellittää. Ainakin arkena. Ainakin minä.
Genressämme esillä mm. Paolan paras pastasalaatti ja mustikkarahka… Eläköön alkukantainen ruokahalu ja käsillä (kokkaus) syöminen!
Ainakaan sinusta ei tule isona kaiseki-kokkia
No, ei minustakaan.
Kommentti ari — 18.11.2008 @ 23.04
Ihanan virkistävä postaus!
Söin tänään melkein identtisen näköisen jälkiruuan, mascarpone-rahkaa herukoilla, kuin tuo sinun mustikkarahkasi. Erityisesti lämmitykset on yleensä just niin syötävän rumia vaikka maku olisikin taivaallinen 
Kommentti Risulinna — 18.11.2008 @ 23.12
Ari, mikäs se on, kaiseki-kokki?
Minusta ei taida tulla isona minkäänlaista kokkia, paitsi kotikokki, tietysti. Vaikka nytkin on tilattu eräältä taholta pikkujoulutarjoiluita <3 Aika siidee.
Risulinna, nimenomaan! Ja lämmittäessä uudestaan monen ruoan maku vain muhevoituu. Kaikenlaiset papupadat ja vihannesmöyhöt on niin herkullisia, mutta kamalan kaukana ristiin asetelluista korsista tai toisistaan erottuvista raaka-aineista ja väri-iloittelusta. Ei tunnu missään!
Ja sitten voi taas nauttia, kun joku on jaksanut laitella oikein upeaksi. Joskus sitä itsekin vähän jaksaa.
Kommentti ylimuuli — 19.11.2008 @ 7.31
Nami namin näköistä rahkaa.
Ylimuuli, sulle on tunnustus blogissani:)
Kommentti Yaelian — 19.11.2008 @ 8.55
“ristiin asetelluista korsista tai toisistaan erottuvista raaka-aineista ja väri-iloittelusta.”
Juuri sitä on kaiseki!
Kommentti Mirka — 19.11.2008 @ 11.17
I just love Ylimuuli!
Kommentti Lotta — 19.11.2008 @ 15.14
Ei se näkö vaan se maku ja moni kakku päältä kaunis
Mustikkarahka näyttää kyllä syötävän hyvältä!
Kommentti Seinäkärpänen — 19.11.2008 @ 17.01
Yaelian, sniff, kiitos :’) Olen todella otettu. Oma blogisi on aloittanut niin upeasti, seuraan kasvavalla kiinnolla ja ruokahalulla erityisesti elävän ravinnon kokkauksia, joihin päin itsekin olen silloin tällöin kallellaan. Rahka oli naminamia, rahkan lisäksi kreikkalaista juggea
Nyt on kevyempi versio oottamassa, tavan maustamatonta ja rahkaa. Mustikoihin on nyt hirveä himo!
Mirka, sehän sattu
Heti ymmärsin kiitos. Ja Ari on toisin sanoen oikeassa.
Lotta, I love you back!!
Seinäkärpy, aivan. Kyllä maku ruoan kruunaa, voihan sitä syödä vaikka silmät kiinni. Vaikka eipä siinä, olen myös suuri seefoodin ystävä ja ymmärtäjä. Kaunista katsella on mielestäni jo monenlainen salaatti, tuoreet raaka-aineet kaikissa väreissään. Ja rahkassa on jotain maagista
Kommentti ylimuuli — 19.11.2008 @ 19.31
*pim*
sinut on haastettu makeasti http://valipala.blogspot.com/2008/11/irtokarkkipiv.html
*rooker*
Kommentti Välispiikki — 22.11.2008 @ 20.27
Välitsu, sloooossshhh
Ihana haaste 
Saattaa vaan hetken viedä jotta ehtii irttarikaubaan.
Kommentti ylimuuli — 23.11.2008 @ 16.29