2.3.2010

Artsy stew (or hash?)

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kalkkuna,paleo — Meri @ 20.37

Well no, Artsy Stew ain’t some kitsch artist but rather a bit kitsch dish. I don’t even have a photo of it because a) I was too hungry and it was so good and b) because it ain’t that photogenic. Anyway, am gonna share with you, love your artsy stews, create your own!

hash

[A day later: had to make it immediately again since it was sooo good!]

Artsy stew

  • veggies (broccoli, cauliflower, turnip)
  • spring onion
  • salt, pepper, organic shoy soy sauce
  • deli (smoked) turkey or meat
  • coconut milk

Peel and roughly chop the veggies and spring onion and boil in a little water until tender but still al dente, not totally mushed. Pour away excess water and mush the veggies with a fork. Not into a puré but into something stewie. Season with salt, pepper and if you like, soy sauce. Chop some thinly sliced smoked turkey or ham and mix, transfer the stew onto your plate. Finish with a generous splash of coconut milk and enjoy immediately! Delish.

23.5.2009

Pure (neo-)paleo

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kalkkuna,Kevyt,Optimoidut,paleo — Meri @ 14.13

Luolamuulin ruokaa maitotuotteilla lisättynä. Helvetin herkullista.

paleopihvi

Kalkkunaburger

  • kalkkunan jauhelihaa
  • kuivattuja sieniä
  • porkkanaa
  • juustoraastetta
  • luomumuna
  • suolaa, pippuria
  • valkosipulia

Raasta porkkanat ja juusto, liota sienet pehmeiksi ja saksi kappaleiksi. Sekoita kaikki ainekset ja mausta, älä kuitenkaan salmonellan pelossa maistele. Muotoile pihveiksi tai palleroiksi ja paista uunissa reilussa 200 asteessa kypsiksi.

Lisukkeeksi jogurttikastiketta (luomujogurttia, sitruunamehua, suolaa, pippuria), salaattia, mungpavunituja ja tomaattia. Aateloi paahdetulla sipulilla. Hyvä säilöeväs myös, kestää uudelleenlämmittelyä eikä muista aiempia toilailuja pahalla.

Norisipsit bongasin  Eat. Move. Thrive! -blogista. Mestarillinen idea. Kuka voi kaivata tavallisia sipsejä näiden jälkeen.

norisipsit

[Tiedän. Kuva. On. Kamala!]

Merileväsipsit

  • nori-merileväarkkeja
  • seesamiöljyä
  • suolaa

Kuumenna paistinpannu. Paahda siinä yksi noriarkki kerrallaan, hetken aikaa, hivenen paahtuneeksi. Nori ei tummene vaan hiukan läikittyy vaaleaksi. Sudi arkit kevyesti leivontapensselillä seesamiöljyllä, ei haittaa jos joku nurkka jää ilman, kunhan hiven on rasvaa. Kruunaa suolalla. Leikkaa saksilla sipseiksi.

13.7.2008

Hapanimeliä paljastuksia

Filed under: Arkiruoka,Kalkkuna,laktoositon,Side order,Sieniä,Soosit,Vege — Meri @ 19.00

 Jottei synny sitä väärää käsitystä, että elän ihan viljapellossa kun postailen leipomuksia niin paljon (jonoksi asti edelleen), tähän väliin suolaista suupalaa. Kardemumma sopii nimittäin muuhunkin kuin pannariin ja raparperista saa piirastakin parempaa. Tai ainakin pääruokaisempaa. Nämä lisukkeet hutaisin napaani hetki sitten onnellisesti uuden vahakankaan äärellä kalkkunafileen ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

ruburberi

[Etualalla hapanimelät raparperilinssit. Hurmaavan värinen lisuke!]

Ai niin, en tiedä olenko mainostanut, mutta päätin pari kuukautta sitten etten enää osta broileria kotiin. Heti en uskaltanut aiheesta huudellakaan kun en arvannut, pitääkö päätös, mutta on se pitänyt, ainakin toistaiseksi, eikä tee tiukkaa. Tosin olen pari kertaa syönyt broileria ravintolassa ja kotiin ostan edelleen kalkkunaa, mikä lienee kaksinaismoralistia kukkua. Elän kuitenkin pää pensaassa siinä uskossa, etteivät kalkkunaparat asu aivan yhtä ahtaasti kuin tehobroilerit.

Ohjeet tässä kokonaisina, suunnilleen puolitin molemmat ja melkein sain kaiken syödyksi. Mutta olenkin hyvä syömään! Treenaus tekee mestarin.

Kardemummainen kantarellikastike (ohje Ruokalasta tehtynä ilman jauhelihaa valkosipulilla lisättynä)

  • 1 litra kantarelleja
  •  1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl vehnäjauhoa
  • 1 dl vettä
  • suolaa, pippuria
  • 0,5 rkl kardemummaa
  • 2 dl ruokakermaa (5% soijaruokakerma vörkkii kuin Anelma-Unelma Pelle Hermannille)

Pilko sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää joukkoon hieman pienityt kantarellit. Sekoita jauhot veteen ja kaada pannulle, sitten mausta. Anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi ruokakerma.

kantarelli

Kardemumma sopii kermaiseen kantarellikastikkeeseen käsittämättömän hyvin! Suosittelen. Ja kantarellikastike on ylipäänsä hyvää, vaikken kastikkeista todella niin piittaa. Mutta joskus sitä heikompikin sortuu, terveisiä sikalaan. Tämä seuraava ohje on lainaresepti sekin, sen kollegani, jonka ohjeilla aikaansain (toim. huom. suom. raisk.) mm. taivaallista parsapiirakkaa, bongaama Elle-lehdestä. Very chic, siis.

Ellen hapanimelät raparperilinssit

  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1 punasipuli
  • 1 raparperin varsi
  • 0,5 dl punaviinietikkaa
  • 0,5 dl hunajaa
  • suolaa, pippuria

Keitä linssit ohjeen mukaan kypsiksi, mutta yritä pitää ne irtonaisia. (Onnea matkaan sen irtonaisuuden kanssa, mun mielestä ne on irtonaisia vielä raakoja ja juuri kypsinä alkavat jo muusautua. Maku ei siitä kärsi.) Jätä jäähtymään. Viipaloi punasipuli tai tavallinen ohuiksi viipaleiksi ja kuulota voissa pannulla. Kiekota ruburberin varsi ja lisää pannulla, samoin voit tuikata sinne etikan ja hunajan. Anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää linssit joukkoon ja mausta suolalla&pepalla. Tätä suositeltiin Ellessä lampaan entrecoten ja perunagratiinin kera, että silvuplee. Oikein maukasta, minkä kanssa sitten nautitkin. Ja vaihtelua ainakin omalle lautaselleni.

29.5.2008

Spydäri on spydäri vaikkei voissa paistais

Filed under: Arkiruoka,Kalkkuna,Sallad — Meri @ 18.57

Keskustelin jokin päivä takaperin jonkun ystäväni kanssa pyttipannusta ja siitä, onko oikealle pyttipannulle olemassa kuinka tarkka määrittely. En kuollaksenikaan muista, kuka tuo ystävä oli (toivottavasti ei kovin läheinen [nolo]), mutta sen muistan, että hänen mielipiteensä korrektista spydäristä oli hyvin konservatiivinen. Siis miten niin pannupytin täytyy sisältää makkaraa ja perunaa?! Paitsi että aiheesta on kirjoitettu kirja (joka on huomioitu mm. maan ykkössapuska-blogissa Pastanjauhajissa), jossa tätä mäsäytysherkkua kokataan joka lähtöön, myös itse olen vankasti sitä mieltä, että kaikenlaiset kasaukseni, joihin ynnään ketsuppia ja sinappia, ovat spydäriä.

Että en sitten tiedä, kuinka vannoutuneimmat lihapottupannun ystävät sulattavat tämän tuoreimman innovaationi, pyttipannusalaatin. Mutta koska tämä on kuitenki ihan meikäläisen ikkariblogi, tarjoilen sitä siinä missä macaronejakin. Pyttissallaadi syntyi ihan vahingossa, kun keittovihannekset on pakkasen tyhjentyessä syötävä ja sitä rataa. Kuvaa en ottanut, kun muiden aitojen pyttäreiden tapaan tämäkin mättö hurmaa maullaan. Ulkonäöllään se ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.

Että jos teissä on tarpeeksi mättityydiä eli muuli-attitudea, EAT THIS.

Spydärisalaatti

  • pussi pakastekeittojuureksia
  • tomaatti
  • pätkä kurkkua
  • savustettua kalkkunanrintaa
  • raejuustoa
  • paahdettua sipulia
  • ketsuppia ja sinappia

Nappaa juurekset pakkasesta ja iske kattilaan veden kanssa, kiehauta suliksi. Pilko samalla tomaatti ja kurkku, siirrä lautaselle raejuustokourallisen kanssa. Kaada keitetyt vihannekset lävikköön ja valuta vesi pois. Levitä lautaselle salaattipohjan kanssa ja mausta seos reilusti ketsupilla, sekoita. Kuutioi kalkkuna ja sekoita siihen hyvä tujaus sinappia. Kaada kalkkis ketsuppipohjalle ja ravista päälle rutkasti paahdettua sipulia. Sitten haarukalla ääntä kohden ja napa ruskaa!

29.4.2008

Niin kerta

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kalkkuna,Kana,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 21.29

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

cordonbleu

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

  • 4 broilerifilettä
  • 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
  • 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
  • 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

21.4.2008

Ou mään, wii niid sam roumääns!

Filed under: Alakarppi,Kalkkuna,Optimoidut,Side order,Sieniä — Meri @ 16.59

tramp

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

kulkurinkalkkunapullat

Kulkurin kalkkunapallerot

  • 400 g kalkkunan jauhelihaa
  • 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
  • pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
  • sipuli
  • luomumuna
  • cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • valkosipulia
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

viinillä

21.2.2008

Lempi-Lownas

Filed under: Kalkkuna,Kevyt,laktoositon,Optimoidut,Sallad — Meri @ 7.10

Se taisi olla Salamahaasteen vastaus, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti, joka syöksi minut tälle uudelle kiertoradalle lounassalaattien suhteen. Aiempi suosikkini on edelleen hyvää, mutta lounaspäiviä on vuodessa sen verran monta, että uusi tulokas on maukasta vaihtelua. Hyvin se friskaa, päätä ja niskaa! …kuten Aaro Hongan poikakirjoissa sanottiin.

lownas

Tässä siis kauniisti purkitettuna uusi lempilounaani. Jos haluat hankkia itsellesi korvaavan kokemuksen, kokeile seuraavaa.

Lempi-Lownas

  • jäävuorisalaattia
  • pätkä kurkkua
  • tomaatti
  • kalkkuna- tai savukalkkunaleikettä
  • pala polar 5% -juustoa
  • pala päärynää
  • raejuustoa (eihän tätä rakasta voi ohittaa)

Revi jäävuori kappaleiksi, pilko kurkku, tomaatti, juusto ja päärynä pieniksi kuutioiksi. Suikaloi kalkkuna. Yhdistä aineet ja purkita. Suolaiset kalkkuna ja juusto sekä makea päärynä maustavat salaatin niin, ettei se kostukkeita haikaile. Pippuria varmaan voisi lisätä, jos olisi rohkea. Todella hyvää settiä, sanon.

9.2.2008

Salamahaasteen supersaalis

Filed under: haasteet,Kalkkuna,Nuts!,Sallad — Meri @ 10.44

Kylläpä hymyilyttää, kuinka mainio haaste sitä tulikaan pantua alulle, myönnän tosin etten ollut ideariihessä yksin. Eilen nimittäin kokkasin Sorsanpaistajalle heitetyn haasteen tuloksen, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatin, ja melkein nauran täällä ääneen kun olen niin ihastunut ohjeeseen!

salamamaukas

[Salaattipedille kasatuista kauniista annoksista voi puhua, mutta tässä on kotikeittiön todellisuus.]

Salamahaasteen aiheina olivat kalkkuna ja fenkoli, joista Sorsanpaistaja Cele loihti siis salaatin. Koska omppupomput aiheuttavat itselleni valitettavasti mahanvaivaa, korvasin ne luvan anottuani päärynällä. Lisäksi kalkkuna on kyllä ohjeen mukaisesti savustettua, mutta fileleikettä rinnan sijaan. Hakaniemen suurempi S-Market kun tarjosi tämän lähinnä parasta. Leike oli varmaan suolaisempaa kuin rinta, mutta tässä talossa suola maistuu.

Hedelmien makeus tasapainotti suolaisuutta ja feta (testasin pitkästä aikaa laktoositonta tuotetta) ja pähkinät eivät olleet lainkaan liikaa, vaan kombo oli käsittämättömän hyvä. Kastikkeeseen käytetty reilu annos kanalientä teki salaatista mehevän ja levitti maut ympäriinsä. Fenkoli maistuu joukosta sopivasti ja tämä setti olisi erinomaista bilepurtavaa.

Alkuun kalkkunan reipas määrä, puoli kiloa, oli mielestäni kunnioitettava, mutta vaikka oma pakettini, 300g, oli sekin paljon, erityisesti hieman vähäsuolaisempaa versiota käytettäessä se puoli kiloakin olisi sujahtanut vaivatta. Salaattia tulee ohjeella valtava määrä, mutta heittämällä se upposi kahteen nälkäiseen. Lihansyöjä kommentoi salaatin olleen todella hyvää ja muistuttaneen hieman thai-salaatteja koostumukseltaan ja maultaan.

Että jos vielä jäi epäselväksi, niin tavaan vielä: tä-mä oh-je on i-ha-na. Alkuperäisen reseptin paikallistat täältä >> Sorsanpaistajan kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti.

Nyt sitten jännätään, mitä Cele keksii seuraavan salamahaastettavan pään menoksi.

Powered by WordPress