13.12.2013

Kuumaa hohtaa aurinko

Filed under: Terveys — Meri @ 19.50

…vaikka joulukuun päivät ovat lyhyitä, ei niistä valoa puutu: sitä paistavat sarastusvalo, kirkasvalo, Lifx, tänään perjantaina 13. päivä myös se oikea planeetta nimeltään Aurinko, työssä koettu inspiraatio ja innostus, saliporukan yhteishenki ja huumori, kerta kaikkinen ilo ja onni olla elossa.

Ja jottei nyt lipsahda aivan runolliseksi niin päälle vielä vähän teetä ja sympatiaa! Nimittäin keltaista, kuumaa ja karrrrmivan terveellistä kurkumateetä, joka on oiva tapa annostella elimistöönsä tuota herkästi värjäävää maustetta, joka poikkeuksellisista terveysominaisuuksista huolimatta on maultaan vahvana altis kyllästymiselle. Kun nyt tähän vuodenaikaan on tapana muutenkin läträtä lämpimien juomien kera niin kokeilkaa ihmeessä siellä terästetyn glogin, Irish Coffeen, Jäger-teen, rommitotin ja kovan teen lomassa tätä kaikkien karhujen suosikkimakeaa juomaa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä - sniff! - purkissa!

Kurkumaa ja hinajaa maailman parhaan hillon tyhjässä – sniff! – purkissa!

EDIT: hirveää jurnutusta tuli apinatalouden luodinkestävältä Lihansyöjältä kun en ollut maininnut, että juuri HÄN pyysi minua valmistamaan tätä ihmeteetä! Kunnia siis sille jolle kunnia kuuluu, olkaa hyvät, aina niin hauskan, älykkään ja ylivoimaisen LIHANSYÖJÄN KURKUMATEE!

Nallekarhun talviaurinko (kurkumatee)

  • 0,8 dl hunajaa
  • 2,5 tl kurkumajauhetta
  • sitruunaa, mustapippuria

Sekoita kurkuma hunajaan niin, että muodostuu tasainen tahna. Annostele tahnaa kuppiin teelusikallinen ja kaada päälle lämmintä, mutta ei kiehuvaa vettä (jotteivät kurkuman ainutlaatuiset ainesosat tuhoudu) ja sekoita. Rouhi sekaan mustapippuria ja mausta sitruunalla.

Kat hattumpaa, ei hattumpaa, titä jellonakt minäkin entin luulin! (Kirjallisuusviitteen tunnistamisesta MOJOVAT LISÄPISTEET!) Kurkumateen ohje täältä. Toki kurkumapastaa saa muuhunkin kuin teehen törkätä.

14.8.2013

Rakas kilpirauhaseni.

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 16.48

Edit 15.8.13: väärinkäsitysten välttämiseksi sen verran aikaperspektiiviä, että pahin vaihe kesti vain muutaman kuukauden ja että olen voinut erinomaisesti jo pitkään. Olin myös hyvin terve koko episodin ajan, kuten myös ennen sitä ja sen jälkeen. Koko rumba juontui terveyden, ei laihuuden tavoittelusta. Sikäli hauskaa, että I was ALREADY there!

—-

Minua on monesti pyydetty kertomaan omasta kokemuksestani kilpirauhasen vajaatoiminnan suhteen. En ole erityisen innostunut kuvailemaan prosessia kauhean seikkaperäisesti (koska olen laiska ja tarvitsen uuden läppärin tämän lagaavan tilalle!), vaikka livenä kerron ja keskustelen siitä mielelläni, samoin s-postilla, jos vain ehdin! Oppia tuli tuvan täydeltä ja siinä mielessä yli oman tarpeen, että kokemuksista, näkemyksistä, haalituista tiedonjyvistä ja oivalluksista voi olla hyötyä muillekin ja on ollutkin. Oma näkemykseni ja tämän hetkinen paras tietoni on myös mullistunut liittyen esim. ruokavalioon.

Ehkä tärkein seikka aluksi: kilpirauhasen vajaatoimintaa on monensorttista ja sen alkuperästä riippuen kilpirauhasen toiminnan tukemiseen pätevät (ainakin osin) erilaiset seikat. Minun tapauksessani kilpirauhasen vajaatoiminta oli oire, ei sairaus sinänsä. Kirjoitukseni koskee siis tätä nimenomaista ilmiötä eikä esimerkiksi sentraalista kilpirauhasen vajaatoimintaa tai kilpirauhasen autoimmuunitulehdusta.

Käytännössä elimistöni oirehti liian pitkään jatkuneen kulutukseen nähden liian vähäisen energian- ja hiilihydraatinsaannin johdosta ja veti liinat kiinni. Tämä on se sama ilmiö, johon viitataan keittiökeskusteluissa säästöliekkinä ja jossa on kyse aineenvaihdunnan hidastumisesta. Reaktio on elimistön pyrkimys pitää itsensä hengissä. Jotta energiaa riittää välttämättömiin elintoimintoihin, sitä säästetään kaikesta muusta mahdollisesta. Elimistön lämpötila laskee, syke hidastuu, jaksaminen riittää juuri ja juuri välttämättömään.

Kiitos siis, kilpirauhaseni ja elimistöni, että pidit minut hengissä ja siedit jääräpäistä juoksuani päin seinää.

Vaikka oirelistat ovat vähän tyhjänpäiväisiä sikäli, että ihmiset oireilevat kovin yksilöllisesti ja monet oireet voivat olla seurausta kymmenistä eri syistä, tässä kuitenkin omia ongelmia kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena (tai ohella – tarkkoja syy-seuraus-suhteita ei voine vetää):

  • nivelsäryt käsissä (ehdottomasti pahin oire)
  • alaselkäkipu, joka paheni öisin ja teki pitkällään olon vähitellen mahdottomaksi
  • alhainen ruumiinlämpö (n. 35 astetta) jonka seurauksena palelin koko ajan (olen yhdessä omassa merkinnässäni verrannut jatkuvaa palelua krooniseen kipuun – kärsin siitä todella paljon)
  • alentunut lämmönsietokyky
  • ahdistuskohtaukset ja äkilliset mielialanmuutokset
  • väsymys (en jaksanut esim. nähdä kavereita)
  • palautumattomuus treeneistä ja treenitulosten lasku
  • keltainen iho
  • huono kuulo ja tinnitus
  • kuiva iho ja kuivat hiukset (ei sittenkään ns. talvikuivaa ihoa), kuivat ja kipeät silmät
  • jalkojen turvotus
  • uniongelmat: heräsin aina aamuyöstä valvomaan sydän hakaten
  • puuttuvat kuukautiset
  • olematon libido
  • nopea painonnousu ja siis nimenomaan rasvan osuus kasvoi
  • ajatuksen hitaus ja ilottomuus
  • ruoansulatusongelmat

Lista näyttää nyt jälkikäteen aika hurjalta ja tuntuu vähän surulliselta lukea omia kirjoituksiaan ajalta, jolloin ongelmia oli vielä aika paljon, vaikka silloinkin koin jo voivani paremmin. Sen aikuinen ‘paremmin’ ei ole kuitenkaan MITÄÄN verrattuna nykytilaan.

Ajallisesti kilpparini (ja elimistöni – kilpirauhanen on vain pieni osa hienovaraista ja älykästä koneistoa) pisti hommat seis 2010 huhti-toukokuussa. Sen jälkeen jossain vaiheessa söin ensin tyroksiinia, sitten Thyroid Erfaa, sitten liotyroniinia. Lopetin lääkkeet marraskuussa 2012. Osa oireista helpotti nopeasti tyroksiinin aloittamisen jälkeen (nivelsäryt), mutta tyroksiini leikkasi vain jäävuoren huipun. Liotyroniini auttoi jo moneen muuhun, mutta itse näen ja koen asian niin, että todella toivuin vasta luovuttuani kaikista ruokavalioon liittyvistä rajoituksista ja alettuani syödä huolella enemmän hiilareita ja ruokaa.

Kokemukseni mukaan läpimurto olisi jäänyt saapumatta ilman mentaalipuolen muutosta, vaikka olisin syönyt kuinka paljon. Itseäni ei parantanut pelkkä hiilareiden lisääminen ennestään alakarppiin paleoon vaan eräänlainen eating the food -filosofia, joka EI OLE dieetti, vaan jossa ruoka on vain ruokaa, polttoainetta, joka mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämäntavan. Ruoan syöminen ei tarkoita sitä, etteikö elimistönsä ja olonsa mukaan valintoja kannattaisi painottaa sellaisiin, joista oma olo paranee. Allergiat jne. ovat myös asia erikseen. Ruoka saa olla hyvää, sitä saa tehdä mieli ja sitä on parasta syödä tarpeeksi!

Jos olisin 2010 tiennyt sen minkä nyt, epäilen, että olisin toipunut suunnattomasti pikemmin ja varmaan ilman lääkkeitä. Elimistöni oirehti aliravitsemustaan ja yritti pysyä hengissä. Kuuluisan Minnesota Starvation Experimentin yhden osallistujan kokemukset kuulostavat tutuilta. Häneltä meni kolme vuotta kokeen jälkeen ns. normalisoitua. Aluksi kokeen jälkeen kaikilla osallistujilla oli loppumaton nälkä, extreme hunger, ilmiö, josta esim. Your Eatopian Gwyneth on kirjoittanut. Videolla kokeeseen osallistunut henkilö kertoo, että kulki pitkään keksejä ja kakkua taskuissaan, joita hän mutusteli. Alun tokenemisen jälkeen hänen painonsa nousi yli lähtöpainon, mutta kolmen vuoden sisällä tasaantui taas samaan kuin ennen koetta itsekseen, ilman laihduttamista tms.

Itselleni toipumisessa vaikeinta ja samalla merkittävintä oli omista terveyteen liittyvistä luuloista irtipäästäminen. Kun on tarpeeksi pitkään ajatellut, että kaikki hiilari on pahasta, ja että mitä vähemmän ihminen elämässään insuliinia erittää sen pidempään ja terveempänä hän elää (kiitos, Nora Gedgaudas), on vaikeaa syödä elämää ylläpitäen. Elimistöni on yrittänyt kertoa tätä minulle jo pitkään, mutta vei useamman vuoden, että pääsin takaisin pisteeseen, jossa pystyin kuulemaan elimistöni viestin siitä, että se voi paremmin hiilareilla ja kohtuuproteiinilla ja -rasvalla kuin alakarpilla.

Tällä hetkellä minulla on (ehkä reaktiona vuosikausien ylettömään kasvisten syöntiin) jonkinlainen aversio vihanneksia kohtaan. Myös proteiinin syöminen tekee tiukkaa enkä aio pakottaa. Fraasi ‘lihaa ja kasviksia’ tai amerikaksi ‘meat and vegetables’ kuvottaa. Juuri nyt syön paljon hedelmiä, leipää, maitotuotteita ja juon appelsiinimehua. Sen lisäksi voin syödä ja syön mitä vain, mitä mieleni tekee. Menorcalla söin esim. pitsaa, burgerin, suklaatäytteisen croissantin ja keksejä. Olo on mahtava ja syön nälän mukaan. Enkä siis vain sen kiljuvan ja vatsaa kurisuttavan nälän, vaan myös sen tunteen, että nyt voisi syödä. Toisinaan nautin pihvistä ja töissä syön lounaalla salaattia. Tiesittekö, että salaattikastike makes all the difference!!?! Elämä on ihanaa ja HELPPOA.

Kaikkineen elimistön reaktio oli looginen ja elämää säilyttävä, kun sitä näin jälkeenpäin tarkastelee. Ehkä minunkin prosessini on joltain osin vielä kesken, kuka tietää. Sen tiedän kuitenkin, että nyt olen:

  • onnellinen, iloinen, NAURAVAINEN oma itseni
  • energinen, nopeaälyinen, ei-ahdistuva, hyväntuulinen
  • kivuton, loistavasti nukkuva, halukas, kuumaverinen
  • vahva, vahvempi, nopea, nopeampi
  • …ja kuukautiskiertoni on ensimmäistä kertaa elämässäni tasan 28 päivää.

I’ll take it.

16.9.2012

Mitä syön ja ketä se kiinnostaa

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 7.57

Olen lupaillut aina välillä kertoa mitä nykyään syön, kun sitä kommenteissa kysellään. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Se johtuu a) siitä, etten noudata mitään tiettyä dogmaa vaan voin syödä monenlaista ja b) siitä, etten tiedä, kiinnostaako se kuitenkaan ketään. Maailma on niin paljon muutakin kuin se mitä syömme eikä terveyttä voi redusoida ruokavalioksi.

Siitä olen edelleen varma, että ruokavalion merkitystä ja mahdollisuuksia ei hyödynnetä lääketieteessä ja sairauden- ja terveydenhoidossa vielä lähellekään potentiaaliaan. Tutkimustuloksia tulee kuitenkin koko ajan lisää ja esimerkiksi vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisista vaikutuksista vaikka syöpäkasvaimen kutistamiseen ovat kuulleet jo muutkin kuin vannoutuneet paleoitsijat tai konkarialakarpit.

Olen käynyt pitkän tien ruokavalioideni kanssa. Nuorena ryhdyin kala-kasvissyöjäksi enkä koskenut punaiseen (en juuri vaaleaankaan) lihaan yli kymmeneen vuoteen. Tänä aikana entrasin ruokavaliota tarkemmin ja tarkemmin virallisterveelliseen malliin, ja kurkustani meni alas pääosin kokojyväviljaa, vähärasvaisia maitotuotteita, kasviksia, hedelmiä, kevytlevitettä ja kasviöljyjä.

Syömisiini on nuoresta iästä vaikuttanut halu jaksaa liikuntaharrastuksissa. Iän myötä myös oma terveys alkoi kiinnostaa kasvavasti (no pun intended) ja vähän yli parikymppisenä aloin olla jo hyvin perehtynyt ruokavaliomaailmaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että laihduttanut en ole koskaan. Lähimmäs olen joutunut nyt kilpirauhasongelmien kanssa taistellessani, kunnes lopetin taistelun. Ei elimistöä vastaan kannata tapella, kun on itse samassa joukkueessa.

No, Lihansyöjän tavattuani aloin syödä lihaa uudestaan, aluksi vähän ja vaikeasti, sitten enemmän. Suolankäyttöni lisääntyi. Koko ajan hivuttauduin lähemmäs ja lähemmäs alakarppia ruokavaliota ja viljat olivat jo minimissään, samoin maitotuotteet. Kunnes 2010 tammikuussa pistimme ruokavaliollemme nimilapun paleo ja jätimme viljat, palkokasvit, maitotuotteet, sokerin ja prosessoidut tuotteet kokonaan.

Nummella kasvaneen naudan liha, lohi, makrilli, kilotolkulla kaalia ja muita vihanneksia, marjoja, kookosmaitoa, vähän tummaa suklaata. All good. Helmikuussa 2010 luin Nora Gedgaudasin kirjan Primal body, primal mind, jossa Nora demonisoi pienimmänkin määrän hiilaria ja jonka seurauksena jätin pois hedelmien lisäksi marjat ja pääosin juureksetkin. Tietäähän sen, jos on  minua viisaampi, että nollahiilarinen ruokavalio, jossa on (vahingossa) myös liian vähän energiaa yhdistettynä korkean intensiteetin treeneihin, pätkäpaastoiluun ja ylipäänsä suureen määrään liikuntaa ja aktiivisuutta makes Meri a dull monkey.

Ongelmat kumuloituivat, kortisoli huiteli pilvissä (siis todella; normaali iltapäiväarvo olisi ollut jotakin alta 20, niin itselläni se oli 260), olin totaalinen raato plus muut kilpparin vajaatoiminnan oireet. Alamäki alkoi toukokuussa 2010. Siitä on nyt tultu kaksi ja puoli vuotta, jona aikana olen tehnyt vähittäisen ja kitkaisen siirtymän paleo-identifioituneesta vapaaksi ihmiseksi, joka voi syödä mitä vain, vaikka sitten pääosin syökin oikeaa ruokaa, pääasiassa kasviksia, ei liikaa. Terve olen ollut koko ajan.

Terveys on niin paljon enemmän kuin pelkkä ruoka. Tätä en kyllästy toistamaan. Ruokavaliota ei kannata ottaa osaksi identiteettiään, sillä silloin laittaa itsensä vapaaehtoisesti vankilaan, jota kyllä pitää avoimena, mutta jossain vaiheessa tajuaa, että avoimessakin vankilassa on rajat. Luovuus kasvaa vapaudessa ja innovaatioita syntyy, kun rajoja ylitetään. Niin myös syödessä. Jotta voisi todella tuntea, mitä oma itse, ruumis, mieli ja sen sorttiset, tuumivat erityyppisistä ruoista, nukkumaanmenoajoista, treeneistä, sosiaalisista kontakteista, ilmanlaadusta, kulttuuriharrastuksista, työnteosta, uutisista, kotitöistä ja säätiloista, täytyy olla vapaa ennakko-oletuksista, jotka antavat valmiin sapluunan sille, miten asiat pitäisi kokea. Sitten voi vain elää.

Se, että kauppajonossa kantaa ostoskoria, jossa on viittä eri väriä kasviksia, luomulihaa, käsinpoimittuja kotimaisia lakkoja ja kilo bataattia, ei tee kantajastaan parempaa ihmistä. Lapsiperheiden ostoskärryjen jakkimakupalat, einesnuggettit ja punajuurisalaatti eivät tee vanhemmista hirviöitä. Ylemmyydentuntoinen käsitys omasta paremmuudesta ja muiden valintojen kauhistelu ei auta ketään.

On niin, että moni voisi paremmin, jos söisi vähemmän sokeria ja natriumglutamaattia ja enemmän luomumunia ja tuoreita marjoja. On kuitenkin myös niin, että moni voisi paremmin, jos Suomessa olisi helpompaa tehdä lyhyempää, muokattua työviikkoa, jos kaikkia avustavia työtehtäviä ei olisi lopetettu eikä nykytyö vaatisi jokaiselta kykyä käsitellä tietotekniikkaa ja muuttuvia kokonaisuuksia, jos se päivän ainoa ihmiskontakti hymyilisi ja huomaisi, kun tarvitset apua, jos yksityisautoilijat harrastaisivat enemmän kimppakyytejä ja pakokaasujen määrä laskisi, jos naapuria ei arvosteltaisi vaan arvostettaisiin.

On niinkin, että tulevaisuudessa estetään ja hoidetaan menestyksekkäästi autoimmuunisairauksia tietynlaisella ruokavaliolla, ja että syöpäkasvaimia kuihdutetaan alakarpilla, ja että lasten allergiat vähenevät, kun tarjolla on tilamaitoa. Nyt jo nämä virtaukset heiluttelevat Suomea ja Pekka Puskaa ja edistävät pienen, mutta kasvavan joukon hyvää oloa ja pitkää ikää. Se on ihanaa.

Sekin on ihanaa, että voi syödä mitä haluaa, vaikka sitten valitsee yleensä juureksia, marjoja, lihaa ja kalaa, pähkinöitä ja hedelmiä. Niitä nimittäin syön. Syön myös jonkin verran riisiä, perunaa, gluteenittomia viljoja, kaurapuuroa, maitotuotteita ja olen syönyt muutaman hapankorpunkin. Pari kertaa olen ostanut irtokarkkia. Äsken söin aamupalaksi uunilohta, ja sen jälkeen ison annoksen jäätelöä ja itsetekemääni kesäkurpitsakakkua. Harvinaista, mutta täydellistä juuri tänään. Ei niin kovin kauan sitten en olisi pystynyt tähän. Nyt olen vapaa valitsemaan, vaikka sen jäätelön. Silti se tuskin juuri liikuttaa muita kuin minua, eikä minuakaan niin kovasti. Elämässä kun on muutakin. Mene ja hymyile!

15.9.2012

Lepytä suoli, bannaa FODMAP-hiilarit

Filed under: Gluteeniton,Optimoidut,paleo,Terveys — Meri @ 6.48

Viljattomuus, pavuttomuus ja kaalittomuus sekä mieto ruoka ovat usein hyvä ensiapu ärtyneen suolen lepyttelyssä. Toisinaan on myös ilahduttavasti niin, että kun jaksaa olla aikansa rajoitetulla valiolla, suoli tokenee ja kestää taas villimpiä ruoka-aineita.

Ärtyneen suolen oireyhtymän suhteen hiilareita on tutkittu tarkemminkin. Ravitsemusterapeutti, ProNutritionist-blogin pitäjä Reijo Laatikainen ja erikoislääkäri Markku Hillilä kirjoittavat Lääkärilehden numerossa 35 fermentoituvien hiilihydraattien (FODMAP:it) rajoituksella saadun lupaavia tuloksia. FODMAP-juttuihin lienee törmännyt jokainen, joka on yrittänyt löytää verkosta ratkaisua suolisto-ongelmiinsa. Itse en kuitenkaan muista nähneeni erityisen hyvää listaa fodmapeista; sellaista, jonka mukaan ruokamaailmassa olisi helppo suunnistaa. Lääkärilehden artikkelin yhteydessä oli juuri tällainen simppeli koonti, joka näytti tältä:

Taulukossa 1. listataan ruoka-aineet, joissa on runsaasti paksusuolessa fermentoituvia lyhytketjuisia hiilihydraatteja (suluissa kursiivilla omia huomautuksiani):

  • vehnä, ohra, ruis ja näistä valmistetut viljatuotteet (siinä meni gluteeni!)
  • omena, päärynä, kirsikka, aprikoosi, luumu, vesimeloni
  • kaalit, parsa, sipulit, artisokka
  • sienet
  • palkokasvit: linssit, pavut, herneet
  • makeutusaineet, kuten ksylitoli, sorbitoli, mannitoli ja maltitoli (stevia a o.k.)
  • prebiootit, kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit (FOS)
  • useat “vatsajogurtit” ja terveysjuomat, joihin on lisätty kuitua (FOS:ia tai inuliinia)
  • hunaja (who knew? Itse olen luonnostani vältellyt.)

Aiemmin harrastamani paleoliittinen ruokavalio toimii tässäkin suhteellisen hyvänä shotgun approachina eliminoidessaan viljat, palkokasvit ja maitotuotteet. Jos kuitenkin haluaa säilyttää enemmän vapautta joissain asioissa ja toisaalta ottaa tarkemman seulan nimenomaan suoltaan ajatellen, FODMAP saattaa olla hyvä lähtökohta. Omakin suolistoni on herkkis monelle, melkein kaikki listasta aiheuttavat ongelmia. Terveysjogurteista en tiedä, kun en ole kokeillut. O_O

Haluan nostaa tänne Monkeyn puolelle myös tiedoksi toisen (hiljaiseloa viettävän) blogini (MeriPekkanen.com) yhden kommentin, joka on tullut Robb Wolfin vilja-artikkelin yhteyteen; lukekaa, mikä on yhden ihmisen kokemus viljattomuudesta ja Crohnin taudista! Kyseessä siis Kaisan kommentti, numero 48.

Lisäys 16.9.12: löysin tällaisen lyhyen artikkelin FODMAP:ista, jossa myös hyvä lista, em. lisäksi mm. punajuuri, cashew ja kuivatut hedelmät kuten rusina.

23.7.2012

Onneksi olkoon, Hakaniemi

Filed under: Lätinää,raw food,Super foods,Terveys,Vegan,Vege — Meri @ 14.00

Hakaniemen muutoinkin runsas palvelutarjonta täydentyy syyskuussa, kun entisen Kristillisen kirjakaupan tilalle aukeaa Ruohonjuuri. (Tietysti jonkun toisen mielestä tämä muutos voi tarkoittaa tarjonnan supistumista.) Mitähän vielä osaisin kaivata tänne? Etelä-Helsingin kaipuutani ei poista mikään määrä palveluita, mutta kyllä Hakaniemessä on hyvä elää.

 

17.7.2012

Polttava kosketus

Filed under: Super foods,Terveys — Meri @ 20.18

Otsikko voisi viitata vaaleanpunaiseen kioskipokkariin tai Mariskan ja Pahojen Susien kauniiseen kappaleeseen Liekki (joka lämmittää Kulinaarimuruakin), mutta tällä kertaa kyse on arkisen eksoottisesta nokkosesta. Tiedättehän, tuo kotimaamme eroottisin heinä. Vai miltä kuulostaa hyötykasvi, jolla on polttava kosketus? Mmmmhh, foux de fa fa…

Kun nokkosen ominaisuuksiin lisätään sen terveysvaikutukset (rautaa enemmän kuin pinaatissa; get a grip Kippari-Kalle!), hyvä maku sekä Toivo Rautavaaran mainitsema erinomainen piirre (kenessä ja missä tahansa), että siihen ei kyllästy, isonokkonen eli urtica dioica alkaa kuulostaa ihannepuolisolta (Wikipedia: nokkonen).

Koska CocoVin nokkonen on kuivattua, se ei kavioitani polta, mutta silti ne palavat halusta varioida nokkosesta jotakin ihanaa leipomuksenpuolesta; esimerkiksi pinaattilettuja, jotka olivat lapsuuteni suosikkieines! Luontokerhossa pinaattilettuja tehtiin nokkosesta ja maku oli vähintään yhtä hyvä kuin se niiden juukelin suuren S-perheen äitien tekemien.

Muulin mentäviä räiskälepäiviä odotellessa keitin teetä, johon annostelin

  • 5 dl vettä (voisin väittää, että Brita-kannulla suodatettua, mutta suodatin on mennyt vanhaksi niin hana toimitti virkaa)
  • 2 tl pakurijauhetta (tämäkin CocoVin paketista!)
  • 2 tl kuivattua nokkosta

Keittelin ensin pakuria puolisen tuntia pienellä porinalla ja lisäsin lopuksi nokkosen mukaan pariksi minuutiksi. Suodatus retrolla reikäpelillä ja maanläheinen trinkki on valmis. Terveydeksi, kuten me Toivon kanssa sanomme.

14.11.2011

Makeutuksen multiongelma: 2011

Filed under: Terveys — Meri @ 20.13

Kirjoitin aikoinaan (eli 11.2.2008) makeutuksen multiongelmasta. Tuolloin aspartaami oli vielä kova sana mm. karppaajien keskuudessa ja stevia teki vasta tuloaan Suomen markkinoille ja suomalaisten tietoisuuteen. Nyt stevia on päässyt pannasta ja Hartwall on uutisissa raflaavalla otsikolla: Aspartaamin kuolinisku! tuoden markkinoilla stevialla makeutetut juomat. Sitä en tosin tiedä, miten hyvä virvoitusjuomia on nauttia edelleenkään, paitsi toki kipeänä. Keltainen jaffahan parantaa ebolan kuin ebolan!

Sitten vuoden 2008 olen pyrkinyt siinä mielessä yhä luonnollisempaan olotilaan, etten käytä juuri steviaakaan. Se on kuitenkin yleensä valintani, jos makeutusta ehdottomasti tarvitaan. Luomuhunaja ja rehti sokerikin sopivat paremmin kuin aspartaami, jota olen aikoinani syönyt varmasti vähintään osani. Hedelmät ja marjat maistuvat riittävän makeilta sellaisenaan ja riittävät makeuttamaan muutakin, samoin kuivahedelmät ja rusinat, kuten myös gojit, toimivat hyvin.

En nimittäin kiellä, etteikö makeanhammasta joskus, ihan harvoin, salaa, pyytämättä ja yllättäen saattaisi edelleen kolottaa… Onneksi kovin ohimennen ja aniharvoin. Onneksi tumma suklaa on niin helvetin terveellistä että sitä on syytä nauttia d-vitamiiniakin säännöllisemmin.

9.10.2011

Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin

Filed under: Alakarppi,Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 12.22

Olen ollut pitkään vankka vähähiilarisen ruokavalion kannattaja ja suositellut sitä ihmisille laajalla skaalalla. Tiedon ja oman kokemuksen lisääntyessä olen kuitenkin kääntänyt kelkkani nollahiilarista vähitellen kohtuullisempaan suuntaan. Onneksi näkemystään on sallittua muuttaa!

Ravitsemusmaailman paleohkoon laitaan nojaavista asiantuntijoista esimerkiksi The Paleo Solution -teoksen kirjoittaja Robb Wolf, The Perfect Health Diet -kirjan kirjoittaja Paul Jaminet, tohtori Kurt Harris sekä integroidun lääketieteen harjoittaja Chris Kresser ovat kaikki suhteellisessa konsensuksessa siitä, että vähän enemmän kuin vähemmän hiilaria on monille parempi.

Mm. Robb Wolf suositteli pitkään erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota optimaalisena, mutta on peruuttanut suosituksissaan ja tällä hetkellä edellämainitut asiantuntijat pitävät suurimmalle osalle ihmisistä optimaalisena n. 100-150 grammaa hiilihydraattia päivässä. Tämä on myös Mark’s Daily Apple -blogin ja The Primal Blueprint -kirjan kirjoittajan Mark Sissonin Primal Blueprintin hiilarimäärä ns. ylläpitovaiheessa.

Kurt Harris pohdiskelee Archevore-blogissaan Paul Jaminetin kanssa samoilla linjoilla, että luultavasti hyvinkin laajat vaihtelut hiilarimäärässä ovat sopivia eri ihmisille. Tottakai myös ihmisen aktiivisuudella on vaikutuksensa: paljon liikkuva sietää varmasti suuriakin määriä hiilaria, rauhallisemmin elävä ehkä voi paremmin vähemmällä.

Kaikkiaan hiilarintarve ja -sietokyky riippuu monista yksilöllisistä tekijöistä: ihmisen perimä, terveydentila, elämäntilanne ja siihen liittyvä psyykkinen ja fyysinen rasitus tai toimintakyky määräävät kaikki osaltaan optimaalista tarvetta. Tilanne myös muuttuu jokaisen kohdalla, sillä ihmiskeho ei ole staattinen (eikä suljettu mekanismi, johon kalori on kalori -teoria nojaa). Jos siis tavoittelet hyvää oloa, jaksamista, optimaalista terveyttä ja suorituskykyä sekä bonuksena ehkä pitkää ikääkin, kannattaa ravitsemukseen liittyen kokeilla erilaisia maltillisia vaihtoehtoja ja oppia kroppansa palautteesta.

Alakarpin sudenkuopat

Mitä haittaa kovin alakarpista ruokavaliosta sitten voi olla? Tieto pitkään jatkuneiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksista lisääntyy vähitellen, ja esimerkiksi ketogeenisillä eli ns. nollahiilarisilla tai kohtuullisemmin alakarpeilla ruokavalioilla voi olla esimerkiksi tällaisia seurauksia (ei kaikilla, ei välttämättä):

-kilpirauhasen toiminnan hidastuminen tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt edelleen selvitellään. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on useita eri syitä ja niistä lisää myöhemmin omassa postauksestaan. Tämä vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisesti aiheuttama tai pahentama ongelma on puhututtanut ravitsemusmaailmassa nyt jo hyvän tovin ja ongelman laajuus alkaa vasta vähitellen paljastua. Jos epäilet suurempaakin kilpirauhasongelmaa, mene asiantuntevalle lääkärille. Voin suositella ainakin Tikkurilan Mehiläisen kahta osaajaa: Erkki Antilaa, jolla on funktionaalisen lääketieteen osaamista sekä Timo Heliniä, jonka ymmärrys kilpirauhasen hoidosta koko ajan lisääntyy kasvavan potilasmäärän myötä.

-sieni-infektioiden kasvu suolistossa. Vaikka esimerkiksi gluteenin ja sokerin poisjättämisestä on lähinnä hyötyä suoliston mikroflooralle, voi nollahiilari aiheuttaa myös päinvastaisia ongelmia.

-glukoosi-intoleranssi (joka oikeastaan johtaa osaan tässä mainituista oireista).

-riittämätön ”liman” tuotanto (mucus deficiency), jonka seurausta ovat esim. kuivat silmät ja hengitystiet sekä ummetus, toisin sanoen kuivat limakalvot.

Ketoruokavalion terapeuttisuus

Koska nollahiilari, alakarppi tai ketogeeninen ruokavalio on sitten paikallaan? En ole lääkäri tai tutkija, joten perustan tietoni lukemaani informaatioon sekä raportoituihin keisseihin. Niiden perusteella ns. ketoruokavaliosta on havaittu olevan hyötyä ainakin seuraavissa sairauksissa:

-autismin kirjon oireet

-syövät

-epilepsia

Jos sairastat jotakin näistä tai muuta sairautta ja pohdit, olisiko ketoruokavaliolla terapeuttisia vaikutuksia sen hoidossa, etsi asiansa osaava lääkäri ja toteuta kokeilu hänen valvonnassaan.

Turvalliset tärkkelykset

Mitä sitten syödä, kun on pitkään vältellyt perunaa, pastaa, riisiä, leipää ja sokeria? Tai mitä jättää pois, kun on siirtymässä virallisterveelliseltä kokojyväviljoja suosivalta ruokavaliolta paleoliittisempaan suuntaan?

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan seuraavat tärkkelyspitoiset raaka-aineet ovat yleisesti ottaen hyvin sulavia, sisältävät suhteellisen vähän ns. antiravinteita ja vastaavasti reilusti mineraaleja ja mikroravinteita:

-vanha paleotuttu kuten bataatti sekä eksoottisemmat taro, jamssi, maniokki ja keittobanaani eli plantaani.

-valkoinen riisi. Tämä ns. puhdistettu hiilari on alakarppimaailmassa pannassa, mutta uusi turvallisia tärkkelyksiä ja kohtuukarppia kulutusta suosiva paleohko suuntaus näkee riisin yhtenä turvallisimmista vaihtoehdoista: riisi on hyvin harvoin allergisoivaa, se sulaa helposti eikä puhdistetussa riisissä ole antiravinteita.

-valkoinen peruna. Siis tavallinen suomalainen pottu (terveisiä Irmelille)! Perunan antiravinteet ovat lähinnä sen kuorissa eli jos haluat hifistellä tai sinulla on suolisto-ongelmia, kannattaa perunat kuoria.

Sekahedelmää ja (kotimaisia) marjoja

Tärkkelysten lisäksi paleoruokailija saa hiilareita hedelmistä ja marjoista. Erityisesti marjat ovat suositeltavia, mutta myös hedelmiä voi syödä kohtuudella ja esimerkiksi urheilijalle ne ovat erinomaisen näppärää evästä treenin jälkeen (mieluusti proteiinin kera). Ylenmääräistä eksoottisten ja siten sokeristen hedelmien, kuten ananaksen ja mangon syömistä kannattaa kuitenkin välttää. Itse suosin pääosin omenoita ja banaania.

Väistä hiilarihirviöitä

Jos edellä mainittuja kannattaa syödä, mistä sitten pitäisi edelleen pysyä erossa?

-gluteenista. Suomalaisten viljojen proteiinin gluteenin, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa, yhteys moniin sairauksiin on todettu useissa tutkimuksissa ja sen jättäminen ruokavaliosta on vaikuttanut merkittävästi esimerkiksi monien tulehdus- tai ns. autoimmuunisairauksen oireiden asettumiseen. Suosittelen vakavasti jokaista kokeilemaan gluteenitonta elämää ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen gluteeniin voi suhtautua joko mustavalkoisesti kokonaan välttäen tai silloin tällöin joustaen, riippuen yksilöstä. Ja vaikka gluteenista ei suoraan seuraisikaan elimistön kaaosta, en silti suosittele sen runsasmittaista nauttimista osana päivittäistä ruokavaliota. Erityisesti vehnä on monille ongelmallinen. Huomaa, että vaikka kaura on periaatteessa gluteeniton, kauratuotteet valmistetaan (Aitokaura-tuotteita lukuunottamatta) usein samoilla tuotantolinjoilla muiden viljojen kanssa ja siten niissäkin on gluteenia. Lue lisää: Miksi vilja ei sovi ihmisille.

-sokerista. Sokeri monissa muodoissaan on elimistön tulehdustilaa ylläpitävä aines eikä liene kenellekään uutinen, että sokeria ei kannattaisi alvariinsa pupeltaa. Silloin tällöin nautittuna toki ok.

-muista kuin gluteeniviljoista. Jos haluaa käyttää gluteenittomia viljoja, kuten tattaria, quinoaa tai hirssiä, kannattaa kokeilla olla ensin kuukausi ilman ja sitten testailla, miten kroppa reagoi. Puhdaskauran ja gluteenittomien viljojen kohtuukäyttö sopii joillekin.

-transrasvaan yhdistetyistä tärkkelyksistä. Tässä kombossa tärkkelykset eivät ole pahiksia vaan pahamaineinen transrasva, mutta haluan mainita siitä tässä siksi, että transrasva monessa kohdassa yhdistyy nimenomaan turvallisiin tärkkelyksiin, kuten perunaan (ranskalaiset, sipsit). Samat säännöt kuin muutenkin paleossa pätevät siis edelleen. Keskity ruoan laatuun.

Ja muista: tärkeintä on kuunnella omaa elimistöään.

Elämää, ei vain ravintoa

Chris Kresser muistuttaa tuoreessa blogikirjoituksessaan suhteellisuudentajusta: terveys on muutakin kuin ravintoa, ja elämä on muutakin kuin terveyttä. Kuten viikko sitten pitämälläni Onnellisuus-luennollani kerroin, sosiaalisten suhteiden vahvuus on yhtä merkittävä tekijä aivoinfarktin ehkäisyssä kuin tupakoimattomuus ja sosiaalisten suhteiden vahvuus on se ainoa yhteinen tekijä maailman onnellisimman 10% keskuudessa (tutkittu tieto)! Valitsitpa siis enemmän tai vähemmän perunaa tai banaania, preparoi ruokasi rakkaudella ja nauti se ystäviesi tai perheesi seurassa.

Lisää voit lukea ainakin seuraavilta saiteilta:

Jimmy Moore, Livin’ la vida low carb: Is there any such thing as safe starches on a low-carb diet? Ns. verkkosymposiumi, johon Jimmy on koonnut vastaukset lukuisilta ravitsemusalaa tuntevilta.

Robb Wolf: RobbWolf.Com

Paul Jaminet: The Perfect Health Diet

Chris Kresser: ChrisKresser.Com

Kurt Harris: Archevore

20.8.2011

Monkey see, Monkey move (naturally)!

Filed under: Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 16.59

[Kuvassa Lihansyöjä nelivedolla.]

Pääsimme kivikautisiksi koekaniineiksi viime sunnuntaina, kun Jaakko aka Jaska Savolahti järjesti Suomen ensimmäisen Luonnollisen liikkumisen leirin. Homma on saanut alkunsa ja muotonsa Erwan Le Corren perustaman MovNat-lajin myötä. Ajatuksena on ottaa oppia esi-ihmisistä muussakin kuin ruokavaliossa; palata liikkumaan luontoon ja luonnollisesti.

Jaska on aloitellut luonnollista liikkumista Helsinki Paleonsa kautta kevään lopulla viikottaisin luonnollisen liikkumisen harjoituksin Keskuspuistossa. Treeneissä on opeteltu ns. barefoot- eli paljasjalkakävelyn ja -juoksun tekniikkaa sekä tehty erilaisia tasapainoharjoituksia. Keskuspuiston kalliot ja kaatuneet puunrungot tarjoavat erinomaisen miljöön luonnossa leikkimiselle ja sekarotuinen seurakunta on ottanut haltuunsa myös puiden alaoksastoa. Pakko mainita, että koska laji herättää huomiota kiinnostavan ja osin hölmönkin näköisin (mutta hauskoin!) harjoituksineen, on joukko saanut usein jatkokseen ex tempore -kokeilijoita.

Leirin ajatuksena oli päästä kokeilemaan luonnollista liikkumista vielä lähempänä luontoa monipuolisessa ympäristössä ja pidempiä pätkiä kerrallaan. Leiri järjestettiin Jaskan mökillä Lohjansaaressa, jonka välittömään lähimaastoon Jaska oli veljensä Mikon kanssa rakentanut kunnioitettavat harjoitusmaastot. Puunrungot maassa ja eri korkeuksille köytettyinä sekä hiekkakuopan kivenmurikkakokeilut pistivät hien virtaamaan paitsi rasituksesta ja keskittymisestä, myös korkeanpaikankammon voittamisesta.

[A duel! Jaska versus Monkey.]

Jaskan tapa ohjata ja valmentaa on harrastajalle palkitseva. Jaska osaa soveltaa harjoitukset erilaisille ihmisille sopiviksi ja kuunnella ja seurata osallistujien fiiliksiä ja taitotasoa. Välitön palaute, niin myönteinen kuin kehittäväkin, kannustaa pyrkimään parempaan ja saa jokaisen kokemaan onnistumisia. Harjoittelu tuntuu myös turvalliselta, sillä Jaska ei hötkyile eikä aseta omia taidonnäytteitään osallistujien edelle, vaikka väläytteleekin välillä inspiroivia edistysaskeleitaan.

Treenien välillä kokattiin ja syötiin yhdessä paleoliittista ruokaa. Aamutreenien jälkeinen lounas oli kevyt kasvislounas hedelmistä, pähkinöistä, marjoista ja kookosmaidosta, jota Jaskan mainio faija Pekka höysti yrtein ja syötävin kukin sekä luontotietoiskuin. (Vai tiesittekö te, että Suomen luonnon pahin valtaaja on tällä hetkellä sinne kuulumaton jättiläisbalsami? Ja jos tiesitte, niin tiesittekö, että tämän balsamin kukkia voi syödä?) Päivällinen preparoitiin lounasta sulatellessa ja toisten harjoitusten jälkeen se valmisteltiin loppuun: lihaa ja kasviksia, siitä on luolaihminen tehty!

Miljöö harjoituksille ja luonnolliselle liikkumiselle oli ihanteellinen, joskin myös hyttysten mielestä. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet auttoivat suojautumaan ja osa sortui myös kemikaaleihin. Pieniltä vammoilta ei vältytty: kun aikuiset ihmiset opettelevat taas tetsaamaan maantasassa, loikkaamaan puunrungolta puunrungolle ja kiipeävät puihin, pieniä naarmuja ja kolhuja tulee. Ei kuitenkaan mitään, mikä lapsenakaan olisi estänyt leikin ja seikkailun jatkumisen.

We want more!

Luonnollisen liikkumisen treenit jatkuvat taas Helsingissä kerran viikossa ja ovat  avoimia ja ilmaisia. Leirille pääsee vasta ensi kesänä, mutta sitä odotellessa voi laajentaa paleoliittista kokemusmaailmaansa tulemalla mukaan seikkailemaan! Pakene betonirakenteista ja sosiaalisen median syövereistä metsään ja muista, miksi lapsuus oli niin maagista.

Luonnollisen liikkumisen harjoitusajat Helsinki Paleon sivuilla.

20.4.2011

EU kieltämässä yrttien ja rohdosten myynnin

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 20.32

Edit: okei, ehkä olen vähän jälkijunassa tämän kanssa ja huhu kertoo, ettei ehkä ole niin kamalaa kuin miltä kuulostaa. Silti en halua ottaa riskiä. Kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo ja jos jollain on aiheesta lisää tietoa, ystävällisesti sen jakakoon!

EU valmistelee direktiiviä, joka voimaan astuessaan (30.4.2011 eli näillä näppäimillä) kieltäisi mm. perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä ja ayervedassa käytettävien luontaistuotteiden myynnin EU-alueella. Jos haluat, että jatkossakin on mahdollista lääkitä itseään myös muilla kuin lääketehtaiden tuotoksilla, käy allekirjoittamassa vetoomus ja levitä sanaa eteenpäin.

On mahdollista, että kyseessä on ns. huijaus, mutta ainakaan itse en halua ottaa sitä riskiä, että kyseenlainen direktiivi menisi läpi. Ole tarkkana, mihin annat luvan käyttää sähköpostiosoitettasi allekirjoituksen yhteydessä.

Forbidden healing – Natural Plant Remedies the EU and Big Pharmas won’t let you have

Sivustolla on reilun 10 minuutin video, jossa kerrotaan direktiivin sisällöstä ja vetoomuksen tarkoituksesta.

Next Page »

Powered by WordPress