Nöyrästi pyydän, että luet alla olevan Robb Wolfin vastikään julkaistusta kirjasta The Paleo Solution suomennetun artikkelin huolimatta mahdollisista suuristakin epäluuloistasi viljatonta tai paleoruokavaliota kohtaan tai kenties tiiviistäkin rakkaussuhteestasi leipään, croissanteihin, pastaan, korvapuusteihin, pasteijoihin ja puuroon.
Olen suomentanut ja julkaissut artikkelin Robb Wolfin luvalla. Robb Wolf on tehnyt aiemmin tutkimusta biokemistinä ja on nykyään maailman johtavia paleoliittisen ravitsemuksen asiantuntijoita. Robb Wolfista lisää hänen blogissaan osoitteessa robbwolf.com, josta löytyy blogin lisäksi mm. viikoittain ilmestyvä The Paleo Solution -podcast.
Artikkelin tieteellisen oikeakielisyyden on tarkistanut ravitsemukseen ja terveyteen paneutunut Jussi Riekki. Jussin asiantuntijuutta on tarjolla lisää hänen blogissaan, jussiriekki.fi.
Artikkeli on julkaistu englanniksi Tim Ferrissin blogissa The Four Hour Work Week nimellä How to Keep Feces Our of Your Bloodstream (or to Lose 10 Pounds in 14 Days). Artikkelin suomentamiseen ja julkaisemiseen on myös Tim Ferrisin lupa.
Sitten asiaan.
—-
Yhteinen ongelma
Kerron alla ihmisistä, joiden tilanteessa ei näytä ensikatsomalla olevan mitään yhteistä. Kaikkien taustalla on kuitenkin sama ongelma. Heistä jokaisella on ollut vakavia ongelmia terveytensä kanssa ilman, että ongelmiin olisi löytynyt selkeitä ratkaisuita. Koska heidän lääkärinsä olivat tilanteesta ymmällään, he olettivat, ettei heidän ongelmiaan ole mahdollista hoitaa.
Seuraava luku saattaa olla se puuttuva linkki sinunkin matkallasi terveyteen ja parempaan suorituskykyyn.
Alex, viisi vuotta
Kuulin Alexista ystävältäni Kellyltä. Alex oli sairas pieni poika, joka kärsi jatkuvista ruoansulatusongelmista ja oli alipainoinen. Lapsirakkaana ihmisenä Alexin tarina oli kirjaimellisesti sydäntäsärkevä. Alexin käsivarret ja jalat olivat huomattavan laihat ja hänen vatsansa oli turvoksissa. Öisin Alex ei saanut nukutuksi johtuen käsissään, jaloissaan ja vatsassaan tuntuvista kivuista. Hän oli veltto ja unelias eikä suoriutunut normaaleista arkielämän askareista. Lääkärit olivat tutkineet häntä parhaansa mukaan, mutta eivät löytäneet mitään erityistä. He suosittelivat Alexille mietoa, paahtoleivästä, riisivanukkaasta ja jogurtista koostuvaa ruokavaliota. Ruokavaliolla ei ollut vaikutusta Alexin vointiin.
Kelly otti minuun yhteyttä Alexin perheen puolesta ja kysyi, olisiko minulla ideoita Alexin auttamiseksi. Annoin hänelle muutaman tarkan suosituksen, jotka vanhemmat panivat välittömästi toteen. Kymmenen päivän kuluttua Alexin vatsan turvotus oli laskenut. Hänen painonsa nousi parissa viikossa kaksi kiloa ja hänen jäseniinsä alkoi rakentua lihaksia. Levottomien öiden sijaan Alex nukkui sikeästi ja hyvin. Alexin vointi koheni niin paljon, että muiden lasten ja hänen omien vanhempiensakin oli vaikea uskoa, että kyseessä oli sama henkilö. Alex oli terve ja iloinen, kiitos ruokavalioon tehdyn yksinkertaisen muutoksen.
Sally, 61 vuotta
Sally tuli luoksemme lääkärinsä suosittelemana. Lääkäri oli yrittänyt tuloksetta hoitaa Sallyn lukuisia terveysongelmia: kilpirauhasen vajaatoimintaa, osteoporoosia, sappirakkovaivoja, masennusta ja korkeaa verenpainetta. Sallyn sairauslista kasvoi jatkuvasti, ja sekä Sally että hänen lääkärinsä katsoivat ongelmien kuuluvan normaaliin vanhenemiseen. Hänen lääkärinsä oli muuten siinä mielessä edistyksellinen, että oli suositellut Sallylle vastusharjoittelua hidastamaan osteoporoosin etenemistä ja lihaskatoa, jotka olivat edenneet edellisvuosina kiihtyvää vauhtia.
Kun Sally tuli tapaamaan meitä, hän oli vastahakoinen aloittamaan voimaharjoitteluohjelmaa tai muuttamaan ravitsemustaan. Me ohjasimme häntä lempeästi, mutta päättäväisesti.
Ohjeemme perustuivat tiettyihin muutoksiin hänen ruokavaliossaan ja elämäntavoissaan. Kahden kuukauden sisällä Sally saattoi lopettaa kilpirauhaslääkityksensä, pääsi eroon sappivaivoistaan, hoikistui neljä vaatekokoa ja masennusoireet katosivat. Kuuden kuukauden harjoittelun ja ruokavalion noudattamisen jälkeen huomattiin, ettei hänellä enää ollut osteoporoosia.
Sallyn lääkäri oli erityisen kiinnostunut lisääntyneesti luuntiheydestä. Hän kysyi Sallyltä, mitä muutoksia tämä oli tehnyt. Kun Sally kertoi, kuinka oli muuttanut ruokavaliotaan, lääkäri pohti hetken ja sanoi sitten: “No, se se ei ainakaan ole! Pelkällä ruokavalion muutoksella ei voida saada aikaan tuollaisia muutoksia.”
Jorge, 40 vuotta
Aloittaessamme yhteistyön Jorgen kanssa hänen ensisijaisena tavoitteenaan oli pudottaa painoa. 175-senttisenä ja 146-kiloisena Jorge oli hyvää vauhtia matkalla kohti vakavia sairauksia, joihin altistivat kakkostyypin diabetes ja vakava ylipainoino. Jorgen tapaukseen liittyi myös ongelma, josta hän sen paremmin kuin hänen lääkärinsäkään eivät päässeet selvyyteen. Aina kun Jorge söi, hänelle puhkesi ihottuma ja hänen kielensä turposi valtavasti. Tästä syystä Jorgen oli pidettävä epi-pen kaikkialla mukanaan, samoin kuin niiden, jotka ovat pahasti allergisia ampiaisenpistoille tai pähkinöille.
Jorge on ammatiltaan lakimies ja joutui kiirehtimään oikeussalista päivystykseen monta kertaa viikossa saadakseen antihistamiinia kielensä turpoamisen pysäyttämiseksi. Hänen lääkärinsä olivat hämmentyneitä. Verikokeissa ei näkynyt erityisiä allegioita eikä hänellä ollut testien mukaan varsinaista autoimmuunisairautta. Tietyt immuunisolut olivat selvästi yliaktiivisia, mutta epätyypillisellä tavalla, joka sai niin allergia- kuin reumalääkäritkin raapimaan päätään.
Me suosittelimme Jorgelle ruokavalionmuutosta, jota hän vastusti voimakkaasti. Ja täytyy sanoa: harvoin törmää ihmiseen, joka on yhtä sopiva lakimieheksi kuin Jorge! Puoliksi anellen ja puoliksi uhkaillen saimme Jorgen lopulta suostumaan ja taivuttelimme hänet noudattamaan ohjeita kuukauden ajan. Pahimmassa tapauksessa hän ei olisi menettänyt mitään ja parhaassa tapauksessa hänen ongelmansa voisivat helpottaa.
Jorge alkoi noudattaa ohjeita ja hänen kielensä lakkasi turpoamasta. Nyt, vuotta myöhemmin, Jorge painaa 115 kiloa ja etenee kohti 100 kilon tavoitepainoaan. Lisäksi hän puhuu nykyään puolestamme sen sijaan, että olisi meitä vastaan. Ja vaikka ei ole tarkoituksena liikaa pilkata Jorgea hoitaneita lääkäreitä, on kuitenkin mainittava, että Jorgen kerrottua tekemistään muutoksista lääkärit eivät uskoneet niiden saaneen aikaan tapahtumien käännettä. Mitä muutoksia Jorge siis teki?
Suurimmalle osalle ihmisistä tulee yllätyksenä, että kaikkien yllä kuvattujen ongelmien taustalla oli sama ruokavalion ainesosa: gluteeni.
Gluteeni on vehnän, rukiin ja ohran sisältämä viljan proteiini. Muut viljat, kuten maissi ja riisi, sisältävät samankaltaisia, mutta vähemmän ongelmallisia proteiineja (tästä lisää myöhemmin).
Ja kyllä: leipä, pasta ja keksit ovat herkullisia. Ne ovat myös todennäköisesti tappavia. Tämän kirjan muista osioista olen valmis päästämään sinut helpommalla mitä tulee teknisten yksityiskohtien ymmärtämiseen. Suurin osa ihmisistä ymmärtää jollakin lailla insuliinin ja suuren hiilihydraattimäärän yhteyden. Ihmiset alkavat myös vähitellen tajuta ns. hyvät rasvat. Niistä aiheista en tule pitämään pistokoetta. Tästä poiketen vaadin, että luet tämän viljasta kertovan kappaleen huolellisesti, pohdit sen sisältöä ja teet sitten, mitä suosittelen.
Opimme pian gluteenista, viljasta ja niiden rooleista sairauksissa. Sen jälkeen kerron konkreettisia esimerkkejä, joiden perusteella voit päätellä, kuinka paljon terveempi olisit ilman viljoja. Sitten pallo on sinulla. Jos haluat olla terve, löydät itsellesi sopivan tavan noudattaa ohjeitani.
—
Olemme kaikki nähneet valokuvia tai videoita tupakoitsijoista, jotka ovat kuolemassa keuhkosyöpään, mutta tupakoivat edelleen trakeotomiaputkiensa kautta. Uskomatonta, mutta totta. Mikä saa ihmisen tekemään sellaista? Gluteeninkulutus on linjassa aski päivässä -tupakoinnin kanssa.
Aloitetaan alusta.
Viljojen anatomia
Kun puhun “viljoista”, puhun yhdestä viljeltävien heinäkasvien muodosta. Näihin kuuluvat vehnä, ruis, kaura, ohra, hirssi, riisi ja durra. Nämä kasvit ovat 2000-5000 vuotta viljeltyjen villikasvien johdannaisia tai jälkeläisiä. Kaikki viljat rakentuvat anatomisesti seuraavasti:
Lese:
Lese on käsittelemättömän viljanjyvän ulkokuori. Se sisältää vitamiineja, mineraaleja ja lukuisia proteiineja ja antiravinteita, joiden tarkoituksena on estää viljan metsästäminen eli syöminen. Jos katsotaan esimerkiksi tummaa riisiä, lese on se riisinjyvää peittävä hiutaleinen ulkokerros.
Ydin:
Viljan ydin on pääasiassa tärkkelystä ja sisältää myös pienen määrän proteiinia. Se on kasvavan viljan energianlähde. Jos katsotaan valkoista riisinjyvää, se on itse ydin, josta lese ja alkio on poistettu.
Alkio:
Alkio on viljan varsinaisesti lisääntyvä osa.
Luonnossa viljat leviävät tuulen mukana, ja kun olosuhteet ovat suotuisat, alkio aloittaa kasvuprosessin käyttäen ydintä ravinnokseen. Saattaa tulla yllätyksenä, mutta kasvit(-kaan) eivät ole hyväntahtoisia, epäitsekkäitä organismeja, jotka vain odottavat jälkikasvunsa päätyvän suuhusi sushiriisinä tai ranskanleipänä. Viljat, kuten muutkin maapallon olennot, ovat taistelleet olemassaolostaan riittävän kauan osatakseen selviytyä. Viljoille tämä on kuitenkin erityisen haastavaa, sillä niiden ravintorikkain osa (jonka me syömme), sattuu olemaan myös osa niiden lisääntymisrakennetta.
SIVUHUOMAUTUS: kaura, kinoa ja muut valheelliset ystävät
“Hei Robb, ymmärrän huolesi, mutta ravitsemusterapeuttini kertoi minulle kauran olevan gluteenitonta, joten ei liene syytä olla huolissaan aamupuurosta?” Jep, minäkin pidän puurosta, mutta kaura sisältää gluteeninkaltaisia proteiineja. Viljakasveille on tyypillistä, että ne sisältävät proteiineja, joissa on runsaasti aminohappo proliinia. Nämä prolamiinit (proliinipitoiset proteiinit) ovat ruoansulatukselle vaikeita pilkkoa ja säilyvät siten kokonaisina matkallaan suolistossa. Tuloksena on suoliston ärsytys, lisääntynyt tulehdustila ja mahdollinen autoimmuunisairaus.
Myös maissinsyönti aiheuttaa vastaavan ongelman. Opittuasi nyt kaiken edellämainitun voit joko huomioida sen tai jättää omaan arvoonsa. Fakta on, että viljat ovat merkittävä ongelma suurimmalle osalle ihmisiä. Poistamalla nämä viljat ruokavaliostasi huomaat eron: voit paremmin ilman. Jos lisäät ne takaisin ruokavalioosi… No, olosi ei ole sama. Muista myös, että viljojen aiheuttama tulehdustila on osallisena myös painonpudotuksessa. Älä siis ohita tätä, mikäli ensisijainen tavoitteesi on saada tiukka pylly. Pyydän sinua kokeilemaan kuukauden ajan ruokavaliota, jossa korvaat viljat hedelmien ja kasvisten käytöllä. Kuulostele oloasi. Eihän se ole liikaa vaadittu?
Jotta ýmmärtäisit kokonaisuuden, käsitellään samalla aiheeseen kuuluvat “kokojyväviljat” sekä kinoa (quinoa).
Kun huomioidaan viljojen antiravinneominaisuudet ja taipumus aiheuttaa sekasortoa ruoansulatuselimistössämme, niiden syöminen osana ruokavaliota ei ole kestävä valinta terveyden tai pitkäikäisyyden kannalta. Tähän kategoriaan liittyvät tässä yhteydessä myös maitotuotteet ja palkokasvit.
Kinoa nousee säännöllisesti esiin keskusteluissa, jotka menevät suunnilleen näin: “Robb, oletko kokeillut tätä kinoajuttua. Se ei ole vilja eli se on ok?”
Olet varmaan kuullut ilmaisun “jos se näyttää ankalta ja vaakkuu… “(“…se on ankka”, suom.huom.). Kinoa ei ole kasvitieteellisesti katsoen vilja, mutta koska se on kehittynyt samanlaisessa biologisessa lokerossa, kinoalla on vastaavat ominaisuudet kuin viljoilla mukaan lukien kemiallinen puolustusmekanismi, joka aiheuttaa suolistoärsytystä. Kinoa sisältää saippuankaltaisia molekyylejä, joita kutsutaan saponiineiksi. Toisin kuin gluteeni, joka kiinnittyy suoliston kuljettajamolekyyliin, saponiinit yksinkertaisesti puhkaisevat reikiä suolistonukan soluihin. Se on juuri niin ikävää kuin miltä kuulostaa. Saponiinit ovat niin vahvoja ärsykkeitä elimistön immuunipuolustukselle, että niitä käytetään rokotetutkimuksissa, kun halutaan aiheuttaa elimistössä voimakas immuunireaktio. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että ymmärrät viljojen ja viljankaltaisten kasvien merkityksen terveydellesi.
Sulle yks ja mulle yks
Jotkut kasvit, kuten mustikat ja vastaavat hedelmät, ovat kehittäneet strategian nimeltään “luovu jostain saadaksesi jotain”. Olennot (meidät mukaanlukien) syövät näitä hedelmiä ja saattavat siemenet siten eteenpäin käytännöllisessä, lämpimässä ja lannoitetussa pakkauksessa, joka turvaa seuraavan sukupolven. Viemäröintijärjestelmät sikseen, tämä on järkevä vaihtokauppa. Olento, joka syö mustikoita, saa niistä hiukan ravinteita vastineeksi siitä, että levittää mustikansiemeniä seuraavia mustikkasukupolvia varten.
Toiset kasvit lähestyvät asiaa eri tavalla ja pyrkivät torjumaan metsästyksen verhoamalla itsensä ikäviin ainesosiin, jotka joko ärsyttävät elimistöä tai ovat silkkaa myrkkyä. Ajatellaan esimerkiksi myrkkymurattia tai myrkkysumakkia. Nämä kasvit ovat kehittäneet kemiallisia aseita, öljyjä, joilla on taipumus imeytyä eläimiin niiden ihon läpi, kun kasvin lehtien kanssa joutuu kosketuksiin. Öljy laukaisee elimistön immuunijärjestelmässä hälytyksen. Lymfosyytit ja muut valkosolut hyökkäävät öljyn kimppuun ja tuottavat oheistuotteena tulehdusta aiheuttavia kemikaaleja, jotka saavat aikaan ihottuman. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun puhumme seuraavan kerran viljoista. Se saattaa helpottaa sen hahmottamista, mitä tapahtuu, kun syömme tällaisia ruokia.
Jos vertaamme viljoja yllämainittuihin strategioihin – mustikan “luovu jostain saadaksesi jotain” tai myrkkumuratin “painu penaaliin”- huomaamme, että viljat ovat lähempänä myrkkymurattia. Jos vilja syödään, se on viljan loppu. Se ei tarkoita, että vilja antautuisi ilman taistelua! Viljat ovat käsittämättömän hyvin varustautuneita kemialliseen sodankäyntiin.
Lektiinit:
Viljat sisältävät useita proteiineja, joista osaa kutsutaan lektiineiksi (joita ei pidä sekoittaa hormoniin nimeltä leptiini). Lektiinit kiinnittyvät tiettyihin molekyyleihin ja ovat siten “tunnistajan” roolissa biologisissa järjestelmässä. Katsotaan esimerkiksi vehnänalkion agglutiinia (WGA), joka on yksi ilkeimmistä lektiineistä, mutta myös yksi parhaiten tunnetuista. Muistakaa, että WGA:ta (tai vastaavia molekyylejä) on kaikissa viljoissa, mutta minun ja muiden tutkijoiden näkemyksen mukaan gluteenia sisältävät vehnä, ruis ja ohra ovat todennäköisesti terveyden kannalta pahimpia. Maissi ja riisi voivat olla ongelmallisia, mutta ne ovat turvallisempia silloin tällöin käytettyinä (palaamme tähän myöhemmin), toisin kuin gluteenipitoiset viljat. WGA ja samankaltaiset lektiinit ovat ongelmallisia monista syistä:
1. Lektiinit eivät pilkkoudu normaalissa ruoansulatusprosessissa. Tästä seuraa, että suolistoon joutuu suurikokoisia käsittelemättömiä proteiineja. Mikäli muistat, suurin osa proteiineista pilkotaan ruoansulatusprosessin aikana, mutta joidenkin viljaproteiinien rakenne tekee niistä erittäin hankalia sulattaa (nörteille: nämä proteiinit sisältävät paljon aminohappoproliinia). Viljat sisältävät myös proteaasi-inhibiittoreita (myös maitotuotteet ja jotkin muut ruoat sisältävät näitä), jotka edelleen vaikeuttavat vaarallisten lektiinien sulamista. Proteiinien puutteellinen pilkkoutuminen johtaa vakaviin ongelmiin, kuten pian opit.
2. Lektiinit sitoutuvat ruoansulatuskanavan reseptoreihin ja kulkeutuvat koskemattomina elimistöön. Muistatko, kuinka aminohapot ja sokerit kulkeutuivat suolistosta elimistöön ruoansulatuksen aikana? Tietyt lektiinit “huijaavat” kuljetusmolekyylejä päästäkseen elimistöömme koskemattomina.
3. Elimistö erehtyy helposti pitämään näitä suurikokoisia, koskemattomia proteiinimolekyylejä elimistölle vieraina tunkeilijoina samaan tapaan kuin bakteereita, viruksia ja loisia. Vaikka sitä ei ole mukava ajatella, suolisto ei ole paras paikka hengailla. Suolisto on merkittävä bakteerien ja virusten aiheuttamien tulehduksien lähde, ja immuunijärjestelmä on koko ajan valmiudessa tuhoamaan patogeeneja. WGA ei kulkeudu elimistöön vain koskemattomana, se myös vahingoittaa suoliston seinämää sallien näin muiden proteiinien pääsyn järjestelmään. Mikä tekee tästä ongelmallista? Immuunijärjestelmämme hyökkää näitä vieraita proteiineja vastaan ja valmistaa vasta-aineita tuhotakseen ne. Nämä vasta-aineet ovat erityisen tarkkoja vieraiden proteiinien muodoista. Valitettavasti nämä proteiinit muistuttavat usein elimistömme omia proteiineja.
Velipuoli – molekyylimimiikka
Proteiinit koostuvat molekyyleistä, joita kutsutaan aminohapoiksi (AA). Kuvitellaan hetki, että eriväriset ja -muotoiset legopalikat markkeeraavat näitä erilaisia aminohappoja. Kuvittele jono legopalikoita, jossa on selvä jaksotus; sanotaan, että se on viidestä kymmeneen legopalikkaa pitkä. Kuvittele nyt toinen, identtinen ryhmä legopalikoita toisten legopalikoiden päällä. Ylimpänä oleva viiden tai kymmenen palikan jono on identtinen lyhyen pätkän kanssa.
Oletetaan, että lyhyt pätkä on WGA ja pitkä pätkä insuliinia tuottavan haimasi beetasolujen proteiini. Jos immuunisolut hyökkäävät WGA:n kimppuun ja tuottavat vasta-aineita (koska elimistö tulkitsee WGA:n bakteeriksi tai virukseksi), nämä vasta-aineet eivät tartu vain WGA:han, vaan ne voivat takertua myös haimasi proteiiniin. Kun WGA:n vasta-aine tarttuu haimaasi, se aiheuttaa immuunireaktion haiman kudosta vastaan. Haimasi vahingoittuu tai tuhoutuu ja sinusta tulee ykköstyypin diabeetikko. Jos tuo proteiini olisi ollut aivojesi myeliinituppi, tuloksena kehittyisi MS-tauti.
Keliakia
Suurin osa ihmisistä tietää, mikä keliakia on. Keliakia on autoimmuunisairaus, jonka aiheuttajana on vehnässä, rukiissa, ohrassa ja hirssissä oleva proteiini nimeltään gluteeni. On yleisesti tunnettua, että keliakia on lektiinien aiheuttama autoimmuunisairaus. On myös selvää, että keliaakikot kärsivät tavallista enemmän muista autoimmuunisairauksista kuten nivelreumasta, punahukasta, Sjögrenin syndroomasta, MS-taudista sekä joukosta muita autoimmuuniongelmia. Tätä tosiasiaa ei olla jostain syystä huomioitu tutkimuksessa kuin vasta äskettäin, kun osoitettiin keliakian ja muiden autoimmunisairauksien kehittymisen välinen yhteys.
Vasta nyt on ymmärretty, että WGA ja muut lektiinit vaikuttavat merkittävästi transglutaminaasiin (TG). Transglutaminaasi on entsyymi, joka muuntaa jokaista proteiinia, jonka kehomme valmistaa. Niin sydämen, aivojen, munuaisten kuin lisääntymiselinten. Joten kun lektiinit aiheuttavat ongelmia TG:n kanssa, ja TG puolestaan muuntaa kehomme jokaista proteiinia, kuinka laajoja ongelmia lektiinit voivat aiheuttaa? Toivon, että vastaus on itsestäänselvä – lektiinit vaikuttavat jokaiseen elimistömme osaan. Lisääntymisongelmat, vitiligo (ihotauti, jossa ihminen menettää ihon pigmentin), Huntingtonin tauti, narkolepsia – olemme löytäneet satoja terveysongelmia, joihin lektiinit ovat syyllisiä. Asiasta ei ole vain tieteellistä näyttöä, vaan olemme myös havainnoineet kliinisiä muutoksia, joita viljan, palkokasvien ja maitotuotteiden poistaminen on aiheuttanut näissä sairauksissa. Ja vaikka en haluaisi tehdä tätä sinulle, meidän on palattava jälleen suolistoon.
Taasko ruoansulatus?
Kun ruoka jatkaa matkaansa vatsalaukusta ohutsuoleen, siihen sekoittuu sappinesteitä, joita maksa tuottaa ja sappirakko varastoi. Sappineste on saippuankaltaista ja kriittistä ruoansulatuksellemme ja rasvojen imeytymiselle. Sappinesteen lisäksi haimasta vapautuu ruoansulatusentsyymejä, jotka ovat elintärkeitä ruoansulatukselle. Suurin osa ruoansulatusprosessista tapahtuu suolistomme suolinukan minimaalisissa rakenteissa. Seuraavaksi katsotaan, kuinka lektiinit vaikuttavat suoliston seinämään saadakseen aikaan autoimmuuniteetin.
Lektiinit, kuten WGA, sitoutuvat suolinukan reseptoreihin, mikä sallii WGA:n kulkeutumiseen elimistöön. Tämä on yllä kuvatun autoimmuunireaktion mekanismi. Jos suoliston seinämä (suolinukka) vahingoittuu, kaikki suoliston läpi kulkeva voi päästä elimistöön. Ja kyllä, se on juuri niin vakavaa kuin miltä kuulostaa. Ollaan tilanteessa, jossa paitsi syntyy WGA:n vasta-aineita, mikä sinällään johtaa autoimmuniteettiin, myös moninaisten allergioiden kehittyminen on mahdollista, kun sulamaton ruoka pääsee lävistämään suoliston seinämän. Näin voi tulla allergiseksi esimerkiksi kanalle, naudalle, omenoille tai muille yleensä hyvin siedetyille ruoille.
Lisäksi suoliston ollessa vioittunut ihminen altistuu ryhmälle kemikaaleja, jotka normaalisti pysyisivät suolistossa. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi kemikaaliyliherkkyyssyndroomaan, joka yhdistetään pääasiassa psykiatrisiin ongelmiin varsinaisten somaattisten sairauksien sijaan.
Jotta asia tulisi täysin selväksi: kaikki, mikä vahingoittaa suolenseinämää (bakteerit, virukset ja loistartunnat mukaan lukien, unohtamatta alkoholia, viljoja, palkokasveja ja maitotuotteita) voi altistaa autoimmuunisairauksille, monille kemikaaliyliherkkyyksille sekä yleensä hyvin siedettyjen ruokien allergisuudelle.
Kuten brasilialaisen jujutsun valmentajani sanoo, “Tämä mielipide ei ole, tämä fakta on.”
Sapekasta
Samaan aikaan, kun ruoansulatuksellinen onnettomuus tapahtuu, kehittyy monia muita ongelmia. Sappirakon tehtävänä on vapauttaa sappinesteitä kun ruoka siirtyy vatsalaukusta pohjukaissuoleen. Kun suoliston seinämä on vahingoittunut, kemiallista lähettiä nimeltään kolekystokiini (CCK) ei vapaudu. CCK lähettää tavallisesti käynnistysmerkin sappirakolle ja aloittaa siten haiman ruoansulatusentsyymien erittymisen. Kun tämä merkinanto estyy, emme pysty sulattamaan ruokaamme kunnolla, jonka seurauksena erityisesti rasva ja proteiini tuottavat ongelmia. Puutteellinen sappinesteen erittyminen sallii kolesterolikiteiden muodostumisen sappirakkoon, mistä seurauksena ovat sappikivet.
Sappirakon poistaminen, joka on tavallinen lääketieteellinen toimenpide, poistaa tehokkaasti tämän varoitussignaalin. Sappikivet ovat ongelman oire, hälytys. Sen sijaan, että hoidettaisiin ongelmaa (eli eliminoitaisiin ruokavalion viljat), sappirakko leikataan kokonaan pois. Ihmiset, joilta sappirakko on poistettu, ovat lähes varmuudella diagnosoimattomia keliaakikoita, ja heillä on luultavasti lukuisia muita eteneviä sairauksia. Oman kokemukseni mukaan näillä yksilöillä on valtavasti ruoansulatusongelmia, jotka kulminoituvat dysfagiaan tai nielemisvaikeuksiin.
Huomio!
CCK:n ja sen sukuisten hormonien (PYY, adiponektiini) ruoansulatuksen merkinantomekanismin häiriintyminen on todella vakava ongelma. Paitsi, että ruoansulatusprosessimme on vakavasti vahingoittunut, myös suurin osa kylläisyydestä kertovasta merkinannosta katoaa. Emme pysty sulattamaan ruokaamme kunnolla, olemme aina “nälkäisiä” ja se ruoka, jota erityisesti himoitsemme eli puhdistetut viljat ja sokeri, ovat koko ongelman alku ja juuri.
Aina paranee
Toinen osa viljojen meitä vastaan käyttämästä kemiallisesta puolustusmekanismista on ryhmä entsyymejä, joita kutsutaan proteaasi-inhibiittoreiksi. Proteaasi-inhibiittorit estävät proteiinien pilkkomisen. Tämä tarkoittaa sitä, että syötyäsi viljoja elimistösi ei pysty tehokkaasti sulattamaan aterian proteiinia. Proteaasi-inhibiittorit estävät myös lektiinien kuten WGA:n sulamisen, mikä tekee näistä vaikeasti sulavista kappaleista käytännössä tuhoamattomia. Tämä jättää jälleen useampia suurikokoisia proteiineja suolistoon, mikä lisää todennäköisyyttä autoimmuniteetin, allergioiden ja kemiallisten yliherkkyyksien kehittymiseen.
Erittäin osteoporoottista?
Jos et jo ole sairas viljojen ajattelemisesta, katsotaan vielä yhtä tekijää: antiravinteita kuten fytaatteja. Fytaatit ovat tärkeitä siemenille ja viljoille, koska ne sitovat tiukasti metalli-ionit (kuten magnesiumin, sinkin, raudan, kalsiumin ja kuparin), jotka ovat välttämättömiä viljan kasvulle ja kehittymiselle. Jos metalli-ionit eivät ole tiukasti sitoutuneita fytaatteihin, itäminen saattaa tapahtua ennenaikaisesti, mikä voi johtaa viljan tuhoutumiseen.
Kun syömme viljoja, fytaatit ovat edelleen aktiivisia ja voimakkaasti sitoutuneita kalsiumiin, magnesiumiin, sinkkiin ja rautaan. Tämä tarkoittaa, että kalsium, magnesium, sinkki tai rauta eivät ole imeytyvässä muodossa. Antiravinteiden, kuten fytaattien, toiminta sekä lektiinien ja proteaasi-inhibiittorien suolistoa vahingoittavat tekijät maksoivat neoliittisille esi-isillemme keskimäärin 15 senttiä pituutta, kun heitä verrataan paleoliittisiin esi-isiimme. Tämä oli suoraa seurausta neoliittisesta ruokavaliosta, johon kuuluivat viljat ja palkokasvit. Oletko huolissasi osteoporoosista tai raudanpuuteanemiasta? Kärsitkö väsymyksestä tai sydänongelmista, jotka saattavat johtua magnesiumin puutteesta? Oletko orjallisesti noudattanut “järkevää” dieettiä, joka koostuu kokojyväviljoista, palkokasveista ja vähärasvaisista maituotteita, joita kaikkia lääkärisi ja ravitsemusterapeuttisi suosittelevat? Näetkö, kuinka naurettavia suositukset ovat kaiken sen valossa, mitä olet nyt oppinut viljoista, palkokasveista ja maitotuotteista?
Kiitos herra, saanko toisen!
Vielä kertauksena, kuinka viljat aiheuttavat imeytymisongelmia ja kuinka se vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme:
1. Viljat vahingoittavat suoliston seinämää. Jos suolisto on ärsyyntynyt, ravintoaineet eivät imeydy. Tarvitsemme terveet villukset ja mikrovillukset ravinteiden imeytymiseksi, olipa ravinto proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa, vitamiineja tai mineraaleja.
2. Viljojen syöminen vahingoittaa sappirakkoa ja sen toimintaa. Jos rasva ja rasvaliukoiset ravinteet kuten A-, D- ja K-vitamiinit eivät imeydy, elimistösi ei pysty hyödyntämään imeytyneitä mineraaleja, puhumattakaan riittämättömästä välttämättömien rasvahappojen saannin aiheuttamasta ravinnepuutoksista.
3. Metalli-ioneihin tiukasti sitoutuneet viljojen fytaatit estävät niiden imeytymisen. Analyyttiset kemistit itse asiassa käyttävät puhdistettuja fytaatteja kokeissa, joissa on tärkeää mitata metalli-ionien kuten kalsiumin, sinkin tai raudan määrää näytteessä, koska fytaatit sitoutuvat näihin metalleihin tiukemmin kuin lähes mihinkään muuhun molekyyliin. Sama tapahtuu kun syöt fytaatteja eikä tämä tarkoita hyvää luuston terveydelle tai raudan imeytymiselle.
4. Tervetuloa autoimmuniteetti ja syöpäsairaudet! Kun suoliston seinämä on vahingoittunut, olemme erityisen korkeassa riskissä sairastua autoimmuunisairauksiin, kuten Hashimoton kilpirauhassairauteen sekä useihin eri syöpäsairauksiin, joista esimerkkinä mm. lymfooma. Haima ei toimi kunnolla viljojen CCK-ongelmien ja korkeiden insuliinitasojen aikaansaaman tulehdustilan vuoksi. Tämä tulehdustila on mahdollinen haimasyövän ja haimatulehduksen aiheuttaja.
Miksi näin tapahtuu? Koska viljat eivät voi sulattaa sitä, että haluat syödä ne. Viljat ovat valmiita ja kyvykkäitä taistelemaan sinua vastaan. Tässä on lyhyt lista ongelmista, jotka liitetään vuotavan suolen syndroomaan sekä autoimmuunireaktioon:
- hedelmättömyys
- 1. tyypin diabetes
- multippelisskleroosi (MS-tauti)
- nivelreuma
- punahukka
- vitiligo
- narkolepsia
- skitsofrenia
- autismi
- masennus
- Huntingdonin tauti
- lymfooma
- kilpirauhasen vajaatoiminta
- porfyria
Mutta enhän minä ole sairas?
Jotkut teistä saattavat ajatella, ettei teillä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Olette syöneet viljoja, palkokasveja ja maitotuotteita koko ikänne ja voitte “hyvin”. Ehkä. Epäilen silti, ettei se ole koko totuus. Lyön vetoa, että jos poistat ruokavaliostasi neoliittiset ruoat kuukauden ajaksi, huomaat dramaattisen eron olossasi ja suorituskyvyssäsi. Miksi? Koska syödessäsi näitä ruokia on lähes varmaa, että kärsit suolistoärsytyksestä sekä muista systeemisen tulehdustilan oireista.
Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa tyypin 1 diabetestä (joka on autoimmuunisairaus) sairastaneita lapsia tutkinut ryhmä teki löydöksen, jonka mukaan merkittävällä osalla näistä lapsista oli avoin suolistopatologia eli keliakia. Joidenkin kokeissa näkyi keliakiavasta-aineita, mutta suurimmalla osalla näistä lapsista sekä WGA-vasta-ainetesti (yleinen verikoe keliakian toteamiseksi) että suoliston koepala näyttivät negatiivista tulosta. Lääkärit siis olettivat, ettei gluteenilla ollut osaa tai arpaa lasten vointiin. Mielenkiintoista kyllä, lähes kaikilla lapsilla oli mikrovilluksissa transglutaminaasin vasta-aineita.
Tutkimuksen tekijät epäilivät, että suurimmalle osasta lapsista kehittyisi jossain vaiheessa keliakian kaltainen tila. Tässä nähdään, että suoliston ärsytys voi olla melko huomaamaton, mutta johtaa silti autoimmuniteettiin. Kun autoimmuniteetti on kerran puhjennut, se voi ja yleensä johtaakin edelleen muihin ongelmiin. Tämä jää todennäköisesti huomaamatta lääkäriltäsi tai ravitsemusterapeutiltasi, erityisesti jos keliakiaverikokeesi osoittavat negatiivista. Siinä mielessä he ovat hölmöjä, mutta kysehän on vain terveydestäsi.
Voit luottaa lääketieteen ammattilaisiin ja siihen, että he tietävät aina parhaiten. Vaihtoehtoisesti voi tehdä yksinkertaisen testin: noudata paleoruokavaliota ja kuulostele miten voit ja mitä suorituskyvyllesi tapahtuu. Ja kyllä, voin jo kuulla lääketieteilijöiden sanovan, että se perustuu “vain kokemukseen”. Jos siis haluat pelastaa itsesi, et luultavasti tule saamaan tässä asiassa juurikaan tukea, ellei sinulla ole erityisen kaukonäköinen ja edistyksellinen lääkäri.
Mistä sitten tiedät varmasti, että sinulla on tai ei ole ongelmia näiden ruoka-aineiden suhteen? Vastaus on itsestäänselvä: poista mahdollisesti ongelmia aiheuttavat ruoat! Lisää ne taas ruokavalioosi kuukauden tai kahden kuukauden kuluttua. Kokeile, mitä tapahtuu. Tässä piilee kuitenkin vaaransa. Suolisto pysyy vahingoittuneena, vaikka altistuisit gluteenille tai vastaavalle aineelle kerran kymmenessä tai viidessätoista päivässä. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennystä, kun karsii ruokavaliostaan gluteenia, mutta ei huomaa terveydentilassaan parantumista. Luotettavaan kokeiluun ei siis riitä “lähes täydellinen” suoritus. Sinun täytyy noudattaa ohjeita tismalleen 100% ajasta 30 päivän ajan, ja vasta sitten kokeilla, mitä tapahtuu, kun palaat vanhaan ruokavalioosi.
Ja ollakseni rehellinen, vanhaan ruokavalioon palaaminen on vain sinua varten, ei minua. Jos konsultoisin sinua puhelimitse, kysyisin “miten voit, kun söit sen palan leipää?” ja tietäisin täsmälleen, miten olisit voinut – olen nähnyt tämän tapahtuvan tuhansia kertoja. Minua ei siis tarvitse vakuuttaa asiasta, vaan sinut. Kun lisäät gluteenin takaisin ruokavalioosi, et voi hyvin. Valitettavasti homma toimii näin. On sinun asiasi, ovatko terveys ja pitkä elämä mielestäsi sen arvoisia, että jaksat enimmäkseen vältellä näitä ruokia.
Kuulostaako tämä kaikki uskomattomalta? Muistele, kuinka kuvailin myrkkymuratin vaikutuksia ihoosi. Kun syöt viljoja, tapahtuu samanlainen reaktio, mutta nyt ärsytystä aiheuttavat öljyn sijaan lektiinit ja kärsijänä on suolistosi. Jos siis haluat paleoruokavaliostasi täyden hyödyn, sinun täytyy antaa sille todellinen mahdollisuus. Pahinta mitä voi tapahtua on, että vietät kuukauden ilman joitakin ruokia, joista pidät. Paras, mitä voi tapahtua, on huomata, että voit elää terveempänä ja voida paremmin kuin luulit olevan mahdollista.
Mutta minä pidän leivästä ja pastasta!
Jep, niin minäkin, mutta ne tekevät minut sairaaksi. Epäilen, että sinutkin. Viljat tekevät sinut kipeäksi nostamalla insuliinitasoja, sotkemalla rasva-happojen suhteen (n-3/n-6) ja ärsyttämällä suolistoasi, minkä lisäksi ne ovat myös addiktiivisia. Viljat, erityisesti niiden gluteenia sisältävä osa, sisältävät molekyylejä, jotka sopivat aivojemme opiaattireseptoreihin. Juuri niihin samoihin, jotka ovat hommissa, kun käytetään heroiinia, morfiinia tai Panacodia. Suurin osa ihmisistä pystyy luopumaan maissitortilloista tai riisistä. Mutta yritäpä saada ihmiset elämään ilman leipää, pullaa ja puuroa! Köniin tulee nopeammin kuin ehdit sanoa “kokojyvä”. Olen siis pahoillani, mutta minä en tee näitä sääntöjä. Minä vain kerron niistä.
En tiedä, miksi ryhdyin gluteenittoman elämän, liikunnan ja sinun terveytesi edistämisen lähettilääksi. Pääsisin helpommalla, kun olisin tyytynyt kauppaamaan ilotyttöjä, kokaiinia ja leivonnaisia.
Siitä huolimatta, tässä on esimerkkinä viikon ruokalista. On olemassa satoja hyviä vaihtoehtoja, mutta tässä on yksinkertainen ruokalista, jotta pääset alkuun ja saat käsityksen paleoruokavaliosta:
Viikko 1
Maanantai
AAMIAINEN: 2-4 keitettyä kananmunaa, pähkinöitä, pieni hedelmä tai marjoja
LOUNAS: ruokaisa kanasalaatti
VÄLIPALA: 55g kanaa, omena, pari avokadoviipaletta
ILLALLINEN: grillattua lohta, paahdettuja vihreitä papuja, salaatti
Tiistai
AAMIAINEN: lohen tähteet, saksanpähkinöitä
LOUNAS: salaattia, tomaattia, sipulia ja vähän ketsuppia/kurkkusalaattia tms. 1-2 jauhelihapihvin kanssa, appelsiini, manteleita
VÄLIPALA: kuivalihaa, makademiapähkinöitä
ILLALLINEN: grillikanaa, höyrytettyä parsakaalia, salaatti
Keskiviikko
AAMIAINEN: kanan tähteet salsan kanssa, puolikas avokado
LOUNAS: tonnikalaa ja kaalisalaattia
VÄLIPALA: tonnikalan ja kaalisalaatin tähteet
ILLALLINEN: haudutettua porsaankylkeä, tomaattikastiketta, kesäkurpitsaa, pilkottua kukkakaalia, basilikaa. Valmista suuri annos, ruokaa pitäisi jäädä usemmalle aterialle!
Torstai
AAMIAINEN: siivu kinkkua, 2-3 munan munakokkeli, hedelmä
LOUNAS: porsaankyljen jämät
VÄLIPALA: 2 kovaksi keitettyä munaa, manteleita
ILLALLINEN: wokattu naudansuikalesalaatti. Tarjoa salaattipedillä ja mausta balsamiviinietikalla.
Perjantai
AAMIAINEN: makkarapaistos
LOUNAS: helppo ceviche
VÄLIPALA: 55g kanaa, omena
ILLALLINEN: kesäkurpitsasta tehtyä spagettia (suom. huom. vuole esim. juustohöylällä). Valmista haluamasi tomaattikastikkeen kanssa, lisäksi jauhelihaa, oliiviöljyä
Lauantai
AAMIAINEN: kanaomenaspydäri
LOUNAS: 140-170g kalkkunaa, höyrytettyä parsakaalia, valuta päälle oliiviöljyä
VÄLIPALA: 55-85g kalkkunaa, porkkanaviipaleita, manteleita
ILLALLINEN: intialaistyylinen kaalisalaatti (coleslaw), porsaankyljen jämät, salaatti oliiviöljyllä
Sunnuntai
AAMIAINEN: munakas, bataattimuhennosta
LOUNAS: lampaanlihajauhelihapihvejä, tomaattia, salaattia, mansikoita
VÄLIPALA: kalkkunaa, avokadoa
ILLALLINEN: ruijanpallasta (suom. huom. se on kala), paahdettua parsaa, marjoja balsamiviinietikalla
Koko 30 päivän ruokalista ja lisätietoa Robb Wolfin kirjasta The Paleo Solution.
