MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

15.4.2007

Makkaraa! (Broilerin kevytlenkki)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.13

Itse söin eilen jo kolmatta päivää kanakaalisoppaa, joka muuten maistuu edelleen pähkylöiden kanssa erinomaisesti, ja kokkasin miehenpuolelle sitten broilerin kevytlenkkiä. Taas pääsin kokkiurallani debytoimaan, sillä makkararuokia en ole kyllä kokkaillut suuremmin kuin grillaamalla tikun päässä. Kunnianhimoinen ajatus oli tehdä Oliivian bratwurstipataa, mutta kiireen aikataulun vuoksi tyydyimmekin uunilenkkiin. Tietysti apinamaisin vivahtein. Upposi kaikkineen kehujen kera ja itsekin maistoin, makkara se on kyllä joskus paikallaan.

lenkki

Broilerin uunilenkki

  • 400 g broilerin kevytlenkkiä (eli paketillinen, kaksi pötkyä)
  • Polar 5% -juustoa tai muuta vastaavaa
  • 2 isoa porkkanaa
  • 4 tuoretta herkkusientä
  • sipuli
  • hapankaalia
  • ketsuppia
  • sinappia

Kuullottele hienonnettu sipuli ja sienet pannulla ja lisää joukkoon muutama reilu haarukallinen hapankaalia. Anna seoksen hautua jonkin aikaa ja mausta tujauksella ketsuppia. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi ja sotke raaste sipuli-sieni-hapankaaliseokseen. Pohjusta seoksella lenkeille mukava peti uunivuokaan ja aseta lenkit pötkölleen. Sivele lenkit sinapilla, halkaise lenkkeihin sivusuuntaan muutama paikka ja täytä ne juustopaloilla. Iske uuniin 200 asteeseen ja anna olla, kunnes makkara näyttää houkuttelevalta ja juusto on sulanut. Kevytjuusto sulaa tosin ankeasti, mutta maistuu se tottuneelle silti.

Nautiskele raikkaan salaatin kera tai sitten ihan sillään. Tässä ohessa vihreää puoluetta edustavat kurkku ja avokado.

14.4.2007

Sapuskahupaa verkossa

Filed under: Lätinää — Meri @ 8.48
  • Ainakin apinanruokakeittiössä Jim Gaffiganin kakku-stand-up putoaa kympillä.
  • Pimp That Snack, beibi! Kun peruspatukka ei riitä. Erityisesti jätti-domino eli pimpattu oreo saa muulin sydämen läpättämään. (Cheers, Hansus.)
  • Isa ja Terry pistävät reseptejä kasaan The Post Punk Kitchenissä videon voimalla.
  • Ctrl-Alt-Chicken on midisti nörtimpi ja ehkä yhtä punk keittotaidottomuudessaan, mutta yrityksiä on ilo seurata.

13.4.2007

Sohvin zucchinit

Filed under: Napot,Optimoidut — Meri @ 22.21

Keittokomerossa tehtaillut pesto-parmesaani-tomaatti-kesäkurpitsat jäivät ilmeisesti muulin muistiin ja kaupassa ohjasivat ostamaan kesäkurpitsaa. Kotona vasta hokasin, että sieltähän olen ideani saanut. Ja kuinka herkullisen idean!

Kurpitsa-armeija

Viritin ohjetta ministi, perusasioiden äärellä ollaan edelleen. Kiitos Sohvi uuniohjeista.

Tapakset (pellillinen)

  • keskikokoinen kesäkurpitsa elikkäs zucchini
  • 2 tomaattia
  • pestoa
  • vuohen gruyéreä (parmesaani tms. korvaa hienosti)
  • auringonkukansiemeniä

Pese kesäkurpitsa ja viipaloi se n. 16 kiekoksi. Asettele kiekot uunipellille ja viipaloi tomaatit renkaiksi. Päällystä kurpitsat tomaateilla. Peittele jokainen yksikkö sopivalla pestomäärällä (~1 tl) ja raasta juusto rouheaksi. Aseta raaste peston päälle ja ropsaa vielä auringonkukansiemeniä kruunuksi.

Viiminen kurpitsa uunista ulos

Paista 225-asteisessa uunissa ensin keskitasolla viitisen minuuttia ja siirrä pelti sitten ylätasolle. Anna kurpitsoiden muhevoitua, kunnes juusto on saanut hieman väriä. Poista uunista ja anna jäähtyä ainakin pieni tovi. Maku tulee paremmin esille, kun tuotos ei ole kiehuvan kuuma. Ihan kylmänäkin siis edelleen herkkua.

Värikirjo

Apinakeittiössä tapakset tarjoiltiin iltapalaksi salaatin kanssa. Salaatti koostui jäävuorisalaatista, avokadosta, Huvipuistosalaatista (olen todellinen fani), porkkanasta sekä paahdetuista ja suolatuista maissinjyvistä (“Mexicorn”, aika nokkelaa), jotka tarttuivat mukaan Virosta.

Mexicorn ja sen kaverit

Berlusconin palvelus

Filed under: Lätinää — Meri @ 6.13

Ehkä herra B:n kitkerä kritiikki suomalaista ruokaa kohtaan vauhdittaa kotimaisen ruokakulttuurin kehitystä. Vai mitä mieltä olette, onko ruoka kulttuuria?

12.4.2007

Sisäinen kauneus eli kanakaalisoppa

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut — Meri @ 17.10

Vielä ilman oivallusta 

Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.

Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)

  • 1,5 tl punaista currytahnaa
  • kuivattua korianteria
  • iso sipuli
  • iso porkkana
  • reilusti kaalia
  • bambunversoja (purkista)
  • 300 g broilerinsuikaleita (naturel)
  • 1 kanaliemikuutio
  • loraus soijaa
  • tuore chili
  • 2 tl fariinisokeria
  • vettä ainakin 2,5 litraa
  • kookoshiutaleita*
  • kanelia*, suolaa, pippuria
  • suolapähkinöitä*

Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.

Oivalluksen kera 

Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.

Pelastetaan ruoka! Osa II.

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 6.17

Tänään Hesari jatkaa hukkaruoan miljoonakiloista kertomalla, että leipomon tähteet kelpaavat eläinten rehuksi, mutta muu ruokajäte ei. Paperiversion artikkeli mainitsee myös, että päivittäistavarakauppojen yhdistyksen suositusten mukaan elintarvikkeita voi luovuttaa parasta ennen -merkinnän jälkeen vastuullisille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka käsittelevät ruokaa oikein. Voisiko kauppoja suorastaan velvoittaa toimimaan näin? Pitäisikö yhteiskunnan osallistua mahdollisiin lisäkuluihin tukemalla? Ja aiheutuuko siitä lisäkuluja?

Salaatti jämistä

Edellisen Pelastetaan ruoka! -postauksen kommenttiosioon on jo tullut paljon hyviä keinoja hyödyntää ruoanjämiä ja myös ajatuksia siitä, kuinka niitä syntyy mahdollisimman vähän. Anna oma panoksesi ja inspiroidu kehittelemään esim. nimimerkki Hessun tapaan suoranainen kolmen päivän ekonominen ja ekologinen menu! Sinut on haastettu.

(Alla muuten oma huhtikuun haasteruokani.)

Vuohen gruyére verhoutuu väljään tortelliniin

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä — Meri @ 6.16

Halkaistut

Otan täten huhtihaasteen vastaan ja osallistun rehtiin ruokakisaan vuohen gruyere -juustolla (tuotetiedot) ja luomu-siitakesienillä täytetyin jättitortellinein. Jättikokoisia ne ovat siksi, että debytoin tässä rohkeasti tämän pastamuodon muokkaajana. Aiemmin armas Fackelmannini (pastakone) on jauhanut vain iisisti spagua ja tagliatelleä.

Gruyére-siitake-tortellinit (2 hengelle)

Tuorepasta

  • 2 dl durumjauhoa
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 muna
  • 1 rkl valkoviiniä (tai 1/2 rkl valkoviinietikkaa ja 1/2 rkl vettä)
  • 3/4 rkl oliiviöljyä

Mittaa jauhot pöydälle, kulhoon tai monitoimikoneeseen. Lisää jauhoihin suola ja sekoita. Mikäli teet taikinaa pöydällä, muokkaa keon keskellä kuoppa ja riko siihen muna ja lisää nesteet. Kulhoon ja koneeseen kaiken voi laittaa melkein kerralla. Puristele seos tasaiseksi taikinaksi ja vaivaa pöydän/kulhon pintaa vasten, kunnes se tuntuu silkkiseltä (n. 10 min.). Kääri tuorekelmuun eli klädeen ja siirrä jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Tässä välissä valmista täyte.

  • 1 tl voita
  • 1 dl siitakesieniä
  • 3/4 dl saksanpähkinöitä karkeaksi rouhittuna
  • 2/3 dl vuohen gruyéreä suureksi raastettuna
  • 3/4 dl rucolaa silputtuna
  • mustapippuria, suolaa

Pilko sienet pieniksi ja paistele niitä voissa pannulla, kunnes hieman kypsyvät. Poista pannu tulelta ja siirrä sienet sopivaan astiaan. Liitä sienien seuraan muut ainekset ja mausta pippurilla sekä tarvittaessa suolalla. Jätä täyte jäähtymään ja ala jauhaa pastaa.

Fyllinkiä.

Jos sinulla on pastakone, ajele taikina haluamasi ohuuteen. Siinä tapauksessa että etenet käsipelillä, kaulitse taikinaa kunnes uuvut. Molemmissa tapauksissa leikkaa sopivanpaksuisesta taikinalaatasta n. 12 cm pyöreitä lettuja, tai hieman pienempiä. Omani olivat melkoisen kookkaita. Nosta jokaiselle letulle pieni läjä täytettä, sudi letun reunat vedellä ja taita puolikuuksi. Painele ilmakuplat mahdollisuuksien mukaan pois. Kostuta vielä puolikuun kärjet ja taita ne päällekkäin. Lopputulos muistuttaa jotakin tortellinin kaltaista, tyytykäämme siihen.

Plätyllä

Puolikuuuuuu.... luo merelle siltaa

Kääröjen käärö

Keitä tortellinit kiehuvassa suolalla ja öljyllä maustetussa väljässä vedessä kunnes kypsyys on al dente -luokkaa, noin 3 minuuttia. Kaada pasta lävikköön, huuhtele nopeasti kylmällä vedellä ja valuta. Siirrä mojovat kääröt lautaselle ja syö hetsiltään. Todella hyvää!

Rucolapedillä

Pestopeite

Muulille ruokaa!

11.4.2007

Pelastetaan ruoka!

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 6.24

Tämänpäiväinen Hesari kertoo jo YTV:n kampanjasta (Vähemmän ruokaa roskiksessa, enemmän rahaa kukkarossa) tutun asian: Miljoonia kiloja ruokaa heitetään vuosittain roskiin. Mitä on tehtävissä ruoan ja rahan pelastamiseksi? Ainakin englanninkielinen ruokablogimaailma tuntee “leftover Tuesdays” -ruokahaasteen, jossa suomalaisia on edustanut ainakin
Cloudberry Quark ansiokkaan kansallisesti postauksellaan porkkanaisista Karjalanpiirakoista.

Koska kyse on mielestäni tärkeästä asiasta, haastan teidät kaikki jakamaan parhaat jämäainesvinkkinne blogimaailman kanssa joko MonkeyFoodin kommenttiosiossa tai vaihtoehtoisesti omissa blogeissanne. Lisäksi kaikenlaiset elämää helpottavat ja ruokaa säästävät keinot ovat tarpeen. Niitä saapi kehitellä yhtä hyvin yhden hengen talouksille kuin lapsiperheillekin, miksei myös lemmikkien tai kotieläinten ruokintaa huomioiden.

Itse aloitan hyvin vaatimattomasti:

  • pakastin: leipää ostaessasi jaa siitä osa suoraan pakkaseen, jos tiedät, ettei se säily riittävän tuoreena ennen kuin on tullut syödyksi.
  • pakastin: samoin tortilla-pohjat on helppo pakastaa. Kahdeksan kappaleen pakkaus ei mene kahteenkaan pekkaan ja pakkasesta otettu lettu sulaa hetkessä ja muuntautuu vaikka pikapitsaksi tai meksikolaisittain fajitasten ohella vaikka quesadilloiksi tai enchilladoiksi.
  • perinnevinkki: puuronpohjat, raasteenjämät, pähkinäpussin/myslipaketin/murojen viimeiset murut sekä vaikka juustonkäntyt kelpaavat sämpylätaikinaan erinomaisesti.

Rima on matalalla, ylittäkää se niin pelastamme ainakin lapset ja naiset! ;-)

9.4.2007

Spelttiä, taateleita ja kookosta

Filed under: Leivonta — Meri @ 11.51

Pikkukeot
Rosmariinin klassikkokeksipostaus palautti mieleen vanhan tutun kauralastun, jota tosiaan suotta ylenkatsotaan. Kuten Pastanjauhajien kommenttiosiossa mainitsinkin, Saa vaivata -kirjan lisävinkki perinteisiin lastuihin on valmistaa pienten sijasta esim. kaksi tai neljä isoa lastua, jotka sitten toimivat jäätelökakun (hedelmiä, marjoja, kermaa, rahkaa, suklaata… voihan näihin lykätä mitä vain) pohjana ja kattona. Tällöin keksit pitää tasoitella pellille valmiiksi litteiksi, sillä suuret kasat eivät leviä niin vain. Lisäksi on hyvä idea painella vaikka toiseen isoon lastuun heti sen tultua uunista veitsellä palan viivat, niin kakku on sitten helpompi leikata.

Itse lähdin tuotekehittelemään reseptiä maukkain, mutta viilausta vaativin tuloksen. Maku oli näet ihana, mutta minun kasanipa eivät levinneet sitten lainkaan. Onneksi kokeilin myös valmiiksi litteää versiota, joka tuli siis uunista ihan nättinä. Liekö ruisjauho ollut sen verran painavampaa kuin vehnä vai kekokoko liian suuri, en tiedä.

Kookos-spelttilastut taateleilla (n. 16 pientä keksiä)

  • 1,5 dl isoja speltti-hiutaleita
  • 0,5 dl kookoshiutaleita
  • 50 g voita
  • 1 rkl siirappia (lisäisin hivenen)
  • 1 rkl ruisjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • pari kuivattua taatelia
  • kananmuna

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sulata rasva ja anna sen jäähtyä jonkin verran. Pilko taatelit rusinankokoisiksi paloiksi ja sekoita niihin ruisjauho, etteivät jää yhteen kasaan. Sekoita taatelijauhoon speltti- ja kookoshiutaleet sekä leivinjauhe. Riko muna ja sotke siihen siirappi. Lisää kaikki sulaan voihin ja nostele sekaisin. Tee pellille pieniä kekoja taikinasta ja painele kostein käsin litteiksi kekseiksi. Paista uunin ylätasolla kunnes lastut ovat kauniin ruskeita, ehkä viitisen minuuttia.

Suurlastu

Kuten sanottu, lisäisin hieman siirappia tuomaan makeutta sekä vielä hippasen suolaa. Speltti ja ruis tuovat kekseihin muhevan maun ja taatelit ja kookos sopivat erinomaisesti yhteen. Taateliset kohdat olivat sopivan makeita. Myös joihinkin kauralastuihin kuuluva loraus (~2 rkl) kermaa voisi tuoda näihin kaivattua kosteutta.

8.4.2007

Lähijuustoa

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.49

Kylvetettyjä, vatkattuja, hyvin syöneitä, nauraneita ja aamu-uineita terveisiä ihanasta Pärnusta. Sunnuntai-illan ratoksi voipi halutessaan selvitellä, missä sijaitsee pienjuustola sinua lähinnä. Semminkin, kun juusto on nyt huhtikuun teemana. Tuore Vihreä lanka odotti minua kahden Hesarin kera kotona ja tarjosi tämän linkkivinkin: Pienjuustolat.com. Erityisesti kehoitan tutustumaan Kolatun vuohijuustolan valikoimaan, josta löytyy mm. kuttu-fetaa sekä -cheddaria. Sorkat syyhyävät jo haasteen kimppuun! Saas nähdä, miltä maistuu muulin juusto.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress