Samoissa kekkereissä fetavartaiden kanssa edustivat nämä makeat herkut, jotka olivat oikein menestys. Itse pidin myös kovasti ja etenkin marengit yllättivät myönteisesti. Se mieletön kiilto ja kuulto ja pinnanmuodot! Keksit saivat nimensä 2-vuotiaalta päivänsankarilta, joka saatuaan yhden keksin pyysi seuraavaa leipurin nimellä. Nimeni Meri taipui siis luovasti ja tuote sai erinomaisen tittelin. 😉
Ohje on haettu jälleen luotettavalta taholta, kun kokeilin Pastanjauhajien esimerkin perässä Frendeistä tuttua Nestle Toll House Cookies -reseptiä. Tässä vielä ohje uusintana, varustettuna käyttämilläni suklailla ja pähkinöillä.
Kuvassa olevat rakeet on eroteltu Pirkan pussista, käytin siis vain nämä värilliset. Tumma suklaa oli Fazerin leivontasuklaata.
Meren keksit (60 kpl)
- 1 tl suolaa
- 1 tl soodaa
- 220 g voita
- 1,8 dl sokeria
- 1,8 dl fariinisokeria
- 2,4 dl pekaanipähkinöitä
- 4,8 dl värikkäistä suklaarakeita ja tummaa suklaata
- 1 tl vaniljauutetta
- 5,4 dl jauhoja
- 2 munaa
Ota rasva lämpimään notkistumaan. Pilko pähkinät ja suklaa suuriksi paloiksi. Yhdistä jauhot, sooda ja suola toisessa kulhossa, toiseen lykkää voi, sokerit ja vaniljauute. Vatkaa kakkosvadillista, kunnes soosi on pehmeää. Lisää munat vatkattuun seokseen yksitellen ja sekoita hyvin. Karistele kuivat aineet joukkoon rauhassa ja hyvin vatkaten. Tuuppaa sekaan vielä suklaat ja pähkinät ja nostele leivinpaperoidulle pellille ruokalusikallisia kasoja ja paista 190 asteessa n. 9-11 minuuttia tai kunnes kekut näyttävät sopivasti ruskeilta. Anna tokeentua viileiksi ja rouhi menemään!
Pähkinäsuklaa-marengit (Jamie Oliver: Cook with JAMIE, 9 isoa)
- 2 luomumunan valkuaista
- 100 g hienoa sokeria
- hyppysellinen suolaa
- (pieni kourallinen tummaa pähkinäsuklaata)
Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Vuoraa pelti leivinpaperilla. Erota valkuaiset kulhoon ja vatkaa, kunnes seos muodostaa huippuja eli alkaa kovettua. Seoksen tulisi pysyä kulhossa, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin. Pidä vatkaimesi käynnissä ja lisää seokseen vähitellen sokeria ja suola. Vatkaa kovimmalla teholla noin 8 minuuttia kunnes marenkiseos on upean valkoista ja hohtavaa. Kokeile seosta nappaamalla sitä etusormen ja peukalon väliin ja hiero sormia yhteen. Tuntuman pitäisi olla unelmanpehmeä. Jos seos tuntuu yhtään rakeiselta, vatkaa lisää. Älä kuitenkaan liian kauan, ettei rakenne “sorru”.
Lisää joukkoon halutetessasi jokin mausteaines, kuten suklaata, sahramia, murskattuja pistaaseja tai vaikka sitruunanmehua. Itse rouhin todella hyvää ja tummaa pähkinäsuklaata ehkä n. 30 g.
Nostele marenkiseos lusikalla pellille joko yksittäisiksi marengeiksi tai yhdeksi isoksi levyksi. Töppää jokaista lusikanpohjalla, niin saat pintaan aaltomaisia huippuja. Paista uunissa noin tunnin verran, kunnes pinta on rapea ja sisus vielä hieman tahmea. Varo polttamasta! Lopputulokset olivat maukkaita kaunottaria.
Meren keksit kuulostavat yhtä hyviltä kuin näyttävät! Nää menee kokeiluun juhannuksen jälkeen, kun pikkuväkeä tulee kylään 🙂
Comment by Välispiikki — 10.6.2007 @ 19.32
Juu aika täysosuma lasten makuun, kiitos vaan Pastanjauhajille! Tapasin taas tänään ko. 2-vuotiaan neidin ja hän vanhempiensa kannustamana pyysi, että tekisin Meren keksejä uudestaan 🙂 Lupasin, että seuraavan kerran kun juhlitaan niin pöydässä on taas Meren keksejä ja hän nauroi riemusta! On kuulema harhaillut usein keittiössä tutkimassa ja etsimässä, josko niitä vielä olisi jossain. Voiko leipuri parempaa palautetta toivoa 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 10.6.2007 @ 21.04
Kiitos kuuluisasta keksiohjeesta! Väänsin näitä just satsin poikani huomisille kolmevuotiskekkereille. Ehdin jo maistaa yhden ja pahasti pelkään, ettei vieraille jää enää mitään.
Comment by Anni — 13.7.2007 @ 19.29
Anni, ymmärrän pelkosi erinomaisesti 😀 Jos niitä kuitenkin jää, kerro miten kävivät kaupaksi. Tuliko iloisen näköisiä?
Comment by ylimuuli — 14.7.2007 @ 18.09
Synttärit juhlittu ja keksit saivat suurta suitsutusta! Äitini – joka ei yleensä koskaan syö mitään makeaa – söi niitä noin viisi. Kai. Itseäni hieman liiallinen makeus tökki pidemmän päälle ja keksejä jäi vielä purkkiin talteenkin.
Eivät olleet ihan yhtä iloisen näköisiä kuin nuo sinun leipomasi, mutta aika iloisen kuitenkin. Tein aika paljon isompia, sellaisia laakeita.
Comment by Anni — 15.7.2007 @ 19.06
Anni, hauskaa että kelpasi! Nyt kun ne on koestettu noin puolueettomankin tahon toimesta, niitä varmaan uskaltaa suositella aika estoitta lastenkutsuille. Ja vanhempien ;-D Makeus on tosiaan selkäpiissä tuntuvaa muutaman kappaleen jälkeen, yksi olisi sopiva määrä, mutta kuka niitä laskee… Kerran pirusti eikä monta kertaa nirusti kuten perhetuttumme tapasi sanoa!
Comment by ylimuuli — 15.7.2007 @ 19.58
[…] [Meren keksit tekivät jälleen kauppansa! Tällaisia olisi voitu syödä vaikka Onnelissa ja Annelissa Tingelstiinan ja Tangelstiinan pippaloissa.] […]
Pingback by MonkeyFood » Kirjallinen maalishaaste — 1.3.2008 @ 19.54
Jahans ja näitä siis tyttären synttäreille. Pitänee siis pistää koe-erä tulemaan ens viikolla….
Comment by Seinäkärpänen — 31.1.2009 @ 17.48
Seinäkärps! Nämä olivat kyllä tuhteja herkkuisia ihanuuksia, eivät jätä kylmäksi tai petä laimeudellaan. Täytyy varmaan taas valmistella täälläkin niitä nuorelle yleisölle.
Comment by ylimuuli — 1.2.2009 @ 10.37
Okey, my lovely cookroom goddess. Satsi Meren keksejä tehty ja uuni tuoreina oikein nameja ovatkin. Saapa nähdä jääkö tyttären syttäreille yhtään vai syödäänkö ite “etkoilla” kaikki 🙂
Comment by Seinäkärpänen — 11.2.2009 @ 19.25
Seinäkärpy, 😀 I lllllike that nickname! Ja etkot on toki tärkeämmät kuin synttärit että siittä vaan 😉
Comment by ylimuuli — 11.2.2009 @ 19.52