…kuten huudettiin ala-asteen pihalla ja samaan aikaan yritettiin muodostaa twist-narusta mahdollisimman läpipääsemätön verkko kilpailijoiden selvittää. Yhtä päätön ja hännätön on tämä kokoelma kokkailuitani, mutta toivottavasti sieltä erottuu edes jokin hyvin hennonpunainen langanpää. Ja jossei erotu niin syy on tässä päässä, ei siellä.
Minua on pitkään himottanut tehdä karjalanpiirakoita ihan sen tekemisprosessin kutkuttavuuden vuoksi. Olen tehnyt piiraita elämässäni aiemmin yhteensä kahdesti, kerran työväenopiston kurssilla ja toisen kerran kotonani. Että en ole vielä ihan noin niinkuin leipääntynyt rypytykseen ja pulikointiin (varsinkaan meressä). Viime viikolla tartuin syntyjuurihärkääni sarvista ja palasin henkisesti Viipuriin (ehkä rinkeli olisi osuvampi? Eikä ainakaan se mummeistani, jonka ehdin tuntea, leiponut ikinä mitään. Tämä henkinen perintö on siis ihan uudistuotantoa.). Täytteeksi en kuitenkaan tuupannut sitä perinteisintä, vaan sovelsin suunnilleen seuraavaa (pohjaohje täällä, sama siis kuin supikkaissa):
- quinoaa
- kookosmaitoa
- tonnikalaa mexicana
- (0,5 dl soijaa+1 dl kiehuvaa vettä+1 rkl öljyä=voiteluun)
…eli kuinka tehdään maailman epäortodoksisimmat karjalanpiirakat! 😀 Onneksi valtauskonto onkin kristillinen, ei joudu tällainen pata-ateisti itse pataan. Keitin siis quinoan eli kvinoan eli kinoan kookosmaidossa kypsäksi ja sekoitin joukkoon tunan. Paiston jälkeen voitelin piiraat soijakastike-vesi-öljy-seoksella. To-del-la maukkaita piiraita, suosituksia sateli ainakin Lihansyöjältä ja äidiltään, joka muuten on valioluokan maistaja.
Tässä yhteydessä vielä mainostan kun tuli kommenttiloorassa puheeksi, että karjalaiset ruissipsit on aatelisruokaa! Ja niin helppoja. Olen itsekin ihan unohtanut ne O_O
Paitsi karjalanpiirakoihin, olen viljellyt quinoaa myös kokeeksi lihapiirakoihin. Lihansyöjän ainoa toive juhannuksen menuun oli toki lihapiiraat, mutta niitä on tehty jo kahdesti, mitä sitä samaa jauhamaan. Täytettä muuntelin siis siten, että korvasin riisin quinoalla, muuten mentiin normisetillä, vain voimakkaammalla ja tulisemmalla maustamiselle (tänks, Chipotle Tabasco). HYVÄÄ huusi Lihansyöjä. (hyvää kuiskasin minä).
Eikä siinä vielä kaikki! Hyviä korvikeranskalaisia tai oikeastaan alkuperäisiä parempia syntyy näin:
Le Lanttu
- lanttu
- pari sipulia
- öljyä
- valkosipulia
- suolaa
Suikaloi lanttu lohkoperunan kokoisiksi suikaleiksi ja samoin sipuli. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Pieni päälle ainakin monta valkosipulinkynttä ja hölvää öljyllä. Rouhi päälle erkkinä suolaa ja nuketa uunissa, ehkä 200 asteessa, noin 40 minuuttia. Slurrrrrppps.
Seurana vaikka Polkkiksen ohjeella osin maustettua spelttipastaa tonnikalalla ja lehtileipää hummuksella. Ja hei, jos ette ole jo suuria hummuksen ystäviä tai ylipäänsä tuttuja, kokeilkaa! Se on IHANAA (huudanko liikaa?). Riittävästi suolaa ja valkosipulia ja ah, sopii muuten tajuttoman hyvin lehtileivän päälle sekä vaikka kurkun kanssa. Myös vihreää hummusta voi kokeilla, jos pitää pakasteherneistä niinkuin eräät.
Että tästä taas köökin ääreen, kiitos hei.
Munki mummi oli Viipurista eikä sekään leiponu koskaan mitään. Mut mummin kanssa ostettiin aina leivoksia. Aina ja joka päivä. Ainakin sillon ku oltiin kylässä.
Ja twistiä mekin hypittiin. Nostalgista.
Tarinasi oli jälleen mitä mainioin, kiitos siitä <3
Quinoaa olen minäkin joskus aikoinaan käyttänyt, mutta yhtään enempää en siitä muista. Onko se pähkinämäistä vai kuvittelenko vain?
Comment by sammakko — 26.6.2008 @ 18.11
quinoa on meille upouusi tuttavuus – kiitos vinkkaamisesta. tulemme varmasti koittamaan kunhan löydämme jostain.
pulikoitko piirakkataikinasi? tuolta Savosta sain vinkiksi että jotkut emännät helpottavat kaulintahommiaan pastakoneella. taitais olla kätevää?
mekin teimme joskus Pastapään kanssa piirakoita ja sitten rypyttelin niitä lastenkin kanssa. me teimme tylsän tavallisen riisitäytteen, mutta sinä neuvokkaana osaat kyllä soveltaa komeasti! piirakat ovat ihan huippuherkkua vasta uunista tulleina, höyryävän lämpöisinä. pakastimme osan heti leivottuamme, ja myöhemmin paistoimme suoraan pakkasesta. nam!
Comment by hyppysellinen — 26.6.2008 @ 18.34
Sammakko, mun mummi söi lehtileipää ja tarjosi aina, AINA, after eighteja ja sitten kiposta ameriikan tai ranskanpastilleja. Muistan, kuinka ne oli sellasen korkean kaapin päällä sitten kun oltiin kuulemma syöty tarpeeksi. Aikuisena tapasin tämän samaisen kaapin, joka ei ollut enää lainkaan korkea. Sittemmin se toimittikin ensimmäisen viinakaappini virkaa 😀 Nougat-jäätelö liittyy myös mummiin. Hauskaa, että on yhteisiä muistoja ainakin niin, että toisen virittävät omia mieleen <3
Quinoa on ehkä hivenen pähkinämäistä, viljaksi siis. Sehän onkin proteiinipitoisempaa kuin suurin osa muista viljoista, että sikälikin. Ihan kokeilemisen arvoista, ehdottomasti.
Hyppispomppis, quinoaa on nykyään oikein hyvin ihan tavan ruokakaupoissa, hauskaa, miten valikoimat muuntuu ja laajenee. En tosin ymmärrä miten tilat enää riittää 😉
Ja pulikoin kyllä, sillä tykkään siitä hommasta eikä siinä kauaa mene. Pastakone on kyllä ja se lauloi kun viimeksi teimme, silloin olikin puolet luokkalaisistani mukana talkoissa. Jotenkin se askartelu vaan on ruoan kanssa tavallaan aika jees, varsinkin, kun teen aina huolellisen pieniä eriä, ettei mene hermo. Muuten pastakone oliskin kaivettava äkkiä apuun! Mutta hyviä ruissipsejä sillä kyllä saa, kun mallilla ei ole mitään väliä, tsekkaas tämä: http://monkeyfood.net/2007/04/21/karjalaiset-ruissipsit/
Eikä riisitäyte ole tylsä! Mutta pitkään on hotsittanut kokeilla vaihtoehtoisia, vieläpä proteiinikkaampia täytteitä 🙂 Höyryäviä herkkuja tosiaan, myös pakkasesta. Hyvää retkievästäkin nämä, kun ovat tuhdimpia 😛
Comment by ylimuuli — 26.6.2008 @ 19.44
ai että tavallisessa kaupassa tapaan tätäkin ruokaa. mennee kokeiluun siis piankin! kiitoksia taas vinkistä!
Comment by hyppysellinen — 26.6.2008 @ 20.02
pakko kokeilla! tai siis mun kärsivällisyydellä varmaan vaan noita ranskiksia.
hitto kun ehtis ja jaksais laittaa ruokaa aaargh 🙁
Comment by Liina — 27.6.2008 @ 6.32
Mie en nyt enää tiedä mitä sanoisin. 😯 Tai tiedänpäs, sinun on pakko tehdä näitä mulle joskus. Itse en näin epäortodoksiseen touhuun ryhdy, mutta maistan kyllä. Karjalanpaisti!
Comment by satujatar — 27.6.2008 @ 6.46
Hei nyt kyl! Viimeksikään et myöntänyt teollisuusvakoilua, mutta arvaapa tehtiinkö sorsakeittiössä karjalanpiirakoita ekaa kertaa ikinä kaksi päivää sitten. Tästä lähtien kokkaan vaan verhot suljettuna. 😉
Comment by cele — 27.6.2008 @ 10.09
quinoa on nyt testattu Pastapään chili con carnen kanssa. ja hyvin toimi! quinoan maku oli tosi mieto ja rakenne vielä couscousiakin hennompi. oikein kiva vaihtis riisiin, couscousiin tai bulguriin (viimeksimainittua on testattu vain pari kertaa).
ryynit löytyivät tosi kätevästi puuro/hiutalehyllyltä. ei vaan ole tullut ennen pantua merkille.
kiitos kaunis vinkkailusta!
Comment by hyppysellinen — 27.6.2008 @ 12.03
Hyppy, kiva kun löytyi ja ainakin kokeiluluontoisesti toimi! Mun mielestä ihan hyvä lisä vaihtoehtoihin kun lisäkkeitä miettii. Quinoan rakenteesta pidän itse enemmän kuin esim. mannamaisesta kuskusista, mutta bulgur on onneksi karkeampaa.
Liina, ranskikset oliki ykkösii 😛 Mikäs sitä kokkausaikaa vie?!
Satujatar, no jos teen sitte samalla kun pekonimunkkeja?
Cele, 😀 go go gadget eyes! Oon niin überovela ja mitään en myönnä. Onnistuko?
Comment by ylimuuli — 27.6.2008 @ 15.51
Olen kokeillut pastakonetta karjalanpiirakoiden teossa, öh… Tai sitten en vaan osannut. Pulikka ja kaulin mulle käteen, niin jotain valmistakin syntyy.
Lantturanskikisa on tehty hiilaritietoisissa piireissä jo iät ja ajat. Mukavaa, että “ilosanoma” leviää, muutakin lisuketta voi syödä kuin sitä iänikuista pottua. http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=319&isokuva
Comment by Krisu — 30.6.2008 @ 13.51
[…] sujahti jäävuorisalaattia, tomaattia ja cheddaria, Heinzia unohtamatta. Seurana Simpsonit ja Le Lanttua. Purkeri (olkoonkin pekoniton) sai Purkerinsyöjältä arvosanan […]
Pingback by MonkeyFood » Pekonilla on asiaa — 30.6.2008 @ 20.06
Hei? Olenko mä nyt tavallistakin tollompi, mutta eikö tänne voikaan kommentoida? Toisen voi mun edellisistäni toki poistaa, kun lähetin saman kahteen kertaan hätäpäissäni, mutta kokeilenpahan nyt vielä kerran.
Comment by Krisu — 30.6.2008 @ 21.16
Krisu, anteeksi, kommenttisi joutuivat jostain syystä komenttien roskasuodattimeni haaviin, palautin ne sieltä tänne. Se joskus plokkaa ihan viattomia kommentteja enkä aina huomaa sitä heti. Onneksi tämä viimeinen viestisi tuli perille niin tajusin. 🙂
Munkin mielestä pastakone on aika hankala ja työläs verrattuna pulikkaan. Ruissipsien tekemiseen se on ok, kun muodolla ja mallilla ei ole mitään väliä.
Ja juu, en kuvitellut lantturanskiksissa keksiväni pyörää uudestaan, hiilaritietoiset (jollainen itsekin olen!) syövät vaikka mitä hienoa ja hyvää 😛 🙂 Koko suuntaus on tuonut mun mielestä kosolti hyviä uusia ajatuksia ruoanlaittoon, mikä on erinomaista.
Comment by ylimuuli — 1.7.2008 @ 5.47
Ei hätää, yön yli kun nukuin, viimein lamppu syttyi: spämmivahti pisti ne kommentit sinne roskikseen linkin takia 🙂 Ja ei-ei, en syytellyt mistään reseptivarkauksista, yhtään omaa reseptiä en minäkään julkaise, kaikki on vaan suussa maistunut hyvältä. yritän kyllä kertoa jonkun epämääräisen lähteen tyyliin “kaveri” tai “joku lehti”, mutta saattaapi sekin unohtua. Eivät ole vielä haastemiehet ovella notkuneet tungokseen asti. 😉
Comment by Krisu — 1.7.2008 @ 11.27
Oijoi, kvinoa sopiikin varmaan aika mahtavasti tällaiseen, jos se sopii pasteijoihinkin.
Mutta kun siellä päässä ollaan niin mielikuvitusrikkaita, niin olethan huomannut mehujääsession?
Comment by jams — 1.7.2008 @ 13.21
Krisu, no sepä se, hassua vaan, kun välillä se päästää linkit läpi ongelmitta… Vaan en tiiä, pääasia että nyt on kaik kunnossa. 🙂 Ja se on tosi kuin vesi että harvoin sitä tulee ihan mitään originaalia ja tuoretta keksittyä, ehkä joskus vahingossa 😀
Jams, enpä ole huomannut, kassotaan jos ehtis kehitellä jotain. Ostin juuri mehujäämuotitkin, sellaiset joita oli kun olin lapsi. Nostalgista. Silloin niihin kyllä laitettiin vaan punaista mehua, ehkä on pyhäishäväistys yrittää tuneta niitä 😉
Comment by ylimuuli — 1.7.2008 @ 17.15
Oo-la-laa. Ovatpa mielenkiintoisen kuuloisia itämaiseen tapaan maustettuja piiraita. Ja nämähän ovat varsin ortodoksisia, Itämaat tai Itä-Suomi – kuka sitä nyt niin tarkasti syynää :D. Mahtoivat olla tosiaan herkkujen herkkua!
Comment by Aurinkotuuli — 4.7.2008 @ 20.35
Niinpä, ei kai sitä sen enempää kuin lahjahevosen suuhun niin hyvän ruoan reseptin autenttisuuden perään katsota 😉 Oikein olivat maukkaita, tuollaisten kanssa saa vain olla varuillaan ettei tule liian kuivia.
Comment by ylimuuli — 5.7.2008 @ 11.25
[…] tulee, listalla olivat perinteisen karjalanpiiraat, tällä kertaa enempi originaaleina versioina, ilman tonnikalaa ja kinoaa siis. Näin syntyy n. 15 karjalanpiirasta eli juuri sopivasti muutamalle […]
Pingback by MonkeyFood » Henkistä hailaiffia — 26.9.2008 @ 7.22
[…] kinoa on jo tuttu vieras ja sitä on lapattu esimerkiksi karjalan- sekä lihapiirakan täytteenä. How kokeellista IS THAT! Daaaamn. Vaan koska pitsanhimo on taloudessamme tuttu vieras a la […]
Pingback by MonkeyFood » Pitsapohja superfoodista — 27.7.2009 @ 18.53