Hehehehe, todellisuus ei kylla oikein vastaa otsikkoa, se vaan kuulosti niin kivalta. Eli terveisia Thaimaan hurmaavan auringon alta! Matka tanne kulki halki Ranskan hirvittavan Charles de Gaullen, Hong Kongin modernin kentan ja Phuketin pikkuruisen aseman lapi. Phuketissa nukuttiin myos ensimmainen yo jetlagia pois, josta aamulla varhain matkasimme lautalla Phi Phi -saarelle. Ehdin jo kommeltaakin, Phuketin hotlan aamupalalla tuijotin frittitaikinan vaivaajaa niin kiinteasti, etta kaaduin portaisiin. Nyt jalkapoyta on lahinna enaa ruma, ei juuri kipea. Mutta eiks tallasesta syysta kompuroinnin voi laskea ruokablogaajalle lahinna vahvuudeks?
Lentsikkaruoat oli ihmeen hyvia, erityisesti kun olin autuaasti unohtanut varata maidottomat atriat. Eika se pisin lennoista, 12h, saanut hyppimaan seinille, vaan ihan okei oli. Viimeisella lennolla paasin jopa laajentamaan kulinaarista reviriiani; kiinalainen dim sum on hyvaa! Mutta vahan otti koville jattaa se Haegn Datz syomatta.
Phi Philla sain heti aluksi nopean painonpudotushaasteen, kun elimisto otti yhteen paikallisen bakteerikannan kanssa. Etta biitsikunto on tiukka 😉 Johtuen kropan herkistelysta tilasin sitten toissa iltana thai-ruoan sijaan jotakin ennenkuulumatonta, juustohampurilaisen 😀 Lienee eka hamppari moneen vuoteen eika nytkaan olis nakojaan kannattanut, silla heti ohi kavellyt kaveri kommentoi valintaani: “Cheese burger – traditional thai food.” Heti vittuillaan kun vahan laskee suojauksia. Mutta maha tykkas, sita hellikaamme. Ja Lihansyojaa naurattaa edelleen… Muuten ruokakokemukset on hyvia ja hairiintymattomia. Ja olihan se sallikin ihan symppis.
Merta taytyy hehkuttaa, kun se on niin valtavan ihana! Virkistaa, mutta sallii oleilla loputtomiin. Suolainen vesi kannattelee kevyesti ja hillittomat sateenkaarikalat tulee tutustumaan. Biitsin edessa on suuri riutta, jota voi tarkkailla ja tutkia loputtomiin…
Matkalukemistona on Sabine Kueglerin Viidakkolapsi, jonka haukkasin jo tulomatkalla, ja sen lisaksi Tuulen varjo ja The Kite Runner. Parhaimpana kaikista kuitenkin Richard Dawkinsin The God Delusion (Cheers Ari), joka on tajuttoman hyva. Tekee mieli siteerata koko ajan aaneen ja milloin Lihansyoja malttaa keskeyttaa oman audiokirjansa, niin teenkin. Kehoitan: lukekaa.
Mita viela? Illalla uuden vuoden gaala, aamulla kaytiin pyrahtamassa biitsi paasta paahan. Bungalow on siisti ja kotoisa, unet pitkia ja autuaita. Eilisoinen paluu keskustasta syomasta long boatilla pimean meren poikki oli satumainen. Ai niin se hikka, se tulee kun torjuu nestehukkaa ja juo liian kylmaa vetta. Ja lamminkin on, sateista ei tietoakaan. Kevyt puolipilvi tekee onnelliseksi, kuten maisematkin.
