MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

13.12.2007

A1-/A2-maitoproteiini: ristiretki jatkuu

Filed under: Lätinää,Maidoton,Terveys — Meri @ 14.14

Hetki sitten HS:n yleisönosastolla kirjoitettiin maidon sisältämien A1- ja A2-proteiinien eroista, kuten Monkeyssakin referoin. Kirjoitus on toistaiseksi kerännyt Hesarissa vain yhden vastineen, kun professori Kari Salminen kirjoitti eilisessä 12.12. lehdessä otsikolla Maidon proteiinia syytellään turhaan. Salmisen mielestä tutkimustulokset eivät osoita yhteyksiä tautien ja A1-maidon välillä, vaan esim. mahdollinen yhteys diabetekseen on vain yhden tutkijaryhmän hypoteesi. Voi olla, että yhteyttä ei ole. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen, kun asiaa nyt tutkitaan. Kaikki uudet asiat ovat ensin vain yhden ryhmän tai yhden henkilön ajatuksia. Kehitys kehittyy, tiedättehän.

Mutta mielenkiintoisempiakin uutisia on liittyen A1-/A2-problematiikkaan. Juhana Harju käsittelee aihetta erinomaisessa blogissaan Aamiainen ruohikolla useampaankin otteeseen. Ko. blogista löysin mm. tiedon, että A1-proteiini hajoaa juustojen kypsytysprosessissa. Eipä ihme, että juustot sopivat itselleni edelleen ongelmitta. Riivasin Juhanaa hieman lisää, ja ilmeisesti myös lähes kaikki vuohenmaito on A2-maitoa, samoin kuin pääosin ranskalaisten lehmien maito.

Lisäksi laitoin Juhanan kehoituksesta e-postia Valion tutkimusosastolle ja kyselin, hajoaako proteiini mahdollisesti myös muissa maitotuotteiden valmistusprosesseissa, kuten vaikka jogurtin. Samalla kysyin heidän yleistä kantaansa A1-/A2-proteiinikeskusteluun, jään odottamaan vastausta kieli pitkällä.

Odottaessani aion juhlia kokeilemalla pitkästä aikaa vuohenjuustoista ruokaa. Tämähän on varsinainen joulu. Joyeux noël, jotta ranskalaisille lehmillekin menee jakeluun!

Tofu etsii rajojaan

Filed under: Pitsaa,Soija,Uunista,Vege — Meri @ 10.53

Sain eilen vieraita kun kummipoikani saapui isänsä kanssa kyläilemään. Suunnitelmana oli kokkailla pitsaa ja jälkkäriksi uuniomenaa ja näin myös tehtiin. Ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, mikä näitä kahta ruokalajia yhdistää paitsi syömärit ja uuni, mutta sehän on tofu! Ruoat olivat lievän kokeellisia alusta loppuun, mutta ne nautittiin silti kiitollisen ruokakunnan toimesta hyvinkin tyytyväisinä. Ja huomatkaa, kolmivuotias ei ole ihan se helpoin miellyttää. Olen ylpeä.

Apinakeittiön kokeelliset kokkauskutsut alkoivat pitsapohjan veivauksella. Normipohja, mutta nesteenä aplarimehu. Pohjan kohoiltua riittävästi sitä pulikoitiin kolmen kokin taholta ja saatiin aikaan kubistinen muoto. Päälle levitettiin tomaattikastiketta, pala parasta Pirkkaa eli parmiggianoa, uunissa paahdettuja munakoisoviipaleita ja niille vielä purkkipestoa (very unorthodox, purkki-). Tofu astui mukaan kuvioon ohuina siivuina marinoidusta versiosta.

Lisäksi Puolen kilon Oliivian vieläkin paremman pizzan inspiroimana päälle rikottiin kaksi tänään saamaani kotikanalan munaa, jotka olivat valtavia. Ja syystäkin; toiselle munineista kanoista oli nimittäin tulossa kaksoset. Monkeyfood onnittelee. R.I.P. tiput.

pitsa

Lätty viihtyi uunissa vähän turhan pitkään, kuten mustuneet reunat osoittivat. Tofu oli käpristellyt pekonin tapaan, mutta kuivahtanut liikaa. Makuakin lienisi ollut enemmän, jos nuketus olisi ollut armollisempi. Kaikkein erikoisimpia olivat munat, jotka olivat hyytyneet ihan nätisti, mutta muodostaneet samalla päälleen muovimaisen, kiiltävän kuoren. 😀 Katsokaa vaikka.

muovimuna

Munia lukuunottamatta pitsa oli silti hyvin syömäkelpoista ja munillekin pitää antaa toinen mahku. Muovimunapitsan traumoja hälventämään kolmen kokin kopla taikoi jälkkäriksi omenapaistosta Pekka Heinäsen Sydänystävällinen soija -teoksen mukaisesti. Setti olisi kannattanut säätää johonkin aakeaan ja laakeaan kuten piirasvuokaan, sillä syvässä uunivuoassa se ei ihan päässyt tavoitteisiinsa eli omenoiden riittävään kypsyyteen. Vaan onhan purutuntuma kiva asia.

Ja hyvää paistos oli kuitenkin, vaikka mikäpä lämmin ei olis kylmän vaniljajäätelön kanssa. Kysykää vaikka kummipojalta, joka ei kylläkään pidä omenista, vaan söi pelkkää taikinaa. Ainoa hyvä soijajäde on muuten mielestäni Tofulinen viisikanttinen purkki, vaikka onkin kovin makeaa. Muista soija-ja kaurajädeistä ei oo mun mielestä edes samalle viivalle. Olkaa eri mieltä.

Pekan Soija-omenapaistos

  • 300 g pehmeää tofua (silkkitofu)
  • 6-8 omenaa
  • 2 rkl siirappia
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 rkl soijajauhoa
  • 1 dl soijakermaa (purkin loput 6-% soijaruokakermasta oli okei)
  • 2 rkl kasvisöljyä

Uuni päälle, 180 astetta. Poista omenista kodat ja viipaloi ohuiksi. Sekoita muut ainekset keskenään tahnaksi ja levitä vuokaan. Painele omenasiivut syrjittäin seokseen ja paista n. 20 minuuttia jos käytät aakeaa ja laakeaa, pidempään, jos astiasi on syvempi. Tarjoile jäden tai vaniljasoosin kera.

tofuomenapaistos

Maha täynnä on hyvä riehua jättimäisen jumppapallon kanssa kun kerrankin on sopivia pelikavereita.

Ps. Oli pakko laskea; söimme aterialla yhteensä viittä eri soijatuotetta. Todella feng shui.

11.12.2007

Poucos mas bons! (vähän mutta hyvää)

Filed under: Överi,Cake&Cookies,On the Road,Piiraat — Meri @ 15.40

Alkusyksyn Euroopan turneeni eli hienommin International Course on Health Care Issues -opintojaksolla seikkailin kolme viikkoa Briteissä Bournemouthissa ja Belgian Brüggessä ja Dworpissa. Seuraa oli ainakin kymmenestä eri Euroopan maasta ja kulttuurien sekamelska melkoinen. Brittein yhteiskokkaukset toivat paloja mm. Pakistanin ja Portugalin ruokakulttuurista, dhalia ensimmäisestä ja jälkiruokana tarjottua makeaa riisipuuroa toisesta.

Belgiassa ruoat olivat talon puolesta ja kokkailut vaihtuivat kulinaarisiin keskusteluihin. Erityisen paljon pulisimme resepteistä portugalilaisen Carlosin kanssa, joka suhtautui sekä ruokaan että treenaamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Eräänä iltana, kun meitä ei ollut enää montaa viinilasillisella tokenemassa päivän tuiskeista, opin myös portugalilaisen lausahduksen poucos mas bons [pokus mas boons], joka tarkoittaa suurin piirtein vähän mutta hyvää ja käytetään yleensä ihmisistä.

sitruunapiiras

Vähän, mutta hyvää on keskusteluiden saldoksi jäänyt sitruunapiirakan ohje. Vähän, koska se on niin överimakea, ja hyvää, koska sitä se on! Kyseessä on Carlosin bravuuri, jota hänellä kuulema oli eväänä vielä reissun alussa. Eli vähän Uneliaan kokin idean tapaan, makumatka Portugaliin alkakoon. Olkaa hyvät, kiinnittäkää turvavyöt ja nostakaa istuimet pystyasentoon. Tämä matka ei vie edes petrolia.

Carlos eli superhyvä sitruunapiiras

Pohja

  • n. 40 marie-keksiä (Kulta-Mariesta jää vielä muutama yli nostalgisointiin)
  • munan keltuainen
  • voita (laitoin ehkä 100 g)

Pura angstit murskaamalla keksit esim. muovipussissa kaulimella mäiskien (Nigella style), blenderissä tai kourin murtamalla (Monkey style). Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita, sulata sitten voi ja lisää se jäähtyneenä seokseen. Määrä on tosiaan hieman epämääräinen, koska Carlos ei siitä ohjeessaan mitään lausunut, mutta tarkoitus on saada aikaan massa, joka on mahdollista painella piirasvuoan pohjalle. Nyt voit sitten painella sen massan piirakkavuoan pohjalle ja siirtää astian massoineen jääkaappiin asettumaan.

Täyte

  • purkki maitotiivistettä (condensed milk)
  • 2 keltuaista (säästä valkuaiset!)
  • sitruunan mehu ja kuori
  • (2 rkl sokeria)

Maitotiiviste on siis maitoa, josta vesi on poistettu ja siihen on lisätty sokeria. Tuote säilyy huoneenlämmössä avaamattomana ilmeisesti lähes ikuisesti. Melkein ikuisesti se kaapissani odottelekin. Tämä johdatus on sikäli olennainen, etten itse ollut rekisteröinyt tuotteen makeutta ja lykkäsin sokerin joukkoon maistamatta. Suosittelen harkintaa sokerin lisäämisen kohdalla, vaikka oma makuni onkin ehkä tavallista vähemmän makeaa sietävä.

Käytit lisäsukkeria tai et, iske kaikki ainekset vesihaudekattilaan ja sekoittele, kunnes seos paksunee sopivaksi. Maistele ja säädä sitruunaisuutta. Alun perin ohjeessa oli vain puolen sitruunan mehu, mutta omaan makuuni se kesti hyvin toisenkin puolen mehusta sekä kuoren.

sitruunapiirakka

Kun seos on valmis, ota pohja jääkaapista ja levitä seos sille. Valmista marenki.

Marenki

  • 2 munanvalkuaista
  • sokeria tai tomusokeria

Säädä uuni ehkä pariinsataan asteeseen tai 175. Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja pursota piiras sillä. Yhtä hyvin voit läästiä marenkiseoksen piiraalle ihan lusikalle. Itse harjoittelin ensin pursottamista ja sain aikaan peace-merkin, mutta sitten symppasin liikaa niitä syöjiä, jotka saavat palansa ilman marenkia ja tasoittelin marengin koko piiraan päälle. Oikea ratkaisu, vaikkei niin dramaattinen.

Paista uunissa hetken verran, niin että marenki saa vähän väriä. Varo ettet polta! Tarjoile rinta rottingilla ja vaivu eteläeurooppalaiseen tunnelmaan… Itseni lisäksi piirasta nauttivat Lihansyöjä sekä perheeni. Lihansyöjä oli makeusasteesta samaa mieltä kuin olin itsekin, eli että se oli hivenen liiallinen (ainakin kun syö kunnonkokoisen siivun), mutta perheeni oli siihen täysin tyytyväinen ja etenkin isäni ihmetteli sokeripökerrysvaroituksiani. Ristimme tortun tietysti Carlokseksi ja äitini kuvaili kohtaamista seuraavasti: “Carlos oli meille kuin piipahdus eteläeurooppalaisessa kahvilassa: runsas, makea herkku, joka yhdistää ystäviä!”

Carlos säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee vanhetessaan. 😛

9.12.2007

Snap, cracker, pop!

Filed under: Gluteeniton,Napot,paleo,Välipalaa — Meri @ 23.20

Nämä kräkkerit syntyvät sormia napsauttamalla ja ovat todellakin pop. Parasta on, että näitä piissejä voi popsia lähes jokainen; paleot, karpit, keliaakikot, laktoosi-intolerantit ja vegetaristit kaik yhes koos. Imagine all the people, living life in piiis… U-uuu-u-u-uuu.

kräkker

Piiskräkkers

  • 4,7 dl mantelijauhetta
  • 1 tl soodaa
  • n. 1 tl valkosipulimurskaa
  • 3 tl kuivattuja (italialaisia) yrttejä kuten 2 tl timjamia + 1 tl basilikaa
  • 2,35 dl parmesanraastetta
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 rkl vettä
  • ripaus suolaa
  • ripaus kurkumaa väriksi

Käännä uunin nupit kaakkoon tai ei aivan, 175 astetta riittää. Paahda valkosipulimurska pannulla, raasta parmesaani ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Maista ja säädä mausteet, jos tarvis. Seoksesta pitäisi muodostua hieman murumainen, kasassa kuitenkin pysyvä massa. Jos seos jää liian irtonaiseksi, lisää tilkka vettä. Levitä massa leivinpaperoidulle pellille kostutetuin käsin mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista uunin keskiosassa viitisentoista minuuttia, kunnes keksi on kullankeltaista ja kuivaa. [Edit 11.12. Jos haluat, voit jäähtymisen jälkeen paloitella levyn ja paistaa paloja vielä muutaman minuutin ekstrarapeuden aikaansaamiseksi. Ens kerralla aim sou gona!]

Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, jotta keksi asettuu. Leikkaa sitten taikinäpyörällä, pitsaleikkurilla (ehkä amerikkalaisempi ilmiö?) tai veitsellä sopiviksi paloiksi. Vaihtoehtoisesti voit katkoa levyn epämääräisiin lohkareisiin. Erinomaista suolapalaa, rapeaa ja maukasta. Päällisiäkin voi sommitella makunsa mukaan.

Ohje on losangelesilaisen Karinan blogista Gluten-Free Goddess.

8.12.2007

Suikale muulin elämää

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Maidoton,Soija — Meri @ 19.37

soijaakungpo

Olen aiemmin markkinoinut soijarouhetta ihan satasella ja tuskin mainonnalta tulevaisuudessakaan vältytte. Nyt kuitenkin laajentelin repertuaaria rouheesta, tofusta ja tempehistä suikaleisiin, joita olen joskus kyllä laitellut, mutta vain kerran sen verran onnistuneesti, että kokeilusta on kannattanut blogata. Vähitellen elo suikaleiden kera alkaa ottaa tuulta alleen ja aivan ehdoton oli tämä Kurpitsamoskasta bongattu kung po -ohje, johon sijoitin suikaleita normaalisti sovelletun kanan ja Kurpitsamoskan käyttämän seitanin sijaan.

Tässä vielä ohje, joskin samoja latuja kuljin kuin Moskakin.  Onhan se vaan saatava omaankin keittokirjaan ettei katoa! 😛

Kung po soijasuikaleista

  • pari kourallista soijasuikaleita
  • soijaa

Keitä suikaleita vedessä viitisen minuuttia, kaada sitten siivilään ja puristele liioista nesteistä. Siirrä suikaleet astiaan ja roiski päälle reilusti soijaa. Aseta jääkaappiin marinoitumaan ainakin reiluksi puoleksi tunniksi.

Kastike

  • 2 rkl soijaa
  • 2 rkl riisiviinietikkaa (tai omena- tai punaviini-)
  • 2 rkl vettä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl maizenaa (käytin perunajauhoa, mutta liisteröityi hieman, maizena toiminee paremmin)
  •  1 rkl seesaminsiemeniä
  • 2 tl hunajaa
  • (tilkka kolaa – ei ollut, passasin)

Sekoita aineet valmiiksi odottamaan tähtihetkeään.

  • cashew-pähkinöitä
  • valkosipulimurskaa tai tuoretta
  • sipuli
  • pala tuoretta chiliä tai chilitahnaa
  • paprika

Kuumenna paistinpannu tai kasari ja paahda siinä cashewt. Paloittele sipuli ja paprika puikoilla syötävän kokoisiksi lohkoiksi, hienonna valkosipuli ja chil. Siirrä pähkinät sivuun ja kuumenna pannulla hieman öljyä. Paistele sipulia, valkosipulia ja chiliä tovi. Lisää joukkoon marinoidut soijasuikaleet ja kuumottele kunnolla, väriäkin saa tulla. Ynnää paprika ja anna muhinoida vielä sen verran, että paprikat hieman kypsyvät. Lisää joukkoon pähkinät ja kastike, sekoita vielä nopeasti. Valamis!

Oheen täysjyväriisiä tai muuta. Napaan nautitaan mieluiten puikoilla, ainakin itse olen aina tunnelmissa kun pääsen niillä napsimaan. Helkkarin hyvää ruokaa tämä. Kiitsa, Kurpitsa.

Soijallahan on muuten ties minkälaisia hyviä ominaisuuksia, joista kuulenette lisää, kunhan vihkiydyn toden teolla eilen lainaamani Pekka Heinäsen kirjan Sydänystävällistä soijaa saloihin ja eritoten resepteihin. Pidän kirjasta jo nyt. Soija 4-eva.

7.12.2007

Rapeat keksit (gluteeniton)

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Leivonta,Maidoton,Suklaa — Meri @ 10.14

Pakko blogata näitä ohjeita pois alta, kun muuten jäävät kokonaan. Ja sehän olisi sääli. 🙂 Näitä tuoreimmassa Maku-lehdessä ohjeistettuja keksejä kokeilin pienen erän tulevaa viikkoa varten, joksi lupasin tehdä keliaakikollekin sopivaa snäkkiä erääseen tilaisuuteen. Keksit ovat aivan erinomaisia, rapeita mureita ja tuoksuvia. Joskus tuntuu muuten ärsyttävältä erikoisruokavalioon sopiviksi mainitakaan, kun joillekin se tarkoittaa toisen kastin kurmeeta. Mutta sitten taas, se on tärkeä tagi kun itsekin etsii ohjeita. Näistä pidettiin ruokavaliorajoista piittaamatta!

gluteenitonkeksi

Ohje on lehdessä nimellä Daim-piparit, mutta itse käytin Brunbergin minttutoffeepaloja. Enkä keksi, mikä näistä pipareita tekee, että josko olis kekuja vaan. Eihän nimi kekua pahenna? Tai makua.

Kekut (n. 55 kpl)

  • 200 g margariinia
  • 2 dl sokeria
  • 1 muna
  • 2 rkl siirappia
  • 4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Jytte)
  • 1 dl kauraleseitä
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 ps eli 100 g Daim-rakeita tai muuta suklaata

Säädä uuniin asteita 180. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää muna ja siirappi hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja suklaa keskenään, lisää taikinaan. Ota taikinasta lusikalla kokkareita leivinpaperoidulle pellille ja painele jauhotetuin tai märin käsin ohuiksi kakkaroiksi. Paista kymmenisen minuuttia ja anna jäähtyä rauhassa.

Maidottomalla margariinilla ja suklaalla ohjeestä saa myös maidottomaan ruokavalioon sopivan. Maidottomia suklaita ovat monet tummat sekä esimerkiksi Wiener Nougat ja Mignon. Maidottomia ohjeita löytyy lisää blogista Mamman maidoton marjapiiras. Gluteenittomia reseptejä tehtailee toisinaan Mihako blogissaan Sitä sun tätä ja jos englanti taipuu, niin Gluten-Free Goddessia voi suositella.

6.12.2007

Kultajyviä ja Ainoa Oikea hedelmäsalaatti

Filed under: Eksotiikkaa,Herkut,Kevyt,Optimoidut,Välipalaa — Meri @ 16.29

Mistä on pienet ruokablogit tehty? Kokeiluista, tärähtäneistä kokeista, pohjaan palaneista kuvista, hyvästä mausta ja hirvipaisteista, banaanista, mausteista, haasteista ja helmistä, kannustuksesta ja kommenteista. Nojuu, lässytys loppuu heti alkuunsa, mutta tämän postauksen kultajyvät on tosiaan kerätty kahden kommentoijan, Arjan ja Matleenan ohjeista. Aika jyviä ovatkin!

kaprispippuri

Arja kertoi ihastuneensa paahdettuihin mustapippureihin ja nostaneensa pippurinkulutuksen kertaheitolla kattoon. Myyntipuhe oli niin erinomainen luvaten pähkinäistä makua ja peräti umamia, että eilen illalla kasasin itseni ja pannut ja pistin tuulemaan. Tuloksena oli kuten luvattu, enemmän kuin osansa summa. Pähkinäisyys pehmensi pippurin tulisuutta ja sopi seuraksi paistetulle munalle kuin valettu. Arja ohjeisti ryöppäämään mustapippurit kolmesti, itse laiskana vain huuhtelin huolella lävikössä. Ehkä ryöppääminen olisi silti viisasta.

Paahdetut mustapippurit a la Arja

  • kokonaisia mustapippureita

Ryöppää mustapippurit kolmessa vedessä ja kuivaa vaikka talouspaperin päällä. Lämmitä paistinpannu ja paahda pippureita kuivalla pannulla, kunnes poksahtelevat kuin popparit konsanaan. Varo polttamasta, itse onnistuin telomaan muutaman pepan ihan mustaksi. Höystä paahdetuilla pippureilla ruoka kuin ruoka.

Toinen paahtoinen mauste on peräisin Matleenalta, ohjeen alkuperäinen nimi on Crispy capers. Itse olen syönyt ilmeisesti juuri näitä paahdettuja kapriksia syksyn Tanskan reissulla, kun sain alkupalaksi ilmiömäisen hyvää valkoista kalaa, kukkakaalipuretta ja höysteenä mahtavan makuisia, rapsahtavia kapriksia. Ja niistähän tuli kotioloissa aivan yhtä mielettömiä! Kokeilkaa, vaikkette kapriksesta piittaisi. Nämä ovat eliittiä.

Matleenan kaprispaahto

  • oliiviöljyä
  • pieniä kapriksia

Huuhtele kaprikset lävikössä kylmällä vedellä ja anna kuivaa. Kuumenna hyvä loraus öljyä pannussa ja paista kaprikset siinä ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta talouspaperille jäähtymään ja tarjoile esimerkiksi juuri kalan kera, tai miksei vaikka salaatissa. Tautisen hyviä! …jos ilmaisu sallitaan.

Jälkkäriksi pilkoin itselleni pitkästä aikaa maailmassani Ainoaa Oikeaa hedelmäsalaattia. Tätä on tehty omassa perheessäni aina juuri näin. Ja aina se maistuu yhtä ihanalta, ilman mitään sen eksoottisempia hedelmiä, marjoja tai mausteita. Pirskahteleva, raikas ja sopivasti makea. Parhautta.

hedelmäsallad

Hedelmäsalaatti

  • omenaa
  • appelsiinia
  • banaania
  • keltaista jaffaa (laitti käy)
  • hilloa

Kuori aplari ja banaani, pilko. Poista omenasta kota ja pilko sekin. Sekoita ainekset ja lisää mitä tahansa hedelmistä, jos se on aliedustettuna kombossa. Kaada päälle reilusti kylmää jaffaa ja lusikoi sekaan jonkin verran hilloa. Sekoita ja tarkista makeus ja happo. Lisää tarvittaessa limua tai hilloa. Kaikki punaiset hillot puolukka pois lukien käyvät tähän täydellisesti. Ole hyvä ja syö – tervetuloa (meidän) kotiin.

5.12.2007

Piparkakkupallo tulee – ota koppi!

Filed under: Lätinää — Meri @ 13.45

Jos voisin syödä maitotuotteita, tekisin joulukuun ruokahaasteeseen Tinan keittiössä juuri valmistettuja gorgonzola-piparikääröjä. Nyt on lähdettävä etenemään muuta reittiä. Tosin joku roti täytyy kokeiluissakin säilyttää, ettei päädy ihan daavidiksi. Kun nyt vihdoin on aikaa, olisi alati leipurihommissa ja olen ollutkin. Spämmään teitä pian lisää ohjeilla, nyt alkaa tehdä mieli jo suolapalaa.

Kolmesti haukeava

Filed under: Arkiruoka,Kala,Maidoton,Soppa,Uunista — Meri @ 10.11

Olimme viikonloppuna häissä, joissa pääsin mm. tantsuamaan humppaa! Ja minkä biisin tahtiin; mahtava peräsin ja pulleat purjeet… Hyppivästä hyörinnästä on jopa video. Sitä ei tosin YouTubessa nähdä.

Häissä toteutui myös yllättävä diilauskeikka, sain nimittäin aika läjän tuoretta, ilmeisesti lohjanjärveläistä(?) haukea. Viime päivät on siis menty hyvässä kalassa ja hauesta on viritelty muutamankin sortin eväs. Aluksi armas Lihansyöjä valmisti haukimureketta ja paistoi vielä voissa fileitä seuraksi. Aterialta jääneitä fileitä olen sitten soveltanut monenlaiseen purtavaan, parhaalla menestyksellä kalasoppaan.

haukea

Murekkeen ohje on Ruokalan luottokamaa, maku oli hyvä, mutta koostumus on todella täyttävä. Semminkin, kun samaan syssyyn nauttii niitä paistettuja fileksiä. Murekkeen ohje on tässä kokonaisuudessa, vaikka siitä tehtiin pienempi versio. Kerma korvattiin Monkeyssa kevyella ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla.

Kalamureke (hauesta)

  • 1 kg haukifileetä
  • 8 dl kermaa
  • 4 munaa
  • suolaa
  • valkopippuria
  • muskottia
  • raastettu sitruunan kuori
  • cayennepippuria

Jauha kala lihamyllyssä kolmesti tai sauvasekoittimella hienoksi. Suolaa massa ja anna lepäillä puolisen tuntia. Lykkää uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kalamassaa taas tehosekoittimessa ja lisää siihen munat yksitellen. Lisää lopuksi kerma ohuena nauhana. Mausta massa ja kaada terriinivuokaan (käytimme tavallista leipävuokaa) ja anna paistella uunissa tunti-puolitoista, vesihauteessa. Massan maku kannattaa tarkastaa ennen uuniin laittoa.

Perunat olisivat varmaan sopineet murekkeen kera. Nyt mureketta syötiin marinoitujen herkkusienien (timjami-rosmariini, pelittää!) ja huvipuistosalaatin kanssa. Maku oli mukavan sitruunainen ja kotoisa. En kyllä ymmärrä miksi kotoisa, kun ei lapsuudenkodissani juuri haukea ole näkynyt eikä hirveästi kaloja muutenkaan. Omassa kodissanikin hauki on vieraillut vain kerran, jossei Ultra Bran Haukea lasketa. Silti.

mureke

Paistetut haukifileet

  • haukifileitä
  • voita
  • suolaa

Suolaa fileet. Voita pannuun ja paistoon! Tarkista jälleen suola ja syö.

Haukisoppa syntyi vanhaan hyväksihavaittuun malliin tomaattimurskapohjaan, johon lisäsin kalan ohella kasviksia, katkarapuja ja maustoin yksinkertaisesti kalafondilla. Sopat sopii syksyyn ja talveen. Ja suuhun.

haukisoppa

Ruokien kuvaaminen oli taas haasteellista haasteellisempaa, mutta saanette idean. Apinanruokakeittiö lähettää suurterveiset kalastajille ja kiittää saaliista! Hmm, vielä tunnustan, että ainoastaan Lihansyöjä ei ollut häissä lihapatojen äärellä, vaan minäkin. Kasvisruoka kun sisälsi maitoa. Eikä se lihapata hullumpaa ollut 😛 Sääli, että ne hiukopalaksi aiotut karjalanpiiraat jäivät maistamatta. Josta tuleekin mieleeni, että supikkaita voisi taas sommitella. Ja mustikkakukkoa!

Porkkanakeikkiä kaikille

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Leivonta,Maidoton — Meri @ 0.00

porkkanakeik

Tämä gluteeniton porkkanakeikki onkin jo featannut kuvissa pippuroitujen hedelmien ja kauravispin seurassa. Ohje on peräisin koulukaverini äidiltä Taimilta, joka on pitkän keliaakikko-historiansa aikana ehtinyt hioa reseptin täydelliseksi. Ohjeen kerjäsin sen jälkeen, kun olin saanut maistaa viipaleen Taimin itsensä leipomaa kakkua ja ihastunut sen aitoon porkkanakakun makuun. Maistuu kelle tahansa, erityisesti porkkanakakkukuorrutteen (katso ohje vaikka täältä, josta siis löytyy ihan tavallisen, mahtavan porkkanakakun ohje), jäätelön tai kermiksen kera.

Sorkin kaakkua ihan hieman kavioillani eli lisäsin vähän omenasosetta, vähensin hivenen sokeria ja laitoin mantelit murskeena lastujen sijaan. Tässä kuitenkin alkuperäinen ohje. Isäni kommentoi versiotani maistettuaan, että oli se hyvää, mutta olisi pitänyt tietää, ettei se ole makeaa. Minun makeani ei tosiaan taida olla sitä kaikkien suussa, suosittelen noudattamaan tätä originaalia ohjetta. Yritin kyllä ohjeistaa vanhempani kakun nauttimiseen jäden tai vaahdon kanssa, mutta minkäs teet. Hehe. Ne ihanat.

Taimin porkkanakakku (gluteeniton)

  • 3 dl porkkanaraastetta
  • 1,5 dl öljyä
  • 4 munaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 dl rusinoita
  • 0,5 dl mantelilastuja tai -rouhetta
  • 2 tl kanelia
  • 1,5 tl suolaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 1,5 dl gluteenittomia jauhoja (käytin Jytteä)
  • 0,5 dl perunajauhoa
  • 1 dl tattarijauhoa

Uuni lämpimäksi, 200 astetta. Voitele ja jauhota vuoka, jos syöjinä on keliaakikkoja, jauhota hirssi- tai kookoshiutaleilla. Sekoita porkkanaraaste, öljy ja kananmunat ja vatkaa hyvin sekaisin. Sotke kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Sekoita vielä hyvin ja kaada löysähkö taikina vuokaan. Paista tunnin verran tai kunnes kaakku on kypsä.

Enpä tiä montaa sälliä jotka ei porkkanakakulle lämpeis.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress