Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.
Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.
[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]
Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.
Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.
Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…
Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.
Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.
—
Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉
Hurraa! Ilmoittaudun heti sielunsiskoksi: raejuusto ja rahka ovat ne ruokajutut, joita kaiholla kaipailen ulkomailla ollessani! Onneksi mieskin tykkää niistä, melkein yhtä paljon kuin minä. Harmi vaan että niitä ei oikein japanilaisiin safkoihin saa änkättyä 😉
Niin, ja vadelmasta puheenollen, san sie vaapukka vaan, ni ei hävyttömyydet tul lainkaa mielehe 🙂
Comment by sammakko — 17.2.2008 @ 19.18
R&R, ruokaa ja rakkautta, raejuustoa ja rahkaa! Sun japanilaiset murkinat on kyllä ihan mielettömiä, montaa halajais kokeilla, mutta toisinaan raaka-aineet on hieman haastavia hankittavia. Vaan vähitellen tulevat tutuiksi. 🙂
Vaapukkahan se tietysti on, kiitos pelastuksesta. Vaapukka on foneettisestikin niin kaunis sana, kotoisa ja kesäinen.
Comment by ylimuuli — 17.2.2008 @ 20.53
Vaapukka kuulostaa ihan joltain Ameriikan-tädiltä. (Mulla ei kyllä ole edes Ameriikan-tätiä. Mutta sellaselta satukirjojen vaappuvalta!)
Comment by Anna — 17.2.2008 @ 21.56
Vaapukka tuo mieleen myös Onnelin ja Annelin maailman <3 Varmaan pakko käydä lainaamassa sekin kirja pitkästä aikaa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 18.2.2008 @ 6.33
Et se ole vain sinä! ;-)Tai ainakaan et ole ainoa, kenen mielestä raejuusto sopii sosekeittoon kuin nenä päähän. Just eilen tuli väännettyä kolmen tunnin ulkoilun jälkeen soppaa porkkanasta, lantusta ja selleristä, sekaan reipaasti mausteita ja hippanen tuorejuustoa, päälle raikkua, ja oli HYVÄÄ! Yhdyn muutenkin mielipiteeseesi rahkan ja raejuuston monikäyttöisyydestä, täällä menee kumpaakin ainakin purkki päivässä eri muodoissa eikä kyllästyminen työkaverien ihmettelystä huolimatta häämötä.
Comment by Kata — 18.2.2008 @ 8.55
Tämä täällä ilmoittautuu vannoutuneeksi raejuustofriikiksi.
Ja minä tahdon nimenomaan sitä sössöjuustoa, eli ei mitään Valion
jättimurikoita tänne. Sitä sössöä ja donaria, sitä sössöä ja puolukoita.
Sitä sössöä, sinappisilakoita ja perunoita. Sitä sössöä ja donaria
pitää aina olla jääkaapissa, ihan vaan varalta. Sitä sössöä hätilassa
tomaattipyreellä ja yrteillä maustettuna näkkärin päällä (kun muuta ei ole).
Ja aina se on hyvää! Ja tottakai keitoissa, smetanan tilalla borskeitossa esim.
Mutta myös perunan päälle, kun juuri muuta ei ole ,D Säästeliäs nääs…
Sitä on lisätty myös kasvispiirakkaan puoliksi rahkan tilalle. Njam oli siinäkin.
Comment by Polgara — 18.2.2008 @ 13.11
Kata, arvelinkin etten ole ainoa! Itsekin söin tänään porkkanasosesoppaa töissä kun oli ainoa laktoositon vaihtoehto, ja tälläsin sujuvasti purkillisen raejuustoa joukkoon. Nyt puolestani vetelin välipalarahkat 😛 ja äsken satsasin kaupasta lisää. Ostin myös kokeeksi Brunbergin laktoositon MAITOsuklaata?! En itse välitä maitosuklaasta, mutta olihan se testattava, joskus sitä meinaan tarvihee resepteihin kuten huomenna kun aion leipoa potilaan kanssa. Ihan maistui isselleen.
Polgara, no ainakin se Arlan Keso on ihanaa sössöjuustoa, ja ootko koskaan maistanut tanskalaista raikkua, hytteost? Se se on herkkua! Aika eri tuote kuin Valion yksittäiset murkileet. Mutta Valio on ainoa, jolla toistaiseksi on laktoositon tuote. Itte oon vetänyt eniten Ingmannin sitä 400g intopurkkia ja toivon pääseväni sen ääreen tästä vielä mahan kuntouduttua. Ärsyttää ostaa pienissä purkeissa kun kulutus on sata. Ja raejuusto käy tosiaan moneen smetanoiden ja kermojen tms. tilalle, just vaikka perunan tai uuniperunan kanssa. Ja munavoihin! Lista on loputon.
Ja hauskaa, että sie käyt täällä meikäläistäkin morjenstamassa. 🙂 Satujatarelta sinut “tunnen” 😉
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 18.2.2008 @ 17.25
Vaapukasta vois tulla mieleen myös meitsi ;D !! Raejuusto ja sosekeitto, ne on pari! Ja rahka, oi rahka! !! <-pari huutomerksii lisää
Comment by vap — 18.2.2008 @ 22.43
Miun rahkanrakastaja! Mulla olikin jo suunnitelmana alkaa kutsua sua Vaapukaksi, mutta nyt se ei tuu enää ihan puskasta 😀 Kuis Londonin rahkat?
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 19.2.2008 @ 6.32
Muuliscoolis, kiitti! Vaikka oikeesti kiitos menee miehelle, mä oon assistentti ja innokas oppija. Ja oonki oppinu, paljon. Mut R&R:stä vielä, munavoi tosiaan ei oo munavoita ilman raejuustoa! Eestiläiset rahkajutut on nekin ihan valtavan hyviä, ostin just rusinarahkaa Eestin Herkuista, ja ah, unohdin sen jääkaappiin. Mut eihän ne viikossa mene mikskää, onneks 🙂
Comment by sammakko — 19.2.2008 @ 9.33
Sammakkoinen, vitsi ku vois niitä Eestin rahkaherkkuja syödä, mutta vielä saap olla varovainen laktoosin kanssa. Mutta nehän on ja pysyy, että jahka … !!
Comment by ylimuuli — 19.2.2008 @ 17.36