MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

—

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

—

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

29.4.2008

Niin kerta

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kalkkuna,Kana,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 21.29

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

cordonbleu

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

  • 4 broilerifilettä
  • 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
  • 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
  • 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

Voi leviää

Filed under: laktoositon,Optimoidut,Terveys — Meri @ 15.28

Olimme viime viikon keskiviikkona Satujataren ja Kulinaarimurulan Välispiikin kanssa ahtamassa itseemme ruokaisia parsaherkkuja Graniittilinnassa samalla kun ahdoimme toisemme täyteen hillitöntä tyttöenergiaa (no sitä maustetyttöjen lanseeraamaa). Illasta voisi lausua paljonkin, mutta lausun nyt vain tästä yhdestä: leipälevite.

Ravintolassa tarjoiltiin ruoan oheen kahden sortin leipää, hurmaavaa saarislaisleivän tyyppistä limppua ja sellaista talon omaa vaaleaa. Känttyjen kera oli tarjolla voihin tehty levite, joka oli aivan taatanallisen hyvää. Analyysimme tuloksena arvioimme, että voihin oli sekoitettu sinapinsiemeniä. Mikä idea! Heti kantoon elikkäs kotikokeiluun. Noh, päätin tyyppailla kamaa vanhaan kunnon ohjeeseen, jossa voista, öljystä ja vedestä tehdään maukas, mutta pehmeämpi ja rasvoiltaan pelkkää voita laadukkaampi levite.

Kaik oli ihan ok, sain levitteen aikaiseksi, mutta kun meinasin lisätä joukkoon sinapinsiemeniä toki maistelin niitä hieman saadakseni asiaan tuntumaa. Tuntumaa sainkin, nimittäin napakkaa suutuntumaa. Siemenet raksuivat suussa, enkä muista Graniittilevitteen raksuneen lainkaan. En tiedä, mitä te olisitte sijassani tehneet, mutta meikäläinen pisti siemenet keittäen. Ja pehmeniväthän ne. Tuntui vain että makukin liudentui samalla… O_O Sekoitin silti jyvät voihin ja suikkasin jääkaapiin jähmettymään. Kun levite oli lepäillyt laakereillaan riittävän kauan, päällystin sillä palan spelttinäkkäriä ja haukkasin. Ja voihan lehmä, eihän se samalta maistunut alkuunkaan. Hyvältä ihan, mutta sinapinsiementen mausta ei tietoakaan.

Edit: Välispiikkipä jo paljastikin kommenteissa oikean vastauksen; voita ja wholegrain dijon-sinappia, siinä se! Yritinkö nyt mennä taas kiertotietä kun oikopolkukin olisi ollut. Plerr. No, sellaista sinappia kaapissa ei vielä olekaan.

(Kysynkin nyt teiltä, onko ideoita, kuinka halutun lopputuloksen voisi saada aikaiseksi? Tai onko jollain mahdollisesti sisäpiiritietoa Linnan levitteestä? Jos on, kaik vaitiolovelvollisuudet mäkkyyn ja paljastelemaan!) Sillä välin tätä levitettä voi valmistaa vaikka valkosipulisena, toimii kuin tauti (<– outo sanonta, jonka alkuperää en lähde arvailemaan). Ohjeen olen aikoinaan bongannut Paula Heinosen luennoilta ja löytyy se näköjään verkostakin.

voileviää

Pehmeämpi voi

  • 100 g voita
  • 1 dl öljyä (miel. kylmäpuristettu rypsi- tai oliiviöljy, laadukkaammat oliiviöljyt ovat maultaan neutraalimpia jos vahvasti maistuva puskee mielestä lopputuloksesta liikaa läpi)
  • 1 dl vettä
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • yrttejä

Ota voi huoneenlämpöön ja anna pehmetä. Sekoita tehosekoittimessa öljyn kanssa ja lisää vesi vähitellen tehosekoittimen koko ajan käydessä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä tilkan kerrallaan ja hurauttaa aina välissä kunnolla sekaisin, ainakaan omaan blenderiini ei lisätä kesken yhtään mitään. Mausta lopuksi vaikka valkosipulilla ja silputulla persiljalla tai muilla haluamillasi mausteilla. Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä useita tunteja. En osaa tarkkaan sanoa kauako levite säilyy kylmässä, mutta varmaankin sen pari viikkoa.

Ja vielä toinen levite-/maustevoibongaus! Maku-lehdestä löytyy järkyttävän hyvältä kuulostava wasabi-voin ohje, jota siinä tarjoillaan maissintähkien kera. En lainkaan epäile, etteikö se kävisi moneen muuhunkin. Näin se käy:

Wasabivoi

  • 100 g voita
  • 2-3 rkl wasabia
  • 3 rkl persiljaa hienonnettuna (voinee jättä pois tai korvata)

Sekoita wasabi ja hienonnettu yrtti huoneenlämpöiseen voihin, käytä heti maustevoina (okei, satsi on siihen aika iso?!) tai laita jääkaappiin lepäilemään ja jämimään. Nauti niiden grillitähkien kera tai vaikka piffin päällä, keksi jotain. Itsekin aion keksiä ja kokeilla. Ja muista ilmiantaa keksinnöt! (keksintö –> keksi –> wasabi-macaroni?)

26.4.2008

Whazzaa! Wasabin ja cashew-tahnan parhauskerho

Filed under: Eksotiikkaa,Kala,laktoositon,Nuts!,Sallad,Soosit — Meri @ 17.56

Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.

parhauskasti

Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.

Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)

  • 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
  • 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
  • 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
  • (1-2 rkl vettä)

Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.

PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.

24.4.2008

Mitä pähkinöille tapahtuu seuraavassa jaksossa?

Filed under: Napot,Nuts!,Optimoidut,Välipalaa — Meri @ 18.09

nats

Kysymys on ehkä syvällisempi kuin vastaukseni, mutta nämä pähkylät paahtuivat Worcestershire-kastikkeen ja sitruunan kera. Käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää. Ohjeen bongasin Graemen suorastaan seksikkäästä ruokablogista Blood Sugar, jossa pähkinöitä tarjoiltiin maaliskuussa. Siitä saakka idea on kuumottanut aivoissani odottaen täyttymystään. …vihdoinkin.

Paahdetut pähkinät

  • n. 200 g erilaisia pähkinöitä
  • Worcestershire-kastiketta
  • yhden sitruunan tai limen kuori
  • suolaa, pippuria

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Raasta sitruksen kuori ja sekoita se pähkinöihin. Roiski päälle sopivasti W-kastiketta, niin, että kastiketta riittää jokaiselle suupalalle. Kaada leivinpaperitetulle pellille ja paahda uunissa 20 minuuttia. Poista pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, ja paahda pähkinöitä vielä sillä, kunnes väri on sopivan ruskea. (Sitä se tosin on jo uunin jäljiltä, en ole aivan varma, saavutetaanko pannupaistolla mitään lisäetua.) Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile Graemen tapaan paperitötteröstä. Hurmaannu.

21.4.2008

Purkkiparsalla parempiin piireihin

Filed under: Herkut,Optimoidut,Piiraat,Uunista — Meri @ 17.59

vierasherkku2

Parsa. Taas se on käynyt täällä ja tehnyt tuhojaan. Lasipurkin olmeista kepakoista nimittäin syntyy ihan tajuton piiras, vakavasti otettava vierasherkku, jota kelpaa tarjoilla nirsoissakin piireissä. Piiraan ohje on peräisin kollegani Marjan reseptivarastosta ja on käsittääkseni kestänyt kulutusta käytössä useamman vuosikymmenen. Ja syystä, niin tarkasti perheeni tuhosi sen viimeistä murenaa myöten eilen sunnuntailounaalla.

Piiraan kokeiluun liittyi eräs haastava piirre, joka ei kuitenkaan ollut se huhtikuun sellainen. Tehtävänantoon sisältyi näet pyyntö keventää alkuperäistä ohjetta, joka sisälsi mm. kuohukermaa ja 4 dl mustaleima-emmentalia. Voit siis vapaasti tuunailla aineksia takaisin raskaampaan suuntaan, mutta tässä kohtuullisesti kevennetyssä versiossa maku ei kyllä kärsinyt yhtään. Tästäkin versiosta saisi vielä hoikemman vaihtamalla kerman ja juuston laihempaan, mutta niin, sitten makukin lienee kompromissi. Tehkää kuten tahdotte, tässä kuitenkin erinomainen ohje supermaukkaan ja suussasulavan suolaisen piiraan tekoon.

Marjan fiini vierasherkku (piiras n. seitsemälle hlölle)

Pohja

  • 2 dl jauhoa (sämpylä-, hiiva- ja vehnä- käyvät yhtä lailla)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 dl raastettua parmesania
  • 100 g voita
  • (2 rkl vettä)

Voitele piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet ja  lisää niihin huoneenlämmössä notkistunut voi, nypi sekaisin. Jos taikina jää aivan liian kuivaksi, voit lisätä hieman vettä. Itse en ole vielä koskaan joutunut niin tekemään. Painele taikina piirasvuokaan. Taikina on todella nafti, eli sen saa painella melkein läpikuultavan ohueksi, kärsivällisesti ja lempeästi. Reunoille sen ei tarvitse hirveästi nousta, mutta jonkin verran kuitenkin. Siirrä jääkaappiin (min. 1/2 h) ja valmista täyte. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Täyte

  • 300 g vähärasvaista (esim. 10%) jauhelihaa
  • sipuli
  • 2-4 valkosipulinkynttä
  • mustapippuria
  • suolaa

Pilko sipuli ja valkosipuli, paista pannulla voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä sivuun odottamaan ja valmista parsatäyte.

Parsatäyte

  • 3 rkl voita
  • 2 rkl jauhoja
  • 1 lasipurkki parsaa (käytin valkoista, n. 330 g nesteineen, alk.per. ohjeessa 400 g)
  • 2 dl 15 % ruokakermaa
  • suolaa, (valko-)pippuria

Päälle

  • parmesania tai 100 g 8% fetaa (Apetina)

Pilko parsat, säästä parsojen liemi! Sulata voi kattilassa, lisää joukkoon jauhot ja sekoita, anna kiehahtaa. Sekoita parsatölkin liemi ja kerma keskenään ja lisää seos kattilaan vähin erin, koko ajan sekoittaen. Anna seoksen kiehua muutama minuutti ja sekoittele. Mausta ja lisää parsapalat, anna vielä porista hetki kasaan ja tarkista maku. Muhennoksen tulee olla aika paksua ja kiiltävää.

Kokoa piiras levittämällä piiraspohjalle jauheliha-sipuliseos ja kaada päälle parsamuhennos. Raasta päälle parmesania tai murustele ylle feta. Paista uunin alatasolla n. 45-50 minuuttia. Vaihtoehtoisesti voit paistaa piirasta 225 asteessa puoli tuntia. Tarjoile jäähtyneenä runsaan salaatin kanssa ja kerää kehut. Myö puolestani jään jännäämään, mitä Marja sanoo kevennetystä versiosta. O_O

vierasherkku

Ou mään, wii niid sam roumääns!

Filed under: Alakarppi,Kalkkuna,Optimoidut,Side order,Sieniä — Meri @ 16.59

tramp

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

kulkurinkalkkunapullat

Kulkurin kalkkunapallerot

  • 400 g kalkkunan jauhelihaa
  • 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
  • pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
  • sipuli
  • luomumuna
  • cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • valkosipulia
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

viinillä

17.4.2008

Risto saa leipää (vaikka Ristolla on keliakia)

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 22.07

Sain pitkästä aikaa taas tilaushommia ja sehän se on aina nautinto kehitellä ja breinstormailla. Sitä paitsi, siitä saa usein syyn leipoa, kun leipomukset lähtevät joka tapauksessa maailmalle. Ja leipominenhan on terapiaa… Aromaterapiaa. Koko koti tuoksui nytkin vuorokauden aivan mahtavalta! Parempaa kuin wunderbaum.

Tilauksen reunaehtona oli tällä kertaa yhden ruokailijan keliakia sekä se, että tuotos pitäisi voida tehdä valmiiksi edellisenä päivänä. Tilanteen luonteesta johtuen rajasin kokeillen vaihtoehdot kahteen; joko makea tarjoilu eli mutakakku, joka on helposti jauhoton, tai vaihtoehtoisesti gluteeniton saaristolaisleipä, joka ohjeen löydyttyä alkoi houkutella pahemmin ja pahemmin vaivauspuuhiin. Esitin ehdotukset ja saaristo sai vihreää valoa.

saaristo

Ohjeen jäi haaviin Keliakialiiton jouluresepteistä ja noudatin sitä kerrankin hyvin orjallisesti. Määrästä tulee kaksi kunnollisen kokoista vuokaleipää, mikä on sinänsä onnellista, että jotenkin onnistuin mokaamaan toisen leivistä kumoamisvaiheessa. Ilmeisesti vuoan huono voitelu (laiskotti) teki sen, että leipä ei meinannu irrota ja lopulta lähti palasina, gluteeniton käntty kun ei pysy kasassa ihan tavan leivän malliin. Vaan eipä huolta! Toinen limppu irtosi nätisti ja alistui viipaleiksi. Huh. Nämä tosin olivat vasta koeversiot, lähtevät maistettaviksi ja sitten tsägällä tuotantoon. Mä oon niin tehdas! Paitsi ekologisempi. Enkä niin harmaa.

Leivän koostumus on mehevämpi ja muruisampi kuin tavallisen saaristolaisleivän, mutta maku on yllättävän saaristolainen. Sitä paitsi – erittäin hyvä. Olen murtanut leivästä palan kerrallaan kitaani aluksi voin, sitten cashewtahnan ja lopulta ihan ilman mitään. Epäkuiva eli hyvästi humidi liNppu käy herkusta ihan sellaisenaan. Lihansyöjä pääsi jo osingoille ja söi omat viipaleensa voilla, vannoutunut voipallo kun on, ja diggaili. Diggaile siekii! Täsä ohje.

siikasaaristo3

Saaristolaisleipä (2 vuokaleipää)

  • 5 dl piimää
  • 50 g hiivaa (paketti)
  •  1 rkl suolaa
  • 1 dl siirappia
  • 3 keskikokoista perunaa
  • 1 dl kauralesettä
  • 1 dl pellavansiemenrouhetta
  • 3 dl tattarijauhoa
  • 1 dl gluteenitonta jauhoseos (kuten Jytte)
  • 50 g voita (+ vuokien voiteluun ekstraa)
  • (0,5 dl vettä + 0,5 dl siirappia leipien voiteluun)

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kaksi leipävuokaa, itse käytin 3 litran foliovuokia. Voitele hyvin, jookostakookosta. Raasta perunat raastimen hienommalla osalla. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja lisää siihen siirappi ja suola. Murustele hiiva kulhoon ja kaada lämmin piimä päälle, sekoita hyvin. Lisää taikinaan raastettu peruna, ja sitten leseet, rouhe ja jauhot. Lisää pehmennyt voi ja sekoita.

Täytä leipävuoat, joiden olisi hyvä täyttyä vajaaseen puoleen väliin. Omani täyttyivät ehkä nipin napin kolmanneksen ja ajattelin, että pieniksi jäivät, mutta ei. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan liinan alle n. 50 minuutiksi ja laita uuni lämpeämään 175 asteeseen niin, että se on valmis kun taikinat ovat kohonneet. Iske uuniin keskikorkeudelle vierekkäin ja paistele 50 min. Kumoa varoen, ehkä on hyvä odottaa hetki että vetäytyvät. Voitele valmiit leivät vesi-siirappiseoksella ja jätä jäähtymään peittämättä. Anna jäähtyä ihan kunnolla ennen kuin korkkaat, mutta sitten voitkin valmistautua varsinaiseen fiEStaan! Päälle käy voin ohella mm. graavisiika tai -lohi, kuten kunnon saaristolaisleivän ainakin.

13.4.2008

Kankiparsaa manteliparketilla

Filed under: Gluteeniton,laktoositon,Nuts!,Optimoidut,paleo,Side order — Meri @ 21.10

parsa valssaa

No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.

Parsavalssi (kahdelle)

  • nippu vihreää parsaa
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl manteleita
  • 3 rkl kurpitsansiemeniä
  • soijakastiketta

Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.

Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.

12.4.2008

Parsamunkit pecorinolla eli inspiroitunut haasteruoka

Filed under: haasteet,Herkut,Napot,Side order,uppopaisto — Meri @ 9.16

parsaswan

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista 😀 Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

halkaistu

pecorino

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

  • 1 vihreä parsa
  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
  • n. 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
  • ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
  • suolaa, mustapippuria
  • pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

munkit

Rahkapallerot

  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
  • 1,25 dl jauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • puolikas muna
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
  • (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

Older Posts »

Powered by WordPress