MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

23.9.2012

Monkeyfoodin kruununprinsessa

Ainakaan pitkäaikaisemmille lukijoille ei liene epäselvää, että oma suosikkikaakkuni maailmassa on Cake Courgette, kesäkurpitsakakku, jonka ohjeen sain vuonna 2007 Englannissa opintojaksollani. Ohje ei ole enää ihan alkuperäisenään käytössä, mutta peruselementit ovat tallella; mehevyys, maukkaus, pähkinät ja rusinat. Viimeksi olen mouhonnut siitä tämän vuoden kesäkuussa, kun preparoitsin gluteenittoman version.

Tämäkin versio on gluteeniton, mutta sillä erotuksella, että jauhoina on käytetty pelkästään luonnostaan gluteenitonta tattaria, jolloin on voitu välttää epämääräisiä ja teollisia gluteenittomia jauhoseoksia. Sokeristakin luovuin tässä täysin, ei niin, että uskoisin siitä olevan harmia harvoin nautittuna. Mutta jos se kerran on turhaa, why not stevia.

Kyseessä on englantilaisittain “leipämäinen” kakku, jonka teen itse aina leipävuokaan. Apinaprinsessa on ruokaisa eikä sillä tavoin makea, kuin vaikkapa täytekaakut. Erityisen parasta kakku on mustan teen kanssa, mikä ei yllätä, kun ajatellaan, mistä prinsessa on kotoisin.

Sinnikäs kakun postaamiseni johtuu paitsi onnistumisen ilosta, myös siitä, etten tiedä, onko kukaan lukijoistani koskaan kokeillut kakkua. Voisko joku?

May I present to you, Apinaprinsessa, vaihtomekoin!

Prinsessa eestä…

…prinsessa takaa…

…prinsessa istuu…

…prinsessa makaa.

Pähkinöinä.

Apinaprinsessa (gluteeniton, sokeriton kesäkurpitsa- tai porkkana-ananas-kakku)

  • 2 dl tattarijauhoa
  • reilu 1 tl leivinjauhetta, soodaa, suolaa, kanelia ja steviajauhetta kutakin(jos käytät pelkkää steviaa, Hermesetas-steviaa tarvitaan runsaammin)
  • 1,15 dl pähkinöitä
  • 1,15 dl rusinoita
  • 2,5 dl kesäkurpitsaa TAI porkkanaa raasteena ja 1 prk valutettua ananasmurskaa
  • 1,15 dl öljyä
  • 2 luomumunaa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen (käytän omassa kaasu-uunissani säätöä 4). Voitele vuoka ja jauhota se esim. chia- tai muilla siemenillä. Saap käyttää jauhoakin.

Sekoita kuivat aineet ja murskaa pähkylät veitsellä. Lisää pähkinät ja rusinat kuiviin aineisiin. Raasta joukkoon joko kesäkurpitsa tai porkkana. Jos laitat porkkanaa, suositan lisäksi purkillista ananasmurskaa, valuta mehu pois ennen lisäämistä. Kunnon ananasakäämäsattumien saamiseksi voi ostaa purkillisen ananaspaloja tai -renkaita, ja pilkkoa niitä vain vähän pienemmiksi veitsellä.

Lopuksi lisää joukkoon öljy ja munat, sekoita haarukalla ja kaada vuokaan. Paista n. yksi tunti. Helppoa kuin helmenkalastus!

Makeutuksena käytin Cocovin stevia-jauhetta, jota tosiaan ensimmäisissä kokeiluissa käytin aivan liian reilusti, sillä olin käyttänyt ennen Hermesetaksen steviaa, joka on sekoitus maltoa ja steviaa eikä siis niin makea. Tämän Cocovin stevian kanssa saa olla tarkkana, ettei tule liikaa, mutta sehän on vain mahtavaa, että hippunen riittää!

18.9.2012

Keräilyerä (katso vain kuvat)

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 16.15

Suurin osa teistä lukijoista ei seuraa Monkeyfoodia Facebookin puolella, mikä on helt åkej. Se kuitenkin tarkoittaa, että jäätte paitsi elintärkeästä kuvallisesta informaatiosta. Vai mitä sanotte seuraavista?

(Toimintaterapeutin) ratkaisu riisin käsittelyyn; helppo säilyttää ja toisaalta annostella juoma-aukon kautta!

 

Kuka käski sulloa kennoon vain munia? Keitetyt turvalliset tärkkelykset (peruna) kulkevat näppärästi evääksi töihin.

 

Paprikan voi täyttää ilman uuniakin. Tässä tuoreen pepperin sisällä jauhelihaa, riisiä ja porkkanaraastetta.

 

Munaan saa makua, kun paahtaa siemeniä pannulla ja maustaa ne suolalla, ja sitten kierittelee kovaksi keitetyn munasen siemenseoksessa!

 

Kuva on silkkaa bashaa, mutta ajatus on tämä; se edellisen kuvan munaa varten valmistettu siemenseos on myös mahtava salaatin maustaja. Pikaruokaa.

 

Vaikkei kesää ole jäljellä, turkkilainen jogurtti tuoreiden marjojen ja hedelmien kera maistuu silti!

 

Delivering daily antioxidants.

 

Riisikuhilas on uskomattoman helppo manööveroida! Lämmitä kahvikuppi kuumalla vedellä, kuivaa se, lapa täyteen riisiä ja kumoa lautasella. ONNISTUIN!!

 

Pääsin ikkunasomisteeksi. Olenpa soma.

 

Todiste siitä, että söin gluteenia ja palasin kertomaan siitä.

 

Tämän lisäsin juuri Monkeyfoodin Fabo-sivulle. Osa arkisia preppauksia siis, läjä juureksia uunin kautta käyneinä. Kylmänä vähintään yhtä hyvää (ja kaunista) kuin lämpimänä!

16.9.2012

Mitä syön ja ketä se kiinnostaa

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 7.57

Olen lupaillut aina välillä kertoa mitä nykyään syön, kun sitä kommenteissa kysellään. En ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Se johtuu a) siitä, etten noudata mitään tiettyä dogmaa vaan voin syödä monenlaista ja b) siitä, etten tiedä, kiinnostaako se kuitenkaan ketään. Maailma on niin paljon muutakin kuin se mitä syömme eikä terveyttä voi redusoida ruokavalioksi.

Siitä olen edelleen varma, että ruokavalion merkitystä ja mahdollisuuksia ei hyödynnetä lääketieteessä ja sairauden- ja terveydenhoidossa vielä lähellekään potentiaaliaan. Tutkimustuloksia tulee kuitenkin koko ajan lisää ja esimerkiksi vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisista vaikutuksista vaikka syöpäkasvaimen kutistamiseen ovat kuulleet jo muutkin kuin vannoutuneet paleoitsijat tai konkarialakarpit.

Olen käynyt pitkän tien ruokavalioideni kanssa. Nuorena ryhdyin kala-kasvissyöjäksi enkä koskenut punaiseen (en juuri vaaleaankaan) lihaan yli kymmeneen vuoteen. Tänä aikana entrasin ruokavaliota tarkemmin ja tarkemmin virallisterveelliseen malliin, ja kurkustani meni alas pääosin kokojyväviljaa, vähärasvaisia maitotuotteita, kasviksia, hedelmiä, kevytlevitettä ja kasviöljyjä.

Syömisiini on nuoresta iästä vaikuttanut halu jaksaa liikuntaharrastuksissa. Iän myötä myös oma terveys alkoi kiinnostaa kasvavasti (no pun intended) ja vähän yli parikymppisenä aloin olla jo hyvin perehtynyt ruokavaliomaailmaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että laihduttanut en ole koskaan. Lähimmäs olen joutunut nyt kilpirauhasongelmien kanssa taistellessani, kunnes lopetin taistelun. Ei elimistöä vastaan kannata tapella, kun on itse samassa joukkueessa.

No, Lihansyöjän tavattuani aloin syödä lihaa uudestaan, aluksi vähän ja vaikeasti, sitten enemmän. Suolankäyttöni lisääntyi. Koko ajan hivuttauduin lähemmäs ja lähemmäs alakarppia ruokavaliota ja viljat olivat jo minimissään, samoin maitotuotteet. Kunnes 2010 tammikuussa pistimme ruokavaliollemme nimilapun paleo ja jätimme viljat, palkokasvit, maitotuotteet, sokerin ja prosessoidut tuotteet kokonaan.

Nummella kasvaneen naudan liha, lohi, makrilli, kilotolkulla kaalia ja muita vihanneksia, marjoja, kookosmaitoa, vähän tummaa suklaata. All good. Helmikuussa 2010 luin Nora Gedgaudasin kirjan Primal body, primal mind, jossa Nora demonisoi pienimmänkin määrän hiilaria ja jonka seurauksena jätin pois hedelmien lisäksi marjat ja pääosin juureksetkin. Tietäähän sen, jos on  minua viisaampi, että nollahiilarinen ruokavalio, jossa on (vahingossa) myös liian vähän energiaa yhdistettynä korkean intensiteetin treeneihin, pätkäpaastoiluun ja ylipäänsä suureen määrään liikuntaa ja aktiivisuutta makes Meri a dull monkey.

Ongelmat kumuloituivat, kortisoli huiteli pilvissä (siis todella; normaali iltapäiväarvo olisi ollut jotakin alta 20, niin itselläni se oli 260), olin totaalinen raato plus muut kilpparin vajaatoiminnan oireet. Alamäki alkoi toukokuussa 2010. Siitä on nyt tultu kaksi ja puoli vuotta, jona aikana olen tehnyt vähittäisen ja kitkaisen siirtymän paleo-identifioituneesta vapaaksi ihmiseksi, joka voi syödä mitä vain, vaikka sitten pääosin syökin oikeaa ruokaa, pääasiassa kasviksia, ei liikaa. Terve olen ollut koko ajan.

Terveys on niin paljon enemmän kuin pelkkä ruoka. Tätä en kyllästy toistamaan. Ruokavaliota ei kannata ottaa osaksi identiteettiään, sillä silloin laittaa itsensä vapaaehtoisesti vankilaan, jota kyllä pitää avoimena, mutta jossain vaiheessa tajuaa, että avoimessakin vankilassa on rajat. Luovuus kasvaa vapaudessa ja innovaatioita syntyy, kun rajoja ylitetään. Niin myös syödessä. Jotta voisi todella tuntea, mitä oma itse, ruumis, mieli ja sen sorttiset, tuumivat erityyppisistä ruoista, nukkumaanmenoajoista, treeneistä, sosiaalisista kontakteista, ilmanlaadusta, kulttuuriharrastuksista, työnteosta, uutisista, kotitöistä ja säätiloista, täytyy olla vapaa ennakko-oletuksista, jotka antavat valmiin sapluunan sille, miten asiat pitäisi kokea. Sitten voi vain elää.

Se, että kauppajonossa kantaa ostoskoria, jossa on viittä eri väriä kasviksia, luomulihaa, käsinpoimittuja kotimaisia lakkoja ja kilo bataattia, ei tee kantajastaan parempaa ihmistä. Lapsiperheiden ostoskärryjen jakkimakupalat, einesnuggettit ja punajuurisalaatti eivät tee vanhemmista hirviöitä. Ylemmyydentuntoinen käsitys omasta paremmuudesta ja muiden valintojen kauhistelu ei auta ketään.

On niin, että moni voisi paremmin, jos söisi vähemmän sokeria ja natriumglutamaattia ja enemmän luomumunia ja tuoreita marjoja. On kuitenkin myös niin, että moni voisi paremmin, jos Suomessa olisi helpompaa tehdä lyhyempää, muokattua työviikkoa, jos kaikkia avustavia työtehtäviä ei olisi lopetettu eikä nykytyö vaatisi jokaiselta kykyä käsitellä tietotekniikkaa ja muuttuvia kokonaisuuksia, jos se päivän ainoa ihmiskontakti hymyilisi ja huomaisi, kun tarvitset apua, jos yksityisautoilijat harrastaisivat enemmän kimppakyytejä ja pakokaasujen määrä laskisi, jos naapuria ei arvosteltaisi vaan arvostettaisiin.

On niinkin, että tulevaisuudessa estetään ja hoidetaan menestyksekkäästi autoimmuunisairauksia tietynlaisella ruokavaliolla, ja että syöpäkasvaimia kuihdutetaan alakarpilla, ja että lasten allergiat vähenevät, kun tarjolla on tilamaitoa. Nyt jo nämä virtaukset heiluttelevat Suomea ja Pekka Puskaa ja edistävät pienen, mutta kasvavan joukon hyvää oloa ja pitkää ikää. Se on ihanaa.

Sekin on ihanaa, että voi syödä mitä haluaa, vaikka sitten valitsee yleensä juureksia, marjoja, lihaa ja kalaa, pähkinöitä ja hedelmiä. Niitä nimittäin syön. Syön myös jonkin verran riisiä, perunaa, gluteenittomia viljoja, kaurapuuroa, maitotuotteita ja olen syönyt muutaman hapankorpunkin. Pari kertaa olen ostanut irtokarkkia. Äsken söin aamupalaksi uunilohta, ja sen jälkeen ison annoksen jäätelöä ja itsetekemääni kesäkurpitsakakkua. Harvinaista, mutta täydellistä juuri tänään. Ei niin kovin kauan sitten en olisi pystynyt tähän. Nyt olen vapaa valitsemaan, vaikka sen jäätelön. Silti se tuskin juuri liikuttaa muita kuin minua, eikä minuakaan niin kovasti. Elämässä kun on muutakin. Mene ja hymyile!

15.9.2012

Lepytä suoli, bannaa FODMAP-hiilarit

Filed under: Gluteeniton,Optimoidut,paleo,Terveys — Meri @ 6.48

Viljattomuus, pavuttomuus ja kaalittomuus sekä mieto ruoka ovat usein hyvä ensiapu ärtyneen suolen lepyttelyssä. Toisinaan on myös ilahduttavasti niin, että kun jaksaa olla aikansa rajoitetulla valiolla, suoli tokenee ja kestää taas villimpiä ruoka-aineita.

Ärtyneen suolen oireyhtymän suhteen hiilareita on tutkittu tarkemminkin. Ravitsemusterapeutti, ProNutritionist-blogin pitäjä Reijo Laatikainen ja erikoislääkäri Markku Hillilä kirjoittavat Lääkärilehden numerossa 35 fermentoituvien hiilihydraattien (FODMAP:it) rajoituksella saadun lupaavia tuloksia. FODMAP-juttuihin lienee törmännyt jokainen, joka on yrittänyt löytää verkosta ratkaisua suolisto-ongelmiinsa. Itse en kuitenkaan muista nähneeni erityisen hyvää listaa fodmapeista; sellaista, jonka mukaan ruokamaailmassa olisi helppo suunnistaa. Lääkärilehden artikkelin yhteydessä oli juuri tällainen simppeli koonti, joka näytti tältä:

Taulukossa 1. listataan ruoka-aineet, joissa on runsaasti paksusuolessa fermentoituvia lyhytketjuisia hiilihydraatteja (suluissa kursiivilla omia huomautuksiani):

  • vehnä, ohra, ruis ja näistä valmistetut viljatuotteet (siinä meni gluteeni!)
  • omena, päärynä, kirsikka, aprikoosi, luumu, vesimeloni
  • kaalit, parsa, sipulit, artisokka
  • sienet
  • palkokasvit: linssit, pavut, herneet
  • makeutusaineet, kuten ksylitoli, sorbitoli, mannitoli ja maltitoli (stevia a o.k.)
  • prebiootit, kuten inuliini ja frukto-oligosakkaridit (FOS)
  • useat “vatsajogurtit” ja terveysjuomat, joihin on lisätty kuitua (FOS:ia tai inuliinia)
  • hunaja (who knew? Itse olen luonnostani vältellyt.)

Aiemmin harrastamani paleoliittinen ruokavalio toimii tässäkin suhteellisen hyvänä shotgun approachina eliminoidessaan viljat, palkokasvit ja maitotuotteet. Jos kuitenkin haluaa säilyttää enemmän vapautta joissain asioissa ja toisaalta ottaa tarkemman seulan nimenomaan suoltaan ajatellen, FODMAP saattaa olla hyvä lähtökohta. Omakin suolistoni on herkkis monelle, melkein kaikki listasta aiheuttavat ongelmia. Terveysjogurteista en tiedä, kun en ole kokeillut. O_O

Haluan nostaa tänne Monkeyn puolelle myös tiedoksi toisen (hiljaiseloa viettävän) blogini (MeriPekkanen.com) yhden kommentin, joka on tullut Robb Wolfin vilja-artikkelin yhteyteen; lukekaa, mikä on yhden ihmisen kokemus viljattomuudesta ja Crohnin taudista! Kyseessä siis Kaisan kommentti, numero 48.

Lisäys 16.9.12: löysin tällaisen lyhyen artikkelin FODMAP:ista, jossa myös hyvä lista, em. lisäksi mm. punajuuri, cashew ja kuivatut hedelmät kuten rusina.

14.9.2012

Efun eväät, osa 1: gluteeniton limppu (leipäkoneella)

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta,Maidoton — Meri @ 15.48

Salilla ja muissa harrastuksissa tutustuu ilahduttavan monipuoliseen joukkoon ihmisiä. Erilaisiin ihmisiin tutustuminen on vähän kuin elämän poikkitieteellisyyttä; syntyy toisenlaisia oivalluksia, verkostoja, yhteistöitä ja tilaisuuksia kuin kovin homogeenisessä yhteisössä on mahdollista. Voisiko joku keksiä sanan poikkielämällisyydelle?

Well, filosofoinnista takaisin aiheeseen. Yksi poikkielämällisistä tuttavuuksistani on kiinnostavalla tavalla lahjakas mies, Efu. Efu on ammatiltaan palomies ja kova treenaamaan, mutta myös luova keittiöpeto ja verbaalisesti eripätevä. Efun käsialaa on mm. tietyissä piireissä kuuluisa sipsisuklaa (ohje luvassa!) sekä seuraavaksi julkituotava limppu. Jouluksi olen tilannut piparia ja/tai piirakkaa.

Tämä limppu ei ole millään tavalla sattuman satoa; pääjefu Efu on insinöörin pieteetillä versioinut siitä aina hiukan uudenlaisia prototyyppejä, joista tämä nyt on se, joka sallitaan julkaistavan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kaikki maistamani protot ovat olleet erinomaisia.

Leipä on syntynyt leipäkoneen tuotoksena, mutta onnistuu varmasti myös käsin. Aion kokeilla omassa leipäkoneettomassa taloudessani limpun valmistusta pian. Kuten Efu itse sanoo, maku on nyt kohdallaan, mutta kovin kuohkea limppu ei ole. Se ei haittaa piiruakaan! Ohuet viipaleet, mahdollisesti paahdettuina, sulavat suussa. Jos teet leivän ilman konetta, kannattanee kokeilla rieskoiksi painelua tai vaikka Efun ehdotuksesta reikäleiväksi muotoilua, se houkuttaa ainakin MUA!

Kuvat myös by Efu, pysyy kamera kädessä, jos kerran letkukin. 😛

Efuleipä, versio 4.6 (gluteeniton, hiivaton, leipäkoneella)

  • 4 dl kiehautettua vettä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl agavesiirappia (voinee käyttää muutakin makeaa)
  • 1-2 tl ruususuolaa
  • 1 dl Fibrex-sokerijuurikaskuitua

Sekoita ensin nämä, ja kun seos on vähän jäähtynyt ja Fibrex turvonnut, lisää nämä niin, että olet sekoittanut ne ensin keskenään:

  • 1,5 dl gluteeniton jauhoseos
  • 0,5 dl mantelijauho
  • 1 dl hamppujauho
  • 2 dl kaurajauhoa
  • 0,5 dl maissijauhoa

Taikina koneeseen! Älkää minulta kysykö, millä ohjelmalla. Ei tarvitse ainakaan pitkä olla.

The Efu way of things!

Jos teet käsin, painele taikina vaikka puikuloiksi pellille ja paista ehkä 200 asteessa, kunnes käntty vaikuttaap sopivalta. Melko ohuiksi siis suositan. Lisäohjeita käsintehtyyn tarjolla, kun kerkiän kauppaan.

Hamppu-, manteli- ja kaurajauhohan syntyvät hetkessä vaikka Vitamixilla, jos ei halua ostaa valmiiksi jauhettuja.

 

 

12.9.2012

Mä olen kotka woo-ooo, mä olen leijona

Filed under: Vitamix — Meri @ 19.07

Ja kun ne kysyy, kuka mä oon? Mä katon niit silmiin ja kerron niille et mä oon tähdet taivaalla, mä oon vuori korkeella, joo mä tiedän, mä oon Suomen mestari… 

Vihreä vaahto.

Kuten laulusta kuulee, Vitamix on enemmän kuin blenderi. Sen lisäksi, että Vita pilkkoo, soseuttaa, “raastaa”, sekoittaa, tahnoittaa, jauhaa, murskaa, laulaa ja tanssii, se myös lämmittää asioita. Kokeilin varustamalla Vitamixiin neljännesparsakaalin ja vettä. Seos oli hetkessä lientä, mutta parin minuutin jälkeen se alkoi jo lämmetä kiitos tehokkaan moottorin. Kun otin annoksesta kuvaa, linssi meni höyryyn. Purrrrrrr.

Ei voi valehdella, että olis hyvää ollut, mutta aika siidee kuitenkin, niin pehmeää ja lämpöistä. Kuin Suomen mestari.

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

3.9.2012

Missä muruseni on

Filed under: Gluteeniton,laktoositon — Meri @ 19.16

Uunissa! Lämmin tunnelma ja hyvä tuoksu syntyvät helposti syyskuun iltoihin yhdellä yksinkertaisimmista ja samalla parhaimmista uunijälkkäreistä. Ohjeita on pilvin pimein, tässä yksi ilman voita ja gluteenia mielenvirkistykseksi. Seurana jäätelö on voittamaton, mutta menee silläänsäkin, jäähtyneenä.

Kaasu-uunin kalpeat ritarit.

Yksinkertainen uuniomenuus (pienehkö erä)

  • 3-4 omenaa
  • kanelia

Kauramuru

  • 2 dl (puhdas-)kaurahiutaleita
  • 0,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 0,5 dl jauhemaista steviaa (käytin sitä Hermesetaksen vihreää purkkia)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 0,75 dl kookosöljyä (ja/tai gheetä)
  • kardemummaa, jos olet yössä

Pilko omenat ja asettele uunivuokaan, kaneloi reilulla kädellä.

Sekoita kipossa jauhot, stevia, leivinjauhe ja kaurahiutaleet, mausta kardemummalla jos haluat. Sulata kookosöljy vesihauteessa tai mikrossa, kuten minä pataluha tein. Itse käytin sitä paitsi puolet kookosta ja puolet gheetä, sillä CocoVin ihana kookos veteli viimeisiään!

Sekoita sula öljy kuiviin aineksiin ja asettele Muru omenoille. Paista uunissa, kunnes Muru rapeutuu ja omenia voi kuvailla sanalla pehmyt. Anna jäähtyä tovi ja siirry sitten onnellisiin tunnelmiin…

 

 

2.9.2012

Tervetuloa, korni elämä

Siitä on nyt viisi vuotta, kun kirjoitin Monkeyyn postauksen Euroopan turneeltani, jossa vuonna 2007 suoritin kuukauden mittaisen reissumuotoisen opintojakson ennen valmistumistani toimintaterapeutiksi. Raportoin syömästäni kornista, oikeammin quornista, joka on sieniproteiinituote vähän samaan malliin kuin soijasta tehdään piffejä ja muuta knölliä vegetariaaneille.

Nyt korni on viimein saapunut Suomeen! Tervetuloa. :’) Osallistuin perjantaina Silvopleessä blogaajille tarkoitettuun esittelytilaisuuteen, jossa saimme maistaa Silvopleen kokkien kornista taikomia herkkuja. Quorn-tuotteita tulee Suomessa aluksi myyntiin viisi, joista itse maistoin kahta; kornipaloissa ja fileissä ei nimittäin ole gluteenia eikä muutoinkaan ylimääräisiä lisäaineita. Säilöntäaineita ei ole missään tuotteissa. Jäämiä eli trace amounts  -gluteenia on näissä kahdessakin, mutta nämä häviävän pienet jäämät aiheuttavat ongelmia lähinnä keliaakikoille ja pahasti gluteeniyliherkille.

Kuutioista oli valmistettu todella herkullista cesar-salaattia ja fileet oli maustettu pestolla. Kornin rakenne on hämmästyttävän miellyttävä. Tuotteesta tulee pitkälti mieleen kana, ja toki se on siinä mielessä kuivempi kuin vaikka rasvainen liha (ei kornilla anttia korvaa – entrecoteta), mutta hyvin paljon muuta. Vaikka miksipä sillä tarvitsisi mitään korvata. Se on ihan itsenään hyvin kehittelykelpoinen proteiininlähde ja aulis maustamiselle.

Ainoan miinukseni annan kornille siitä, että tuote on melko prosessoitu (fileet ja palat less so). Plussaa tulee kuitenkin paljon:

  • quornin hiilijalanjälki on huomattavasti lihaa pienempi
  • quornissa ei ole soijan ongelmia
  • quorn ei edellytä eläimen kuolemaa
  • quornin rakenne on miellyttävä
  • quornin keksijä lordi Rank kehitti sieniproteiinin 60-luvulla ratkaistakseen maailman ruokaongelman

Kornin markkinoijat korostavat vahvasti myös quornin terveysominaisuuksia, joiksi he laskevat kolesterolittomuuden, vähärasvaisuuden, vähäkalorisuuden ja kuitupitoisuuden. En ole ehkä täysin samaa mieltä siitä, että nämä ominaisuudet olisivat terveydelle kaikkein optimaalisimpia, mutta eihän kenenkään ruokavalio muodostu pelkästä quornista.

Kaiken kaikkiaan olen kovin iloinen, että korni saapui Suomeen! Kaupoissa se on huomenna maanantaina 3.9.12, aluksi k-ketjun ja myöhemmin muissa. Suomessa markkinoille tulevat kuutioiden/palojen ja fileiden lisäksi paneroituja nuggetteja, jauhelihankaltaista rouhetta ja burgerit eli hampurilaispihvit. Hinnat muistaakseni luokkaa 300g paketti 3,90 ja 400g paketti 4,90.

Myös ihana Silvopleen omistaja Satu Silvo puhui meille tilaisuudessa. Sadulla on kunnioitettava ravintonäkemys, joka perustuu pääosin raakaan ja kypsennettyyn kasvisruokaan, jota täydennetään riistalla ja kalalla. Kaiken taustalla on kohtuus ja ravinnon laatu, eläinten ja maapallon oikeuksia unohtamatta. Siihen kelkkaan on helppo lähteä!

Ja kyllä, kysyin sitä: Quornin nimi tulee kylästä nimeltä Quorn. Se ei ole yritys vallata cornin (maissi) markkinoita.

Ps. Rosmulle terveisiä!

Powered by WordPress