MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

12.9.2008

Karkkimaan kartta

Filed under: Banaani,Cake&Cookies — Meri @ 16.51

Jotkut ovat saattaneet erehtyä luulemaan, että Iloleipuri-sarja (hyräilkää kanssani!) on lapsille. Ajatusta ruokkivat tuotteiden kuvissa paakaroivat piltit ja vuokien pieni koko. Ajatus on kuitenkin virheellinen; miniatyyri-vuokien sarja on tietysti tarkoitettu jokaiselle kokeilevalle kokille, sillä kaikkihan ymmärtävät, että jos jokaista jännittävää kakkua valmistaa koko satsin, leipomusten ohella myöskään leipuri ei pysy kauaa kompaktina. Omaan kaappiini olen haalinut tällä haavaa jo tinyn torvikakkuvuoan, pikkuruisen piirasvuoan sekä nyt uusimpana söötin siron irtopohjavuoan.

Koska eksperimentaalinen kokkaaminen on Monkeyfoodissa avainsana, näillä vermeillä kelpaa kikkailla. Ohjeiden osittajana olen tottunut säveltelemään reseptejä ja skaalaamaan niistä sopivia. Menneisyydestä muistetaan mm. kahden jättimuffinssin erä.

Uusinta uutta oli PAKKO kokeilla HETI, ja vuoan mukana tuli oikein sopiva ehdotus. Karkkikakku. Itse kaakun kasasin aivan ohjeen mukaan, ja koristelua lähestyin jacksonpollockmaiseen tyyliin. Tuloksena Karkkimaan kartta(pallo). Tuoksu on huumaavan herkullinen ja odottelen täällä Lihansyöjää, jotta saisin veistää itselleni pienen palan ennen uintitreenejä. Tulen sitten raportoimaan, mutta ei kai kukaan voi epäillä, etteikö muhku, joka sisältää paljon kardemummaa, banaania, itsetehtyä omenasosetta ja voita voi olla pahaa.

ilo

ilo2

ilo3

Karkkimaan karttapallo (kakku 15 cm irtopohjavuokaan)

  • 75 g voita
  • 1 luomumuna
  • 0,5 dl sokeria tai hiukan vähemmän
  • 1 dl survottua banaania tai omenasosetta tai niiden yhdistelmää
  • 1,25 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa tai inkivääriä (tai yhdistelmää)

Uuni 200, kaasu 4-5. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Sekoita kuivat aineet. Voitele kakkuvuoka ja jauhoja korppujauhoilla, kookoshiutaleilla tai vaikka quinoahiutaleilla, niitä sovelsin itse. Vaahdota muna ja sokeri tukevaksi vaahdoksi. Lisää banaani/omena, voisula ja kuivat aineet. Sekoita. Kaada vuokaan ja paista 15-20 minuuttia, oma uunini tuotti tuloksen 25 minuutissa. Päältä kakku on kalkkilaivan kapteeni, mutta ketäs se haittaa, eihän tässä ruokarasisteja olla.

Koristele esimerkiksi vesi/sitruunamehu-tomusokeriseoksella, nonparelleillä, karkeilla ja pähkinöillä. Itse käytin tomusokeria, mansikkatomusokeria, vihreää elintarvikeväriä ja nonparellejä. Nyt on pakko leikkii synttärii! Ongintaa, punasilmäsiä valokuvia ja kakkukynttilöitä unohtamatta. Ja hei, ehkä tuolileikki?! Aina yhtä kamala.

7.9.2008

Chef Patoun magnifisiöösi torttu

Filed under: Överi,Banaani,Cake&Cookies,Nuts!,Piiraat,Suklaa — Meri @ 18.50

french

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni triathlonisti ja toimintaterapeutti Patrickin. Kuulumisten vaihdon, syväluotaavien keskusteluiden, treenivinkkien ja kisasuunnitelmien jälkeen puhe kääntyi ruoanlaittoon ja eri toten leivontaan. Suuntaan ohjasi hellästi mutta varmasti WTC:n uudehko ranskalainen leipomo, jonka pain de chocolatit ja manteli-croissaintit saivat puoliranskalaisen seuralaiseni antautumaan makumuistojen maailmaan. Itse tartuin tilaisuuteen ja maistoin macaroneja, ostinkin laatikollisen, ja utelin Patricikin parhaita reseptejä.

Kävimme kovaa kiistaa siitä, kummalla on parempi banaanisuklaakakun ohje. Olen omaani niin suuresti mieltynyt, että meni hyvä tovi, ennen kuin muistin, että kyseessä ei varsinaisesti ole banaanisuklaa– niinkään kuin pelkkä banaanikakku. Patoun ranskalaisen keittokirjan ohje sen sijaan kuulosti överisuklaiselta ja glamöröösiltä. Sitä se olikin, kun tänään valmistui somistamaan sunnuntaisen perhelounaamme jälkiruokapöytää. En osaa sanoa, kumpi paakelseista on enemmän mieleeni, sillä oma piimäinen ja kostea kaakkuni on hyvin erilainen kuin tämä kulinaristisen supermaan uhkea herkku. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä jää pysyvälle sijalleen omassakin keittiössäni. Ja olenhan jo triathlonisti melkein itsekin; uintitekniikkakurssi käy jo puoltaan!

french3

Tarte au chocolat, aux bananes et auc noix de Chef Patou (ainakin kahdeksalle)

Pohja

  • 2,5 dl jauhoa
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhoa
  • 100 g voita
  • luomumuna

Ota voi ja muna huoneenlämpöön, lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet hyvin ja nypi pehmenneen voin kanssa sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita vielä hyvin. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Paista n. 20 minuuttia.

Täyte

  • 250 g tummaa suklaata
  • 1 rkl vettä
  • 100 g voita
  • 2 keltuaista
  • vajaa 100 g sokeria
  • 5 Reilun kaupan banaania
  • 100 g pähkinöitä (saksan-, pekaani- ja hasselpähkinät ovat erinomaisia valintoja)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja lisää seokseen vesi hieman sakeuttamaan. Sekoita joukkoon paloiteltu voi ja anna sulaa. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sokeri. Alkuperäinen ohje sanoo, että sokeria tulee 100 g, mutta itse hieman maisteltuani päädyin hivenen pienempään annokseen, tee kuten makuaistisi sanoo, tämä riippuu myös suklaasta. (Suklaaksi muuten käy erinomaisesti myös tumma appelsiinisuklaa tai esimerkiksi Lidlissä myytävä tumma suklaa karamellinpaloilla, joka on sellaisenaankin täysin taivaallista.)

Viipaloi banaanit ja murskaa pähkinät ronskisti, ei jauhoksi saakka. Kun piiraspohja on esipaistettu, levitä sille banaaniviipaleet kuten dominopalikat ikään, kauniiseen ympyrämuodostelmaan. Banaania saa olla reilusti. Levitä päälle pähkinämurska ja kaada suklaaseos kruunaamaan ylellinen torttu. Paista vielä 10 minuuttia ja jätä jäähtymään. Koristele pähkinöillä ja banaanilla, tarjoile hyvin jäähtyneenä huolellisesti valikoidulle seuralle.

Merci, Patou. Ölen ökstääsissä.

(Ja jottei Patrickin maine jäisi yhtä kiiltäväksi kuin piiraan suklaakuorrutus vaan se kunnon kokin tapaan hieman tahraantuisi, kerrottakoon, että Patou itse valmistaa tortun valmismuropohjaan. Lavertelen myös, että tuo kollegani on leiponut suklaa-suolapähkinäkakkuun pieniä pääsiäismunia suklaahippuja paikkaamaan ja että hän rakastaa Nutellaa yli kaiken! Kyllä triathlonistit ovat omaa luokkaansa.)

P.S. Anna hali!

26.8.2008

Kesäkorsettia

Filed under: Alakarppi,Cake&Cookies,Leivonta,Side order,Vege — Meri @ 6.29

korsetit

…eli -kurpitsaa. Kaunis courgette inspiroi suolaiseen ja makeaan, sopii hyvin myös sellaisenaan salaattiin. Sain kaksi unelmankaunista megamöhkyä Ravustajilta, itse kasvattamiaan. Ja hyvän kasvatuksen ovat saaneet; sisältä nämä kokkaat ja atleettiset kurpitsat olivat kauniin kiinteitä. Osan pistin lihoiksi viikonloppuna vietettyihin lastenkutsuihin vietyyn tuliaiskakkuun, omaan suosikkiohjeeseeni Cake Courgetteen siis (ehdottomasti parempaa kunnolla jäähtyneenä!). Päällä muuten ruokotomusokerista valmistettu kuorrutus, sekin paketti on siis nyt korkattu.

lotankakku

Osasta yritin kohtalokkaasti valmistaa BBC Good Foodin herkullisia Courgette fritterssejä. Eihän siitä mitään tullut, kun oli liian vähän rasvaa pannulla. Pienet ja söötit nuppuni jäivät kiikkiin pannunpohjaan ja tulos on tämä muussi. Mutta maku! Se on kohdallaan.

fritters

22.8.2008

Mökkihöperön muulin muonat

Olipa ihana päästä itse kokkaamaan Pariisin viikon jälkeen! Suunnaton ravintolaturnee Ranskassa oli kyllä vertaansa vailla, mutta sitä suuremmalla syyllä itse tekeminen ja itsetehty maistuvat jälleen, no, melkein parhaalta. Ja mökillähän syötiin hyvin. Koska minua on valistettu lampaanlihan olevan sikäli eettisempää, että lampaidenkasvatus on melko inhimillistä puuhaa, ruokalistalla oli myös päkäpäätä. Lihansyöjän valmistamana, tosin. Suussasulavaa. Lisäkkeenä mustapapu-kinoaa, josta etenkin lammaskokki piti. Ohje on viime vuoden ameriikkalaisesta Gourmet-lehdestä.

kinoa

Mustapapu-tomaatti-kinoa (neljälle)

  • 2 tl raastettua limetin kuorta
  • 2 tl limetinmehua (korvasin nämä sitruunamehulla)
  • 2 rkl voita
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl sokeria
  • 2,37 dl (1 cup) kinoaa
  • 1 prk mustapapuja
  • 2 tomaattia
  • 4 kevätsipulin vartta tai 1 iso sipuli
  • (tuoretta korianteria)

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Kaada voi kulhon pohjalle ja lisää siihen limenmehu sekä -kuori, öljy, sokeri ja hieman pippuria. Huuhtele kinoa ja keitä kypsäksi. Voit myös keittää ensimmäiset 10 min. ja sen jälkeen jatkaa höyryttäen. Lisää kinoa kulhoon ja kuutioi joukkoon tomaatit, silppua kevätsipulit tai sipuli ja mahdollinen korianteri. Huuhtele pavut ja lisää joukkoon. Maistele ja suolaa+pippuroi tarvittaessa.
Lampaan jatko-osasta huolehdin minä; lammas kävi erinomaisesti Välispiikin etiopialaiseen sapuskaan, jota en voi liikaa suositella! Jos vain saatte berbereä jostain käsiinne, valmistakaa tätä maukkautta. Itse olen pusannut muonaa jo tofu-kikhernepikaversiona sekä pidemmän kaavan mukaan tuolla lampaalla. Sopii erinomaisesti suomalaisen injeran vastineen eli hapankorpun kanssa. Ja maistuu eriltä kuin mikään muu. En ymmärrä, mitä teen, kun oma berbereni loppuu. Tai ymmärrän tietysti, edessä on afrikkalaiskauppojen koluaminen.

etiopia

Koska sain luvan leipoa, tempaisin mökillä yhden sämpyläsatsin, joka onnistui Lihansyöjän mukaan turhan hyvin, sillä liian hyvät sämpylät houkuttivat ylensyöntiin. Speltti, Myllärin sämpyläjauhot, rusinat ja suolapähkinät vain tekevät sämpylöistä kuin sämpylöistä valloittavia… Makupalaksi paakaroin porkkanakakkua, myös rusinalisällä, mutta ilman päällistä. Porkkanakakku, samoin kuin Cake Courgette, ovat omia lempipaakelsejani. Viime teoikseni leipaisin vielä eilisaamuna ensimmäisen pound cakeni vuoden 2007 Good Food -pumaskasta. Alkuperäinen ohje on appelsiiniversio kreemillä, mutta sovelsin toki oman, omenasoseisen versioni. Törkeän hyvää. Ja helppoa?!

poundcake

Pound Cake (ohjeen mukaan kahdeksalle)

  • 140 g voita
  • 140 g sokeria (mausta vaniljalla tai vaniljasokerilla)
  • 140 g jauhoja
  • 2 munaa
  • 2-3 rkl sitruuna- tai aplarimehua
  • 1 reilu rkl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa

Ota voi pehmenemään. Lämmitä uuni 170 asteeseen, kaasu 3. Ota esiin n. 23 cm mittainen vuoka ja leikkaa siihen leivinpaperi, joka nousee pitkille sivuille. Lyhyitä sivuja ei ole tarpeen vuorata paperilla tai voidella.

Mätä kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Kaada vuokaan ja paistele n. 40-45 minuuttia tai kunnes kaakku on kullanruskea eikä keskelle tuikattuun haarukkaan tartu taikinaa. Anna jäähtyä vartin verran ja nosta sitten leivinpaperin reunoista ritilälle jäähtymään edelleen. Kun kaakku on viilennellyt, halkaise se vaakasuunnassa ja täytä esim. itsetehdyllä omenahillolla tai sitten omalla superkreemilläsi tai millä tahansa tarkoitukseen sopivalla.

Vaikka oma kakkuni näytti uunissa lässähtäneen ja kannoin siitä jo suurta huolta, lopputulos oli silti nätti, murea, mehevä ja hullun hyvä. Tähän luotan seuraavan kerran vierasvarana.

3.8.2008

Puoliksi elävä hurmiopiiras

hurmiopiiras

Muutama viikko sitten vietimme erään työkaverin läksiäisiä piknik-muotoisella aamiaisella, jonne kaikki toivat jotain. Yksi kollegoistani oli valmistanut elävän ravinnon piiraan, joka kerta kaikkiaan vei sydämeni. Kyseessä on oikeastaan vain puoliksi elävä piiras, sillä varsinaisesti vain pohja on elävän ravinnon kriteerit täyttävää (eikä ehkä sekään puritaanien mielestä), mutta ainakin piiras on älyttömän hyvää ja se on hurmannut jo läjän ihan tavallisia, kulinaristisesti suorastaan vaativia syöjiä. Pohja on gluteeniton ja vähähiilarinen, tulee siis apuun hankalampienkin syöjien kanssa. Ja maistuu vaikka ruokarajoituksia olisi nolla.

Tätä tarjottiin jälkiruoaksi myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka piipahtivat männä viikolla kylässä. Urheuspisteitä on jaossa, sillä mukisematta söivät suolapaksi valmistamaani tofu-salaattia ja makeana oli sitten tätä elävää. Apinanruokakeittiössä eivät vieraat aina pääse kovin helpolla. 😉

Tuulan täydellinen piiraspohja

  • 1 dl mantelirouhetta
  • 1,5 dl mantelijauhoa (tai muuta pähkinäjauhoa)
  • 1,5 dl kookoshiutaleita
  • 1 rkl kaakaojauhetta (van Houten)
  • 50 g kookosrasvaa
  • hermesetasta
  • ripaus suolaa

Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää rasva ja sekoita tasaiseksi, painele piirasvuoan pohjalle niin, että nousee myös ehkä sentin verran reunoille. Siirrä jääkaappiin. Valmista haluamasi täyte, esimerkiksi maustettua rahkaa, yosa-jogurttia tai muuta jogurttia, marjakiisseliä (jos tykkää) tai mitä tahansa keksit. Tässä yksi aivan upea vaihtoehto, jota olen itse tehnt jo kahdesti.

paraspohja

Apinatäyte

  • 500 g maitorahkaa
  • 2 kypsää Reilua banaania
  • n. 1,5 rkl cashew-pähkinätahnaa
  • makeutusta (hermesetas)

Päälle

  • reilusti vadelmia

Soseuta banaanit vaikka ihan sauvalla ja lisää joukkoon cashewtahna. Sekoita rahkan kanssa hyvin sekaisin ja makeuta sopivasti. Ota piiraspohja jääkaapista ja levitä täyte sille. Päälystä runsaalla määrällä marjoja, vadelmat ovat toimineet aivan überhyvin. Anna valmiin piiraan seistä ainakin hetki vielä jääkaapissa ja sitten syö. Piiras kestää hyvin myös seuraavaan päivään, jolloin palat leikkautuvat vielä helpommin.

Piiras on hurmannut jo mm. Lihansyöjän, treenisalini omistajan, Kulinaarimurulan Välispiikin ja kommentoija Emman. Ei pöllömpi suosituskaarti.

(Tässä vielä tofusalaatti, joka oli hyvää, vaikkei ihan tofureseptien ykkösiä omaan makuuni. Tai ainakin tofu pitäisi saada jotenkin paahtumaan tuhdimmin, ehkä sen voisi suorittaa uunissakin?)

nutty

18.7.2008

Maailman pienin Rex

Filed under: Överi,Cake&Cookies,laktoositon,Maidoton — Meri @ 16.59

…ja varmasti myös suttuisin, mutta tekijälleen silti kymmenen apgarin pistettä! Kiitos Mutikaisen Mimmin sain vihdoin koe-Rexini onnistumaan ja irtauduin hetkellisestä Ikuisesti Epäonnisen Leipurin identiteetistä. Ei se oikein mua pukenutkaan. 😉

rekku

rekku2

Lähdin siis kolmannen kerran metsästämään Rex-kakun päänahkaa ja tässä se nyt on, minityaariversiona eli neljänneksenä alkuperäisestään. Ohje on perhetutun plakkarista ja hieman vaillinainen, kuten erät yksi ja kaksi osoittavat. Tässä kuitenkin niin hyvät neuvot kuin osaan itse Rexiin antaa eikä VOI mennä pieleen! Jos haluat kokonaisen suuren kaakun, tee hakasuluissa olevien määrien mukaan.

Mini-Rekku (1-4 hlölle)

  • 5 kpl [20 kpl] mielellään suorakaiteista tai neliöistä keksiä
  • 0,5 dl [2 dl] vahvaa kermakahvia (jos käytät voileipäkeksejä makeuta kermakahvi reilusti tomusokerilla)
  • n. 65 g [250 g] kookosrasvaa
  • reilu 1 rkl [5 rkl] kaakaojauhetta (van Houtenia)
  • 0,4 dl [1,5 dl] tomusokeria
  • 0,5 tl [2 tl] vaniljasokeria
  • 0,15 dl [0,5 dl] (soija-)kermaa

Sulata kookosrasva ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää vielä vaniljasokeri ja kerma. Siirrä pakastimeen, mutta älä vain unohda seosta sinne! Kookosrasva jähmettyy nopeasti. Tässä välissä ehdit kuitenkin miniversiossa tehdä seuraavan: kasta keksit kermakahviin ja jätä leivinpaperille odottamaan. Viritä sähkövatkain valmiiksi. Ota kookosrasvaseos pakkasesta ja mikäli seos on viileää muttei vielä jähmettynyt, käy pelipaikoille ja hurauta seos sähkövatkaimella vaahdoksi. Jos seos ei ala vaahdota minuutissa, kahdessa, siirrä seos jälleen jäähylle pakkaseen ja koeta hetken päästä uudestaan.

Kun olet aikaansaanut vaahdon, ota yksi keksi aikomallesi kakkualustalle ja levitä sille viidennes vaahtoa. Nosta päälle toinen keksi, paina kiinni vaahtoon ja lisää jälleen kerros vaahtoa. (Tässä vaiheessa voit vielä lisäkostuttaa keksejä, jos eivät ole ihan soseena.) Toista, kunnes viides keksi on tornin huipulla ja kuorrutettu viimeiselläkin pisaralla kaakaotahnaa. Siirrä jääkaappiin viilenemään ja keitä tsufet. Ota kaakku kaapista ja leikkaa viipaleita terävällä veitsellä, leiki hienostorouvaa tai makealle persoa herraa ja nauti iltapäiväkahveista.

17.7.2008

Rex-kakun tekemisen sietämätön vaikeus

Filed under: Överi,Cake&Cookies — Meri @ 5.40

Tämä on ennemminkin avunhuuto kuin postaus, sillä erästä tilaisuutta varten olen nyt testaillut Rex-kakkua kahdella eri ohjeella, huonoin tuloksen. Käsittääkseni Rexiin tulevan kookosrasva(-tomusokeria-kaakaojauhe-seokse)n pitäisi vaahdota, ennen kuin sitä levitellään kostutetuille kekseille. Ensimmäisellä ohjeella rasva ei tasan vaahtoutunut yhtään eikä pysynyt kunnolla sekaisin, vaan jääkaapin kohmetuksen jälkeen kookosrasva oli paikoin eriytynyt ja maistui kamalalta.

rex2

[Versio 1 tehty vuokaan. Kookosrasva separoinut rumasti ja kuvottavan makuisesti.]

rex

[Versiosta 1 sai kauniita viipaleita ja maku oli hyvä niiltä kohdin, missä kookosrasva oli pysynyt sekaisin sokerin ja kaakaon kanssa. Tässä tosin murtunut kohta, tämän jälkeen leikatut viipaleet olivat hienoja.]

Toisessa versiossa, Saara Törmän Saa vaivata -kirjassa, on erinomaisen tarkat ohjeet Rexin tekoon. Joku juju siinä kuitenkin on tai sisälukutaidossani ongelma, sillä ei onnistu silläkään. Vatkasin jäähtynyttä rasvaseosta sähkövatkaimen superteholla 20 (pirun) minuuttia kulho kylmällä vedellä täytetyssä altaassa ja tuloksena oli vain hyvin sekoittuneet ainekset, ei vaahtoa. JEESIÄ KAIVATAAN! Alkaa tulla epätoivomus muulokselle. Onko kellään onnistunutta Rex-kakun paakarointikokemusta? Jakaisitko sen? Kauniisti pyydän.

rex3

[Versio 2, jonka tein puolikkaana versiona ja laajaan vuokaan, sillä ohjeessakin kakku kootaan leivinpaperille. Kun rasvaseos ei kuitenkaan vaahtoutunut, eihän se pysynyt kasassa. Maku tässä versiossa erinomainen, toteutus käyttökelvoton muuhun kuin läheisteni maistettavaksi.]

13.7.2008

Saharan keidaskakku

Filed under: Cake&Cookies,laktoositon,Leivonta,Maidoton,Piiraat — Meri @ 10.25

keidaskakku

Jo toukokuussa sain eräältä lukijaltani Oulusta reseptin kaakkuun, jonka arveli sopivan köökkiini. Kun ainesosiin lukeutui mm. kookosta, spelttijauhoja, kananmunan valkuaisia ja ruokosokeria, olin tismalleen samaa mieltä. Joku on tajunnut, mistä Monkeyssa on kyse! 😉 Seinäkärpäsen kaakku jäi odottelemaan aivan spesiaalia okeisöniä, sillä päätin heti, että tämä on se torttu, jonka pyöräytän isälleni jahka asuntoni on myyty. Isälle siksi, että isä sen myi, maailman paras välittäjäni.

Asuntohan meni kaupaksi lähes välittömästi, mutta nyt on viimeisetkin langanpäät solmittu yhteen. Loppukaupat uudesta ja vanhasta on tehty, muutto on tehty täydelleen ja johan täällä uudessa keittiössä olen oppinut kaasun tavoille. Eilen sitten koitti se hetki, jolloin käärin kakkuhihani ja pistin tuulemaan. Ja vauvauvauuuu, mikä leipomus! Vähän kuin suuri leivos, mutta raikkaampi. Pohjaan käytetyt kookoshiutaleet ja speltti tekivät siitä jännittävän rakeisen suutuntumaltaan, joka sopi saumattomasti yhteen pehmeän sileän kiisselin ja kiinteän makeiden mansikoiden kanssa. Tästä piti koko perhe ja huhu kertoo, että seuraavana päivänä (tänä aamuna siis) maku oli vieläkin parempi.

Keidaskakuksi nimesin tämän siksi, että uunista tultuaan kakkupohja oli huvittavan reikäinen, kuin kuun pinta tai Saharan autiomaa. Kookoskiisseli kuitenkin vilvoittaa pohjan eloon ja marjat sitruunamelissan varjossa viimeistelevät maiseman. Lähtekää seikkailulle Saharaan!

Seinäkärpäsen keidaskakku (neljälle)

Pohja eli Saharan autiomaa

  • 1 luomumuna
  • 2 luomumunan valkuaista (säästä keltuaiset)
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 50 g sulatettua voita
  • 1 dl spelttijauhoa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (kaasusäätö 3). Voitele piirasvuoka ja sulata voi. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään. Vaahdota toisessa kulhossa kananmuna, valkuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sokerikakkupohjan tapaan, niin että väri vaalenee. Ruokosokeri tosin antaa taikinalle tavallista tummemman sävyn. Lisää sulavoi ja kuivat aineet, kääntele varovasti joukkoon. Kaada taikina piirasvuokaan ja paista n. 25 minuuttia.

sahara

Kookoskiisseli eli Kauan kaivattu sade

  •  1 tlk kookosmaitoa (400 ml)
  • 2 keltuaista
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 2 rkl perunajauhoa
  • 1 rkl vaniljasokeria

Mittaa ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, pieni vispilä on tarkoitukseen paras. Keittele edelleen hämmentäen, kunnes kiisseli saostuu melko tanakaksi, siirrä jäähtymään.

Kaada kiisseli hetken viilenneelle pohjalle ja levitä sille tasaisesti. Viimeistele sateen jälkeinen Sahara yltäkylläisin hedelmin ja tuorein yrtein.

Päälle eli Keidas kukoistaa

  • 1 litra tai reilu mansikoita
  • sitruunamelissaa tai tuoretta minttua

Paloittele mansikat ja levitä kiisselille. Koristele runsain määrin sitruunamelissan lehdillä. Kanna pöytään ja tarjoile
uupuneille autiomaan seikkailijoille. Oloa voi virvoittaa edelleen hyvällä roséviinillä. Nyt kotiin on hyvä palata.

sahara

keidaskakku3

7.7.2008

Känttyä pöytään (ja vähän sassiin)

Filed under: Cake&Cookies,laktoositon,Leivonta — Meri @ 18.30

Kun kissa on poissa, hiiret leipovat skonsseja! Tämän ohjeen nappasin, kun olimme eilen Pienen suklaakerhon toisen jäsenen kanssa käymässä Ikeassa hyvin epäkerhomaisilla asioilla (ei palaakaan suklaata koko tapaamisen aikana). Ohjekaan ei sisällä suklaata, mutta on aivan kerrassaan mainio. Kyseessä on siis saman Ritvan luottoresepti, jonka inspiroimana valmistan aina porkkanakakkuni (hyvää). Panikoitsin hänelle hieman ihmismassapanikointini lomassa, kuinka minun piti keksiä jotakin pikaisesti valmistuvaa kahvileipää vierasta varten. Ja tadaa, hihastaan hän veti skonssiässän!

Nämä mehevät ja muhevat syntyvät aivan pikapikaa ja ihan yksinkertaisesti sekaisin sotkemalla. Lisäksi skonssit ovat siitä hyviä, ettei ole kamalan makeita ja niiden kanssa käy yhtä hyvin suolainen pala, kuten kypsä vuohenjuusto kuin makea hillokin. Myös voi. 😛 Että seuraavan kerran kun on kiire ja vieraita pukkaa, nappaa omena ja pistä skonssaten. Jos uunisi ei ole kaasu saatat saada väriäkin pintaan.

skonssit

Ässät skonssit

  • 4 dl jauhoja (käytin 3 dl sämpylä- ja vajaa 1 dl spelttiä, myös esim. graham- sopii)
  • 0,5 dl sokeria (tai hieman vähemmän)
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 omena
  • 0,75 dl öljyä tai sulaa rasvaa
  • 1,5 dl appelsiinimehua

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen (kaasusäätö 6). Sekoita kuivat aineet. Raasta omena ja lisää seokseen, lisää sitten mehu ja öljy/rasva. Ainakin rypsiöljyllä tulee mainioita. Nostele taikinasta leivinpaperoidulle pellille ehkä kahden ruokalusikallisen kokoisia länttejä ja paista uunissa 10-15 minuuttia tai kunnes skonssit vaikuttavat valmiilta. Sähköuunissa myös niiden väri voi kertoa omaa tarinaansa. Tarjoile hieman jäähtyneinä vaikka sen voin, suolaisen juuston ja hyvän hillon kera. Teetä! Sitä myös. We’re British.

Wham, bam, thank you mam! Niin ja mitä siihen kissaan tulee, se on Brasiliassa vielä pari viikkoa ja kantaa ylväästi myös nimeä Lihansyöjä.

24.6.2008

Villit vaahtokarkit ja vauhdikas viikonloppu

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Nuts!,Piiraat — Meri @ 18.45

Niin, siitä Oulun reissusta! Kääntelehditte varmaan jo kuin nakit koloissanne kun teitä näin kidutan pihtaamalla raporttia. Mutta nyt on vihdoin aika(a) raottaa salamyhkäisyyden verhoa; naiset ja herrat, luvassa rasvaisia paljastuksia ja teknisiä yksityiskohtia! Tai ainakin jotain, aikanaan Soneralla työskennellessäni olisi sanottu, että human intrestiä. En siis niinkään aio keskittyä reissun yleisiin tapahtumiin, vaan niihin erityisiin pikkuasioihin, jotka tekevät Pepasta pippuria, Rosmusta rakastettavan, Satujataresta soul queenin ja Välispiikistä vaarallisen. Ja muulista mukkeliksen, öf cööz.

vaahtispekan

Oulun emäntä ja isäntä eli Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini ja Pippurimylly, kotoisammin Rosmu ja Pepa, ottivat meidät siis avosylin vastaan halki Suomen porhaltaneen junan huomasta. Heti kävi ilmeiseksi, että aiempien tapaamisten tyyliin kaikki olivat heti toistensa seurassa kuin kotonaan. Siitä kuinka kotonaan kertoo ehkä elävimmin se, että kuljin mm. lähes koko viikonlopun Pepan verkkareissa (omani löyhkäsivät hieltä aamuisten lenkkien johdosta) eikä ollut mitään ongelmaa käyttää suihkuhuoneessa sijainnutta vesiklosettia samaan aikaan kun Rosmu jutteli saunassa. Vai olinko se vain minä, joka niin pikaisesti kotiuduin? O_O

En usko, sillä täten ilmoitettakoon, että Pepa veteli hyvät pätkät Singstaria sopivasti… pehmenneessä tilassa. Rosmu puolestaan paitsi syventyi syntyihin syviin kanssani kertalämmitteisen sauna-autuuden lauteilla, myös oli hilpeääkin hilpeämpi sukkula, joka naureskeli muun muassa vierailleen, jotka lukivat tyytyväisinä läpi mahtavaa kokkikirjallisuusvalikoimaan yömyöhään ja aamulla lehden sijaan. Välispiikin ja Satujataren välillä vallitsee elämää suurempi kemia, joka tosin räiskyy silloin tällöin matkakumppaneiden silmille. Kädenvääntöä kun käytiin Oikeasta Tavasta valmistaa karjalanpaistia sekä inkiväärin sopivuudesta soppaan.

Ja tunnustan, olipa meillä aika tiukka taistelu myös haasteruokaan valituista yrteistä. Loppusuoralla oli soosiin valittujen lisäksi ainakin minttu, oma suosikkini. Taisin vähän hävitä taistelun. Sehän ei kuitenkaan yrtteliästä muulia lannista, toisin kuin aina katoava vesitorni, jota yritin aamuvarhaisella juoksulenkilläni tavoittaa. Juoksin ja juoksin, mutta aina torni oli muualla. Joku oli siirtänyt saarta. Vaan ei se mitään; mule strikes back! Kun vihdoin sunnuntaiaamuna paikansin vesitornin, tein sen vierellä kulkenutta pururataa kiertäneille sauvaseikkailijoille källit. Juoksin nimittäin reilun parin kilometrin radan ensin myötäpäivään, vain havaitakseni, että kaikki muut kiersivät toiseen suuntaan. Vesitornin kohdilla vaihdoin suuntaan ja kipaisin saman rinkulan vastapäivään. Eikä siinä vielä kaikki! Vaihdoin suuntaan vielä kerran, ja olen varma, että herätin mahtavaa hämmennystä oululaisten saarensiirtäjien keskuudessa. Kävin merkkaamassa vesitornin henkisesti pissimällä kävelijöitä silmään. HUH mikä helpotus.

Jottei tämä postaus käänny liikaa itsepaljastuksen puolelle, kerron vielä joitakin nyansseja muista. Välispiikki kävi molempina iltoina ensimmäisenä nukkumaan ja nukkui yksin hurjan viileässä kellarissa. Rosmu ei jaksanut syödä Stokkan salaattia loppuun. Satujatarella oli tutisevin olo sunnuntaina. Pepalla oli teoria työhaastattelukysymyksestä, mitä katsot telkkarista. Rosmu oli alati valoisa ja piti vieraistaan huolta käsittämättömällä kärsivällisyydellä. Välispiikki osoitti kulinaarista mestarillisuutta ja eläytyi kympillä futispeliin ja kokkaukseen. Satujatar oli hurmaava kosmopoliitti Oulun torilla aurinkolaseissaan ja ponchossaan. Pepa kierrätti meitä kaahaten autolla Oulun keskustassa eikä mitään oleellista varmastikaan jäänyt näkemättä. Ainakaan teorissa. Käytännössä rotuaari saattoi olla se yksi vauhtiviiva.

vaahtispekaani

Sitten vielä kokkisodassa Alku et Jälki -tiimillemme langennut jälkiruokaosuus, jonka valmistin Stockmannin sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Kokkisota-aihioksi oli nimetty pähkinät, ja päätin debytoida pekaanipähkinäpiiraan suhteen. Stokkan vaahtokarkkinen ja omenainen ohje oli vastustamaton, ja niin oli lopputuloskin, jossei oteta huomioon lievää kuivahtaneisuutta. Välispiikki kyllä yritti parhaansa käskeä minua pois Singstarin mikrofonin varresta, mutta muulin suurpiirteisyydellä yritin selviytyä kaikesta simultaanisti. (Parhaat arviot sai muuten versioni Kylie Minoguen Lucky-biisistä! Beware, Kylli-täti! Mule tulee :-P)

Villit vaahtokarkit pekaanipähkinäpiiraassa

Taikina

  •  3,5 dl vehnäjauhoja
  • 100 g voita
  • suolaa
  • 3 rkl kylmää vettä

Sekoita jauhot, voi ja suola joko käsin tai monitoimikoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Laita kelmuun ja jääkaappiin ainakin tunniksi vetäytymään.

Täyte

  • 6 hapanta omenaa
  • (ainakin) 1 dl pekaaneita
  • 2 rkl maizenaa
  • 0,75 dl vaahterasiirappia
  • 2 dl vaahtokarkkeja (tuoreita!)
  • kanelia ja muskottia

Kuori omenat, poista kodat ja paloittele pieneksi kuutioksi. Leikkele vaahtokarkit vaikka saksilla palasiksi ja lisää omenoiden joukkoon. Murskaa pekaanit ja sysää seokseen. Sekoita siirappi ja maizena keskenään, lisää muihin täyteaineksiin.

Ota taikina kyylskoopista ja eroita siitä kolmannes. Vala suurempi pala taikinaa korkeareunaisen piirasvuoan pohjalle ja laidoille. Kaada täyte pohjalle ja kauli lopputaikina kanneksi piiraalle. Viimeistele reunat (eipoo kyllä ihan pakko) ja viiltele kanteen höyryreikiä. Voitele munalla jos haluat, paista keskitasoa alempana (kiertoilma-)uunissa n. 50 minuuttia 175 asteessa. Tarjoile lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa ja syö loput vaahtikset irtona!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress