MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

13.12.2011

Friends will be friends

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,meat,paleo — Meri @ 19.23

(…when you’re in need of love they give you care and attention.)

Niinhän se on, että ruoanlaitossakin sitä helposti lehmääntyy pyörimään niiden samojen kavereiden kanssa. Toisin kuin ihmiskaverit, näitä kaveriporukoita kannattaa kyllä hiukan vaihdella sesongin mukaan. Ja yleensä se tapahtuukin melko itsestään, kotimaiset tomaatit kun eivät talvella houkuta ja toisaalta ihanan muhkea keräkaali kutsuu leikkimään keskiaikaa patoja ja keittoja keittelemällä.

Tämä on siis eräänlainen kiertotie kertoa, etten ole kokannut mitään uutta mullistavaa, vaan aion boresti latoa eteenne pari perushelppoa atriaa muistutukseksi. Kas näin:

Kuka maksaa?

Okei, ehkä maksapihvit ei ole se iisipiisein paleokeikka, mutta suositeltava yhtä kaikki. Kysykää vaikka Dr. Terry Wahlsilta, joka paransi MS-tautinsa metsästä-keräilijä-ruokavaliolla (paleon pidempi ja poliittisesti sitoutumattomampi nimi). Erihyvää puolijäisten puolikoiden kera.

Ottaako kaaliin?

Tämä rumahinen mainostaa yhtä lailla sekä ikimuistoista ja lämmittelykertojen myötä alati parantuvaa kaalisoppaa että jauhelihakeittoa. Tässä siis molempia aineksi. Kaalisopan voi tehdä myös nakkisattumilla (tai miksei merenelävin?) ja vastaavasti jauhelihasoppaan ei ole pakko tupata kaalia. Paleosopalla on helppo keitottaa – jopa niin helppo, etten tarjoile ohjetta. (Uusavuttomille vinkki: kasvista ja juuresta pataan, perään vettä ja lopuksi proteiinisattumat sekä suolaa.)

3.12.2011

Taatelikakkua paleotallaajille

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo — Meri @ 19.20

Luolalaboratorion hehkein laborantti Naina on tehnyt ja tekee erinomaista työtä paleon saattamiseksi maailmankartalle kokkaillessaan ja leipoessaan herkullisia luomuksia sekä raaka-aineista että sanoista! Tämäkin taatelikakku on peräisin Nainalta, tosin hidusti muokattuna. Lopputulos on mehevä ja hyvä, erityisesti kookosmaidon kanssa.

Kivikautinen taatelikakku

  • 1 pkt eli 250g taateleita, tuoreetkin käyvät, mutta poista kivet
  • 150g voita
  • 3 luomumunaa
  • 2 dl mantelijauhoa
  • 0,75 dl kookosjauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa

Kippaa taatelit kattilaan pienen vesimäärän (05-1 dl) kanssa ja keittele pehmeiksi. Lisää joukkoon voi ja anna sen sulaa. Siirrä seos kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi. Kun seos on sopivan kuohkeaa ja samalla hiukan jäähtynyt, lisää munat ja manteli- ja kookosjauho sekä suola. Vatkaa vielä. Sekoita lopuksi joukkoon leivinjauhe. Voitele kakkuvuoka ja jauhota se esim. kookoshiutaleilla. Kaada seos vuokaan ja paista 175 asteessa n. 45 minuutista tuntiin.

Tarjoile kookosmaidon kera, myös marjat sopivat settiin. Kaakusta saa hyvän layer cake -tyyppisen jälkkärin murentamalla esim. lasin pohjalle hyvän määrän kakkua, kostuttamalla sen reilusti kookosmaidolla ja lisäämällä päälle marjoja ja rusinoita. Makeatahan tämä on, mutta jos sitä kerran, pari vuodessa syö muutaman taatelin niin kutsutaan sitä sokerihumalan sijaan elämänlaaduksi.

28.11.2011

Viva la batata (ja wanha kunnon peltikaali)

Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

  • pieniä bataatteja
  • foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

  • keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
  • rasvaista luomujauhelihaa
  • suolaa
  • (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)
Paista jauheliha kypsäksi. Suikaloi runsaasti kaalia. Levitä kaalisilppu leivinpaperoidulle pellille ja levittele jauheliha kaalipedille. Peitä suurpiirteisesti foliolla ja paista uunissa n. 200 asteessa ainakin tunti. Mitä pidempään paistat, sen parempaa lopputulos on, kunhan ei pääse kuivahtamaan. Siksi rasvaisen jauhiksen käyttö on tärkeää. Lopuksi poista folio ja paista vielä n. 20 minuuttia, jotta saat rapeutta ruokaan. Paiston aikana systeemiä on hyvä vähän sekoitella.
Mausta suolalla ja/tai käytä maustekastikkeina soijaa ja ketsuppia, jotka taikovat juurevaan talviruokaan mahtavan suolaisen ja makean tasapainon. Soijakastikkeessahan on valmistusprosessin vuoksi niin olematon määrä gluteenia, että Keliakialiitto hyväksyy sen osaksi gluteenitonta ruokavaliota. Jos kuitenkin haluat pelata varman päälle tai olet sopivasti vainoharhainen, valitse vehnätön tamari.

20.11.2011

Enter snowman!

Filed under: Gluteeniton,Kevyt,paleo,Side order,Vegan,Vege — Meri @ 17.16

Koska joulu on jo melkein täällä, voi jouluruokien makuun alkaa totuttautua. Näin vältetään suuremmat kriisit aattona ruokapöydän ääressä ja suolisto pysyy juhlissa mukana!

Paleojouluun kuuluu luonnollisesti luomukinkku. Kalat, perunat, laatikot, tortut, käntyt, korput, konvehdit, kuulat, tryffelit, rosollit, piparkakut, kotikaljat, glögit, pähkinät, luumukiisselit ja muut särpimet voi sitten sovelta kukin kuten haluaa. Itse otin varaslähdön jouluun rosollintapaisen atrian kera. Vaikka perunaakin taas silloin tällöin syön, tähän kuutioin tilalle lanttua. Joissakin ohjeissa rosolliin näkee laitettavan myös suolasilliä, mikä maistuisi minullekin! Sellaista ei kuitenkaan ollut kaapissa. Ohje ei ole kummoinen, lähinnä laitan tämän ilmoille kuvan vuoksi.

Rosolli

  • etikka- tai keitettyä punajuurta
  • etikkakurkkua
  • omenaa
  • porkkanaa
  • perunaa/lanttua
  • (sipulia)
Keitä juurekset ja kuutioi ne muiden ainesten kanssa kulhoon. Mausta suolalla tai suolasillillä. Jos antaudut meijerivelhon valtaan, voit valmistaa rosollikastikkeen löysästi vatkatusta luomukuohukermasta, etikkapunajuuren liemestä ja tilkasta etikkaa.

 

9.11.2011

Tempo on tämä

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.00

…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

  • paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
  • öljyä
  • mausteita
Suikaloi tempe ensin ohuiksi levyiksi, levyt sitten vielä suikaleiksi ja suikaleet edelleen pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun reilusti öljyä tai muuta rasvaa ja mausta se huolellisesti. Reilusti suolaa ja esimerkiksi oreganoa tai vaikka karria! Laita mielimausteitasi. Levitä muru uunipellille ja paista rapeaksi n. 200 asteessa, vähintään se 20 minuuttia.
Hyvää (minun mielestäni) lämpimänä ja kylmänäkin melkein, kun sekoittaa salaattiin tai jo mainittuihin lämpimiin kasvislisäkkeisiin.

7.10.2011

Fried rice ja sen paleompi kaveri

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,paleo — Meri @ 16.30

En tiedä teistä, mutta itse olen digaillut nuorena kiinalaisten ravintoloiden paistettua riisiä (yleensä kanalla, puluparat). Se on ihanan suolaista ja paistetun maku on maukas, mutta kokonaisuus ei ole pelottavan eksoottinen tällaiselle entiselle ruokanirsolle. Nykyään olen nirso lähinnä laadun suhteen, mutta enpä ole syönyt juuri riisiäkään.

Valmistin paistettua riisiä Lihansyöjän toivomuksesta ja yllätin itsenikin! Siitä tuli juuri sellaista kuin piti. Proseduuri on helppo ja riisin voi keittää juuri ennen preparointia, jos ei ole sitä sorttia, joka suunnittelee ruokalistansa viikoksi etukäteen. Päivän vanha riisi on kuitenkin kauniimpaa, kun jyvät pysyvät irtonaisina. Mutta herkullinen mättö on nälkäiselle syöjälleen aina kaunis!

Here goes.

Paistettu riisi (fried rice – n. neljälle)

  • 2 dl riisiä (kuivapaino – keitä kypsäksi)
  • sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • porkkana, kiinankaalia
  • 3 luomumunaa
  • gheetä tai voita paistamiseen
  • suolaa

Keitä riisi kypsäksi tai hyödynnä edellispäivän ylijäämiä. Jätä riisi sivuun lehdellä soittelemaan ja pilko sipulit. Paistele sipulihakkeita reilussa gheessä tai voissa kookkaalla paistinpannulla tai wokkipannulla, rasvaa saa olla runsaasti, jotta sitä piisaa riisillekin. Kuutioi porkkana ja suikaloi kiinankaali, jos haluat täydentää ateriaa vihanneksilla. Lisää pannulle ja paista hyvästi al denteksi.

Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Riko munat erilliseen kuppiin ja vatkaa rikki haarukalla. Kaada seos pannulla vapautuneeseen kohtaan ja kypsennä koko ajan vedellen hyytyvää massaa lastalla edestaas, samaan tapaan kuin munakasta tehtäessä. Kun massa on hyytynyt, mutta vielä kostea, lisää pannulle riisi. Sekoita kaikki ja paistele settiin riittävä paistetun maku. Mausta kohdilleen suolalla ja tarjoile miten kuten.

Paistettu riisi toimii hyvin myös silloin, kun edellisillan nesteytys on mennyt nappiin. Karvanoppiin. Kermanekkaan?

Ja koska olen ammatiltani luova johtaja (eli toimintaterapian esimies), en voinut välttyä henkilökohtaisen aivoriiheni raksutukselta kun se jo sovelsi ohjetta riisittä. Idean kokeilin juuri ja olihan se damn good sekin. Ylläri.

[Is ugly.]

Fried rice vol. 2 eli riisitön mättö

  • keräkaalia, punakaalia, kiinankaalia, kukkakaalia… Valitse.
  • porkkana
  • sipulia, valkosipulia
  • 2 luomumunaa
  • gheetä/voita paistamiseen
  • katkarapuja
  • suolaa, currya

Suikaloi kaali tai kaalit ohuiksi, voit myös pilkkoa ne vielä pieneksi silpuksi. Tee sama sipuleille, jos käytät. Paistele pannulla reilussa rasvassa niin, että pehmenevät sopivasti, ei kuitenkaan mössöksi saakka. Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Rikot munat erilliseen astiaan ja sekoita rikki haarukalla. Kaada munaseos pannun vapaaseen kohtaan ja anna hyytyä koko ajan lastalla hyytymiä siirrellen. Kun seos on hyytynyt eikä vielä kuivunut, sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsas kouramitta katkarapuja ja anna hetki lämmetä. Mausta currylla (Päivän sana! Se ateistisempi.) ja suolalla. Rokkenrol, kaalia napaan.

Ps. Jos kelaat että mitä vattua täällä pupelletaan riisiä koko ajan, pysy kanavalla. Tulossa Asiaa aiheesta.

30.9.2011

Auta paleo voittoon (ja äänestä paleocroissantia)!

Filed under: Gluteeniton,paleo — Meri @ 19.57

[Kuvat by Toni Määttä 2011.]

Paulig järjesti ruoka- ja leivontablogeille hienosti houstatun Makuparit-kilpailun. Paitsi että osallistujat saivat ison laatikollisen Pauligin kahveja testatakseen niitä reseptejä varten, yritys kutsui myös tehtaalleen käymään ja kestitti siellä! Vuosaaren tehdas on kaunis paikka. Olisin voinut jäädä katselemaan pakkausrobotti Aatu, Beetu, Ceetu ja Deekun touhuja tuntikausiksi.

Kierroksen jälkeen pääsimme suorittamaan ns. cuppingia eli maistelemaan kahvilaatuja. Pauligin uusi luomulaatuinen Reilun kaupan Mexico oli käsittämättömän hyvää! Myös minikurssi baristaksi oli mielenkiintoinen; opin viimein valmistamaan itselleni espresson.

Vaan tämä kaikki on vain sanahelinää ja johdantoa siihen tosiasiaan, että KILPAILU ON ALKANUT! Pyydän apuanne: jos haluatte paleolle näkyvyyttä ja antaa äänenne ainoalle ei-leivotulle osallistujalle

—->  käykää digaamassa Monkeyfoodin Paleo Croissantia. Ei voiton vaan paleon tähden. 😉

Tässä vielä ohje, jolla osallistuin.

—–

Monkeyfood Continental
Paleo Croissant (kahdelle)
  • 2 keskikypsää luomubanaania
  • 8 viipaletta pekonia
  • 2 tl jauhettua kardemummaa
Halkaise banaanit kahteen osaan pitkittäissuunnassa. Helpoiten se tapahtuu kuorimalla banaanista yksi sivu pois ja leikkaamalla banaani halki. Kun kuorit banaanin loppuun vasta sen ollessa kahdessa osassa, se ei hajoa leikatessa.
Levitä kardemumma laakealle lautaselle tai leikkuulaudalle ja pyörittele banaaninpuolikkaita siinä niin, että niissä on maustetta tasaisesti. Voit myös sirotella kardemumman suoraan banaaneille, mutta varovaisella kädellä.
Kääri jokainen banaaninpuolikas kahteen pekoniviipaleeseen niin, että banaani lähestulkoon peittyy. Siirrä pekoniin käärityt banaaninpuolikkaat leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 220 asteessa n. 20 minuuttia tai hiukan pidempään. Haluttu lopputulos on melko rapea ja kypsä, parhaassa tapauksessa jopa lievästi karamellisoitunut.
Nosta paleocroissantit jäähtymään ja valmista espresso.
Espresso Profondo a la Aeropress (http://en.wikipedia.org/wiki/AeroPress)
1. Kiehauta vesi ja anna sen jäähtyä hetki.
2. Lämmitä kuppi kuumalla vedellä.
3. Kastele filtteri kuumalla vedellä.
4. Mittaa kahvi Aeropressiin ja kaada hieman jäähtynyt vesi sekaan.
5. Sekoita kahvia 12 sekuntia.
6. Paina sylinteriä alas kunnes kuulet sihinän (suodattimesta ei tule enää nestettä vain ilmaa).
7. Kahvi on valmista!
Tarjoile haaleat paleocroissantit pehmeän Profondon kanssa ja kerää pisteet kotiin! Erittäin mannermaista.

26.9.2011

Joulu tulee (ja riisipuuro)

Filed under: Gluteeniton,Maidoton — Meri @ 18.21

Nojoo, anteeksi. Mutta pimenevät illat ja chilliintyvät kelit antavat potkua nostalgialle eikä jouluntuloa mieleen pieninä pilkahduksina voi estää! Ymmärrän, että olen ajoissa. Ymmärrän senkin, että kaikille joulu ei ole parempi edes myöhään. Siitä huolimatta saattaa digailla riisipuurosta. Niin luolasta kuin onkin.

Tiukasti ottaen riisi ei ole erityisen paleoliittinen raaka-aine, mutta yksilöllisesti ja löysin rantein kokeillen se voi kuitenkin sopia monelle paremmin kuin vaikkapa gluteeniviljat. Tai sitten ei. Tiedät itse parhaiten. Minulle se maistuu muutaman kerran vuodessa: sushissa, intialaisen kanssa ja riisipuurona.

Paleo Porridge (paleouuniriisipuuro)

  • 2 dl puuroriisiä
  • 4 dl kookosmaitoa
  • 6 dl vettä
  • suolaa

Mittaa ainekset uunivuokaan (jonka voit halutessasi voidella – voitele ainakin, jos siedät voita, se tuo mahtavaa makua) ja sekoita. Anna porista uunissa 175 asteessa noin 1,5 tuntia. Hämmentele puuroa muutaman kerran valmistuksen aikana. Tarjoile jäähtyneenä kanelin ja rusinoiden kanssa.

Puurojämistä voidaan sitten seuraavalla kerralla leipaista oikein semipaleoliittista rieskaa.

Ps. Erittäin hyvää jääkaappikylmänä.

3.9.2011

Try me! Dry me!

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Lihaa,meat,Napot,paleo,Välipalaa — Meri @ 15.17

Olen ennenkin lausunut jonkin sanan kuivuristamme ja sillä syntyvistä herkuista, mutta hyvää kannattaa toistaa ja parhaita ideoita matkia. Nämä salt&vinegar-sipsit ovat lähes parasta mitä tiedän ja kuivaliha toimii yhtä hyvin eväänä, palkkarina kuin jälkkärinäkin. Yksinkertainen on maukasta ja suolalla pötkii pitkälle. Muitakin ratkaisuita voi tehdä.

Salt & vinegar – lehtikaalisipsit (aiemmin julkaistu englanninkielinen ohje Kale chips)

  • 1-2 lehtikaalta
  • suolaa
  • punaviinietikkaa
  • oliiviöljyä

Revi lehtikaalit paksuimmista ruodoistaan kulhoon. Lorauta (pirskota kuulostaa niin teennäiseltä) joukkoon reilusti punaviinietikkaa ja vähän vähemmän öljyä. Pöyhi sekaisin ja jätä vaikka huoneenlämpöön esim. yön yli. Nostele seuraavana päivänä kuivuriin ja anna kuivatella ehkä viitisen tuntia 30 asteessa. Minusta parempia kuin mitkään perunalastut, Lihansyöjä on eri mieltä. Hence the name.

Kuivalihaa (aiemmin julkaistu englanninkielinen ohje Monkey jerky)

  • pala naudan sisäpaistia
  • suolaa, pippuria

Veistele sisäpaisti ohuiksi siivuiksi syiden vastaisesti. Nosta kulhoon ja kaada päälle vettä kunnes peittyvät, lisää suolaa ja pippuria ja sekoittele. Anna marinoitua esim. yön yli jääkaapissa. Nostele talouspaperin kautta kuivuriin (ettet kastele kuivuria) ja anna kuivatella 50 asteessa ehkä yhdeksisen tuntia.

Maustamisessa saa käyttää myös mielikuvitusta, öljyä tai vaikka voita.

28.8.2011

Purppura eli punavioletti

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 19.31

Purppura eli punavioletti on luonnossa esiintyvä väri, jota ei ole spektrissä.” Näin tuota vangitsevaa, “jossain määrin heraldiseksi vakiintunutta” kaunista sävyä kuvaillaan Wikipediassa.

Tilaan viikoittain luomukoria Ekokauppa Ekolosta. Se on mainio palvelu, jossa tehdään kerran viikossa web-lomakkeella tilaus vihanneksista ja hedelmistä, joita haluaa noutaa Ekolosta seuraavana torstaina. Mitään ei ole pakko tilata ja korin voi ottaa vain silloin, kun sen antimille on tarvetta. Minimitilausmäärää ei ole. Itse olen käyttänyt palvelua menestyksekkäästi jo parin vuoden ajan, mutta silti korilla oli yllätys varalleni! (Parempi kuin se, että tuotteet homehtuvat nopeasti jos ei pidä varaansa.)

Tilaan silloin tällöin bataattia, nyt useammin, kun olen lisännyt hiilareiden osuutta. Tilasin nytkin ja sain paperipussillisen hauskanmallisia juureksia, kuten aiemminkin. Yllätys paljastui vasta kokatessa: tämä erä bataattia oli ns. Okinawan aka Japanin bataattia aka purppuraa jamssia! Siis sitä, jota Robb Wolf ylistää herkulliseksi (“it’s like cake”)! Kokkaus paljasti, että purppura on minunkin makuuni parempaa kuin tavallinen oranssi. Purppurajamssi ei ole makea, vaan täyteläinen hiukan perunan tapaan, kuitenkin maukkaampi. Sillä on myös erinomaisia ominaisuuksia terveyttä ajatellen. KIITOS EKOLO.

Syy mysteeribataattien korkkaamiseen oli se, että halusin pitkästä aikaa paleolasagnea. Koska en tällä hetkellä voi kuitenkaan syödä tomaattia, sovelsin hieman. Tässä ohje. Lopputulos oli maadoittavan hyvää. Jos lohtua kaipaa, tämä sitä suo.

Purppura eli Paleo Purple Pie (“lihaperunalaatikko”)

  • keskikokoista bataattia/jamssia
  • 800 g jauhelihaa
  • (purjoa/sipulia)
  • 3 dl kookosmaitoa
  • 1-2 rkl kookosjauhoa
  • suolaa, pippuria

Paista jauheliha kypsäksi ja pilko purjo tai sipuli sen joukkoon, jos haluat sellaista käyttää. Lihan paistuessa kuori bataatit ja viipaloi ohuiksi kiekoiksi. Lisää kookosmaito ja -jauho pannulle ja keittele vielä hieman jauhelikastiketta kasaan. Kookosjauho toimittaa tässä(kin) suurusteen virkaa, sillä se saostaa nestemäisiä tuotoksia nopeasti imemällä itseensä kosteutta. Koska tässä ohjeessa ei käytetä muita kastikkeita, on koostumus kuitenkin syytä jättää hieman kosteaksi, ettei ruoasta tule kuivaa. Mausta soosi suolalla ja pippurilla.

Kokoa ruoka uunivuokaan: lado ensin kerros bataattiviipaleita ja lisää päälle reilusti jauhelihakastiketta. Lisää toinen kerros bataattia ja loput lihasta (jos bataattia vielä on, lisää kerroksia kunnes tuotteet tai reunat loppuvat). Lykkää uuniin reiluun 200 asteeseen ja anna olla mielellään reilu tunti tai ainakin niin kauan, että bataatti on kypsynyt. Ruokaile esim. hyvää (tai huonoa) elokuvaa katsellen ja taannu onnelliseksi. Ohje toimii varmasti myös oranssina.

Ps. Suomen kuvalehtikin raportoi Ekolon asiakkuudestani kesäkuussa.

Pps. Itse artikkelin voi lukea Iltalehdestä.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress