Koulussa, siis ahem hyvinkin moniaita vuosia sitten, jälkiruoat rajoittuivat lähinnä satunnaiseen jäätelöön ja raparperi-mansikkakiisseliin, jota poikkeuksetta kutsuimme paperimansikaksi. Muistan, että pidin kiisselistä, vaikka en totisesti muuten ole kiisseleiden tai vanukkaiden (pudinkien, kuten äitini, tuo verbaalivirtuoosi, yleensä veistelee) ystävä. Nytkään en lähtenyt tahmaiselle kiisselilinjalle vaan ihan kunnollisille täytekaakkuapajille. Kakkua nautittiin kasvislasagnen ja salaatin päätteeksi eilisellä Euroviisu-valvojaisillallisella, tuhosimme koko keikin! Olipa hyvää, muistakin kuin minusta. Ja yleisö on vaativa, itsekin pro-kokkeja, aloittaneet uransa kauan ennen meikäläistä.
Kyseessä on Glorian Ruoka&Viini -lehden ohje melkein sellaisenaan, puolikkaana kylläkin, kun sokeri loppui kesken. Kyseinen lehti oli lompsahtanut postiluukustani jokin aika takaperin näytenumerona, suunnattomasti lentosuukkoja lähettävälle taholle, ken lieneekään! (En tiedä miksi minulle tuli lentosuukoista mieleeni lehmän karhea kieli, mutta siitä mieleeni ajautui edelleen Maajussille morsian -ohjelma, josta näkemässäni kohtauksessa eräs jusseista esitteli lehmiään Puuhaa ja Pamelaa. Ehkä maailman parhaat lehmukannimet!)
Kakku oli kuitenkin ihanaa ja meni ihan neljään pekkaan siinä vaan sillä näet nimittäin. Ei pahaa, hei ei lain. Ja pitkästä aikaa pääsin juurilleni vatkaamaan sokerikaakkua! Sen olen aina osannut, silloinkin kun poltin hernekeiton pohjaan.
Puuhan ja Pamelan paperimansikkakakku (vähintään neljälle, ehkä siitä söisi useampikin, varmaan kuusi ainakin)
Pohja
- 2 luomumunaa
- 1 dl sokeria tai inasen vähemmän
- 0,25 dl (25 g) voita
- 0,5 dl vehnäjauhoa
- 0,7 dl perunajauhoa
- 0,75 tl leivinjauhetta
- voita ja kookoshiutaleita jauhottamiseen
Sulata voi, jätä jäähtymään. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja jauhota se kookoshiutaleilla. Vaahdota sokeri ja munat huolellisesti kuohkeaksi vaahdoksi, tämän jälkeen varo kopistelemasta keittiössä ettei kakku lässähdä. Lisää jäähtynyt voisula vaahtoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää vaahtoon, sekoita hellästi. Kaada vuokaan ja paista keskitasolla n. 30 minuuttia. Aika oli sopiva tälle puolikkaallekin versiolle. Anna jäähtyä rauhassa.
Raparperitäyte
- ainakin 250 g raparperia
- 1,25 dl hillosokeria
- 0,5 dl tai hieman vähemmän vaaleaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria, muscovadoa ei kaapissani ole vielä koskaan ollutkaan)
- vaniljatanko, vaniljasokeria tai vaniljauutetta
Paloittele raparperi ja laita sokereiden kanssa kattilaan. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se ja raaputa siemenet joukkoon. Jos käytät vaniljasokeria, voit lisätä sen keitokseen. Jos taas otat pullosta aromia, kuten itse tein, lisää se vasta keittelyn jälkeen. Anna seoksen siis kiehutella hiljalleen kymmenisen minuuttia, niin, että siitä muodostuu hilloketta.
Lisäksi
- 2 dl vispikermaa
- tuoreita tai pakastemansikoita
- (tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)
Halkaise kakku. Glorian ohjeessa pohjia ei kostutettu lainkaan, mutta se on mielestäni täytekakkuleipurin virhe numero kolme (ensimmäinen on vatkata muna-sokerivaahtoa liian vähän aikaa ja toinen jymistellä kakku lättänäksi). Kostutin siis sekä pohjaa että kansiosaa kevyesti laimealla sitruuna-vadelmamehulla, suosittelen sinuakin tekemään niin. Levitä pohjalle raparperihilloke. Vatkaa kerma vaahdoksi, mutta älä lisää sokeria vielä! Levitä siitä ensin ehkä noin neljännes hillokkeen päälle ja nosta kansiosa peitoksi. Nyt voit lisätä loppukermikseen sokeria makusi mukaan ja käyttää sen kuorrutukseen. Viimeistele mansikoilla ja tuoreilla yrteillä. Tuoreita mansikoita ei eilen ollut, mutta pakastemansikat aiheuttivat sentään hauskan sulamis-valumis-efektin, jonka ansiosta kakusta tuli aika taiteellinen. Siis kaunis.
Tarjoa kakun seurana kahvia ja teetä, ota aina pieni pala kerrallaan lisää ja taistele viimeisestä kulmasta!
