MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

22.1.2008

Hyvä rasva, maukkaampi musse

musse

Kun Jokapäiväistä leipää esitteli hetki sitten kokkausvideosivuston I’m Cookedin, olin koukussa. Vietin saman tein hyvän tovin skannaillen kovin vaihtelevia reseptipätkiä ja haaveilin samalla joskus tekeväni omiakin vilmejä. Vähän hinkua hillitsi joidenkin opetusohjelmien tuottama myötähäpeän häivä, joka leijuu myös sen videon yllä, josta tänään kokkasin. Vaan ei korni esiinpano ruokaohjetta pahenna! Ja yksi elämänfilosofioistanikin on, että se ei oo noloo, jos sitä ei häpee.

Kyseisessä pätkässä, jota luonnehtisin pehmoruokapornoksi, valmistetaan  paradoksi: terveellinen suklaamousse. Que?! Kyllä. Hehkeän pariskunnan salainen ase on avokado eli yhdeltä nimeltään alligaattoripäärynä, kuten juuri jostain luin. Tartuin ideaan heti, sillä Vihreän enkelin ilmestyttyä elämääni tiedän, kuinka samettisen rakenteen tuo kermaisen vihreä malto luo.

Valmistus on helppoa sen jälkeen kun paikallistaa kaupastaan kypsän avokadon. Ja avot! Lopputulos oli pehmeän kuohkea, suklainen ja ihana, oikea hemmotteluherkku. Avokaadon sisältämä hyvä rasva, kaakaon terveelliset ainesosat ja kiiltävä koostumus hellivät mieltä ja mahaa. Lisäksi musse muistuttaa hämmästyttävästi perinteisempää sukulaistaan, sitä kermasta ja keltuaisista koottua. En enää ihmettele niin suuresti, miksi videolla huokaillaan kovin autuaasti.

Krokotiilimusse (yhdelle)

  • 1 kypsä avokado (n. 150g)
  • 0,6 dl lämmintä vettä
  • 0,6 dl  kaakaojauhetta (van Houten)
  • 0,5 tl vaniljaesanssia
  • 0,5 tl kanelia
  • 0,5 rkl sitruunamehua
  • makeutetta (esim. raakaruokosokeria tai mitä tahdotkaan käyttää)
  • (pellavansiemeniä)

Puolita avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja hurauta sekaisin. Videolla joukkoon lisätään myös pellavansiemenrouhetta ja itsekin pidän pellavansiementen tuomasta purutuntumasta. Ne voi silti hyvin jättää poiskin. Säädä makeutta oman maun mukaan, mutta älä pelästy, jos maistat seosta ennen makeutuksen lisäämistä; lupaan, että sitruunan ja karvaan kaakaon maku muuttuu miellyttävän pehmeäksi suklaapilveksi.

Lusikoi valmis massa tarjoiluastiaan tai syö suoraan blenderistä. Katso samalla video, jossa tämä ruskea enkeli syntyy.

6.12.2007

Kultajyviä ja Ainoa Oikea hedelmäsalaatti

Filed under: Eksotiikkaa,Herkut,Kevyt,Optimoidut,Välipalaa — Meri @ 16.29

Mistä on pienet ruokablogit tehty? Kokeiluista, tärähtäneistä kokeista, pohjaan palaneista kuvista, hyvästä mausta ja hirvipaisteista, banaanista, mausteista, haasteista ja helmistä, kannustuksesta ja kommenteista. Nojuu, lässytys loppuu heti alkuunsa, mutta tämän postauksen kultajyvät on tosiaan kerätty kahden kommentoijan, Arjan ja Matleenan ohjeista. Aika jyviä ovatkin!

kaprispippuri

Arja kertoi ihastuneensa paahdettuihin mustapippureihin ja nostaneensa pippurinkulutuksen kertaheitolla kattoon. Myyntipuhe oli niin erinomainen luvaten pähkinäistä makua ja peräti umamia, että eilen illalla kasasin itseni ja pannut ja pistin tuulemaan. Tuloksena oli kuten luvattu, enemmän kuin osansa summa. Pähkinäisyys pehmensi pippurin tulisuutta ja sopi seuraksi paistetulle munalle kuin valettu. Arja ohjeisti ryöppäämään mustapippurit kolmesti, itse laiskana vain huuhtelin huolella lävikössä. Ehkä ryöppääminen olisi silti viisasta.

Paahdetut mustapippurit a la Arja

  • kokonaisia mustapippureita

Ryöppää mustapippurit kolmessa vedessä ja kuivaa vaikka talouspaperin päällä. Lämmitä paistinpannu ja paahda pippureita kuivalla pannulla, kunnes poksahtelevat kuin popparit konsanaan. Varo polttamasta, itse onnistuin telomaan muutaman pepan ihan mustaksi. Höystä paahdetuilla pippureilla ruoka kuin ruoka.

Toinen paahtoinen mauste on peräisin Matleenalta, ohjeen alkuperäinen nimi on Crispy capers. Itse olen syönyt ilmeisesti juuri näitä paahdettuja kapriksia syksyn Tanskan reissulla, kun sain alkupalaksi ilmiömäisen hyvää valkoista kalaa, kukkakaalipuretta ja höysteenä mahtavan makuisia, rapsahtavia kapriksia. Ja niistähän tuli kotioloissa aivan yhtä mielettömiä! Kokeilkaa, vaikkette kapriksesta piittaisi. Nämä ovat eliittiä.

Matleenan kaprispaahto

  • oliiviöljyä
  • pieniä kapriksia

Huuhtele kaprikset lävikössä kylmällä vedellä ja anna kuivaa. Kuumenna hyvä loraus öljyä pannussa ja paista kaprikset siinä ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta talouspaperille jäähtymään ja tarjoile esimerkiksi juuri kalan kera, tai miksei vaikka salaatissa. Tautisen hyviä! …jos ilmaisu sallitaan.

Jälkkäriksi pilkoin itselleni pitkästä aikaa maailmassani Ainoaa Oikeaa hedelmäsalaattia. Tätä on tehty omassa perheessäni aina juuri näin. Ja aina se maistuu yhtä ihanalta, ilman mitään sen eksoottisempia hedelmiä, marjoja tai mausteita. Pirskahteleva, raikas ja sopivasti makea. Parhautta.

hedelmäsallad

Hedelmäsalaatti

  • omenaa
  • appelsiinia
  • banaania
  • keltaista jaffaa (laitti käy)
  • hilloa

Kuori aplari ja banaani, pilko. Poista omenasta kota ja pilko sekin. Sekoita ainekset ja lisää mitä tahansa hedelmistä, jos se on aliedustettuna kombossa. Kaada päälle reilusti kylmää jaffaa ja lusikoi sekaan jonkin verran hilloa. Sekoita ja tarkista makeus ja happo. Lisää tarvittaessa limua tai hilloa. Kaikki punaiset hillot puolukka pois lukien käyvät tähän täydellisesti. Ole hyvä ja syö – tervetuloa (meidän) kotiin.

30.11.2007

Lisää pippuria! Eiku

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,Maidoton — Meri @ 12.36

pippurihedelmät

Luulin vihdoin päässeeni pippurin tai paremminkin pippureiden kimppuun jälkiruoan yhteydessä, mutta ei suinkaan! Wikipedia valisti minua jälleen ja kävi ilmi, että käyttämäni “pippurit”, rosee- ja mauste-, eivät ole pippureita lainkaan. Roseepippuri on nähkääs marja ja maustepippuri kuuluu myrttikasvien heimoon. Tai sitten joku wiksu wedättää pediaa ihan kybällä. Muistelen tosin Tinankin maininneen roseen marjaisuudesta.

Ohje on tosiaan Tinan köökistä, sen ihanan ruotsalaisen kokkikissan, joka on niin kotona omissa nahoissaan, että sitä on aina mukava katsoa. Reilu ja reipas ote ruoanlaittoon vetoaa sekin ja ohjeet ovat yleensä mielenkiintoisia. Nyt pyörivissä jaksoissa vieraillaan myös eri maissa ja tutustutaan niiden keittiöihin, mm. Tanska-jakso toi melkein tipan linssiin vaikka naurattikin, danskan ääntäminen ei ole ruotsalaisillekaan helppoa.

Reseptiin käytettiin Tinan ohjelmassa omenia, mutta mainittiin, että muutkin hedelmät sopivat. Kokeilin siis Granny Smithin käsipuoleen valtavaa sharonia, jotka elävät paraikaa kukoistuskauttaan. Se on se sama persimon ja kaki, josta on ollut aiemminkin puhetta ainakin vanhan blogin puolella.

Pippuriset hedelmät (neljälle)

  • 4 omenaa, sharonia, päärynää tai pari mangoa, ananasta tms.
  • 100 g voita tai maidotonta margariinia
  • 100 g ruokosokeria
  • 3 dl omenatuoremehua (laimensin omenasosetta vedellä)
  • 1 halkaistu vaniljatanko tai vaniljasokeria
  • 1 tl kokonaisia musta- tai maustepippureita
  • 1 tl roseepippureita

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön ja sujauta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Aseta uunivuoka uuniin lämpenemään. Kuori hedelmät, poista mahdolliset kodat. Voitele hedelmät pehmenneellä voilla joko leivontasudilla tai sitten ihan käsin läntäten, jos voi on vielä kovaa, se pehmenee käsissä hyvin. Pyörittele rasvatut hedelmät sokerissa. Ota lämmennyt vuoka uunista ja aseta hedelmät siihen. Iske uuniin 10 minuutiksi.

Murskaa pippurit eli marjat ja myrtit morttelissa ja sekoita niihin hieman vaniljasokeria, jos et käytä vaniljatankoa. Ota hedelmät uunista ja kaada niiden päälle omenamehu. Soseesta tehty versio toimi täysin. Levitä myös pippuriseos luonnon karkin ylle ja viskaa vaniljatanko joukkoon. Takaisin uuniin! Paistele vielä noin 20 minuuttia ja valele niin usein kuin jaksat mehusta ja hedelmistä muodostuvalla liemellä.

herccu

Nauti valmis tuote lämpimänä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa. Itse testasin ensimmäistä kertaa GoGreenin kauravispiä, joka oli oikein ihanaista. Maku on sen verran makea, ettei sokeria tarvitse, koostumus marenkimaisen kiiltävä (vatkauksen tuloksena) ja olemus tuhdimpi kuin esimerkiksi yhtä rasvaisessa  (20%) Floran Kevytvispissä. Maku ei ole sama kuin kermavaahdossa, mutta hyvä. Meillä komboon koostui kerman ja hedelmien lisäksi gluteenitonta porkkanakakkua, jonka ohje seuraa pian. Hillitöntä herkuttelua 😛

8.11.2007

Sitruunapiiras goes bananas

lemonpie

Sekaisin ei ole pelkästään sitruunapiiras vaan myös Muuli, joka on tänään suorittanut viimeisen tenttinsä, treenannut kovaa mikä on kivaa, syönyt maailman parasta sushia ja sashimia opinnäytetyöpartnerin huippuseurassa, juonut mahtavinta skumppaa evö (Carrington) ja saanut ensimmäistä kertaa koskaan keittiön “terveisinä” suklaakakkua!

Tässä vaiheessa olimme tilanneet jo laskut, mutta eihän kukaan tervejärkinen tahmeaan suklaakakkuun, vanhan ajan vaniljajäätelöön ja mansikoihin syle, posket punaisina repeilimme ja söimme, lähetimme keittiöön kiitokset ja hyvä että selvisimme ravintolasta kunnialla ulos. Vaikka mitä siitä kunniasta, yliarvostettua. Ravintorajoitukset romukoppaan! Ja ihan mahtavaa, opinnäytetyöprosessi sai arvoisensa lopun. Olen rakastunut.

Nyt kun on menty heittämällä ohi otsikon, peruutetaan vähän ja valmistetaan se piiras. Kyseessä on paleo-ruokavalion edustaja (kuten kokonatsjädekin), joka siis tarkoittaa, että ruokavaliossa jäljitellään paleoliittisen kauden ihmisen ruokailutottumuksia. Lyhyesti kuvailtuna paleossa syödään lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Sen sijaan maitotuotteita, viljoja, soijaa tai sokeria ei käytetä.

Piiraiden valmistus sujui hyvin siihen saakka, kun piti valmistaa täyte. Valmistin kuten ohjeistettu (puolikkaan annoksen tosin), mutta täytehän ei sitten hyytynyt koskaan, ei edes lepuutettuaan jääkaapissa koko ravintolaillallisen ajan. Onneksi tiukan paikan tullen sitä joskus syntyy jotain vielä parempaa. Eihän siinä mennyt kuin nanosekunti tuumatessa, kun jo kaivoin varabanaanin pakkasesta ja muokkasin sen blenderissä jäätelömassaksi, maustoin kanelilla Rosmariinin tapaan. Kaadoin siis sitrustäytteet viemäriin ja täytin kipot banaanilla.

Törkeän hyvää! Piiraissa maistui ihanan rapeiksi kärähtäneiden mantelipohjien lisäksi kanelinen banaani sekä hiven lime-sitruunaseosta. Toisen laitoin pakkaseen odottelemaan huomista. Ai että.

Pohja

  • 2,4 dl mantelijauhoa
  • 3 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • 4 taatelia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Sekoita ainekset blenderissä massaksi. Painele massa neljään muffinssipellon koloon pohjalle ja reunoille tai vaikka irtosilikonimuffinsvuokiin (käytin itse näitä, toimivat hienosti). Jos vuoka ei ole silikonia, voitele se tai päällystä leivinpaperilla. Lykkää pohjat uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes reunat osoittavat tummumisen merkkejä. Ota jäähtymään.

Valmista täyte. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, jos joku vaikka osaisi kertoa, mitä tein väärin tai oliko tällä missään vaiheessa mahkujakaan toimia? Perässä sitten bananasversio.

Sitruunatäyte

  • 6 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • raastettu sitruunan kuori (tai limen-)
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 munaa

Laita sitruunamehu, sitruunankuori ja hunaja kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia. Vatkaa munat kulhossa haarukalla rikki ja lisää seokseen vähitellen niin, että sekoitat koko ajan kunnolla, jotta täytteestä tulee tasainen. Siirrä jäähtymään. Kun täyte on hieman jäähtynyt, jaa se pohjakuoriin ja siirrä leivokset jääkaappiin tekeytymään. Tai tekeytymisestä en tiedä, mutta täytteen kuuluisi jähmettyä, mihin se ei ainakaan Apinakeittiössä alistunut.

bananapie

Joten;

Banaanitäyte

  • 2 Reilua banaania pakkasesta
  • kanelia

Anna banaanien hieman sulaa, aja blenderissä kunnes muodostuu jäätelönkaltainen massa. Mausta kanelilla, kaada torttupohjista sitruunalitku pois ja korvaa banaanilla. Sitruunatäytevälivaiheen saa skipatakin, mutta siitä saapi kauniimpia kuvia. Skål!

7.11.2007

Banaanille seuraa (kookosjäde)

Filed under: Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 22.11

Aijaijaijai ananas-bananas, oijoijoijoi coconuts! BB-Pertun (?) signature-räpäytys käy tähän aiheeseen kuin nakutettu. Olenpa huudellut sitä ennenkin, ei mikään turha rytmi. Mielikuvissa alkavat heti kaislahameet kahahdella ja kookospähkinät napsaa!

kookosjäädyke

Kyseessä on pakastebanaanin tapaan jäätelönkaltainen herkku, joka ei vaadi jäätelökonetta eikä Jakkiakaan, vaikka Jakki olisikin kiva, ja on maidoton ja sokeriton. Banaani saa siis vihdoin seuraa pakkaseen tästä simppelistä sorbetista. (Symppaan muuten entistä enemmän ruokakuvaajia. Vaniljajäätelöä lienee yhtä mahdoton kuvata.)

Ohjetta on jälleen kerran mahdollista soveltaa tuhannella ja yhdellä eri tavalla, mutta laitan tähän ihan perusversion. Itse käytin kevyt-kookosmaitoa ja purkkiananasta kun muutakaan ei ollut, ja lisäsin joukkoon paloiteltuja pecan-pähkinöitä. Ananaksen tilalla voi käyttää mansikoita, mustikoita, persikkaa, mangoa… Ymmärrätte idean.

Über-luksusta lienee banaanin ja kookosmaidon yhdistelmä, sillä banaanissa on huomattavasti vähemmän nestettä kuin esim. käyttämässäni ananaksessa. Suosittelen täysrasvaista kookosmaitoa tai jopa kookoskermaa, mutta tämäkin oli niin hyvää, että olisin syönyt toisen annoksen heti perään, ellen olisi muodostanut itseni ja pakastimen väliin ihmismuuria esteeksi.

kookossorbee

White on White (kookosjäätelö)

  • 250 ml kookosmaitoa
  • 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja
  • 1 tl vaniljauutetta (jos haluat, muutenkin voi maustaa)
  • (pähkinöitä)

Valmistele hedelmät kuorimalla ja paloittelemalla, lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurauta tasaiseksi, melko nestemäiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit ja kahvikupit käyvät hyvin). Pakastin itse laseissa, mutta laakeammassa astiassa jäätymistulos olisi tasaisempi.

Anna levätä pakkasessa vähintään tunti, omalta kaapiltani vei reilut puolitoista tuntia jäädyttää sopivaksi. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Tosin mihinkäs sitä on kiire ahneella muulilla 😉 Päälle voi vielä halutessaan lurauttaa vaahterasiirappia tai lisätä pähkinärouhetta, kuten vain.

Ajatus on peräisin Performance Menun ohjeesta.

Edit 8.11.2007: lisäsin ensimmäisen kuvan, joka on otettu eilisestä saakka pakkasessa olleesta kookosjädestä. Kuten huomaatte, kyse on ennemminkin jäädykkeestä. Sulaa se silti suussa! 😛

3.11.2007

Jamien ylivedot muffinssit

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 15.12

luumumuffins

Kokkailinpokkailin näitä Jamien Eksklusiivisia mansikkamuffinsseja tuossa elokuulla, ja vihdoin pääsin uusintamaan reseptin, jota voin vain lämpimästi suositella. Omaan makuuni ei parempaa muffinssia ole. Skaalasin tällä kertaa taikinan pienemmäksi niin, että siitä valmistui kaksi suurta muffinssia, yksi molemmille aterioijille. Lisäksi tuore luumu korvasi mansikat, kun tuo möllykkäsesonki tuppaa olemaan hippasen bygones. Jos haluat siis kerralla enempi muffaa, vaella alkuperäisreseptin lähteille.

Hehkeä luumu (2 Amerikan muffinssia)

  • 25 g voita
  • 22 g manteleita (n. 6kpl)
  • 40 g tomusokeria (tai himpun vähemmän)
  • 22 g jauhoa
  • 0,1 tl leivinjauhetta
  • 1 valkuainen
  • 1 tuore luumu (kypsä)
  • ropsaus kanelia

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sulata voi ja jätä odottamaan. Puolita luumu, poista kivi ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet kattilaan ja tilkka vettä perään, kiehuttele hetki niin että pehmenevät. Murskaa mantelit ja sekoita ne muihin kuiviin aineisiin. Lisää joukkoon valkuainen ja sulatettu voi, sekoita. Paloittele n. kolmannes pehmeistä luumuviipaleista pieniksi kuutioiksi ja kääntele taikinaan. Jaa taikina kahteen jättimuffinsmuottiin (paperi- tai silikoni-). Lisää loput luumuviipaleet taikinan päälle. Uuniin ja n. 20-25 minuuttia, tarkkaile. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin NAUTIT.

Ihan tässä debytoin luumuleipurina ja täytyy taputella itseään olalle, kun niin onnistuneesti. Kosteita, meheviä, mausteisia ja pähkinäisiä. Helppoakin, kun ei vatkata tarvihe.

17.10.2007

Jäätelökesä jatkuu

Filed under: Banaani,Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 17.00

Taas on oltu tötteröllä eli ajettu pakastettua banaania jos jonkinlaiseksi herkuksi. Vieraalleni tarjoilin banaani- ja suklaajäätelön yhdistelmän kevyesti carob-jauheella maustetun cashewkerman ja pecan-pähkinämurskan kera. Itse maustoin jätskini rommiesanssilla. Yllä samaista himpun suklaista cashew-kermaa. Kyllä oli hyvää!

rommibanaanijäde

15.10.2007

Muistan jäätelökesää (U-u-u-uU)

Filed under: Banaani,Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Maidoton — Meri @ 10.03

jäätelöö

Elävän ravinnon jäätelö on banaani pakkasessa. Saattaa kuulostaa köyhältä, mutta se on kaikkea muuta! Kun pakastetun banaanin pistää tehosekoittimessa tasaiseksi, muodostuu mieletön jäätelömäinen massa, jonka kuohkeus ja luonnollinen makeus ovat melkein parempaa kuin se lehmäjäde. Massaa voi maustaa ainakin kanelilla, carobilla, kaakaolla, vaniljalla ja marjoilla, miksei myös esansseilla ja alkoholeilla. Olen vasta Jakki Jäätelökokki – urani alussa, joten tuoteperhe laajenee vähitellen. Ja tätä ei myydä Nestlelle.

Banaanijäätelön überhyvä puoli on myös sen maidottomuus, nyt kun ilman sitäkin yritän sinnitellä. Jäde on ehtaa luonnonkarkkia! Eikä sitä konetta tarvita mihinkään, tavallinen pakastin piisaa. Tässä perusohje, jonka kanssa voi sitten lähteä seikkailemaan.

Maidoton jäätelö

  • 1 tai useampi Reilun kaupan banaani

Kuori banaanit ja paloittele pariin osaan. Laita pakkaseen pussissa tai rasiassa ainakin pariksi tunniksi tai ihan tulevaisuuden varalle vaikka pidemmäksikin aikaa. Kun jäätelöhimo sitten iskee, ota banaanit hetkeksi sulamaan. Kun ne alkavat hellittää umpijäästä, aja ne tehosekoittimessa tasaiseksi ja kuohkeaksi massaksi. Ajaa saa vähän pidemmän aikaa kuin vain murskaksi. Valmis!

Tässä vaiheessa voit maustaa satsin tai esimerkiksi osan siitä. Itse valmistin jäätelöksi yhden banaanin, josta otin puolet massasta erilleen. Toiseen puoleen hurautin hyvin sekaisin 1,5 teelusikallista carob-jauhetta, jota saadaan johanneksenleipäpuusta ja joka muistuttaa kaakaota. Laitoin satsit vielä pakkaseen ennen nauttimista ja soseutin myös viisi hieman sulanutta mansikkaa sorbetiksi.

Jälkiruoka-ajan saavuttua otin jäätelöt esiin ja kokosin ihanan trion; banaanijäätelöä, suklaajäätelöä ja mansikkaa. Päälle hasselpähkinärouhetta. Mmm mmm mmm.

Ettei mene ihan nautiskeluksi, mainostan samalla Hesarin uutta blogia ja bloginpitäjää. Kukapa muu kuin vaikuttavan Sarasvatin hiekkaa – kirjan tekijä Risto Isomäki on liittynyt blogaajien joukkoon ja kirjoittaa niistä tavallisista aiheista kuten maailmanlopusta. Tänne päin, Pallo hukassa.

P.S. Jakki ja jäätelökone oli yksi lapsuuteni suosikkikirjoista Piilomaan pikkuaasin ohella. Parasta oli, kun kiharaturkkinen jakki painoi kotilon korvaansa vasten ja kuuli meren.

11.10.2007

Tryffelimuuli metsällä

Filed under: Herkut,Suklaa — Meri @ 15.02

tryffelit

Ettei mene ihan eläväksi pöperöksi koko puuha, tähän väliin pala makeaa. Ja tottahan toki juuri suklaata! Kuten tämän päivän lehti kertoi, tumman suklaan suosio on Suomessa kasvussa. Ja siihen lisäisin, että niin tumman suklaan, teen kuin punaviiininkin sisältämät flavonoidit suojaavat verisuonia. Myös mielenterveyttä, sanoisin, kohtuullisissa määrin.

Ensimmäinen kokeiluni suklaan maustamisen maailmassa sijoittuu itsestään selvästi iiseihin tryffeleihin. Kaivoin esiin perusohjeen jota sitten tuunailin erinäisin eliksiirein. Makuni olivat seuraavanlaiset:

  • piparminttu ja pinjansiemenet
  • kardemumma
  • rommi ja macademiapähkinät

Minttuiset sekä kardemummaiset suklaamuhkut saivat koristeekseen vielä värikkään suklaanapin, jonka ylikansallista valmistajaa en halua tässä markkinoida. Pyydän saada huomauttaa, että nämä Valiojäätelöäkin nykyään hallitsevan suurvalmistajan tuotteet ovat päätyneet haltuuni täysin yllättäen ja pyytämättä. Ruokaa ei kuitenkaan sovi haaskata, siksi siis sillä näet nimittäin.

Suklaatryffelit

  • n. 170 g tummaa suklaata (itse käytin 70% tai tummempaa)
  • 2 keltuaista
  • 2 rkl kermaa
  • 2 rkl voita
  • makuaineet

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen muut ainekset. Sekoita tasaiseksi, mausta ja jaa pieniin karkkivuokiin. Koristele jos siltä tuntuu ja siirrä jääkaappiin jähmettymään. Tällä lailla tehtynä konvehdit pehmenevät melko nopeasti huoneenlämmössä, jolloin ne voi nauttia lusikallakin, esimerkiksi sillä kultaisella, joka joillakin on syntyessään suussa.

Kaikista tuli hyviä, ei kai kermalla ja voilla voikaan pahasti pieleentyä, ja jokaisella maistajalla oli oma suosikkimakunsa. Kardemumman suhteen jatkan viilailua, siihen olen itse niin kovin ihastunut. Mutta herkkuisalle huviretkelle sulan suklaan maailmassa saapi pakata viinakaapistaan lähes mitä tahansa ja kaivaa kuivakaapistaan pähkinöitä, rusinoita, karkkeja, esansseja, kookosta, mausteita, siemeniä, vuohenjuustoa, muroja, hiutaleita tai hedelmiä. Kyllä sen sitten huomaa jos idea oli huono. 😀

9.10.2007

Suurenmoisia suomuuraimia

lakka2

Kaikki alkoi, kun sain kaupasta tilaamani lakat eteeni. Muovisessa rasiassa luki Suomuurain. Mielikuvitukseni sukelsi välittömästi Aili Somersalon satumaiseen kirjaan Mestaritontun seikkailut, jolla on merkittävä rooli lapsuuteni mielikuvissa. En tiedä, mainitaanko suomuuraimia kirjassa lainkaan, mutta mielessäni Sammaleisen (noita) salaperäinen majapaikka suolammen virvatulineen yhdistyy täysin muuraimiin ja sen kaltaisiin. Kuten Wikistä selvisi, lakalla on muitakin nimiä; tunnetun hillan lisäksi kultaista marjaa sopii kutsua lintiksi tai valokiksi.

Muhkeat muuraimet pääsivät arvoiseensa seuraan Elävän ravinnon piiraassa, joka täyttää myös esimerkiksi paleoliittisen ruokavalion tunnusmerkit, ollessaan myös vegaaninen, gluteiiniton ja maidoton. Ennen kaikkea kyseessä on pähkinäinen, hedelmäinen ja marjainen herkku, joka kyllä maistuu.

Menneellä elävän ravinnon kurssilla valmistimme samanlaisen piiraan puolukoista ja ohjetta voikin varioida lähes loputtomiin omin mielisiemenin, -pähkinöin, -marjoin, -hedelmin, miksei mausteinkin. Tein kolme annosta eli reilun neljänneksen tästä ohjeesta, joka täyttää sopivasti normaalin piirakkavuoan.

Elävän ravinnon piirakka

  • 2 dl manteleita
  • 1 dl auringonkukansiemeniä
  • (0,5 dl hasselpähkinöitä)
  • 6 kpl taateleita (käytin tuoreita, kuivatutkin käyvät, ne voisi liottaa)
  • 2 omenaa
  • 1 rkl sitruuna- tai tyrnimehua
  • 0,5 litraa marjoja
  • 2 banaania
  • (2 päärynää)
  • (kanelia)

Liota manteleita, auringonkukansiemeniä ja hasselpähkinöitä vedessä 4-8 tuntia. Huuhtele ja laita tehosekoittimeen. Lisää taatelit pilkottuina ja aja mureaksi massaksi, ei tahnaksi. Raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja sekoita niihin sitruunamehu. Sekoita raaste ja murea massa, mausta halutessasi kanelilla tai kuivatulla inkiväärillä. Taputtele taikina piirakkavuokaan, myös reunoille sen verran kuin riittää.

lakka3

Soseuta banaanit haarukalla. Kuutioi päärynät pieneksi kuutioksi ja lisää banaaniin. (Päärynät voi jättää poiskin, mutta kokemukseni mukaan sopivat todella hyvin.) Levitä seos piirakkapohjalle. Levitä lopuksi marjat seoksen päälle ja painele ne kevyesti täytteeseen, etteivät vieri leikatessa. Vuoan pohjalle voi levittää siemeniä tai pähkinäjauhoa, jos haluaa estää pohjan tarttumista kiinni vuokaan.

lakka4

lakka5

Valmista oheen cashew-kerma, johon tässä uusi, parempi ohje. 🙂

Cashew-kerma

  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 1,5 dl vettä
  • 2-3 taatelia (tuoretta tai liotettua, liotetut liotusvesineen)
  • (luonnonvaniljaa)

Huuhdo pähkinät ja sysää blenderiin veden ja taateleiden kera. Lisää vesi vähitellen, niin saat kermasta sopivan paksuista. Maistele myös taateleiden välillä. Itse passasin vaniljan, mutta tätähän voi kukin maustaa kuten parhaaksi katsoo. Kerma on aivan ehdoton pari piiraalle!

pokaali

Opin muuten viime kerralla, että cashew-pähkinää ei tarvitse liottaa, sillä se on jo kuumennettu keräysvaiheessa eikä siten ole varsinaista elävää ravintoa. Ei cashew silti pahaksi ole ja maku on erinomainen.

Itse kokeilin kotona piirasta suoraan annosvuokiin, jolloin kiinnitarttuminen ei ole ongelma. Erittäin hyvin toimi annoksen rakentaminen lasiin, jolloin se oli hieman runsaampi ja mukava syödä.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress