MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

23.12.2007

Länteen ja itään, muulia ei pysäytä mikään!

Filed under: Överi,Lätinää,Napot,Nuts!,Suklaa — Meri @ 18.04

Niin rouheat pari päivää takana, että rakas Monkey on jäänyt ihan hunningolle. Mutta piankos sen turkki taas kiiltää ja silmissä on tuttu pilke. Perjantaina valmistuin siis toimintaterapeutiksi, jota juhlittiin asian vaatimalla vilkkaudella skumppaa säästämättä!

Lauantaina vauhti ei hidastunut lainkaan. Vuoden viimeisten GPP-treenien jälkeen suunta kävi kohti Hyvinkäätä ja hevostalleja. Vaikka juhlinnan jälkeinen väsymys lievästi painoi, kapusin urheasti Benjaminin selkään ja pistin parastani. Benkku oli Peppi Pitkätossun hevosen Pikku-ukon näköinen täplikäs poni ja laji lännenratsastus. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ja vielä kauboina! Hilpeintä oli yrittää saada heponen seisahduksiin länkkärityyliin istunnalla ja sanomalla whoa. Nauratti niin kovasti ettei viesti tuntunut menevän perille 😀 Sitä paitsi Benkkukin oli varmaan juhlinut edellisenä päivänä, sen verran kovasti sitä sai ajaa eteen liikkeen aikaansaamiseksi.

Lännestä matkattiin kotiin ja suoraan itään eli ystävien luokse viettämään perinteistä venäläistä iltaa. Tänä vuonna tarjolla oli bortschia, blinejä erilaisin päälisin sekä mustikkakukkoa. Ensimmäistä kertaa ko. eventissä uskaltauduin syömään mätiä, ja alustavasti pidin enemmän muikun- kuin siianmädistä. Kahvin kanssa imailtiin port-viinin ohella kommentoija Matleenan vinkistä valmistamiani Nigellan fudgeja, joista pidettiin kovasti. Oli mieletöntä, kiitos J ja V ja kaik. <3

fudge

Että väsyneenä mutta onnellisena täällä keräilen kappaleitani ja koetan saada joulupuuhat pakettiin. Vielä olis listalla tanskalaisten uppopaistettavien (!!) kekujen valmistus ja pientä pakkaamista, sit leffaan relaamaan. Tämä postaaminenkin tuntuu vaativan ylimuulisia voimia, onneksi niitä on. 😉

Valmistujaisiin äidiltäni tilaaman maailman parhaan voileipäkakun ohje seuraa heti, kun saan siitä tarkan version. Tässä vielä helpot ja herkut fudget. Issekkii maistoin maidosta huolimatta. 😛

Tahmeat kuutiot (eli suklaa-pistaasi-fudge, Nigella Express, n. 64 kpl)

  • 350 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
  • 1 prk/397 g (makeaa) tiivistemaitoa
  • 20 g voita
  • 150 g pistaaseja (kuorineen siis reilummin)
  • (ripaus suolaa)

Paloittele suklaa. Kuori pistaasipähkinät ja murskaa ja pakastepussissa kaulimella mäiskien, jätä joukkoon isompiakin paloja. Laita suklaa, tiivistemaito ja voi paksupohjaiseen tai haudekattilaan. Jos pistaasisi eivät ole suolattuja, voit heivata myös ripauksen sitä seokseen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes se on tasaista ja suklaa on täysin sulanut.

Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos 23 cm suorakaiteen malliseen laakeaan astiaan. (Itse käytin kahta kaupan suurempaa foliovuokaa, sellaisia makaruunilaatikolle tarkoitettuja.) Anna jäähtyä ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa fudge n. 3×2 cm paloiksi ja säilytä pakkasessa, josta ne ovat suoraan valmiita syötäviksi. Erityisen hyvin kuutiot sopivat kahvin kanssa.

fudge2

17.12.2007

Uunituoretta kultaa

Filed under: Lätinää — Meri @ 18.22

Töttöröö! Fanfaarit raikaavat Apinakeittiössä ja punaista mattoa levitellään kavioiden alle, sain nimittäin tänään Foodyn Kultainen muffinssi -palkinnon. Aika huojentavaa, että nimenomaan muffinssin eikä muffinin, sillä jalometallisinkaan leivonnainen ei välttämättä olisi ollut niin tervetullut kuin reilusti ässä pokaali. Foody jakaa Kultaista muffaansa omien sanojensa mukaan laadukkaille ruokablogeille. Tässä se kiiltää:

kultamuffa

Pikkuruisen kultamuffakuvan lisäksi palkinnoksi on tuloillaan WSOY:n kirja Makuelämyksiä. Sellaisia lienee siis tiedossa after partyjen aikaan. Valitettavasti en ehtinyt vielä tilata kuvaajaa, joten tarjolla ei nyt ole fotoa Ylimuulista muffinssi kainalossaan. Ehkä täytyy muuten olla hivenen otettu. Laatuburro. 😉

Lisään palkinnon lukuisten muiden mitaleideni ja pokaalieni seuraan. Palkintohyllyltä löytyy ei siis sonnia vaan mm. lentopallomitali (olenhan 163,5 cm pitkä), ensimmäisellä luokalla saatu kunniakirja koulun kykyjenetsintäkilpailusta jossa lauloin Bonzo pieni leikkihauvan sekä samana vuonna saatu stipendi “kaikkien kaveri” vain muutamia mainitakseni.

13.12.2007

A1-/A2-maitoproteiini: ristiretki jatkuu

Filed under: Lätinää,Maidoton,Terveys — Meri @ 14.14

Hetki sitten HS:n yleisönosastolla kirjoitettiin maidon sisältämien A1- ja A2-proteiinien eroista, kuten Monkeyssakin referoin. Kirjoitus on toistaiseksi kerännyt Hesarissa vain yhden vastineen, kun professori Kari Salminen kirjoitti eilisessä 12.12. lehdessä otsikolla Maidon proteiinia syytellään turhaan. Salmisen mielestä tutkimustulokset eivät osoita yhteyksiä tautien ja A1-maidon välillä, vaan esim. mahdollinen yhteys diabetekseen on vain yhden tutkijaryhmän hypoteesi. Voi olla, että yhteyttä ei ole. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen, kun asiaa nyt tutkitaan. Kaikki uudet asiat ovat ensin vain yhden ryhmän tai yhden henkilön ajatuksia. Kehitys kehittyy, tiedättehän.

Mutta mielenkiintoisempiakin uutisia on liittyen A1-/A2-problematiikkaan. Juhana Harju käsittelee aihetta erinomaisessa blogissaan Aamiainen ruohikolla useampaankin otteeseen. Ko. blogista löysin mm. tiedon, että A1-proteiini hajoaa juustojen kypsytysprosessissa. Eipä ihme, että juustot sopivat itselleni edelleen ongelmitta. Riivasin Juhanaa hieman lisää, ja ilmeisesti myös lähes kaikki vuohenmaito on A2-maitoa, samoin kuin pääosin ranskalaisten lehmien maito.

Lisäksi laitoin Juhanan kehoituksesta e-postia Valion tutkimusosastolle ja kyselin, hajoaako proteiini mahdollisesti myös muissa maitotuotteiden valmistusprosesseissa, kuten vaikka jogurtin. Samalla kysyin heidän yleistä kantaansa A1-/A2-proteiinikeskusteluun, jään odottamaan vastausta kieli pitkällä.

Odottaessani aion juhlia kokeilemalla pitkästä aikaa vuohenjuustoista ruokaa. Tämähän on varsinainen joulu. Joyeux noël, jotta ranskalaisille lehmillekin menee jakeluun!

5.12.2007

Piparkakkupallo tulee – ota koppi!

Filed under: Lätinää — Meri @ 13.45

Jos voisin syödä maitotuotteita, tekisin joulukuun ruokahaasteeseen Tinan keittiössä juuri valmistettuja gorgonzola-piparikääröjä. Nyt on lähdettävä etenemään muuta reittiä. Tosin joku roti täytyy kokeiluissakin säilyttää, ettei päädy ihan daavidiksi. Kun nyt vihdoin on aikaa, olisi alati leipurihommissa ja olen ollutkin. Spämmään teitä pian lisää ohjeilla, nyt alkaa tehdä mieli jo suolapalaa.

2.12.2007

Monkey Today: maitoa ja kirjallisuutta

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 12.33

Aamun lehti toi taas mielenkiintoisia uutisia. Mielipideosastolla Pirjo Pölönen kirjoittaa Uudessa-Seelannissa muutama kuukausi sitten ilmestyneestä kirjasta Devil in the Milk, joka käsittelee maidon terveysvaikutuksia. Maatalousalan tutkija Keith Woodford on koonnut kirjaan tuloksia yli kymmenen vuoden ajan tehdyistä tutkimuksista maidon A1- ja A2-proteiineista. Riippuen karjasta maidossa on aina jompaa kumpaa. Suomalaiset lehmät tuottavat kuulemma pääosin A1-proteiinia, joka tuottaa A2-proteiinista poiketen mm. voimakasta oksidanttia.

Kirjassa käsitellään A1-maidon ja tiettyjen sairauksien yhteyttä. Sen mukaan A1-maito on liitoksissa mm. diabetekseen ja sydänsairauksiin, joista jälkimmäisissä Suomi on maailman johtaja. Sen sijaan A2-maitoa juovissa maissa, kuten Ranskassa, sydäntauteja esiintyy selvästi vähemmän. Myös laktoosi-intoleranssi ja maitoallergia saattavat olla liitoksissa maidon proteiiniin. Tutkijoiden mielestä lisätutkimusta tarvitaan ja Woodford ehdottaakin kirjassaan Suomea puolueettoman tutkimuksen (eikö kaiken tutkimuksen pitäisi olla tällaista?) tekijäksi A1-maidon suuren kulutuksen ja sairastavuuden vuoksi. Let’s!

Vuohen maidossa on muuten A2-proteiinia, ja se sopii usein niillekin, jotka eivät lehmänmaitoa siedä. Itsekin pystyn käyttämään maitotuotteita esim. Italiassa. Uudessa-Seelannissa on nykyään tarjolla myös A2-maitoa, joka myy kuin häkä.

Kirjoista puheen ollen, Hesari esittelee kulttuurisivuillaan kiehtovalta kuulostavan kirjan Ja ihminen loi jumalat, jossa uskontoja selitetään aivojen rakenteella kognitiotieteen näkökulmasta. Tämän Pascal Boyerin teoksen lisäksi lukulistalla on Richard Dawkinsin The God Delusion sekä Waltarin Turms kuolematon. Paraikaa iltaisin kuluu Isomäen Litium 6, jonka kirjoittaja antaa myös päivän lehdessä neuvoja ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Että luetaan sitä joskus muutakin kuin keittokirjoja 😛

20.11.2007

Pirtelöistä ja pikkujouluista

Filed under: Lätinää — Meri @ 9.43

Tämän aamun Hesarissa oli mieltäylentävä kuva ja kuvateksti. Juttu sinällään on kurja, mutta ei nyt kovin yllättävä; hampurilaisravintoloiden pirtelöistä yli neljännes on huonolaatuisia. Kuvassa Olli Pelkonen imee banaanipirtelöä vakavana ja kommentoi uutista: “Se panee miettimään. Toivoisin silti valikoimiin vadelmasuklaata.” Hillitöntä 😀

Hillitöntä oli ruokablogaajien pikkujouluissakin lauantaina, Martan armoilla kokatessa ja sittemmin Baker’sissa. Kuten raportoitu, meininki oli pääosin hurjan hilpeä ja välillä myös silkasti hurja. Aito pikkujouluiseen tapaan iltaan mahtui kiihkeitä tunteita, ei vähimpänä Välispiikin hurmaava liikuttuminen Suomen jalkapallomenestyksestä. Tantsulattiallekin päästiin ja kotimatka kuljettiin tyynessä lumisateessa hiljaiseksi dempatussa valkoisessa kaupungissa. Oih.

Aion muuten blogata Louhisaaren piiraat, jos jouluinen seurani minulle sen suo? [Edit: no enpäs blogaakaan! Ohje nimittäin löytyy jo Pastanjauhajilta. :-)] Itselläni ei ollut kameraakaan, että kuvienkin suhteen olen muiden varassa. Oli miten oli, pian Monkeyfoodissa taas porisee! Haastedediskin lähenee, kaik mukaan.

11.11.2007

Mökkimenu

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Napot — Meri @ 19.51

Lähdettiin eilisten treenipikkujoulujen jälkeen piipahtamaan mökillä ja palattiin vasta tänään iltapäivällä isänpäivälounakselle. Mökillä oli märkää, mutaista, kodikasta ja mahtavan leppoisaa. Ohjelma koostui saunomisesta ja kokkauksesta nokkauni- ja löhkäyshöystöin (löhkääminen on sitä sohvan pohjalla tapahtuvaa velttoutta).

Ruokakin oli mielenkiintoista heti alusta saakka. Nautimme nimittäin tuloatriaksi PURKKIhernekeittoa! JOOJOO, sitä klassista, tosin luomuna. Sitä juuri, jonka poltin pohjaan ennen kuin minuun iski kokkikärpänen ja hylkäsin hernerokan vuosikausiksi. Lisämausteilla sinappia unohtamatta soppa maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Hernekeiton suomin supervoimin valmistelimme sitten illan mittaan ja saunomisen lomassa kaikenmoista purtavaa.

Alkupalaksi ja napoksi palsternakka- ja lanttulastuja. Näitä on tehty ennenkin. Pannu neloselle ja lämpimäksi, juures (mm. bataatti toimii hyvin myös) veitsellä lastuiksi ja pannulle. Annetaan oikein kuivahtaa, maustetaan suolalla ja paprikajauheella tai grillimausteella, kuten eilen.

lastuja

Lisukkeeksi öljyssä, suolassa, pippurissa ja valkosipulissa tunti-pari marinoitua tuoretta parsaa, joka viihtyi uunissa reiluhkon ajan ja oli mahdottoman mehevää ja maukasta.

parsaa

Broilerin koipireisiä, jotka viihtyivät uunissa parsojen kanssa myös marinoiduttuaan aikansa muistaakseni soijasta, Worchestershirestä ja ties mistä tehdyssä liemessä. Todella mainiota eikä lainkaan kuivaa, kuten kana joskus.

koipireisi

Lisäksi tarjolla oli uunissa tehtyä kuhaa, Lihansyöjälle lihaa ja salaattia. Jälkiruokaakin pisteltiin hyvällä halulla, siitä pian oma postaus! On se metsäilma ihmeellistä, hyvin se friskaa päätä ja niskaa kuten Aaro Hongan iki-ihanissa poikakirjoissa (Iloinen internaatti ja Riuska ratsuväki) sanottiin.

ateria

5.11.2007

Ruokaa ravintolaköökistä

Filed under: Lätinää,Sushi — Meri @ 9.26

Koen itseni kaikkea muuta kuin päteväksi ravintolakriitikoksi, siksi kerron vain lyhyesti viime aikojen bongailuista ja vähän suosikeistakin. Etenen maantieteellisesti katsoen kotioveltani kohti keskustaa.

Lemon Grass on tuore thaimaalainen ravintola Kallion sydämessä (Kolmas linja 12) ja ihan naapurissani. Olen ruokaillut paikassa kolmesti, kaksi kertaa listalta (kanavartaat, hapanimeläkalaa) ja kerran lounaan (tofua ja nuudeleita). Ruoka on erinomaista, palvelu ystävällistä ja paikka kotoisa. Annokset ovat mukavankokoisia ja lounaaseen kuuluu keitto ja jälkiruokameloni. Lemon Grassista on muillakin ollut vain hyvää sanottavaa. Ekstraplussaa onnenkissasta, joka vatkaa lykkyä akkunassa sekä ovensuuhun asetetuista lahjoista (jumalille?).

Silvoplee (Toinen linja 3) on kaupungin harvoja kasvisravintoloita. Paikka aloitti puhtaasti elävän ravinnon paikkana, mutta siirtyi pian myös lämpimän kasvisruoan pariin. Paikka toimii periaatteella punnittava buffet, lautaselle saa kerätä haluamansa päivittäin uusiutuvasta valtavasta valikoimasta maukkaita kasvisruokia. Proteiininlähteitä on käytetty kiitettävästi ja maitotuotteet on korvattu kaura- ja soijatuotteilla. Siemenkastikkeet ja soijabolognese ovat erityisesti kokeilemisen arvoisia. Paikalle ei välttämättä lämpeä ensikäymältä, mutta odottakaas kun pääsette makuun!

Mayassa voi maistella monenlaista tortilloista salaatteihin ja pihviin. Mikonkatu 18 ei vakuuttanut ensivierailulla, mutta nyt uuden yrityksen tuloksena olin todella tyytyväinen grillattuun kalaani, jättikatkoihini, kasvis-quinoaan ja maitoa sisältänyttä hummerikastiketta paikanneeseen punasipulivinaigretteen. Huhu kertoo, että Mayan lounas on myös runsas sisältyvine keittoineen ja salaatteineen.

Kluuvikatu vitosen Belge on ollut kohteena useita kertoja vuosien varrella, aina ihan kelpo ruoin. Viime visiitillä annos oli kuitenkin yliveto, savustettu merilohi sitruuna-chilikastikkeella, jättikatkavartaalla, parilaperunalla ja pinaatti-fenkolipaistoksella suli suussa. Valikoima ei kuitenkaan vedä puoleensa sushinkaltaisella vetovoimalla.

Yume on japanilainen ravitsemusliike, Kluuvikadulla sekin, Belgeä vastapäätä. Miljöö on mukavan lämmin ja kaunis, palvelu epätyypillisen pulppuavaa. Miso, sushi ja sashimi maistuivat kovasti hyvälle ja alkuun tuotu “kokin terveinen” oli toki boonusta. Paikasta jäi mukava mieli, vaikka hinnat hipovatkin opiskelijan taivaita.

Ja lisää japanilaista! Kämp Galleriassa sisällä sijaitseva Zen Sushi ei vakuuttanut lainkaan. Paikka on mielestäni pikaruokaravintolahenkinen, joskin ihan tyylikkäästi, palvelu ei oikein asiantuntevaa ja ruoka keskinkertaista. Lounaspaikkana varmaan ihan okei, mutta itse valitsen tämän kokemuksen perusteella edelleen Ichibanin.

Koto on jälleen japanilainen ravintola, Kalevankatu 21:ssä, miellyttävä ja valoisa. Kokemukseni rajoittuu yhteen kertaan, jolloin söin merileväsalaattia, sushia, sashimia ja tuoreita soijapapuja (edamame!), joita en ole vielä mistään muualta Suomessa löytänyt. Herkullista ja suuri plussa soijapavuista, ei silti Raku Yan veroista sushia. Edullisempi kylläkin. Menisin uudestaan.

Loppuun vielä maininta perheemme ikisuosikista, Lönnrotinkatu 33:n kiinalaisesta ravintola Fortune Housesta. Paikka on todella kohtuuhintainen, palvelu on äärettömän ystävällistä (kanta-asiakkaat ja heidän tapansa tunnetaan, arvatkaa kuinka hankala oli saada annokset sienineen, kun ensimmäiset vuodet pyysi aina ilman :-D) ja ruoka hyvää. Ei gurmeeta, mutta kukas kurmeesta jaksaa joka päivä välittää. Onnea on kotoisa olo ja täysi maha. Burp.

Seuraavaksi halajan La Société du Cochoniin, Postres on ollut listalla jo pitkään ja Korea Housea on suositeltu. Saa kasvattaa listaa. Jaa niin, tällä viikolla olen menossa myös Korkeavuorenkadulle l’Osteriaan, josta minulla ei ole harmainta hajua. Annoksia saa suositella, jos paikka on jollekin tuttu.

27.10.2007

Monkeyssä myllertää

Filed under: Lätinää — Meri @ 13.41

Apinanruokakeittiössä laitellaan vähän kattausta (kylläpä on HAUSKA ilmaus!) uusiksi viikonlopun aikana, pahoittelen muutoksista mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. Älkää siis välittäkö poran äänistä ja sekaisin olevasta sisustuksesta, pölyn laskeuduttua alta pitäisi paljastua uusi ehompi Monkey.

Käytän samalla tilaisuuden markkinoida jälleen banaanijäätelöä! Eilen maustoin pakkasbanaanit kaakaojauheella (van Houten) ja Cointreaulla, luulen, että maistuis varmaan muillekin. Villit ideat blenderiin! (WordPressin päivityksestä johtuen en nyt saa linkitystä pelittämään, joten tässä suora osoite jädeen: http://monkeyfood.net/2007/10/15/jakki-ja-jaatelokone/)

Edit 28.10. Talviaika! …ja kategorioiden päivitys vie hetken, sillä se on tehtävä käsityönä. Koetan vähitellen saada reseptit oikeisiin lokeroihinsa. En tiedä, kuinka järkevä tämä uusi luokittelutapa on, mutta ainakin se on edeltäjäänsä tarkempi. Jos joku on eksynyt täysin väärään paikkaan, siitä saa kyllä huomauttaa mieluusti. 🙂

23.10.2007

Auta Apinaa mäessä

Filed under: Lätinää — Meri @ 15.54

Täällä Apinakeittiön emännän luunkovassa muulinpäässä on alkanut hiljalleen tuntua siltä, etteivät nykyiset kategoriat riitä luokittelemaan ruokaohjeita niin, että ne toimisivat apuna reseptinhaluiselle. Haku toki toimii jos tietää mitä etsii, mutta jos aikomuksena on vain skannailla mitä olisi tarjolla, postausten määrät venyvät liian pitkiksi jotta niitä jaksaisi selata näytöllisen näytön jälkeen.

Kysynkin teiltä, armaat asiantuntijat, missä on mielestänne hyväksi havaittu luokittelujärjestelmä? Pitäisikö ohjeet jaotella perusraaka-aineensa pohjalta (lintu, kala, kasvis…), muotonsa (leivät, padat, keitot, piirakat…) vai minkä ihmeen mukaan? Olisiko hyvä kategorisoida erikoisruokavaliot (vegetaristinen, vegaaninen, gluteeniton, maidoton, vähähiilihydraattinen…)? Ainoa toiveeni on, ettei kategorioiden määrä veny hillittömän pitkäksi listaksi.

Mutta puhukaa nyt, tai vaietkaa iäksi! Luonto kiittää: kiitos. 🙂

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress