MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

18.7.2008

Maailman pienin Rex

Filed under: Överi,Cake&Cookies,laktoositon,Maidoton — Meri @ 16.59

…ja varmasti myös suttuisin, mutta tekijälleen silti kymmenen apgarin pistettä! Kiitos Mutikaisen Mimmin sain vihdoin koe-Rexini onnistumaan ja irtauduin hetkellisestä Ikuisesti Epäonnisen Leipurin identiteetistä. Ei se oikein mua pukenutkaan. 😉

rekku

rekku2

Lähdin siis kolmannen kerran metsästämään Rex-kakun päänahkaa ja tässä se nyt on, minityaariversiona eli neljänneksenä alkuperäisestään. Ohje on perhetutun plakkarista ja hieman vaillinainen, kuten erät yksi ja kaksi osoittavat. Tässä kuitenkin niin hyvät neuvot kuin osaan itse Rexiin antaa eikä VOI mennä pieleen! Jos haluat kokonaisen suuren kaakun, tee hakasuluissa olevien määrien mukaan.

Mini-Rekku (1-4 hlölle)

  • 5 kpl [20 kpl] mielellään suorakaiteista tai neliöistä keksiä
  • 0,5 dl [2 dl] vahvaa kermakahvia (jos käytät voileipäkeksejä makeuta kermakahvi reilusti tomusokerilla)
  • n. 65 g [250 g] kookosrasvaa
  • reilu 1 rkl [5 rkl] kaakaojauhetta (van Houtenia)
  • 0,4 dl [1,5 dl] tomusokeria
  • 0,5 tl [2 tl] vaniljasokeria
  • 0,15 dl [0,5 dl] (soija-)kermaa

Sulata kookosrasva ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää vielä vaniljasokeri ja kerma. Siirrä pakastimeen, mutta älä vain unohda seosta sinne! Kookosrasva jähmettyy nopeasti. Tässä välissä ehdit kuitenkin miniversiossa tehdä seuraavan: kasta keksit kermakahviin ja jätä leivinpaperille odottamaan. Viritä sähkövatkain valmiiksi. Ota kookosrasvaseos pakkasesta ja mikäli seos on viileää muttei vielä jähmettynyt, käy pelipaikoille ja hurauta seos sähkövatkaimella vaahdoksi. Jos seos ei ala vaahdota minuutissa, kahdessa, siirrä seos jälleen jäähylle pakkaseen ja koeta hetken päästä uudestaan.

Kun olet aikaansaanut vaahdon, ota yksi keksi aikomallesi kakkualustalle ja levitä sille viidennes vaahtoa. Nosta päälle toinen keksi, paina kiinni vaahtoon ja lisää jälleen kerros vaahtoa. (Tässä vaiheessa voit vielä lisäkostuttaa keksejä, jos eivät ole ihan soseena.) Toista, kunnes viides keksi on tornin huipulla ja kuorrutettu viimeiselläkin pisaralla kaakaotahnaa. Siirrä jääkaappiin viilenemään ja keitä tsufet. Ota kaakku kaapista ja leikkaa viipaleita terävällä veitsellä, leiki hienostorouvaa tai makealle persoa herraa ja nauti iltapäiväkahveista.

13.7.2008

Saharan keidaskakku

Filed under: Cake&Cookies,laktoositon,Leivonta,Maidoton,Piiraat — Meri @ 10.25

keidaskakku

Jo toukokuussa sain eräältä lukijaltani Oulusta reseptin kaakkuun, jonka arveli sopivan köökkiini. Kun ainesosiin lukeutui mm. kookosta, spelttijauhoja, kananmunan valkuaisia ja ruokosokeria, olin tismalleen samaa mieltä. Joku on tajunnut, mistä Monkeyssa on kyse! 😉 Seinäkärpäsen kaakku jäi odottelemaan aivan spesiaalia okeisöniä, sillä päätin heti, että tämä on se torttu, jonka pyöräytän isälleni jahka asuntoni on myyty. Isälle siksi, että isä sen myi, maailman paras välittäjäni.

Asuntohan meni kaupaksi lähes välittömästi, mutta nyt on viimeisetkin langanpäät solmittu yhteen. Loppukaupat uudesta ja vanhasta on tehty, muutto on tehty täydelleen ja johan täällä uudessa keittiössä olen oppinut kaasun tavoille. Eilen sitten koitti se hetki, jolloin käärin kakkuhihani ja pistin tuulemaan. Ja vauvauvauuuu, mikä leipomus! Vähän kuin suuri leivos, mutta raikkaampi. Pohjaan käytetyt kookoshiutaleet ja speltti tekivät siitä jännittävän rakeisen suutuntumaltaan, joka sopi saumattomasti yhteen pehmeän sileän kiisselin ja kiinteän makeiden mansikoiden kanssa. Tästä piti koko perhe ja huhu kertoo, että seuraavana päivänä (tänä aamuna siis) maku oli vieläkin parempi.

Keidaskakuksi nimesin tämän siksi, että uunista tultuaan kakkupohja oli huvittavan reikäinen, kuin kuun pinta tai Saharan autiomaa. Kookoskiisseli kuitenkin vilvoittaa pohjan eloon ja marjat sitruunamelissan varjossa viimeistelevät maiseman. Lähtekää seikkailulle Saharaan!

Seinäkärpäsen keidaskakku (neljälle)

Pohja eli Saharan autiomaa

  • 1 luomumuna
  • 2 luomumunan valkuaista (säästä keltuaiset)
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 50 g sulatettua voita
  • 1 dl spelttijauhoa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (kaasusäätö 3). Voitele piirasvuoka ja sulata voi. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään. Vaahdota toisessa kulhossa kananmuna, valkuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sokerikakkupohjan tapaan, niin että väri vaalenee. Ruokosokeri tosin antaa taikinalle tavallista tummemman sävyn. Lisää sulavoi ja kuivat aineet, kääntele varovasti joukkoon. Kaada taikina piirasvuokaan ja paista n. 25 minuuttia.

sahara

Kookoskiisseli eli Kauan kaivattu sade

  •  1 tlk kookosmaitoa (400 ml)
  • 2 keltuaista
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 2 rkl perunajauhoa
  • 1 rkl vaniljasokeria

Mittaa ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, pieni vispilä on tarkoitukseen paras. Keittele edelleen hämmentäen, kunnes kiisseli saostuu melko tanakaksi, siirrä jäähtymään.

Kaada kiisseli hetken viilenneelle pohjalle ja levitä sille tasaisesti. Viimeistele sateen jälkeinen Sahara yltäkylläisin hedelmin ja tuorein yrtein.

Päälle eli Keidas kukoistaa

  • 1 litra tai reilu mansikoita
  • sitruunamelissaa tai tuoretta minttua

Paloittele mansikat ja levitä kiisselille. Koristele runsain määrin sitruunamelissan lehdillä. Kanna pöytään ja tarjoile
uupuneille autiomaan seikkailijoille. Oloa voi virvoittaa edelleen hyvällä roséviinillä. Nyt kotiin on hyvä palata.

sahara

keidaskakku3

22.5.2008

Ihmeen kaunis macaroni

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,Nuts! — Meri @ 19.03

…eli jatkoa metrin pitkälle kokakolalle. Valmistin macaroni-marenkinapit aivan samoin kuin edellisellä kerralla, tosin yritin värjätä vihreällä karamellivärillä hieman hailakoin lopputuloksin 😀 Näköjään värin kanssa ei tarvitse pelata tippapeliä vaan sitä saisi lisätä ihan kunnolla. Opimme tästä.

macarooni

Välissä macaroneissa oli viime kerran tapaan osassa cashew-pähkinävoita, joka vaan on niin maan hyvää! Vaihteluksi puolissa leivoksista käytin karkeaa maapähkinävoita, johon on lisätty maapähkinän ohella vain suolaa. Ihan pirkuleen hyvä tuote muuten, paras maistamani maapähkinävoi, Punnitse ja säästä -puodin tuliaisia. Kyseessä siis Meridian Natural Crunchy Peanut Butter (ei lisättyä sokeria). Hinta 2,70e/280g. Erinomaisesti sopii makean macaronin väliin, vein tämän satsin kiitokseksi tutulleni ja saavuttivat suurta suosiota. Enkä ihmettele. Ette kai tekään?

17.5.2008

Apinan aarrehelmet

Filed under: Arkiruoka,Maidoton,On the Road,Optimoidut,Terveys,Uunista — Meri @ 8.47

helmet

En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

  • 0,75 dl spelttihelmiä
  • n. 3 dl vettä
  • suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

10.4.2008

Lost in Mango

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,paleo — Meri @ 5.54

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

mangoo

Mango bello Cocco (kahdelle)

  • 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
  • 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

4.4.2008

Punainen munaus

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 14.30

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

munaus

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

  • 4 luomumunaa
  • 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
  • 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
  • suolaa
  • öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

1.4.2008

Apua, brownieissani on papua!

Filed under: Cake&Cookies,Eksotiikkaa,Gluteeniton,laktoositon,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Optimoidut — Meri @ 19.28

marmoria

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

mutaa

Mustapapu-brownie(t)

  • 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
  • 2,37 dl voita
  • 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
  • 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • 0,6 dl pikakahvijauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 4 isoa luomumunaa
  • 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa 😉

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

agave

26.2.2008

Mä keittelen Tomppaa

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kana,laktoositon,Maidoton,Thai — Meri @ 21.23

…ja chili salamaa lyö, kaffir-limetti komppaa, Thaimaan fiilikset riipaisee, ou jee!

tomppa

Mistä vetoa, että Paulakin lämpeäis tälle sopalle, jota on valmisteltu ylt’ympäri kokkiplokimaailmaa ja jonka oman ohjeeni toin tuliaisina Phi Phi -saaren ruoanlaittokurssilta. Kyseessä on ehdoton lempi-thai-ruokani, jota söin sydämeni pohjasta taannoisella matkalla. Versio on helppo ja herkullinen yhden hengen annos, josta jää hyvä mieli ja maku suuhun.

Jos aasialaiset ruokakaupat ovat sinusta katsoen kaukana, suosittelen ostamaan hieman reilummin sitruunaruohoa ja galangal-juurta, niitä voi nimittäin pakastaa mainiosti, kuten kurssilla opimme. Kannattaa pilkkoa ne käyttövalmiin kokoisiksi niin onpa turhan kätevää napata lokerosta aina tarvittava määrä. Myös chiliä säilytän itse pakasteessa, samoin kuin kaffir-limen lehtiä, jotka myydäänkin pakkasesta.

Tom Kha Gai (kanaa kookosmaidossa)

  • kourallinen broilerin suikaleita
  • 0,7 dl kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 4-5 palaa galangal-juurta (korvautuu hyvin inkiväärillä)
  • puolikas sitruunaruoho
  • 2 kaffir-limetin lehteä
  • 1 thai-shalottisipuli (tai useampi)
  • 2 pientä punaista chiliä
  • 2 rkl kalakastiketta (tarvittaessa korvaa soijakastikkeella)
  • 1 rkl sokeria (esim. ruoko-)
  • 1 rkl sitruunamehua (limekin käy)
  • (vihreitä papuja tms. lisäkettä)

Valmistele ainekset: viipaloi galangal-juuresta, joka on kovin inkivääriä muistuttava kasvi, kolikon kokoisia ohuita kiekkoja. Leikkaa sitruunaruohon puolikas n. 3-4 senttiä pitkiksi pätkiksi. Joko paina chilit hieman rikki tai vedä niihin muutama viilto veitsellä. Kuori ja pilko thai-shalotit sopiviksi suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa melkein kiehuvaksi ja lykkää pataan kanat. Sekoittele, kunnes kana on puolikypsää. Lisää vesi ja sitten kalakastike, sokeri ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää loput ainekset (eli yrtit, kuten ohjeessa sanotaan) ja anna kiehahtaa. Tarjoa välittömästi itsellesi ja vaivu thai-hurmioon.

Sen verran ohjeistusta, jos thai-keittiö ei ole tuttu, että sitruunaruohon pätkiä, chilejä eikä galangalia ole tarkoitus syödä, ne ovat vain maustamassa keittoa. Täten ryystettyäsi liemen viimeiseen pisaraan, keittokulhoasi koristaa kaunis läjä mausteita. Jos haluat lisätä soppaan vihannessattumia, ohjeistava taho suosittelee mm. vihreitä papuja, porkkanaa ja minimaissia. Kookosmaidon sijaan voi keittoon käyttää kookoskermaa, jolloin sopasta tulee todella kurmeeta.

25.2.2008

Kiish, kiish, kiish, kiish, puush, puushissa

Filed under: Leivonta,Maidoton,Piiraat,Uunista — Meri @ 18.38

kiish

Älkää sanoko, ettette muista Kiss kiss -mainosta?! Tässä ollaan tosin vähän toisenlaisten pussycattien parissa kuin karamellikissojen, sillä tein, kuten olin suunnitellut, eilen piirakkaa. Enkä mitä tahansa pläjäystä, vaan nimenomaan ritaripulsu Meri-Tuulin punasipuliquichea. Quiche on kai ranskaa ja piirasta se ainakin minun mielestäni merkitsee ja lausutaan kiish. Mutta yhtä hyvin voi olla rehdisti maatiainen ja sanoa ihan ilman kekkulointia jotta pu-na-si-pu-li-pii-rak-ka, hyvää se on kuitenkin.

Ohjelmassa piiraita tehtiin pieniin quiche-vuokiin ja kuulemma muffinssivuoka käy myös. Käytössä olevat fasiliteetit huomioiden päädyin itse kokonaiseen piirasvuokaan, johon määrät istuivat kuin nakutetut. Käytin poikkeuksellisesti KAUPAN TAIKINAA (mon dieu!), jota alkuperäisessä ohjeessakin käytetään, ja myönnän, Välispiikin hapankaalipiiraaseenkin sovellettu ruis-perunataikina oli ihan paikallaan tässä. Piiras olikin loistava vierasvara; jollain lailla hienostunut, makean ja suolaisen kaunis rakkausliitto ja nimikin niin pompöösi, ettei paremmasta väliä.

kiish2

Hei pliis, tee mulle punasipulikiish (piirakkavuoallinen)

  • 6 punasipulia (tai 4 valtavaa)
  • oliiviöljyä
  • 2 tl aniksen siemeniä (jauha morttelissa jos haluat, itse jätin kokonaisiksi)
  • 1 dl balsamicoa
  • 1 dl sokeria
  • suolaa
  • 1 pkt valmista ruisperunataikinaa
  • voita
  • 100 – 200 g fetaa, vuohenjuustoa tai Lefkotiri-juustoa (kekä se on?)

Ota taikina sulamaan tuntia ennen kokkaushetkeä tai sulata mikrossa (n. 8 min.) Laita uuni 180 asteeseen. Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi puolirenkaiksi. Paistele ne pannulla tai kasarissa öljyssä anisten siementen kera pehmeiksi keskilämmöllä.

Samaan aikaan voit voidella piirakkavuoan voilla ja painella siihen sulaneen taikinan. Jos haluat olla todella chic ja estää taikinan kohoilun, levitä sille foliota ja aseta painoksi esim. kuivattuja herneitä tai riisiä. Lykkää uuniin alatasolle ja paista kypsäksi, mutta älä anna ruskistua (osoittautui haastavaksi, ruskistuu pikaisesti).

Kun pohja on uunissa ja sipulirenkaat pehmenneet, lisää pannulle sokeria ja sekoittele, kunnes kiteet ovat sulaneet. Lisää joukkoon balsamico ja anna haudutella, kunnes neste on melkein kaikonnut. Mausta suolalla ja siirrä kiiltävänpunaiset renkaat odottamaan pohjaa, jollei se vielä ole valmis.

Ota piirakkapohja uunista ja säädä lämpö 230 asteeseen. Anna pohjan hieman jäähtyä ja levitä sille sitten punasipuliseos. Murustele päälle valitsemasi juusto ja iske uunin hetkeksi, kunnes juusto on saanut väriä tai juusto pehmenee. Vuohenjuuston voi asetella piiraalle myös sentin paksuisina kiekkoina, mutta ainakin feta meni hienosti murustellen. Mielestäni 100 g olisi ollut turhan vähän ja käyttämäni 200 g ei sekään ollut yhtään liikaa.

Tarjoile piiras kuumana tai jääkaappikylmänä. Meillä se sai seurakseen kalkkuna-päärynä-juustosalaattia sekä vieraiden tuomaa maailman parasta katkarapupiirakkaa. Aika vieraskorea tapaus, tämä kiish, vaikkei oikein kuvattavaksi hämärässä alistunutkaan. Lienen muuten jo aiemminkin kehunut Lihansyöjän äidin kokkaus-ja leipurintaitoja, mutta lisään pökköä pesään! Katkapiiras oli nimittäin hänen käsialaansa, samoin kuin valtava, mahtavan makuinen kinuskikaakku, jota syötiin synttäreiden kunniaksi jälkkärinä. Oih.

22.2.2008

Metrin pitkä macaroni

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,Nuts! — Meri @ 7.14

macaron2

Jäisen kylmä neitokainen ja ihmeen kaunis kokakola, onko muilla salattua partiolaishistoriaa? Siihenhän liittyvät olennaisesti kaikenlaiset laulut, joilla kevennetään iltanuotion lisäksi pitkien vaellusten tunnelmaa. Itse diggailin (meri-)partiolaisuudesta paljonkin, ja joskus haikailen edelleen palaavani. Vaellusten ja leirien ylittämätön kulinaarinen kohokohta oli vartion kesken jaettu purkki sikanautaa, joka tehtiin yhdessä makaroonin kanssa trangialla. Huimaavan hyvää suurustetun kanakeiton jälkeen.

Tämä macaroni ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan metrinpitkä eikä partioleirien ylikypsä tahmapasta rasvaisella sikanaudalla, vaan kevyt, kaunis ja vaaleanpunainen. Pieni ja pyöreä, pullea palttoonnappi. Macaron on ranskalainen marenkileivonnainen 1800-luvulta, jota 1900-luvun alussa alettiin täyttää hampurilaismalliin erilaisin täyttein. Maut ja värit esiintyvät nykyään kaikissa sateenkaaren sävyissä ja täytteeksi voi sivellä monenlaisia levitteitä, marmeladeja, suklaasekoituksia, keksi itse lisää.

Apinanruokakeittiössä näitä oli kokeiltava, kun varpaan johdosta tätä aikaa piisaa ihan ylenmäärin ja lisäksi sain ajatuksen nappien täyttämisestä cashew-pähkinävoilla. Ensin ajattelin tehdä ihan valkoisia, kun en elintarvikevärejä omista, mutta hahaa! Joskus siitä on iloa, että on tuotu kaupasta väärä tuote. Mansikkatomusokerin ansiosta macaronini ovat sittenkin aika suloisia. <3

Ohjeen bongasin töissä selaamastani vanhasta Kotivinkistä ja kotona vielä kuukkeloin. Ja Vesikirppuhan oli tehnyt näitä saman reseptin perusteella jo melkein vuosi sitten! Tässä ohje, jonka marenkiosuutta itse noudatin, tosin tein vain puolet.

macaronia

macaron

Macaron-leivonnaiset (40 kpl)

  • 3 valkuaista
  • 4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
  • 3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
  • (elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja nostele seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa. Kauneimman ja yhtenäisimmän lopputuloksen saaneen sellaisen pursotuspussin avulla, tai sitten tavallisen pakastepussin johon vaan reikä päähän.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Irroita terävällä veitsellä jos tarvis, omani olivat ihan irtonaisia. Valmista haluamasi täyte. Melkein kokeilin kookoskermaan sulatettua tummaa suklaata, mutta laiskuus vei voiton.

  • cashew-pähkinävoi

Ota marenkinappi ja nosta sen tasaiselle puolelle pieni keko pähkinävoita. Ota toinen marenki, ja paina se varovasti kiinni niin, että täyte hieman leviää. Tuloksena on pullukka marenkipallero, päältä rapea ja sisältä tahmea ja ihana. Pähkinävoi teki macaronille vain hyvää ja makuraatilaiseni eivät olisi lähteneet, ennen kuin marenkilautanen oli täysin tyhjä… Muutaman sentään jättivät Lihansyöjän kritikointia varten.

Yhteen macaroniin kokeilin sokeroimatonta luomu-mansikkahilloa, mutta se oli hieman vetelää pysyäkseen. Mainostan kuitenkin tuota äärettömän täydellistä tuotetta; Clearspringin Organic Fruit Spread, jota saa ainakin Kampin K-kaupasta. Ei liian makeaa, vaan marjaista, mansikkaista ja käsittämättömän hyvää mm. juuston kanssa. Säilyvyys tietysti kehnohko, mutta eipä se säilyisikään. 🙂

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress