Viipurilaisen tukkukauppiaan tyttärentyttärentyttärenä perustelen karjalaisilla sukujuurillani tarvetta silloin tällöin leipoa huolimatta kaikesta raakaravinnosta ja ties mistä tietoisuudesta. Sillä vaikka leipomukset eivät vatsaani juuri houkutakaan, itse leipomistoiminta on vaan niin mukavaa ja rentouttavaa. Tai itse asiassa perustelen vaivaushimoa milloin milläkin. Tarvitseeko sitä edes perustella? Saa kai sitä kotonaan kohottaa, pyöritellä, pulikoida tai nyppiä ihan MITÄ HALUAA.
Pitkästä aikaa siis pääsin jauholaarin ääreen ja tulos on postaamisen arvoinen. Eräänlainen viipurtyyppinen pitsa, jäi heti kotikokin ohjelmistoon yleisön (Lihansyöjä) pyynnöstä. Kokeilkaa, jos elävään einekseen tottunut vatsanne vielä kestää. Liha luonnollisesti luomuna tai lähitilalta, onnellisen possun tai lehmukan kylestä. Pliis.

Valmista ensin täyte.
Täyte
- pari sipulia
- ainakin kolme valkosipulinkynttä
- sieniä
- 400 g luomujauhelihaa
- suolaa, pippuria, sinappia, sinapinsiemeniä
Pilko sipulit ja kuullota pienessä öljyssä, pieni valkosippe ja joukkoon. Sitten paloitellut sienet, vähän nesteitä pois kuumennellen ja lopuksi liha. Kypsäksi asti, mausta suolalla ja Pepalla (terveisiä Pastanjauhantaan! Toivottavasti ei pylly pala.), sinapinsiemenissä ja sinapilla. Käytin Dijonia, muuta ei ollut. Bueno. Jätä jäähtymään.
Valmista pohja kuten karjalanpiirakoiden kuoritaikina, mutta puolikkaana tms. Ja heti uuni kuumenemaan, ainakin 225 saa olla.
Pohja
- n. 1 dl ruisjauhoa
- n. 0,5 dl vehnäjauhoa
- 0,5-0,75 dl vettä
- suolaa
Sekoita taikinaksi, lisää neste vähitellen ettei mene överiksi. Kaulitse maailman ensteks ohuimmaksi pellille leivinpaperille. Sitten vielä ohuemmaksi. Ja vielä, niin kauan kuin materiaali kestää kasassa, ja hermot. Levitä hyvin maisteltu täyte piiraan keskelle ja levittele reunavaralla. Käännä reunat päälle ja paista uunissa, kunnes kuori rapeutuu.
SITTEN: sulata voita, ainakin 25 grammaa ja mielellään enemmän ja voitele sillä uunista ulostulleen piirakalan reunat. Loppuvoit voit kaadella täytteen joukkoon, ei se paha ole. Kaveriksi halusi mukaan Heinzin luomuketsuppia, hapankaalta, salaattia, ehkä jotain etikkaista? Äsh juu wish, mut tosi hyvää. Kato vaikka:

On täällä muutakin syöty eli pääasiassa kalaa. Ostin Töölön kalasta viikonloppuna kokonaisen punakampelan, joka ajatuksena varmaan oli ihan hyvä. Valmistin uunissa valkoviini-sipulikastikkeen seassa, meni vähän mössöksi, mutta ihan okei. Lihansyöjän makuun liian vahvanmakuinen mötkäle. Jatkamma harjoituksia. Kaverina tietty saldee.

…ja kampelan kanssa samalla aterialla syötiin vielä jonkinlainen alkupala, mutta pääruoan jälkeen. Kyseessä olivat paleopinaattiletut, jotka improvisoin Lihansyöjän toivottua jotain vihreää, lättyin seurana blinein tyyliin lohenmätiä, hapankermaa ja sienisalaattia. Harasoo!

Paleopinaattiletut
- reilu 200 g tuoretta pinaattia
- 2 luomumunaa
- n. 1 dl pellavansiemen- ja/tai mantelijauhoa
- suolaa, mausteita
Höyrytä pinaatit pehmeiksi, hakkeloi silpuksi. Vatkaa pari munaa, rakenne rikki, sekoita pinaatti, “jauhot” ja mausta. Sit vaan reilussa voissa isolle pannulla kukkurallisia ruokalusikallisia paistumaan, ja kääntö, se dässit. Ei nää ihan peripinaattiletuilta maistu, mut iha jees. Kärtsätty ei vaan oikein mulle maistu, ehkä pitäs tehdä uunissa.