Juu, sitä itseään se on, belgialaista suklaata. Côte d´Or vaikuttaa olevan siellä paikallinen Fazer eli ihan laadukas muttei lainkaan tyyreimmästä päästä. Nuo kaikki levyt on jo jaettu tuliaisiksi ja pääsin maistamaan niistä tuota keskimmäistä, jossa on siis karamellisoitua mantelia. Kyseessä maitosuklaa ja oikein makea ja täyteläinen sellainen. Omaan makuuni belgialainen maitosuklaa istuu paremmin kuin esimerkiksi sveitsiläinen Lindt. Maistelin reissussa ystävieni antimista myös muita maitosuklaita tältä valmistajalta ja maistuu tosiaan tällaiselle tummankin suklaan ystävälle, tosin hillittyäkin hillitymmissä erissä.
Tummaakin Côte d´Oria löytyy ökysöpöissä 10g pakkauksissa, jotka ovat kuin tehty apinakeittiössä kyläilevien vieraiden kahvikupposen seuraan. Oma suosikkini tältä valmistajalta oli kuitenkin aiemmassa postauksessa vilahtanut tumma aplarisuklaa.
Tämän sinisen levyn korkkasin juuri äsken, kyseessä on Jempy-niminen belgialainen “halpis”-suklaa, 72% kaakaota. Todella hyvää! Oli muuten jännä (On se jännä!), kuinka viikon belgialaisen suklaan puputus toi kivan selvästi esiin eron suomalaiseen suklaaseen; paluumatkalla koneessa tarjottu Fazerin sininen konvehti oli täysin erimakuinen, mutta hyvällä tavalla. Molempia tarvitaan, ehkä eri tilanteisiin. Järkyttävää kun en osannut kuvailla Sinisen makua juuri muutoin kuin suomalaiseksi 😀 Markkinointi mennyt kivasti meikäläisen kaaliin. (Toisessa kuvassa tässä alla Jempy työssään. Suklaata ja suklaapakkauksia on muuten tajuttoman vaikea kuvata. Miten ne pitäisi asetella etteivät jököttäisi kuin dorkat tai etteivät kuoret kiiltelisi? Nimim. ruokastylistin tarpeessa)
Fazerin sinisestä puheenollen, kaiken belgialaisen kaman lisäksi huushollistani löytyy tällä hetkellä myös allaolevassa kuvassa näkyvää settiä. Jos jollakulla on superreseptejä joihin juuri nämä sopisivat, antakee ilmi! Erityisesti joulusuklaa pitäisi hyödyntää pian ja mitä herkullisemmin, sen parempi. Tuo oikea alakulma on intiaanisuklaata, mikä meinaa, että se on tehty kaakaovoin ja -jauheen lisäksi intiaanisokerista ja quinoamuroista.
Ja jotten itse huolestuisi suunnattomasta suklaansyönnistäni kevennän hävyttömästi loppupostauksen SALAATILLA! Tätä feta-kanasalaattia siis on todistettavasti mennyt tänään muulin mahaan kaiken kaakaon lisäksi. Röyh.
