MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

14.6.2008

Reporting live

Filed under: Lätinää — Meri @ 16.50

Täällä itsekseni naureskelen oveluuttani, kun näin pääsen raportoimaan ruokablogipiknikistä lähes livenä! …se nimittäin jatkunee edelleen, tosin ilman minua, kun piti tulla asuntoa rassaamaan. Tapasimme siis Kaisaniemen katveessa Unelias kokki Annan, Kurpitsamoska-Marin, Prinsessakeittiön Veeran, Sillä Sipulin Hyppysellisen ja Pastapään, Äijäruokaa-Arin ja Sorsanpaistaja-Celen kanssa hyvien evästen kera tänään kahdelta. Pöperöt oli pirun hyvät, niistä seuranneekin ihan ohjeistusta, mutta aion nyt röyhkeästi käyttää hyväkseni ainutkertaista tilaisuutta spoilata muiden ruoat etukäteen! Muahahahahaa! Ei vaan, herättelen vain ruokahaluanne.

Unelias oli valmistanut muffinssivuokiin mahtavia mini-mustikkakukkoja, joiden vaniljakastikkeen virkaa suoritti matkalla sopivasti sulanut vaniljajäätelö. Mutta eivät kukotkaan mitään normiriekuja olleet. Anna oli ostanut kaupasta vahingossa sihtiruisjauhojen sijaan riihiruisjauhoja, jotka tuottivat piiraisiin mielettömän eksoottisen savun maun. Parhaat jutut syntyvät juuri näin, vahingossa! Ehkä sinäkin? 😉

Kurpitsamoskan uunista tuli ulos vaikka ja mitä. Suolaisen makeat hernemuffinssit olivat rapean maukkaita ja mainioita, seitan-pastasalaatti vakuutti ainakin minut ihan totaalisesti (mikä stamina tehdä itse seitania!).  Prinsessakeittiön köökistä kaivettiin raikasta ja suussasulavaa mansikka-feta-vuonankaalisalaattia, joka edusti hienostunutta keittäjätärtään erinomaisesti. Prinsessa-Veera myös rohkaisi minua kaasu-uunin kokeiluun ennen kuin päätän vaihdosta sähköiseen, tiedossa siis jännittävä nuketusrapo.

Sillä sipulista tarjoiltiin broileripiiraita, jotka oli varusteltu sydämin, hurmaavia pieniä suolapaloja. Pisteet myös oman kahvitermarin tuomisesta ja kunnioitettavasti suunnitelmallisuudesta arkikokkauksen suhteen (kahden viikon ruokalistat etukäteen, hail!) Celen Taikinapojasta bongaama rahkakakku oli selkeä hittituote, itse olisin närppinyt sen riittävän ajan puitteissa varmasti kokonaan suihini. Vähän kuin rahkapullan rahka, mutta ilman sitä liiallista pohjaa. Rusinoilla, tietenkin.

Äijäruokana palveli tänään makea päärynäpiiras, jossa kanelia ei ilokseni kerrankaan oltu säästelty! Pohjasta unohtuneet munatkaan eivät haitanneet menoa lain. Äijä tarjoili myös mahtavaa port-viiniä, joka sai meikäläisenkin tunnelmat ihan groovelle tolalle. Oma panokseni kekkereihin oli itselleni tyypillisesti hyvin arkinen; mitäpä muuta kuin Monkeyfoodin klassikko, raejuusto-suolapähkinäsalaatti 😀

Koska nyt on strutsikoiran aika päästä pissille, päätän raporttini tähän. Mutta taas oli hilpeää ja herkullista, ei näihin miitinkeihin koskaan pety! Kokeile vaikka.

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman

Filed under: Banaani,Gluteeniton,Herkut,Nuts! — Meri @ 9.29

manssikka

Vähän joudutte niitä hilpeimpiä paljastuksia Oulun reissulta vielä vuottamaan, sillä sellaisia ei voi lörpötellä nopeasti ja harkitsematta. Tämän järkyttävän herkun ohjeen kuitenkin voi pulauttaa ihan näin suitsait sukkelaan. Tällaisia taivaita ei saa piilotella itsellään yhtään kauempaa, kuin on pakko.

Kesäparatiisi (3-4 hlölle)

  •  1 litra kotimaisia mansikoita
  • kypsä Reilun kaupan banaani
  • kourallinen pecan-pähkinöitä
  • litra jäätelöä (esim. Kuningatar tai vanilja)

Kyni mansikoista kannat ja pilko viipaleiksi. Pilko vielä banaani ja sekoita mansikoihin. Jätä hetkeksi. Kuumenna paistinpannu ja paista siinä pekaaneita niin, että tummuvat jonkin verran. Kun pähkinät ovat hivenen jäähtyneet, murentele niitä vähän osiin. Pekaanit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ne paahtaa ja lisäksi tuovat paahdettuina aina mieleen pekanpähkinäviinerit. Autenttinen maku 😛

Showtime! Pilko jäätelö sopiviksi kuutioiksi ja annostele ruokailijoille. Kasaa päälle mansikka-banaani-salaattia ja viimeistele pekaaneilla. Avaa suusi ja astu paratiisiin.

pekaani

Ps. Pekaaneista tulee viinereiden lisäksi vähän mieleen tukaani, josta tulee mieleen se Barbababa, jossa luullakseni Barba-Into toi eksoottisia lintuja… Barbamaahan? Tukaani on kaunis lintu.

10.6.2008

Muulin paluu

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.27

PUM! Sinut on yllätetty! Sillä muuli ei suinkaan ole kuollut ja kuoppaantunut vaikka harvinaisen hiljaa onkin vaan elää ja kikkii entiseen malliin. Syynä hiljaiseen hiiviskelyyn blogimaailmassa on ollut muutto uuteen muulinkoloon, joka on piirun verran vanhaa kookkaammaksi kaivettu ja vieläpä suurempiköökkinen. Boonuksena Lihansyöjä ja strutsikoira. Sitä paitsi pari päivää sopat syntyvät vielä kaasuhellalla, ennen kuin tuo mahtivekotus on vaihtuva sähköhellaan ja -uuniin, kaasuhellallista sähköuunia kun ei saa 50-senttisenä. Vai saako?! Mikäli olet uunikauppias ja eri mieltä, ole yst. ota pikaisesti yhteys mukkelis [at] gmail.com.

Noniin, jotain apinanelämästä on jo paljastettu muuallakin, kun viikonloppu vierähti junassa ja Oulussa. Enemmän blogikokkisodasta ja rauhasta myöhemmin, nyt haluan vähän listata asioita Kuukausiliitteen Vivi-Ann Sjögrenin innoittamana. Vivi-Ann (tein sinunkaupat kun tykkään teksteistään niin) nimittäin kyselee muun muassa, miten kukin piirtäisi kotimaisen ytimen esiin kolmen ruoan tai raaka-aineen listalla. V-A itse tekee useita listoja ja okei, la muuli é mobile, ailahtelee se kolmen kärki täälläkin. Mutta silti, haluan yrittää. Tässä minun listani ja toinen kaupan päälle ja sitten kerta vielä kiellon päälle ja aina mahtuu yksi joka käyttää reksonaa.

Suomi raaka-aineina

  • marjat (erityisesti metsämansikat ja äidin mustikkapiiras)
  • siika (Lihansyöjän isän savustamana)
  • laktoosittomat maitotuotteet (well, ei ihan raaka-aineita, mutta liki ainutlaatuisia maailmassa)

Kokkiblogaajan paras viikonloppumenu

Postaamattomat herkut

  • bouilllabaisse
  • omena-vaahtokarkki-pekanpähkinäpiiraat
  • tonnikalakeitto

Vapaa-ajan prioriteetit (miinus treenit, kokkaus ja kaverit)

  • pakkaa vanhan kodin loput tavarat
  • tilaa uusi hella ja palkkaa sähkömies
  • laita uutta kotia ojennukseen

Prioriteetit Bubblin’ Under

  • paljasta ruokablogitovereiden hilpeimmät salaisuudet Monkeyfoodissa
  • varaudu kostoon ruokablogitovereiden saralta
  • keksi uusi nimi ruokablogitovereille siltä varalta ettei toveri enää ole sopiva

29.5.2008

Spydäri on spydäri vaikkei voissa paistais

Filed under: Arkiruoka,Kalkkuna,Sallad — Meri @ 18.57

Keskustelin jokin päivä takaperin jonkun ystäväni kanssa pyttipannusta ja siitä, onko oikealle pyttipannulle olemassa kuinka tarkka määrittely. En kuollaksenikaan muista, kuka tuo ystävä oli (toivottavasti ei kovin läheinen [nolo]), mutta sen muistan, että hänen mielipiteensä korrektista spydäristä oli hyvin konservatiivinen. Siis miten niin pannupytin täytyy sisältää makkaraa ja perunaa?! Paitsi että aiheesta on kirjoitettu kirja (joka on huomioitu mm. maan ykkössapuska-blogissa Pastanjauhajissa), jossa tätä mäsäytysherkkua kokataan joka lähtöön, myös itse olen vankasti sitä mieltä, että kaikenlaiset kasaukseni, joihin ynnään ketsuppia ja sinappia, ovat spydäriä.

Että en sitten tiedä, kuinka vannoutuneimmat lihapottupannun ystävät sulattavat tämän tuoreimman innovaationi, pyttipannusalaatin. Mutta koska tämä on kuitenki ihan meikäläisen ikkariblogi, tarjoilen sitä siinä missä macaronejakin. Pyttissallaadi syntyi ihan vahingossa, kun keittovihannekset on pakkasen tyhjentyessä syötävä ja sitä rataa. Kuvaa en ottanut, kun muiden aitojen pyttäreiden tapaan tämäkin mättö hurmaa maullaan. Ulkonäöllään se ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.

Että jos teissä on tarpeeksi mättityydiä eli muuli-attitudea, EAT THIS.

Spydärisalaatti

  • pussi pakastekeittojuureksia
  • tomaatti
  • pätkä kurkkua
  • savustettua kalkkunanrintaa
  • raejuustoa
  • paahdettua sipulia
  • ketsuppia ja sinappia

Nappaa juurekset pakkasesta ja iske kattilaan veden kanssa, kiehauta suliksi. Pilko samalla tomaatti ja kurkku, siirrä lautaselle raejuustokourallisen kanssa. Kaada keitetyt vihannekset lävikköön ja valuta vesi pois. Levitä lautaselle salaattipohjan kanssa ja mausta seos reilusti ketsupilla, sekoita. Kuutioi kalkkuna ja sekoita siihen hyvä tujaus sinappia. Kaada kalkkis ketsuppipohjalle ja ravista päälle rutkasti paahdettua sipulia. Sitten haarukalla ääntä kohden ja napa ruskaa!

27.5.2008

Hilsen fra pakkasukko

Filed under: Arkiruoka,Kala,laktoositon,Leipää — Meri @ 21.05

Terveisiä jääkaapin alakerrasta! Kun meikäläisellä on täällä meneillään ihan omat ja yksityiset pakkasen tyhjennystalkoot tulevan muuton vuoksi, lautaselle päätyy monenmoista puolipakosta. Minulla on pakastimessa mm. jonkin verran leipää, sillä syön sitä vain palan kerrallaan ja aniharvoin. Lähinnä sieltä löytyy ruis-Realia, joka on leivistä jumalaisin, sekä Kaura 100 -paketti, jota olen kokeillut mahani kanssa. Nyt poimin ennen treenejä sulamaan viipaleen Realia sekä reilun kourallisen katkarapuja. Ja niistähän syntyi Danske Bankillekin kelpaava smörrebröd! Tällä ohjeella lähden seuraavan kerran Köpikseen edustamaan (itseäni).

realgood

[Kuva on kamala, mutta ainakin siinä näkyy ihana ilta-aurinko. <3]

Smörre with a Twist

  • pala Realia
  • kurkkua
  • 1 tl cashew-tahnaa
  • pätkä wasabia
  • katkarapuja
  • suolaa, sitruunaa/limeä
  • garia (sushi-inkivääriä)

Sekoita cashew-tahna ja wasabi, notkista minitilkalla vettä. Voitele sillä Real, jonka voit halutessasi paahtaa. Viipaloi päälle kurkkua ja ripota niille suolaa. Nosta katkat keoksi leivälle ja purista päälle sitruunaa (sicilia käy vallan mainiosti). Asettele päälle garia, voit vaikka suikaloida sen syömisen helpottamiseksi, niin tein itsekin kuvanoton jälkeen. Eikä se oikein garnishina toiminutkaan 😀 Vaan leipä, se oli real good.

Jaa hei, äänestys on alkanut!

Kisakiree kesäkunto

Filed under: Alakarppi,Kala,Optimoidut,Sallad,Terveys — Meri @ 16.07

Ettei nyt kenenkään kesäkunto vain pääse kärsimään Monkeyfoodin herkuista, lykkään taas eetteriin yhden lukuisista salaattimuunnelmistani. Itse söisin salaattia ja salaatteja vaikka kuinka, rakastan sitä, miten ne rouskuvat suussa ja tuoreet kasvikset, toistan itseäni, huumaavat erityisesti nyt, kun alkavat olla taas kotimaisetkin kypsiä ja meheviä. Salaatteja on helppo valmistaa evääksi, itse kannan lähes päivittäin töihini rakkaan 0,75 litran Curver-rasiani, joka ei koskaan vuoda ja jonka sisuksiin mahtuu muhkean kokoinen annos.

Jos salaatti ei oikein maistu, kannattaa kokeilla erilaisia versioita ja kiinnittää huomio maustamiseen. Monille salaatti tarkoittaa edelleen mautonta ja tylsää salaattisekoitusta, joka on pahimmillaan kuivaa ja seissyttä. Sillä salaattihan tulee maustaa ihan muiden ruokien tapaan, yksinkertaisimmillaan suolalla ja pippurilla (joskus tietysti maustamaton raikas salaatti on parasta seuraa esim. suolaiselle ruoalle). Erilaiset öljyt (ei eteeriset), tuoreet ja kuivatut yrtit, hedelmät, marjat, juustot, siemenet, pähkinät, etikat, majoneesit, villimmät mausteet, oliivit  ja marinoidut sienet muuntavat tylsän perusrehun hulppeiksi fantasioiksi, joita muut katselevat kateellisina vieressä mikrolasagnelautasensa kanssa.

Jotta salaatti olisi tasapainoinen ateria, sen makroravintoainekoostumuksesta on syytä pitää huolta. Suomeksi siis kannattaa ladata joukkoon riittävä määrä proteiinia takaamaan täyttävyys ja jaksaminen. Hyvät rasvat ovat osana kuin itsestään öljyjen, pähkinöiden, siementen, avokadon ja rasvaisen kalan muodossa. Jos näille asioille jaksaa uhrata hetken ajatuksen, lounastunnit tulevat entistä ehommiksi eikä suurenkaan salaatin jälkeen mieltä valtaa väsymys. Suosittelen.

sippesallad

Rapea salaatti raskaan työn raatajalle

  • salaattia (mitä tahansa, itse käytän peruspohjana pleiniä jäävuorisalaattia, kaikki eksoottisemmatkin käyvät)
  • tomaattia, kurkkua, paprikaa, fenkolia, porkkanaraastetta, retiisejä, kesäkurpitsaa tms. maun mukaan
  • tonnikalaa tomaattikastikkeessa (purkista, myös makrilli sopii hyvin)
  • raejuustoa
  • paahdettua sipulia
  • suolaa, pippuria, balsamicoa

Revi salaatti, pilko kasvikset ja kokoa lautaselle (tai Curveriin). Kaada päälle purkkituna ja levitä sille raejuustoa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä sopivalla lurauksella balsamicoa. Aateloi annos ihanan rapealla ja suolaisenmakealla paahdetulla sipulilla ja anna palaa! Tällä elää ihan kivasti. Siinä on roheiinit kohdillaan ja tarvittaessa voi lisätä vielä rasvat tilkalla öljyä tai kourallisella siemeniä. Eikä karkaa kesäkunto käsistä, jos sellaista tavoittelee.

(Ps. Kesäkuntoon voi hakea inspiraatiota myös Korianterin ahnaalta Ylensyöjän nacholautaselta.)

25.5.2008

Pala paperimansikkaa

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta — Meri @ 22.02

raparperikakku

Koulussa, siis ahem hyvinkin moniaita vuosia sitten, jälkiruoat rajoittuivat lähinnä satunnaiseen jäätelöön ja raparperi-mansikkakiisseliin, jota poikkeuksetta kutsuimme paperimansikaksi. Muistan, että pidin kiisselistä, vaikka en totisesti muuten ole kiisseleiden tai vanukkaiden (pudinkien, kuten äitini, tuo verbaalivirtuoosi, yleensä veistelee) ystävä. Nytkään en lähtenyt tahmaiselle kiisselilinjalle vaan ihan kunnollisille täytekaakkuapajille. Kakkua nautittiin kasvislasagnen ja salaatin päätteeksi eilisellä Euroviisu-valvojaisillallisella, tuhosimme koko keikin! Olipa hyvää, muistakin kuin minusta. Ja yleisö on vaativa, itsekin pro-kokkeja, aloittaneet uransa kauan ennen meikäläistä.

Kyseessä on Glorian Ruoka&Viini -lehden ohje melkein sellaisenaan, puolikkaana kylläkin, kun sokeri loppui kesken. Kyseinen lehti oli lompsahtanut postiluukustani jokin aika takaperin näytenumerona, suunnattomasti lentosuukkoja lähettävälle taholle, ken lieneekään! (En tiedä miksi minulle tuli lentosuukoista mieleeni lehmän karhea kieli, mutta siitä mieleeni ajautui edelleen Maajussille morsian -ohjelma, josta näkemässäni kohtauksessa eräs jusseista esitteli lehmiään Puuhaa ja Pamelaa. Ehkä maailman parhaat lehmukannimet!)

Kakku oli kuitenkin ihanaa ja meni ihan neljään pekkaan siinä vaan sillä näet nimittäin. Ei pahaa, hei ei lain. Ja pitkästä aikaa pääsin juurilleni vatkaamaan sokerikaakkua! Sen olen aina osannut, silloinkin kun poltin hernekeiton pohjaan.

rhubarb

Puuhan ja Pamelan paperimansikkakakku (vähintään neljälle, ehkä siitä söisi useampikin, varmaan kuusi ainakin)

Pohja

  • 2 luomumunaa
  • 1 dl sokeria tai inasen vähemmän
  • 0,25 dl (25 g) voita
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 0,7 dl perunajauhoa
  • 0,75 tl leivinjauhetta
  • voita ja kookoshiutaleita jauhottamiseen

Sulata voi, jätä jäähtymään. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele kakkuvuoka ja jauhota se kookoshiutaleilla. Vaahdota sokeri ja munat huolellisesti kuohkeaksi vaahdoksi, tämän jälkeen varo kopistelemasta keittiössä ettei kakku lässähdä. Lisää jäähtynyt voisula vaahtoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää vaahtoon, sekoita hellästi. Kaada vuokaan ja paista keskitasolla n. 30 minuuttia. Aika oli sopiva tälle puolikkaallekin versiolle. Anna jäähtyä rauhassa.

Raparperitäyte

  • ainakin 250 g raparperia
  • 1,25 dl hillosokeria
  • 0,5 dl tai hieman vähemmän vaaleaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria, muscovadoa ei kaapissani ole vielä koskaan ollutkaan)
  • vaniljatanko, vaniljasokeria tai vaniljauutetta

Paloittele raparperi ja laita sokereiden kanssa kattilaan. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se ja raaputa siemenet joukkoon. Jos käytät vaniljasokeria, voit lisätä sen keitokseen. Jos taas otat pullosta aromia, kuten itse tein, lisää se vasta keittelyn jälkeen. Anna seoksen siis kiehutella hiljalleen kymmenisen minuuttia, niin, että siitä muodostuu hilloketta.

Lisäksi

  • 2 dl vispikermaa
  • tuoreita tai pakastemansikoita
  • (tuoretta minttua tai sitruunamelissaa)

Halkaise kakku. Glorian ohjeessa pohjia ei kostutettu lainkaan, mutta se on mielestäni täytekakkuleipurin virhe numero kolme (ensimmäinen on vatkata muna-sokerivaahtoa liian vähän aikaa ja toinen jymistellä kakku lättänäksi). Kostutin siis sekä pohjaa että kansiosaa kevyesti laimealla sitruuna-vadelmamehulla, suosittelen sinuakin tekemään niin. Levitä pohjalle raparperihilloke. Vatkaa kerma vaahdoksi, mutta älä lisää sokeria vielä! Levitä siitä ensin ehkä noin neljännes hillokkeen päälle ja nosta kansiosa peitoksi. Nyt voit lisätä loppukermikseen sokeria makusi mukaan ja käyttää sen kuorrutukseen. Viimeistele mansikoilla ja tuoreilla yrteillä. Tuoreita mansikoita ei eilen ollut, mutta pakastemansikat aiheuttivat sentään hauskan sulamis-valumis-efektin, jonka ansiosta kakusta tuli aika taiteellinen. Siis kaunis.

raparperikakku2

paperimansikka

paperimansikkapala

Tarjoa kakun seurana kahvia ja teetä, ota aina pieni pala kerrallaan lisää ja taistele viimeisestä kulmasta!

Täyteläinen toukokuu

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Optimoidut,Sallad,Vege — Meri @ 18.20

Kesä ja kypsät kasvikset. Parasta. Kamera valitettavasti unohtui Euroviisu-katsomoon, mutta kuvitelkaa tämä:

Avokado-raejuustosalaatti (yhdelle)

  • puolikas avokado
  • vajaa 200 g raejuustoa
  • tomaatti
  • seesaminsiemeniä
  • salaattia
  • (avomaan) kurkkua
  • keltaista paprikaa
  • purjoa
  • suolaa, pippuria, sitruunaa, timjamia, balsamicoa

Revi salaatti lautaselle ja pilko joukkoon kurkku, paprika ja purjo. Mausta balsamicolla, pippurilla, timjamilla ja suolalla. Paloittele avokado ja mausta sitruunanmehulla, estää myös tummumisen. Kuutioi joukkoon tomaatti ja lisää reilusti raejuustoa ja hieman seesaminsiemeniä, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos salaattipohjalle ja syö itsesi terveeksi, tyytyväiseksi ja täyteen.

23.5.2008

Pippurista pavlovaa

Filed under: Överi,Cake&Cookies,Eksotiikkaa,Gluteeniton — Meri @ 19.23

pippuripavlova

Jossette vielä ole käärineet hihojanne ja vatkanneet kasaan mahtavaa marenkikakku pavlovaa, alkaa olla korkea aika. Itse olen kohtuuttoman ihastunut Nigellan pavlovapohjaan, jota olen sovellellut nyt kolmesti. Viimeisimpänä valmistin kaksi pippurista yksilöä, jotka saivat ensi-iltansa tänään töissä. Kietaisin kasaan pippuripavlovat työyhteisöni inspiroimana, viimeisen päiväni kunniaksi. Maanantaina jatkan siis samoja hommia eri sairaalassa.

Turkinpippuripavlova oli ennenmaistamaton makukokemus; ensimmäinen pala oli erikoinen yhdistelmä suolaista ja makeaa, sen jälkeen suu mukautui makuihin ja sulautti ne käsittämättömän hyväksi kokonaisuudeksi anismaista salmiakkia, rapeaa ja venyvää marenki sekä pehmeän täyteläistä kermaa. Pavlova kelpasi kollegoilleni paremmin kuin hyvin, mm. jo moneen kertaan mainittu Malla kommentoi, ettei ole varmaan kuunaan syönyt mitään kakkua näin paljon. Uniikkikappale, tämä pippuripavlova, kuten kollegoistanikin jokainen.

Pippuripavlova

  • pavlova-pohja
  • 2,5 dl Floran kevytvispiä tms. kermavaahtovalmistetta
  • vajaa 150 g turkinpippureita

Valmista pohja vaikka etukäteen, se säilyy kuivassa ja pakkasessa, seuraavaan päivään ihan pussissa jääkaapissakin. Vatkaa kerma vaahdoksi ja peittele marenkipohja kermaisella kuohulla. Murskaa turkinpippurit pussissa pyyhkeen välissä taikinapulikalla mäiskien. Anger management! Levitä rouhe kermaiselle kaakulle ja tarjoile maailman ihanimmalle yleisölle. Kiitos Laakso, muuli kiittää ja kuittaa!

pippuripavlova2

Ja pavlovaanhan voi soveltaa mitä tahansa: purkkihedelmiä tai tuoreita, yrttejä, karkkia, suklaata, marjoja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, murennettuja keksejä, makeita kastikkeita, siirappeja, hunajaa, rahkaa, jogurttia, muromysliä, halvaa… San sää! Tulikin juuri ajatus, että partaäijällä kerman sijaan päällystetty pavlova hunajalla ja saksanpähkinöillä voisi sulattaa sydämeni, jälleen kerran.

Kokeile myös näitä:

Sielukasta lokinruokaa

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Sushi — Meri @ 19.01

onigiri

Kiehtova Suomeen sijoittuva japanilainen elokuva, Ruokala Lokki, loi mieleeni erityisen tunnelman ja elokuvakokemuksen lisäksi päättäväisen kaipuun kokeilla japanilaista sielunruokaa, riisipalloja. Olen kerran sellaisen syönytkin, toissavappuna Kaivopuiston piknikillä Japanista kotoisin olevan uimahyppytreenikaverini valmistamana. Muistan vain, että se oli hyvää. Bongailin ohjeen perässä pitkin intternettiä ja löysin ihan hyvältä kuulostavan ja pistin saman tein tohinaksi.

Lopputulos oli osin miellyttävä ja osin mauton. Toisten pallojen riisin maustoin yhden ohjeen mukaan five-spicella, jossa on mm. kanelia. Pallo muistutti siten kovasti liikaa riisipuuroa tuodakseen tunnelmia Japanista. Sushiriisistä valmistamani pallot olivat parempia ja niiden musta seesaminsiemenkuorrutus oikein hyvä. Ylipäänsä riisipalloissa eli onigireissä vaivasi riisin suhteeton määrä täytteeseen. Hyvän täytteen kuitenkin improvisoin ja se kävi helposti ja heittämällä myös seuraavan päivän salaattiin. Sushi-inkivääri eli gari sopii maustajaksi yllättävän moneen yhteyteen.

Hienoisen pettymyksen aiheuttaneen sielunruokaepisodin jälkeen pyysin tuolta treenikaveriltani ohjeen, jonka mukaan hän valmistaa palleronsa. Vielä en ole ehtinyt kokeilla, mutta aion. Ja jos teillä lojuu erinomaisia riisipalloreseptejä nurkissa, lakaiskaa ne tänne päin! Muulin sielu on nälkäinen 😛

Riisi

  • riisiä (esim. sushiriisiä tai puuroriisiä)
  • vettä, suolaa
  • sushiriisimaustekastiketta joko pullosta tai itse tehtynä
  • (tai edellisen vaihtoehtona esim. Chinese 5-spice-mausteseosta)

Huuhtele riisi ja keitä miedolla lämmöllä, paremminkin höyrytä kypsäksi. Sekoita joukkoon sushiriisiliemi tai muut mausteet, anna jäähtyä.

Tonnikalatäyte

  • tonnikalaa purkista
  • purjoa
  • garia eli sushi-inkivääriä
  • kreikkalaista jogurttia
  • suolaa
  • mustia seesaminsiemeniä tai noriarkkeja

Silppua purjo ja gari, sekoita se tonnikalaan ja lisää joukkoon muutama lusikallinen maustamatonta jogurttia. Mausta suolalla.

Riisipallojen pyörittely

Kastele kätesi ja ripota niille suolaa. Ota pieni kourallinen riisiä ja painele palloksi lumipallon tapaan. Paina palloon varovasti syvennys, ujuta sinne täytettä ja sulje kolo takaisin palloksi. Pyörittele pallo seesaminsiemenissä (paahdetut vaaleat ovat myös hyviä) tai pyöräytä ympärille pala noria. Se on siinä. Sapuskaa sielulle.

onigiri3

onigiri2

Vaihtoehtoisia täytteitä voi kehitellä esimerkiksi savulohesta, japanilaisista umeboshi-luumuista tai etikkasäilykkeistä.

Ps. Vaikka ei minussa tosin sielua ole, pata-ateistissa. Nälkä tulee kyllä ilmankin.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress