MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

9.2.2008

Salamahaasteen supersaalis

Filed under: haasteet,Kalkkuna,Nuts!,Sallad — Meri @ 10.44

Kylläpä hymyilyttää, kuinka mainio haaste sitä tulikaan pantua alulle, myönnän tosin etten ollut ideariihessä yksin. Eilen nimittäin kokkasin Sorsanpaistajalle heitetyn haasteen tuloksen, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatin, ja melkein nauran täällä ääneen kun olen niin ihastunut ohjeeseen!

salamamaukas

[Salaattipedille kasatuista kauniista annoksista voi puhua, mutta tässä on kotikeittiön todellisuus.]

Salamahaasteen aiheina olivat kalkkuna ja fenkoli, joista Sorsanpaistaja Cele loihti siis salaatin. Koska omppupomput aiheuttavat itselleni valitettavasti mahanvaivaa, korvasin ne luvan anottuani päärynällä. Lisäksi kalkkuna on kyllä ohjeen mukaisesti savustettua, mutta fileleikettä rinnan sijaan. Hakaniemen suurempi S-Market kun tarjosi tämän lähinnä parasta. Leike oli varmaan suolaisempaa kuin rinta, mutta tässä talossa suola maistuu.

Hedelmien makeus tasapainotti suolaisuutta ja feta (testasin pitkästä aikaa laktoositonta tuotetta) ja pähkinät eivät olleet lainkaan liikaa, vaan kombo oli käsittämättömän hyvä. Kastikkeeseen käytetty reilu annos kanalientä teki salaatista mehevän ja levitti maut ympäriinsä. Fenkoli maistuu joukosta sopivasti ja tämä setti olisi erinomaista bilepurtavaa.

Alkuun kalkkunan reipas määrä, puoli kiloa, oli mielestäni kunnioitettava, mutta vaikka oma pakettini, 300g, oli sekin paljon, erityisesti hieman vähäsuolaisempaa versiota käytettäessä se puoli kiloakin olisi sujahtanut vaivatta. Salaattia tulee ohjeella valtava määrä, mutta heittämällä se upposi kahteen nälkäiseen. Lihansyöjä kommentoi salaatin olleen todella hyvää ja muistuttaneen hieman thai-salaatteja koostumukseltaan ja maultaan.

Että jos vielä jäi epäselväksi, niin tavaan vielä: tä-mä oh-je on i-ha-na. Alkuperäisen reseptin paikallistat täältä >> Sorsanpaistajan kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti.

Nyt sitten jännätään, mitä Cele keksii seuraavan salamahaastettavan pään menoksi.

7.2.2008

Kitchen Essentials: sammutuspeite (pelastaa henkiä)

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 21.37

Kuva-arvoitus: mikä on saanut aikaan alla näkyvän tuhon?

sammutuspeite

Vastaus: typerä kotikokki aka Ylimuuli Mukkelis.

Ylistämäni silikoninen kestoleivinpaperi sietää 260 astetta kuumaa. Kun asiaa ei kuitenkaan ajattele päivittäin, sinä väsyneenä ja nälkäisenä hetkenä kun palaa treeneistä piestynä kotiin ja haluaa ruokaa, tuntuu hyvältä idealta nukettaa lämmin leipä grillivastusten alla syömäkuntoon. Nupit kaakkoon ja aika tekee tehtävänsä; kun olettaa leivän olevan valmis ja palaa uunille, sieltä lyövät lieskat.

Onneksi on sammutuspeite ja alkusammutuskoulutus käytynä. Silti sydän lyö sataa eikä aluksi osaa kuin pyöriä ympyrää. Sitten sentään toimin. Koti täynnä savua, palohälyttimet eteisen lattialla sitä yrittää rauhoittua, akkunat apposellaan olo tokenee. Lopulta syön jopa sen leivän. Voi elämä.

6.2.2008

Matkalla jossain Mehikossa

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

mcmehiko

McMehiko

  • kanan jauhelihaa
  • soijaa
  • runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
  • varsiselleriä
  • yrttimausteista tomaattimurskaa
  • pinjansiemeniä
  • suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

manteliavokado

Manteliavokadot (kahdelle)

  • 1 kypsä avokado
  • 25 g mantelijauhoa
  • 0,5 rkl tomusokeria
  • rommia
  • lime tai sitruuna
  • (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

4.2.2008

Teksasin taivaan alla

Filed under: Gluteeniton,haasteet,Herkut,Napot,Nuts! — Meri @ 22.07

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

teksas

Texas Nuts

  • 1 dl maissinjyviä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 dl suolapähkinöitä
  • 0,5 dl maapähkinöitä
  • 0,5 dl pecan-pähkinöitä
  • 0,4 dl voita (n. 40 g)
  • 1 punainen chili
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

3.2.2008

Pelastu maailma! …lupaan hankkia mikron

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 20.31

talviaurinko

Nyt olis hyvät neuvot kalliit, meikäläinen on nimittäin ilmastonmuutoksen pelossaan ja epätoivoisena ekotekonaan päättänyt hankkia lopultakin mikroaaltouunin. Hanttiin olen pannut 29-vuotiaaksi saakka, vaan nyt on pinttyneiden tapojen tehtävä tilaa uusille ja säästettävä sähköä. Sain jo mökkireissulta tuomisiksi hyvältä näyttävän mikroruokaohjekirjan (mm. leipomuksia), jonka kanssa aion kaveerata heti uuden asukkaan saavuttua.

Mutta ne neuvot eivät siis liity (pelkästään) resepteihin, vaan olisin tiedustellut, onko kenelläkään ajatuksia ja kokemuksia siitä, minkälaiset ominaisuudet mikroaaltouunissa ovat tärkeitä, etenkin kun laittaa paljon ruokaa alusta asti? Itte oon niin kujalla tän asian suhteen, että ilman pientä taustaselvittelyä ei auta astella kaupoille. Kertokaa siis, jos kahdenkympin vekotin ei riitä.

talvijärvi

Mökkimatkalta mukaan jäi mikrovihon lisäksi myös ihania makuelämyksiä sellaisten autuuksien kuin lämminsavustetun lohen (tilliä, sitruunapippuria ja suolaa!), suklaakakun, kauralettujen ja makaruunilaatikon merkeissä. Kotiin asti kannoin litratolkulla vadelmia, mustikoita, sieniä ja sitten erityisboonuksena kaura- ja spelttijauhoja, hurahura! Ja se luonto. Yön aikana lumimyrskysi ja aamu oli aurinkoinen, kirkas ja tuulinen, suuren järven rannalla oli hohtavaa ulkomeren tunnelmaa. Viiltävä kylmyys ei estänyt kahlaamasta jäistä vapautuneella rannalla ja leikkimästä luontokuvaajaa.

jäätä

[Nämä sitä suojelua kaipaavat.]

2.2.2008

Tyhjä maha täyttyy

Filed under: Lätinää,Maidoton,Suklaa — Meri @ 10.06

Eilisen kahdeksan tunnin syömättömyyden ja mahalaukun tähystyksen jälkeen tuntui siltä, että nyt on aika hankkia vähän tuoretta tummaa suklaata. Suuntasin suu ja nielu vielä puutuneina Stokkan karkkiosastolle ja tutkailin tarjontaa. Sveitsiläinen Lindt oli kaikessa hiljaisuudessa tuonut markkinoille 70-prosenttisia täytesuklaita, maidottomia! Sijoitin rahani kahteen: Cherryyn&Chiliin sekä Chocolate Mousseen.

Kun puudutus hellitti ja sain syödä, söin tietysti sushia Pienen suklaakerhon lounaskokoontumisessa. Jälkipalaksi nautimme C&C:tä. Kotona korkkasin Moussen. Törkeän hyviä, molemmat. Chili tosin ei maistu, mutta se ei menoa haittaa.

shokolaa

[Anteeksi kehno kuva, en jaksanut paneutua kun keskityin syömiseen.]

Aiemmassa postauksessa mainitut sokerittomat makusiirapit hakevat vielä käyttökohteitaan, vihjeet otetaan vastaan.

syrup

Joululahjaksi sain nämä ihanat marjajauheet, joita olen toistaiseksi hyödyntänyt aamutuorepuuron seassa, viehättävän makuisia. Yritän keksiä, mihin kaikkeen muuhun niitä voisi ripotella ja kerron sitten.

berry

30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. 🙂

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

28.1.2008

Salamahaaste syttyy!

Filed under: haasteet — Meri @ 22.23

Kun kuukauden ruokahaaste on nyt pyörähtänyt yhden vuoden ympäri ja ruokablogaajat alkavat olla erinomaisia pelureita, on aika heittää sen kanssa ristiin rastiin kulkemaan toinenkin haastepallo! Jotta ruokablogeissa pysyttäisiin hereillä, nyt syttyy Salamahaaste, jossa aikaa kokkailuun on vain viikko. Osallistujiakin on vain yksi kerrallaan: ensimmäisenä tulilinjalle pääsee itseoikeutetusti kuukauden ruokahaasteen luoja, Sorsanpaistaja.

Salamahaaste

Haastettu: Sorsanpaistaja

Haastaja: Monkeyfood

Deadline: 5.2.2008

Valmista mikä tahansa ruoka tai ateriakokonaisuus*, joka sisältää seuraavia kahta raaka-ainetta

  • kalkkuna
  • tuore fenkoli

Ilmoita haastajalle, kun olet valmistanut ruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Siinä. Breik ö leeg! Nyt meikäläinen voi vaan venttailla 😛

*tarkennuksia: ateriakokonaisuus ei tarkoita esim. alku- ja pääruokaa, vaan ainesten tulee esiintyä samalla lautasella.

Kun haastaja on suoriutunut tehtävästään, on hänellä oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamalleen blogikokille. Ennen haastamista haastaja tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että haastaja valikoi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisi jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisi oppia käyttämään. Haastajan tulee perehtyä haastamaansa blogiin riittävästi, jottei valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, haastaja voi vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujilta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa. Now let’s play! 😀

[Jos havaitsette haasteessa muita porsaanreikiä, ilmoittakaa toki niin tilkitään. Innostuksessani en välttämättä ole harkinnut kaikkea loppuun saakka.]

27.1.2008

Aurinkoinen iltapäivä

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Uunista — Meri @ 21.38

ruudut

Tänään on ollut Sellainen sunnuntai. Tiedätte varmaan, sellainen ihana ja vähän epätodellinen, kun on tullut yöllä kotiin Hesarin jälkeen, laittanut itselleen yöpalaa ja juonut teetä lämmetäkseen, nukkunut ensin yhdeksään ja sitten vaivoin aina vartin lisää kerrallaan, lopulta noussut ja tehnyt aamupalaa auringon paisteessa. Tietoisena siitä, että päivän ainoa meno on iltapäivälounas perheen luona lähellä, että ehtii lukea ja leipoa, maata ja makoilla ja ajatella itsekseen.

Sellaisena sunnuntaina saa inspiraation kokeilla uuden yrttikirjan teeleipiä, vähän säveltäen kaapin sisällön mukaan, mielessä niiden vieminen lounaalle. Kun niitä ensin itse maistaa vielä kuumina, vähän pettyy, mutta aika tekee tehtävänsä ja lounaan jälkeen ne syödään käsistä, itsekin pidän. Vähän rapeita, runsaita ja rusinaisia leipiä täytyy tehdä toistekin, sanotaan.

Teeleipää (n. 12 palaa)

  • 2 luomumunaa
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 3 dl rusinoita (tai paloiteltuja taateleita, luumuja, kuivattuja marjoja)
  • yhteensä 1,5 dl auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä, pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä, pähkinärouhetta… mitä vain haluat
  • 2 dl hiivaleipäjauhoa
  • 0,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl fenkolia (tai rosmariinia)
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja peitä pelti leivinpaperilla. Murskaa fenkolinsiemenet pienemmiksi morttelissa. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, fenkoli ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rusinat ja siemenet ja kääntele sitten joukkoon jauhoseos. Painele taikina tasaisesti pellille ja paista n. 25 minuuttia, suosittelen uunin alaosaa, omat leipäni meinasivat palaa ja lopussa lisäsin folion suojaksi. Leikkaa kypsä levy ruuduiksi ja tarjoa teen seurana, voilla tai ilman.

(Ai miksi muuli valvoi neljään? Kolmesta hyvästä syystä.)

26.1.2008

Kuusen vieressä on vanha pinja

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 16.27

…poika häippää, taisi olla ninja

tyttö suree heti paljon Tapaniaan,

tapahtumat sijoittuvat vanhaan Japaniaan.

Runoilija U. Turhapuron romanttisilla säkeillä johdattelen teidän lemmenmakeiden pinjansiemenkeksien pariin. Bongasin ohjeen jo aikapäiviä sitten ruotsalaisen ruokablogi Kardemumman sivuilta ja laitoin ylös paitsi pinjansiementen, myös sisältämänsä mantelimassan ja ruusuveden vuoksi.

prinsessakeksit

Vähensin hieman sokeria ja mantelimassaa on 25g vähemmän kun sitä 150g paketeissa myydään, silti lopputulos on kovin äitelä. Aika hyvä silti, reunoilta rapea ja keskeltä tahmainen. Suosittelen paistamaan hieman ruskeammiksi kuin noin yleensä pikkuleipiä, rapeus on tässä tärkeä kontrasti. Ja nämä pikkuyksilöt lähtevät kohta tupaantuliaisviemisiksi Satujataren linnaan!

Rimpsempsan kekut (15 kpl)

  • 175 g mantelimassaa
  • 0,75 dl sokeria (tai hieman vähemmän, käytin raakaruokoa-)
  • 0,5 rkl ruusuvettä
  • 1 munanvalkuainen
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 0,5 dl pinjansiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita siihen sokeri, jauhot, ruusuvesi ja valkuainen. Muotoile kosteasta massasta leivinpaperitetulle pellille n. 15 pientä kekoa ja painele ne kostutetuin käsin noin suurin piirtein pyöreiksi kekseiksi. Jakele pinjansiemenet keksien kesken tasan ja painele hieman kiinni taikinaan. Paista n. 12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, etteivät hajoile. Älä itse hajoile ätläkkyyteen. Kaikesta huolimatta nämä jotenkin vetävät puoleensa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress