Kiitos Lihansyöjän, tällainen paatunut kasvissyöjäkin on päässyt sisään pekonin sielunmaailmaan ja suunnittelee myöhemmälle kesäksi siis muun muassa parsamunkkien inspiroimien pekonimunkkien valmistamista (syöjiksi ilmoittautuneiden lista on jo pitkä ja seikkaperäinen). Bacon alias peikoni on hottia laajemminkin kuin vain oman Pekoninsyöjäni piireissä. Jopa blogosfäärinlaajuisessa kuukauden ruokahaasteessa tunnetaan ns. pekoni-ilmiö. Ilmiön seurauksena tätä aristokraattista rasvatuotetta ensimmäisenä käyttämään ehtinyt osallistuja voittaa sen kuukauden haasteen. Pekonipiiri pyörii.
Mutta pekonihan on niin paljon enemmän kuin vain aamiaismunien naamioima ateria! Jim Gaffigan, armoitettu seisova koomikko, sanoo sen niin kauniisti: oodi pekonille. Ja todistaa sen minkä ruokahaastekin; pekonikortin pelaaminen kannattaa.
Valitettavasti en ehtinyt nappaamaan pekonista kuvaa kun se oli tässä keittiössämme aivan vasta vierailemassa, niin pikaisesti se kutsuttiin sisään nälkäisiin vatsalaukkuihin (eijei, älkää luulkokaa! VatsalaukkUUN.). Jotain sen sijaan voin tarjota myös lihanystäville. Koska Hampurilaisensyöjäni pakenee nauttimaan aivan muiden keittiöiden antimia useammaksi viikoksi, pyynnöstään Monkeyburger avasi ovensa yhdeksi illaksi. Tonight only.
Burgerin pihvit muokkasin perinteisesti naudanjauhelihasta, sipulikeittoaineksesta, munasta ja maitorahkasta (kermaviili kun ei ole jääkaappini perusaines). Sämpylöitä leivoin kaasu-uunini hellässä huomassa Limepippurin ohjeen mukaan oikein hyvin lopputuloksin. Kaasu-uunissahan ei siis muuten mätä mikään muu kuin leivontatuotteiden kalpeus. Lisäksi pullien väliin sujahti jäävuorisalaattia, tomaattia ja cheddaria, Heinzia unohtamatta. Seurana Simpsonit ja Le Lanttua. Purkeri (olkoonkin pekoniton) sai Purkerinsyöjältä arvosanan A+.
Kaasu-uunissa kokeilin muuten viime viikolla myös pienen erän pikapullia, ohje Pakkopullan Anjan vähennetyin jauhoin, lisätyin rasvoin. Oikein hyviä manteliaromilla maustettuina, mutta aikamoisia kalkkilaivan kapteeneita. Onneksi sain viikonloppuna leipoa mökillä oikein sähköuunilla korvasämpylöitä ja -puusteja. Korvasämpyläthän on sitten ihan äärettömän maukkaita, aina vielä parempia kuin muistin!
[Kalkkilaivan quickie.]
pekoni <3
eimullasittenmuuta.
Comment by Liina — 30.6.2008 @ 20.18
Mun mielestä noi hampparisämppärit on just aidon näköisiä siksi, että ne on niin vaaleita! Oikeasti!
Taannoinmuinoin meni joku vuosi että saatiin aikaiseksi korjauttaa uunin ylävastus. Se oli synkkää aikaa se. Sämpylät piti kääntää puolessavälissä paistoa, eikä ne silti mitään kaunottaria olleet…
Comment by Anna — 30.6.2008 @ 21.20
Liina, fani <3
Anna, hmm, nojoo, ehkä se hampparisämpyissä toimii, muissa ei sitten valitettavasti 😀 Onneksi maku on ihan okei, vaikkei tummaa pintaa saisikaan. Olen vain perinteisesti tummapintaisen ystävä, ensimmäisen korvapuustisatsinkin käräytin mökillä ja söin sitten niitä itse.. Mielelläni 😛 Oli muuten harvinaista herkkua! Edellisistä on vuosia.
Ja kun paprikajauhettakaan ei arvaa kaikkeen laittaa väriä antamaan 😉
Comment by ylimuuli — 1.7.2008 @ 5.57
Pitää ehkä käydä apteekissa ostamassa lääkehiiltä ja heittää väriaineeksi korvapuustien sekaan 😀 Niin ja jos joku nyt ottaa tämän typerän neuvon tosissaan, niin lääkehiili saattaa heikentää joidenkin lääkkeiden imeytymistä.
Comment by polkkapossu — 1.7.2008 @ 7.47
Peepee, sääli, ettei lääkehiili maistu karsinogeenille :-/
Comment by ylimuuli — 1.7.2008 @ 17.13
Mitäs minä sanoin, että kaasu-uunissa onnistuu KAIKKI, vaikka kalpeaksi jääkin! 😉
Comment by Veera — 1.7.2008 @ 22.47
Veera, no kiitos SINUN säästinkin 800 euroa ja opin vihdoin käyttämään tätä autuutta! 😀 Ainoa mitä olen harkinnut hankkivani on uuninlämpömittari, mutta sillähän on tekoa yhtä hyvin sähkö- kuin kaasu-uuninkin kanssa kun lämpötilat vaihtelevat yksilöittäin. Vaikka ehkä se on turhaa hifistelyä. Kunhan paistuu!
Comment by ylimuuli — 2.7.2008 @ 5.36
Noi sun sämpythän on ihan ruskeitä verratuna meidän kaasu-uunin tuotoksiin. (Hänen nimensä on muuten Aatu)Lisäfeaturena leivonnan paistovaiheessa meillä on yleensä myös palanut pohja. Suosittelen uunilämpömittaria, meillä ei ainakaan voi luottaa uunin lukemiin yhtään… Tosin, epäillään, että Aatu ei ehkä ole oikein kunnossa, että uutta hella-uunia odotellessa.
Comment by tusla — 2.7.2008 @ 17.46
Mie vihaan kaasu-uunia. Ei mulla sitten muuta.
Comment by satujatar — 3.7.2008 @ 8.32
Heissun,
Olen myös kaasu-uunin iloinen omistaja :). Tulee hyvää leipää ja kaikki muukin onnistuu mainiosti. Ainut mistä pitää tinkiä on pullat; pohja palaa ja yläpuoli jää vaaleaksi. Olen puputtanut sittemmin pullaa harvemmin (ehkä ihan hyväkin asia) ja herkutellut korvapuusteja kahvilakäynneillä.
En silti vaihtaisi kotoista “kaasulia” mihinkään ;)!
Comment by AE — 3.7.2008 @ 9.47
Piffeihin kandee kokeilla joskus laittaa vähän juustokuminaa ja dijonia, antaa älyttömän hyvän maun noihin. Mutta muutenhan lihaa ei pidä syödä!
Comment by boubou — 3.7.2008 @ 20.06
Tusla, oijoi, kuulostaa siltä että Aatua ollaan panemassa viralta. :’) Toivottavasti löytyy hyvä uusi tulokas. Ja nuo mun sämpyläni näyttävät jostain syystä kuvissa ruskeammilta kuin oikeasti… Ja tuo pulla nyt ainakin oli piruksen kalpeaa! 🙂 Kaisse mittari on sitten hankintalistalla.
Satujatar, I hear you sista… Vaikka olenkin käännynnäinen.
AE, onkos jotain aivan erityisen hyvää leipäreseptiä plakkarissa? 🙂 Ja pullapuoli taitaa tosiaan olla ongelmallinen, tosin nuo pikapullat muffinssivuoassa kypsyivät kyllä ihan tasaisesti eikä pohjakaan päässyt tummumaan, muuta kokemusta ei ole. Vaan eihän niitä pullia tarvihe kotona syödäkään, on niin paljon muita mahdollisuuksia 😉
Kaasuli 😀 Taisi tulla meidänkin suhisijan uudeksi nimeksi.
Comment by ylimuuli — 3.7.2008 @ 21.20
Boubou, niin en mie syökään 🙂 Mutta kokeilen joskus 😉 Kai nuo mausteet soijarouhepiffeihinkin passais!
Comment by ylimuuli — 3.7.2008 @ 21.21
Miul ois siul riljanttei 🙂
Comment by sammakko — 5.7.2008 @ 10.11
Sammakko, kiitos, miun mahtava raakkuva ystäväni <3
Comment by ylimuuli — 5.7.2008 @ 11.09