MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

30.7.2012

Roonie, my love

Palasimme Pietarista, tuosta mahtavasta, MAHTAVASTA miljoonakaupungista vain kolmen ja puolen tunnin junamatkan päästä toissayönä ja aion kirjoittaa sellaisen travellerisuosituskuosituspostauksen, että menette sinne kaikki! Nyt kun kerran kävin ensimmäistä kertaa siellä niin, että minulla on blogi. Edellisestä kerrasta oli seitsemän vuotta.

Ennen kuin päästän Pietarin ruoka- ja matkatarinat valloilleen (minulta erityisesti pyydettiin kuvia atrioista), otetaan pientä välipalaa. Inspiraatio löytyi Pietarin yhdestä valtavasta kauppakeskuksesta, Galeriasta, jossa jopa MINÄ kykenin tekemään muutaman vaatehankinnan huolimatta vahvasta shoppausaversiostani. Ennen shopautusta näet istuin hetken Lihansyöjän seurassa kahvilla ja nautimme puoliksi gluteenittoman brownien. Pakko myöntää, että oli todella hyvää huolimatta hurjan pitkästä listasta sisältämiään asioita.

Noh, tämä raaka-brownie eli rawnie eli rooniehan on silkkaa superruokaa ja fantastista balsamia ruumille, joten kuolema kuittaa univelat ja roonie reissuhorjahdukset! Ohjeen pohjana tuttu Aletheian juttu, olen kokannut ennenkin. 

Ja siis iishimpää raakabrownieta saa hakea. Kaikenlaisia upeita ohjeita on kirjat, blogit ja muut pullollaan, ja toki on sallittua liotella taateleita ja pähkinöitä ja siemeniä yön yli ja hifistellä lesitiinillä ja antaa kaakaojauhohiukkasille rentouttavaa hierontaa, mutta jos olet kauniisti sanottuna yhtä nopeatempoinen kuin minä, this will do. Rooniesta kiitän CocoVin taannoista pakettia. Kookosöljykin on niin mukavasti kesällä juoksevaa, että haaleat vesihauteet voi unohtaa ja ihan mennään oppikirjan mukaan ja entsyymit säilyy ja niin edelleen.

Roonie (Ilokokin pieneen irtopohjavuokaan)

  • 10 taatelia
  • 1 dl cashewta
  • 0,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl raakakaakaojauhetta
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • 0,5 dl mulpereita
  • vaniljasteviaa, ripaus suolaa, kanelia
  • pieni loraus vettä tarvittaessa

Blendaa erissä tai kimpassa riippuen surauttimesi kapasiteetista. Painele pienehkön astian pohjalle tasaisesti ja valmista kuorrute.

Kuorrutus

  • 4 taatelia
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • raakakaakaojauhetta
  • ripaus suolaa, vaniljasteviaa
  • loraus vettä tarvittaessa

Kaikki karuselliin ja nuppi sekaisin! Levitä pohjan päälle ja siirrä kaakku hetkeksi jäähylle. Okei sitte voit maistaa! Tuoreet (tai pakkas-)marjat eivät Roonieta pilaa.

23.7.2012

Onneksi olkoon, Hakaniemi

Filed under: Lätinää,raw food,Super foods,Terveys,Vegan,Vege — Meri @ 14.00

Hakaniemen muutoinkin runsas palvelutarjonta täydentyy syyskuussa, kun entisen Kristillisen kirjakaupan tilalle aukeaa Ruohonjuuri. (Tietysti jonkun toisen mielestä tämä muutos voi tarkoittaa tarjonnan supistumista.) Mitähän vielä osaisin kaivata tänne? Etelä-Helsingin kaipuutani ei poista mikään määrä palveluita, mutta kyllä Hakaniemessä on hyvä elää.

 

18.7.2012

Törkyhyvän uusi tuleminen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Lihaa,Sieniä — Meri @ 18.39

Ainakin Kukka on edelleen kokkaillut pastisseja 2008 postaamastani (ja harrastamastani) Monkeypiesta! Kyseessä on eräänlainen karppaajalle kehitetty makaroonilaatikon korvike, joka joskus on jopa parempaa kuin esikuvansa. Modifioida voi makunsa ja mielensä mukaan.

En ole itse aikoihin kajonnut tähän törkyhyvänäkin tunnettuun ruokaan, mutta nyt tuunailin siitä Lihansyöjän äidin siskon keräämien, ryöppäämien ja lahjoittamien korvasienten innostamana yhdenlaisen version. Oleellista erilaisille yhdistelmille ja versioille on käyttää jotakin (jauhe-)lihaa, korvata makaronit raejuustolla ja viimeistellä homma munamaidolla. Se, onko maito kookosta tai kermaa, jää teidän ja lähikauppiaidenne väliseksi.

Muutoin Monkeypie kestää monenlaista muuntelua. Tässä ruma kuva, tarkat aineksetkin olen jo unhoittanut. Vuoden 2008 ohje löytyy täältä. Ja siis olihan tämä pakko postata; jos Monkeylla on edes yksi uusi lukija since 2008, se on sen arvoista!

You don’t have to be rich to be my girl.

Monkeypie

  • 400 g jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • reilu annos korvasieniä (ryöpättyjä)
  • 2 dl kermaa
  • 2 luomumunaa
  • pala juustoa
  • sipuli
  • suolaa, pepaa, sinappia

Paista sipuli, sienet ja jauhis, lykkää uunivuokaan. Sekaan raikku. Sotke munat maitoon ja mausta seos, raasta joukkoon juustoa. Kaada vuokaan ja sekoita. Pasita 200 asteessa n. 30-40 minuuttia eli kunnes munamaito on hyytynyt ja anna jäähtyä hetki ennen kimppuun käymistä.

17.7.2012

Polttava kosketus

Filed under: Super foods,Terveys — Meri @ 20.18

Otsikko voisi viitata vaaleanpunaiseen kioskipokkariin tai Mariskan ja Pahojen Susien kauniiseen kappaleeseen Liekki (joka lämmittää Kulinaarimuruakin), mutta tällä kertaa kyse on arkisen eksoottisesta nokkosesta. Tiedättehän, tuo kotimaamme eroottisin heinä. Vai miltä kuulostaa hyötykasvi, jolla on polttava kosketus? Mmmmhh, foux de fa fa…

Kun nokkosen ominaisuuksiin lisätään sen terveysvaikutukset (rautaa enemmän kuin pinaatissa; get a grip Kippari-Kalle!), hyvä maku sekä Toivo Rautavaaran mainitsema erinomainen piirre (kenessä ja missä tahansa), että siihen ei kyllästy, isonokkonen eli urtica dioica alkaa kuulostaa ihannepuolisolta (Wikipedia: nokkonen).

Koska CocoVin nokkonen on kuivattua, se ei kavioitani polta, mutta silti ne palavat halusta varioida nokkosesta jotakin ihanaa leipomuksenpuolesta; esimerkiksi pinaattilettuja, jotka olivat lapsuuteni suosikkieines! Luontokerhossa pinaattilettuja tehtiin nokkosesta ja maku oli vähintään yhtä hyvä kuin se niiden juukelin suuren S-perheen äitien tekemien.

Muulin mentäviä räiskälepäiviä odotellessa keitin teetä, johon annostelin

  • 5 dl vettä (voisin väittää, että Brita-kannulla suodatettua, mutta suodatin on mennyt vanhaksi niin hana toimitti virkaa)
  • 2 tl pakurijauhetta (tämäkin CocoVin paketista!)
  • 2 tl kuivattua nokkosta

Keittelin ensin pakuria puolisen tuntia pienellä porinalla ja lisäsin lopuksi nokkosen mukaan pariksi minuutiksi. Suodatus retrolla reikäpelillä ja maanläheinen trinkki on valmis. Terveydeksi, kuten me Toivon kanssa sanomme.

16.7.2012

Joulu heinäkuussa ja ruokakuvauksen pikakurssi

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Super foods,Vegan,Vege — Meri @ 18.58

Paketti! Se saapui CocoVilta viime viikolla, hain sen Strutsikoiran suosiollisella avustuksella kotiin.

Painava. Helposti särkyvää. Onko se Toukopoukon sielu? o_O

Hmm… Näyttää modernilta eikä ole mustavalkoinen. Hylkään ensimmäisen oletuksen. Ehkä se on väri-tv?

Tv on purettu osiin. o_O

Tv:n osat ovat terveellisiä. Who knew?

CocoVin Sami pisti viestiä viikko sitten ja kyseli, haluaisinko Monkeyyn Cocovin tuotteita kokeiluun. Jo vain! CocoVi on tosin tuttu jo vuosien ajalta ja ruokakunnassamme kuluu säännöllisesti mm. kookosöljyä, kaakaojauhetta, pakuria ja supermarjoja likviditeettitilanteen mukaan vaihdellen. Kiinnostavimmat uutuudet minulle olivat aprikoosinsiemenet, nokkonen ja hamppuproteiini. Sain kahta ensimmäistä sekä läjän muuta, oh boy oh boy oh boy!

Saanko esitellä, strutting down the Monkey catwalk, superfoodit jumalan armosta!

Näyttävät ihan manteleilta.

Kun manteli saapuu paikalle, aprikoosinsiemenet menevät pähkinöiksi.

Manteli ottaa johtajuuden ja järjestys on palautettu.

These girls are putting their best side forward.

More cowbell!

Kani ja elämän tarkoitus: mikä supermarja uppii geimit sfääreihin?

Sarvikuono on suuntansa valinnut. Mulperi perii maan.

I’m too sexy for my foods, too sexy for my foods, so sexy it’s cool!

Kaakao on jumalten ruokaa, ja jumala on King Julien. “Look at me, I’m a lady! Which of you were attracted to me?”

Kamera korostaa valtaa ja alamaisuutta. But does my bum look big in this?

Kani alistaa, kaakaomassa alistuu.

Trail mix ja Naked Ape Paleo Kit. Naisille, jotka lakkaavat omia kynsiään.

Trail mix deconstructed. Sano hei sammakolle!

This ain’t gonna be pretty.

Viivat steviaa, nokkosta ja kaakaota. Vedätkö muutakin kuin pulkkaa?

14.7.2012

Afganistanin arvoitus

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.19

Tapasin työni puitteissa Irakista Suomeen muuttaneita asiakkaita. Sain osakseni vieraanvaraisuutta ja harvinaisen herkun; kotikäynnillä minulle ja tulkille tarjoiltiin sekä teetä, karamellejä (missään nimessä ei karkkia) sekä kiinnostavannäköisiä ruskeita palkoja. Perheen ystävä oli tuonut nämä tuliaisena Afganistanista, jossa irakilainen pariskunta oli asunut sielläkin pitkään.

Asiakkaani eivät osanneet sanoa suomeksi, mitä palot olivat, mutta maistamisen myötä asia selkeni. Maku oli tuttu. Isäntä pureskeli kuoret taitavasti pois ja söi vain sisuksen, itse popsin sellaisenaan rapeina aarteina. Yrittivät opettaa minuakin kuorimaan näitä, mutta demonstroin vain, kuinka onnellisena syön koko pötkylät. Heitä hölmöyteni vain nauratti 😀

Vaan kysyn nyt teiltä, osaatteko sanoa maistamatta, mikä asia on kyseessä? Palkinnoksi voin luvata onnistumisen iloa! Älkääkä te eksoottisissa maissa asuvat spoilatko 😉

12.7.2012

Totuus.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton — Meri @ 16.24

Olenko kertonut, että palasin jo useampi kuukausi sitten vuosikausien vakioaamiaiseeni? Ehdoton lempiaamupalani koostuu kaurapuurosta (tällä hetkellä yleensä gluteeniton kaura) ja raejuustosta, usein seurana on myös marjoja tai hedelmä. Tänä aamuna söin jälkiruoaksi hauskan littapersikan! Omani ei ole yhtään litta. O_O

Kuva tyttöjen mökkiviikonlopusta, jolloin kaurapuuron kanssa tarjottiin superharvinaista marja-aarretta, lakkaa. Kiitos J. <3

10.7.2012

Muulin muesli 2012 (neljä vuotta eikä suotta)

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 14.54

Okei, aloitetaan siitä, että viime lauantaina, aamulenkin ja Pihlajasaaren salsatapahtuman välissä, päätin pitkästä aikaa paahtaa uunissa itselleni mysliä. Siihen innoittivat jääkaapissa kököttäneet liotetut tattarisuurimot, jotka ovat siis suurta herkkua hyvällä purutuntumalla! Tai mikä nyt kenestäkin on herkullista.

Päätin rakentaa tattarisuurimoiden ympärille oman, uuden freesin herkkumyslin. Ja näinhän se kävi nokkelasti!

Ihanat tattarisuurimot!

Laatikon ulkopuolelta.

Muulin muesli 2012

  • liotettuja tattarisuurimoita
  • tattarihiutaleita
  • kaurahiutaleita
  • kauraleseitä
  • auringonkukansiemeniä
  • pellavansiemeniä
  • pellavansiemenrouhetta
  • chiasiemeniä
  • suolapähkinöitä
  • tattarimurohiutaleita
  • mulpereita
  • kardemummaa, fenkolinsiemeniä, suolaa
  • kookosöljyä, makeaa
  • rusinoita

Sekoita siemenet, pähkinät ja hiutaleet, lisää joukkoon mausteet ja marjat (marjat voi lisätä jälkeenpäinkin, itse lisäsin rusinat lopussa). Sulata öljy ja siihen hunajaa, sokeria tms. makeaa, jos haluat. Itse käytin vähän steviaa. Sekoita öljy muuhun mysliin. Paahda uunissa leivinpaperoidulla pellillä n. 175 asteessa vähintään vartti, kääntele seosta välillä. Kun seos on sopivan paahteinen makuusi, nosta pelti jäähtymään. Lisää marjat/rusinat jos vielä uupuvat ja nauti haaleana tai viilenneenä maitotuotteiden tms. kera. Miten voikaan olla näin hyvää!

Ja sitten se suluissa oleva osa. Kehoitan herkimpiä lukijoita lopettamaan tähän, luvassa peloittavaa materiaalia.

 

 

 

 

Kun aloitin postauksen kirjoittamisen, nimesin tämän Muulin muesliksi. Se kuulosti hyvältä ja minulta. Sitten tuli pieni etiäinen ja kuukkeloin varuiksi monkeyfoodin ja myslin. Ja mitäpä löysin: postauksen nimeltä Muulin muesli päiväyksellä 7.7.2008! Voi pyhä perkele. Kyllähän minä muistin, että olen mysliä ennenkin tehnyt, mutta että tasan neljä vuotta sitten tasan samalla otsikolla. Aika freesit aineetkin olen valinnut. Vain 11 samaa ainetta. Pfiu. Kaksitoista ja olisin tilannut manaajan.

Uudistuminen on turhaa. Ympyrä sulkeutuu M.O.T.

6.7.2012

Vähän välipalaa

Filed under: Sushi — Meri @ 16.37

Yleensä se on Lihansyöjä, joka toivoo, että toisin kotiin jotakin take awayta, ja minä sitten shopaan. Sekin on aika harvinaista. Vielä harvinaisempaa on se, että minä toivon ruokaa. Ensimmäistä kertaa koko seitsemään vuoteen esitin itse tänään toiveen. Pyysin sushia.

Muutama hassu sutsi.

Ehkä tästä tulee tapa. Nälkä lähti.

On se näppärä

Filed under: Lätinää — Meri @ 15.38

Sattuipa päivänä muutamana (tiistaina), että läksimme Lihansyöjän ja Strutsikoiran kanssa kesäretkelle Espoon Ikeaan. Olin pohjustanut reissua jo töissä, jossa kyselin kollegoilta, onko Ikeassa jotain erityisen näppärää, mitä kannattaisi ostaa. Minulle ehdotettiin kaikenlaisia keittiökapineita, hauskoja purkkeja ja onnenbambua.

Koska karsastan turhaa tavaraa ja minulle kelpaavat hyvin eripariset astiat ja kuiva-aineiden säilytys niiden omissa paketeissaan, vain yksi asia herätti kiinnostukseni: tarunhohtoinen raastin, jossa on purkki samassa. Tämä raastin ei roiski ja raasteen voi näppärästi paketoida saman tien jääkaappiin. Raastamisasentokin tulee erilaiseksi. Kuinka täydellistä!

Ruokailtuamme Lihansyöjän kanssa Ikean mainiossa ruokalassa treeninjälkeisen palautusruoan (Strutsikoira joutui tyytymään kuumaan autoon ja kuivaan suuhun) karaisimme nahkamme ja sukelsimme erikoismyymälään. Erikoismyymälä on siitä erikoinen, että se näyttää ihan tavalliselta myymälältä, mutta ei ole sitä. Miksi? Sen tietää vain Ingvar Kamprad. Ai kuka?

Löysimme erikoismyymälästä tämän erikoisen kiinnostavan vempaimen ja sehän oli erikoisen söpö. Turkoosi on niin kiva värikin. Muotokieli oli, kuten sanottu, enemmän söpö kuin tehokas. Pyöreät muodot viittaavat lapsi- ja eläinystävälliseen (olenhan muuli), mutta saivat skeptisen minäni epäilemään terien terävyyttä. Koska raastimen voi kuitenkin mahdollisessa pettymyksessään luovuttaa asiakaskäyttöön, törsäsin kapineeseen lähes viisi euroa.

Ja eilen sitä sitten kokeilin. Näin kivasti sillä raastetaan.

Ei ihan tahraton.

Ja näin vaihdetaan hienompaan raasteeseen.

Epäilyttävän pullukka vempain.

Ja niin on näppärä kansikin vielä!

Jos haluaa säilöä ruokaansa muovissa.

…vaan kuten pelkäsin, ei se ihan niin näppärä sitten ollutkaan. Sille on syynsä, miksi raastinrauta on yleensä vinossa. Raastamisasento tulee paremmaksi. Eikä loota suojellut tiskipöytää raasterääppeiltä, niitä lenteli päälipuolelta ihan huolella ja taas oli lavuaari tukossa. Raastimen paikallaan pitäminen vaatii myös suurempaa voimankäyttöä kuin sen perinteisen tötterön. Pahoittelen, en voi suositella.

Aion kuitenkin antaa raastimelle vielä pari mahdollisuutta ennen sen kiikuttamista harjoituskeittiöön. Harjoituskeittiössä sen paikka tosin voi ollakin parempi, kun raastimen voi tunkata kiinni Fixiin ja tällöin raastaminen onnistuu yksikätisestikin. Sillä elämä ilman raaste(pöytää)tta on köyhää, kuten kaikki Rossonkävijät tietävät!

Older Posts »

Powered by WordPress