MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

19.10.2007

Suolaista suklaata

Filed under: Eksotiikkaa,haasteet,Kala,Maidoton,Pasta,Suklaa — Meri @ 21.21

Lokakuun haasteraaka-aineena oli vihdoin suklaa, josta haaveilin jo kesällä. Silti tuo ruskea kulta tuotti rankasti päänvaivaa, etenkin, kun lukemattomat blogikokit taikoivat heti alkuun uskomattomia suklaaluomuksia. Ensin hauduttelin ajatusta jonkinlaisesta MonkeyFoodin nimikkokonvehdista (tai paremminkin simppelistä tryffelistä), sitten harkitsin suklaisia parapähkinöitä, elävän ravinnon piirasta jäädytetyllä suklaa-banaanitäytteellä sekä viimeisimpänä jonkinlaista mole-ruokaa.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Kunnes eilen, maatessani uskollisen sohvani uumenissa, maku vei äkkiä Italiaan ja suoraan ytimeen! Roccon pennepasta suklaa-sardellikastikkeessa oli juuri etsimäni aarre. Ja heti tänään puhalsi tumman suklaan myötätuuli kasaan aivan mielettömän alkuruoan; maku täyteläinen ja tulinen, rakenne sopivan rakeinen ja yhdistelmä kerta kaikkiaan ennenkokematon. Täydellinen ruoka, jolle kuva ei tee oikeutta. Ohje vain hivenen manipuloitu.

suolainensuklaa

Suolainen suklaahaastaja

  • 2 dl täysjyväriisi-pastaa tai penneä
  • 1,5 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 tuore chili
  • 4 anjovisfileetä (käytin Herkun Sangiolaro-anjoviksia)
  • 100g tummaa suklaata (70%, ghanalainen Reilun kaupan suklaa)
  • 1 dl korppujauhoa
  • pieni nippu tuoretta persiljaa

Keitä pasta kypsäksi ja valmista samaan aikaan kastike. Murskaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Pilko valkosipuli ja chili ja hienonna anjovisfileet. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä valkosipulia, chiliä ja anjoviksia. Kun valkosipuli on kullanruskeaa ja anjovikset hajonneet, lisää suklaa ja anna sen sulaa. Lisää sitten joukkoon korppujauhot ja sekoita. Kun pasta on juurikin al dente, valuta se ja lisää pannulle silputun persiljan kera ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa siltä seisomalta. Et pety.

18.10.2007

Notso Buco

Filed under: Eksotiikkaa,Sieniä,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 21.49

Olette ehkä kuulleet ruokalajista, jolla on messevän härkäpäinen nimi: osso buco. Tai vieläkin maskuliinisemmin, osso bucco! Apinanruokakeittiössä ei kuitenkaan otettu mittaa elävistä härkälöistä vaan kuritettiin soijafilettä. Tällä kertaa ei menty jo vähän passén tofun kanssa. Etnokaupan kylmäkaapin syövereistä löytyy näet muutakin mielenkiintoista.

Tempeh eli fermentoitu soijapapu on tofua paremmin sulavaa, kuidukkaampaa ja proteiinituhdimpaa. Koostumus on lihaisampi ja selvästi erilainen. Tofun tavoin tempeh vaatii hyvän maustamisen tai kunnon marinoinnin, sillä itsessään se on melko mautonta.

Tempehin tervetulon kunniaksi sille ehostettiin käsipuoleen kaunis sahramirisotto, joka valmistui uunissa ihan itsestään. Kauhanvarteen juurtumista ei tarvitse siis kammota edes leipääntyneen ammattikokin. Risotto oli aivan ihanaa, semminkin kun olen aikamoinen sahraminrakastaja. Tempeh olisi vaatinut lisempää maustoa, mutta ohjeistan tässä siihen, jottette toista virheitäni turhaan. Laita ensin risotto tulille ja valmista sitten bucco. Risotto on sopivasti valmista kun ossokin on.

notsobuco

Sahramirisotto uunissa (neljälle)

  • sipuli
  • 3 dl risottoriisiä
  • 0,8 tl sahramia
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 6 dl kasvislientä (kuutiosta vaan!)
  • pippuria, suolaa
  • öljyä

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä uuninkestävässä kattilassa. Lisää joukkoon riisi ja anna senkin kiillottua. Lisää viini ja sahrami, sekoita hyvin. Keittele pieni tovi, niin että neste on imeytynyt. Lisää kasvisliemi, pippuria, varovasti suolaa (kuutioissa sitä jo piisaa) ja peitä kattila kannella. Siirrä kattila uuniin ja anna muhia, kunnes neste on imeytynyt riisiin, noin 25 minuuttia.

Notso Buco

  • paketti tempehiä (400g)
  • porkkana (suosittelen useampaa, tämä oli aika vähän)
  • n. 150g sieniä (herkku- tai portobello-, kantarellitkin käyvät, reilummin voi laittaa)
  • reilu 1 rkl tomaattipuretta
  • 2,3 dl valkoviiniä
  • 0,4 dl soijaa
  • 0,4 dl vettä
  • 2 rkl voita
  • jauhoa
  • öljyä

Leikkaa tempeh ensin kahteen osaan (tässä kohtaa voit pyöristellä veitsellä reunat, jos jaksat). Leikkaa sitten kumpikin puoli sivusuuntaan, ja toista vielä. Sinulla pitäisi olla kahdeksan ohutta tempehpihviä. Itse leikkasin vain neljään osaan, mutta ohuempi olisi parempi. Öljyä tempehviipaleet kevyesti ja pyörittele jauhoissa, itse käytin maissijauhoa. Paista biffit pannulla öljyssä kevyen ruskeiksi ja lisää paistamisen aikana pannulle suolaa tai soijakastiketta. Vaihtoehtoisesti tempehin voi marinoida soijassa etukäteen, mutta tässä vaiheessa se on vähän myöhäistä. 🙂 Siirrä palat odottamaan.

Viipaloi porkkana ohuiksi kiekoiksi ja viipaloi sienet. Paistele niitä pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman ja lisää sitten tomaattipure. Nosta tempehit takaisin pannulle ja lisää viini. Kun neste on keittynyt puoleen, lisää soija ja vesi. Anna kiehahtaa sen verran, että kastike koostuu. Lisää lopuksi voi ja sekoita. Ota risotto uunista, tarkista maku ja tarjoile tempehin tukena. Notso bad buco.

Jos käytät voin sijaan kasvimargariinia kuten sinistä Floraa tai Keijua, vegaaniystäväsi jonottavat illalliselle. Eikä tämä suinkaan ollut oma ideani. Vegaaniblogikokin Vegan Yum Yum sponsoroi reseptin ja sanaleikin.

17.10.2007

Aurinkoenergiaa lautasella

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Soppa,Terveys,Vege — Meri @ 8.21

Annetaan kansalle sitä mitä se vaatii! Itusoppaa! Ei ihan sellerisoosia muttei niin kaukanakaan siitä. Maku on raikas ja ihmeen hyvä, olo mukava ruokailun jälkeen. Tosin tuhdistin annosta reilusti savusiialla, tässä kun on kaiken elinvoiman ohella vähänlaisesti proteiinia. Söin kalan kuitenkin erikseen ettei ihan pakanamaalle menty.

soppa

Väri on kaunis ja soppa sulaa hyvin. Mung-pavunidut ovat iduista (toistaiseksi ainoita) suosikkejani, maultaan ehkä pähkinäisiä ja ainakin eri tavoin täyteläisiä kuin vaikka sinimailasen eli alfalfan idut kuten me elävän ravinnon kerholaiset sanomme.

Elämänvoimakeitto

  • 1,5 – 2 dl nestettä (joko uudistavaa juomaa tai vettä, jossa hiven sitruunamehua)
  • omena
  • puolikas avokado
  • 2 sellerinvartta
  • 1 dl mung-pavunituja
  • tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, basilikaa, minttua…)
  • linssin, sinimalaisen tms. ituja jos on
  • voikukkaa, nokkosta, pinaattia tms. jos on
  • valkosipulinkynsi
  • kesäkurpitsaa, lehtikaalia, mitä tahansa vihreää

Laita neste tehosekoittimeen ja kokoa sinne muutkin ainekset. Poista omenasta kota ja pilko, samoin kovempia vihanneksia on hyvä hieman pilkkoa. Yrtit, salaatit ja idut voi laittaa sellaisenaan. Koverra avokadonliha joukkoon, kuori valkosipulinkynsi. Hurauttele kunnolla sopaksi ja lisää ainesosia oman harkintasi mukaan. Koostumus ja maku vaihtelee valmistuskerrasta toiseen eikä minulla ainakaan nokkosia täällä kasva. No ei muutakaan kyllä.

Lisää valmiiseen soppaan sattumiksi vielä mung-pavun ituja tai tuoreita herneitä. Kyllä taas paranee maailma ja kohenee terveys niin että kolisee!

Ja varoitan tässä jo etukäteen, että tiedossa on suolitostohapatusta, sillä olen valvonut kaksi viime yötä Paula Heinosen tuoreimman kirjan parissa, joka siis keskittyy suoliston saattamiseen kuntoon ruokavalion avulla. Gudden Appetit kuten Luxenburgissa sanotaan.

14.10.2007

Tofukin haluaa hapanta ja imelää

Filed under: Eksotiikkaa,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.25

Näköjään Apinanruokakeittiössä juhlii paitsi elävä ravinto, myös tofu, sillä taas olen ollut kaupan juustohyllyllä hamstraamassa soijapalaa. Tähän liemeen itsensä on hukannut maustamattoman ja kylmäsavutofun mausteinen ja maukas kaveri marinoitu tofu. Hapanta ja imelää on tehnyt mieleni siitä saakka, kun Lemon Grass piti makuaistiani hyvänä hapanimelän kalan kuningasannoksella ja kotiköökki-inspiraation herätti Lankkupihvin Miqu.

sweet

Ohje on oma viritelmäni, yhdistelmä Miqun reseptiä ja Tofu-kirjan hapanimelää tofupossua. Tofun tilalle tai lisäksi voi siis hyvin sovitella possua, kalaa, kanaa tai miksei vain rutkemmin kasviksia. Sieniä?

Suloinen ja hapan (kahdelle)

  • 1 pkt (270g) marinoitua tofua
  • 1 prk ananaspaloja
  • 1-2 sipulia
  • porkkana
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1 tuore chili

Pilko chili ja valkosipuli. Lohko sipuli rouheiksi paloiksi ja porkkana ohuiksi kiekoiksi. Paloittele tofu. Avaa ananaspurkki ja kaada mehu talteen. Kuumenna pannulla öljyä ja freesaile siinä hetki chiliä ja valkosipulia. Lisää joukkoon tavan sipuli ja porkkana, pyörittele taas jonkin aikaa. Nosta pannulle tofu ja ananaspalat ja lämmittele vielä. Valmista kastike.

Kastike

  • 0,5 -1 dl vettä
  • 4 rkl ananasmehua
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1,5 rkl perunajauhoa
  • loraus soijaa
  • 2 rkl tomaattipuretta
  • 2 rkl valkoviinietikkaa

Sekoita ainekset keskenään haarukalla, niin jauhot eivät jää paakuiksi. Maistele kastiketta ja lisää jotakin, jos makusi niin vaatii. Kaada kastike pannulle ja anna saostua. Maista ja mausta tarvittaessa. Kauniiksi lopuksi voit lisätä vielä hivenen öljyä. Mahtavan tulista.

sweet2

Keitä seuraksi riisiä tai ihan mitä tykkäät. Porkkanan tilalla tai lisäksi voipi käytellä paprikaa, bambua tai vaikka kurkkua, hae ideaa vaikka oman mielikiinalaisesi aterioista. Napsaa annos puikoilla parempiin suihin!

Cocco, bello cocco!

Filed under: Eksotiikkaa — Meri @ 14.11

minicoccobellococco

Miksi mini on niin suloista? Kampin K-kaupasta löytyi taas kohde impulssikontrollin menettämiselle, melko hintavat mutta aijai niin vastustamattomat minikookospähkinät, coquitokset. Tämän kookospähkinän saa rikki ihan puraisemalla, maku on valitettavasti jotenkin epäfreesimpi kuin suuremmassa lajitoverissaan, mutta kookosmainen kyllä.

coquitos

Cocco, bello coccoa huutelivat tuoreiden kookospalojen myyjät Rooman rannoilla joitakin vuosia sitten ja minähän vastasin huutoon! Olen suuri kookosfani, mutta tämän karvaisen suurpähkinän vaikeasti saavutettava sisus ei vieraile vatsassani liian usein juuri tuon työläästi lävistettävän kuorensa vuoksi.

12.10.2007

Sanoinkuvaamaton sushi

Filed under: Eksotiikkaa,Kala,Soija,Sushi,Vegan,Vege — Meri @ 13.27

nigiri

Taidan vieläkin olla ihan sushihumalassa, niin tainnuttava on soijan, inkiväärin, wasabin ja merilevän liitto! Sushihimoni vain pahenee ajan myötä. Lauantaina testasimme Kämp Gallerian Yumen, joka oli ihan erinomainen, ei kuitenkaan Raku Yan veroinen. Halvemmista paikoista olen pysynyt uskollisena Ichibanille, mutta huomenna yritys on tyypata Kämpin Zen Sushi. Kaikki sushisuositukset otetaan lämmöllä vastaan, olivatpa ne ravintoloita, valmistusmenetelmiä, makukomboja tai matkakohteita.

Tänään kuitenkin keksin sushin, kun pohdin, mitä tehdä ylijäämälle kylmäsavutofulle. Idea on itänyt jo viime jouluna saamani Tofu-keittokirjan selailusta saakka ja nyt kaapeista kuin ihmeen kaupalla löytyi kaikkea tarvittavaa. Aiemmin olen tehnyt sushia vain kalasta ja kasviksista, mutta näköjään päihdyttävä kombo toimii miten päin tahansa. Ohjeet ovat Tofu-kirjasta.

Alkuruoaksi tarjoiltiin oikeaoppisesti miso-keitto.

miso

Sushi-riisi (n. 30 makiin ja 20 nigiriin)

  • 6 dl vettä
  • 5 dl sushi- tai puuroriisiä
  • 0,5 dl riisiviini- tai omenaviinietikkaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa

Huuhtele riisi ja laita se veden kanssa kattilaan keittymään kannen alle. Anna kiehahtaa ja lievennä levyn lämpöä. Anna kiehua hiljalleen 10-15 min. Sammuta levy ja anna riisin hautua kannen alla vielä vartin verran. Nosta riisi laakeaan astiaan jäähtymään ja peitä astia leivontaliinalla, ettei riisi kuiva.

Valmista etikkaliemi sekoittamalla aineet, kunnes sokeri on liuennut. Sekoita se nostelemalla riisiin. Sitten sushin kimppuun!

Tofu-nigirit

  • puolet valmistetusta sushiriisistä
  • 1 rkl wasabitahnaa
  • n. 20 viipaletta kylmäsavutofua (tai marinoitua tofua tai maustamatonta)
  • 0,5 arkkia norilevyä (merilevää)

Kastele kädet vedellä ja puristele sushiriisistä soikeita pallukoita, n. 2cm korkeita ja 4 cm leveitä. Sivele tofusiipaleet kevyesti wasabilla ja aseta pallon päälle. Leikkaa noriarkista n. sentin levyisiä suikaleita ja kääräise nigirit niihin. Jos käytät maustamatonta tofua, voit sivellä molemmat puolet wasabilla.

nigiri2
Tofu-makit

  • puolet valmistetusta sushiriisitä
  • 3 norilevyä
  • 1 rkl wasabia
  • n. kolmannes kylmäsavutofupaketista (paketti 270g)
  • 0,5 dl puolukoita

Levitä noriarkki bambumatolle tai pyyhkeelle, josset omista bambua. (Jos haluat pienempiä makeja, leikkaa noriarkki kahteen osaan. Itse pidän pienemmistä.) Levitä noriarkille sushiriisiä tiiviiksi ohueksi matoksi ja jätä molempiin reunoihin n. sentin kaistale ilman riisiä.

makiinprocess

Tee puoleen väliin riisiä sormella vana ja sivele siihen ohuelti wasabia. Leikkaa tofu pitkiksi suikaleiksi ja aseta suikaleet jonoon. Anna puolukoiden tehdä seuraa tofulle ja kääri sitten levy tiukaksi rullaksi bambumattoa apuna käyttäen. Voit antaa rullan vetäytyä jääkaapissa reilun vartin verran jos haluat, itse leikkasin heti makeiksi ja söin. Puolukka värjää vetäytyessään makit kauniin vaaleanpunaisiksi.

maki

Tarjoa nigirit ja makit soijakastikkeen ja sushi-inkiväärin eli garin kanssa. Itse tuuppaan vielä soijaan nokareen wasabia ja nautin gariviipaleen jokaisen sushipalan yllä. Valmistin ohjeesta puolikkaan annoksen ja kyllästyttäni käärimiseen kietaisin nopeita temakeja. Puolikas noriarkki, sopivasti riisiä, tofulevy, wasabia ja soijaan kostutettuja gareja. Dippaus vielä soijaan. Taju lähtee kun on niin hyvää.

temaki

Monkey goes Gumbo

Filed under: Eksotiikkaa,Kala,Kana,Soija — Meri @ 9.30

Eihän siinä mennyt kuin viisi kuukautta että pääsin sanoista tekoihin tämän kreolikeittiön aarteen kanssa. Olen jo 14. toukokuuta pitänyt suuria puheita Polkkapossun kommenttilootassa aikomuksestani limbota gumbon kanssa, mutta vasta Possun mainittua sen lempiruoakseen (Aamulehden Valo-liitteessä) muistin jambon jälleen ja ryhdyin cocoamaan. Ja sehän kannatti, sillä tuloksena on en tiedä kuinka originaali gumbo, mutta hullun maukas ja mausteinen ruoka, johon savutofukin kävi kuin olisi siihen syntynyt.

Ohje on summittainen ja seurailee melko tarkoin alkujuurtaan, mutta tottakai otin kerettiläisenä Pepsin tilalle Maxia. Kokoa mitoitin myös hieman uudestaan, omastani riitti kahteen annokseen. Tarjoilin setin kukka- ja parsakaalinuppujen viehättävässä seurassa, ilman riisiä. Enkä tiedä lainkaan, miltä gumbon pitäisi näyttää, mutta tällainen soppa siitä Apinan kourissa syntyi! Eiko söpö?

gumbo

Gumbo kanasta, katkoista ja tofusta

  • currya
  • kanelia
  • cayenne-pippuria
  • basilikaa
  • paprikajauhetta
  • tuore chili
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1,5 dl Pepsi Maxxia
  • 3 vartta varsiselleriä
  • sipuli
  • puolikas keltainen paprika
  • puolikas punainen paprika
  • 200 g hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita
  • n. 100 g kylmäsavutofua
  • tomaatti
  • tomaattipyrettä
  • 1 dl punaviiniä
  • vettä
  • kourallinen katkarapuja
  • rypsiöljyä

Pilko selleri, paprikat ja sipulit, kuutioi tomaatti, suikaloi tofu ja jätä odottamaan. Kokoa mausteet omiksi keoikseen kattilan tai kasarin pohjalle, freesaile öljyssä. Lisää Max ja anna kiehahtaa pari minuuttia. Paista paistinpannulla broilerisuikaleet kypsiksi ja kuullota sitten selleri, paprika ja sipuli. Lisää vihannekset kasariin ja samoin broileri, tofu, tomaatti, pyre, punaviini ja vettä. Anna kiehua hiljalleen tunnin verran ja lisää nestettä, jos on tarvis. Lopuksi lisää sulatetut katkaravut ja tarkista maku, joka on hyvä. Itse en lisännyt mitään.

Kiitti Possu, sikahyvää. Voisitko vielä vinkata jotain kivaa kreolihumppaa taustalle?

10.10.2007

Aamu alkaa aalla, ilta alkaa yhelttoist

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Optimoidut — Meri @ 10.58

tuorepuuro

Lisää vettä elävän ravinnon myllyyn! Tällä kertaa koneessa pyörii aamiainen. Tuorepuuroa voi valmistaa monenlaisista viljoista ja makua tuomaan voi lisätä erilaisia kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja ekstrana esimerkiksi pellavansiemeniä. Puuron kylkeen tarvitaan toki maitoa ja elävän ravinnon epelit vääntävät sen seesamista. Tuoreet hedelmät tekevät ateriasta maukkaan ja nätin. Living seefood.

Tuorepuuro eli tattariaamiainen yhdelle

  • 0,5 dl tattarisuurimoita
  • 1 kuivattu luumu
  • 1 rkl pellavan siemeniä

Huuhtele tattarit ensin haalealla vedellä ja sitten kuumalla, kunnes vesi on kirkasta ja väritöntä. Laita tattarit, luumu ja pelllavansiemenet illalla likoamaan. Kaada aamulla liotusvesi pois ja syö sellaisenaan tai jauha blenderissä sulavuuden edistämiseksi. Valmista seesammaito.

Seesam-maito

  • 0,5 dl seesaminsiemeniä
  • 2 taatelia (käytin tuoreita)
  • 2 dl vettä

Laita seesaminsiemenet ja taatelit likoamaan yöksi tattaripurkin viereen. Kaada aamulla liotusvesi mäkkyyn ja jauha siemenet ja taatelit blenderissä aluksi vähän veden kanssa, vähitellen vettä lisäten, kunnes seos on maitomaisen valkoista. Seesammaito säilyy jääkaapissa pari päivää.

Tarjoile tuorepuuro seesammaidon ja pilkotun päärynän kanssa. Hyvää. No kokeilkaa edes, epäilevät erkit! 😀 Ai sei elävä ravinto on next big thing, luonteva jatko luomulle ja reilulle.

(Otsikko on muuten munakoisolasagne-Villen lentävä lause, propsit sinne)

9.10.2007

Suurenmoisia suomuuraimia

lakka2

Kaikki alkoi, kun sain kaupasta tilaamani lakat eteeni. Muovisessa rasiassa luki Suomuurain. Mielikuvitukseni sukelsi välittömästi Aili Somersalon satumaiseen kirjaan Mestaritontun seikkailut, jolla on merkittävä rooli lapsuuteni mielikuvissa. En tiedä, mainitaanko suomuuraimia kirjassa lainkaan, mutta mielessäni Sammaleisen (noita) salaperäinen majapaikka suolammen virvatulineen yhdistyy täysin muuraimiin ja sen kaltaisiin. Kuten Wikistä selvisi, lakalla on muitakin nimiä; tunnetun hillan lisäksi kultaista marjaa sopii kutsua lintiksi tai valokiksi.

Muhkeat muuraimet pääsivät arvoiseensa seuraan Elävän ravinnon piiraassa, joka täyttää myös esimerkiksi paleoliittisen ruokavalion tunnusmerkit, ollessaan myös vegaaninen, gluteiiniton ja maidoton. Ennen kaikkea kyseessä on pähkinäinen, hedelmäinen ja marjainen herkku, joka kyllä maistuu.

Menneellä elävän ravinnon kurssilla valmistimme samanlaisen piiraan puolukoista ja ohjetta voikin varioida lähes loputtomiin omin mielisiemenin, -pähkinöin, -marjoin, -hedelmin, miksei mausteinkin. Tein kolme annosta eli reilun neljänneksen tästä ohjeesta, joka täyttää sopivasti normaalin piirakkavuoan.

Elävän ravinnon piirakka

  • 2 dl manteleita
  • 1 dl auringonkukansiemeniä
  • (0,5 dl hasselpähkinöitä)
  • 6 kpl taateleita (käytin tuoreita, kuivatutkin käyvät, ne voisi liottaa)
  • 2 omenaa
  • 1 rkl sitruuna- tai tyrnimehua
  • 0,5 litraa marjoja
  • 2 banaania
  • (2 päärynää)
  • (kanelia)

Liota manteleita, auringonkukansiemeniä ja hasselpähkinöitä vedessä 4-8 tuntia. Huuhtele ja laita tehosekoittimeen. Lisää taatelit pilkottuina ja aja mureaksi massaksi, ei tahnaksi. Raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja sekoita niihin sitruunamehu. Sekoita raaste ja murea massa, mausta halutessasi kanelilla tai kuivatulla inkiväärillä. Taputtele taikina piirakkavuokaan, myös reunoille sen verran kuin riittää.

lakka3

Soseuta banaanit haarukalla. Kuutioi päärynät pieneksi kuutioksi ja lisää banaaniin. (Päärynät voi jättää poiskin, mutta kokemukseni mukaan sopivat todella hyvin.) Levitä seos piirakkapohjalle. Levitä lopuksi marjat seoksen päälle ja painele ne kevyesti täytteeseen, etteivät vieri leikatessa. Vuoan pohjalle voi levittää siemeniä tai pähkinäjauhoa, jos haluaa estää pohjan tarttumista kiinni vuokaan.

lakka4

lakka5

Valmista oheen cashew-kerma, johon tässä uusi, parempi ohje. 🙂

Cashew-kerma

  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 1,5 dl vettä
  • 2-3 taatelia (tuoretta tai liotettua, liotetut liotusvesineen)
  • (luonnonvaniljaa)

Huuhdo pähkinät ja sysää blenderiin veden ja taateleiden kera. Lisää vesi vähitellen, niin saat kermasta sopivan paksuista. Maistele myös taateleiden välillä. Itse passasin vaniljan, mutta tätähän voi kukin maustaa kuten parhaaksi katsoo. Kerma on aivan ehdoton pari piiraalle!

pokaali

Opin muuten viime kerralla, että cashew-pähkinää ei tarvitse liottaa, sillä se on jo kuumennettu keräysvaiheessa eikä siten ole varsinaista elävää ravintoa. Ei cashew silti pahaksi ole ja maku on erinomainen.

Itse kokeilin kotona piirasta suoraan annosvuokiin, jolloin kiinnitarttuminen ei ole ongelma. Erittäin hyvin toimi annoksen rakentaminen lasiin, jolloin se oli hieman runsaampi ja mukava syödä.

2.10.2007

Ituja, idätystä, elinvoimaa!

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Optimoidut — Meri @ 16.39

Arvaan, että olette kaikki ihan pähkinöinä, kun aletaan puhua iduista! Viikonloppuna jäi nimittäin taakse ensimmäinen osa työväenopiston Elävän ravinnon kurssia. Mahaa hellittiin kurssilla elämänvoimasopalla, hedelmäisellä vihersoseella (ai että miten houkutteleva nimi), norikääryleillä, itusalaatilla, siemen- sekä avokadokastikkeella, hapankaalilla ja –lantulla. Nesteenä nautittiin (tuntia ennen ruokailua, puritaanin huom!) uudistavaa juomaa. Kyllä siinä saivat kyytiä tuntikausien uunihaudutukset, makeanhimot ja suolankäyttö.

[mung-pavun ituja]

ituja

Kokkaajan plakkariin tarttui kuitenkin monenlaista; siementen ja pähkinöiden liottaminen, idätys ja kasvatus, mehulingon käyttö, hapattaminen ja rutkasti tietoa ruoan sulamisesta. Etenkin viimeksi mainittu heruttaa monimahaongelmaiselta sympatiapisteitä tälle erikoiselle ruokavaliolle. Ja en nyt sano tätä elävän ravinnon evankeliumiin hurahtaneena vaan arkikulinaristina, että ruoka maistui ihan hyvälle. Parasta kaikessa, siitä jäi miellyttävä olo. Uskomatonta.

[norikääryleet]

norikääryleet

Aikomuksenanikaan ei ole ryhtyä täyspäiväiselle elävälle ravinnolle, arvostan liiaksi makujen kirjoa ja valmistustapojen runsaudensarvea, mutta kyllähän tässä on aineksia vaikka mihin uusiin seikkailuihin. Kuuliaisena myyränä raahasin jo kotiini vehnän- ja tattarinsiemeniä sekä mungpapuja ja kokeilin cashew-kermaa (se on muuten ihanaa). Ensi viikonloppuna lauantai jää väliin reissun vuoksi, mutta sunnuntaina on vuorossa makea päivä. Ehkä saan sieltä salaiset aseet joilla käydä lokakuun ruokataistoon!

[energiakeitto]

energiakeitto

Mikäli elävä ravinto on jollekulle uusi käsite, kyse on siis ruokavaliosta, jossa nautitaan vain kypsentämätöntä ruokaa eli raakaravintoa. Se koostuu lähinnä hedelmistä, vihanneksista, siemenistä ja pähkinöistä. Elävän ravinnon ruokavaliota hyödynnetään mm. nivelreuman hoidossa, jonka lisäksi se on osoittautunut monien kohdalla avuksi myös muiden vaikeiden sairauksien hoidossa. Wikipediasta lisää, ja Monkeystakin pian.

Tässä vielä Cashew-kerman ohje. Cashew-kermaa voi yhdistellä miten haluaa, hyvää se on ainakin marjojen tai hedelmien seurana ja kyllä ihan sellaisenaankin.

[oikealla cashew-kerma]

cashewkerma

Cashew-kerma

  • 3/4 dl cashewpähkinöitä
  • 3/4 dl 45-asteista vettä

Liota pähkinöitä vedessä 5-12 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja soseuta pähkinät tehosekoittimessa. Lisää lämmin vesi vähitellen, kunnes koostumus on samettisen kermaista. Jäähdytä seos ja keksi villejä käyttötapoja.

Ja huomisaamuna varhain lentää Monkey Kööpenhaminaan frikadellien, rasvaisten juustojen ja napsujen ääreen, palaamme asiaan viikonloppuna!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress