MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

19.1.2008

Vihreää tulta

Filed under: Eksotiikkaa,Soosit,Thai — Meri @ 10.56

Nyt aletaan päästä pikkuhiljaa taas asiaan. Ensimmäisenä Thaimaan saaliista tänne Monkeyyn päätyy vihreä curry-tahna eli green curry paste, sillä valmistin sitä eilen viemisiksi fondue-illan emännälle. Ko. tahnaa voi siis käytellä samoin kuin kaupassa myytäviä versioita, mutta hieman reilummalla kädellä. Tuotos on tuoreeltaan mahtavan tuoksuista ja säilyy jääkaapissa kuukauden. Kurssilla siitä kokattiin ihan peruscurrya, käsittämättömän hyvää! Se seuraa pian perässä.

currypaste

Green curry paste

  • 20 pientä vihreää chiliä
  • 1 tl galangal-juurta (inkiväärillä voi tarvittaessa korvata)
  • 3 rkl sitruunaruohoa
  • 3 kaffir-limetin lehteä (usein pakasteena aasialaisissa kaupoissa)
  • 2 rkl valkosipulia
  • 3 rkl shalottisipulia (mieluiten thai-shalottia)
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl öljyä (mahd. mietoa)
  • kourallinen thai-basilikan lehtiä (thai sweet basil)

Jos käytät morttelia, pieni raaka-aineet melko hyvin ja mäiski niitä hyvä tovi  ennen kuin lisäät lopuksi öljyn. Varo ettet saa chiliroiskeita silmiisi. Mikäli käytät sähköistä blenderiä kuten itse tein, aineet voi vain raffisti paloitella ja hurauttaa sekaisin. Ja se on sitten siinä. Suurin aika meni ainakin minulta kuoriessa tuotteita, tietysti myös raaka-aineiden hankinta voi olla oma seikkailunsa, jossei asu ihan näin apajilla. Mutta vaiva kannattaa nähdä! Tästä Puffkin olisi iloinen.

purkissa

Ja jos tunnustat ennemmin punaista kuin vihreää, voit tehdä red curry pastea korvaamalla vihreät chilit punaisilla, jättämällä basilikan pois ja korvaamalla öljyn chiliöljyllä. Jos tämäkään ei vielä riitä, voit tuunata punaisesta tahnasta penang curry pastea lisäämällä siihen vielä kolme ruokalusikallista murskattuja maapähkinöitä. Joko valuu kuola?

26.12.2007

Tanskalaiset tippaleivät

Filed under: Överi,Cake&Cookies,Eksotiikkaa — Meri @ 19.09

Vielä ennen pyrähdystäni kaukomaille auringon alle köllimään tulin kertomaan, kuinka tanskalaisten keksien valmistaminen sujui. Näitä “klejner“-keksejä Tanskassa syödään perinteisesti joulun alla ja itse tutustuin niihin asiakkaani opastuksella. Suoritin siis viime vuoden syksynä Tanskan Naestvedissä yhden toimintaterapian harjoitteluistani ja kyseinen asiakas oli nuorehko perheellinen nainen, joka oli viimeksi tehnyt klejner-keikkejä (klejner cakes, kuten kanssaan kekuista puhuimme) kolme vuotta sitten, ennen onnettomuuttaan.

klejner

Keksien kluu on niiden solmuinen muoto ja kypsennys uppopaistamalla. Muoto saadaan aikaan erityisellä työkalulla, joka muistuttaa taikinapyörää ja on nimenomaisesti tarkoitettu näiden leivonnaisten tekoon. Ohueksi kaulitun taikinan solmiminen onkin sitten asia erikseen. Silloin Tanskassa en voinut aluksi ymmärtää, kuinka solminen ylipäänsä oli mahdollista, ja silti asiakkaani suoritti työvaiheen yksikätisesti! Itsekin hieman harjaannuin, sillä koko taikinasta tulee tosiaan se 250 kappaletta.

Nyt tein kolmannestaikinan ja solminen oli äs haard äs evör. Lopulta kyllästyin ja paistoin jämätaikinan epämääräisinä möntteinä. Vaan nyt on nekin syöty 😀 Leipominen joulupäivänä oli muuten melko auvoa. Virittelyn ansiosta katselin samalla Ylpeyttä ja ennakkoluuloa kun kaulitsin ja taistelin taikinan kanssa. Romanttinen darcy-tunnelma lääkitsee turhautumisen haavoja tehokkaasti.

Valmiit keksit muistuttavat maultaan hieman tippaleipiä, ja koko laajennettu perheeni piti niistä kovasti. Selailin hieman nettiä ja näemmä ohjetta voi muokkailla mausteilla haluamanlaisekseen, ainakin kardemummaa oli monessa reseptissä. Tein kuitenkin asiakkaalta saamani alkuperäisen ohjeen mukaan, jossa mauksi lisätään sitruunankuorta ja konjakkia, joka tosin ei mielestäni kekseissä maistunut. Hirvensarvisuolaa en löytänyt mistään, joten korvasin hitusella leivinjauhetta. Souuu, tässä se tulee, tanskalaisuuden ylistys! (Vaikken kyllä tiedä, mikä itu tätä on neuvoa, työkalua kun voi olla hankala löytää. Lainaan mielelläni omaani, anyone? :-))

Bedstemors klejner (250 kpl)

  • 3 munaa
  • 250 g voita
  • 250 g sokeria
  • 3 rkl kermaa (soijamaito oli just fine)
  • 1 sitruunan raastettu kuori tai tujaus Siciliaa
  • 0,5 dl konjakkia
  • 750 g jauhoja
  • 0,25 tl hirvensarvisuolaa (tai leivinjauhetta)
  • litra öljyä tai 1000 g rasvaa uppopaistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri keskenään vaahdoksi. Lisää jäähtynyt voi ja sitten kerma, sitruuna ja konjakki. Sekoita hirvensarvisuola/leivinjauhe jauhoihin ja lisää seoksesta ensin puolet. Sekoita hyvin, ja lisää toinenkin puoli. Siirrä taikina kelmussa jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Kun taikina on saanut vetäytyä, ota se esiin ja kaulitse se ohueksi ja vedä klejner-pyörällä siihen kuvioita. Käännä kuvion toinen pää keskellä olevasta reiästä ja saa aikaan näin eräänlainen solmu. Keksi vaihtoehtoinen muoto sitä hetkeä varten, kun hermo pikkutarkkaan askarteluun menee.

klejner2

klejner3

Ota esiin sammutuspeite ja kattilankansi. Lämmitä öljy tai rasva kanteen sopivassa kattilassa kuumaksi (testaa palalla taikinaa) ja uppopaista keksit muutama kerrallaan kullanruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperille jäähtymään ja sirota valmiille kekseille tomusokeria. Pistele poskeesi tanskalaisella asenteella kovaäänisesti leikkiä laskien ja huuhtele alas sopivalla ryypyllä.

klejner4

Ja nyt, armaat ystävät, Monkeyfood matkustaa ja palailee asiaan mahdollisesti jo matkan mittaan tai viimeistäänkin kotiuduttuaan. Thaimaan vinkkejä mahtuu kommentteihin, jos sellaisia vain on. 🙂

8.12.2007

Suikale muulin elämää

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Maidoton,Soija — Meri @ 19.37

soijaakungpo

Olen aiemmin markkinoinut soijarouhetta ihan satasella ja tuskin mainonnalta tulevaisuudessakaan vältytte. Nyt kuitenkin laajentelin repertuaaria rouheesta, tofusta ja tempehistä suikaleisiin, joita olen joskus kyllä laitellut, mutta vain kerran sen verran onnistuneesti, että kokeilusta on kannattanut blogata. Vähitellen elo suikaleiden kera alkaa ottaa tuulta alleen ja aivan ehdoton oli tämä Kurpitsamoskasta bongattu kung po -ohje, johon sijoitin suikaleita normaalisti sovelletun kanan ja Kurpitsamoskan käyttämän seitanin sijaan.

Tässä vielä ohje, joskin samoja latuja kuljin kuin Moskakin.  Onhan se vaan saatava omaankin keittokirjaan ettei katoa! 😛

Kung po soijasuikaleista

  • pari kourallista soijasuikaleita
  • soijaa

Keitä suikaleita vedessä viitisen minuuttia, kaada sitten siivilään ja puristele liioista nesteistä. Siirrä suikaleet astiaan ja roiski päälle reilusti soijaa. Aseta jääkaappiin marinoitumaan ainakin reiluksi puoleksi tunniksi.

Kastike

  • 2 rkl soijaa
  • 2 rkl riisiviinietikkaa (tai omena- tai punaviini-)
  • 2 rkl vettä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl maizenaa (käytin perunajauhoa, mutta liisteröityi hieman, maizena toiminee paremmin)
  •  1 rkl seesaminsiemeniä
  • 2 tl hunajaa
  • (tilkka kolaa – ei ollut, passasin)

Sekoita aineet valmiiksi odottamaan tähtihetkeään.

  • cashew-pähkinöitä
  • valkosipulimurskaa tai tuoretta
  • sipuli
  • pala tuoretta chiliä tai chilitahnaa
  • paprika

Kuumenna paistinpannu tai kasari ja paahda siinä cashewt. Paloittele sipuli ja paprika puikoilla syötävän kokoisiksi lohkoiksi, hienonna valkosipuli ja chil. Siirrä pähkinät sivuun ja kuumenna pannulla hieman öljyä. Paistele sipulia, valkosipulia ja chiliä tovi. Lisää joukkoon marinoidut soijasuikaleet ja kuumottele kunnolla, väriäkin saa tulla. Ynnää paprika ja anna muhinoida vielä sen verran, että paprikat hieman kypsyvät. Lisää joukkoon pähkinät ja kastike, sekoita vielä nopeasti. Valamis!

Oheen täysjyväriisiä tai muuta. Napaan nautitaan mieluiten puikoilla, ainakin itse olen aina tunnelmissa kun pääsen niillä napsimaan. Helkkarin hyvää ruokaa tämä. Kiitsa, Kurpitsa.

Soijallahan on muuten ties minkälaisia hyviä ominaisuuksia, joista kuulenette lisää, kunhan vihkiydyn toden teolla eilen lainaamani Pekka Heinäsen kirjan Sydänystävällistä soijaa saloihin ja eritoten resepteihin. Pidän kirjasta jo nyt. Soija 4-eva.

6.12.2007

Kultajyviä ja Ainoa Oikea hedelmäsalaatti

Filed under: Eksotiikkaa,Herkut,Kevyt,Optimoidut,Välipalaa — Meri @ 16.29

Mistä on pienet ruokablogit tehty? Kokeiluista, tärähtäneistä kokeista, pohjaan palaneista kuvista, hyvästä mausta ja hirvipaisteista, banaanista, mausteista, haasteista ja helmistä, kannustuksesta ja kommenteista. Nojuu, lässytys loppuu heti alkuunsa, mutta tämän postauksen kultajyvät on tosiaan kerätty kahden kommentoijan, Arjan ja Matleenan ohjeista. Aika jyviä ovatkin!

kaprispippuri

Arja kertoi ihastuneensa paahdettuihin mustapippureihin ja nostaneensa pippurinkulutuksen kertaheitolla kattoon. Myyntipuhe oli niin erinomainen luvaten pähkinäistä makua ja peräti umamia, että eilen illalla kasasin itseni ja pannut ja pistin tuulemaan. Tuloksena oli kuten luvattu, enemmän kuin osansa summa. Pähkinäisyys pehmensi pippurin tulisuutta ja sopi seuraksi paistetulle munalle kuin valettu. Arja ohjeisti ryöppäämään mustapippurit kolmesti, itse laiskana vain huuhtelin huolella lävikössä. Ehkä ryöppääminen olisi silti viisasta.

Paahdetut mustapippurit a la Arja

  • kokonaisia mustapippureita

Ryöppää mustapippurit kolmessa vedessä ja kuivaa vaikka talouspaperin päällä. Lämmitä paistinpannu ja paahda pippureita kuivalla pannulla, kunnes poksahtelevat kuin popparit konsanaan. Varo polttamasta, itse onnistuin telomaan muutaman pepan ihan mustaksi. Höystä paahdetuilla pippureilla ruoka kuin ruoka.

Toinen paahtoinen mauste on peräisin Matleenalta, ohjeen alkuperäinen nimi on Crispy capers. Itse olen syönyt ilmeisesti juuri näitä paahdettuja kapriksia syksyn Tanskan reissulla, kun sain alkupalaksi ilmiömäisen hyvää valkoista kalaa, kukkakaalipuretta ja höysteenä mahtavan makuisia, rapsahtavia kapriksia. Ja niistähän tuli kotioloissa aivan yhtä mielettömiä! Kokeilkaa, vaikkette kapriksesta piittaisi. Nämä ovat eliittiä.

Matleenan kaprispaahto

  • oliiviöljyä
  • pieniä kapriksia

Huuhtele kaprikset lävikössä kylmällä vedellä ja anna kuivaa. Kuumenna hyvä loraus öljyä pannussa ja paista kaprikset siinä ruskeiksi ja rapeiksi. Nosta talouspaperille jäähtymään ja tarjoile esimerkiksi juuri kalan kera, tai miksei vaikka salaatissa. Tautisen hyviä! …jos ilmaisu sallitaan.

Jälkkäriksi pilkoin itselleni pitkästä aikaa maailmassani Ainoaa Oikeaa hedelmäsalaattia. Tätä on tehty omassa perheessäni aina juuri näin. Ja aina se maistuu yhtä ihanalta, ilman mitään sen eksoottisempia hedelmiä, marjoja tai mausteita. Pirskahteleva, raikas ja sopivasti makea. Parhautta.

hedelmäsallad

Hedelmäsalaatti

  • omenaa
  • appelsiinia
  • banaania
  • keltaista jaffaa (laitti käy)
  • hilloa

Kuori aplari ja banaani, pilko. Poista omenasta kota ja pilko sekin. Sekoita ainekset ja lisää mitä tahansa hedelmistä, jos se on aliedustettuna kombossa. Kaada päälle reilusti kylmää jaffaa ja lusikoi sekaan jonkin verran hilloa. Sekoita ja tarkista makeus ja happo. Lisää tarvittaessa limua tai hilloa. Kaikki punaiset hillot puolukka pois lukien käyvät tähän täydellisesti. Ole hyvä ja syö – tervetuloa (meidän) kotiin.

30.11.2007

Lisää pippuria! Eiku

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,Maidoton — Meri @ 12.36

pippurihedelmät

Luulin vihdoin päässeeni pippurin tai paremminkin pippureiden kimppuun jälkiruoan yhteydessä, mutta ei suinkaan! Wikipedia valisti minua jälleen ja kävi ilmi, että käyttämäni “pippurit”, rosee- ja mauste-, eivät ole pippureita lainkaan. Roseepippuri on nähkääs marja ja maustepippuri kuuluu myrttikasvien heimoon. Tai sitten joku wiksu wedättää pediaa ihan kybällä. Muistelen tosin Tinankin maininneen roseen marjaisuudesta.

Ohje on tosiaan Tinan köökistä, sen ihanan ruotsalaisen kokkikissan, joka on niin kotona omissa nahoissaan, että sitä on aina mukava katsoa. Reilu ja reipas ote ruoanlaittoon vetoaa sekin ja ohjeet ovat yleensä mielenkiintoisia. Nyt pyörivissä jaksoissa vieraillaan myös eri maissa ja tutustutaan niiden keittiöihin, mm. Tanska-jakso toi melkein tipan linssiin vaikka naurattikin, danskan ääntäminen ei ole ruotsalaisillekaan helppoa.

Reseptiin käytettiin Tinan ohjelmassa omenia, mutta mainittiin, että muutkin hedelmät sopivat. Kokeilin siis Granny Smithin käsipuoleen valtavaa sharonia, jotka elävät paraikaa kukoistuskauttaan. Se on se sama persimon ja kaki, josta on ollut aiemminkin puhetta ainakin vanhan blogin puolella.

Pippuriset hedelmät (neljälle)

  • 4 omenaa, sharonia, päärynää tai pari mangoa, ananasta tms.
  • 100 g voita tai maidotonta margariinia
  • 100 g ruokosokeria
  • 3 dl omenatuoremehua (laimensin omenasosetta vedellä)
  • 1 halkaistu vaniljatanko tai vaniljasokeria
  • 1 tl kokonaisia musta- tai maustepippureita
  • 1 tl roseepippureita

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön ja sujauta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Aseta uunivuoka uuniin lämpenemään. Kuori hedelmät, poista mahdolliset kodat. Voitele hedelmät pehmenneellä voilla joko leivontasudilla tai sitten ihan käsin läntäten, jos voi on vielä kovaa, se pehmenee käsissä hyvin. Pyörittele rasvatut hedelmät sokerissa. Ota lämmennyt vuoka uunista ja aseta hedelmät siihen. Iske uuniin 10 minuutiksi.

Murskaa pippurit eli marjat ja myrtit morttelissa ja sekoita niihin hieman vaniljasokeria, jos et käytä vaniljatankoa. Ota hedelmät uunista ja kaada niiden päälle omenamehu. Soseesta tehty versio toimi täysin. Levitä myös pippuriseos luonnon karkin ylle ja viskaa vaniljatanko joukkoon. Takaisin uuniin! Paistele vielä noin 20 minuuttia ja valele niin usein kuin jaksat mehusta ja hedelmistä muodostuvalla liemellä.

herccu

Nauti valmis tuote lämpimänä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa. Itse testasin ensimmäistä kertaa GoGreenin kauravispiä, joka oli oikein ihanaista. Maku on sen verran makea, ettei sokeria tarvitse, koostumus marenkimaisen kiiltävä (vatkauksen tuloksena) ja olemus tuhdimpi kuin esimerkiksi yhtä rasvaisessa  (20%) Floran Kevytvispissä. Maku ei ole sama kuin kermavaahdossa, mutta hyvä. Meillä komboon koostui kerman ja hedelmien lisäksi gluteenitonta porkkanakakkua, jonka ohje seuraa pian. Hillitöntä herkuttelua 😛

27.11.2007

Saikkaa kaakussa

Oman bloginsa statistiikkaa on joskus viihteellistä lukea ja samalla oppii itsestään. Jonkinlaisesta kauhun tasapainosta kertonee MonkeyFoodiin johtaneiden hakusanojen top kolmonen, jossa keikkuvat itseoikeutetun johtajan ‘monkeyfoodin’ lisäksi lähes poikkeuksetta sekä ‘mudcake‘ että ‘terveysruoka ohjeita‘, vain järjestys vaihtelee. Myös yksittäiset hakusanat tarjoavat hupia ja näkökulmia; tällä hetkellä leveimmin sai hymyilemään ‘dannyn taustatanssijat‘. Kyllähän näillä eväillä tosin jalka jaksaa vipattaakin.

teekakku

[Kuvaa varten yritin harjoitella sitä kahdella ruokalusikalla tapahtuvaa jäätelöpalleron (tms.) kääntelyä kauniiksi soikulaksi, vaan eihän se ottanut onnistuakseen.]

Tämä ohje lopsahtaa mudcaken ja terveysruokien välimaastoon. Edelliseen sitä vetävät rasva ja sokeri, jälkimmäistä puoluetta kannattavat pähkinät ja tee. En varsinaisesti ollut tänään herkkuja vailla, mutta Suomi-Brasilia-kokki Gringan teekakku eli tealoaf tarjosi niin herkullisen idean, että sitä oli välittömästi sovellettava. Samaan syssyyn krediitit erinomaiselle Makuhaulle. Ilman palvelun satunnaista valintaa en olisi tätäkään paakelsia löytänyt, mutta koska huvitan itseäni toisinaan latailemalla sivua uudestaan juuri random-reseptien vuoksi, se osui silmiini.

Alkuperäisessä reseptissä käytetään nesteenä Earl Grey -teetä ja lisätään mausteita. Itse kokeilin mahtavan mausteista Indian Chai -sekoitusta ja lisäsin vain pähkinää. Rusinatkin korvasin taateleilla eksoottisuuden vuoksi. Kaakustani tuli aika pannari, koska piti ehdoin tahdoin kokeilla uutta minipiirasvuokaa. Tein vain neljännestaikinan (mahan, pakkasen ja kavereiden vetokyky on rajallinen) ja niinhän se ohut kakkara pääsi kärvähtämään muuta puuhaillessa. Vaan näin keksimäisenäkin maku on hyve ja erityisesti -it’s back!- banaanijäden kera. Nyt kaik yhes koos erilaisia teeluomuksia leipasemaan! Kotimaisten kielten tutkimuskeskus kertoo tee-sanasta lisää.

teekakku2

Tee kakku (leipävuoallinen)

  • 4,7 dl vahvaa Indian Chai -teetä
  • 2,35 dl taateleita
  • saksanpähkinöitä (n. 12kpl)
  • 5,9 dl jauhoja
  • 2,35 dl raakaruokosokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 1,2 dl voita tai maidotonta rasvaa (n. 120g)

Laita uuni kuumentelemaan 200 asteeseen. Voitele kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet ja pilko joukkoon taatelit ja pähkinät. Sulata voi ja hauduta tee. Lisää voi ja tee kuiviin aineisiin ja sekoita. Kaada seos vuokaan ja paista uunissa n. 50-60 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Anna jäähtyä hetki ennen kuin kumoat. Jos haluat, voit koristella kaakun tomusokerilla.

Kostukkeena tarjoiltu banajäde oli maustettu Cointreaulla, jota satsasin Tukholmanlaivalta miniputelin, kuten Gallianoa ja Xantéakin. Söpöintä viinaa koskaan! Maraboun tummaa pistaasisuklaatakin piti rahdata ja kai se on sitäkin alettava tuoda isse maahan kerta ei muilta näytä luonnistuvan. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, höyryt tullee pulloista läpi.
liqöör

26.11.2007

Rotan ratatui ja tahinikala

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Kala,Uunista — Meri @ 15.15

ratatouille

[Varmin tapa mällätä ruokakuvat on yhdistää lautaselle tummaa ja valkeaa]

Olihan se Ratatouille nähtävä, kun kerrankin on kokkaaminen päässyt filmin keskiöön. Hyväntuulen pätkä, hieman ehkä pitkitetty, mutta upeasti animoitu. Erityisen uskomattomia olivat kohtaukset, joissa aamuaurinko valaisi tilaa. Juuri se aito, kellertävän kultainen nousevan auringon valo oli vangittu kuviin. Keittiökohtaukset tuntuivat amatööristä autenttisilta ja päähenkilö miellyttävältä tyypiltä, noin jyrsijäksi.

Leffan lopussa valmistui pätkän nimiruokakin, ratatouille, ja tottaKAI settiä oli keiteltävä kotikeittiössä. Ratatouille ei yleensä mene uuniin, mutta mitä rotta edellä sitä sorkkaeläin sokeasti perässä. Samassa pätsissä kohisi kasaan helposti Muutakin kuin kuskus -blogista napattu kala tahinikastikkeella.

Rotan ratatui

  • sipuli
  • munakoiso
  • kesäkurpitsa
  • 500g tomaattimurskaa
  • timjamia
  • suolaa, pippuria
  • öljyä
  • (valkosipulia)
  • (pecorinoa tms. juustoa)

Asenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoison solakammasta päädystä ohuita kiekkoja ja laita lävikköön, suihki päälle suolaa ja jätä valumaan. Leikkaa myös kesäkurpitsasta vastaavia kiekkoja, siirrä sivuun ja kuutioi loppumunakoiso ja -kurpitsa sopiviksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja kuumenna pannulla hieman öljyä. Kuullota sipuli, lisää kuutiot. (Tässä vaiheessa voit lisätä myös valkosipulia, jos tahdot. Itse säästelen mahaa.) Anna paahdella vähän aikaa ja lisää sitten tomaattimurska. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatulla timjamilla. Anna porista tovi ja siirrä soosi sitten uunivuokaan.

Ravistele munakoisoviipaleista valuneet nesteet ja paahda vielä kiekkoja kesäkurpitsakiekkojen kanssa kuumalla pannulla. Asettele kiekot uunivuokaan jotenkin taiteellisesti ja raasta päälle pecorinoa. Uuniin!

rata

Sei tahinissa

  • 400 g pakasteseitä
  • 2 limeä tai 1 sitruuna
  • 2 runsasta rkl tahinia
  • 2 runsasta rkl vettä
  • suolaa

Ota seit sulamaan muutama tunti ennen nälkää. Kokkaushetkellä kuutioi sei ja iske uunivuokaan hyvän suolan kanssa. Sekoita mukissa tahini, vesi ja yhden limen tai puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla. Kaada seos kalapalojen päälle ja sujauta samaan uuniin ratatouillen kanssa. Anna ruokien muhia ehkä puolisen tuntia ja poista sitten lämmöstä.

Anna molempien patojen jäähtyä kunnolla ennen annostelua. Ja ennen kuin haukkaat, purista kalan päälle vielä yhden limen tai puolikkaan sitruunan mehu ja tarkista suola. Yhdistelmänä ranskalainen ratatui ja libanonilais-syyrialainen tahinikala voi epäilyttää, mutta kulttuurien sekamelska oli muheva ja maukas. Juuri sopiva lounas lämmittämään chilliä marraspäivää.

Ja lopuksi vielä kyselen, olisiko kellään mahtavaa piparkakkureseptiä, jonka haluaisi ohjeistaa? En ole leiponut piparkakkuja sitten lapsuuden ja nyt palan halusta päästä kaulimaan, mutta haikailen oikein rapeiden ja ehkä poikkeuksellisestikin maustettujen pepparkaakkojen perään.

22.11.2007

Soijarouhe rullalla eli Ylimuulin makit

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,haasteet,Maidoton,Soija,Sushi,Vegan,Vege — Meri @ 15.20

soijasushi

Kuten ehkä huomasitte, Apinakeittiössä meinasi käydä ohraisesti tämän kuun (lähes nimikko-)haasteen kanssa. Kokeneinkin rouhija menee vipuun, kun päätä ensin sekoitetaan Marskin hurmaavalla seuralla pikkujoulukekkereissä ja sitten lähdetään sähköjäniksenä tuumasta toimeen. Vaan eipä siinä, nuolin haavani pikaisesti ja tässä sitä taas ollaan, kiitos haasteen jo toinen soijarouheinnovaatio. Sikäli kohtalonomaista, että alkuperäinen ideani oli tehdä nimenomaan sushisovellus soijarouheesta. Nyt ei jäänyt sitten yksikään kortti käyttämättä.

Lähdin tuunailemaan ehdotonta suosikkiruokaani sushia tänään melkein aamuyöstä, kun en saanut enää kuuden jälkeen unta mielessä hurjina pyöriviltä rouhekeksinnöiltä. Yhtenä innoittajana ohjeeseen toimi pikkujoululahjastani paljastunut kookoskerma, kunniaa pukille! Muuten resepti on vain kierteisen ja nälkäisen mieleni tuotos, jonka hedelmät upposivat napaan ihan suitsaitsukkelaan. Maku on pehmeä ja täyteläinen, nämä makit sopisivat uljaasti jonkin suolaisen kalanigirin rinnalle. Osallistun siis marraskuun ruokahaasteeseen kahdella soijarouheisella makiversiolla, jos se vain sopii.

soyamaki3

MonkeyFoodin makit

Valmista ensin sushiriisi. Ohjeen voit luntata edellisestä sushipostauksestani, tuo resepti tuottaa ainakin omassa keittiössäni poikkeuksetta maukkaan ja koostumukseltaan oikeanlaisen riisin. Tein riisiä viidesosan ohjeesta, josta syntyi neljä makirullaa, kustakin noin kuusi palaa plus reunapalat, jotka aina hieman hajoavat.

Riisin jäähtyessä valmistele soijarouhe. Tämä määrä riittää tuohon neljään makirullaan.

  • 0,5 dl tummaa soijarouhetta
  • 1 dl kookoskermaa TAI 1 dl kaurakermaa + 4 tl kookosjauhetta (käytin jälkimmäistä)
  • suolaa

Kiehauta kerma ja sekoita siihen kookos, josset käytä valmista kookoskermaa. Itse käytin Soyjackin jääneen desin kaurakermaa, jonka päivitin kookoskermaksi etnokaupasta saatavalla kookosjauheella. Turvota rouhe kuumennetussa kermassa ja lisää hiven kiehautettua vettä, jos purutuntuma jää liian kovaksi. Mausta suolalla sopivaksi. Maku saa jäädä silti makeahkoksi.

Valmista sitten soijarouheesta kahdenlaisia makeja.

Soya Ginger

  • sushiriisiä
  • kookoskermaista soijarouhetta
  • pätkä porkkanaa
  • inkiväärimurskaa tai tuoretta inkivääriä raastettuna (tuoreen kanssa saa olla varovainen, todella vahvaa)
  • 1 norimerileväarkki

Kuori porkkana ja pilko se ohuiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta se makien rullausta varten bambumatolle. Levitä sushiriisi ohueksi kerrokseksi norille märin käsin ja jätä reunoihin noin sentin verran varaa. Painele pikkusormella lappeellaan keskelle riisiä vako. Asettele vakoon soijarouhetta koko pituudelta. Lisää sitten inkivääriä jälleen koko matkalle, oman makusi mukainen määrä. Inkivääri on kuitenkin enemmän mauste kuin täyte. Lisää lopuksi porkkanasuikaleet pitkin pituuttaan ja kääri maki kasaan. Jätä pötkö odottamaan toisten makien valmistusta.

soijamakit

sushiginger

Soya Chili

  • sushiriisiä
  • kookoskermaista soijarouhetta
  • sweet chili -kastiketta
  • pätkä kurkkua
  • norimerileväarkki

Pilko kurkku pitkiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta bambumatolle. Levitä riisi, tee vana ja kaada siihen varoen sweet chili -kastiketta. Lisää päälle soijarouhe ja lopuksi kurkkutikut. Kääräise kasaan ja leikkaa kaikki valmiit makirullat paloiksi.

soyachili

soyachili2

Tarjoile hyvän soijakastikkeen ja wasabin kanssa, ja kuten olen nykyään oppinut, maut saa parhaiten esille kun palojen välissä napostaa palan sushi-inkivääriä eli garia.

soyamakit3

20.11.2007

Roll over, Mannerheim

Filed under: Eksotiikkaa,Sieniä,Soija,Uunista — Meri @ 22.03

Niin se taas kannatti, pienoinen joulunvietto. Ruokablogaajien kokkijuhla nimittäin näytti valon ja suorastaan haastoi kokeilemaan klassista liharuokaa törkeästi lihattomana. Ja hei hei hei, ruoka on killeri. Mannerheim, pyöri haudassasi, 2000-luku syö soijarouhevorschmackkia!

soijakki

Autenttiseen Marskin vorschmackiin tulee sekä lampaan- että vasikanpaistia enkä ole suoraan sanottuna edes moista maistanut, kemuissakin meni sivu suun sisältämänsä kerman vuoksi. Mutta vierestä seuranneena uskaltaisin sanoa, että koostumus on hyvin samankaltainen, pinta rapea ja ainakin tämä toimii järkyttävän hyvin punajuuren ja suolakurkun kera. Parasta soijarouheruokaa, joka muulin kurkusta on alas valahtanut. Helkkari, olispa joku lihansyöjä hollilla antamassa toisen mielipiteen!

Ohjenuorana toimi Marttojen tarjoaman Marskin vorschmackin ohje, jota skaalailin pienemmäksi ja kuittasin lihan rouheella. Muuten ainesosat ovat samoja lukuunottamatta sieniä, mikä veikin muulin katkeraan ansaan; tästähän tietysti piti tulla haasteruokapostaukseni, mutta SILLIHÄN ON KALAA! Nauran itselleni vahingoniloisesti. Naurakaa toki kanssani! Nyt voin ainakin nimetä tämän typerästi ensimmäisen ajatukseni mukaan. Soyjackkihan ei olisi haasteita voittanut.

soijakki2

Soyjack (kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkuun)

  • 2,5 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • 1 sipuli
  • 2 sillifileetä
  • 2 herkkusientä
  • suolaa, valkopippuria
  • 0,25 dl korppujauhoa
  • n. 1,5 cl konjakkia
  • 1 dl kauraruokakermaa (14%)

Lisäksi

  • etikkapunajuuri
  • maustekurkku

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä viitisen desiä vettä, liuota kasvisliemikuutio veteen ja iske soijarouhe sekaan turpoamaan. Tällä välin pilko sipuli ja huuhtele sillifileet (ihan purkista, sellaisia pieniä). Hienonna sipuli ja silli pieneksi joko tehosekoittimella tai veitsellä. Pilko sienet. Kaada soijarouhe siivilään ja valuta liiat nesteet pois.

Kuumenna pannu ja paista soijarouhe, sipuli, sienet ja silli voissa. Mausta tukevasti suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi korppujauho, kerma ja konjakki. Maistele sopivaksi. Kaada seos uunivuokaan ja paistele 20 minuuttia. Pilko punajuuri ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja tarjoile hieman jäähtyneen soyjackin kanssa. Levitä aterimesi ja ajattele Finlandiaa.

22.10.2007

Perulainen ceviche suomalaisessa seurassa

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kala — Meri @ 21.12

Satu Hassi kertoo Hyvä Terveyden Kevytkokki-lehdessä karsineensa ruokavaliostaan turhat hiilarit ja raffinoidut tuotteet rintasyövän löytymisen jälkeen. Jutun yhteydessä eurokansanedustaja Hassi esittelee myös houkuttavan ohjeensa perulaisen cevichen valmistukseen. Samassa jutussa on vaihtoehtona myös Suomenlahden ceviche siiasta, mutta kalatiskin tarjoiltua minulle vain kuhaa, suomalainen siika jäi lehdellä soittelemaan. (Ai kekä kevitse? No tema.)

ceviche

Optimoin ohjetta vain sen verran, etten satsannut tuoreeseen korianteriin vaan käytin persiljanipun jämät pois. Korianteri olisi varmasti ollut huomattavasti maukkaampi versio, mutta eipä tässä miedommassakaan vaihtoehdossa valittamista ole. Resepti on helppo ja terveellinen ja maultaan mukavan puhdas. Hyvää, kunhan suolaa muistaa ropsia riittävästi. Alla alkuperäinen ohje.

Perulainen ceviche

  • 0,5 kg nahattomia tuoreita kuhafileitä
  • 3-4 limettiä
  • suolaa
  • 1-2 cm vahvaa chiliä
  • nippu tuoretta korianteria

Paloittele kuhafileet suupalan kokoisiksi. Purista limeteistä mehu ja kaada se kalojen ylle. Lisää sopivasti suolaa, älä ihan hellimmällä kädellä. Toisaalta sitähän voi aina lisätä myöhemminkin. Ei siis tönkkösuolaustakaan. Hienonna chili ja korianteri ja lisää samaan soppaan. Sekoita hieman ja anna maustua pari tuntia. Hassi kehoittaa nauttimaan perunan, leivän tai salaatin kanssa, kukkakaali kuulemma kelpaa erityisen hyvin. Ceviche säilyy jääkaapissa usemman päivän.

Huolimatta Sadun kehoituksista lipesin rintamasta ihan huolella, kun lupausteni lunastelussa ja punajuurten himossani harhauduin viimein Pastanjauhajien balsamicojuuresten pariin. Uunissa hautuneet juurevat maut ja limemarinoitu siika vierastivat toisiaan sen verran, etten lähde suosittelemaan tämän suhteen jatkamista, mutta molemmat erikseen olivat hurmaavia.

juurekste

Balsamico-juurekset

  • punajuuri(a)
  • porkkana(a)
  • peruna(a)
  • (palsternakkaa, lanttua, naurista, keltajuurta… miksei?)
  • valkosipulinkynsiä
  • oliiviöljyä
  • balsamicoa
  • suolaa, pippuria
  • hunajaa
  • rosmariinia (isselläin on vain kuivattua, tätä sillä hellällä kädellä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko juurekset melko ohuiksi lohkoiksi ja lykkää uunivuokaan. Suihkuta tai lorota päälle oljaa, roiski balsamicoa, rouhi suolaa ja pepaa, valuta hieman hunajaa ja viimeistele rosmariinilla. Kuori valkosipulinkynnet ja tuuppaa joukkoon. Uuniin ja malttia noin 35 minuuttia. Vaikken muuten ole erityinen perunasta pitäjä, tällä käsittelyllä se kyllä aateloitiin.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress