MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

1.4.2008

Apua, brownieissani on papua!

marmoria

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

mutaa

Mustapapu-brownie(t)

  • 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
  • 2,37 dl voita
  • 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
  • 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • 0,6 dl pikakahvijauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 4 isoa luomumunaa
  • 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa 😉

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

agave

22.2.2008

Metrin pitkä macaroni

macaron2

Jäisen kylmä neitokainen ja ihmeen kaunis kokakola, onko muilla salattua partiolaishistoriaa? Siihenhän liittyvät olennaisesti kaikenlaiset laulut, joilla kevennetään iltanuotion lisäksi pitkien vaellusten tunnelmaa. Itse diggailin (meri-)partiolaisuudesta paljonkin, ja joskus haikailen edelleen palaavani. Vaellusten ja leirien ylittämätön kulinaarinen kohokohta oli vartion kesken jaettu purkki sikanautaa, joka tehtiin yhdessä makaroonin kanssa trangialla. Huimaavan hyvää suurustetun kanakeiton jälkeen.

Tämä macaroni ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan metrinpitkä eikä partioleirien ylikypsä tahmapasta rasvaisella sikanaudalla, vaan kevyt, kaunis ja vaaleanpunainen. Pieni ja pyöreä, pullea palttoonnappi. Macaron on ranskalainen marenkileivonnainen 1800-luvulta, jota 1900-luvun alussa alettiin täyttää hampurilaismalliin erilaisin täyttein. Maut ja värit esiintyvät nykyään kaikissa sateenkaaren sävyissä ja täytteeksi voi sivellä monenlaisia levitteitä, marmeladeja, suklaasekoituksia, keksi itse lisää.

Apinanruokakeittiössä näitä oli kokeiltava, kun varpaan johdosta tätä aikaa piisaa ihan ylenmäärin ja lisäksi sain ajatuksen nappien täyttämisestä cashew-pähkinävoilla. Ensin ajattelin tehdä ihan valkoisia, kun en elintarvikevärejä omista, mutta hahaa! Joskus siitä on iloa, että on tuotu kaupasta väärä tuote. Mansikkatomusokerin ansiosta macaronini ovat sittenkin aika suloisia. <3

Ohjeen bongasin töissä selaamastani vanhasta Kotivinkistä ja kotona vielä kuukkeloin. Ja Vesikirppuhan oli tehnyt näitä saman reseptin perusteella jo melkein vuosi sitten! Tässä ohje, jonka marenkiosuutta itse noudatin, tosin tein vain puolet.

macaronia

macaron

Macaron-leivonnaiset (40 kpl)

  • 3 valkuaista
  • 4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
  • 3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
  • (elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja nostele seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa. Kauneimman ja yhtenäisimmän lopputuloksen saaneen sellaisen pursotuspussin avulla, tai sitten tavallisen pakastepussin johon vaan reikä päähän.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Irroita terävällä veitsellä jos tarvis, omani olivat ihan irtonaisia. Valmista haluamasi täyte. Melkein kokeilin kookoskermaan sulatettua tummaa suklaata, mutta laiskuus vei voiton.

  • cashew-pähkinävoi

Ota marenkinappi ja nosta sen tasaiselle puolelle pieni keko pähkinävoita. Ota toinen marenki, ja paina se varovasti kiinni niin, että täyte hieman leviää. Tuloksena on pullukka marenkipallero, päältä rapea ja sisältä tahmea ja ihana. Pähkinävoi teki macaronille vain hyvää ja makuraatilaiseni eivät olisi lähteneet, ennen kuin marenkilautanen oli täysin tyhjä… Muutaman sentään jättivät Lihansyöjän kritikointia varten.

Yhteen macaroniin kokeilin sokeroimatonta luomu-mansikkahilloa, mutta se oli hieman vetelää pysyäkseen. Mainostan kuitenkin tuota äärettömän täydellistä tuotetta; Clearspringin Organic Fruit Spread, jota saa ainakin Kampin K-kaupasta. Ei liian makeaa, vaan marjaista, mansikkaista ja käsittämättömän hyvää mm. juuston kanssa. Säilyvyys tietysti kehnohko, mutta eipä se säilyisikään. 🙂

17.2.2008

Ylihyvää ja eri terveellistä (piitsikuntoon vaikka vahingossa)

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

raikku

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

rahka

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉

13.2.2008

Veitsi välähtää, kurkku katkeaa…

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Optimoidut — Meri @ 7.04

Kakku! …on valmis. Edellinen lausutaan tietysti peloittavalla äänellä eläytyen sanojen viimeisiä vokaaleja venyttäen. Ainakin meillä päin lausuttiin. Lapsuuden ajan kauhuvitsissä valmistuu kyllä voileipä eikä kakku, mutta kurkkua tähänkin tarvitaan.

olminkakku

Inspiraatiosta olen satasella velkaa Kasvimaan Sammakolle, joka valmisti kurkkuherkkua hetki sitten. Omani leivoin sekoitellen riehakkaasti reikäpäänä sekä Sammakon reseptiä että erään potilaani kotoa kopioimaani lehden mukana tullutta (kevyttä) pähkinä-porkkanakakun ohjetta. Ryöstösaalista siis! Ja eikö niin sanota, että ryövätty maistuu kaksin verroin paremmalta? Eikö?

Kakun pyöräytin ihan Asian kunniaksi, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Valmistin likilaskuiselle, vaikkakin hillittömän herkullisen tuoksuiselle (pannu)kakulle kuorrutteen, jottei olisi niin olmi. Vaikka tiesittekö, että olmi on sokea salamanteri? Voiko OLLA mitään sympaattisempaa. <3

Olmin oma kakku

  • 2,5 dl raastettua kurkkua
  • 1,5 dl murskattuja pähkinöitä (esim. saksan- ja pekan-)
  • pieni kourallinen pinjansiemeniä
  • 0,5 dl spelttijauhoa + 0,5 dl hiivaleipäjauhoa (tai 1 dl grahamjauhoa)
  • 1 dl fruktoosia eli hedelmäsokeria
  • 1 dl öljyä
  • 3 munaa
  • 2 valkuaista
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • suolaa

Uuniin hönkää 175. Voitele pitkänomainen leipä-/kakkuvuoka tai sitten ihan pyöreä ja korppujauhota kookoshiutaleilla. Sekoita mausteet suolaa lukuunottamatta jauhoihin. Raasta kurkku ja murskaa pähkinät. Sekoita eri kulhossa öljy ja fruktoosi, lisää joukkoon munat, pähkinämurske, raaste ja jauho-mausteseos. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele muun taikinaseoksen joukkoon. Valuta vuokaan ja paista keskitasolla n. puoli tuntia.

likilasku

Ja varoitan, kakku lässähtänee uunista ulostulon jälkeen. Sen tuoksu ja maku saavat kuitenkin paljon anteeksi, etenkin jos valmistat sille kuorrutteen. Itse sovelsin seuraavaa. Mitat ovat sinne päin, sillä tein näppituntumalta.

Kuorrutus

  • n. 50 g voita
  • n. 3 rkl tomusokeria
  • lime

Raasta limen kuori ja sulata voi. Sekoita voihin sokeri ja lisää sitten vähitellen mehua. Älä hätäänny, vaikka voi-sokeriseos aluksi hieman erottuu, kun sekoitat lisää ja lisäät mehun, se tasoittuu. Läästi kuorrute kakun pintaan ja koristele vaikka pinjansiemenin.

limekakku

Kakku on mehevä, kostea ja maukas, mutta ilman kuorrutetta jäisi liian olmiksi, joten jos et suunnittele kuorruttavasi, mausta hivenen voimakkaammin ja kasvata pienesti sokurin määrää. Sen verran kakun kelpoisuudesta, että minun oli tarkoitus viedä loppukakku tänään töihin, mutta arvatkaa jäikö siitä kuin rippeet, kun Lihansyöjä pisteli sen onnellisena poskiinsa? Kaikesta huolimatta hehkun täällä tyytyväisyyttä, leipurin paras kiitos on ahne asiakas 😀

Edit 13.2.08: nyt seuraavana päivänä kakku on vielä tajuttomasti parempi; perun siis puheeni lisämausteista tai -sokerista, jos malttaa yön yli, kakku maistuu ilman kuorrutteita mitään aivan pirun hyvälle.

9.2.2008

Salamahaasteen supersaalis

Filed under: haasteet,Kalkkuna,Nuts!,Sallad — Meri @ 10.44

Kylläpä hymyilyttää, kuinka mainio haaste sitä tulikaan pantua alulle, myönnän tosin etten ollut ideariihessä yksin. Eilen nimittäin kokkasin Sorsanpaistajalle heitetyn haasteen tuloksen, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatin, ja melkein nauran täällä ääneen kun olen niin ihastunut ohjeeseen!

salamamaukas

[Salaattipedille kasatuista kauniista annoksista voi puhua, mutta tässä on kotikeittiön todellisuus.]

Salamahaasteen aiheina olivat kalkkuna ja fenkoli, joista Sorsanpaistaja Cele loihti siis salaatin. Koska omppupomput aiheuttavat itselleni valitettavasti mahanvaivaa, korvasin ne luvan anottuani päärynällä. Lisäksi kalkkuna on kyllä ohjeen mukaisesti savustettua, mutta fileleikettä rinnan sijaan. Hakaniemen suurempi S-Market kun tarjosi tämän lähinnä parasta. Leike oli varmaan suolaisempaa kuin rinta, mutta tässä talossa suola maistuu.

Hedelmien makeus tasapainotti suolaisuutta ja feta (testasin pitkästä aikaa laktoositonta tuotetta) ja pähkinät eivät olleet lainkaan liikaa, vaan kombo oli käsittämättömän hyvä. Kastikkeeseen käytetty reilu annos kanalientä teki salaatista mehevän ja levitti maut ympäriinsä. Fenkoli maistuu joukosta sopivasti ja tämä setti olisi erinomaista bilepurtavaa.

Alkuun kalkkunan reipas määrä, puoli kiloa, oli mielestäni kunnioitettava, mutta vaikka oma pakettini, 300g, oli sekin paljon, erityisesti hieman vähäsuolaisempaa versiota käytettäessä se puoli kiloakin olisi sujahtanut vaivatta. Salaattia tulee ohjeella valtava määrä, mutta heittämällä se upposi kahteen nälkäiseen. Lihansyöjä kommentoi salaatin olleen todella hyvää ja muistuttaneen hieman thai-salaatteja koostumukseltaan ja maultaan.

Että jos vielä jäi epäselväksi, niin tavaan vielä: tä-mä oh-je on i-ha-na. Alkuperäisen reseptin paikallistat täältä >> Sorsanpaistajan kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti.

Nyt sitten jännätään, mitä Cele keksii seuraavan salamahaastettavan pään menoksi.

4.2.2008

Teksasin taivaan alla

Filed under: Gluteeniton,haasteet,Herkut,Napot,Nuts! — Meri @ 22.07

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

teksas

Texas Nuts

  • 1 dl maissinjyviä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 dl suolapähkinöitä
  • 0,5 dl maapähkinöitä
  • 0,5 dl pecan-pähkinöitä
  • 0,4 dl voita (n. 40 g)
  • 1 punainen chili
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

27.1.2008

Aurinkoinen iltapäivä

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Uunista — Meri @ 21.38

ruudut

Tänään on ollut Sellainen sunnuntai. Tiedätte varmaan, sellainen ihana ja vähän epätodellinen, kun on tullut yöllä kotiin Hesarin jälkeen, laittanut itselleen yöpalaa ja juonut teetä lämmetäkseen, nukkunut ensin yhdeksään ja sitten vaivoin aina vartin lisää kerrallaan, lopulta noussut ja tehnyt aamupalaa auringon paisteessa. Tietoisena siitä, että päivän ainoa meno on iltapäivälounas perheen luona lähellä, että ehtii lukea ja leipoa, maata ja makoilla ja ajatella itsekseen.

Sellaisena sunnuntaina saa inspiraation kokeilla uuden yrttikirjan teeleipiä, vähän säveltäen kaapin sisällön mukaan, mielessä niiden vieminen lounaalle. Kun niitä ensin itse maistaa vielä kuumina, vähän pettyy, mutta aika tekee tehtävänsä ja lounaan jälkeen ne syödään käsistä, itsekin pidän. Vähän rapeita, runsaita ja rusinaisia leipiä täytyy tehdä toistekin, sanotaan.

Teeleipää (n. 12 palaa)

  • 2 luomumunaa
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 3 dl rusinoita (tai paloiteltuja taateleita, luumuja, kuivattuja marjoja)
  • yhteensä 1,5 dl auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä, pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä, pähkinärouhetta… mitä vain haluat
  • 2 dl hiivaleipäjauhoa
  • 0,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl fenkolia (tai rosmariinia)
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja peitä pelti leivinpaperilla. Murskaa fenkolinsiemenet pienemmiksi morttelissa. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, fenkoli ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rusinat ja siemenet ja kääntele sitten joukkoon jauhoseos. Painele taikina tasaisesti pellille ja paista n. 25 minuuttia, suosittelen uunin alaosaa, omat leipäni meinasivat palaa ja lopussa lisäsin folion suojaksi. Leikkaa kypsä levy ruuduiksi ja tarjoa teen seurana, voilla tai ilman.

(Ai miksi muuli valvoi neljään? Kolmesta hyvästä syystä.)

26.1.2008

Kuusen vieressä on vanha pinja

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 16.27

…poika häippää, taisi olla ninja

tyttö suree heti paljon Tapaniaan,

tapahtumat sijoittuvat vanhaan Japaniaan.

Runoilija U. Turhapuron romanttisilla säkeillä johdattelen teidän lemmenmakeiden pinjansiemenkeksien pariin. Bongasin ohjeen jo aikapäiviä sitten ruotsalaisen ruokablogi Kardemumman sivuilta ja laitoin ylös paitsi pinjansiementen, myös sisältämänsä mantelimassan ja ruusuveden vuoksi.

prinsessakeksit

Vähensin hieman sokeria ja mantelimassaa on 25g vähemmän kun sitä 150g paketeissa myydään, silti lopputulos on kovin äitelä. Aika hyvä silti, reunoilta rapea ja keskeltä tahmainen. Suosittelen paistamaan hieman ruskeammiksi kuin noin yleensä pikkuleipiä, rapeus on tässä tärkeä kontrasti. Ja nämä pikkuyksilöt lähtevät kohta tupaantuliaisviemisiksi Satujataren linnaan!

Rimpsempsan kekut (15 kpl)

  • 175 g mantelimassaa
  • 0,75 dl sokeria (tai hieman vähemmän, käytin raakaruokoa-)
  • 0,5 rkl ruusuvettä
  • 1 munanvalkuainen
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 0,5 dl pinjansiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita siihen sokeri, jauhot, ruusuvesi ja valkuainen. Muotoile kosteasta massasta leivinpaperitetulle pellille n. 15 pientä kekoa ja painele ne kostutetuin käsin noin suurin piirtein pyöreiksi kekseiksi. Jakele pinjansiemenet keksien kesken tasan ja painele hieman kiinni taikinaan. Paista n. 12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, etteivät hajoile. Älä itse hajoile ätläkkyyteen. Kaikesta huolimatta nämä jotenkin vetävät puoleensa.

20.1.2008

Annos thai-arkea

Filed under: Eksotiikkaa,Kana,Nuts!,Sieniä,Thai — Meri @ 21.05

phadthai

Thaimaassa on useita perusruokia, joita saa kaikkialta. Pienimmässäkin puljussa (joista muuten yleensä saa maukkaimmat ruoat ja hui miten edulliseen hintaan) on kuitenkin tarjolla ainakin näitä kahta; paistettua riisiä eli khao padia ja paistettua nuudelia eli phad thaita. Nämä mättösetit voi valmistaa varmaan yhtä monella tapaa kuin maailmassa on maita, mutta perusajatus säilyy. Khao padiin en ole vielä itse ryhtynyt kun pidän enemmän phad thaista. Olen myös onnistunut käännyttämään Lihansyöjän ikiaikaisesta khao pad -uskollisuudesta phad thain puoleen…

Yksi aines, joka jakaa phad thai -kokkeja kahtia, on ketsuppi, joka värjää annoksen punertavaksi. Turha ehkä mainostaakaan, että olen ominut ketsuppityylin omaan köökkiini, sen verran lienen punaisesta rakkaudestani elämöinyt. Tässä versioni phad thaista, tai se, miksikä se on näin alustavasti muokkautunut.

Monkey Phad Thai (yhdelle)

  • soba-nuudeleita (tai riisi-)
  • pieni kourallinen katkarapuja
  • kourallinen vihreitä papuja
  • thai-shalottisipuli
  • kanaa
  • (sokeriherneitä, minimaisseja, sieniä)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl soijaa
  • 1 rkl ketsuppia
  • öljyä

Päälle

  • pähkinöitä
  • ituja
  • limeviipale

Laita nuudelit pehmenemään kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Valmistele vihannekset pilkkomalla shalotti ja hakkeloimalla valkosipuli. Mikäli lisäät sokeriherneitä, minimaisseja ja sieniä, nekin voi paloitella muutamaan osaan suupalan kokoisiksi. Sekoita kipossa sitruunamehu, soija, sokeri ja ketsuppi.

Kiehauta vettä kattilassa ja kasta nuudeleita siellä n. viiden sekunnin ajan, ei pidempään! Laita nuudelit sivuun ja lykkää veteen vuorostaan kasvikset ja katkaravut, anna kypsennellä ihan hetki ja kaada vesi pois. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai wokissa ja iske siihen valkosipuli. Lisää hetken päästä kasvikset, katkaravut, kana ja kastikeseos.

Pyörittele aineksia pannulla hetkinen ja tarkista maku. Kun se tyydyttää, siirrä pläjäys lautaselle, murskaa päälle pähkinöitä ja koristele iduilla. Jos lisäät viereen vielä limeviipaleen, saat aidon autenttisen makukokemuksen! Ja limehän ei ole pelkästään koriste, vaan siitä kannattaa puristaa mehu annoksen päälle.

Nuudeleiden määrää voi säädellä oman maun mukaan, itse tykkään painottaa vihanneksiin ja jättää hiilarit sivuosaan. Monissa versioissa on mukana myös kananmunaa ja ties mitä muuta. Tämä kuitenkin pitää minut (ja Lihansyöjän) tällä haavaa tyytyväisenä, toivottavasti teidätkin. Ja mättöruoasta puheenollen, mätön ja miesruoan eroja pohditaan DI:n koekeittiössä kiinnostavasti. Pistä lusikkasi soppaan! 😀

23.12.2007

Länteen ja itään, muulia ei pysäytä mikään!

Filed under: Överi,Lätinää,Napot,Nuts!,Suklaa — Meri @ 18.04

Niin rouheat pari päivää takana, että rakas Monkey on jäänyt ihan hunningolle. Mutta piankos sen turkki taas kiiltää ja silmissä on tuttu pilke. Perjantaina valmistuin siis toimintaterapeutiksi, jota juhlittiin asian vaatimalla vilkkaudella skumppaa säästämättä!

Lauantaina vauhti ei hidastunut lainkaan. Vuoden viimeisten GPP-treenien jälkeen suunta kävi kohti Hyvinkäätä ja hevostalleja. Vaikka juhlinnan jälkeinen väsymys lievästi painoi, kapusin urheasti Benjaminin selkään ja pistin parastani. Benkku oli Peppi Pitkätossun hevosen Pikku-ukon näköinen täplikäs poni ja laji lännenratsastus. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ja vielä kauboina! Hilpeintä oli yrittää saada heponen seisahduksiin länkkärityyliin istunnalla ja sanomalla whoa. Nauratti niin kovasti ettei viesti tuntunut menevän perille 😀 Sitä paitsi Benkkukin oli varmaan juhlinut edellisenä päivänä, sen verran kovasti sitä sai ajaa eteen liikkeen aikaansaamiseksi.

Lännestä matkattiin kotiin ja suoraan itään eli ystävien luokse viettämään perinteistä venäläistä iltaa. Tänä vuonna tarjolla oli bortschia, blinejä erilaisin päälisin sekä mustikkakukkoa. Ensimmäistä kertaa ko. eventissä uskaltauduin syömään mätiä, ja alustavasti pidin enemmän muikun- kuin siianmädistä. Kahvin kanssa imailtiin port-viinin ohella kommentoija Matleenan vinkistä valmistamiani Nigellan fudgeja, joista pidettiin kovasti. Oli mieletöntä, kiitos J ja V ja kaik. <3

fudge

Että väsyneenä mutta onnellisena täällä keräilen kappaleitani ja koetan saada joulupuuhat pakettiin. Vielä olis listalla tanskalaisten uppopaistettavien (!!) kekujen valmistus ja pientä pakkaamista, sit leffaan relaamaan. Tämä postaaminenkin tuntuu vaativan ylimuulisia voimia, onneksi niitä on. 😉

Valmistujaisiin äidiltäni tilaaman maailman parhaan voileipäkakun ohje seuraa heti, kun saan siitä tarkan version. Tässä vielä helpot ja herkut fudget. Issekkii maistoin maidosta huolimatta. 😛

Tahmeat kuutiot (eli suklaa-pistaasi-fudge, Nigella Express, n. 64 kpl)

  • 350 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
  • 1 prk/397 g (makeaa) tiivistemaitoa
  • 20 g voita
  • 150 g pistaaseja (kuorineen siis reilummin)
  • (ripaus suolaa)

Paloittele suklaa. Kuori pistaasipähkinät ja murskaa ja pakastepussissa kaulimella mäiskien, jätä joukkoon isompiakin paloja. Laita suklaa, tiivistemaito ja voi paksupohjaiseen tai haudekattilaan. Jos pistaasisi eivät ole suolattuja, voit heivata myös ripauksen sitä seokseen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes se on tasaista ja suklaa on täysin sulanut.

Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos 23 cm suorakaiteen malliseen laakeaan astiaan. (Itse käytin kahta kaupan suurempaa foliovuokaa, sellaisia makaruunilaatikolle tarkoitettuja.) Anna jäähtyä ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa fudge n. 3×2 cm paloiksi ja säilytä pakkasessa, josta ne ovat suoraan valmiita syötäviksi. Erityisen hyvin kuutiot sopivat kahvin kanssa.

fudge2

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress