MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

10.4.2008

Lost in Mango

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,paleo — Meri @ 5.54

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

mangoo

Mango bello Cocco (kahdelle)

  • 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
  • 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

4.4.2008

Punainen munaus

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 14.30

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

munaus

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

  • 4 luomumunaa
  • 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
  • 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
  • suolaa
  • öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. 🙂

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

9.12.2007

Snap, cracker, pop!

Filed under: Gluteeniton,Napot,paleo,Välipalaa — Meri @ 23.20

Nämä kräkkerit syntyvät sormia napsauttamalla ja ovat todellakin pop. Parasta on, että näitä piissejä voi popsia lähes jokainen; paleot, karpit, keliaakikot, laktoosi-intolerantit ja vegetaristit kaik yhes koos. Imagine all the people, living life in piiis… U-uuu-u-u-uuu.

kräkker

Piiskräkkers

  • 4,7 dl mantelijauhetta
  • 1 tl soodaa
  • n. 1 tl valkosipulimurskaa
  • 3 tl kuivattuja (italialaisia) yrttejä kuten 2 tl timjamia + 1 tl basilikaa
  • 2,35 dl parmesanraastetta
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 rkl vettä
  • ripaus suolaa
  • ripaus kurkumaa väriksi

Käännä uunin nupit kaakkoon tai ei aivan, 175 astetta riittää. Paahda valkosipulimurska pannulla, raasta parmesaani ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Maista ja säädä mausteet, jos tarvis. Seoksesta pitäisi muodostua hieman murumainen, kasassa kuitenkin pysyvä massa. Jos seos jää liian irtonaiseksi, lisää tilkka vettä. Levitä massa leivinpaperoidulle pellille kostutetuin käsin mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista uunin keskiosassa viitisentoista minuuttia, kunnes keksi on kullankeltaista ja kuivaa. [Edit 11.12. Jos haluat, voit jäähtymisen jälkeen paloitella levyn ja paistaa paloja vielä muutaman minuutin ekstrarapeuden aikaansaamiseksi. Ens kerralla aim sou gona!]

Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, jotta keksi asettuu. Leikkaa sitten taikinäpyörällä, pitsaleikkurilla (ehkä amerikkalaisempi ilmiö?) tai veitsellä sopiviksi paloiksi. Vaihtoehtoisesti voit katkoa levyn epämääräisiin lohkareisiin. Erinomaista suolapalaa, rapeaa ja maukasta. Päällisiäkin voi sommitella makunsa mukaan.

Ohje on losangelesilaisen Karinan blogista Gluten-Free Goddess.

3.12.2007

Kaalinpää ja kanan sydän

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kana,Optimoidut,paleo — Meri @ 11.06

kanasydän

Taas pääsin Tinan kanssa keittiöön, kun valmistin pippurihedelmien kanssa samaisesta jaksosta bongattuja pikaisia broilerinfileitä sekä Ylen sivuilta löytynyttä kaalisalaattia. Kyseessä maailman simppelein ja silti herkullinen ruoka. Ohjeen yhteydessä pääsin korkkaamaan kokkiblogaajien pikkujouluissa Satujattaren paketista saamani valkosipulimurskeen, joka teki hommasta vielä nopeampaa. Kaalisalaatin tein punakaalista valkokaalin sijaan. Broilerinfileet voi muuten valmistamisen jälkeen pilkkoa myös osaksi soppaa tai mitä tahansa sörsseliä.

Broilerinfilettä ja sassiin

  • broilerinfileitä
  • valkosipulimurskaa
  • sweet chili -kastiketta
  • suolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lado fileet vuokaan ja suolaa huolella yltympäriinsä. Valele päälle sweet chiliä ja valkosipulimurskaa, pilkottu valkosipuli käy toki myös. Uuniin ja ehkä parikymmentä minuuttia eli kunnes ovat kypsiä, ulos ja lautaselle.

kaalisalaatti

Kaaliseuralainen

  • noin neljännes kaalinpää (puna- tai valko-)
  • 3 rkl riisiviinietikkaa
  • 3 rkl sitruuna- tai oliiviöljyä
  • (persiljasilppua)
  • suolaa ja pippuria

Suikaloi kaali kulhoon ja kaada etikka ja öljy perään. Mausta. Sekoittele hyvin ja jätä maustumaan kunnes pääruoka on valmis.

Itse käyn juuri nyt aivan kuumana etikkaisiin tuotteisiin enkä saa niistä kyllikseni. Onneksi jouluun kuuluvat kivasti etikkakurkut ja -punajuuret. Ajattelin myös pistää Välispiikin kuuluisia ja piknikillä testattuja valkosipulikurkkuja tulemaan, onnistuvat kuulema myös tavan kurkusta kun avomaa alkaa olla nyt vähissä.

Ja vielä julkiset kiitokset KuMun tukkutoverille kun suvaitsi ylimääräistä seuraa! Tukun hankinnoista, tai siitä villeimmästä, pian lisää.

15.11.2007

Kananaskelin kohti kokkiutta

Filed under: Arkiruoka,Kana,paleo,Uunista — Meri @ 17.55

Kokkius, tuo ruoanlaiton jaloin aste, läheni eilen piirun verran kun valmistin ensimmäistä kertaa ihan itse kokonaisen broilerin uunissa. Tähän saakka uuniboileri tai oikeammin kana liittyy lapsuuteeni, kun äiti teki sitä ihanan mehevää kotkoa, josta itse sain siistit rintapalat valmiiksi poimittuina. Olin kuitenkin voimaton, kun vastaan tuli Oliivian hehkutuspostaus otsikolla Maailman eniten täydellinen uunibroileri. Eettisen omatuntoni ääni vaimeni kuolauksen taa ja pakkasessani asui muutaman viikon jäänkova kana.

uunibroileri

Eilen pakastinpaikka vapautui, kun broileri muutti autuaammille metsästysmaille. Sitä ennen vietimme pikku kana kanasen kanssa ihanan illan ja kutsuimme juureksetkin mukaan! Ja meillä kaikilla oli niin muuu-kaa-vaa… Siitä osoituksena tämänpäiväinen hankintani ruokakaupasta; ostin näet broilerin reisikoipia tehdäkseni pienemmän setin ruokaa heti uudestaan. Koipireidet voivat sitten bondailla eilisen broiskun kanssa kanojen taivaassa, ties vaikka tämä olisi kauniin ystävyyden alku.

Täydellinen broileri Apinakeittiön uunista

  • pakastebroileri tai kana 1-1,5kg
  • tuoretta basilikaa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa, pippuria
  • oliiviöljyä
  • sitruuna
  • 4 laakerinlehteä
  • 6 valkosipulinkynttä

Lisäksi:

  • pari punajuurta
  • pari sipulia
  • pätkä purjoa
  • valkosipulia

Sulata broileri joko jääkaapissa (n. 20h) tai huoneenlämmössä (10-12h). Kuumenna uuni 225 asteeseen ja aseta uunivuoka sinne lämpemään. Silppua kourallinen tuoretta basilikaa ja tuoretta timjamia. Pese ja halkaise sitruuna. Murskaa laakerinlehdet. Litistä valkosipulinkynnet kuorineen.

Huuhtele ja kuivaa broileri talouspaperilla. Hiero vatsaonteloon suolaa (vaikka omaasikin, ainakin kanan). Yritä hellin sormin päästä kanan rintafileen ja sitä peittävän nahan väliin. Sullo paikkaan suolaa ja yrttisilppu. Työnnä päättäväisesti kanan vatsaonteloon sitruunanpuolikkaat, laakerinlehdet, valkosipulit ja hieman yrttiä. Tee koipiin kolme viiltoa ja työnnä tämänkin nahan alle hieman yrttejä. Hiero koko kana vielä läksiäislahjaksi oliiviöljyllä ja suolaa ja pippuroi ylt’ympäriinsä.

Ota vuoka uunista ja lorauta pohjalle oliiviöljyä. Aseta kana siihen kyljelleen ja nuketa uunissa viitisen minuuttia rusketuksen saamiseksi. Käännä toiselle kyljelleen ja toista. Käännä kana lopuksi rintapuoli ylöspäin ja paistele uunissa ainakin tunti, samoin kuin Oliivialla, oma broilerini oli valmis tunnin ja vartin päästä.

Kuori ja pilko sipulit lohkoiksi, kuori punajuuri ja viipaloi, leikkaa purjo renkaiksi ja irroita valkosipulinkynsistä kuoret. Kun kana on paistellut uunissa vajaan tunnin, ota se hetkeksi ulos ja lisää sen liemiin juurekset paistoajan lopuksi (n. 15-20min.). Kun broileri näyttää rapeakuoriselta, se on valmis syötäväksi. Eikä Oliivia liioitellut lainkaan, uunissa tehty kokonainen broileri on niin mehukasta ja maukasta, että makukokemukseen sulaa tyyppi kuin tyyppi.

uunibroileri2

Tuli juuri mieleeni, että viimeksi olen tainnut nautiskella uunibroilerista Tanskassa, jossa virolainen ystäväni Olga valmisti melko samantyyppisellä ohjeella ruokaa minulle parikin kertaa. Ruoka ansaitsee omassa skaalassani siten melkein lohturuoan arvonimen, ystävystyminen vieraassa maassa kun on kultaa kalliimpaa seuralliselle mielelle.

Vielä maininta, että punajuuri oli tässäkin hyvää, reisikoipisatsiin ajattelin lisätä myös lanttua. Kuvat ovat taattua “akku ei riitä esikatseluun” -digikameralaatua.

13.11.2007

Paleopannari eli muhkeat lätyt

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo,Välipalaa — Meri @ 22.45

Sen jälkeen kun Pastanjauhajat kokkasivat Marthan comfort foodia, olen tuumaillut, että mitä voisi olla suomalainen lohturuoka. Suklaa lienee ylikansallinen lohduttaja, ehkä pitsa ja pastakin, mutta mitkä nimenomaan kotimaisen kulttuurin ruoat hellivät loukattua, väsynyttä tai surullista mieltä parhaiten? Makaronilaatikko? Makkara? Lihis? Mitä sata ihmistä sanoo?

paleopannarit

Koska omaa mukavuusruokaani olivat lapsena peekän muusin lisäksi äidin letut (päälle pelkkää hienoa sokeria) ja teini-iän tuiverruksessa ystävän äidin plätyt (terveisiä Jennin äidille!), piti tilaisuuteen tarttua. Nimittäin tuunata pannuherkkuja ilman gluteenia, maitoa ja sokeria. Taas mentiin paleoliittisen ihmisen viitoittamaa polkua ja havaittiin se hyväksi. Eritoten Lihansyöjä oli ihan liekeissä mökki-illan jälkkäristä.

Pikaiset paleopannarit (n. 10 pikkulettua)

  • 2 munaa
  • 1,2 dl makeuttamatonta omenasosetta (esim. Piltti)
  • 1,2 dl pähkinävoita (ei maapähkinä, esim. cashew-)
  • (kanelia)
  • (vaniljauutetta)
  • kookosöljyä

Sekoita keskenään munat, omenasose, pähkinävoi ja haluamasi mausteet tasaiseksi taikinaksi. Lämmitä paistin- tai (pikku-)lettupannu ja paista kookosöljyssä pieniä paksuja lettuja (pancakes) molemmin puolin. Tarjoile vaikka itsetehdyn vadelmahillon, pilkotun banaanin, omenan ja kanelin, vaahterasiirapin tai lämpimien mustikoiden kera. Aaaaaah… Comfort.

Ja jos teilläkään ei ole cashew-voita ihan siinä hollilla, sitä on helppo itse valmistella. Lykkäsin ehkä pari kourallista casheweita blenderiin ja ajoin jauhoksi. Sitten lisäilin kookosöljyä aina lorauksen kerrallaan, kunnes seos muistutti sopivasti pähkinävoita. Ei mitään ongelmaa, vaikka määräkin oli sinne päin. Itse unohdin myös mausteet autuaasti kun toimin muistinvaraisesti, eipä haitannut. Veikkaan, että näitä toivotaan pian uudestaan 😉

8.11.2007

Sitruunapiiras goes bananas

lemonpie

Sekaisin ei ole pelkästään sitruunapiiras vaan myös Muuli, joka on tänään suorittanut viimeisen tenttinsä, treenannut kovaa mikä on kivaa, syönyt maailman parasta sushia ja sashimia opinnäytetyöpartnerin huippuseurassa, juonut mahtavinta skumppaa evö (Carrington) ja saanut ensimmäistä kertaa koskaan keittiön “terveisinä” suklaakakkua!

Tässä vaiheessa olimme tilanneet jo laskut, mutta eihän kukaan tervejärkinen tahmeaan suklaakakkuun, vanhan ajan vaniljajäätelöön ja mansikoihin syle, posket punaisina repeilimme ja söimme, lähetimme keittiöön kiitokset ja hyvä että selvisimme ravintolasta kunnialla ulos. Vaikka mitä siitä kunniasta, yliarvostettua. Ravintorajoitukset romukoppaan! Ja ihan mahtavaa, opinnäytetyöprosessi sai arvoisensa lopun. Olen rakastunut.

Nyt kun on menty heittämällä ohi otsikon, peruutetaan vähän ja valmistetaan se piiras. Kyseessä on paleo-ruokavalion edustaja (kuten kokonatsjädekin), joka siis tarkoittaa, että ruokavaliossa jäljitellään paleoliittisen kauden ihmisen ruokailutottumuksia. Lyhyesti kuvailtuna paleossa syödään lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Sen sijaan maitotuotteita, viljoja, soijaa tai sokeria ei käytetä.

Piiraiden valmistus sujui hyvin siihen saakka, kun piti valmistaa täyte. Valmistin kuten ohjeistettu (puolikkaan annoksen tosin), mutta täytehän ei sitten hyytynyt koskaan, ei edes lepuutettuaan jääkaapissa koko ravintolaillallisen ajan. Onneksi tiukan paikan tullen sitä joskus syntyy jotain vielä parempaa. Eihän siinä mennyt kuin nanosekunti tuumatessa, kun jo kaivoin varabanaanin pakkasesta ja muokkasin sen blenderissä jäätelömassaksi, maustoin kanelilla Rosmariinin tapaan. Kaadoin siis sitrustäytteet viemäriin ja täytin kipot banaanilla.

Törkeän hyvää! Piiraissa maistui ihanan rapeiksi kärähtäneiden mantelipohjien lisäksi kanelinen banaani sekä hiven lime-sitruunaseosta. Toisen laitoin pakkaseen odottelemaan huomista. Ai että.

Pohja

  • 2,4 dl mantelijauhoa
  • 3 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • 4 taatelia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Sekoita ainekset blenderissä massaksi. Painele massa neljään muffinssipellon koloon pohjalle ja reunoille tai vaikka irtosilikonimuffinsvuokiin (käytin itse näitä, toimivat hienosti). Jos vuoka ei ole silikonia, voitele se tai päällystä leivinpaperilla. Lykkää pohjat uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes reunat osoittavat tummumisen merkkejä. Ota jäähtymään.

Valmista täyte. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, jos joku vaikka osaisi kertoa, mitä tein väärin tai oliko tällä missään vaiheessa mahkujakaan toimia? Perässä sitten bananasversio.

Sitruunatäyte

  • 6 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • raastettu sitruunan kuori (tai limen-)
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 munaa

Laita sitruunamehu, sitruunankuori ja hunaja kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia. Vatkaa munat kulhossa haarukalla rikki ja lisää seokseen vähitellen niin, että sekoitat koko ajan kunnolla, jotta täytteestä tulee tasainen. Siirrä jäähtymään. Kun täyte on hieman jäähtynyt, jaa se pohjakuoriin ja siirrä leivokset jääkaappiin tekeytymään. Tai tekeytymisestä en tiedä, mutta täytteen kuuluisi jähmettyä, mihin se ei ainakaan Apinakeittiössä alistunut.

bananapie

Joten;

Banaanitäyte

  • 2 Reilua banaania pakkasesta
  • kanelia

Anna banaanien hieman sulaa, aja blenderissä kunnes muodostuu jäätelönkaltainen massa. Mausta kanelilla, kaada torttupohjista sitruunalitku pois ja korvaa banaanilla. Sitruunatäytevälivaiheen saa skipatakin, mutta siitä saapi kauniimpia kuvia. Skål!

7.11.2007

Banaanille seuraa (kookosjäde)

Filed under: Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 22.11

Aijaijaijai ananas-bananas, oijoijoijoi coconuts! BB-Pertun (?) signature-räpäytys käy tähän aiheeseen kuin nakutettu. Olenpa huudellut sitä ennenkin, ei mikään turha rytmi. Mielikuvissa alkavat heti kaislahameet kahahdella ja kookospähkinät napsaa!

kookosjäädyke

Kyseessä on pakastebanaanin tapaan jäätelönkaltainen herkku, joka ei vaadi jäätelökonetta eikä Jakkiakaan, vaikka Jakki olisikin kiva, ja on maidoton ja sokeriton. Banaani saa siis vihdoin seuraa pakkaseen tästä simppelistä sorbetista. (Symppaan muuten entistä enemmän ruokakuvaajia. Vaniljajäätelöä lienee yhtä mahdoton kuvata.)

Ohjetta on jälleen kerran mahdollista soveltaa tuhannella ja yhdellä eri tavalla, mutta laitan tähän ihan perusversion. Itse käytin kevyt-kookosmaitoa ja purkkiananasta kun muutakaan ei ollut, ja lisäsin joukkoon paloiteltuja pecan-pähkinöitä. Ananaksen tilalla voi käyttää mansikoita, mustikoita, persikkaa, mangoa… Ymmärrätte idean.

Über-luksusta lienee banaanin ja kookosmaidon yhdistelmä, sillä banaanissa on huomattavasti vähemmän nestettä kuin esim. käyttämässäni ananaksessa. Suosittelen täysrasvaista kookosmaitoa tai jopa kookoskermaa, mutta tämäkin oli niin hyvää, että olisin syönyt toisen annoksen heti perään, ellen olisi muodostanut itseni ja pakastimen väliin ihmismuuria esteeksi.

kookossorbee

White on White (kookosjäätelö)

  • 250 ml kookosmaitoa
  • 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja
  • 1 tl vaniljauutetta (jos haluat, muutenkin voi maustaa)
  • (pähkinöitä)

Valmistele hedelmät kuorimalla ja paloittelemalla, lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurauta tasaiseksi, melko nestemäiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit ja kahvikupit käyvät hyvin). Pakastin itse laseissa, mutta laakeammassa astiassa jäätymistulos olisi tasaisempi.

Anna levätä pakkasessa vähintään tunti, omalta kaapiltani vei reilut puolitoista tuntia jäädyttää sopivaksi. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Tosin mihinkäs sitä on kiire ahneella muulilla 😉 Päälle voi vielä halutessaan lurauttaa vaahterasiirappia tai lisätä pähkinärouhetta, kuten vain.

Ajatus on peräisin Performance Menun ohjeesta.

Edit 8.11.2007: lisäsin ensimmäisen kuvan, joka on otettu eilisestä saakka pakkasessa olleesta kookosjädestä. Kuten huomaatte, kyse on ennemminkin jäädykkeestä. Sulaa se silti suussa! 😛

« Newer Posts

Powered by WordPress