Meri Pekkanen, 32: vatsaoireet helpottivat kivikauden ruokavaliolla.
…jos hotsittaa kokeilla, lue lisää täältä.
Meri Pekkanen, 32: vatsaoireet helpottivat kivikauden ruokavaliolla.
…jos hotsittaa kokeilla, lue lisää täältä.
Vasta tänään, puolitoista vuotta täyden gluteenittomuuden jälkeen, löysin ehdottomasti parhaan jauhottoman pitsapohjan. Rohkenen jopa sanoa, että minusta pohja on parempi kuin “oikea” pitsapohja koskaan. Muille elämys tuskin on aivan yhtä ömeizin, mutta veikkaan, että silti pirun hyvä. Hyperlämmin kiitos nimimerkille Namipitsa, joka jollain palstalla jossain tähän ohjeisti.
Pyhä yksinkertaisuus (jauhoton pitsapohja)
Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja voitele leivinpaperi. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset tiiviiksi vaahdoksi, vähän vielä sen jälkeen, kun vaahto jo pysyy kulhossa vaikka sen kääntäisi. Sekoita keltuaisia hieman että menevät rikki ja lisää ne sekä ripaus suolaa valkuaisiin lempeästi sekoittaen. Levitä massa leivinpaperille ja paista uunissa 10-15 minuuttia. Lisää päälle täytteet ja paista vielä 15-20 minuuttia. Ylläty siitä, kuinka muna ei maistu munakkaalle vaan on rapeaa, kevyttä, koossapysyvää ja herkullista. Perkeleen hyvää. Parempaa kuin överi Meatza.
Sopii myös piiraspohjaksi tavalliseen vuokaan kun käytät 2,5-3 munaa. Makeaan pohjaan makeuta massaa hiukan.
(Ps. Pitsaan överihyvät toppingit: tomaattipyre+oliiviöljy+oregano+suolaa, jauhelihaa, paistettua sipulia, kylmäsavuporoleikkelettä, murennettua fetaa ja päälle kahden juuston sekoitusta. Hard cheese hallelujah!)
Huolimatta paatoksestani punaisen lihan puolesta olen itse tällä hetkellä määräyksestä vähentänyt punaisen lihan osuutta ruokavaliossani ja korvannut sitä taas enemmän kalalla ja maitotuotteilla. Koska punaisen lihan laatu on kuitenkin kaikki kaikessa, tässä joitakin ajatuksia ja näkökulmia valintojen tueksi ja pohdittavaksi.
Artikkelin eläinten fysiologiaan, ruokavalioon ja luomutuotantoon liittyvät osat ovat syntyneet kotieläintiedettä opiskelevan ystäväni Vapun kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Rasvahappoihin liittyvän osuuden olen kirjoittanut oman osaamiseni pohjalta. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat omiani.
Miten liha- tai lypsykarjan ruokavalio vaikuttaa ihmisen terveyteen
Ruoan laatuun keskittyvissä ruokavalioissa, kuten paleossa, ollaan oltu kasvavasti tietoisia ravinnon rasvan koostumuksesta. Esimerkiksi jenkkiläisissä podcasteissa ja saiteilla puhutaan ns. grass fed -lihasta eli ruohoa syöneestä liha- ja lypsykarjasta (grass fed meat, grass fed butter, grass fed milk). Suomessa ainakin Varpu Tavin kirjassa Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin kehoitetaan suosimaan laiduntaneiden eläinten lihaa. Eläimen ruokavaliosta ollaan kiinnostuneita siksi, että sen syömä ravinto vaikuttaa sen oman rasvamassan rasvahappokoostumukseen. Eläimen rasvan koostumus vaikuttaa edelleen ihmisen terveyteen esimerkiksi vääristämällä tai parantamalla sen omega 6/omega 3 -rasvahapposuhdetta.
Tuotantoeläimille, niin naudoille, sioille kuin kaloillekin, syötetään nopean kasvun toivossa ja edullisten kustannusten vuoksi esimerkiksi paljon soijaa ja viljaa. Tuloksena tällaisesta huonojen hiilihydraattien ruokavaliosta eläinten rasvassa on enemmän omega 6 -rasvahappoja kuin ns. ruohoa syöneen eläimen. Toistaiseksi tehtyjen tutkimusten mukaan ero ei ole kovin suuri, mutta syödyn lihan (tavallinen vastaan ruohoa syöneen eläimen liha) vaikutus ihmisen terveyteen on ollut merkittävä. Ilmiöön liittyvä tutkimus on vasta alkutekijöissään. Lisää aiheesta voit lukea esimerkiksi täältä: Mark’s Daily Apple – New Grass Fed Study.
Suomalaisista kaupoista ei ainakaan vielä löydy “ruohoa syöneiksiâ€-eläimiksi markkeerattua lihaa tuoreen rypsiporsaan tapaan. Amerikassa grass fed sen sijaan on jo myyntivaltti. Koska aihe on herättänyt paleoyhteisössä paljon keskustelua ja aiheuttanut päänvaivaa, tässä vaatimaton ja preliminäärinen kontribuutioni arvoituksen selvittämiseksi. Ja kuten kaikissa tarinoissa, on aloitettava alusta voidakseen ymmärtää kokonaisuutta. Tarina menee näin…
Rasvahappojen alfat ja omegat
Sekä omega 3 – että omega 6 -rasvahapot ovat ihmiselle elintärkeitä, eikä elimistö pysty valmistamaan niitä. Ne on siis saatava ravinnosta. Teollistuneen ja prosessoidun ruoantuotannon seurauksena ihmisten keskimääräinen omega 3/omega 6-suhde on kuitenkin vääristynyt, sillä prosessoiduissa ruoissa käytetään runsaasti mm. kasviöljyjä, joissa on korkea omega 6 -pitoisuus. Omegakolmosen saanti sen sijaan on yleensä vähäistä, erityisesti suhteessa omegakutoseen.
Omega 3 -rasvahappojen merkityksestä kertoo esimerkiksi se, että ihmisen aivot koostuvat pääosin omegakolmosesta. Myös omega 6 -rasvahapot ovat välttämättömiä, mutta omegakutosten liikasaanti (omegakolmosiin verrattuna) aiheuttaa ja ylläpitää elimistössä tulehdustilaa (inflammation), joka vaikuttaa erilaisten terveysongelmien syntyyn. Tasapainon edesauttamiseksi kasviöljyjä (oliivi- ja kookosöljyä lukuunottamatta) ja prosessoitua ruokaa kannattaa välttää ja suosia niiden sijaan esimerkiksi rasvaista kalaa, ruohoa syönyttä rasvaista nautaa ja tarvittaessa kalaöljyvalmistetta.
Ihmiselle optimaalinen omega 3 -/omega 6 -rasvahapposuhde voi olla jopa 2:1 tai 4:1. Metsästäjä-keräilijöiden suhde oli 1:1, joten siihen pyrkiminen on hyvä alku. Valtaväestön rasvahappotasapaino lähentelee nykyään suhdetta 1:20 (omega3/omega6) ja on siten rajusti vääristynyt. Amerikassa tilanne on luonnollisesti vielä pahempi; siellä tyypillisen ruokavalion rasvahapposuhde on 1:30.
Olipa kerran lehmä
Lehmän (tai naudan, kuten eläinrodun nimi virallisesti kuuluu) ruoansulatusjärjestelmä on kovin erilainen kuin meidän ihmisten, sillä lehmällä on neljä mahaa: pötsi, satakerta, verkkomaha ja juoksutusmaha. Kun lehmä syö, ruoka menee pötsiin, jossa mikrobit hajottavat ruoan. Kun ruoka pääsee ohutsuoleen saakka, josta se imeytyy, se ei enää ole “ruokaa” vaan kuolleita mikrobeja, jotka ovat käyttäneet ruoan. Pötsimikrobit siis fermentoivat kaiken, mitä lehmä syö.
Ruoansulatusjärjestelmänsä vuoksi lehmä tarvitsee riittävän määrän karkearehua eli ruohoa tai säilörehua eli säilöttyä heinää. Käytännössä lehmä voi huonosti, jos karkearehun osuus ruoasta on alle 40%. Edellä mainitun valossa lehmän neljä mahaa ovat hyvä asia: ne edellyttävät, että tuottajat ruokkivat lehmiään ainakin osin ruoholla/heinällä, vaikka viljalla eläin tuottaisi ehkä enemmän. Suomessa tavanomaiset lypsytilat syöttänevät lehmille arviolta 40-70% karkearehua. Lihatila todennäköisesti syöttää karkearehua vielä enemmän, sillä lihakarjan valkuaisentarve ei ole niin suuri kuin lypsykarjan.
Lypsykarja syö karkearehun minimimäärän (40%) lisäksi väkirehua eli valkuaisrehua sen suuren valkuaistarpeen vuoksi. Väkirehu tarkoittaa viljaa, soijaa, rypsiä, härkäpapua tai hernettä. Tällaisella ruokavaliolla lehmä lypsää noin 8000 kg vuodessa. Pelkkää ruohoa syömällä tuotos putoaisi varovasti arvioiden noin puoleen. Lihakarjassa ero ei ole niin merkittävä, mutta tottakai ruho kasvaa hitaammin pelkällä ruoholla. Voisiko tässä piillä yksi syy siihen, että laiduntavan karjan rasvan laatu on parempi?
Suomalainen nauta syönee reilummin karkearehua kuin amerikkalainen nauta, sillä heinä kasvaa Suomessa paremmin, se tulee pääosin omalta tilalta eikä paineita tehostamiseen ole samassa mittakaavassa. Tulevaisuus näyttää, kasvavatko paineet Suomessakin, vai onko laadukkaan ja eettisesti kasvatetun lähiruoan suosion kasvu riittävän nopeaa pistääkseen tehotuotannolle kampoihin.
Sen sijaan on mahdollista, että esimerkiksi Brasiliasta halpatuotantona tuotu liha on ruohoa syönyttä, sillä maa on köyhempi ja toisaalta maassa, jossa ruoho kasvaa, tuottajalle on taloudellisin vaihtoehto antaa lehmien laiduntaa. Minulla ei kuitenkaan ole varmuutta brasilialaisten lehmien ruokavaliosta. Lisäksi halpatuotetun lihan muut ongelmat, kuten lihan mahdollisesti sisältämät hormonit, ovat vielä kysymysmerkkejä. Brasilialainen liha ei ole myöskään varsinaista lähiruokaa.
Entäs sitten sika
Sika on villisiasta jalostettu ja yksimahainen eläin, eli se ei varsinaisesti ole ruohonsyöjä. Siksi “grass fed†-sika lienee mahdoton yhtälö. Kotieläinsika syö viljaa n. 90-prosenttisesti. Sen esi-isä villisika ei ole turhan nuuka, vaan kuten Wikipedia seikkaperäisesti kertoo, sille maistuvat “niin juuret, mukulat, versot, varret, terhot, pähkinät, marjat ja hedelmät kuin sienetkin. Villisika syö mieluusti myös selkärangattomia ja pikkujyrsijöitä eikä ylenkatso haaskojakaan.†Voipa se ruokailla myös kaatopaikoilla.
Kotieläinsika sen sijaan syö pääasiassa viljaa, mutta sen lisäksi myös soijaa, härkäpapua, hernettä, rypsiä, rankkia, mäskiä ja muita elintarviketeollisuuden sivutuotteita.
Mitä tästä kostuimme: saako Suomesta grass fediä
Vastaus on kyllä. Kuten edellä opimme, sian kohdalla ruohoa syövästä tuotannosta ei juuri voida puhua, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa tutustua villisikaan (esim. Hakaniemen hallin Roinisilta). Lihakarjana kasvatetuista naudoista sen sijaan esimerkiksi Metsäojan tilan highland-kasvatit syövät kesäisin tuoretta ruohoa ja muun osan vuodesta säilöntäaineetonta kuivattua ja esikuivattua heinää. Metsäojan tilan liha siis on ns. grass fed -lihaa, vaikkei itseään sellaisenaan mainosta. Suomessa on muitakin vastaavia tiloja. Suomessa lisäksi tavallisestikin tuotettujen nautojen ruokavalio lienee ainakin toistaiseksi laadukkaampi kuin Amerikan serkkujen. Ruohoa syöneestä lypsykarjasta ei Suomessa ole havaintoa, vaan tietojeni mukaan lypsykarjan ruokavalio koostuu aina osin valkuaisrehusta. Tulevaisuus on kuitenkin auki ja myös meidän kuluttajien käsissä: kysykää, selvittäkää, vaatikaa. Jonain päivänä, ei niin kaukana kesäkuusta 2011, Suomessakin virtaa ruohoa syöneen lehmän maito! Terkkuja Valiolle.
Ps. Myös kalojen kohdalla ruokavalio kannattaa huomioida. Viljelty kala syö roskahiilaria siinä missä moni ihminenkin. Kalan valinta on kuitenkin ongelmallista: villikalassa on viljeltyyn kalaan verrattuna moninkertaiset määrät myrkkyjä kuten dioksiinia. Viljellyn kalan ruokavalio ja elinolosuhteet sen sijaan ovat kyseenalaiset. Yksi vaihtoehto on kalastaa merten ja järvien hedelmät itse, mutta sekään ei taklaa myrkkyongelmaa. Tämä on kuitenkin jo sitten aivan toinen tarina, josta kuulette lisää joskus toiste…
Jeppistä, meidänkin materialismin vastainen perheemme on kartuttanut keittiötään jälleen uudella tavaralla. Raahasin Englannista mukanani (hullu kun olen, enkä vain esitä) suuren ja painavan slow cookerin, jota crock potiksikin kutsutaan. Kyseessä on siis sähköllä toimiva pata, joka keittää tai hauduttaa ruoan kypsäksi miedolla lämmöllä, mielellään useiden tuntien aikana. Käsittääkseni tätä laitosta kutsutaan myös hellittelynimellä aromipesä, joka tuo minun mieleeni kyllä ihan jotakin muuta kuin ruoanlaiton. Kutsun täten häntä mieluummin otsikon mukaisella nimellään, jonka hän luultavasti englantilaisena paremmin ymmärtääkin. Tästä nimestä tosin tulee etsimättä mieleen sloth eli laiskiainen, ja laiskiaisiahan ei voi kukaan vastustaa. Olemukseltaankin apinain pikkuserkku.
Well, ehkä näitä pesiä saa Suomestakin, valaiskaa ihmeessä jos näin on. Tämä yksilö maksoi vaivaiset 30 puntaa ja on poreillut meille jo monta erää supermureaa lihaa. Ainakin paleoperheessä slow cooker eli laiskiainen on erinomainen lisä ruoanlaittovälineisiin veitsenteroittimen ja vedenkeittimen ohella. Masiinassa on kolme säätöä: low, joka hauduttelee ruokaa pitkään ja hiljakseen, high, joka keittelee ruokaa vähän reippaammin sekä keep warm, joka nimensä mukaisesti säilyttää ruoan lämpimänä.
Tässä tämänhetkinen suosikkikomboni laiskiaislihojen maustamiseen. Aloita pilkkomalla lihat (esim. naudan ulkopaistia ja porsaan kasleria), mielellään paista niihin pinta pannussa, laita pataan ja peitä vedenkeittimessä kiehautetulla vedellä. Lisää joukkoon:
Anna keitellä joitakin tunteja. Mureaa kuin perkele.
Olin viime viikolla pitkästä aikaa Haikossa koulutuksessa. Sitten viime vierailuni Haikkoon on tullut mahdollisuus pakastaa itseään elävältä; maksimissaan kolmen minuutin vierailu huippukylmässä eli -110 celcius-asteessa mm. nopeuttaa palautumista ja auttaa reumasairauksien nivelkipuihin. Näin kertaluontoisesti huippukylmä on lähinnä avantoon verrattava seikkailu (varsinkin kun olin siellä yksin), vaikka ehkä sub zero auttoikin minua palautumaan edellispäivän lenkistä (jolla tapani mukaan eksyin).
Jäi Haikosta muukin muisto kuin projektiseminaarin opit ja huippukylmän huuma: minua ruokittiin erikoisemman ruokavalioni vuoksi esimerkiksi herkullisella pikkelssillä! Yritin rekonstruoida tuotoksen ja hyvähän siitä tuli. Lihansyöjällekin maistui.
Paleopikkelssi
Hakkeloi suolakurkku ja porkkana niin pieneksi silpuksi kuin osaat. Sekoita majoneesiin ja maistele kohdalleen. Hyvää vaikka lihan ja vihannesten kanssa, kuinkas muutenkaan.
Aikana ennen tiukkaa alakarppia ja paleota ihastuin Sara la Fountainin pähkinäherkkuun! Kyseessä oli tietysti konventionaalisen sokerinen makupala, joten kun mausteiset herkkupähkinät pulpahtivat jostain mieleeni nyt Suomeen palatessa, paleoitsin ohjeen hyvällä menestyksellä; jo toinen satsi kuluu apinain keskuudessa.
Tarkkoja mittoja ei ole antaa, mutta tällä ohjeella on hyvä harjoitella vapaan käden käyttöä ja sitä kuuluisaa maistamista. Alkuperäiseen ohjeeseen tulee pecan-pähkinöitä, jotka ovat paahdettuina überhyviä, mutta olen mennyt varantojen perusteella cashewin ja manteleiden avulla. Myös muut pähkinät lienevät helt okej.
Paleo-oravan paratiisipähkinät
Paahda pähkinät kuivalla paistinpannulla niin, että saavat hiukan väriä. Laita lämmöt minimille ja lisää joukkoon reilusti kanelia, inasen vähemmän kardemummaa, vähän niukemmin korianteria, jonkin verran suolaa ja tujaus cayennea. Sekoita niin, että mausteet leviävät tasaisesti pähkinöihin. Lisää muutama lusikallinen gheetä ja sekoittele  vielä. Laita hella pois päältä ja siirrä pähkinät mausteliemineen (enempi rub kuin liemi) laakeaan astiaan ja mausta hyvin valitulla stevialla. Itse käytän edelleen iHerbistä saatavaa nestemäistä vaniljasteviaa. Anna jäähtyä ja pistele poskeesi.
Erinomainen brittiläinen komediasarja, Ponille kyytiä eli Smack the Pony, esitteli lihansyöntiin kannustavan sketsinsä jo vuosia sitten. En löytänyt kyseistä sketsiä Youtubesta, mutta tarjoilen teille sen sijaan toisen lempisketsini sarjasta, eli jälkiruokaa… Ja sitten jotain ihan muuta.
—
Haluan esitellä teille hematologi Robert Paulin erinomaisen kirjoituksen naisten raudansaannista Suomessa. Paulin huomio siitä, että monet nuoret naiset kokevat punaisen lihan jotenkin maskuliinisena ja vastenmielisenä on mielenkiintoinen. Olinhan itsekin 12 vuotta (kala-)kasvissyöjä. Miksi liha ei sitten maistu?
Lihattomaan ruokavalioon voi olla monia syitä, kuten nämä:
Eläinten oikeudet
Kun on palkkatöissä, voi äänestää kukkarollaan ja valita luomua tai muuten eettisesti kestävästi ja eläinystävällisesti tuotettua lihaa. Sinulla on vapaus päättää siitä, minkälaisen elämän elänyttä eläintä kokkaat. Kalastaminen, metsästäminen sekä metsästysporukoiden kanssa välilöihin hankkiutuminen on myös täysin realistista. Kyse on siitä, mitä arvostat.
Lihansyöntiä kohtaan koettu vastenmielisyys
Lihansyöntiin voi totutella uudestaan: itse aloitin jauhelihasta, etenin pihveihin, salamiin ja kinkkuun ja nyt olen jatkanut lihansyöjän uraani jo riistaan ja possuun saakka. Paluuta ei ole; olo on hyvä ja ravittu. Toiset ovat herkempiä tekstuureille, hajuille ja mauille, mutta pienin askelin totuttelemalla herkinkin yksilö pystynee laajentamaan ruokavaliotaan lihaan siinä missä sieniin tai oliiveihin. Lihaa kohtaan koetussa vastenmielisyydessä voi olla kyse myös riittämättömästä vatsahappotasosta, jolloin elimistö ei pysty sulattamaan lihaa kunnolla ja luonnollisesti “laittaa hanttiin” sen syömiselle. Suolahappokapseleista ja ruoansulatusentsyymeistä on tällöin apua. Huom! Jos vatsahappotaso on riittämätön, eivät muutkaan ravinteet imeydy kunnolla ja elimistö on alttiimpi esim. ruokamyrkytyksille.
Ekologisuus
Ekologisuus on monimutkaisempi asia. On totta, että jos koko maailma haluaisi syödä lihaa, sitä ei riittäisi kaikille. Olemme etuoikeutetussa asemassa, kun voimme vielä valita, mitä syömme. Tämä valta tuo mukanaan vastuun; on velvollisuutemme varmistaa, että se liha jota syömme, tuotetaan eettisesti mahdollisimman kestävällä tavalla, jossa eläinten hyvinvointia ja luonnollista elinympäristöä kunnioitetaan.
On hyvä myös muistaa, että vaikka kasvissyöntiä markkinoidaan ekologisimpana vaihtoehtona, myös vihannekset ja viljat tarvitsevat kasvaakseen runsaasti eläinperäisiä lannoitteita. Siitähän luonnossa on kysymys: jokainen elävä olento käy kauppaa selviytymisestään. Ilman toista ei ole toista. Ideaalitilanteessa kasvi- ja eläinkunta elää siinä sekamelskassa, johon evoluutio on sen viisaudessaan saattanut varmistaen kaikkien mahdollisuudet kukoistaa. Tätä tasapainoa ihminen on onnistuneesti heilauttanut, mutta muutos on mahdollinen. Sen sijaan, että käytte kimppuuni kommenttiosiossa, suosittelen lukemaan Lierre Keithin kirjan The Vegetarian Myth ja palaamaan sitten asiaan.
Terveydelliset syyt
Terveydellisillä syillä viittaan tässä lähinnä yksilöllisiin kokemuksiin siitä, että punaisen lihan syönti ei jokaiselle sovi. Tunnen paljon kasvissyöjiä, jotka eivät voi kuvitellakaan syövänsä lihaa mm. edellä mainituista syistä. Monet ovat myös vakuuttuneita siitä, ettei punainen liha sovi heidän elimistölleen. Olen samaa mieltä siitä, että olemme erilaisia. Optimaalinen ravinto ei tarkoita vain ruokaa, joka maistuu, sulaa hyvin ja sisältää paljon ravinteita. Se tarkoittaa myös ruokaa, jonka voimme syödä hyvällä omalla tunnolla ilman, että se on ristiriidassa arvojemme kanssa.
Ajattelen, että monien kohdalla nämä edellä mainitut syyt vaikuttavat tähän yksilölliseen kokemukseen lihan sopivuudesta itselle. En siis lähde kiistelemään asiasta. Voi olla, että kaikille ei punainen liha sovi. Suosittelen silti lämpimästi perehtymään esimerkiksi Robb Wolfin sivustoon ja Paleo Solution -podcasteihin sekä Healthy Skepticin artikkeleihin. Suomalaisista tunnetuin lihan nimiin vannova lääkäri lienee Antti Heikkilä.
Ja jottei totuus unohtuisi
Haluan vielä muistuttaa, että monilla meistä, jotka puhumme lihansyönnin puolesta osana aidoista ja puhtaista raaka-aineista koostuvaa ruokavaliota terveyden ja hyvinvoinnin perustana, on historiamme kasvissyöjinä tai vegaaneina. Suurin osa meistä on elänyt kurinalaisesti kokojyväviljoilla ja vähärasvaisilla maitotuotteilla. Monet meistä ovat kärsineet erilaisista terveysongelmista, jotkut niihin lähes menehtyen. Kasvisruokavalio tai täysjyväleipä sen paremmin kuin rypsiöljy tai tofu eivät ole meitä pelastaneet. Kasvisvoittoinen, eläinkunnan tuotteita sisältävä (usein vähähiilihydraattinen) ruokavalio on. Anna lihalle  mahdollisuus.
Kommenttiosio on avoin rakentavalle keskustelulle.
Englannissa paistaa aurinko ja eilinen kuumuus sais Bournemouthin asukkaat rannalle laajoin joukoin! Valo ja lämpö palauttavat ilon ja elämän ihmisiin, aurinko on ihmeellinen voima.
Aika perusseteillä mennään ruokailujen suhteen. Kerran olen toistaiseksi reissun aikana syönyt ulkona, Alex’s Good Food -nimisessä “aitoihin” raaka-aineisiin ja “terveelliseen” ruokaan keskittyneessä paikassa. Sekin oli pettynyt. Sienimunakas näytti hyvältä, muttei maistunut miltään. Ei suolaa, ei rasvaa. Kuivaa ja mautonta. Lisäkesalaatti oli hyvä mutta pieni. Mitä tästä opimme? Itse tekemällä saa aina parempaa ja ENEMMÄN! ;-D
Meinasin kutitenkin laittaa kuriositeettina ruokasysteemini, jolla tuntuu hyvin pärjäilevän, kun käytössä ovat hella, mikro ja jääkaappi. Tein siis heti alussa seuraavat hankinnat, joita olen täydentänyt tarpeen mukaan:
Näillä mennään! Valmistan aina kerralla suuremman satsin lihaa ja välillä vihanneksiakin, joihin lisään sitten myös tuoreita kun syön. Aika paljon syön hyvin perusruokaa, jonka maustan vain suolalla, mutta tomaatilla ja kookosmaidolla saa halutessaan vaihtelua. Eväänä kulkee usein sardiinipurkki, kesäkurpitsa ja tomaatti, koska säilyvät lämpimässä.
Teehen olen jo täysin addiktoitunut. Erityisesti puistonpenkillä nautittuna se on oivaa ja sisällä lämmittää, kun keskuslämmitystä ei ole.
Lyhyt terveinen täältä Brittein saarilta Bournemouthista. Saavuin tänään aamulla Lontooseen ja köröttelin bussin kyydissä tutun matkan Bournemouthiin. Suunnilleen ensimmäiseksi lähdin käymään kaupassa, jossa lastasin korin täyteen vihanneksia, lihaa, merisuolaa, säilykkeitä, tummaa suklaata (Green&Black’s OF COZ) ja – gheetä. Kuten ystäväni Emily kertoi, gheetä saa täällä lähes joka kaupasta. HALOO SUOMI! Kunniamaininta sille perusmarketille, joka ensimmäisenä tarjoilee tätä kirkastettua ja siten kaseiinitonta voita kansalle.
Ei ole hinnallakaan pilattu, 3,99 puntaa per puoli kiloa.  Luomua tämä ei ole kuten iHerbin tavara, mutta siis roimasti halvempaakin. Suomessa olen tilannut gheeni iHerbistä. Ravintolakeittiössä (Helkan keittiö! Suositan.) olen gheetä nähnyt, mutten ole löytänyt mistään tukkukokoa pienemmässä purkissa. En tosin tukkukoossakaan.
Hauskana anekdoottina vielä mainittakoon, että kun olin Tescon kassalla maksamassa ruokaostoksiani, myyjärouva kommentoi, että oletpa kokkaamassa suurelle porukalle ateriaa. Vastasin, että niin sitä voisi luulla, mutta se ei ole ihan koko totuus… Luola-apina meinaan lappaa naamariinsa helposti pienen torin verran vihanneksia ja kokonaisen naudan!
Hei, voikaa hyvin. Saa nähdä, millaisia terveisiä täältä kauniilta rannikolta vielä saatte. Jos lukijoiden joukossa on wanhoja tuttuja vuosien takaa, saatette muistaa, että edellisellä reissulla iloitsin mm. sieniproteiinista… It’s been a long way!
Vielä tänään ja huomenna torstaina 31.3.11 klo 23:30 saakka voit äänestää Helkan keittiön blogien välisessä ruokavaalissa. Kilpailu on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ja sujuvasanaisempia ehdokkaita, jotka kaikki yrittävät saada sinut puolelleen lupaamalla ummet ja lammet. Muista kuitenkin, että vaalien jälkeen vatsasi kiittää, kun valitset viljattoman vaihtoehdon. Tee terveysteko ja valitse paleo.
Äänestä Monkeyfoodin paleokorrektia kuhaa, multaporkkanaa ja munavoita.
(Eläköön paleoliittinen paatos! :-D)
Powered by WordPress