MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

17.5.2008

Apinan aarrehelmet

Filed under: Arkiruoka,Maidoton,On the Road,Optimoidut,Terveys,Uunista — Meri @ 8.47

helmet

En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

  • 0,75 dl spelttihelmiä
  • n. 3 dl vettä
  • suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

6.5.2008

Kaalia uuniin ja sitten kaaliin

kaalialootaan

Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

  • n. 800 g kaalia
  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
  • 2 rkl soijaa
  • 1 rkl siirappia
  • 1,5 tl curry-jauhetta
  • mustapippuria
  • 0,5 kasvisliemikuutio
  • 2 dl vettä
  • 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

29.4.2008

Niin kerta

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kalkkuna,Kana,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 21.29

Kun tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte kostoksi maistaa arkistakin arkisempaa tipua. Cordon Bleu. Fänsipänsi nimi, helppo ja herkullinen toteutus. Mutta kovin low key, kun käyttää kevytjuustoa. Hawai’in pulun selkeä serkku.

cordonbleu

[Kuvassa hän on vielä raaka.]

Kanaa Kordoon Blöö

  • 4 broilerifilettä
  • 4 (savu-)kalkkunaleikettä (niitä leivän päälle ripustettavia)
  • 8 viipaletta juustoa (jeps, taas oli käytössä Polar 5%, voimakkaampia makuja on suotavampaa hakea)
  • 4 cocktail-tikkua

Upota cocktail-tikut veteen, jotta kostuvat eivätkä sitten pala. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Nuiji tai kaulitse (pulikalla meni aika helposti) kanafileet kelmun välissä hieman laakeammiksi ja ohuemmiksi, noin kämmenen kokoisiksi. Suolaa fileet ja nosta uunipellille. Aseta jokaisen fileen toiselle puoliskolle ensin pala juustoa, sitten kalkkunaleike ja päälle vielä juusto. Kääräisen kaksinkerroin ja kiinnitä cocktail-tikulla. Uuniin ja 20-25 minuuttia (pannullakin saa paistaa jos haluaa). Kaveriks vaikka spelttipastaa ja saldee. Ja yks file seuraavan päivän evääksi. Nätti on näin.

4.4.2008

Punainen munaus

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 14.30

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

munaus

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

  • 4 luomumunaa
  • 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
  • 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
  • suolaa
  • öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

2.4.2008

Haukkaa Hawaii

Filed under: Arkiruoka,Kana,Kevyt,laktoositon — Meri @ 20.10

…vaikka kuka täältä aurinkoisesta kevät-Suomesta mihinkään kaipaa! Joka tapauksessa kyseessä on kovin arkinen Hawaii, mutta olen itse niin ihastunut tähän helppoon tapaan valmistaan kanafileet, että jaan aarteeni kanssanne. Aarre se nimittäin on kiireiselle jalostuessaan helposti useamman päivän eväiksi, kun niitä on melkein päivittäin ruukattava.

hawaii

[Kyl on aneeminen kuva, puluparka.]

Tipua Hawai’ilta

  • broilerin rintafilee (tai neljä)
  • ananasrengas (tai neljä eli pieni purkki)
  • Polar 5% -juustoa (tai vaihtoehtoisesti muuta)
  • tuoretta valkosipulia, purkkivalkosipulimurskaa tai valkosipulijauhetta
  • suolaa

Kuumenna uuni n. 225 asteeseen. Asettele broilerinfileet pellille ja rouhi päälle hyvin suolaa. Murskaa/paloittele valkosipuli tarvittaessa ja levitä fileille, tai käytä helppoa valkosipulijauhetta, joka tässä toimii oikein hyvin ja ripottele sitä reippaasti tipuille. Tuuppaa uuniin n. 15 minuutiksi, ei liian pitkäksi aikaa etteivät birdit kuiva. Viipaloi juustosta n. 2 siivua per file ja avaa ananaspurkki, valuta mehut pois tai talteen. Ota pulut hetkeksi pois uunista ja levitä jokaiselle pari juustosiivua ja kruunaa ananasrenkaalla. Takaisin uuniin! Asteita voi halutessaan hieman nostaa, mutta tässä vaiheessa viitisen minuuttia riittää kuitenkin, niin että juusto sulaa ja ananasrengas lämpenee. Haukkaa Hawai’ia vaikka salaatin seurana.

Seuraavana päivänä voit viedä mukanasi töihin taas jonkin salaatin ja kaveriksi kanan. Lämmitä lounastunnilla file mikrossa ja naatiskele sallaadin kanssa.  Jos teit kerralla neljä filettä, voit valmistaa illallisen esim. paloittelemalla porkkanan, palan juuriselleriä, palan kesäkurpitsaa ja kanafileen. Iske kaikki ainekset höyrytyskattilaan, tässä järjestyksessä. Kasvisten kypsyttyä sopiviksi raasta päälle parmesania tai pecorinoa ja syö. Seuraavana aamuna jäljellä on vielä yksi file ja lounas on taas taattu. Back to Hawaii, kyllästymiseen saakka!

17.2.2008

Ylihyvää ja eri terveellistä (piitsikuntoon vaikka vahingossa)

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

raikku

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

rahka

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉

6.2.2008

Matkalla jossain Mehikossa

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

mcmehiko

McMehiko

  • kanan jauhelihaa
  • soijaa
  • runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
  • varsiselleriä
  • yrttimausteista tomaattimurskaa
  • pinjansiemeniä
  • suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

manteliavokado

Manteliavokadot (kahdelle)

  • 1 kypsä avokado
  • 25 g mantelijauhoa
  • 0,5 rkl tomusokeria
  • rommia
  • lime tai sitruuna
  • (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. 🙂

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

23.1.2008

Raastava pitsapohja

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Optimoidut,Pitsaa — Meri @ 21.30

Viikko sitten Ruokatorstaissa, joksi edelleen Hesarin torstaisin ilmestyvää Ruoka&Juomaa tituleeraan, ohjeistettiin viljattomaan ruokavalioon. Revin sivun talteen en kinkkupiiraan, en porkkanaisen vuokapullan enkä edes gluteenittoman kakkupohjan vuoksi, vaan perunapizzan!

ennen

[Mukapitsa ennen.]

Vaan kun itse en ole erityinen perunan ystävä, paitsi äidin muussssin, korvasin tuon tärkkelyspotun palsternakalla ja porkkanalla. Täytteiden kanssa läksin nostalgiatripille ja nuoruuteni Ainoa Kelvollinen Pitsantäytekombo, pyhä tuna&ananas, sai seuraa vain pätkityistä oliiveista. Päälle tsuigaloin 5%-edamia (meillä oli kyllä emmental-perhe) kaikkien kevyttuotteiden kavereiden iloksi.

Alkuperäisessä ohjeessa tomaattimurska sekoitetaan täytteeseen (siinä jauheliha) jo ennen kuin seos levitetään pohjalle, mikä olisi varmaan tuottanut kosteamman lopputuloksen. Oma hieman kuivahko pitsani sen sijaan tarjosin täydellisen tekosyyn lorauttaa vielä armasta ketsuppia päälle ja kylläpä maistui! Ei nyt ihan oikealle pitsalle, mutta herculle. Keeper.

jälkeen

[Mukapitsa jälkeen.]

Mukapitsaa (yhdelle)

  • 1 palsternakka (n. 200g)
  • 1 porkkana
  • 1 rkl soijajauhoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa

Sijoita uuninnupit kaakkoon eli 200 asteeseen. Raasta palsternakka ja porkkana (tai peruna, miksei vaikka punajuurikin) karkeaksi raasteeksi ja sekoita joukkoon soijajauho, öljy ja mausta suolalla. Mätä pellille tai uunivuokaan noin sentin paksuiseksi matoksi ja päällystele kuten haluat. Nuketa puoli tuntia ja poista uunista. Nomnomnom.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress