Olenko kertonut, että palasin jo useampi kuukausi sitten vuosikausien vakioaamiaiseeni? Ehdoton lempiaamupalani koostuu kaurapuurosta (tällä hetkellä yleensä gluteeniton kaura) ja raejuustosta, usein seurana on myös marjoja tai hedelmä. Tänä aamuna söin jälkiruoaksi hauskan littapersikan! Omani ei ole yhtään litta. O_O
Kuva tyttöjen mökkiviikonlopusta, jolloin kaurapuuron kanssa tarjottiin superharvinaista marja-aarretta, lakkaa. Kiitos J. <3
Okei, aloitetaan siitä, että viime lauantaina, aamulenkin ja Pihlajasaaren salsatapahtuman välissä, päätin pitkästä aikaa paahtaa uunissa itselleni mysliä. Siihen innoittivat jääkaapissa kököttäneet liotetut tattarisuurimot, jotka ovat siis suurta herkkua hyvällä purutuntumalla! Tai mikä nyt kenestäkin on herkullista.
Päätin rakentaa tattarisuurimoiden ympärille oman, uuden freesin herkkumyslin. Ja näinhän se kävi nokkelasti!
Ihanat tattarisuurimot!
Laatikon ulkopuolelta.
Muulin muesli 2012
Sekoita siemenet, pähkinät ja hiutaleet, lisää joukkoon mausteet ja marjat (marjat voi lisätä jälkeenpäinkin, itse lisäsin rusinat lopussa). Sulata öljy ja siihen hunajaa, sokeria tms. makeaa, jos haluat. Itse käytin vähän steviaa. Sekoita öljy muuhun mysliin. Paahda uunissa leivinpaperoidulla pellillä n. 175 asteessa vähintään vartti, kääntele seosta välillä. Kun seos on sopivan paahteinen makuusi, nosta pelti jäähtymään. Lisää marjat/rusinat jos vielä uupuvat ja nauti haaleana tai viilenneenä maitotuotteiden tms. kera. Miten voikaan olla näin hyvää!
Ja sitten se suluissa oleva osa. Kehoitan herkimpiä lukijoita lopettamaan tähän, luvassa peloittavaa materiaalia.
Kun aloitin postauksen kirjoittamisen, nimesin tämän Muulin muesliksi. Se kuulosti hyvältä ja minulta. Sitten tuli pieni etiäinen ja kuukkeloin varuiksi monkeyfoodin ja myslin. Ja mitäpä löysin: postauksen nimeltä Muulin muesli päiväyksellä 7.7.2008! Voi pyhä perkele. Kyllähän minä muistin, että olen mysliä ennenkin tehnyt, mutta että tasan neljä vuotta sitten tasan samalla otsikolla. Aika freesit aineetkin olen valinnut. Vain 11 samaa ainetta. Pfiu. Kaksitoista ja olisin tilannut manaajan.
Uudistuminen on turhaa. Ympyrä sulkeutuu M.O.T.
Miten voi tulla yllätyksenä lähes kymmenen ruoanlaiton vuoden jälkeen, että hyvän keittokirjan lueskelu saa aikaan kokkuuinspiraation samaan tapaan kuin hyvän romaanin lukeminen inspiroi viimeinkin kirjoittamaan sen oman kirjan? Sääli, että romaanin kirjoittaminen ei ole yhtä helppoa kuin kokkuu. Tai nopeaa. (Sunnuntaina olen tosin rekrytoinut itselleni kriitikon Inklingiksi, ehkä se on alku!)
Vietin viime viikonloppuna perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua Kiikalassa Vapun, Johannan, Maijan ja Islan kanssa. Oli PARASTA, mitäpä muutakaan. Siis todella. Ja mikä merkillisintä, muut olivat vain onnellisia, kun minä sain pääasiallisesti puuhata köökin puolella sapuskaa. Mikä nautinto! Kun on riittävästi aikaa ja sopivan vapaat kädet, kokkuu on luovuuden ehtymätöntä virtaa. Liian tarkka resepti (ja turha hienostelu) saavat omalla kohdallani aikaan vain stressiä ja flown kuoleman.
No mutta, tästä tyttömäisestä ilosta ja läheisyydestä syntyi ihan peruskauraa. Ei mitään kulinaarisia ihmeitä, mutta maistuvia ja hyvää tekeviä atrioita. Yhdellekin aterialle katettiin seuraavanlaisia sapuskoita:
Putaattissallaad.
Potatissallaadiin tuli
Bataattissuppe.
Bataattissoppaan tuli
Oooooh-berhhhziiiin!
Tämä helppo lisäke pitää sisällään
Perus.
Perustavanlaatuiseen salaattiin tuli perustavanlaatuisesti tuoreita perusvihanneksia sekä perusmausteita, perusöljyä ja perusetikkaa.
Jälkiruoaksi oli lakkarahkaa, mmm, mmm, mmmmmmm! Varokaa lakkakuumetta eli liikaa lakkoja. Minulle se ei taida tulla helposti MOT. (Lakkakuumeesta tulee muuten mieleen haavalakka, joka nykyään tunnetaan nimellä spray-laastari. Voi rapautuvaa suomea!)
Ps. Ai mikä se keittokirja oli? Nooooo, se oli Basta! Vähän otti päästä, että Saku Tuominen on ollut tekemässä niin hyvää kirjaa, mutta hyvä että kirja on kuitenkin tehty. Siis ällistyttävän hyvä kirja. Luin kaiken.
Pps. Ja se inspiraatio? Se on jo puhunut kauttani ja preparoitsenut kotona ihan toisenlaisia ruokia kuin moneen kuukauteen! Tai siis ihan samanlaisia, mutta silti uusia. Same, same, but different. Kyllä te tiedätte.
Kaimani Meri, joka paremmin tunnetaan nimellä Mimmi, vierailee alvariinsa Monkeyn kommenttilootassa ja jättää mitä mukavampia viestejä. Viimeisimpinä tuliaisinaan Mimmi kirjaili Torttu tötteröllä – postaukseen löytämiään tattariohjeita. Ovat oikeita aarteita, nuo tattarherkut!
Koska en ole leiponut sämpylöitä apina ties milloin viimeksi, oli silkkaa tattaria sisältäviä lämpimäisiä kokeiltava heti. Käytin taikinaan näppärästi kaapissa lojuneen piimänkin jämät ja avot, tuli ihan kuin äidin tekemiä :’) Käytin äidiltä saatuja oppeja muutoinkin: sämpylöitä on ehdottomasti vaivattominta tehdä yhtenä levynä ja paloitella levy paistamisen (pasituksen!) jälkeen. Aivan yhtä hyviä, tai jos minulta kysytään, niin parempi kuin pullerosämpät!
Kuvan laatu 10+.
Kuohkeaa vähällä vaivalla!
Helpot tattarsämpylät (a la Mimmi)
Mittaa astiaan puuro, kuivahiiva, suola ja siemenet. Sulata voi ja anna siirapin/hunajan liueta kuumaan voihin. Sekoita joukkoon neste. Lisää nestevoiseos kuiviin aineisiin ja sekoita, nesteseos saa olla kunnolla lämmintä, jotta kuivahiiva toimii (42c). Jos käytät tuorehiivaa, riittää alempi lämpötila, ettei hiiva kuole.
Lisää tattarjauhoa desi kerrallaan, kunnes muodostuu sopiva löysä, muttei ihan vellimäinen taikina. Itse laitoin 4,5 desiä. Jätä liinan alle vedottomaan paikkaan kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi. Sitten kaada taikina leivinpaperoidulle tai voidellulle pellille ja pasita 225 asteessa noin vartti. Lohko paloiksi ja fiilistele mahtavaa makua, voi ei tätä pahenna! Kiitos Pasille ja Mimmille.
Monkeyfoodissa on ollut niin hiljaista, että lattialle putoavan tattarimurohiutaleenkin kuulisi! Vaan viis siitä. Taas yksi yksinkertaisimpia ohjeita evö.
Munariisi
Kuori munat ja murskaa riisin sekaan, mausta suolalla. SON SIINÄ. Kaveriksi voi sitten keksiä kasviksia tms. hyviksiä.
…ja pasteijastahan se ajatus alunperin lähti; tässä tattariperunarieskaviritelmä. Ihan hyvää, mutta kyllä munariisi on helpompaa.
Kiitos uudelleenelvyttämäni rakkauden hapanmaitotuotteisiin ja juustoon söin pitkästä, pitkästä aikaa yhtä kaikkien aikojen lempiarkiruokaani: sosekeittoa ja (rae-)juustoa! Rehellisyyden nimissä joukossa oli myös emmental-tyyppisen juuston paloja, mikä tekee ruoasta vielä parempaa. Juusto sulaa kuumaan keittoon pehmeiksi sattumiksi ja säestää miedosti makean sopan makuja tehden näennäisen tylsästä ateriasta upean.
Vihreän värin sopalle antoi pinaatti, muuta muutoin ainekset olivat perinteisiä sosekeittoon sopivia:
Keittelin/höyrytin edellämainitut kypsiksi vähässä vedessä ja surasin sauvalla soseeksi. Joukkoon ripaus suolaa ja maun mukaan raejuustoa ja muita juustosattumia. Parantaa kaikki maailman ongelmat ja maadoittaa hetkeen. Älä ylenkatso soppaa, se on satumaista sapuskaa!
Nyt saa ilmaista kannatuksensa Monkeyfoodin tai jonkin muun blogin kuittihaasteen ehdokkaalle. Piipahda Kulinaarimurussa, äänestyslaatikko on sivun vasemmassa laidassa!
Lihansyöjän äiti oli kehitellyt näppärän alakarpin ja maidottoman/jauhottoman suolaisen pannarin! Varioimismahdollisuudet ovat runsaat, tässä perusohje. Erityisesti kylmänä herkullista. Päällystääkin voi, tahnalla, juustolla tai vaikka vihanneksilla.
Suolainen tunapannari
Suraa ainekset blenderissä tai sauvalla tasaiseksi massaksi. Jos haluat, voit maustaa… Jollakin. Paista n. 200-asteisessa uunissa leivinpaperoidulla pellillä kypsäksi, älä kuivaksi. Anna jäähtyä. Maistele. Kokeile tunan sijaan savupororouhetta, jos gourmeta kaipaat.
Minun oli tarkoitus laittaa taikinaan vähän voita ohjeen mukaan, mutta unohdin. Painelin siis haarukalla reikiä kypsään pannariin ja nostelin muutamia nokareita päälle sulamaan. Voi on hieno mauste.
…tai keväinen joulu. Ei niin, että olisin pisaraakaan joulumielellä (se alkaa vasta elokuussa), mutta kun olen nyt löytänyt perunan ilot, joulun suosikkiruokani rosolli pilkahti jostain mieleeni ja jaan tässä nyt kovin arkisen, mutta herkun aamiaiseni.
Varhaisaamun rosolli
Pilko peruna, punajuuri, omena, (raaka) porkkana ja halutessasi kesäkurpitsa (ei välttämättä sovi kokonaisuuteen, mutta olen fani). Lisää raejuustoa ja suolapähkinöitä. Ahhhhh.
Suolapähkinät kuulostavat ehkä kuriositeetilta, mutta eivät ole sitä, vaan tärkeä osa kokonaisuutta. Jo aikoinaan olen lanseerannut suosikkisalaattini, jossa yhdistyvät nimenomaan raejuusto ja suolapähkinät. Vaikka nämä teollisessa kasvisöljyssä käsitellyt herneet eivät ehkä olekaan superruokaa, eivät ne kuolemaksikaan ole eikä mikään  näin maistuva voi viedä joron jäljille. Kokeile vaikka?
Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää 😉 (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)
Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.
Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:
1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!
2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.
3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!
4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.
5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.
6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.
7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.
Däts ool fooks, pian lisää.
Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:
Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.
Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.
Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!
Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.
Powered by WordPress
