MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

10.10.2007

Aamu alkaa aalla, ilta alkaa yhelttoist

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Optimoidut — Meri @ 10.58

tuorepuuro

Lisää vettä elävän ravinnon myllyyn! Tällä kertaa koneessa pyörii aamiainen. Tuorepuuroa voi valmistaa monenlaisista viljoista ja makua tuomaan voi lisätä erilaisia kuivattuja hedelmiä, rusinoita ja ekstrana esimerkiksi pellavansiemeniä. Puuron kylkeen tarvitaan toki maitoa ja elävän ravinnon epelit vääntävät sen seesamista. Tuoreet hedelmät tekevät ateriasta maukkaan ja nätin. Living seefood.

Tuorepuuro eli tattariaamiainen yhdelle

  • 0,5 dl tattarisuurimoita
  • 1 kuivattu luumu
  • 1 rkl pellavan siemeniä

Huuhtele tattarit ensin haalealla vedellä ja sitten kuumalla, kunnes vesi on kirkasta ja väritöntä. Laita tattarit, luumu ja pelllavansiemenet illalla likoamaan. Kaada aamulla liotusvesi pois ja syö sellaisenaan tai jauha blenderissä sulavuuden edistämiseksi. Valmista seesammaito.

Seesam-maito

  • 0,5 dl seesaminsiemeniä
  • 2 taatelia (käytin tuoreita)
  • 2 dl vettä

Laita seesaminsiemenet ja taatelit likoamaan yöksi tattaripurkin viereen. Kaada aamulla liotusvesi mäkkyyn ja jauha siemenet ja taatelit blenderissä aluksi vähän veden kanssa, vähitellen vettä lisäten, kunnes seos on maitomaisen valkoista. Seesammaito säilyy jääkaapissa pari päivää.

Tarjoile tuorepuuro seesammaidon ja pilkotun päärynän kanssa. Hyvää. No kokeilkaa edes, epäilevät erkit! 😀 Ai sei elävä ravinto on next big thing, luonteva jatko luomulle ja reilulle.

(Otsikko on muuten munakoisolasagne-Villen lentävä lause, propsit sinne)

9.10.2007

Suurenmoisia suomuuraimia

lakka2

Kaikki alkoi, kun sain kaupasta tilaamani lakat eteeni. Muovisessa rasiassa luki Suomuurain. Mielikuvitukseni sukelsi välittömästi Aili Somersalon satumaiseen kirjaan Mestaritontun seikkailut, jolla on merkittävä rooli lapsuuteni mielikuvissa. En tiedä, mainitaanko suomuuraimia kirjassa lainkaan, mutta mielessäni Sammaleisen (noita) salaperäinen majapaikka suolammen virvatulineen yhdistyy täysin muuraimiin ja sen kaltaisiin. Kuten Wikistä selvisi, lakalla on muitakin nimiä; tunnetun hillan lisäksi kultaista marjaa sopii kutsua lintiksi tai valokiksi.

Muhkeat muuraimet pääsivät arvoiseensa seuraan Elävän ravinnon piiraassa, joka täyttää myös esimerkiksi paleoliittisen ruokavalion tunnusmerkit, ollessaan myös vegaaninen, gluteiiniton ja maidoton. Ennen kaikkea kyseessä on pähkinäinen, hedelmäinen ja marjainen herkku, joka kyllä maistuu.

Menneellä elävän ravinnon kurssilla valmistimme samanlaisen piiraan puolukoista ja ohjetta voikin varioida lähes loputtomiin omin mielisiemenin, -pähkinöin, -marjoin, -hedelmin, miksei mausteinkin. Tein kolme annosta eli reilun neljänneksen tästä ohjeesta, joka täyttää sopivasti normaalin piirakkavuoan.

Elävän ravinnon piirakka

  • 2 dl manteleita
  • 1 dl auringonkukansiemeniä
  • (0,5 dl hasselpähkinöitä)
  • 6 kpl taateleita (käytin tuoreita, kuivatutkin käyvät, ne voisi liottaa)
  • 2 omenaa
  • 1 rkl sitruuna- tai tyrnimehua
  • 0,5 litraa marjoja
  • 2 banaania
  • (2 päärynää)
  • (kanelia)

Liota manteleita, auringonkukansiemeniä ja hasselpähkinöitä vedessä 4-8 tuntia. Huuhtele ja laita tehosekoittimeen. Lisää taatelit pilkottuina ja aja mureaksi massaksi, ei tahnaksi. Raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja sekoita niihin sitruunamehu. Sekoita raaste ja murea massa, mausta halutessasi kanelilla tai kuivatulla inkiväärillä. Taputtele taikina piirakkavuokaan, myös reunoille sen verran kuin riittää.

lakka3

Soseuta banaanit haarukalla. Kuutioi päärynät pieneksi kuutioksi ja lisää banaaniin. (Päärynät voi jättää poiskin, mutta kokemukseni mukaan sopivat todella hyvin.) Levitä seos piirakkapohjalle. Levitä lopuksi marjat seoksen päälle ja painele ne kevyesti täytteeseen, etteivät vieri leikatessa. Vuoan pohjalle voi levittää siemeniä tai pähkinäjauhoa, jos haluaa estää pohjan tarttumista kiinni vuokaan.

lakka4

lakka5

Valmista oheen cashew-kerma, johon tässä uusi, parempi ohje. 🙂

Cashew-kerma

  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 1,5 dl vettä
  • 2-3 taatelia (tuoretta tai liotettua, liotetut liotusvesineen)
  • (luonnonvaniljaa)

Huuhdo pähkinät ja sysää blenderiin veden ja taateleiden kera. Lisää vesi vähitellen, niin saat kermasta sopivan paksuista. Maistele myös taateleiden välillä. Itse passasin vaniljan, mutta tätähän voi kukin maustaa kuten parhaaksi katsoo. Kerma on aivan ehdoton pari piiraalle!

pokaali

Opin muuten viime kerralla, että cashew-pähkinää ei tarvitse liottaa, sillä se on jo kuumennettu keräysvaiheessa eikä siten ole varsinaista elävää ravintoa. Ei cashew silti pahaksi ole ja maku on erinomainen.

Itse kokeilin kotona piirasta suoraan annosvuokiin, jolloin kiinnitarttuminen ei ole ongelma. Erittäin hyvin toimi annoksen rakentaminen lasiin, jolloin se oli hieman runsaampi ja mukava syödä.

8.10.2007

Wasabilohi uunissa

Filed under: Arkiruoka,Kala,Uunista — Meri @ 10.34

Reissusta (myös neitsytravuista) ja eilen päättyneestä Elävän ravinnon kurssista lisää myöhemmin, nyt vain vähän merkkinä elämän paluusta Monkeyyn ja kotiutumisen kunniaksi pieni postaus perinteisestä lohesta. Ansaitsisi makunsa puolesta enemmänkin, mutta koska annoksen ulkonäköä voi kuvata parhaiten sanalla liejuinen, asettaa se henkisiä rajoituksia postauksen laajuudelle.

wasabilohta

Wasabilohta on tehty Apinalaaksossa ennenkin, pannulla ja yhtä söötillä lopputuloksella. Uunissa tulee kuitenkin mehevämpää, ja wasabisoosikin haki paremman muodon. Kaikesta huolimatta liejuisen.

Wasabilohi

  • lohimedaljonki jokaista syöjää kohden
  • wasabitahnaa
  • valkosipulia
  • tuoretta inkivääriä
  • kuivattua korianteria
  • soijaa
  • suolaa, sokeria
  • (vettä)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista wasabisoosi sekoittamalla reilu määrä wasabia, pari murskattua valkosipulinkynttä, pieni pätkä raastettua tuoretta inkivääriä, noin ruokalusikallinen pannulla paahdettua korianteria, loraus soijaa, hiven suolaa ja sokeria. Lopputulos on niin tahnamainen, että itse laimensin tilkalla vettä, jolloin lohet oli helpompi valella. Tällä valeli kolme medaljonkia. Tahnan maku on muuten melko tuju ennen uuninuketusta, miedontuu kyllä.

Aseta lohet kevyesti öljyttyyn uunivuokaan ja levitä wasabilieju mereneläville. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes lohet ovat kypsyneet mukavasti. Tarjoa esimerkiksi kukkakaalipureen (kukkakaalimuussi) muassa, muodostavat unelmanpehmeän parin.

Samettinen kukkakaali

  • pieni kukkakaali tai osa isommasta
  • muskottia
  • suolaa
  • pippuria

Höyrytä tai keitä kukkakaali kypsäksi. Kaada keitto- tai höyrytysvesi talteen ja soseuta kaali. Notkista hieman talletetulla vedellä, kunnes lopputulos on silkkisen pehmeä. Mausta muskotilla, pippurilla ja sopivalla suolalla. Suussasulavaa, ainakin minusta. Innostuin tämän tekoon pitkästä aikaa nautittuani Kööpenhaminassa ko. pureeta alkupala-annoksessa monnin seurana. Annoksessa oli myös muuta mielenkiintoista, mutta mikäli onnistun toistamaan jutun kotikeittiössäni, kerron sitten.

2.10.2007

Ituja, idätystä, elinvoimaa!

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Optimoidut — Meri @ 16.39

Arvaan, että olette kaikki ihan pähkinöinä, kun aletaan puhua iduista! Viikonloppuna jäi nimittäin taakse ensimmäinen osa työväenopiston Elävän ravinnon kurssia. Mahaa hellittiin kurssilla elämänvoimasopalla, hedelmäisellä vihersoseella (ai että miten houkutteleva nimi), norikääryleillä, itusalaatilla, siemen- sekä avokadokastikkeella, hapankaalilla ja –lantulla. Nesteenä nautittiin (tuntia ennen ruokailua, puritaanin huom!) uudistavaa juomaa. Kyllä siinä saivat kyytiä tuntikausien uunihaudutukset, makeanhimot ja suolankäyttö.

[mung-pavun ituja]

ituja

Kokkaajan plakkariin tarttui kuitenkin monenlaista; siementen ja pähkinöiden liottaminen, idätys ja kasvatus, mehulingon käyttö, hapattaminen ja rutkasti tietoa ruoan sulamisesta. Etenkin viimeksi mainittu heruttaa monimahaongelmaiselta sympatiapisteitä tälle erikoiselle ruokavaliolle. Ja en nyt sano tätä elävän ravinnon evankeliumiin hurahtaneena vaan arkikulinaristina, että ruoka maistui ihan hyvälle. Parasta kaikessa, siitä jäi miellyttävä olo. Uskomatonta.

[norikääryleet]

norikääryleet

Aikomuksenanikaan ei ole ryhtyä täyspäiväiselle elävälle ravinnolle, arvostan liiaksi makujen kirjoa ja valmistustapojen runsaudensarvea, mutta kyllähän tässä on aineksia vaikka mihin uusiin seikkailuihin. Kuuliaisena myyränä raahasin jo kotiini vehnän- ja tattarinsiemeniä sekä mungpapuja ja kokeilin cashew-kermaa (se on muuten ihanaa). Ensi viikonloppuna lauantai jää väliin reissun vuoksi, mutta sunnuntaina on vuorossa makea päivä. Ehkä saan sieltä salaiset aseet joilla käydä lokakuun ruokataistoon!

[energiakeitto]

energiakeitto

Mikäli elävä ravinto on jollekulle uusi käsite, kyse on siis ruokavaliosta, jossa nautitaan vain kypsentämätöntä ruokaa eli raakaravintoa. Se koostuu lähinnä hedelmistä, vihanneksista, siemenistä ja pähkinöistä. Elävän ravinnon ruokavaliota hyödynnetään mm. nivelreuman hoidossa, jonka lisäksi se on osoittautunut monien kohdalla avuksi myös muiden vaikeiden sairauksien hoidossa. Wikipediasta lisää, ja Monkeystakin pian.

Tässä vielä Cashew-kerman ohje. Cashew-kermaa voi yhdistellä miten haluaa, hyvää se on ainakin marjojen tai hedelmien seurana ja kyllä ihan sellaisenaankin.

[oikealla cashew-kerma]

cashewkerma

Cashew-kerma

  • 3/4 dl cashewpähkinöitä
  • 3/4 dl 45-asteista vettä

Liota pähkinöitä vedessä 5-12 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja soseuta pähkinät tehosekoittimessa. Lisää lämmin vesi vähitellen, kunnes koostumus on samettisen kermaista. Jäähdytä seos ja keksi villejä käyttötapoja.

Ja huomisaamuna varhain lentää Monkey Kööpenhaminaan frikadellien, rasvaisten juustojen ja napsujen ääreen, palaamme asiaan viikonloppuna!

Pieniä sieviä sieniä

Filed under: Arkiruoka,Sieniä — Meri @ 10.14

risotto

Sienirisottovillitys on näin syksyn tullen vallannut ruokablogit ja ainakin kiljoona kokkia on mestaroinut oman versionsa. Olihan sitä risottoa saatava pöytään Apinanruokalassakin ainakin kerran vuoteen. Risotto kääräistiin Pastanjauhajienkin juuri mainitseman Perjantairesepti-blogin ohjeen pohjalta voilisällä ja ilman parmesaania viikonloppuna mökiltä mukaan pakatuista suppilovahveroista ja kantarelleista. Koska risottoa on tosiaan ollut tarjolla haasteruokana ja muutoinkin, tässä vain nopea välipostaus ja ohje.

Sienirisotto

  • sipuli
  • 3 dl risottoriisiä
  • 1 dl valkoviiniä
  • n. 5 dl kanalientä
  • n. 50 g voita
  • suolaa, pippuria
  • reilusti sieniä (meillä oli ainakin 3 dl paistettuna)
  • tuoretta persiljaa

Pilko sipuli ja paista sitä voissa hetki. Lisää riisi ja kuullottele sekoitellen. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Laske lämpötilaa ja lisää tästä eteenpäin kanalientä aina, kun edellinen on haihtunut. Säilytä mieto lämpö ja sekoittele ahkerasti, ettei risotto pala pohjaan. Kun kaikki liemi on lisätty (n. 20min.), lisää sienet ja mausta. Tarkasta riisin kypsyys, ja anna sen jäädä hieman tahmaiseksi ja kosteaksi. Lisää joukkoon vielä reilusti tuoretta persiljaa. Tarjoile heti!

1.10.2007

Lohjanjärven aarteet

Filed under: Arkiruoka,Kala,Leivonta,Piiraat — Meri @ 7.41

rapuleipä

Tänään vietetään maailman vegetarismipäivää, hyvää sellaista siis! Ja sitten seafoodiin. Olen nähkääs korkannut elämäni ensimmäiset rapukekkerit ja siinä samassa ravun. Maku oli maukas, mutta ruskeat rapuset, elävältä keittäminen ja ravun runksautteleminen kappaleiksi pikemminkin pelottivat kuin herättivät ruokahalun.

Oikeaoppinen (?) paahtoleipä ravunlihalla ja tuoreella tillillä oli kuitenkin melko herkkuisaa ja vaikka snapsit jätettiin väliin, valkoviini teki ruoalle seuraa iloisesti. Ja onhan ravunperkuussa sellaista hilpeää savottahenkeä, kun roiskuu, ruksahtelee ja rapulientä ryystetään saksenkärjestä. Proost!

Sano hei ravulle.

ruskorapu

Sano heihei ravulle.

punarapu

Aamupalaksi mökillä tarjottiin ternimaidosta tehtyä uunijuustoa metsämansikkahillon sekä lakkojen kanssa.

uunijuusto

Järvestä nousee rapujen lisäksi toki kalaa. Söinkin mökkivisiitillä monta palaa erinomaista savusiikapiirasta, yksinkertaista, täyttävää ja yksinkertaisesti ihanaa. Koska minulle anteliaasti pakattiin mukaan paitsi sieniä myös kaksi savusiikaa, tempaisin samantyyppisen piiraan illaksi. Äidillä on näet tänään syntymäpäivät ja On Beautyn Kikin esimerkin mukaan lähden kyläilemään piiras muassani.

Savusiikapiiras

Pohja (vaikka tämä, mikä tahansa käy)

  • 2 dl sämpyläjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 100 g voita
  • 1 dl raastettua parmesania
  • (2 rkl vettä)

Sekoita kuivat aineet ja nypi ne sekaisin voin kanssa. Lisää vettä vain jos taikina on liian kuiva. Painele voideltuun piirakkavuokaan ja siirrä jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Perkaa savusiika.

Täyte

  • savusiika (keskimittainen)
  • 2,5 dl kevyt&paksua kermaa tai 3 dl soijamaitoa
  • 2-3 munaa (kermaan kaksi, maitoon kolme)
  • (parsakaalia tms. vihanneksia)
  • (hiven suolaa)
  • juustoraastetta

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä savusiian roippeet tasaisesti piirakkapohjalle. Jos haluat, paloittele päälle parsakaalia tai mitä tahansa muuta vihannesta, ei ole lainkaan välttämätöntä. Sekoita keskenään kerma/maito ja kananmunat, lisää ripaus suolaa mikäli siika ei ole kovin suolainen. Kaada seos piirakalle. Raasta päälle n. desi juustoa, itse lykkäsin sitä samaa parmesania. Paista tunti alatasolla. Ota kainaloon ja lähde kylään!

savusiikapiiras

27.9.2007

Hehkuvaa ja helmeilevää

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Uunista,Vege — Meri @ 12.28

Syyskuun ruokahaasteen loppukiri on alkanut! Käy sysimässä suosikkisi voittoon Suu auki -blogin maisemissa. Kas täällä, olkaa hyvät –> Äänestämään!

santly

Kyllä parhaat kaverit on parhaita ja kyllä hyvä ruoka on hyvää! Ja kyllä harvojen sadepisaroiden täplittämää syyskuun hämärää iltaa on mukava viettää sisällä lämpimässä vatsa aivan liian täydeksi syötynä matkasuunnitelmia tehden. Kokkien kuninkuusluokkaan lukeutuva Ville (sympaattisempaa chefiä saa hakea) oli haudutellut iloksemme tuntikaupalla mahtavaa munakoiso-lasagnea. Tässä resepti kokin omin sanoin.

Villen munakoisolasagne (6 annosta)

  • 2 munakoisoa
  • reilusti hyvää oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 sipulia
  • 2 tölkkiä säilyketomaatteja
  • 2 purkkia tomaattipyrettä
  • 1 lusikallinen sokeria
  • 1 dl valkoviiniä
  • lasagnelevyjä
  • 300g mozzarellajuustoraastetta (tai jos ei oo intoleranssii ni normi mozzarellaa)
  • 1 puska timjamia
  • 1 puska basilikaa
  • suolaa, mustapippuria
  • (koristeeksi 1 pihvitomaatti)

Munakoisopreppikset: leikkaa munakoisot pituussuunnassa n.3-5mm siivuiksi. Itketä munakoisot (suolaa päälle, 15min odotteluu, huuhtelu ja paperil pyyhintä). Paista munakoisot ja 1 valkosipulinkynsi (antaa makuu) reilussa oliiviöljyssä n. 2min per puoli. (Kunnes ne on pehmeitä). Kastike: silppua sipuli, valkosipuli ja yrtit. Kuullota sipuli ja valkosipuli öliiviöljyssä. Lisää sokeri ja viini, anna vähän saostua. Lisää tomaatit ja tomaattipyre sekä suola ja pippuri. Anna hetken kiehua ja lisää 1/3 basilikasta ja 1/3 timjamista.

Lasagnetus: voitele lasagnevuoka öljyllä. Lado lasagne: kerros lasagnelevyjä, puolet tomaattikastikeesta, munakoisoviipaleita, 1/3 molempia yrttejä, puolet juustosta, suolaa, pippuria. Kerros lasagnelevyjä, puolet tomaattikastikeesta, munakoisoviipaleita, 1/3 molempia yrttejä, koristetomaatit tms., puolet juustosta. Paista uunissa n. 35minuuttia 200 asteessa.

Voilá ja eikun mäsäyttämään.
melangene

beluga

ateria

Lasagnen seurana tarjoiltiin beluga-linsseistä tehtyä “kaviaaria” ja vihersalaattia sekä vihreää hummusta ja paahdettua leipää. Jälkiruoaksi yhdistimme voimamme Vapun kanssa ja kokoilin Uneliaan kokki Annan ohjetta soveltaen puolukka-omenapaistoksen Vapun tuoman jäätelön seuraksi. Taistelupari työskenteli saumattomasti yhteen, lääh miten hyvää.

hehkua

Kullanmuru puolukasta ja omenasta

  • reilu litra puolukoita
  • n. 600-800 g kotimaisia omenoita
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl ruishiutaleita
  • 1 dl kauralesettä
  • vajaa 2 dl fariinisokeria
  • 100 g voita
  • kanelia, vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista omenoista kodat ja viipaloi voideltuun piirakkavuokaan. Kaada päälle puolukat. Sekoita muruseoksen ainekset nyppimällä ne sekaisin ja ropistele omenoiden ja puolukoiden ylle. Paista 35 minuuttia uunin alaosassa ja aterioi ahnaasti kylmän jäden kera! Puolukoiden ja kotimaisten omenien happamuus yhdistyy ihanasti makeampaan ja paahteiseen muruun, puhumattakaan sulavan jäätelön ylipäällikköydestä.

Jos happamuus on sinulle liikaa, kuorruta annos siirapilla 😀 Ruokajuomana tarjoiltiin muuten valkeaa luomuviiniä, josta pidin. Nimi on unholassa, mutta ehkä isäntäpari virkistää muistia tämänkin suhteen?

syrapy

26.9.2007

Vihreä hummus

Filed under: Napot,Soosit — Meri @ 13.23

hummusherne

Uusimmassa Vihreässä langassa oli läjä mielenkiintoisia reseptejä, sillä kuten jutun Politiikkaa pataan ingressi sanoo, syöminen on poliittinen teko. Reilu kauppa, luomu, lähiruoka, haittaverot, talvitomaatit, kasvisruoka, riista, vientituotteet, terveysvaikutukset, kouluruokailu, ruokakulttuuri, syömishäiriöt, erikoisruokavaliot – kaikki herättävät helposti keskustelua seurassa kuin seurassa, syödä kun täytyy. Ruoka taitaa olla omassa repertuaarissani small talkin ykkönen. Siitä puhumalla on niin helppo aloittaa vaikka vieraisiin kulttuureihinkin perehtyminen, vaikka se ei neutraali asia olekaan.

hernehummus2

Saattaa olla, että Apinakeittiössä kokkaillaan vielä Riistäjän kakkua, yksityisautoilijan herkkua tai Maaseudun tulevaisuutta, mutta aloitin hummukselle läheistä sukua olevalla Vihreällä hernetahnalla. Kikherneet on korvattu tavallisilla herneillä ja mausteita on ohjeesta karsittu, tosin lisäsin itse valkosipulin takaisin. Oikein maistuvaa ja mahalle mahdollisesti parempi kuin kikherne, tästä piti se lihiksiin kiintynyt lihansyöjäkin kovasti. Tänää tahna pääsee tulikokeeseen kun vien sen vannoutuneiden kasvissyöjäystävieni sekä sapaskokki Vapun ruokapöytään.

Vihreä hummus

  • 200 g pakasteherneitä
  • 2 rkl tahinia eli seesamtahnaa
  • 0,5 dl öljyä
  • 2 rkl sitruunamehua
  • valkosipulinkynsi
  • suolaa, pippuria
  • (mantelilastuja)

Sulata herneet ja soseuta kaikki ainekset sekaisin. Tarkista maku ja lisää sitruunaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria mikäli tarvis. Yhdistele muihin ruokiin makusi mukaisesti tai haukkaile suoraan lusikasta. Päälle paahdoin koristeeksi mantelilastuja, vähän hummuksen pinjansiementen jalanjäljissä.

(Ja ne suklaakonvehditkin tekevät tuloaan, tämä vain vaati päästä framille ensin.)

24.9.2007

Apina metsällä

Filed under: Lätinää — Meri @ 21.11

apina

Kuten näette, olen päässyt viimein puolukkaan ja nyt noita pyöreitä, kiinteitä kaunottaria piisaa pakkasen täydeltä. Terveisiä ja suurkiitos Murmeliperheelle, joka metsälle kutsui! 😉 Apinalla on autuas olo kun vatsa on täynnä luonnon multitabsia, jonka maku vivahtaa kotimaiseen omenaan.

Koska puolukoita ei juuri kasva apinan kotikonnuilla, on niiden käyttö ruoanlaitossa jäänyt hieman kookospähkinän varjoon. Pohdiskelenkin tässä, mitkä olisivat parhaita tapoja hyödyntää metsän punaista kultaa. Jos omasta holvistasi löytyy hyviä ohjeita jotka haluat jakaa, tee se. Do it!

Palatessani metsältä kotiin poikkesin Kampin superissa marketissa ja lunastin yhden punaisen banaanin sekä keltajuuria. Myös näiden eksoottisten raaka-aineiden käsittelyyn kaipaan ohjeita, josko niitä kellään on. Nyt kellistyn takaisin nauttimaan varvuista selän alla ja palaan asiaan mm. ensimmäisin koskaan koettamieni tryffelikonvehdein. ’til then, I’ll be chillin’ in me bush! 😀

puolukassa

apinanauttii

23.9.2007

Patapataa ja yksi avunpyyntö

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Uunista,Vege — Meri @ 15.31

Patapatahan on se karkea teräsvillainen asia jolla partiossa kuurattiin trangiat eikä suinkaan syötävää, mutta tällä kertaa se silti viittaa kahteen valmistamaani pataruokaan. Molemmat soijarouheesta ja avot miten maukkaita! (Ja AVOT miten kuvauksellisia! ;-D)

kaalia

Ensimmäisenä eetteriin pääsee Puolen kilon voikeittiön Oliivian Kaalikammon lopullinen karkoitus, muhkea hapankaaliresepti. Itse en ole koskaan kammonnut kaalia, ja hapankaaliakin vain ala-asteikäisenä (terveisiä Riitan perheelle ;-)). Rakensin lootasta siis kasvisversion ja piirun verran muuntelin, oikein on hyvää tämä.

Hapankaalilaatikko

  • 400-500 g hapankaalia
  • sipuli
  • 2 porkkanaa
  • pari valkosipulinkynttä
  • 2 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • tomaattipyrettä
  • soijaa, ketsuppia, cayennea, juustokuminaa, pippuria
  • hunajaa
  • 1 prk kikherneitä
  • 2 dl quinoaa
  • parmesania, korppujauhoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Turvota soijarouhe kasvisliemessä. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullottele pannulla. Lisää pannulle soijarouhe ja mausta tomaattipureella, ketsupilla ja soijakastikkeella. Raasta porkkanat ja keitä quinoa kypsäksi. Huuhtele kikherneet ja lojauta ne uunivuokaan. Lisää muut ainekset samaan vuokaan ja sekoittele. Raasta pala parmesania ja sekoita siihen korppujauhoa, ripottele padan pinnalla ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Tästä söi neljä kertaa oikein mukavasti.

Tämä toinen uuniruoka on kurpitsapostaukseni perillinen, sillä ylijääneet paahdetut kurpitsat piti hyödyntää eteenpäin. Sattumalta ruoasta tuli ihan järettömän hyvää! Kuvia ei ole, sillä joudun pärjäilemään muutaman päivän ilman kameraa, mutta hei, eihän se kauneus näiden ruokien valttikortti olekaan.

“Lihaperunasoselaatikko” eli soijaa ja kurpitsaa

  • n. 300 g kypsennettyä kurpitsaa (paahda uunissa, höyrytä, keitä – kuten haluat)
  • 1,5 dl soijarouhetta
  • maustekurkku
  • kourallinen vihreitä oliiveja
  • pala paprikaa
  • ketsuppia
  • korianteria, oreganoa, fenkolinsiemeniä, chiliä, valkosipulia, pippuria, suolaa, oliiviöljyä
  • parmesania, korppujauhoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Soseuta kypsät kurpitsat ja mausta joillakin tai kaikilla maustelitanian mausteilla. Itse käytin edellisenä päivänä ko. mausteilla jo makustettuna lohkoja, joten maku oli ikään kuin valmiina. Turvota soijarouhe ja mausta ketsupilla. Silppua paprika, maustekurkku ja oliivit pieniksi kuutioiksi. Lykkää kaikki einekset samaan uunipataan kurpitsan kanssa ja sekoita. Kuorruta parmesanraasteella ja korppujauholla. Paista uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on läpeensä kuuma. Nautiskele salaatin kera tämä hyvä makeahkon kurpitsan, suolaisten partikkeleiden ja täyttävän soijan kombo! Annoksesta riittää varmasti kahdelle, vaikka tämä ahne apina söikin kaiken lopulta yksin ja meinasi haljeta 😀

grammy

Vielä mainitsen kun olen unohtanut, että kokeilin heti kommenteissa ohjeen saatuani Polkkapossun Grammy-palkittua paprikaa, josta tuli erimainio lisäke, etenkin jäähtyneenä. Tässä ohje Possua suoraan lainaten.

“Grammy-palkittua paprikaa

  • öljyä
  • hieman kuminaa, sinapinsiemeniä ja currya
  • 2 paprikaa: keltainen ja punainen
  • 2 rkl gram-jauhoja (kikhernejauhoa)
  • ripaus chilijauhetta, hieman enemmän suolaa ja kurkumaa

Heitä pannulle öljyä, anna lämmetä ja sipaise pannun pintaan kumina, sinapinsiemenet ja curry. Paista hetki. Lisää pannulle parin sentin levyisiksi suikaleiksi leikatut paprikat. Paistele taas hetki, kunnes paprikat hieman kypsyvät. Ripottele paprikoiden joukkoon gramit, chilijauhe, suola ja kurkuma. Paistele ja sekoittele. Kun gramit alkaa kevyesti saamaan rusketusta, ota pois levyltä. Tarjoa chapatin kanssa. Tai jos sitä ei jaksa vääntää, niin voihan tämän heittää vaikka kylmästi riisin kanssa. Kait.”

Ja myöhemmin oli lisäys jotta cantaloupe-melonin kuutiot raikastavat kokonaisuutta, minkä tekivätkin. En enää muista minkä seurana söimme, mutta tosiaan kylmänä herkkua, vaikka tekis napoksi.

Ja se avunpyyntö: ystäväni poikaystävä kärsii jo toista vuotta sairaudesta, joka rajaa ruokavaliota. Dieetin puitteissa keksityt reseptit tulevat jo potilaan korvista ulos. Olisi siis mitä parhainta, jos haluaisitte jakaa omat ideanne. Erityisesti välipaloihin kaivataan vaihtelua (nyt lähinnä pirtelöitä, smoothieita jne.). Ruokavalion pitäisi olla vähähiilihydraattinen, runsaasti proteiinia sisältävä ja helposti sulava. Ei raakoja kasviksia, kuidukkaita tuotteita varovasti, kuituakin pitäisi silti saada. Välipalojen ohella hyvät lisukeohjeet ovat kuulemma myös tervetulleita. Makean perään mies ei ole. Kiitos, jos jaksatte ideoida!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress