MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

18.6.2007

Erikoishyvä salaatti

Filed under: Sallad — Meri @ 22.16

erikoishyvää

Siitä saakka, kun olin ensimmäistä kertaa Saksassa Münchenissä joskus vuonna lappuhaalari ja cd-levy ja sain ravintolassa syödäkseni taivaallisen vihersalaatin täydellisellä kastikkeella, olen etsinyt ja etsinyt yhtä hyvää. Paljon on vihersalaatteja ohi virrannut, mutta yksikään ei ole ollut sen veroinen. Aika kultaa muistot. Mutta onneksi niitä syntyy uusia!

Uusimman Maku-lehden Erikoishyvä salaatti nimittäin lunastaa lupauksensa; se on erikoishyvää. En enää tiedä, onko se yhtä hyvää (vai jopa parempaa?) kuin saksalainen edeltäjänsä, mutta kastikkeessa asuu kyllä pieni jumala.

Erikoishyvä salaatti (6 annosta)

  • 2 l erikoissalaatteja revittynä (mitsuna, tatsoi, frisee…)

Kastike

  • 1/2 dl unikonsiemeniä
  • 1 keitetty muna
  • 1 dl sipulinvarsia paloiteltuna
  • 3/4 dl öljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 tl sinappia (Dijon)
  • 1/2 tl suolaa
  • 1/4 tl mustapippuria

Paahda unikonsiemeniä pannulla, laita sivuun odottamaan. Mittaa kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja hurauta tasaiseksi. Lisää lopuksi joukkoon siemenet ja kaada kastike salaatille. Pöyhi sekaisin. Nauti erikoishyvän musiikin, kuten Björkin uuden levyn, soidessa. Salaatti on parhaimmillaan itsensä kesken, tässä kuitenkin muiden seurassa. Ja punasipulihilloke se vain paranee.

erikoista

Pöljä raparperi (kevyempi herkku)

Filed under: Gluteeniton,Herkut,Optimoidut,Välipalaa — Meri @ 14.35

Tämä setti on silkka Nigella-inspiroitunut ihanuus! Lainaksi saamani Forever Summer -kirjasta löytyy veden kielelle saava ohje raparperiunelmaan. Alkuperäisnimi on sekin messevä, Rhubarb Fool. Nigellan versio on hieman monivaiheisempi ja sisältää rahkan ja valkuaisen sijaan kuohukermaa, mutta tämä arkisempi versio on myös mahtavaa.

pöljäraparperi

Monkey Food’s Rhubarb Fool (2 annosta)

  • 250 g raparperia
  • 3 tl vaniljasokeria
  • 1 prk (250g) maitorahkaa (Ehrman!)
  • 1 kananmunan valkuainen
  • makeutusainetta

Kuumenna uuni 190-asteiseksi. Puhdista raparperin varret, suikaloi ja hakkeloi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunivuokaan ja annostele kolme reilua teelusikallista vaniljasokeria seuraksi. Sekoita raparperi ja sokeri ja iske päälle folio. Työnnä uuniin n. 45 minuutiksi.

Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita maitorahka vaahdon joukkoon varovasti nostelemalla. Mausta seosta hieman makeutusaineella, sokerilla tai muulla hunajaisella. Lisää hellästi joukkoon jäähtynyt raparperi ja annostele.

Näillä sokerimäärillä lopputuloksessa raparperi maistuu mukavasti happamalta ja kokonaisuus on aika kirpeä. Itse olen sellaisen ystävä. Jos pidät hieman makeammasta, lisää vaniljasokeria lusikka tai pari ja makeuta valmista tuotosta vaikka sillä vaahterasiirapilla. (Ilman lisäsokereita annos Foolia sisältää n. 140 kcal, 14,4 prot., 18,3 hh, 0,4 rasvaa.)

Kanin salaatti ja sateenkaaren päässä pähkinäaarre

Filed under: Nuts!,Sallad — Meri @ 14.31

kaninsalaatti

Kotona työskentelyssä on puolensa. Ehtii ja saa kokata aivan mitä haluaa! Kahvit voi keitellä sopivassa välissä ja punttiksella piipahtaa. Ainoa, mitä kaivattaisiin, on itsekuri. Houkuttelevat keittokirjat, ruokalehdet ja iloinen internet vetävät puoleensa magneetin lailla eikä hommista meinaa tulla mitään. Vaan tänään on jo tehtynä sopivasti tuottavaa puuhaa ja työmoraalisen lautakunnan hyväksyntä näiden mäsäytysten valmistukseen ja nauttimiseen on saatu. Silti, onneksi tämä kotoa työskentely on harvinaista.

Kanin salaatti

  • kypsä kalkkunan filee (reilu 100 g)
  • kourallinen hillosipuleita
  • kourallinen kidney-papuja
  • pätkä kurkkua
  • kovaksi keitetty kananmuna
  • 2 rkl paahdettua sipulia

Kuutioi kalkkuna ja kurkku. Silppua hillosipuleita pienemmiksi, murskaa muna haarukalla. Sekoita ainekset ja lisää joukkoon reilusti paahdettua sipulia. Täyttävä ja maukas.

sateenkaari

Aarresalaatti (porkkana-pähkinäsalaatti yhdelle)

  • 2 keskikokoista porkkanaa
  • 30 g suolapähkinöitä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl maapähkinä- tai hasselpähkinäöljyä
  • pari tippaa seesamöljyä

Suikaloi porkkana mandolla tai käsin ohueksi ja lyhyeksi suikaleeksi. Sekoita joukkoon pähkinät ja muut aineet. Sotke. Naposta suuhusi! Ohje on Nigellan Forever Summer -kirjasta ja pähkinäisenä veti heti huomioni puoleensa.

Nimellä on historiansa, alkuperäiskielellä se kuuluu Rainbow Room’s Carrot and Peanut Salad. Nigella tekee tätä tuplasatsin ja syö kaiken mieluiten itse, minä tein varmuudeksi vain puolikkaan ja juu, makuuni tismalleen!

17.6.2007

Amatööri grillaa eli hikinen viikonloppu

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 23.22

Kun kerran haasteenkin aihe on grillaaminen ja se ruoanvalmistusmuotona kuuluu jotensakin oleellisesti Suomen kesään, niin on se noviisinkin tartuttava pihtien varteen ja otettava mittaa karsinogeenejä takovasta Sammosta. Tulokset olivat suurimmaksi osaksi syötäviä, mutta siinä määrin alkeellisia, että mestarikokki nöyränä jatkaa opiskelua ja on kiitollinen jokaisesta vinkistä.

grillifiilis

Kuvissa poseeraavat muidenkin kuin muulin tuotokset, mutta häilyvästä kuvalaadusta saapi syyttää reilusti minua, laiskaa grilliruoan kuvaajaa. Kun ympäristössä on Suomen puhtaimpiin kuuluva Puujärvi, elävä nuotiotuli ja hilpeää seuraa tai vastaavasti Lohjanjärvi, tuliterä kaasugrilli ja mainioita keskusteluita sekä molemmissa miljöissä hieman naureskelua kuvaamiselleni, keskityin syömiseen tämän taiteen harrastamisen edestä.

Ensimmäisenä esittelen kevätkokoelmani makeimman edustajan, Tikkupullan. Tikkupulla esiintyy kauden väreissä sahramin sävyttämänä ja tällä kertaa aivan uudenlaisessa mallissa. 80-luvulta muotiin palannut moukkumainen muoto pääsee esille Tikkupullan muhkeissa kaarteissa. Asukokonaisuuteen kuuluu kuvasta uupuva foliossa grillattu Raparperi, jonka hapan kauneus saa lisäpotkua tuoreesta inkivääristä ja fariinisokerista. Tikkupulla toimii kuitenkin parhaiten perinteisen muotonsa ja hillon kera käytettynä ja Raparperi maistuu asusteena sellaisenaan.

erilainentikkupulla

Seuraavana lavalle astelee klassinen kokoonpano, jossa marinoituun kanaan on yhdistetty parmesanhunnutettu munakoiso. Aubergine on grillattunakin kuuma sana ja parmesan on tämän kesän valkoinen.

roileri

Kanan ja koison jälkeen catwalkkaavat kasvikset. Syvän oranssit, keltaiset ja punaiset kotimaiset makupaprikat säväyttävät kokonaisuutta, jossa varman päälle pelataan kerrostetun sipulin, pikanttien kirsikkatomaattien ja kesäkurpitsan avulla. Ulkonäkö ei ole mieltä hurmaava, mutta maut todistavat, että vanha sanonta tyyli ennen tarkoitusta on so five minutes ago. (Kuvassa etualalla asuun kuulumattomia tuoretuotteita.)

rumatkasvikset

Rumat kasvikset, menkään kotiinne (inkiväärisäkit)

  • kasviksia
  • tuoretta inkivääriä
  • limen mehua
  • suolaa
  • pippuria

Lohko kasvikset ja aseta tuplafoliolle. Raasta päälle reilusti inkivääriä, purista limen mehu ja rouhi suola + pippuri. Sulje folionyytti huolella ja anna muhia grillissä vartin verran, kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Mmmmm mikä makusäkki!

Koska en onneksi joutunut viettämään kesäistä viikonloppuani aivan yksin, menu ei ollut täysin vapaa punaisesta lihasta. Lauantain yleisönsuosikki oli yksimielisesti Lambi marinadissa, jonka hoikka olemus sirojen siementen peittämänä keräsi kaikkien katseet. Hurmaavan maun salaisuus piili valkosipulimarinadissa sekä seesaminsiemenissä, jotka todella viimeistelevät kokonaisuuden. Postauksen alkupään kuvassa karitsa paistuu rahvaan joukossa.

karitsaa

Viimeisenä lavan valtaavat pienet herkut, joiksi oli tässä showssa valittu munakoison lisäksi herkkusieniä. Osa sienistä oli kietoutunut upeisiin pekonishaaleihin ja muiden clóu oli juustoisessa ytimessä. Herkkusienet olivat saaneet sisäänsä kesäpuvuston kestosuosikkeja vuohenjuustoa, fetaa, sinihomejuustoa, parmesania tai mustaa Koskenlaskijaa.

pekoonia

(Tikkupullien leipominen on ainoa spesialiteettini tässä hommassa, jos sitä nyt grillaukseksi voi sanoa. Kuten kuvasta näkyy, pääsin puuhaan jo ensimmäisellä leirillä.)

14.6.2007

Panzanella!

Filed under: Sallad — Meri @ 23.05

Kuin taisteluhuuto raikaa äsken pupeltamani salaatin nimi. Zorron lailla hän saapuu Maku-lehdestä Jyrki Sukulan saattelemana ja täyttää nälkäisen vatsan. Ohje on neljälle, itse tein minin.

panzanella

Panzanella

  • 3 kypsää luumutomaattia
  • 2 palaa maalaisleipää (kuivahtanut käy hyvin)
  • 1 kurkku tai 2 avomaankurkkua
  • 2 lehtisellerinvartta
  • 1 punasipuli
  • 1/2 dl kapriksia
  • 2 dl basilikaa hienonnettuna

Halkaise tomaatit ja purista siemenet kastiketta varten. Kuutioi tomaatit, kurkut, varsiselleri ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Leikkaa leivistä reunat pois ja murenna. Jätä kaprikset kokonaisiksi tai pilko, yhdistä kaikki. Tee soosi

Soosi

  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1 rkl punaviinietikkaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1/2 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä

Sumuta soosi sallaadille. Syö. Santsaa.

Tää muuli poistuu kotiköökin äärestä vehreämmille maille (no ei nyt sinne vielä kun pois kaupungista vain) ja palaa sivistyksen pariin sunnuntaina. Voikaa ehtoisasti ja ehanasti! Ja käykää kertomassa kaikki hyvät jutut kommenteissa niin voin nauraa sitten kun palaan. 🙂

Kesän paras mattopiknik

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Kana,Napot,Pitsaa,Soosit — Meri @ 9.02

Vietimme eilisiltaa jälleen lattianrajassa holtittomasti syöden ja erilaisia pelejä pelaten. Ruoka oli läkähdyttävän hyvää! Vaatimattomasti totesinkin, että jos joku laittaisi minulle näin hyvää murkinaa, olisin aivan lääpälläni. No mut hei, ei se muulinkaan häntä itsestään nouse 😉

mattopiknik

Vihdoin pääsin kokeilemaan Välipalan helmikuun ruokahaasteen äänikuningatarta (vai kuningasta, jos viitatataan Sheareriin?) haastepitsaa. Koska keksin ajatuksen kaupassa enkä ihan muistanut mitä ruokaan tuli, versio on jokseenkin modifioitu. Silti niin uskomatonta, etten voi käsittää, kuinka ruoka voi näin hyvää ollakaan. Välispiikki, olet nero.

Toista pääruokapaikkaa pelasivat inkiväärimarinoidut kanakepakot, joiden ohje oli ihan noin vaan tarjolla Ruokala.tv:n sivuilla eilisenä päivän reseptinä. Inkivääri, lime ja seesam todella maistuivat kanassa ja marinadi jää ehdottomasti vakiokäyttöön. Uunissa valmistamalla kanat jäivät kivan meheviksi, kun äkkäsin kerrankin ottaa ajoissa ulos.

Jälkiruoka on täysin sesonki-inspiroitunut sisältäessään raparperia. Koska jäätelöä oli saatava, makean tuli tietysti olla lämmintä. Nimi on tribuutti Pärnun Munga-ravintolan edesmenneelle annokselle Tiramisu pokaalissa, jota ajattelemme edelleen lämmöllä. Valitettavasti huushollistani ei pokaaleita löydy, joten kokoaminen on suoritettu huomattavasti pienempään Vernaan.
Ja kuulkaa! Jos teillä on vinkkejä peleihin, jotka toimivat vain kahdella pelaajalla, PALJASTAKAA heti! Levottomat-leikki oli aika tylsää 😀 Ja unokortit maksoivat yli kympin niin jätin kauppaan maatumaan. Parhaita olis sellaset leikit, joita voisi pelata ilman välineitä. Eli esim. sorsa, joka on kaveripiirimme klassikko. Myös hyvät pelipelit olis kyllä tarpeen.

punasipulihilloke

Punasipulihilloke (tätä tarvitaan pitsaan)

  • 4 punasipulia
  • 1 dl balsamicoa
  • 1 dl fariinisokeria (Välipala käytti ruokosokeria)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl rakuunaa (Välipala käytti rosmariinia)

Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Sekoita muut aineet kattilaan ja seoksen kiehuessa lisää sipulit. Anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin verran kannen alla. Purkita ja jäähdytä.

Haastepitsaan tulee oikeasti mm. pekonia, ja ainakin jos olet lihansyöjä, noudata ihmeessä alkuperäistä reseptiä. Itse sovelsin sen mukaan, mitä löytyi. Aineslista näytti siis tältä. Jaa niin, tähän alkuun oma pitsapohjaohjeeni, joka on hieman summittainen, mutta rapea ja maukas, omaan makuuni paras.

haastepitsa

Pitsapohja

  • n. 2 dl spelttijauhoja
  • n. 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl kuivahiivaa
  • ripaus suolaa
  • n. 1 dl vettä
  • tujaus hunajaa
  • loraus oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet ja liuota hunaja lämpimään veteen (kuivahiivalle n. 42-asteista). Lisää vesi ja sekoita, sitten lorauta joukkoon öljy. Vaivaile jonkin aikaa ja lisää hieman jauhoja tai nestettä tarvittaessa, tämä syntyy aina ihan näppituntumalla. Juju on kaulita taikina niin ohueksi kuin ikinä pystyt. Itse käytän pulikkaa tai puolen litran limupulloa. Tästä teen yhden pellillisen, josta leikkaan yli reunojen menevät osat pois (kaulin siis TODELLA ohueksi).

Killeripitsa

  • 150 g pitsajuustoraastetta (mozzarella&cheddar)
  • punasipulihilloketta (ehkä 3/4 aiemmin valmistetusta)
  • 1 pallo (125g) bufalamozzarellaa
  • sipuli-soijarouhe-papusekoitusta (paisteltu pannulla)
  • parmesania
  • pinjansiemeniä
  • tuoretta basilikaa

Levitä juustoraaste pitsapohjalle. Sivele punasipulihilloketta raasteen päälle reilusti, mutta ei niin, että koko levy on punaisenaan. Sopivasti. Paloittele mozzarella päälle ja levitä halutessasi esim. papuja ohuelti. Raasta päälle sopivasti parmesania ja tyrkkää 250-asteeseen hikoilemaan. Ota ulos, kun reunat ovat ihanan paahtuneet ja pinta sihisee. Paahda pinjansiemenet pannulla ja ropsi päälle, saksi basilikaa.

Käyttämäni papusekoitus oli muuten purkista ja todella toimivaa. Sisälsi kikherneitä, kidneypapuja, voipapuja ja valkoisia papuja.

kanavartaat

Inkiväärimarinoidut kanavartaat

  • 4 kanafilettä
  • 4 rkl raastettua inkivääriä
  • 2-3 limen mehu ja raastettu kuori
  • 1/2 dl seesamöljyä
  • 2 rkl hedelmäsokeria (fruisana)
  • 3 rkl seesaminsiemeniä
  • ripaus suolaa (laita reilusti! Itse lisäsimme valmiiden kepakoiden päälle soijakastiketta, koska suola uupui muuten täydellisestä mausta)

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa fileet pitkittäin kolmeen osaan ja pujota varrastikkuihin. Levitä vartaat uunipellille leivinpaperille ja kaada marinadi päälle. Anna maustua jonkin aikaa ja paista sitten 200 asteessa vartin verran. (Mikä asettelu! Ruokastylistin taidot raahaa vähän perässä.)

raparperipokaalissa
Jälkiruoan lähtökohta oli se raparperi ja nimenomaan paahdettu sellainen. BBC Good Food opasti toimeen tällaisella ohjeella, jota noudatin.

Raparperi pokaalissa (kahdelle)

  • 250 g raparperia
  • 1/2 dl fariinisokeria
  • ruisdigestivejä
  • vaniljajäätelöä
  • vaahterasiirappia
  • tuoretta basilikaa

Pilko raparperi pikkusormen kokoisiksi paloiksi ja levitä piirakkavuokaan tai muuhun sellaiseen. Jos teet tupla-annosta, pelti lienee riittävän suuri. Roiski päälle sokeri ja sotke se vielä hyvin raparperitikkuihin. Levitä tikut yhdeksi kerrokseksi ja paahda 200-asteisessa uunissa ensin foliolla päälystettynä 15 minuuttia ja sitten vielä ilman viitisen minuuttia.

Murusta ruisdigestive lasiin. Nosta päälle paahdettua raparperia ja siitä irronnutta nestettä. Kuovi pehmenneestä jäätelöstä päälle pari hyvää moukeroa ja tiputa päälle vaahterasiirappia. Revi vielä pisteeksi iin päälle tuoretta basilikaa.

Tästä syntyi raparperin loputtua illan mittaan versio, jossa ruiskeksi, vaniljajäätelö, vaahterasiirappi ja tuore basilika edustivat keskenään ja kombo on suussasulava. Siis muutenkin kuin vain jäde.

13.6.2007

Aurinkoinen aubergine (munakoiso-paprikasalaatti)

Filed under: Napot,Sallad — Meri @ 8.21

aurinko3

Minut vallannut munakoisovillitys, josta jo Keittokomeron Sohvin kanssa pakisinkin, ajoi minut taas iltamyöhällä koisojen kauniiseen seuraan. Samaan gängiin munakoison kanssa lyöttäytyneet tuore korianteri ja paprikat pitivät nekin meteliä ja olihan ne siis otettava mukaan. Eikä herkkusieniä voinut sitten jättää yksin vaan piti niidenkin päästä uuniin.

Ohje on ihan hitusen muokattu BBC Foodin Good Food -lehdestä, jossa se kantaa komeasti nimeä Aubergine & roast pepper salad. Oikeasti ruoan valmistukseen pitäisi olla grilli, vaan nokkela kokki pärjää sillä mitä on; sähköuunilla. Parilapannun kanssa voisi myös tulla juttuun, jos sellaisen omistaa.

aurinko

Aurinkoinen aubergine (munakoiso-paprikasalaatti)

  • 1 munakoiso (keskikokoa)
  • 2 paprikaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • tuoretta korianteria (tai timjamia, kuten alkuperäisessä ohjeessa)
  • oliiviöljyä
  • balsamicoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 220-asteiseksi. Viipaloi munakoiso puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja laita viipaleet reilusti suolaten lävikköön valumaan.
Halkaise paprikat ja poista siemenet. Asettele leikkuupinta alassuin pellille ja työnnä pelti uuniin. Poista se, jahka paprikoiden pinta alkaa mustua ja kupruilee (kuten huvipuistosalaatissa). Sulje paprikat pussiin hetkeksi. Sopivan ajan päästä avaa pussi ja kuori paprikat. Viipaloi paprikat reiluiksi suikaleiksi ja laita ne samaan astiaan öljylorauksen ja suolan kanssa. Itse pirskotin joukkoon vielä valkoviinietikkaa, joskin lopulliseen tuotokseen käytin ohjeen mukaista balsamicoa.

Jos koisot ovat nyt saaneet valua sellaiset parikymmentä minuuttia, kuivaa ne ja asettele vapautuneella pellille. Uuniin vaan! Kun koisot alkavat hieman saada väriä, voit vielä lisätä hönkää ja kääntää grillivastuksen päälle. Mutta ole varovainen ettet polta! Väriä saa kuitenkin olla, oman maun mukaan, riittävästi.

Asettele koisot ja paprikat limittäin lomittain joko vuoron perään tai kuten itse tein. Pirskota (tämä sana herättää aina ruokahalun) päälle oliiviöljyä ja balsamicoa ja rouhi rohkeasti suolaa. Saksi päälle vielä korianteria ja hakkeloi valkosipuli. Aurinko alkaa paistaa!

Oman aurinkoni keskiössä on, ansaitusti tai ei, tuore herkkusieni, jolta on poistettu jalka. Jalanpoiston jälkeen siihen on tuupattu hyvitykseksi pari kuutiota laihisfetaa ja peitelty vielä parmesanraasteella. Ja saunan kautta eli uuniin. Oikea herkku.

12.6.2007

Tein ite parempaa (pistaasikakku)

Filed under: Banaani,Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Nuts! — Meri @ 7.51

pistaasikaakunpala

Eilenpä eilen tartuin vihdoin viimeisimpään Maku-lehteen, joka jo aikanaan postiluukustani kolahtaessaan herätti heti huomiota kotikokkaaja 2007 -loppusuorallaan. Numerossa esiteltiin kotikokkaajaehdokkaiden jälkiruokia. Ohjeiden perusteella kävin välittömässä äänestämässä ehdokasta numero 3, joka on röykkäläisen Kirsi Pietikäisen.

Jo kuva on houkutteleva, ja ainesluettelon pistaasit, banaani ja rahka ovat apinan mieleen. Kilpareseptin nimikin on oiva; Tee ite parempaa. No, en tiedä onko minun versioni parempaa, pieniä muutoksia siinä sattuman johdosta on, mutta ainakin se on ihan tolkuttoman hyvää. Jäähtyneenä testattu, jääkaappikylmänä testaan vielä tänään ja tulen raportoimaan.

Pistaasikakku (4-6 annosta)

Pohja

  • banaani
  • 100 g ruiskeksejä (käytin ruis-Digestivejä)
  • 2-3 rkl sulaa voita

Täyte

  • 2 valkuaista
  • 1 dl tomusokeria
  • 1 prkl (250g) rahkaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 dl pistaaseja murskattuna
  • 1/2 tl rommiaromia (tai appelsiinin kuorta raastettuna)
  • 3 rkl vaahterasiirappia (alkuperäisessä ohjeessa tulee rahkan sekaan, itse unohdin ja valutin annoksen päälle aina hippasen)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele pitkä leipävuoka ja pilko banaani vuokaan nopan kokoisiksi kuutioiksi. Murustele keksit hienoksi muruksi ja kaada vuokaan. Heivaa vuokaa ees-taas ylös-alas, kunnes banaanit ovat “paneroituneet”. Valuta voisula vuokaan.

Vatkaa valkuaisia, kunnes ne kovettuvat vaahdoksi, joka pysyy kulhossa, vaikka sen kääntäisi mukkelismakkelis. Pidä vatkain käynnissä ja lisää sokeri vähitellen. Vatkaa, kunnes seos on hohtavaa ja jämäkkää, useita minuutteja. Sekoita eri astiassa rahkaan vaniljasokeri ja rommiaromi, halutessasi myös vaahterasiirappi. Kääntele marenki rahkaseoksen joukkoon ja peittele komeudelle banaani-ruispohja. Ripota murskatut pistaasit pintaan ja paista n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Ainakin tuoreena sulaa suussa!

pistaasikakku

Jaa niin, tässä vaiheessa lorautin itse sitä vaahterasiirappia kaakulle. Luulen, että jos olisin sotkenut sen ohjeen mukaan rahkaan, olisi kakusta tullut turhan makeaa, mutta kustas sen tiedän. Tehkää kuten parhaaksi näette. Kunhan teette. Alkuperäisessä ohjeessa siis rommiaromia ei myöskään ollut, vaan unohdinpa kaupasta appelsiinin niin sovelsin. Aijuu, jos kellään on makoisia ohjeita, joissa voipi hyödyntää tuota vaahterasiirappia, vinkatkaa! Jonkun blogissa keskustelinkin joku aika sitten ko. tuotteen hankinnasta, mutten pölökkypää muista missä.
Ja vielä yksi kuva 😛

pistaasikakunpala

11.6.2007

Uunipaahdetut tomaatit ja pari sanaa salaateista

Filed under: Napot,Sallad — Meri @ 16.06

tuoretomaatit

Vaikka otsikko siihen viittaakin, en nyt puhu omasta nahastani ja punerruksesta, huolimatta siitä, että aurinko onkin viime ajat käynyt melkein uunista. Ihan oikeita tomaatteja oli ja sähköuunin uumenissa. Idea on Vapulta, joka omassa blogissaan briiffaakin tomaattien tekotavan. Itse tein lauantain kekkereissä saamieni summittaisten ohjeiden mukaan. Ko. juhlissa siis päästiin näitä ihanuuksia nauttimaan, kuten montaa muutakin herkkuva.

uunitomaatit

Tässä ohje sellaisena kuin minä näitä tein, Vappu lisäsi valkosipulin vasta jälkeenpäin ja paisteli hippasen eri tavalla. Tässä versiossa valkosipuli siis ottaa myös aika tavalla paahtoa itseensä, omaan makuuni sopii.

Uunipaahdetut tomaatit (kahdelle)

  • keltaisia luumutomaatteja (3 kpl)
  • suomalaisia tomaatteja (2 kpl)
  • oliiviöljyä
  • suolaa, pippuria
  • viisi valkosipulinkynttä

Laita uuniin sen verran pökköä pesään, että jaksaa lämmitellä itsensä 150-asteiseksi. Halkaise tuoreet tomaatit ja asettele ne pellille leikkuupinta ylöspäin. Roiski tomaateille reilusti oliiviöljyä ja rouhi päälle pippurit ja suolaa. Murskaa valkosipulit veitsellä rouheaksi hakkelukseksi ja ropsauta sopivasti jokaisen tomaatinkutaleen päälle. Iske uuniin ja paahtele sellaiset kaksi ja puoli tuntia. Poista kuumasta ja anna jäähdytellä.

salaatissa

Syö sellaisenaan antipastona tai sovella vaikka pastaan tai salaattiin. Itse ryöpytin samaan salaattiin jäävuorisalaatti-kurkku-tuore basilika – pedille grillattua kanaa, tuoretta ja uunipaahdettuja tomaatteja, parmesanlastuja ja öljyssä ja suolassa pannulla paistettuja maalaisleipäkrutonkeja. Kostutin pohjan sinappi-balsamico-öljy-kastikkeella. Jos oikein haluaisi optimoida, tuoreen tomaatin vaihtaisi rapeaan paprikaan ja kastikkeen jogurttipohjaiseksi.

Ja vielä muutama idea salaatteihin, jotka itse olen kokenut hyviksi. Grande Grillissä nauttimani kanasalaatti palautti mieleen ruokakaupoissakin myytävän paahdetun sipulin, joka on erinomainen salaattien maustaja. Maustajana toimivat hienosti myös suolatut ja paahdetut pähkinät ja siemenet, ilmankin paahtoa tietysti. Uusimpana hankintana omassa kaapissa ovat hampunsiemenet, joilla on upeat ravintoarvot. Jos näiden käyttöön kokkauksessa on muuten hyviä ideoita, antakaas ilmi! (Kuvassa myös tumma hampunsiemensuklaa, en tykännyt.)

hamppu

Oliivit, juustokuutiot, vuoltu parmesaani, krutongit, avokado, hillosipulit, tuoreet yrtit ja dukkahit ovat tietysti ihania nekin sallaadeissa, samoin kuin paahdetut tai paistetut tomaatit, herkkusienet, munakoiso ja muut kasvikset. Itse en aina jaksa sekoitella kastiketta, mutta poikkeuksetta rouhin joukkoon suolaa ja pippuria. Proteiininlähteinä toimivat kanan lisäksi lohi, tonnikala, tofu, juustot (rae-!), savukalat, kalkkunaleikkeet ja tottakai pähkinöistäkin mokomaa irtoaa.

kanasalaatti2

Minimiittiimme lauantaina tein klassisen mozzarella-tomaatti-basilikasalaatin lisäksi kanasalaatin, jossa oli grillattua broileria, paprikaa, kurkkua, avokadoa ja paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ä-LYT-tömän hyvää! Ja aiemmin tekemäni butternut squash Jamien ohjeella päätyi sekin seuraavana päivänä kylmänä salaatin keskiöön, ei voi valittaa. Itse en valitettavasti voi syödä hedelmiä samaan syssyyn muun ruoan kanssa, joten siksi hedelmäisten salaattiohjeiden puute. Vaan muutoin kaikenlaiset salaattiajatukset jakoon! Teillä niitä varmasti on. 🙂

kanasalaatti

10.6.2007

The Postaamattomat (punajuuripesto pitsassa ja pestokierteet)

Filed under: Herkut,Leivonta,Napot — Meri @ 22.20

Näitä postaamattomia juttuja kertyy varmaan kaikilla aina jonkin verran varastoon ja ihan saadakseni mielenrauhan jaan kanssanne nämä simppelit vinkit. Tai simppelit siinä mielessä, että toista reseptiä lukemaan ohjaan toiseen blogiin ja toinen ohje on vain mielenvirkistykseksi ja tueksenne maailman ruokamyrskyissä.

pestopitsa

Punajuuripesto (ohjeeseen tästä ovesta), jota laittelin tuossa kevään aikana, somisti viimeisinä elinpäivinään pikapitsaani. Ja siis häh kuinka hyvää! Kyseessä tortillapohja (kokojyvä-, of cooz), päälle punajuuripestoa, raejuustoa ja parmesanlastuja. Nuketetaan kuumassa uunissa hetken verran ja päälle revitään thai-basilikaa. Mmmmmmmmmmm. Punajuuripesto löysi tarkoituksen elämälleen. Tässä vielä lätty ennen uunia.

pestopitsa2

Pestokierteitä pykäsin viemisiksi harjoittelupaikkaani viimeisen päivän kunniaksi, kun osakseni jäi suolainen puoli. Taktikoin hieman, sillä tiesin, että jengi elikkäs henkilökunta oli saapunut edellisenä päivänä risteilyltä ja laskeskelin, ettei suolainen ja rasvainen pestokierre voi jättää herkässä tilassa olevaa ihmistä kylmäksi. Ja hienosti hävisivät. Toki maistoin itsekin ja ainakin uunituoreena oli niin tajuttoman herkullista, että melkein en pystynyt pysymään asettamassani yhden kierteen rajssa. Ja valmistus helppoa kuin heinänteko (niille joilta se hikinen homma luonnistuu)!

pestokierre

Ohje on, kuinkas muuten, melkein alkaa nolottaa, Pastanjauhajien luottovarastosta poimittu. En tiedä kuinka juhlavaa on aina toistella täällä muiden ohjeita, mutta on niin mukava suositella onnistuneita juttuja. Pestokierreleipien ohje, olkaa hyvät! Perusleipätaikinaa siis ja väliin pestoa. Itse käytin vihreää ja purkin per taikina. Öljy lävisti uunissa kierteet ja lopputulos oli rapea ja ihana. Ulkonäkö ei lainkaan ole samaa luokkaa kuin originaalin luojansa blogissa, mutta maku kai se vielä näissä ruoissa rulettaa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress