MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

30.1.2008

Kuka pelkää hiilaria?

En minä ainakaan! Eikun ihan rehellisesti, kyllä mä vähän hiilaria välttelen, ihan siitä syystä, että olo ja vireystaso voivat paremmin ilman. Massukin. Sen tähden käyn teollisuusvakoilulla silloin tällöin myös Karpit.netissä, jossa keskustellaan ja kokataan vähä- ja hyvähiilareista.

Nimitys karppihan tulee sanasta alakarppi, joka tulee sanasta low carb, joka tarkoittaa suomeksi vähä-hiilihydraattista. Hyvillä hiilareilla puolestaan viitataan yleensä matalan glykeemisen indeksin (tai kuorman) hiilihydraatteihin, tutuimmillaan kokojyvätuotteisiin.

Tuore agenttitoimintani tuotti saaliiksi hyvältä kuulostavan reseptin, nopean ja helpon. Kyseessä ovat nimimerkin Suzin kana-kookospihvit, joihin käytetään kananpojan/broilerin jauhelihaa. Ohjeessa biffit kypsennetään pannulla, mutta lykkäsin uuniin ja hyvä tuli. Vähän tömäkkä rakenne eikä mehukkaimmasta päästä, mutta kovin maukas ja superhyvää seuraa sweet chili -kastikkeelle.

Olen salaa aika kateellinen lihansyöjille tavan jauhiksesta sen maun ja helppouden (hinnankin) vuoksi, ja siksi yritän kompensoida jauhetulla tipulla. Ja kas näin se käy!

kanakookos

Kana-kookospihvit (9 kpl)

  • 400 g kanan jauhelihaa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl soijakastiketta
  • currya
  • cayennepippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita biffiainekset ja muotoile märin käsin yhdeksän palleroa. Painele pullat pihveiksi pellille (leivinpaperia väliin! Mielellään kestoleivinpaperia.). Paista n. 25 minuuttia ja nosta lopuksi vielä ylätasolle, jos haluat enemmän väriä. Pistele poskeen sweet chilin kera! Hyvää. Helppoa. Loput huomenna lounaaksi.

Seuraksi pihveille valikoin samasta osoitteesta löytyvät kesäkurpitsaröstit, mutta ainakaan ilman pekonia eivät oikein toimi. Vaan mitäpä ei ketsuppi kaunistaisi. Luntatkaa ohje originaalilähteestä, jos haluatte.

Ja vielä jälkkärinkin ongin Karpeilta, tosin sen kokkasin jo eilen yömyöhään. Kyseessä on Jyrki Sukulan ohjeesta arkisemmaksi jalostettu versio. Ihan hyvää, ei kuitenkaan tajunta räjähdä. Ehkä siksi, että skippasin seuraksi ehdotetun kermiksen tai kreikkalaisen jogurtin. Voin meinaan paljastaa, että maustamaton soijajugu se ei kisaa lähelläkään herkkujogurttisarjaa. Laitan ohjeen nyt kuitenkin, ja jos jollain on se Sukulan alkuperäinen, olisin kiitollinen siitä. 🙂

Puolukkalätyt (lähde: Tsilin puolukkalätyt)

  • 2-2,5 dl puolukoita
  • 2 munaa
  • 5 rkl mantelijauhoa
  • ripaus suolaa
  • kanelia maun mukaan
  • 3 rkl voita
  • 0,5 tl psylliumia (onnistuu ilmeisesti ilmankin)

Uuniin 200 astetta. Surauta sulaneet puolukat sauvalla soseeksi ja lisää muut aineet. Sekoita vielä, mutta älä vaahdota. Nostele seoksesta lusikalla pellille n. 12 “läjää” ja paista 10-15 minuuttia. Viihtyvät kuulema hyvin sen kermavaahdon, paksun jogurtin tai juustonkin kanssa. Juustoa en itse kokeillutkaan, ehkä se olis SE juttu.

karppiletut

puolukkakarppi

Loppuun muistutus; älkää unohtako banaanijäätelöä! Katselin Nigellan uusintaa joskus tuossa telkkarista ja kävin kadehtimaan jauhelihan lisäksi naisen ihania lasiin kerrostettuja jogurtti-marja-keksiherkkuja. Omani tein äsken: pohjalle sokerittomalla valkosuklaa-makusiirapilla maustettua banaanijäätelöä, sekaan pellavansiemeniä, päälle reilusti vadelmia ja vielä leseitä kruunuksi. Kaik sekasin ja mätetään naamaan. Onni. Eikä mikään ruma sellainen.

naizella2

28.1.2008

Salamahaaste syttyy!

Filed under: haasteet — Meri @ 22.23

Kun kuukauden ruokahaaste on nyt pyörähtänyt yhden vuoden ympäri ja ruokablogaajat alkavat olla erinomaisia pelureita, on aika heittää sen kanssa ristiin rastiin kulkemaan toinenkin haastepallo! Jotta ruokablogeissa pysyttäisiin hereillä, nyt syttyy Salamahaaste, jossa aikaa kokkailuun on vain viikko. Osallistujiakin on vain yksi kerrallaan: ensimmäisenä tulilinjalle pääsee itseoikeutetusti kuukauden ruokahaasteen luoja, Sorsanpaistaja.

Salamahaaste

Haastettu: Sorsanpaistaja

Haastaja: Monkeyfood

Deadline: 5.2.2008

Valmista mikä tahansa ruoka tai ateriakokonaisuus*, joka sisältää seuraavia kahta raaka-ainetta

  • kalkkuna
  • tuore fenkoli

Ilmoita haastajalle, kun olet valmistanut ruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Siinä. Breik ö leeg! Nyt meikäläinen voi vaan venttailla 😛

*tarkennuksia: ateriakokonaisuus ei tarkoita esim. alku- ja pääruokaa, vaan ainesten tulee esiintyä samalla lautasella.

Kun haastaja on suoriutunut tehtävästään, on hänellä oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamalleen blogikokille. Ennen haastamista haastaja tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että haastaja valikoi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisi jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisi oppia käyttämään. Haastajan tulee perehtyä haastamaansa blogiin riittävästi, jottei valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, haastaja voi vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujilta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa. Now let’s play! 😀

[Jos havaitsette haasteessa muita porsaanreikiä, ilmoittakaa toki niin tilkitään. Innostuksessani en välttämättä ole harkinnut kaikkea loppuun saakka.]

27.1.2008

Aurinkoinen iltapäivä

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Uunista — Meri @ 21.38

ruudut

Tänään on ollut Sellainen sunnuntai. Tiedätte varmaan, sellainen ihana ja vähän epätodellinen, kun on tullut yöllä kotiin Hesarin jälkeen, laittanut itselleen yöpalaa ja juonut teetä lämmetäkseen, nukkunut ensin yhdeksään ja sitten vaivoin aina vartin lisää kerrallaan, lopulta noussut ja tehnyt aamupalaa auringon paisteessa. Tietoisena siitä, että päivän ainoa meno on iltapäivälounas perheen luona lähellä, että ehtii lukea ja leipoa, maata ja makoilla ja ajatella itsekseen.

Sellaisena sunnuntaina saa inspiraation kokeilla uuden yrttikirjan teeleipiä, vähän säveltäen kaapin sisällön mukaan, mielessä niiden vieminen lounaalle. Kun niitä ensin itse maistaa vielä kuumina, vähän pettyy, mutta aika tekee tehtävänsä ja lounaan jälkeen ne syödään käsistä, itsekin pidän. Vähän rapeita, runsaita ja rusinaisia leipiä täytyy tehdä toistekin, sanotaan.

Teeleipää (n. 12 palaa)

  • 2 luomumunaa
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 3 dl rusinoita (tai paloiteltuja taateleita, luumuja, kuivattuja marjoja)
  • yhteensä 1,5 dl auringonkukansiemeniä, pinjansiemeniä, pellavansiemeniä, seesaminsiemeniä, pähkinärouhetta… mitä vain haluat
  • 2 dl hiivaleipäjauhoa
  • 0,5 dl kaurahiutaleita
  • 2 rkl fenkolia (tai rosmariinia)
  • 0,5 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja peitä pelti leivinpaperilla. Murskaa fenkolinsiemenet pienemmiksi morttelissa. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, fenkoli ja suola. Vatkaa toisessa kulhossa munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon rusinat ja siemenet ja kääntele sitten joukkoon jauhoseos. Painele taikina tasaisesti pellille ja paista n. 25 minuuttia, suosittelen uunin alaosaa, omat leipäni meinasivat palaa ja lopussa lisäsin folion suojaksi. Leikkaa kypsä levy ruuduiksi ja tarjoa teen seurana, voilla tai ilman.

(Ai miksi muuli valvoi neljään? Kolmesta hyvästä syystä.)

26.1.2008

Kuusen vieressä on vanha pinja

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 16.27

…poika häippää, taisi olla ninja

tyttö suree heti paljon Tapaniaan,

tapahtumat sijoittuvat vanhaan Japaniaan.

Runoilija U. Turhapuron romanttisilla säkeillä johdattelen teidän lemmenmakeiden pinjansiemenkeksien pariin. Bongasin ohjeen jo aikapäiviä sitten ruotsalaisen ruokablogi Kardemumman sivuilta ja laitoin ylös paitsi pinjansiementen, myös sisältämänsä mantelimassan ja ruusuveden vuoksi.

prinsessakeksit

Vähensin hieman sokeria ja mantelimassaa on 25g vähemmän kun sitä 150g paketeissa myydään, silti lopputulos on kovin äitelä. Aika hyvä silti, reunoilta rapea ja keskeltä tahmainen. Suosittelen paistamaan hieman ruskeammiksi kuin noin yleensä pikkuleipiä, rapeus on tässä tärkeä kontrasti. Ja nämä pikkuyksilöt lähtevät kohta tupaantuliaisviemisiksi Satujataren linnaan!

Rimpsempsan kekut (15 kpl)

  • 175 g mantelimassaa
  • 0,75 dl sokeria (tai hieman vähemmän, käytin raakaruokoa-)
  • 0,5 rkl ruusuvettä
  • 1 munanvalkuainen
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 0,5 dl pinjansiemeniä

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Raasta mantelimassa ja sekoita siihen sokeri, jauhot, ruusuvesi ja valkuainen. Muotoile kosteasta massasta leivinpaperitetulle pellille n. 15 pientä kekoa ja painele ne kostutetuin käsin noin suurin piirtein pyöreiksi kekseiksi. Jakele pinjansiemenet keksien kesken tasan ja painele hieman kiinni taikinaan. Paista n. 12 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä rauhassa, etteivät hajoile. Älä itse hajoile ätläkkyyteen. Kaikesta huolimatta nämä jotenkin vetävät puoleensa.

24.1.2008

Muhevaa Thai-makeaa

Filed under: Banaani,Eksotiikkaa,Maidoton,Thai — Meri @ 20.52

Kun eilen syötiin pitsaa, niin tänään on jälkiruokaa. Heleppoakin helepompi thai-jälkkä on ainakin omaan makuuni. Mikä parasta, siinä on banaania! Apinanruokablogin ei sovi lainkaan ylenkatsoa velvollisuuttaan tämän jalon, Reilun ja keltaisen hedelmän käytön edistämisessä.

banacoco

Samettista banaanikookossoppaa söimme jo Phi Phillä jossa nappasin ohjeenkin mukaan, mutta havainnollisimmin eli videona ne löytyvät samasta osoitteesta kuin tuo terveellinen musse. Kokki ei ole yhtä korni kuin mussepariskunta, mutta aika häsääjä. Onneksi ohjeet ovat myös kirjallisena ja resepti niin helppo, ettei häsäyskään hämää onnistumasta.

Banaanikookkossoppa (neljälle)

  • 3 melko kypsää Reilun kaupan banaania
  • 400 ml kookosmaitoa (1 prk)
  • 1 tl suolaa
  • sokeria tai muuta makeaa (videolla 0,75 dl)

Mittaa kookosmaito kasariin ja lämmittele miedolla lämmöllä. Samalla kun kookos kuumenee, kuori banaanit, halkaise ne pituussuuntaan ja paloittele suupalankokoisiksi. Kun kookosmaito alkaa porista, lisää sinne suola, banaanit ja suuhusi sopiva makeus. Keitä kaksi minuuttia ja poista levyltä. Kaada annosastioihin ja tarjoa joko lämpimänä tai lisää joukkoon jääkuutioita viilentämään soppaa, jolloin jälkkä on heti fancympää. Maku ei tosin juuri muutu.

Ja sitten sama samba Kain kanssa –> katso video.

Kokkasit mun kaa tai Kain, tuotos on taatusti muheva ja maukas. Lisäsin omaan kahden hengen soppaani myös eiliset jämäananakset ja pidin niiden pirteydestä, mutta Lihansyöjän mielestä ananakset olivat turhan eri maailmaa muun muhevuuden keskellä. Siis mitä vattua.

23.1.2008

Raastava pitsapohja

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Optimoidut,Pitsaa — Meri @ 21.30

Viikko sitten Ruokatorstaissa, joksi edelleen Hesarin torstaisin ilmestyvää Ruoka&Juomaa tituleeraan, ohjeistettiin viljattomaan ruokavalioon. Revin sivun talteen en kinkkupiiraan, en porkkanaisen vuokapullan enkä edes gluteenittoman kakkupohjan vuoksi, vaan perunapizzan!

ennen

[Mukapitsa ennen.]

Vaan kun itse en ole erityinen perunan ystävä, paitsi äidin muussssin, korvasin tuon tärkkelyspotun palsternakalla ja porkkanalla. Täytteiden kanssa läksin nostalgiatripille ja nuoruuteni Ainoa Kelvollinen Pitsantäytekombo, pyhä tuna&ananas, sai seuraa vain pätkityistä oliiveista. Päälle tsuigaloin 5%-edamia (meillä oli kyllä emmental-perhe) kaikkien kevyttuotteiden kavereiden iloksi.

Alkuperäisessä ohjeessa tomaattimurska sekoitetaan täytteeseen (siinä jauheliha) jo ennen kuin seos levitetään pohjalle, mikä olisi varmaan tuottanut kosteamman lopputuloksen. Oma hieman kuivahko pitsani sen sijaan tarjosin täydellisen tekosyyn lorauttaa vielä armasta ketsuppia päälle ja kylläpä maistui! Ei nyt ihan oikealle pitsalle, mutta herculle. Keeper.

jälkeen

[Mukapitsa jälkeen.]

Mukapitsaa (yhdelle)

  • 1 palsternakka (n. 200g)
  • 1 porkkana
  • 1 rkl soijajauhoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa

Sijoita uuninnupit kaakkoon eli 200 asteeseen. Raasta palsternakka ja porkkana (tai peruna, miksei vaikka punajuurikin) karkeaksi raasteeksi ja sekoita joukkoon soijajauho, öljy ja mausta suolalla. Mätä pellille tai uunivuokaan noin sentin paksuiseksi matoksi ja päällystele kuten haluat. Nuketa puoli tuntia ja poista uunista. Nomnomnom.

22.1.2008

Hyvä rasva, maukkaampi musse

musse

Kun Jokapäiväistä leipää esitteli hetki sitten kokkausvideosivuston I’m Cookedin, olin koukussa. Vietin saman tein hyvän tovin skannaillen kovin vaihtelevia reseptipätkiä ja haaveilin samalla joskus tekeväni omiakin vilmejä. Vähän hinkua hillitsi joidenkin opetusohjelmien tuottama myötähäpeän häivä, joka leijuu myös sen videon yllä, josta tänään kokkasin. Vaan ei korni esiinpano ruokaohjetta pahenna! Ja yksi elämänfilosofioistanikin on, että se ei oo noloo, jos sitä ei häpee.

Kyseisessä pätkässä, jota luonnehtisin pehmoruokapornoksi, valmistetaan  paradoksi: terveellinen suklaamousse. Que?! Kyllä. Hehkeän pariskunnan salainen ase on avokado eli yhdeltä nimeltään alligaattoripäärynä, kuten juuri jostain luin. Tartuin ideaan heti, sillä Vihreän enkelin ilmestyttyä elämääni tiedän, kuinka samettisen rakenteen tuo kermaisen vihreä malto luo.

Valmistus on helppoa sen jälkeen kun paikallistaa kaupastaan kypsän avokadon. Ja avot! Lopputulos oli pehmeän kuohkea, suklainen ja ihana, oikea hemmotteluherkku. Avokaadon sisältämä hyvä rasva, kaakaon terveelliset ainesosat ja kiiltävä koostumus hellivät mieltä ja mahaa. Lisäksi musse muistuttaa hämmästyttävästi perinteisempää sukulaistaan, sitä kermasta ja keltuaisista koottua. En enää ihmettele niin suuresti, miksi videolla huokaillaan kovin autuaasti.

Krokotiilimusse (yhdelle)

  • 1 kypsä avokado (n. 150g)
  • 0,6 dl lämmintä vettä
  • 0,6 dl  kaakaojauhetta (van Houten)
  • 0,5 tl vaniljaesanssia
  • 0,5 tl kanelia
  • 0,5 rkl sitruunamehua
  • makeutetta (esim. raakaruokosokeria tai mitä tahdotkaan käyttää)
  • (pellavansiemeniä)

Puolita avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja hurauta sekaisin. Videolla joukkoon lisätään myös pellavansiemenrouhetta ja itsekin pidän pellavansiementen tuomasta purutuntumasta. Ne voi silti hyvin jättää poiskin. Säädä makeutta oman maun mukaan, mutta älä pelästy, jos maistat seosta ennen makeutuksen lisäämistä; lupaan, että sitruunan ja karvaan kaakaon maku muuttuu miellyttävän pehmeäksi suklaapilveksi.

Lusikoi valmis massa tarjoiluastiaan tai syö suoraan blenderistä. Katso samalla video, jossa tämä ruskea enkeli syntyy.

21.1.2008

Kakku itselle ja armoa koneelle

Filed under: Cake&Cookies,haasteet,Lätinää — Meri @ 21.47

Vähän sitä on muuli 29-vuotisen elontaipaleellaan oppinut, kun luuli välittömästi reissun jälkeen postaavansa ainakin tsiljoona ruokaa ja kuvaa. Kotiinpaluu, uusi työ ja sitä myöten uusi elämä valmiina toimintaterapeuttina on vienyt ajan ja mehut tehokkaasti. Kaiken lisäksi tämä uutterasti raatanut kannettavani on ääriään myöten täynnänsä, lähinnä tilaa vievät tietysti ruokakuvat. En saa edes matkakuvia nähtäville ennen kuin olen antanut koneeni pitää pienen city spa -loman, minkä se toki on enemmän kuin ansainnut.

synttärileipä

Jotain olen kuitenkin syönyt ja jopa kokannut. Eilen pääsin viimein myös leipomaan, puuha josta pidän niin kovin ja jonka vuoksi Välispiikin uudelleennimeänä ammattini taikinaterapeutti on melko osuva. Ja mitäkö leivoin? Itselleni syntymäpäiväkaakun! Koska omana juhlapäivänään saa toivoa ihan mitä tahtoo, uuniin pääsi kesäkurpitsakakku, Cake Courgette, jota olen ennenkin pusannut. Vieraitani pelottelin mainostamalla kakkua terveystuotteena, sillä sitä se melkein onkin; sokeria ja vehnääkin vain kovin kohtuullinen määrä, muuten nimikkovihanneksen lisäksi pähkinää, öljyä ja eilisessä versiossa kuivattuja marjoja sekä bran flakeseja. Koko kakku silti meni, kohteliaisuudestako vaiko nauttien, siitä en tiedä. Sen tosin tiedän, että kranttu isoveljeni otti toisen palan. VICTORY!

Bran flakesien hankinta juontaa paluuni jälkeiseen päivään, jolloin kaupassa sorruin koko reissun ajan himoamaani Bulgarian jogurttiin, jonka seuraksi ostin, todellakin, MUROJA. Vähän niinkuin keksit, murotkaan eivät oikein ole maailmassani olemassa, mutta mieliteko on kolme kertaa kovemmin mieliteko uupuneen muulin mielessä. Jogurtin onnistuin välttämään syöttämällä sen Nellille (mahaparkani säilyi kurjalta kohtalolta) ja bran flakeseja tuuppasin siis kakkuun, sekä taikinaan että pinnalle. Idea on kotoisin Phi Phi Bakerystä, jonka cookieissa oli corn flakeseja. Niiden rapeuttavaa vaikutusta hehkutettiin ja niinhän ne sopivat keikkiinkin. Keikin ohessa meni purkillinen kauravaniljakastiketta, oikein hyvää.

Pahoin pelkään, että myös tammikuun ruokahaaste jää historiallisesti väliin. Kunkkuideoita ei ole lausunnonkirjoittamisen lomassa putkahdellut, joten jollen osta kaupasta karkkipussia ja kuvaa sitä kauniisti, luulen, että kisa käydään ilman Apinanruokaa. Uskon, että se juuri ja juuri onnistuu niinkin. Mutta jos teidän väripeukaloanne syyhyttää, muistutan, että huominen on vielä aikaa ottaa osaa!

20.1.2008

Annos thai-arkea

Filed under: Eksotiikkaa,Kana,Nuts!,Sieniä,Thai — Meri @ 21.05

phadthai

Thaimaassa on useita perusruokia, joita saa kaikkialta. Pienimmässäkin puljussa (joista muuten yleensä saa maukkaimmat ruoat ja hui miten edulliseen hintaan) on kuitenkin tarjolla ainakin näitä kahta; paistettua riisiä eli khao padia ja paistettua nuudelia eli phad thaita. Nämä mättösetit voi valmistaa varmaan yhtä monella tapaa kuin maailmassa on maita, mutta perusajatus säilyy. Khao padiin en ole vielä itse ryhtynyt kun pidän enemmän phad thaista. Olen myös onnistunut käännyttämään Lihansyöjän ikiaikaisesta khao pad -uskollisuudesta phad thain puoleen…

Yksi aines, joka jakaa phad thai -kokkeja kahtia, on ketsuppi, joka värjää annoksen punertavaksi. Turha ehkä mainostaakaan, että olen ominut ketsuppityylin omaan köökkiini, sen verran lienen punaisesta rakkaudestani elämöinyt. Tässä versioni phad thaista, tai se, miksikä se on näin alustavasti muokkautunut.

Monkey Phad Thai (yhdelle)

  • soba-nuudeleita (tai riisi-)
  • pieni kourallinen katkarapuja
  • kourallinen vihreitä papuja
  • thai-shalottisipuli
  • kanaa
  • (sokeriherneitä, minimaisseja, sieniä)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl soijaa
  • 1 rkl ketsuppia
  • öljyä

Päälle

  • pähkinöitä
  • ituja
  • limeviipale

Laita nuudelit pehmenemään kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Valmistele vihannekset pilkkomalla shalotti ja hakkeloimalla valkosipuli. Mikäli lisäät sokeriherneitä, minimaisseja ja sieniä, nekin voi paloitella muutamaan osaan suupalan kokoisiksi. Sekoita kipossa sitruunamehu, soija, sokeri ja ketsuppi.

Kiehauta vettä kattilassa ja kasta nuudeleita siellä n. viiden sekunnin ajan, ei pidempään! Laita nuudelit sivuun ja lykkää veteen vuorostaan kasvikset ja katkaravut, anna kypsennellä ihan hetki ja kaada vesi pois. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai wokissa ja iske siihen valkosipuli. Lisää hetken päästä kasvikset, katkaravut, kana ja kastikeseos.

Pyörittele aineksia pannulla hetkinen ja tarkista maku. Kun se tyydyttää, siirrä pläjäys lautaselle, murskaa päälle pähkinöitä ja koristele iduilla. Jos lisäät viereen vielä limeviipaleen, saat aidon autenttisen makukokemuksen! Ja limehän ei ole pelkästään koriste, vaan siitä kannattaa puristaa mehu annoksen päälle.

Nuudeleiden määrää voi säädellä oman maun mukaan, itse tykkään painottaa vihanneksiin ja jättää hiilarit sivuosaan. Monissa versioissa on mukana myös kananmunaa ja ties mitä muuta. Tämä kuitenkin pitää minut (ja Lihansyöjän) tällä haavaa tyytyväisenä, toivottavasti teidätkin. Ja mättöruoasta puheenollen, mätön ja miesruoan eroja pohditaan DI:n koekeittiössä kiinnostavasti. Pistä lusikkasi soppaan! 😀

Hiilirepun säätöä

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 10.06

Päivän lehti paneutuu jälleen ruokaostosten ilmastovaikutuksiin ja niistä on pakko raportoida, sillä oma omatunto hieman keveni uutisten johdosta. Artikkelissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri kertoo, että ympäristövaikutuksia ajatellen ei ole niinkään merkitystä sillä, tuleeko ruoka Suomesta lähialueilta vai kauempaa maailmalta, kuin viljelyosaamisella, sääoloilla ja maaperän kasvukunnolla.

Edellinen ei vielä puhdistanut omaa omaatuntoa, mutta seuraava tieto kyllä; kuljetusvaikutuksista suurin ilmastolle on sillä, miten tekee ostosmatkansa. Eli reissaako kauppaan kaaralla, julkisilla vai peräti kävellen, kuten itse teen. Hiilireppu painaa kuulema eniten, jos autoilee shoppaamaan ja ostaa vain yhden tai pari tuotetta. Vaikka tiedän, hyvähän tässä on puhua, kun asuu kauppa-apajilla. Silti olen tyytyväinen. Juuri tehdyn kaukomatkan lentojen jäljiltä on vähän kiillotettavaa omatunnossa… Uutisen perusteella ei onneksi silti tarvitse pidättäytyä lähietnokauppojen valikoimista.

Lue lisää –> Lähiruoka ei olekaan ilmastoystävällistä

Lisäys: jutun yhteydessä olevassa Tietokulmassa valistetaan vielä, että selvästi suurin ympäristökuormitus on naudanlihalla ja meijerituotteilla. Nautaa en napostelekaan ja meijerituotteistakin vain kovia juustoja ja voita, mutta niistä en sitten voikaan edes harkita luopuvani! 🙂

Older Posts »

Powered by WordPress