MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

18.5.2008

Parapähkinälastut (ja jotain punaista)

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,laktoositon,Leivonta,Nuts! — Meri @ 18.48

beetroot

[Jotain punaista eli Kampin K-kauppakin myy nykyään punajuurilastuja. Kainiin kuplaisia, kuten huomaatte, eivät valitettavasti silti yhtä hyviä kuin Lontoon vastaavat. Varmaan kuitenkin terveellisempiä. ;-)]

Älkää nyt sitten tulko ovista ja ikkunoista keulimaan, kuinka paljon mainostamani terveellisen ruokavalion oleellisia osia eivät välttämättä ole nämä herkut, sillä kyllä mielenterveyskin tarvitsee osansa. Nämä pähkinälastut sumplailin kasaan kiitokseksi eräälle treenikaverilleni, jonka tarkin kuvaus udellessani lempiherkkuja kuului “pidän kaikista makeista herkuista”. Ei siis johtolangan pätkääkään. Vaan! Ovela muuli on toki aina kuulolla, ja erään viattoman pähkinäkeskustelun tuoksinassa panin merkille, että ko. hlö pitää erityisesti PARAPÄHKINÖISTÄ (joista muuten allekirjoittanut pitää erityisesti myös). Siittä vaan sitten kekua kasaan.

Hyvän pohjaohjeen löysin Finfoodin keittokirjasta, jossa oli ohje pähkinälastuille. Korvasin majoriteetin hasselpähkinärouheesta parapähkyläpalasilla ja tulos on vähintäänkin samperin bueno. Avainasiana kekujen kuumentamisessa on malttaa paistaa ne melkein turhan ruskeiksi, silloin koostumus on jäähdyttyään rapea ja pysyy koossa. Näistä saa helposti myös gluteenittomia korvaamalla vehnäjauhon gluteenittomalla jauhoseoksella.

paralastu

Parahaat pähkinälastut (n. 30kpl)

  • 2 luomumunaa
  • 1 dl fariinisokeria
  • 50 g voita
  • yhteensä n. 160 g pähkinärouhetta eli esimerkiksi 2dl rouhittuja parapähkinöitä ja 1 dl hasselpähkinärouhetta
  • 1 rkl luomuvehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria

Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi ja siirrä jäähtymään. Sekoita pähkinärouheet, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa toisessa astiassa huoneenlämpöiset kananmunat ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rasva. Kääntele sekaan pähkinäjauhoseos, vältä turhaa sekoittelua. Nosta teelusikalla läntyköitä leivinpaperille, jätä leviämisvaraa. Näille käy kuten ala-asteaikojen kauralastuille, aakeetalaakeeta piisaa. Paista uunin yläosassa n. 6-8 minuuttia, ole tarkkana! Anna jäähtyä rauhassa. Jäähtymisen jälkeen lastuja on vaikea jättää rauhaan hetkeksikään, että aika pikkasen hyviä ovat.

17.4.2008

Risto saa leipää (vaikka Ristolla on keliakia)

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 22.07

Sain pitkästä aikaa taas tilaushommia ja sehän se on aina nautinto kehitellä ja breinstormailla. Sitä paitsi, siitä saa usein syyn leipoa, kun leipomukset lähtevät joka tapauksessa maailmalle. Ja leipominenhan on terapiaa… Aromaterapiaa. Koko koti tuoksui nytkin vuorokauden aivan mahtavalta! Parempaa kuin wunderbaum.

Tilauksen reunaehtona oli tällä kertaa yhden ruokailijan keliakia sekä se, että tuotos pitäisi voida tehdä valmiiksi edellisenä päivänä. Tilanteen luonteesta johtuen rajasin kokeillen vaihtoehdot kahteen; joko makea tarjoilu eli mutakakku, joka on helposti jauhoton, tai vaihtoehtoisesti gluteeniton saaristolaisleipä, joka ohjeen löydyttyä alkoi houkutella pahemmin ja pahemmin vaivauspuuhiin. Esitin ehdotukset ja saaristo sai vihreää valoa.

saaristo

Ohjeen jäi haaviin Keliakialiiton jouluresepteistä ja noudatin sitä kerrankin hyvin orjallisesti. Määrästä tulee kaksi kunnollisen kokoista vuokaleipää, mikä on sinänsä onnellista, että jotenkin onnistuin mokaamaan toisen leivistä kumoamisvaiheessa. Ilmeisesti vuoan huono voitelu (laiskotti) teki sen, että leipä ei meinannu irrota ja lopulta lähti palasina, gluteeniton käntty kun ei pysy kasassa ihan tavan leivän malliin. Vaan eipä huolta! Toinen limppu irtosi nätisti ja alistui viipaleiksi. Huh. Nämä tosin olivat vasta koeversiot, lähtevät maistettaviksi ja sitten tsägällä tuotantoon. Mä oon niin tehdas! Paitsi ekologisempi. Enkä niin harmaa.

Leivän koostumus on mehevämpi ja muruisampi kuin tavallisen saaristolaisleivän, mutta maku on yllättävän saaristolainen. Sitä paitsi – erittäin hyvä. Olen murtanut leivästä palan kerrallaan kitaani aluksi voin, sitten cashewtahnan ja lopulta ihan ilman mitään. Epäkuiva eli hyvästi humidi liNppu käy herkusta ihan sellaisenaan. Lihansyöjä pääsi jo osingoille ja söi omat viipaleensa voilla, vannoutunut voipallo kun on, ja diggaili. Diggaile siekii! Täsä ohje.

siikasaaristo3

Saaristolaisleipä (2 vuokaleipää)

  • 5 dl piimää
  • 50 g hiivaa (paketti)
  •  1 rkl suolaa
  • 1 dl siirappia
  • 3 keskikokoista perunaa
  • 1 dl kauralesettä
  • 1 dl pellavansiemenrouhetta
  • 3 dl tattarijauhoa
  • 1 dl gluteenitonta jauhoseos (kuten Jytte)
  • 50 g voita (+ vuokien voiteluun ekstraa)
  • (0,5 dl vettä + 0,5 dl siirappia leipien voiteluun)

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kaksi leipävuokaa, itse käytin 3 litran foliovuokia. Voitele hyvin, jookostakookosta. Raasta perunat raastimen hienommalla osalla. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja lisää siihen siirappi ja suola. Murustele hiiva kulhoon ja kaada lämmin piimä päälle, sekoita hyvin. Lisää taikinaan raastettu peruna, ja sitten leseet, rouhe ja jauhot. Lisää pehmennyt voi ja sekoita.

Täytä leipävuoat, joiden olisi hyvä täyttyä vajaaseen puoleen väliin. Omani täyttyivät ehkä nipin napin kolmanneksen ja ajattelin, että pieniksi jäivät, mutta ei. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan liinan alle n. 50 minuutiksi ja laita uuni lämpeämään 175 asteeseen niin, että se on valmis kun taikinat ovat kohonneet. Iske uuniin keskikorkeudelle vierekkäin ja paistele 50 min. Kumoa varoen, ehkä on hyvä odottaa hetki että vetäytyvät. Voitele valmiit leivät vesi-siirappiseoksella ja jätä jäähtymään peittämättä. Anna jäähtyä ihan kunnolla ennen kuin korkkaat, mutta sitten voitkin valmistautua varsinaiseen fiEStaan! Päälle käy voin ohella mm. graavisiika tai -lohi, kuten kunnon saaristolaisleivän ainakin.

13.4.2008

Kankiparsaa manteliparketilla

Filed under: Gluteeniton,laktoositon,Nuts!,Optimoidut,paleo,Side order — Meri @ 21.10

parsa valssaa

No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.

Parsavalssi (kahdelle)

  • nippu vihreää parsaa
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl manteleita
  • 3 rkl kurpitsansiemeniä
  • soijakastiketta

Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.

Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.

10.4.2008

Paleoihmisen panaanileipä

Filed under: Banaani,Gluteeniton,laktoositon,Leipää,Leivonta,paleo — Meri @ 17.03

paleoherkku

Apina meni jälleen ihan banaaneiksi kun uunissa paistui paleoliittistä banaanileipää! Paleoliittinen ruokavaliohan viittaa sinne aikaan ennen nakkisotia eli paleoliittisen kauden ihmisen ruokavalioon. Tällä perusteella paleo-ruokavalio määritellään yleensä  sisältämään vähärasvaista lihaa, lintua, kalaa, pähkinöitä, siemeniä, kasviksia, hedelmiä, marjoja, munia ja öljyjä. Viljatuotteita paleo ei syö eikä yleensä maitotuotteikaan. Maitotuotteilla lisätty paleodieetti kulkeekin tällä hetkellä nimellä neo-paleo-ruokavalio, joka on lähinnä sitä, mitä itse noudatan.

Paleo-ruoilla hiilihydraattien saanti jää automaattisesti melko kohtuulliseksi, joten sillä on yhtymäkohtia alakarpin eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kanssa. Ainakin oman oloni se pitää virkeänä, siitä huolimatta, että rikastan neo-paleotani tuore- ja kaurapuurolla. Ylipäänsä en ole puristi, vaikka mahani niin soisikin. Tämän paleoreseptin bongasin verkosta Nikkin blogista ja valmistin ihan (melkein) ohjeen mukaan. Pikkuisen viilailin makeutusta eli käytin hunajan sijaan agave-siirappia, jolla on alhainen glykeeminen indeksi. Vähensin myös makeutuksen määrää. Ja juuri äsken huomasin, että agave-siirappia saa nyt ainakin asematunnelin S-marketista, hurra!

paleoleipä

Paleoliittinen panaanileipä

  • 3 munaa
  • runsas 1 rkl agave-siirappia (tai 0,6 dl hunajaa, siirappiakin voi laittaa enemmän jos pitää makeasta)
  • 0,6 dl oliiviöljyä
  • 1 reilu Reilun kaupan banaani (tai kaksi pientä), kypsä
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 3,6 dl mantelijauhoa
  • (hiven suolaa)

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka leivinpaperilla. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Sekoita keltuaisiin siirappi/hunaja ja vatkaa, kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. Lisää öljy, haarukalla tuusaksi muusattu banaani, vaniljauute ja mantelijauhot. Sekoita hyvin.

Vatkaa toisessa kulhossa odottelevat valkuaiset vaahdoksi niin, että muodostuu pehmeitä laineita, usemman minuutin ajan. Nostele valkuaisvaahto taikinaan sekaisin ja kaada seos vuokaan. Paista uunissa keskitasolla n. 25 minuuttia ja kokeile kypsyyttä veitsellä. Oma uunini paisteli leipää varmaan lähes 10 minuuttia pidempään, ennen kuin keskelle isketty veitsi oli puhdas ja kertoi kypsyydestä. Anna leivän jäähtyä rauhassa ja kumoa.

Nauti jäähtyneenä voin kanssa tai sitten oikein vahvan juuston, erityisherkkupalani sisälsi vielä juuston lisäksi ihanaa kirsikkahilloa. Kuola valuu kun muistelenkin. Seuraavana päivänä tämä oli ehkä parhaimmillaan, koostumus on tosiaan ihan kasassapysyvän leipämäinen ja kuohkeakin, maku mantelinen. Suolaa lisäisin hivenen, ja lisäänkin, kun teen uudestaan. Koko leipä on nimittäin jo kadonnut 😛

Lost in Mango

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,paleo — Meri @ 5.54

Pian on tulossa ihan oikeakin postaus, mutta sitä ennen, jälkkärinä, välipalana tai aperitiivina tarjoilen maailman helpoimman herkun; kookkosmangoa (lausun mangon jatkuvasti mielessäni ilman äng-äännettä, antaa jotenkin eksoottisemman säväyksen). Kaikki alkoi pakastealtaan äärellä Pirkka-tuotteisiin tutustuessa. Kerma taas oli peruja ruokablogaajien pikkujoulujen joululahjapuketista, miten olikin säästynyt niin sopivasti.

mangoo

Mango bello Cocco (kahdelle)

  • 1 pss Pirkan pakastemangokuutioita (300 g)
  • 1 prk kookoskermaa (200 ml)

Ota mangot sulamaan pussin ohjeen mukaisesti huoneenlämpöön laakealle astialle n. tunniksi. Sopivan, hivenen viileän tilan vielä vallitessa annostele mangot kahteen astiaan, avaa kookoskerma ja lorota päälle. Tsiikaile esim. Lostia ja mäsäytä naamariin. Pure paleo.

4.4.2008

Punainen munaus

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 14.30

Näitä kokeilin jo hyvä tovi sitten, mutta kiitos konelakon pääsevät vasta  nyt eetteriin. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta kuva oli edelleen kamerassa ja siitä se ajatus sitten palasi. Resepti on Yhteishyvän ilmaisesta Ruoka-lehtisestä, jossa tehtiin kurpitsamunakkaita. Kurpitsapikkelsin uupuessa kaapistani sovelsin punajuurta ja maun muistan kyllä, herkullista. Tähän voi siis soveltaa, jälleen kerran, varmaan montaa muutakin ainesta kuin kurpitsaa tai punajuurta, mutta tässä perusohje.

munaus

Punaiset munakkaat (n. 12 kpl)

  • 4 luomumunaa
  • 1 dl etikkapunajuurta tai säilöttyä kurpitsasalaattia (ehkä suolakurkkukin toimisi, kaveriksi smetanaa? :-P)
  • 1 tl etikkapunajuuren tai säilykekurpitsan lientä
  • suolaa
  • öljyä tai voita paistamiseen

Mäsäytä munat kulhoon. Valuta punajuuri/-juuret tai kurpitsasalaatti nesteestään ja soseuta se/ne. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kuumenna pieni pannu ja tuikkaa siihen rasvaa. Paistele pieniä munakkaita muutama minuutti molemminpuolisesti ja tarjoile lämpiminä. Kaveriks sitte ihan mitä kotoa löytyy, hauska väli- tai iltapala, miksei aamukin. Jos muuten laittais punajuuren tilalle jotain marjaa ja ehkä hivenen makeutta, olis varmaan mannaa kermiksen tai partiksen kaa.

1.4.2008

Apua, brownieissani on papua!

Filed under: Cake&Cookies,Eksotiikkaa,Gluteeniton,laktoositon,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Optimoidut — Meri @ 19.28

marmoria

Perinteisesti brownie-leivonnaiseen sisältyy aina kahta papua, vaikkei sitä niin tule yleensä ajatelleeksi. Suklaan kaakao on peräisin kaakaopavusta ja mikäli brownie maustetaan kahvilla, kahvipapu tekee suklaalle seuraa. Näiden tuttujen papujen vuoksi en vielä kiipeilisi seinille vaikka apina olenkin, mutta tsekatkaapas tämä; näissä browniessa papujen pyhän kolmiliiton täydentää mustapapu! Heck the what?

Mutta kyllä vaan, siihen on syynsä. Vaikka ohje saattaa aluksi kuulostaa erikoiselta, odottakaapa kunhan pääsette maistamaan; tavalliset browniet eivät pääse lähellekään tämän version täyteläistä syvyyttä, jossa papu ei maistu lainkaan pavulta vaan kokonaisuus on tumman suklainen ja hullun hyvä. Jopa niin savoury, että sille on ehdottomasti oltava raikas jäätelö tai kermavaahto kaveriksi. Reseptin bongasi Lihansyöjä 101 Cookbooksista, jossa Heidi oli valmistanut niitä Baking with Agave Nectar -kirjan ohjeella.

Omasta versiostani tuli enemmän kakku kuin monta pientä brownieta sen koossapysymättömän kostean lopputuloksen vuoksi, mutta samapa tuo, vaikka kaakkua lapioisi lusikalla lautaselle. Maku on taattu. Tein puolikkaan ohjeen ja paistoin maksimiajan, siitä huolimatta lopputulos jäi meheväksi. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen kokonaisuudessaan, siitä luvataan tulevan n. 45 brownieta. Reseptissä käytetyn agave-nektarin voi hyvin korvata hunajalla tai muulla makealla, ja kannattaa maistella taikinaa siinä vaiheessa kun makean lisää, sillä itse vähentelin agave-nektaria reilusti ja silti makeus oli aivan riittävä. Mitat on käännetty unsseista ja cupeista, siksi hassut epätasaluvut.

mutaa

Mustapapu-brownie(t)

  • 114 g tummaa suklaata (käytin 70%)
  • 2,37 dl voita
  • 4,7 dl pehmeiksi keitettyjä tai purkkimustapapuja
  • 2,37 dl saksanpähkinöitä pilkottuna
  • 1 rkl vaniljauutetta
  • 0,6 dl pikakahvijauhetta
  • 0,25 tl suolaa
  • 4 isoa luomumunaa
  • 3,55 dl agave-nektaria, vaaleaa (hunaja, siirappi, sokeri (ehkä fariini-?) ja muut makeutteet käyvät yhtä hyvin)

Lämmitä uuni 163 asteeseen (no hei, ei se oo niin tarkkaa :-D). Voitele tai leivinpaperoi n. 28cm x 46cm kokoinen uunipelti/uunivuoka/tms. jossa on reunat. Itse käytin puolikkaaseen annokseen kaupasta saatavaa foliovuokaa, samanlaista kuin makaronilaatikoissa (mutta isompaa).

Surauta pavut, puolet pähkinöistä, vaniljauute ja pari ruokalusikallista sulatettua suklaavoiseosta blenderissä tasaiseksi tahnaksi, noin kaksi minuuttia.  Jätä sivuun odottamaan. Sekoita sitten yhteen loput puolet pähkinöistä, sulatettu suklaa, pikakahvijauhe ja suola. Jätä sivuun odottamaan.

Vatkaa munat erillisessä kulhossa kevyeksi vaahdoksi, noin minuutin ajan. Sekoita vaahtoon agave-nektari (tms. makeute) ja sekoita jälleen hyvin. Jätä sivuun odottamaan. Sekoita nyt papu-suklaaseos kahvi-suklaaseokseen ja sotke ne kunnolla. Ota munaseoksesta talteen n. 1,2 dl sivuun ja sekoita loput suklaaseokseen. Kaada taikina voidellulle pannulle.

Vatkaa sitten sivuun jätettyä munaseosta vielä vatkaimella hetki, niin että se on jälleen kuohkeaa. Valuta vaahto taikinan päälle ja “vetele” hammastikulla taikinan läpi niin, että syntyy ns. marmoriefekti. Paista uunissa 30-40 minuuttia ja anna jäähtyä kokonaan ennen kumoamista. Leikkaa kuutioiksi ja siirrä jääkaappiin, jossa browniet asettuvat (omaani ei voinut siis edes paloitella, siinä tapauksessa kumoa ja syö suoraan!). Tarjoile jäden tai kermiksen kera, äläkä kerro salaista ainesosaa ennen kuin kaikki ovat maistaneet. Psykologian merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa 😉

Ja näitä siis ylistivät Lihansyöjä sekä koko perheeni, jopa se kranttu ja epäluuloinen isoveljeni (terveisiä Minnalle!) otti lisää. Jos kahvinmausta ei välitä, voi pikakahvijauheen korvata muilla mausteilla tai jättää pois.

Tässä vielä agave-nektari- ja -siirappisaaliini Lontoosta.

agave

30.3.2008

Philadelphia-Fillen maki ja mahottoman hyvä wakamesallaad

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Sallad,Side order,Sushi — Meri @ 11.32

lohinigiri

Eilen koitti pitkästä aikaa ihan perinteisen kalantuoksuisen sushin väsäys perinteisellä porukalla. Vauhtia haettiin Hakaniemen hallin Soppakeittiön höyryävästä bouillabaissesta ja kalatiskeiltä, aasialaisesta kaupasta Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta sekä tavan ruokakaupasta. Sushimenuun oli tällä kertaa laskettu kaikkien ikisuosikki lohinigirin lisäksi katkarapunigiri, Philadelphia-makit, kaksi leväsalaattia sekä roippeet sashimina ja itsekäärittävinä temakeina syötäviksi. Kerrankin määrät menivät nappiin ja tuloksena oli täysi, muttei liian täysi vatsa. Ruokajuomina tarjoiltiin pullo Beaujolais [bosholee] Nouveauta sekä vihreää teetä. Jälkkäriksi pari palaa tummaa suklaata ja olo oli ilman tapaan lenseä, uiui onnea.

Sushia on Monkeyfoodista tehty aiemminkin, joten kirjaan vain Philadelphia-makien ja lempileväsalaattini ohjeen.

philadelphia

[Puoliksi leikattuihin norileväarkkeihin tehtyjä minimakeja.]

Philadephia-makit

  • sushiriisiä
  • nori-leväarkkeja
  • Philadelphia-tuorejuustoa
  • kylmäsavulohta
  • kurkkua

Valmista riisi ohjeen mukaan ja edelleen makit perinteiseen tyyliin; levit norille ensin riisi, tee keskelle pieni syvennys ja levitä siihen edelleen reilusti Philadelphiaa, kylmäsavulohta ja kurkkua. Kieri rullaksi ja leikkaa terävällä veitsellä, nauti soijan ja wasabin kera. Makien valmistukseen ohjeistusta esimerkiksi vanhassa haastepostauksessa.

wakamesalaatti

Merileväsalaatti (wakame-kurkkusalaatti)

  • pari desiä wakame-merilevää
  • hyvä pätkä kurkkua
  • kourallinen seesaminsiemeniä
  • 2 rkl riisiviinietikkaa
  • 2 rkl seesamiöljyä
  • 2 rkl ruokaöljyä
  • (2 rkl soijakastiketta)

Liota wakame vedessä pehmeäksi ja leikkaa sopiviksi suikaleiksi. Vuole kurkku ohuiksi siivuiksi esim. juustohöylällä ja leikkaa sitten vielä suikaleiksi. Levitä suola kurkkuviipaleille ja laita hetkeksi sivuun. Paahda seesaminsiemenet kuivalla ja kuumalla paistinpannulla paahteisiksi. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja halutessasi pieni loraus öljyä kulhossa. Puristele kurkuista varoen ylimääräinen neste ja lisää kaikki ainekset kulhoon, sekoita.

Huom! Jos käytät muuta merilevää kuin wakamea, tarkista pakkauksesta, riittääkö liotus vai täytyykö levä keittää ennen syömistä. Esim. hijiki-levä vaatii keittämisen. Ja terveisiä vaan Marjalle, joka pioneerina kokeili salaattia hieman erheellisen ohjeen perusteella… Häpeän puna leviää muulinturpaan. Nyt ohje on kuitenkin korjattu kiitos Johannan ohjeistuksen. 🙂

Tämä on aivan killerihyvää omaan makuuni, mutta ohje on melko summittainen, syntyy fiilispohjalta. Eilen salaatin valmisti Johanna, joka onkin leväsalaattien mestari! Tarjolla oli myös toinen salaatti, mutta sen ohjetta en omista. Ehkä Johanna vielä ohjeistaa sen kommenteissa? (Jos nyt edes koskaan lukee Monkeyfoodia! Rakkaat ystävät voivat olla niin… kovia. ;-))

3.3.2008

Kinuskinen lakkapavlova eli Lihansyöjän unelma

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton — Meri @ 17.56

kinuskilakkapavlova

Koska epätasavuodet ovat synttärijuhlista suurimpia (sillä onhan niitä huomattavasti useammin kuin tasalukuja), kelpaa niitä vietellä parikin viikonloppua putkeen. Lihansyöjän kohdalla juhlat materialisoituivat, tottakai, kinuskisina, sillä harvaa asiaa hän rakastaa yhtä kovin kuin kinuskia ja pekonia (ehkä sentään minua?).

Ensimmäisessä osassa juhlintaa syötiin punasipuliquichen jälkkäriksi superhyvää kinuskikakkua, a la Mama Lihansyöjä. Parempaa aitoa kerma-kinuskikakkua en ole kuunaan maistanut, rahkan käyttö kerman seassa antoi kakulle särmää ja katkaisi äkkimakeuden.

Menneenä viikonloppuna päätin kunnostautua itse. Koska mestareiden kanssa ei kannata kilpailla heidän omilla aseillaan, oli syytä kehitellä jonkinlainen kiertotie. Kinuskia kuitenkin oli oltava, sillä tuon tahmaisen nektarin keittoneitsyydestä piti päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Parin päivän pyörittelyn jälkeen päätin valmistaa pohjaksi marenkilevyn ja toteuttaa kaakun pavlova-tyyliin. Lisäksi kaivoin pakkasesta Lihansyöjän äidiltä saadut lakat, joista arvelin juhlakalun pitävän.

Kokonaisuudesta tuli kaunis, kehuttu ja käsittämättömän nopeasti katoava. Kas näin:

nuskipavlova

Kinuski-lakkapavlova (n. 8 hlölle)

Valmista marenki kuten ohjeistettu, vaikka jo edellisenä päivänä. Se säilyy erinomaisesti tiiviissä muovipussissa jääkaapissa (ja pakkasessa pidempäänkin) vähintään yön yli. Valmista sitten kinuski Polkkapossun muulivarman ohjeen avulla ja keittele seos melko tanakaksi tahnaksi. Anna kinuskin jäähtyä haalean lämpimäksi, mutta sekoittele välillä, ettei se ihan jämi kiinni.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja tasoittele marenkipohjalle. Levitä päälle sulatetut lakat (reilusti!) ja viimeistele komeus valuttamalla kinuskia epämääräisiksi viiruiksi kakun ylle. Ihan koko satsia en kakkuun tällännyt, vaan kinuskin loppuerä oli tarjolla erillisessä kupissa kakun tarjoilun yhteydessä. Iske kakkuun vielä tilaisuuden luonteen niin vaatiessa kakkukynttilöitä ja sitten tulta! Kanna kakku pöytään onnittelulaulua veisaten ja ala odotella hurmaantuneita kehuja. Älä unohda maistaa itse.

nuskipavlova2

PS. Lihansyöjä rakasti tätä(-kin) kakkua.

22.2.2008

Metrin pitkä macaroni

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Herkut,laktoositon,Maidoton,Nuts! — Meri @ 7.14

macaron2

Jäisen kylmä neitokainen ja ihmeen kaunis kokakola, onko muilla salattua partiolaishistoriaa? Siihenhän liittyvät olennaisesti kaikenlaiset laulut, joilla kevennetään iltanuotion lisäksi pitkien vaellusten tunnelmaa. Itse diggailin (meri-)partiolaisuudesta paljonkin, ja joskus haikailen edelleen palaavani. Vaellusten ja leirien ylittämätön kulinaarinen kohokohta oli vartion kesken jaettu purkki sikanautaa, joka tehtiin yhdessä makaroonin kanssa trangialla. Huimaavan hyvää suurustetun kanakeiton jälkeen.

Tämä macaroni ei nyt kuitenkaan ole ollenkaan metrinpitkä eikä partioleirien ylikypsä tahmapasta rasvaisella sikanaudalla, vaan kevyt, kaunis ja vaaleanpunainen. Pieni ja pyöreä, pullea palttoonnappi. Macaron on ranskalainen marenkileivonnainen 1800-luvulta, jota 1900-luvun alussa alettiin täyttää hampurilaismalliin erilaisin täyttein. Maut ja värit esiintyvät nykyään kaikissa sateenkaaren sävyissä ja täytteeksi voi sivellä monenlaisia levitteitä, marmeladeja, suklaasekoituksia, keksi itse lisää.

Apinanruokakeittiössä näitä oli kokeiltava, kun varpaan johdosta tätä aikaa piisaa ihan ylenmäärin ja lisäksi sain ajatuksen nappien täyttämisestä cashew-pähkinävoilla. Ensin ajattelin tehdä ihan valkoisia, kun en elintarvikevärejä omista, mutta hahaa! Joskus siitä on iloa, että on tuotu kaupasta väärä tuote. Mansikkatomusokerin ansiosta macaronini ovat sittenkin aika suloisia. <3

Ohjeen bongasin töissä selaamastani vanhasta Kotivinkistä ja kotona vielä kuukkeloin. Ja Vesikirppuhan oli tehnyt näitä saman reseptin perusteella jo melkein vuosi sitten! Tässä ohje, jonka marenkiosuutta itse noudatin, tosin tein vain puolet.

macaronia

macaron

Macaron-leivonnaiset (40 kpl)

  • 3 valkuaista
  • 4 dl tomusokeria (myös mansikan- tai suklaanmakuinen käy, jos haluaa väriä)
  • 3 dl mantelijauhoa (n. 150g)
  • (elintarvikeväriä)

Aseta leivinpaperi valmiiksi kahdelle pellille. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi ja ala sitten lisäillä tomusokeria vähitellen, koko ajan vatkaten. Vatkaa, vatkaa! Seos muuttuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi, sormien välissä kokeiltuna sokerin pitäisi olla liuennut ja seoksen täysin sileää. Kääntele joukkoon mantelijauhe ja nostele seoksesta pellille teelusikan kokoisia länttejä, jätä leviämisvaraa. Kauneimman ja yhtenäisimmän lopputuloksen saaneen sellaisen pursotuspussin avulla, tai sitten tavallisen pakastepussin johon vaan reikä päähän.

Jätä macaronit huoneenlämpöön puoleksi tunniksi, ja paista sitten 125-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Irroita terävällä veitsellä jos tarvis, omani olivat ihan irtonaisia. Valmista haluamasi täyte. Melkein kokeilin kookoskermaan sulatettua tummaa suklaata, mutta laiskuus vei voiton.

  • cashew-pähkinävoi

Ota marenkinappi ja nosta sen tasaiselle puolelle pieni keko pähkinävoita. Ota toinen marenki, ja paina se varovasti kiinni niin, että täyte hieman leviää. Tuloksena on pullukka marenkipallero, päältä rapea ja sisältä tahmea ja ihana. Pähkinävoi teki macaronille vain hyvää ja makuraatilaiseni eivät olisi lähteneet, ennen kuin marenkilautanen oli täysin tyhjä… Muutaman sentään jättivät Lihansyöjän kritikointia varten.

Yhteen macaroniin kokeilin sokeroimatonta luomu-mansikkahilloa, mutta se oli hieman vetelää pysyäkseen. Mainostan kuitenkin tuota äärettömän täydellistä tuotetta; Clearspringin Organic Fruit Spread, jota saa ainakin Kampin K-kaupasta. Ei liian makeaa, vaan marjaista, mansikkaista ja käsittämättömän hyvää mm. juuston kanssa. Säilyvyys tietysti kehnohko, mutta eipä se säilyisikään. 🙂

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress