Tätä söisin vaikka kilon! Ohje täällä.
22.7.2008
7.7.2008
Muulin muesli
Taas ollaan ihan lainapyörällä liikenteessä, mutta eihän tällaista herkkua voi olla postaamatta. Muulikin tarttui nähkääs viimein mysliasiaan ihan omin kavioineen ja valmisti muuloksen mahallekin sopivampaa rouhetta. Vinkkiä lunttasin Kurpitsamoskan Marilta, joka puolestaan oli Kemikaali-Nooran herkkumyslin jäljillä. Herkkua on, varsinkin näin överi-pähkinäisenä. Mitat ovat täysin summittaisia, sillä eihän mysliä voi viivoittimen kanssa tehdä! Fiilispohjalta.
Muulin muesli
- n. 1 dl kaurahiutaleita
- ehkä 0,75 dl kauraleseitä
- reilu 1 dl tattarihiutaleita
- vajaa desi hasselpähkinöitä
- vajaa desi suolattomia pistaasipähkinöitä
- kourallinen manteleita
- reilusti pellavansiemeniä
- jonkin verran hampunsiemeniä
- ropsaus seesaminsiemeniä
- sopivasti auringonkukansiemeniä
- reilu tl fenkolinsiemeniä
- hiven kokonaisia kauraryynejä
- samanmoinen tattarisuurimoita
- rusinoita
- goji-marjoja
- 0,5 dl öljyä + reilu 1 tl hunajaa
- suolaa
Kuten mitoista ja aineksista huomaa, mysliin voi käyttää aivan mitä mielensä tekee. Itse pidän vahvasti pähkinäisesti, suhteellisen vähäviljaisesta, jossa saa olla sopivasti rusinaa ja gojia sattumina. Fenkolinsiemenissä on aivan tietty makunsa, johon itse olen ihan pöljänä. Tee siis kuten lystäät. Etene silti näin; sekoita kuivat aineet ja minä kyllä sekoitin niihin jo rusinat ja gojitkin, ne on kai tarkoitus lisätä vasta nuketuksen jälkeen. Kuumenna kattilassa öljy ja sulata siihen hunaja. Kaada kuivaseokseen ja sotke.
Levitä uuninpellille ja paista 175 asteessa vartin verran välillä lastalla käännellen. Poista uunissa ja anna jäähtyä, mausta hivenellä suolaa. Purkita (oma myslini on karahvissa kun kaik purkit olen pistänyt kierrättäen) ja nauti ahnaasti haluamassasi seurassa tai ihan silläänsä. Sämpylöihin tämä antaisi myös ylihyvin makua… 😛
Ps. Paras kaupan myslihän on Myllärin paratiisimysli, mutta sitäpä ei maha kestä. Ei tosin ehkä tätäkään, mutta leikitään nyt edes hetki.
24.6.2008
Villit vaahtokarkit ja vauhdikas viikonloppu
Niin, siitä Oulun reissusta! Kääntelehditte varmaan jo kuin nakit koloissanne kun teitä näin kidutan pihtaamalla raporttia. Mutta nyt on vihdoin aika(a) raottaa salamyhkäisyyden verhoa; naiset ja herrat, luvassa rasvaisia paljastuksia ja teknisiä yksityiskohtia! Tai ainakin jotain, aikanaan Soneralla työskennellessäni olisi sanottu, että human intrestiä. En siis niinkään aio keskittyä reissun yleisiin tapahtumiin, vaan niihin erityisiin pikkuasioihin, jotka tekevät Pepasta pippuria, Rosmusta rakastettavan, Satujataresta soul queenin ja Välispiikistä vaarallisen. Ja muulista mukkeliksen, öf cööz.
Oulun emäntä ja isäntä eli Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini ja Pippurimylly, kotoisammin Rosmu ja Pepa, ottivat meidät siis avosylin vastaan halki Suomen porhaltaneen junan huomasta. Heti kävi ilmeiseksi, että aiempien tapaamisten tyyliin kaikki olivat heti toistensa seurassa kuin kotonaan. Siitä kuinka kotonaan kertoo ehkä elävimmin se, että kuljin mm. lähes koko viikonlopun Pepan verkkareissa (omani löyhkäsivät hieltä aamuisten lenkkien johdosta) eikä ollut mitään ongelmaa käyttää suihkuhuoneessa sijainnutta vesiklosettia samaan aikaan kun Rosmu jutteli saunassa. Vai olinko se vain minä, joka niin pikaisesti kotiuduin? O_O
En usko, sillä täten ilmoitettakoon, että Pepa veteli hyvät pätkät Singstaria sopivasti… pehmenneessä tilassa. Rosmu puolestaan paitsi syventyi syntyihin syviin kanssani kertalämmitteisen sauna-autuuden lauteilla, myös oli hilpeääkin hilpeämpi sukkula, joka naureskeli muun muassa vierailleen, jotka lukivat tyytyväisinä läpi mahtavaa kokkikirjallisuusvalikoimaan yömyöhään ja aamulla lehden sijaan. Välispiikin ja Satujataren välillä vallitsee elämää suurempi kemia, joka tosin räiskyy silloin tällöin matkakumppaneiden silmille. Kädenvääntöä kun käytiin Oikeasta Tavasta valmistaa karjalanpaistia sekä inkiväärin sopivuudesta soppaan.
Ja tunnustan, olipa meillä aika tiukka taistelu myös haasteruokaan valituista yrteistä. Loppusuoralla oli soosiin valittujen lisäksi ainakin minttu, oma suosikkini. Taisin vähän hävitä taistelun. Sehän ei kuitenkaan yrtteliästä muulia lannista, toisin kuin aina katoava vesitorni, jota yritin aamuvarhaisella juoksulenkilläni tavoittaa. Juoksin ja juoksin, mutta aina torni oli muualla. Joku oli siirtänyt saarta. Vaan ei se mitään; mule strikes back! Kun vihdoin sunnuntaiaamuna paikansin vesitornin, tein sen vierellä kulkenutta pururataa kiertäneille sauvaseikkailijoille källit. Juoksin nimittäin reilun parin kilometrin radan ensin myötäpäivään, vain havaitakseni, että kaikki muut kiersivät toiseen suuntaan. Vesitornin kohdilla vaihdoin suuntaan ja kipaisin saman rinkulan vastapäivään. Eikä siinä vielä kaikki! Vaihdoin suuntaan vielä kerran, ja olen varma, että herätin mahtavaa hämmennystä oululaisten saarensiirtäjien keskuudessa. Kävin merkkaamassa vesitornin henkisesti pissimällä kävelijöitä silmään. HUH mikä helpotus.
Jottei tämä postaus käänny liikaa itsepaljastuksen puolelle, kerron vielä joitakin nyansseja muista. Välispiikki kävi molempina iltoina ensimmäisenä nukkumaan ja nukkui yksin hurjan viileässä kellarissa. Rosmu ei jaksanut syödä Stokkan salaattia loppuun. Satujatarella oli tutisevin olo sunnuntaina. Pepalla oli teoria työhaastattelukysymyksestä, mitä katsot telkkarista. Rosmu oli alati valoisa ja piti vieraistaan huolta käsittämättömällä kärsivällisyydellä. Välispiikki osoitti kulinaarista mestarillisuutta ja eläytyi kympillä futispeliin ja kokkaukseen. Satujatar oli hurmaava kosmopoliitti Oulun torilla aurinkolaseissaan ja ponchossaan. Pepa kierrätti meitä kaahaten autolla Oulun keskustassa eikä mitään oleellista varmastikaan jäänyt näkemättä. Ainakaan teorissa. Käytännössä rotuaari saattoi olla se yksi vauhtiviiva.
Sitten vielä kokkisodassa Alku et Jälki -tiimillemme langennut jälkiruokaosuus, jonka valmistin Stockmannin sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Kokkisota-aihioksi oli nimetty pähkinät, ja päätin debytoida pekaanipähkinäpiiraan suhteen. Stokkan vaahtokarkkinen ja omenainen ohje oli vastustamaton, ja niin oli lopputuloskin, jossei oteta huomioon lievää kuivahtaneisuutta. Välispiikki kyllä yritti parhaansa käskeä minua pois Singstarin mikrofonin varresta, mutta muulin suurpiirteisyydellä yritin selviytyä kaikesta simultaanisti. (Parhaat arviot sai muuten versioni Kylie Minoguen Lucky-biisistä! Beware, Kylli-täti! Mule tulee :-P)
Villit vaahtokarkit pekaanipähkinäpiiraassa
Taikina
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 100 g voita
- suolaa
- 3 rkl kylmää vettä
Sekoita jauhot, voi ja suola joko käsin tai monitoimikoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Laita kelmuun ja jääkaappiin ainakin tunniksi vetäytymään.
Täyte
- 6 hapanta omenaa
- (ainakin) 1 dl pekaaneita
- 2 rkl maizenaa
- 0,75 dl vaahterasiirappia
- 2 dl vaahtokarkkeja (tuoreita!)
- kanelia ja muskottia
Kuori omenat, poista kodat ja paloittele pieneksi kuutioksi. Leikkele vaahtokarkit vaikka saksilla palasiksi ja lisää omenoiden joukkoon. Murskaa pekaanit ja sysää seokseen. Sekoita siirappi ja maizena keskenään, lisää muihin täyteaineksiin.
Ota taikina kyylskoopista ja eroita siitä kolmannes. Vala suurempi pala taikinaa korkeareunaisen piirasvuoan pohjalle ja laidoille. Kaada täyte pohjalle ja kauli lopputaikina kanneksi piiraalle. Viimeistele reunat (eipoo kyllä ihan pakko) ja viiltele kanteen höyryreikiä. Voitele munalla jos haluat, paista keskitasoa alempana (kiertoilma-)uunissa n. 50 minuuttia 175 asteessa. Tarjoile lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa ja syö loput vaahtikset irtona!
22.6.2008
What the Nut?!
Joskus sitä harhautuu tekemään jonkin intternetin monipuolisista testeistä. Tiedättehän, sellaisen hauskan ja oivaltavan joka paljastaa jotain uutta minusta itsestäni. Ja sehän se on mielenkiintoista, minä. Nyt horjahdin välittömästi Kulinaarimurulan perässä pähkinätestiin ja pistin pikaisesti täytellen.
Tulos: you are a Brazil Nut. Erinomaista! Olen siis varmasti rento ja hilpeä ja eksoottinen ja iloisen kupliva, eurooppalaisen helppo juotava ja hauskasti hullu. Mutta ei. Testinlaatijoiden mielestä brasilianpähkylä eli parapähkinä on pelottava. Lisäksi brassipähkinään on vaikea tutustua, ja ko. jyvä katoaa joukkoon, erityisesti jos läsnä on Suuria Persoonallisuuksia. Oikea parapersoonallisuus. I say. Ette kai tekään kaikkea osta?
14.6.2008
Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
Vähän joudutte niitä hilpeimpiä paljastuksia Oulun reissulta vielä vuottamaan, sillä sellaisia ei voi lörpötellä nopeasti ja harkitsematta. Tämän järkyttävän herkun ohjeen kuitenkin voi pulauttaa ihan näin suitsait sukkelaan. Tällaisia taivaita ei saa piilotella itsellään yhtään kauempaa, kuin on pakko.
Kesäparatiisi (3-4 hlölle)
- 1 litra kotimaisia mansikoita
- kypsä Reilun kaupan banaani
- kourallinen pecan-pähkinöitä
- litra jäätelöä (esim. Kuningatar tai vanilja)
Kyni mansikoista kannat ja pilko viipaleiksi. Pilko vielä banaani ja sekoita mansikoihin. Jätä hetkeksi. Kuumenna paistinpannu ja paista siinä pekaaneita niin, että tummuvat jonkin verran. Kun pähkinät ovat hivenen jäähtyneet, murentele niitä vähän osiin. Pekaanit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ne paahtaa ja lisäksi tuovat paahdettuina aina mieleen pekanpähkinäviinerit. Autenttinen maku 😛
Showtime! Pilko jäätelö sopiviksi kuutioiksi ja annostele ruokailijoille. Kasaa päälle mansikka-banaani-salaattia ja viimeistele pekaaneilla. Avaa suusi ja astu paratiisiin.
Ps. Pekaaneista tulee viinereiden lisäksi vähän mieleen tukaani, josta tulee mieleen se Barbababa, jossa luullakseni Barba-Into toi eksoottisia lintuja… Barbamaahan? Tukaani on kaunis lintu.
22.5.2008
Ihmeen kaunis macaroni
…eli jatkoa metrin pitkälle kokakolalle. Valmistin macaroni-marenkinapit aivan samoin kuin edellisellä kerralla, tosin yritin värjätä vihreällä karamellivärillä hieman hailakoin lopputuloksin 😀 Näköjään värin kanssa ei tarvitse pelata tippapeliä vaan sitä saisi lisätä ihan kunnolla. Opimme tästä.
Välissä macaroneissa oli viime kerran tapaan osassa cashew-pähkinävoita, joka vaan on niin maan hyvää! Vaihteluksi puolissa leivoksista käytin karkeaa maapähkinävoita, johon on lisätty maapähkinän ohella vain suolaa. Ihan pirkuleen hyvä tuote muuten, paras maistamani maapähkinävoi, Punnitse ja säästä -puodin tuliaisia. Kyseessä siis Meridian Natural Crunchy Peanut Butter (ei lisättyä sokeria). Hinta 2,70e/280g. Erinomaisesti sopii makean macaronin väliin, vein tämän satsin kiitokseksi tutulleni ja saavuttivat suurta suosiota. Enkä ihmettele. Ette kai tekään?
18.5.2008
Parapähkinälastut (ja jotain punaista)
[Jotain punaista eli Kampin K-kauppakin myy nykyään punajuurilastuja. Kainiin kuplaisia, kuten huomaatte, eivät valitettavasti silti yhtä hyviä kuin Lontoon vastaavat. Varmaan kuitenkin terveellisempiä. ;-)]
Älkää nyt sitten tulko ovista ja ikkunoista keulimaan, kuinka paljon mainostamani terveellisen ruokavalion oleellisia osia eivät välttämättä ole nämä herkut, sillä kyllä mielenterveyskin tarvitsee osansa. Nämä pähkinälastut sumplailin kasaan kiitokseksi eräälle treenikaverilleni, jonka tarkin kuvaus udellessani lempiherkkuja kuului “pidän kaikista makeista herkuista”. Ei siis johtolangan pätkääkään. Vaan! Ovela muuli on toki aina kuulolla, ja erään viattoman pähkinäkeskustelun tuoksinassa panin merkille, että ko. hlö pitää erityisesti PARAPÄHKINÖISTÄ (joista muuten allekirjoittanut pitää erityisesti myös). Siittä vaan sitten kekua kasaan.
Hyvän pohjaohjeen löysin Finfoodin keittokirjasta, jossa oli ohje pähkinälastuille. Korvasin majoriteetin hasselpähkinärouheesta parapähkyläpalasilla ja tulos on vähintäänkin samperin bueno. Avainasiana kekujen kuumentamisessa on malttaa paistaa ne melkein turhan ruskeiksi, silloin koostumus on jäähdyttyään rapea ja pysyy koossa. Näistä saa helposti myös gluteenittomia korvaamalla vehnäjauhon gluteenittomalla jauhoseoksella.
Parahaat pähkinälastut (n. 30kpl)
- 2 luomumunaa
- 1 dl fariinisokeria
- 50 g voita
- yhteensä n. 160 g pähkinärouhetta eli esimerkiksi 2dl rouhittuja parapähkinöitä ja 1 dl hasselpähkinärouhetta
- 1 rkl luomuvehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi ja siirrä jäähtymään. Sekoita pähkinärouheet, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa toisessa astiassa huoneenlämpöiset kananmunat ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rasva. Kääntele sekaan pähkinäjauhoseos, vältä turhaa sekoittelua. Nosta teelusikalla läntyköitä leivinpaperille, jätä leviämisvaraa. Näille käy kuten ala-asteaikojen kauralastuille, aakeetalaakeeta piisaa. Paista uunin yläosassa n. 6-8 minuuttia, ole tarkkana! Anna jäähtyä rauhassa. Jäähtymisen jälkeen lastuja on vaikea jättää rauhaan hetkeksikään, että aika pikkasen hyviä ovat.
26.4.2008
Whazzaa! Wasabin ja cashew-tahnan parhauskerho
Kekä tykkää wasabista käsi ylös! (Ja kekä on tyhjentänyt cashew-tahnapurkin sisuksiinsa melkein yhdeltä seisomalta aukinaisen jääkaapin edessä *nolo muuli*) Tää kerho nimittäin on kokoontunut Apinakeittiössä jo kolmesti sen jälkeen, kun Juhana Ruohikolta sen ohjeisti. Aevan kunkku idea, jonka sain kaikeksi onneksi luvun jakaa. Kumarramma ja kiitämme kuningas Juhanaa.
Kyseessä on salaatinkastike, joka käy erityisen hyvin kalasalaateille. Itse olen syönyt sitä tähän mennessä (purkki-)makrilli-, lohi- ja katkarapusalaatin seurana ja joka kerta yllätyn, kuinka onnistunut kombo on. Cashew-tahnan sijaan kastikkeeseen käy muuten hyvin myös tahini eli seesam-tahna, sanoisin, että etenkin sen lohen kanssa. Vaikka suosittelen ehdottomasti maistamaan myös cashew-tahnaa. Ja öljyjä voi myös vaihdella sen mukaan, mikä itselle maistuu ja mitä kaapissa on. Ehkä moottoriöljyt jättäisin rauhaan. Tässä perusohje.
Parhauskerhon kevätkokous eli (kala-)salaatin kastike (yhdelle tai kahdelle)
- 1 tl pellavansiemenöljyä tai seesaminsiemenöljyä
- 1 rkl oliiviöljyä
- 0,5-1 rkl sitruunan tai limen mehua
- 6-7 cm pätkä wasabia tuubista
- 1 (reilu) tl cashew-tahnaa tai tahinia
- (1-2 rkl vettä)
Sekoita aineet ja ohenna lopuksi vedellä lisäämällä sitä ihan hiukkasen kerrallaan, hieman juoksevampi kastike leviää helpommin kaikkialle salaattiin. Juhana kertoi laittavansa salaatin päälle lisäksi timjamia, mutta sitä en ole itse vielä muistanut, niin höyryissäni olen ollut kastikkeen mausta. Toivottasti kilahdatte keksintöön yhtä kovin kuin kovakalloinen muulos, kalankulutuskin on kasvussa kiitos kastin.
PS. Huhtikuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä Ketun keittiön uumenissa! Menkää ja.
24.4.2008
Mitä pähkinöille tapahtuu seuraavassa jaksossa?
Kysymys on ehkä syvällisempi kuin vastaukseni, mutta nämä pähkylät paahtuivat Worcestershire-kastikkeen ja sitruunan kera. Käsittämättömän yksinkertaista ja uskomattoman hyvää. Ohjeen bongasin Graemen suorastaan seksikkäästä ruokablogista Blood Sugar, jossa pähkinöitä tarjoiltiin maaliskuussa. Siitä saakka idea on kuumottanut aivoissani odottaen täyttymystään. …vihdoinkin.
Paahdetut pähkinät
- n. 200 g erilaisia pähkinöitä
- Worcestershire-kastiketta
- yhden sitruunan tai limen kuori
- suolaa, pippuria
Kuumenna uuni 160 asteeseen. Raasta sitruksen kuori ja sekoita se pähkinöihin. Roiski päälle sopivasti W-kastiketta, niin, että kastiketta riittää jokaiselle suupalalle. Kaada leivinpaperitetulle pellille ja paahda uunissa 20 minuuttia. Poista pähkinät uunista ja anna jäähtyä. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle, ja paahda pähkinöitä vielä sillä, kunnes väri on sopivan ruskea. (Sitä se tosin on jo uunin jäljiltä, en ole aivan varma, saavutetaanko pannupaistolla mitään lisäetua.) Mausta suolalla ja pippurilla, tarjoile Graemen tapaan paperitötteröstä. Hurmaannu.
13.4.2008
Kankiparsaa manteliparketilla
No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.
Parsavalssi (kahdelle)
- nippu vihreää parsaa
- oliiviöljyä
- 2 rkl manteleita
- 3 rkl kurpitsansiemeniä
- soijakastiketta
Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.
Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.