Tuppaan nyt samaan postaukseen nämä kaikki, vaikka ne eivät varsinaisesti menua muodostakaan. Sietäkää tämä. 🙂
Pääsin eilen vihdoin kokeilemaan kuuluisaa Paolan pastasalaattia, kun piti keksiä jotakin ruokaisaa ja helposti kuljetettavaa. Tosin vähensin pastan määrää sen verran reilusti, etten tiedä voidaanko salaattia enää kutsua pastasalaatiksi, mutta hyvää se kyllä oli. Peston tein itse, sillä purkkipesto on alkanut maistua aika puulta kaikkien niiden nuoruusvuosien jälkeen, jolloin sitä piti ympätä joka ruokaan. Itsetehty pesto on niin jumalaista! Cashew-pähkinäpesto on valikoitunut suosikikseni, tein tämän ohjeeni mukaan noin suurin piirtein.
Paolan säädetty sallaad
- kokonainen grillattu broileri
- 2 tammenlehväsalaattiruukkua
- nippu rucolaa
- vajaa 200 g pastaa
- reilusti pestoa (vähän jäi tuosta satsista vielä kaappiin)
- punasipuli
- kourallinen pinjansiemeniä
- puolikas hunajameloni
- mustapippuria, parmesania
Irroita broilerista lihat ja lykkää kulhoon. Siipaloi sipuli ohueksi joukkoon ja mausta reilusti pestolla. Keitä pasta ja jäähdytä hieman. Omasta hyllystäni löytyi ainoastaan jättipastaa, jonka revin kappaleiksi ennen salaattiin lisäämistä. Revi joukkoon salaatti ja rucola, paahda pinjansiemenet ja kuutioi meloni. Sitten vaan iloisesti sekaisin ja maistelemaan, söin näppärästi oman annokseni ihan siinä maistelupuuhassa. Pitihän tuo pippurin ja peston määrä viilata kohdilleen. Jälleen Paola kohtasi suurta suosiota. Tästä määrästä riitti kuudelle hyvin, yksi parmesanepäluuloinen tosin söi normaalia vähemmän, sanoisin. Terveisiä mörölle! 😉
Omenakorissa tehtiin kesällä herkun kuuloisia Sitruunamansikoita ja niitä viipaloitsin lounasjälkkäriksi tänään. AiVAN ihania! Itse lykkäsin vielä arjen ahdistamana sokerin sijasta nestemäistä makeutusainetta, mutta se ei menoa haitannut, sitruunamehu piti siitä huolen. Tässä vielä ohje.
Sitruunamansikat (kahdelle)
- litra mansikoita
- sitruuna
- makeutusainetta (tai sokeria)
Perkaa mansikat ja viipaloi ne astiaan. Tuikkaa aina kerrosten väliin vähän sokeria tai makeutusainetta. Lopuksi purista sitruunasta mehu mansikoiden päälle ja siirrä astia jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi. Huh miten hyvelii. Polkkis voi varmaan soveltaa tästä tuon appelsiiniversion, luulen. Tulen sitten maistamaan kun kutsutaan.
Vielä maharuoasta. Siihen teille lienee turha tarjoilla ohjeita, niin luotaantyöntävän näköisiä ovat, mutta jaan tämän tiedon kanssanne siinä ajatuksessa, että ehkä joku muu mahavaivainen saa niistä potkua. Vassokuu siis, varokaa silmiänne!
Aluksi höyrytetyt porkkanat ja pensaspavut, jotka popsin kera kookosmaidossa valmistetun sein. Alla salaattipetinä ollut punasalaatti on muuten niin kitkerää, että sitä ei kannata ostaa kuin väriksi salaattiin. Jäi meinaan syömättä pelkiltään salaatin suurpuputtajaltakin.
Äsken pistelin iltapalaksi vuorostaan höyrytettyä parsakaalia ja porkkanaa, jotka sitten soseutin. Proteiininlähteeksi valitsin jälleen soijarouheen, jonka turvotin kasvisliemessä. Ylijääneellä kasvisliemellä notkistin myös parsakaaliporkkanasoseen. Soijarouhe pimpattiin vielä ketsupilla ja sose parmesanlastuilla ennen ruokailua. Rucola reunusti tätä täyspainoista atriaa. Mmmmmmm.
Ja jätin sen kahvin sittenkin. Toinen päivä kahvitta takana, päätä särkee sykleissä. Kokouksessa otin pienen kupin mustaa teetä, auttoi hieman. Aika ankeeta tää, mutta mahan parhaaks mitä vaan! Ainakin hetken. Myös otetut kahdet päikkärit jeesaavat vatsan vointia, vihdoinkin hieman lepoa!
