MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Apinanruokaa pidempään ahmineille Juukelin hyvä banaanikakku on varmasti tuttu, samoin kuin ystävilleni, joista osa välillä toivoo että tekisin sitä taas. Lauantaina sitten taas tein, ja arvelin että, että mikäli maailmassa on vielä epätietoisia tästä suuresta herkusta, jaan ohjeen jälleen!

Huolimatta suhteellisen suuresta vegaanisen ruoan osuudesta ravinnostani, tätä kakkua en vielä veganisoinut, vaikka ehkä sekin onnistuisi. Tällaisenaan se on kuitenkin täydellinen, ja täydellinen sen piti olla ystävääni Lauraa varten <3 Lauran kanssa ollaan alun perin, vuosia sitten, tutustuttu kiitos blogaaamisen, joten apinanruokakakku, nimenomaan BANAANIkakku oli siis very much in order! Laurahan esim. kutsuu mua nimellä Apinakki… Mitä Lauran äiti puolestaan paheksuu sillä olen hänen mielestään niin myötätunteinen ja mukana 😀 Mutta sellasiahan apinakit on 😛

Mutta jos et ole ennen tehnyt banaanikakkua, tee tämä. Superhelppo, takuuvarma nakki.

Juukelin hyvä banaanikakku (kakkua riittää usealle tai yhdelle pitkäksi aikaa)

• 4 Reilun kaupan isoa ja kypsää banaania
• 1,5 dl eli  150g voita
• 2 dl piimää
• 2 luomumunaa
• 4 dl vehnäjauhoa (tai gluteenitonta jauhoseosta)
• 1,75 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl soodaa
• 1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaanit krouvisti, ei soseeksi, lisää joukkoon sulatettu voi, piimä ja munat. Kaada kuivat aineet seokseen ja nostele sekaisin, älä vatkaa. Kaada kakkuvuokaan ja paista 25-35 minuuttia uunista riippuen. Ota jäähtymään.

Kuorrute

• 50 g voita
• 4 rkl kahvia
• 3 rkl tomusokeria
• 3 rkl tummaa kaakaojauhetta

Sulata voi, keitä kahvi, sekoita ainekset niin, että lisäät voin viimeisenä. Kaada kakun päälle, anna levitä ja levittele. Siirrä jääkaappiin koostumaan.

Sopivan hetken tullen kaiva kakku esiin ja DIG IN!!

Johan on työn takana löytää aika ja MUISTAA blogata! Vahingossa taas putosin blogaamattomuuteen, vaikka ensi alkuun ideoida teksteiksi tuli paljon (missä ne ovat nyt?!).

Tammikuu ja vegaanihaaste sujuivat 100%, sen jälkeen arvelin jääväni 99% vegaaniksi, mutta näin ei kyllä käynyt. Psykologinen energia ruokien keksimiseksi kun soija, pavut ja gluteeni ovat vaikeita oli vähissä, ja koska olen vannonut välttäväni ääriajattelua ja lukitsemasta itseäni tarpeettomaan vankilaan, palasin yli yhden prosentin fleksoksi (ehkä se 15/85). Lähinnä olen syönyt jonkin verran luomumunia, pari Bulgarianjogurttia ja jollain ravintolakeikoilla ja kylässä joustanut, tyytyväisenä.

Alpron Go onin voittokulku katkesi, kun päivittäinen runsaahko soijan syönti (ainakin näin kokemusperäisesti n=1) sai ihon reagoimaan. Lisäksi Go on aamupalana tyroksiinin päälle ei välttämättä ollut paras ratkaisu. Palasin aamupuuroon ja syön soijaa välillä ravintolakeikoilla, mm. perjantaina sain Haikossa lounaaksi yhden parhaista vegaaniannoksista ikinä, upeasti maustettua savutofua ja tomaatti-caponata-tyyppistä lisäkettä, kaikki superystävällisesti tarjoiltuna! Myös El Birrificion (hauska miljöö, entinen Kynsilaukka) brunssin vegaaninen portobello-avokado-leipä papujen kanssa oli huippuhyvä, eikä McVegankaan pahaa ollut, vaikka ei nyt suurempia himoja herätellyt.

Kotona syön puuron lisäksi kaikenlaisia ei-kuvauksellisia systeemejä (niin kuin ennenkin), ja tiedän, ettei mun kuvat oo ilo kenenkään silmille mutta blogipostaus ilman kuvia on kuin porsas ilman elämäniloa, surullinen ja väärin, että here goes!

Lidlin hummus on aina hyvää ja pakastepitsa kokeiltu, valmisruoat ei oikein oo kyllä mun juttu.

Ps. Motivaatio välttää eläinten syömistä syntyy esim. tästä: https://www.facebook.com/veikka.valtteri/posts/10155379014138310

(Sori Roots, lainasin teidän slogania otsikossa mutta se on hyvää mainosta!)

Hedelmät kauravaniljakastikkeella oli ja meni, mm mm mmmm.

Lähipäivien vegaaniset ymmärrykseni:

• Kampin yläkerran Torrefazionesta saa herkullista vegaanista avokado-ciabattaa
• Rainbown kaurajuoma (keltainen purtilo) on todella hyvää, bye iKaffe (Rainbow on halvempaakin)!
• Vatsa tuntuu kestävän tetralinssejä keitettynä oikein hyvin <3 Ns. tuplakypsennystä mutta whatever it takes.
• Joulun jälkeisen kevyen flunssan jälkeen oon päässyt taas treenaamaan ja on HURJA NÄLKÄ! Vaatii opetteluvaiheessa vähän energiaa (heh) että saa tarpeeksi energiaa vegaanisesta ruoasta, semminkin kun kasviprodet on haastavia sulamaan 🙂
• Mun vegaanisuudelle ei ole naurettu kertaakaan 😍 Ei edes ivailtu, mikä on ihanaa, sillä ivallinen asenne on kamalinta mitä tiedän, kaikille osapuolille.

Join the crew! Vegaanihaaste, kas tässä.

Mä oon viimeiset muutamat vuodet ollut niin laiska kokki ettei ole tosikaan, jaksan lähinnä keittää (perunoita, riisiä, puuroa), sulattaa uunissa (leipää), paistaa munia ja kuoria hedelmät 😏

Satunnaisen kakun oon jaksanut välillä leipoa, jos on ollut oikein motivoiva syy (juukelin hyvä banaanikakku ja pavlova lähinnä). Mähän oon sellainen, että innostun asioista aina aika sata lasissa, teen niitä intohimoisesti kunnes saavutan pisteen, jossa osaan jo suhteellisen paljon ja se juttu on nähty. Jotkut perusasiat tietysti pysyy, vuodesta toiseen 🙂 Vegaanihaaste on herätellyt uinuvaa kokkauskiinnostusta ja tiistaina parantelin maanantain capoeirasta runneltua kroppaani yllättävästi pastalla. En ole koskaan syönyt aitoa mac’n’cheeseä, mutta ainakin vegaaniversio on ihan okei.

Ohje on Pidempi korsi -blogin ja seurasin sitä aika tarkasti. Keitin gluteenittomat pennet, sekoitin joukkoon ravintohiivaa, kaurakermaa ja mausteita. Santsiannokseen laitoin hieman ketsuppia, kermainen tomaattipasta ei ollut hullumpaa sekään.

Kurkumalattea oon litkinyt syksystä lähtien silloin tällöin, se valmistuu siis Ruohonjuuresta ostetulla Sonnentorin vanilja-kurkumalatte-jauheella, joka sekoitetaan kuumennettuun iKaffeen.

Tänään tein lounaaksi linssikeittoa, jonka vanhasta muistista (Monkeysta löytyvä Erkin linssikeitto) maustan sinapilla. Muuten ihan superperus, linssien lisäksi porkkanaa, perunaa, tomaattisäilykettä ja tietty ropaus sokeria niin kuin aina tomaattiruokiin. Keiton kaveriksi paistoin pari maissitortillaa kookosöljyssä, vanha barbakikka tehdä niistä herkkua!

Että kovin vähitellen rupean ryhtymään tähän vegaaniseen kokkauspuuhaan, mutta näyttäshän tää nyt alustavasti lupaavalta.

Kävipä klassisesti kun koitin päivittää blogia ensi kerran sitten vuoden 2014; draftini katosi! Millä vuosituhannella wordpressiin tulee UNDO, just asking.

[Kuvat reissukuvia kesän Italianmatkalta by Janne 💖]

Nyt pitäisi sitten asetella sanansa yhtä hauskasti, tuskin onnistuu! Lyhyesti siis vain: hengissä edelleen ja kesästä saakka fleksovegaani. Syy: kestämätön Maailmantuska ja kauhu siitä, mitä teemme eläimille, luonnolle ja ihmisille. Nyt teen itse ainakin jotain enemmän.

Suosikkituotteitani:

• Yosa Sport
• Alpro maustamaton Go On (tähän peanut butteria ja hilloa!)
• iKaffe-kauramaito
• Tartex-tahna leivälle
• Kolmen kaverin vegaanijäätelöt (Lawdy lawd 😝)
• Maustamaton tofu
• Sininen Flora
• Lisäksi syön paljon perunaa, kauraa, riisiä, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, leipää, työpaikkalounaalla papuja salaatissa, kasviksia (aika laiskasti tosin), What else?
• Monista ravintoloista saa mahtavaa vegaanista ruokaa, suosikkini on edelleen thai-ruoka
• Wiener nougat on ollut jouluajan peruselintarvikkeeni

Jouluksi tein myös vegaanisen Marianne-kakun, joka maistui kaikille!

Ruoan ohella kuuluu hyvää. Kilpparin vajaatoiminta on lääkityksellä tasapainossa, lämpötilat sitä vähän heittelee ja vaatii säätämistä. Treenaan edelleen paljon (see you at Crossfit Herttoniemi!), tanssin, aloitin capoeiran, valmistuin toimintaterapian maisteriksi, vaihdoin töitä, asun Kampissa. Elämä on ihanaa ja monisyistä, välillä heitellyt kovastikin.

Katsotaan josko apinan saisi heräteltyä henkiin, oli teitä lukemassa tai ei! Kaikille kaikkea hyvää, nyt ja aina ❤️

…tai oikeastaan kotisi tulee Monkeyfoodiin. Meinasin, että muun säällisen sisällön puuttuessa julkaisen Monkeyn lukijoiden kuvia Monkeyn ohjeella kokatuista ruoista. Sarjan aloittaa Arto, joka on viritellyt klassisista muna-banaani-lätyistä kauniita marjaversioita ja pitää uunia parempana letun kypsentämiseen. Optimiastia räiskäleelle on kakku- tai piirasvuoka.

Jos haluat oman kuvasi framille osoittamaan silmiinpistävää Monkeyn kuvien heikkotasoisuutta, lähetä se ystävällisesti osoitteeseeni mur ät iki piste fi. Muuli kiittää. KIITOS.

Ps. Laurahan mm. kysyi viime viikolla otanko epätarkkoja kuvia TAHALLANI vai VAHINGOSSA 😀

Edellisillä vierailuilla Villa Hakusessa Lohjanjärven rannalla tarjolla on ollut aivan tajuttoman hyvää Pirkka-ohjeiden aatelistoa, joka kulkee nimellä Helppo siemennäkkäri. Kaiken lisäksi tuote sopii loistavasti maidottomaan ja gluteenittomaan ateriointiini, ja hardcoreimmat paleoitsijat voivat riemuita jopa sen sisältämästä perunajauhosta eli resistentistä tärkkelyksestä 😉

Näkkäri on enivei niin hyvää, ja helppoa, että sitä syö mielikseen jo pelkistä makusyistä. Boonusta on, että näkkärissä on reilusti siemeniä ja siis ravintoa, plus sen luontainen gluteenittomuus. Megakiitos Lihansyöjän äidille ohjeen bongaamisesta!

Näkkäri (pellillinen)

• 3 luomumunaa
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 90g auringonkukansiemeniä
• 0,5 dl pellavansiemeniä
• 1 dl (puhdas)kaurahiutaleita
• 2 rkl perunajauhoa
• vajaa 1 tl suolaa

Sekoita ainekset ja levitä leivinpaperoidulle uunipellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Paista 175 asteessa 25 minuuttia ja leikkaa paloiksi heti paistamisen jälkeen. Jäähdytä ritilällä.

Hyvää sellaisenaan, överihyvää voin kanssa.

Olen käynyt muutaman kerran läheisessä ravintola Sandrossa, ja paikan ruokavalikoima kerta kaikkiaan vetoaa! Värit, mausteet, monipuolinen kasvisten käyttö, maukkaat makkarat, suunnattoman herkullinen gluteeniton leipä… Eilinen työpäivä alkoikin himoitsemalla Sandron antimia. Paikasta ei kuitenkaan saanut pöytää illaksi ja varsinaista kyläilyä täytyi siis lykätä. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen! Sandrohan on helppo rekonstruoida kotiin.

Koska Sandron poikkeuksellisen hyvä gluteeniton leipä on oleellinen osa ateriaa, leipaisin ensin Napapilvi-Annan Täydellistä gluteenitonta leipää, jota olen saanut kunnian syödä armoitetulla Napapilvellä. Leipä on yksinkertaista valmistaa, kunhan muistaa laittaa tattarisuurimot likoamaan edellisenä iltana.

Annan täydellinen gluteeniton leipä

• 4 dl tattarisuurimoita
• 2 luomumunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl viinietikkaa
• 2,5 dl kaurahiutaleita
• 2 dl riisijauhoa
• 1 tl leivinjauhetta, ruokasoodaa ja guargumia kutakin

Kaada tattarisuurimoista liotusvesi pois, suurimot saavat jäädä kuitenkin hivenen kosteiksi. Sysää Vitamixiin tai muuhun blenderiin ja suraa tampin kanssa muusiksi. Myös sauvavekoitin toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Sekoita toisessa astiassa munat, öljy ja viinietikka hyvin. Lisää seos tattaripuuroon ja kääntele sekaisin.

Sekoita kolmannessa astiassa kuivat aineet ja lisää ne muihin aineisiin. Kaada voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja tasoita pinta. (Huom! Tämä kannattaa. Itse olin suurpiirteinen koska en muuta osaa ja pinta jäi juuri niin möykkyiseksi kuin millaisena meni uuniin – taikina ei siis elä uunissa, you better help it!) Paista n. 200 astessa 40 minuuttia, ota leipä sitten vuoastaan ja paista vielä ylösalaisin kymmenisen minuuttia. Omassa kaasu-uunissa, joka on hiukan miedompi tehoiltaan, leipää piti paistella vielä vähän päälle.

Leivän lisäksi tarjo(ttime)lla oli infamöösiä nakki-saksanpähkinäsalaattia, joka kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan lähi-idän hengessä ruokailevan pöytään! ( <--- huumoria) Nakkisalaatti paikkasi Sandron mahtavan maukkaita makkaroita eikä ehkä ihan yltänyt esikuvansa tasolle, mutta sanoisin kuitenkin, että ERITTÄIN lähelle.

Hummus syntyi myös Vitamixissa (kaksi Go Greenin pakettia luomukikherneitä, oliiviöljyä, yhden sitruunan mehu, kolme valkosipulinkynttä, 4 rkl luomutahinia, suolaa) ja sai ylleen perinteisesti oliiviöljyä ja paprikajauhetta. Sandrossahan hummuskin on jotain aivan fabulöösiä, kuten kurpitsahummusta, joka vie voiton tavan hummuksesta kuusi-nolla.

Kauniita granaattiomenan siemeniä esittivät puoliksi leikatut viikunat, ja porkkanat toivat pöytään karoteenia ja kontrastia. Oliivit ovat markettikamaa, luomukalamataa, ja juusto vuohen gryere. Vaikka minun leipäni ei ihan vetänyt vertoja Annalla syömääni, oli se silti eri makoisaa, varsinkin voin kanssa. Kaikkein parasta se kuitenkin on dipattuna oliiviöljyyn, jossa on hiven suolaa.

Verdict: Sandroa lähellä vain maantieteellisesti (n. 400m), mutta ravitsevaa ja herkullista! Lihansyöjä piti kaikesta.

Ps. Haluan huomattaa, että blogaan ensimmäistä kertaa iPadilla, joten jälki on sen näköistä 😀 Mutta parempi keskinkertainen kuin ei mitään vai miten se nykyajan mantra meni.