MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

8.7.2007

Sahramipilahvi kanalla

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Kana,Nuts! — Meri @ 21.45

Uhkea ja elinvoimainen Nigella oli jälleen muusanani, kun valmistin upouudessa Hackmannin paistokasarissani neitsyterän ruokaa. Paistokasarin hankintaa varten keräsin omin pikku kätösin 15 leimaa Kampin K-kaupassa pahviseen passiin, jotta sain opiskelijan kukkaroa lämmittävän alennuksen ja siten oikeutuksen ostoon. Villi kokemus, tämä leimautuminen. Oletteko kokeilleet? Minä muistan vielä Kukkuramerkit.

pilahvi

Pilahvi (Saffron-Scented Chicken Pilaf, 6-7 hlölle)

  • 500 g kananrintafilettä
  • 200 g kreikkalaista jogurttia (turkkilainenkin käy)
  • sitruuna
  • 0,25 tl kanelia
  • 0,25 g sahramia
  • 1 litra kanalientä
  • 15 g voita
  • (maapähkinä-/saksanpähkinä-)öljyä
  • 500 g basmatiriisiä
  • 3-4 kardemumman palkoa
  • 50 g cashewpähkinöitä
  • 50 g mantelilastuja
  • 25 g pinjansiemeniä
  • 4 rkl pistaasipähkinöitä
  • puntti persiljaa

Leikkaa kanafileet n. sentti kertaa kaksi senttiä paloiksi. Sekoita jogurttiin puolikkaan sitruunan mehu ja kaneli. Laita kanat marinoitumaan jogurttiin noin tunniksi. Laita sahrami kanaliemeen. Itse tein liemen kahdella kanaliemikuutiolla.

Sulata voi paistokasarissa ja lisää öljy. Kaada pannulla basmatiriisi ja sekoittele, kunnes riisi saa hyvän kiillon. Lisää kasariin kanaliemi, kardemumman palot, puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori ja laita kansi. Anna porista miedolla lämmöllä vartin verran niin, että riisi kypsyy ja neste imeytyy siihen.

Paahda cashewpähkinät, mantelilastut ja pinjansiemenet kuumalla ja kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Laita sivuun odottamaan. Varistele kanoista liiat marinadit lävikössä pois ja paista kanat öljyssä sillä pannulla kauniin ruskeiksi.

Lisää kanat ja paahdetut pähkinät kypsään riisiin ja sekoita. Saksi persilja silpuksi ja nostele joukkoon. Murskaa kuoritut pistaasit ja ropsaa koko komeuden ylle. Tarjoile esim. ihanien vegepiffien, maustamattoman jogurtin ja erikoishyvän salaatin kera, kuten itse tein. Ja on niin hooseehyvää! Niin kuin jälkiruokakin.

Vegepiffit

Filed under: Arkiruoka,Vegan,Vege — Meri @ 21.20

Vuosi sitten huhtikuussa ilmestyneessä Maku-lehdessä oli resepti, jonka kuvateksti herätti mielenkiintoni välittömästi, mutta joka päätyi kokeiluun vasta tänään ruokavieraiden iloksi ja ylistykseksi. Kyse on kasvispihveistä, joita kotikokki Johanna luonnehtii lehdessä loistaviksi. Loistavia ne olivatkin, hus vege-ennakkoluulot ja paistoon! Minimodasin näitä vain lisäämällä hieman soijakastiketta. Aterialla ne esiintyivät partaäijän höystäminä muun ruoan lisänä.

vegepiffit

Vegepiffit (6 kpl)

  • 1 pieni sipuli
  • öljyä
  • 1 prk kidneypapuja
  • 1,5 dl raastettua porkkanaa
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 0,25 dl grahamjauhoja
  • 0,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 tl basilikaa
  • 0,5 tl anista
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl mustapippuria
  • 1 rkl soijakastiketta

Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä pannulla. Huuhdo pavut lävikössä ja muusaa esim. perunamuusinuijalla tai sauvasekoittimella. Sauvasekoittimella voi hurauttaa joukkoon vielä raastetun porkkanan (pientä raastetta tiiviit mitalliset). Lisää joukkoon muut aineet ja puristele tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta kuusi pihviä ja paista ne reilussa öljyssä paistinpannulla ruskeiksi molemmin puolin. Nauti piffit hampparimausteiden kera tai sen maustamattoman jogurtin, kaik muukin sallitaan!

(Toim. huom. Tajusin juuri reseptiä kirjoittaessani, että ohjeessä jauhoja oli 0,75 dl eikä suinkaan neljännesdesi. Pienemmällä määrällä onnistuin kuitenkin erinomaisesti eli mitä sitä turhaan piffiä jauholla pilaamaan.)

PS. Äiti, onko ohjeen tarkkuus riittävä? 😉

7.7.2007

Seitsemän kertaa seitsemän

Filed under: Lätinää — Meri @ 11.58

…ja muut habitustani glorifioivat faktat! Kiitos, Sohvi, haasteesta. 🙂 Kuvan on ottanut Vappu viime kesänä. Pidän tästä kuvasta.

meri

1. Isäni esiintyi Speden elokuvassa Noin seitsemän veljestä osana väkijoukkoa ollessaan armeijassa Suomenlinnassa. Tästä johtuen olen katsellut ko. elokuvan lapsena kymmeniä kertoja ja huokaillut nuoren Dannyn kauniin ulkomuodon ja äänen perään. Todellakin. Saisinko aarrekammion avaimen?

2. Olen närppijöiden kruunaamaton kuningatar. Ei ole olemassa niin pientä hapankorpun kappaletta tai karkkia, etten minä siitä napsaisisi puolikasta tai murenaa. Eikä ole niin tiukkaan ruuvattua hillosipulipurkkia tai huolella paketoitua juustoa, etten sitä seikkailisi avaamaan ja omine sormineni repisi makupalaa. Närppiminen rajoittuu yleensä oman kattoni alle. Tapa periytyy äidiltäni, jonka kanssa olemme pidättelemätön ruokien osittajakaksikko ja aiheutamme harmaita hiuksia lähipiirimme miehille.

3. Tulen kovin onnelliseksi, kun ihmiset nauttivat valmistamistani ruoista.

4. Lapsena olin kateellinen isoveljelleni, jolla oli yhdessä asunnossamme oma yläkomero. Vanhojen talojen yläkomerot ovat sellaisia, joihin mahtuu ihminen tai useampia vaivatta ja jotka jatkuvat syvälle. Muistan ikuisesti, kuinka veljeni kertoi, että yläkomerossa on aarteita ja kuinka hän kerran tuli komerosta hampurilaisen kera. Aarteiden aarre!

5. Maailmankuvaani ovat muokanneet merkittävästi mm. sellaiset kirjat kuin Mestaritontun seikkailut, Onneli ja Anneli, Blytonin seikkailusarja, Neiti Etsivät, Veljeni Leijonamieli, Piilomaan pikkuaasi, Hessen Demian, hevostyttökirjat, Katorian kuningas, Anna-kirjat, Marianne Fredrikssonin Simon, Papillon, Merete Mazzarellan ja Leena Landerin teokset, Greenen Miehemme Havannassa, lukemattomat dekkarit ja ehkä miljoona muuta. Rakastan kirjoja.

6. Sielunmaisemani on saari merellä, auringonkimmellys tyrskyissä, lokkien huuto ja kuuma kallio.

7. Kesäisin olen töissä Karjalohjalla leireillä, jossa roolirepertuaariini kuuluvat mm. DJ Veijo, Marco B., Kari Salmelainen sekä tuoreimpana karaokestara, jonka on aina laulettava Mäntsälä mielessäin stand up -tyyliin. Leirit eivät suinkaan ole pelkkää showta, vaan uiminen, tanssiminen, valokuvaus, runoilu, kokkisodat, soittaminen, letunpaisto, seikkailut, punttis, syöminen, lenkit, lukeminen, keskustelut, rentoutus, juhliminen, maakellaridisko, pelaaminen (musiikki-alias ja ligretto!), nauraminen, nautinto ja hikoilu muodostavat majoriteetin ajankulusta.

Haastan Polkkiksen ja Välispiikin. Paljastuksia! 😛

5.7.2007

Filoleipuri

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Leivonta,Optimoidut,Suklaa — Meri @ 11.36

filo6

Tää on niin tätä. Ensin sitä kokkaa jotain ja kuvaa sen, sitten lykkää postausta ja muistaa enää vain etäisesti, miten tuunasi reseptistä entistä paremman. Jotta Monkeyssa olisi kuitenkin jotain elämää ennen viikonloppua, usutan teitä taas filotaikinan käyttöön tällä Maku-lehden reseptillä, joka oli ko. kokkauksen pohjana.

Filotaikinalevyt voi voidella joko voilla, öljyllä tai jopa rasvattomalla maidolla, mutta rasvaton maito käy oikeastaan vain suuriin piirakoihin, joissa taikinalevyjä ei tarvitse siirrellä voitelu jälkeen.

kanatfilossa

Tämä toinen postaamaton on juuri sellainen suurempi piirakka, jonka levyt voitelin maidolla. Ohjenuorana toimi käsittääkseni kreikkalainen piiras spinakopita (spanakopita?), tosin höystettynä broilerinsuikaleilla. Erinomaista, hyvää myös kylmänä seuraavana päivänä. Resepti oli tämänkaltainen. Ajatus lähti aikoinaan tästä.

spinma4
Kolmas filotaikinan käyttö osui Janet is Hungry – blogin Viikuna-tuorejuusto-kolmioihin, joita tosin taasen hieman soveltelin. Toisissa noudatin ohjenuoraa melko orjallisesti, lopputulos muistutti erehdyttävästi jouluista tähtiluumupiirakkaa. Kevennetty versio, ei lainkaan hullumpaa.

filo4

Toinen versio oli kuitenkin parempi. Se sai sisäänsä uunissa paahdettua raparperia sekä tuorejuustoa. Koko reseptin kluu on nähkääs se, että kun filolevyn suihkuttaa öljyllä, sille ripottelee aina myös hieman sokeria sekä murennettuja ruiskeksejä. Oikein käyttökelpoinen idea ja muokattavissa loputtomiin. Raparperiversio toimi paremmin siksi, ettei ollut niin makea, vaan raparperin happamuus tasoitti mukavasti kuoren makean vivahteen.

suklaafilo

Filo- eli phyllo- tai fillo-taikina ei siis jää käyttämättä lainkaan, jos paketilliseen satsaa. Hetki sitten taioin filobanaaneja. Menkää ja inspiroitukaa! (Viimeisessä kuvassa filon sisään käärittyä suklaata, toimii aina.)

2.7.2007

Kolme tavallista, loput vikkelii

Filed under: Herkut,Leivonta — Meri @ 18.38

mutakakku

Kesän yhdet ihanimmista juhlista juhlittiin eilen. Leiri päättyi iltapäivällä ja uusi alkoi tänään, mutta väliin mahtuivat rentouttavat, iloiset, onnelliset ja hurjan hauskat kekkerit! Ruokien lisäksi ohjelmaksi muodostui mm. naruhyppelyä, jossa virkistettiin kehonmuistia noin viidentoista vuoden takaa vikkelillä, ilmiksillä, hetiperään- ja väärästä suunnasta sisään – hypyillä. Karaookke raikasi, kun hieman vinho verdestä päihtynyt juontaja arpoi ja juonsi sisään aina uuden laulajan tai laulajakaksikon. Apinamiehen taustatanssijat tekivät selvää työtä ja Mäntsälä mielessäin -kappaleesta kuultiin todella moderni sovitus. Frisbee halkoi ilmaa muttei onneksi mitään särkyvää, brasilialaisrytmit innoittivat vetkumaan ja illan kääntyessä yöksi nuotio keräsi kaikki läsnäolijat ympärilleen leikkimään “jos X olisi huone, mikä huone hän olisi (jne.)” -leikkiä. Tiesittekö, että erään mielestä Ylimuuli olisi juomana milkshake, luonteena eloisa ja vaatekappaleena uimapuku? (Mainitsematta jätettäköön, että aikakausilehtenä Hymy. WTF?! :-D) Myös limbokisa käytiin illan mittaan, ettei todellakaan turhat pippalot.

ennenjuhlia

Täydellinen mutakaakku

  • 200 g tummaa suklaata (Taloussuklaakin toimi tummemman puutteessa)
  • 200 g voita
  • 3 dl sokeria
  • 1 rkl jauhoja
  • 5 munaa

Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa. Lisää sokeri. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää munat joukkoon voimakkaasti sekoittaen, vatkata ei tarvitse. Lisää jauhot. Kaada paksu seos voideltuun halkaisijaltaan 20cm vuokaan ja paista 200 asteessa 25 minuuttia tai hivenen pidenpään. Älä liian kauan! Kaakun kuuluu jäädä kostean mutaiseksi. Tämä vain paranee lepäiltyään jääkaapissa yön yli. Vadelmia seuraksi 😛 (Jos käytät Taloussuklaata etkä ihan tummaa, voi sokerin määrää vähentää 2,75 desiin.) Reseptin alkulähteelle muuten krediitit, kiitos, Hansus!

mutakaakku2

Kaakku oli mittatilaustyönä tehty syntymäpäiväsankarille, joka toivoi siis suklaista ja vadelmaa. Viimeistä piirtoa myöten se tuhottiin, lopulta irtopohjavuoan pohjan kimpussa oli lauma ihmisiä raapimassa rääppeitä. Seuraavaksi päiväksi ei jäänyt muruakaan. Lisänä oli grillattavien lisäksi Välipalan supermakoisaa hapankaalipiirasta, u u uuu. Ja suosikkisalaattia! Taas vakuutin tsiljoona ihmistä lisää suolapähkinöiden ja raejuuston täydellisestä kimpasta salaatissa.

hapakaalipiiras

Piirakkapohja

  • 100 g voita
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 prkl maitorahkaa (250g)

Nypi rasva ja jauhot yhteen, lisää lopuksi rahka ja sekoita. Jätä jääkaappiin kelmuun noin tunniksi. Painele voidellun vuoan pohjalle ja paista 10 minuuttia 200 asteessa, lisää sitten täytteet ja paista täytteistä riippuen 25-40 minuuttia. Toimiva.

salaatti

« Newer Posts

Powered by WordPress