MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

29.9.2008

Kyllä onnistuu

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Kevyt,laktoositon — Meri @ 19.32

Onko ehkä parasta, että on niin hyviä ruokablogeja joiden kanssa on niin tuttu, että niiden reseptejä uskaltaa pitäjiensä suosituksesta kokeilla ihan kylmiltään tositilanteessa! Tällä kertaa pistelin poskeeni taas Puoli kiloa voita ja kahmin kultaa ja kunniaa raikkaan, kauniin ja hurmaavan hienostuneen hyydykekakun kanssa. Ja kaikki tämä, vaikka huomasin vasta kakun tehtyäni h-hetken ollessa tasan kolmen tunnin päästä, että sen suositeltiin olevan vähintään kolme tuntia ja mielellään yön yli jääkaapissa. Nöy pröblemöy! Oliivin vinkistä pikkuisen pakkasta ja kaik oli hyvin.

madamebutterfly

Tässä ohje, minimaalisin muutoksin, sovella itse makusi mukaiseen sinfoniaan. Huom! Hyytyminen vaatii vähintään kolme tuntia, kiilteineen.

Madame Butterfly (8-10 hengelle)

Pohja

  • 200 g ruis-digestivekeksejä
  • 50 g voita

Pohjusta irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murskaa keksit blenderissä tai käy pieni nuijasota niitä vastaan, sula voi ja sekoita joukkoon. Taputtele tasaiseksi vuoan pohjalle ja siirrä jääkaappiin.

Täyte

  • 2,5 dl vaahtoutuvaa kaura-vaniljakastiketta
  • 500 g maitorahkaa
  • 2 dl mansikkasosetta (tuoreista tai pakkasmarjoista)
  • 2 tl limemehua
  • ainakin 4 rkl vaahterasiirappia
  • vaniljasokeria
  • 5 liivatelehteä
  • 2 rkl limemehua

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota vaniljakastike, sekoita siihen rahka ja mansikkasose. Mausta limellä ja vaahterasiirapilla sekä vaniljasokerilla. Maistele, että makeus on riittävä, itse olisin voinut jälkeenpäin ajatellen lisätä hivenen makeaa. Kaakku maistuu kylmänä ja hyytyneenä hiukan vähemmän makealta kuin tässä vaiheessa.

Lämmitä limemehu. Purista liivatteista vesi ja sulata ne limemehuun. Kaada ohuena nauhana rahkaseokseen koko ajan vatkaten. Ota irtopohjavuoka jääkaapista ja kaada täyte sille, tasoita. Siirrä jääkaappiin tai jos haluat nopeuttaa hyytymistä, aluksi pakkaseen ja sitten jääkaappiin. Valmista kiille.

Kiille (ei pakollinen, kakun voi myös koristella vaikka makeisin, marjoin tai valkosuklaalla)

  • 3 dl mansikkamehua (tai rypäle-omenamehua tai mitä vain, Bränhults voisi olla ihanaa vaikkei niin kirkasta!)
  • 5 liivatelehteä

Sijoita jälleen liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Lämmitä 0,5 dl mansikkamehusta ja purista liivatteet ja sulata ne mehuun. Lisää loppumehuun ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Viilentele seosta edelleen sekoitellen kylmävesihauteessa (eli tiskialtaaseen tulppa ja kylmää vettä, siihen sitten kulho niin, ettei hörppää) niin, että se hieman sakenee. Kaada jääkaapista otetun tortun täytteen päälle ja siirrä jälleen ensin pakkaseen, sitten jääkaappiin. Kiilteen jähmimisessä menee n. tunti.

madamebutterfly2

Jos haluat kiilteen alle esim. marjoja tai karkkia koristeeksi, laita ne ensin täytteen päälle ja kaada kiille varovaisesti niiden ylle. Itse laitoin pakastemansikoita, hassusti jäivät jäävuorenhuipuiksi yli kiillekerroksen, eipä haitannut mitn.

Nyt sitten uottelet sopivan hetken ja sitten otat kakun esiin, pyöräytät veitsellä reunat irti vuoan reunoista ja avaat rinkulan. Kevyt ja kaunis kakku on valmis. Eiku syömään!

26.9.2008

Henkistä hailaiffia

Filed under: Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Leipää,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Sallad — Meri @ 7.22

karjala

[Tuleeko teillekin kuvasta mieleen joulu vai olenko se vain minä?]

Lynkkauksenkin uhalla paljastan, että meillä on muutaman ystäväni kanssa oma gruuppi, joka kantaa otsikon nimeä. Osa meistä tuntee toisensa vain ryhmän kautta, mutta voi pojat, että sattumalta on löytynyt aivan mahtava ihmiskombo! Ajatuksena oli alun perin yrittää nähdä enemmän naispuolisia ystäviä mieltä kohottavissa tunnelmissa, mutta myönnän suhtautuneeni suunnitelmaan hiukan skeptisesti kroonisen ajanpuutteen vuoksi. Vaan ei! Toiveemme on hämmästyttävällä tavalla toteutunut ja tapaamme keskimäärin kerran kuussa, useimmiten ruoan (ja tarvittaessa kuplivan) äärellä. Viimeksi listalla oli sushia ja suklaakahvila.

Viimeisimpään tapaamiseen oli pääsemässä paikalle vain kaksi jäsentä itseni lisäksi ja kutsuin konkkaronkan meille. Halusivat, että leivotan. Ja mikäpä olisi sen mukavampaa… Ruoaksi kokkasin ehdotonta suosikkitofusalaattiamme Marianne Kiskolan kirjasta Tofu, jota kokeilin kylläkin vasta Kurpitsamoskan Marin näytettyä mallia. Nyt salaatti on vakiolistalla ja valmistettu ainakin kuusi kertaa. Tässä siis vielä ohje, tällä on mahdollista hurmata tofun kanssa ennestään vieraita tai ainakin siedätyshoidattaa.

doufua

Nutty doufu (n. neljälle)

  •  2 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 pkt maustamatonta tofua (esim. Super Tahoe 500g)
  • suuri punasipuli
  • 2 ltk kirsikkatomaatteja
  • erilaisia salaatteja, esim. tammenlehvä- ja lollorosso

Salaatinkastike

  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 3 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa, pippuria

Murskaa pähkinät rouheiksi ja laita pannulle paahtumaan. Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi. Lisää fariinisokeri pannulle ja anna sekunti sulaa, sitten tofut. Kääntele seosta, kunnes tofukin on saanut hiukan tuta lämmön. Siirrä sekoitus salaatti kulhoon jäähtymään.

Silppua punasipuli joukkoon ja revi salaatti. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää settiin. Valmista kastike ja lorota kaiken ylle, sekoita, tarkista suola. Tarjoile tai syö suoraan fadista.

Ja mitä siihen leipomiseen tulee, listalla olivat perinteisen karjalanpiiraat, tällä kertaa enempi originaaleina versioina, ilman tonnikalaa ja kinoaa siis. Näin syntyy n. 15 karjalanpiirasta eli juuri sopivasti muutamalle hengelle.

karjala2

Puuro (tätä jää pikkuisen yli)

  • 1 dl vettä
  • 1 dl puuroriisiä
  • 5 dl soijamaitoa
  • suolaa

Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, lisää riisit ja kiehuttele niin, että vesi imeytyy riiseihin. Lisää maito ja hauduttele miedolla porinalla kypsäksi kannen alla, mausta suolalla. Nosta aakealle laakealle lautaselle jäähtymään.

Kuoritaikina (n. 15kpl)

  •  1 dl vettä
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1,5-2 dl ruisjauhoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin sen saa.

Sekoita taikinaksi. Muotoile patukaksi ja jaa 12-15 osaan. Laita palat kannen alle etteivät kuivu. Ota pari kerrallaan ja pyöriä palloiksi, litistä pallot pieniksi kiekoiksi ja laita jälleen talteen kannen alle. Kun kaikki on käsitelty, jauhota pöytä hyvin ja ota pari kiekkoa. Puikuloi palat soikionmallisiksi ohuiksi kuoriksi ja kasaa pinoon, väliin reilusti jauhoja, etteivät jää toisiinsa kiinni, ja päälle jokin suoja etteivät edelleenkään kuiva. Kun kuoret ovat valmiit, ota ne esiin ja sudi pois liiat jauhot. Nosta ruokalusikallinen (noin) riisipuuroa piiraalle ja rypytä piiraiksi.

Nosta piiraat pellille ja paista n. 15 minuuttia, kunnes rapeita. Ota uunista ja voitele seuraavalla seoksella:

  • 0,5 dl sulaa voita
  • 0,5 dl soijamaitoa

Jätä liinan alle pehmenemään. Syö kuten lystäät, voimunan kanssa maistuu aina! Voimunassa siis munavoita suurempi kananmunan osuus. Nomnominom. Pure hailaif.

21.9.2008

Pokka pitää, pimpelipom

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 12.18

Pokanpitämiskilpailut eivät oikein ole leipälajini, alkaa hymyilyttää turhan herkkään. Tai nauraa kätkätyttää, kuten Lihansyöjä voi monesti elokuvissa ja esityksissä lievän nolona rikostoverinani istuneena todistaa. Tuokin tuijotuskisan muoto, jossa otsikkona oleva täysin peelo lause pitää vuorotellen toistaa vakavalla naamalla, on aina päättynyt ennätysnopeaan häviööni. Sitten partiolaisvuosieni en ole antautunut vakavikkoturnajaisiin. Sen sijaan omiin vahvuuslajeihini, kuten nopeuspeleihin (esim. läpsy tai se valoja vilkkuva kone) ja sanapeleihin osallistun kernaasti. Kuka nyt ei päteä haluaisi?

Pokanpitokisat tulivat mieleeni liittyen tähän ruokavalion skappauskauteen, jota ehkä joku muukin viettää seuranamme näin syksyn alussa. Täällähän pontimena ovat painikisat, jotka siintävät lähitulevaisuudessa. Onneksi olen niiiiiin hyvä pakertamaan niukkaenergisiä, runsasproteiinisia ja himoherkullisia atrioita. En ymmärrä miten Lihansyöjä onkaan PÄRJÄNNYT ennen minua. Ilmeisesti kuitenkin on.

Tässä patentti-tofusetti, jonka voi näppärästi valmistella ennen harkkoja ja iskeä niiden jälkeen vain uuniin, sekä roheiinirikas jälkkäripiiras, alunperin a la Hermeliini.

doufu

Doufu

  • sieniä (tässä korvasieniä, kokeiltu myös suppiksilla)
  • sipulia
  • vihanneksia
  • n. 100 g sulatejuustoa (esim. Polar 9% laktoositon)
  • maustamaton tofu
  • soijaa, hunajaa

Paistele sieniä pannulla, kunnes vesi on niistä kaikonnut. Silppua sipuli ja lisää pannulle, samalla pieni loraus öljyä. Kun sipuli on kuullottunut, lisää loput vihannekset ja lämmittele. Kauho joukkoon sulatejuusto ja maista suola. Kaada setti uunivuokaan.

Pilko tofu miniminikuutoiksi ja paista samalla pannulla kuin edellistä settiä, öljyä voi lisätä hiukan tai sitten ei. Mausta reilulla teelusikallisella hunajaa ja reilulla määrällä soijakastiketta, maista. Kaada tofut uunivuokaan ja sekoita. Kun haluat syödä, paistele uunivuoallista n. 200 asteessa sellainen puoli tuntia. Saakutin hyvää.

hermiksenherkku

Mustikkapiiras podaajalle (tai muillekin)

  • 400 g raejuustoa
  • 2 luomumunaa
  • 4 valkuaista (kissalle kuoreet eli koiralle keltuaiset)
  • makeutusainetta
  • kanelia
  • banaani
  • mustikoita
  • (vaniljauutetta)

Uuni 200 astetta/kaasu 5. Suraa raejuusto, munat ja valkuaiset sekaisin taikinaksi, mausta makealla ja kanelilla. Kaada öljyllä luikastettuun piirakkavuokaan. Viipaloi banaani ja levitä palat tasaisesti taikinaan upottaen. Ropsaa päälle mustikat. Uuniin n. 20 minuutiksi tai kunnes suunnilleen hyytynyt, anna jäähtyä. Koostumus on hieman rakeinen (tai jauhoinen, kuten Lihansyöjä sanoi), mutta maku hyvä. Seuraksi voi ottaa esim. vaahterasiirappia, hunajaa tai omenasosetta, mutta meillä meni ihan näin. Taas lähempänä mitalia ja mielikin hyvä. Toimii myös pelkällä banaanilla (reilummin) tai omenoilla.

18.9.2008

Simpöl pleshööszh

Filed under: Alakarppi,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 19.50

Niin on taas otsikot karanneet käsistä vaan eipä se mitään, kun ravitsemus on noin suurin piirtein hallinnassa. Muulin huushollissa vietetään jälleen kerran kiristelyviikkoja, kun Lihansyöjällä on kisat tulossa. Pyrkimys on pysyä ruodussa vielä tavallistakin tiukemmin. Ja sehän on helppoa kun on näin ehtoisa ja erinokkela apinaemäntä! Tällä kertaa kermainen keittiömme asetti esille suklaarahkaa vaapukoiden kanssa, hyvällä menestyksellä. Aika (s)karppii.

pleasure

Vaapukkainen kaakaurahka (kahdelle)

  • 1 prk eli 250 g maitorahkaa
  • n. 1,5 rkl kaakaojauhoa (van Houten tms.)
  • makeutusainetta
  • hiven vaniljauutetta
  • loraus maustamatonta jogurttia
  • paku pakastevadelmia

Ota vadelmat sulamaan huoneenlämpöön ehkä puolitoista tuntia ennen iltapala-aikaa. Samalla voit valmistaa rahkan: sekoita loput aineet ja maistele kuntoon, siirrä kyylskooppiin tekeytymään. Kun olet peuhannut itsesi nälkäiseksi, nouda rahka ja nostele laseihin. Päälle vadelmia ja ehkä hiven makeutusta vielä. Lusikalla napanderiin, ouuuuu souuu hyvällä omallatunnolla. Rahkakippo kelpaa strutsikoiran nuolla. (Sanajärjestys pitää pekkaspäivää.)

14.9.2008

Uunijäätelö jää mieleen (ja syksyn soundtrack)

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,laktoositon,Uunista — Meri @ 18.51

Tämä pläjäys on niin helppo ja kaikkien makuun, että harvaa jälkkäriä on näin palkitseva tehdä. Maistui yhtä hyvin nirsolle isoveljelle, kolmivuotiaalle tulevalle palotytölle, hyvin tietyistä ruoista nauttivalle kollegalleni, enemmän suolaisen perään olevalle Lihansyöjälle, monimutkaisia ruokia kaihtavalle äidilleni, herkkujen ylimmälle ystävälle isälleni, taitavalle kokkisiskolleni, kulinaristiselle strutsikoiralle kuin vaativalle itsellenikin.

uunistaulos

Muistan syöneeni uunijäätelöä kahdesti aiemmin; lapsena Saslikissa Neitsytpolulla ja ehkä vuosi, pari sitten ystävien keskuudessa Pihlan ja Antin valmistamana. Tästä eteenpäin se tullee kuulumaan osaksi sunnuntaisia perhelounaitamme erottamattomana osana, variaatioita onneksi riittää.

Muulin uunijäätelö (tai Hans Välimäen mutta tuskin Hans suuttuu?)

Pohja

  • 2 luomumunaa
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl jauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl (n. 30g) voita

Sulata voi. Uuni 200, kaasu-uuni 4-5. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Sekoita kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, lisää kuivat aineet ja sula voi, sekoita. Kaada pellille ja levitä hieman suorakaiteen malliseksi. Paista n. 10 minuuttia tai kunnes kakkupohja on kullankeltainen. Jätä jäähtymään.

Täyte

  • litra jäätelöä
  • reilu 1 dl marja- tai hedelmäsosetta

Varaa pakkaseen litra hyvää jädeä, esim. vaniljaa ja jääkaappiin n. 1 dl hedelmä- tai marjasosetta. Kun tarjoiluhetki lähestyy, lämmitä uuni 225-250 asteeseen ja valmista marenki.

Marenki

  •  3-4 valkuaista
  • 2,2 dl tomusokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl sitruunamehua

Kaik kulhoon ja sitten vatkaamaan, kunnes seos muodostuu tahmaiseksi ja kiiltäväksi. Nyt on aika koota kaakku. Leikkaa sokerikakkupohjasta pari senttiä joka reunalta jäätelölitraa suurempi suorakaide. Levitä marja- tai hedelmäsose (itsetehty omenasose määrää) pohjalle ja nosta päälle jäätelölitra. Kaavi päälle marenki ja levitä niin, että se peittää koko jäätelön alas kakkupohjaan saakka niin, ettei jäätelölle jää yhtään koloa, josta pääsisi kuuman ilman kanssa kosketuksiin. Uuniin ehkä viideksi minuutiksi jotta marenki saa väriä ja sitten jo syöjien ahnaiden silmien eteen. Pistelkää poskeenne komeus, ennen kuin jäde on ihan sula. Astian voi antaa koiralle nuoltavaksi, ei ole karvakavereidenkaan suut tuohesta.

uunistaulos2

Ja Tantsuporson musahaaste, ennen kuin unohdan. Saa vapaasti nauraa, mutta nämä seuraavat kappaleet edustakoot syksyni soundtrackiä. Nauran kanssanne!

  • Kylie Minogue: Especially for You. Olkoonkin cheesy slovari, minä pidän tästä. Kylien ensimmäinen levy oli myös minun ensimmäiseni, joten aishudbiisoulakit osaan kyllä. Koska Kylien ääniala on sopiva myös itselleni ja käy siksi Singstariin, lämpeän kuvankauniille miniatyyri-aussille edelleen. iPodillani soi Kylien live-levy Sydneyn keikalta, jossa Kylie omistaa tämän kappaleen yleisön joukossa olevalle isälleen. Minä omistan saman kappaleen nyt ja tässä omalle isälleni. Ole hyvä.
  • Volbeat: Rock the Rebel. Popahtavaa räimettä koko levy, valmistaa hyvin treeneihin ja saa elinvoiman kattoon.
  • Jean Sibelius: Finlandia. Ei sille mitään voi, että tämä biisi vaaditaan, jotta elämän pakahduttavat tunteet tulevat tulkituiksi. Parhaimmillaan vaikka juoksulenkillä saavuttaa elämää suuremman kokemuksen, kun askel kulkee ja patarummut pauhaavat. Suomi on hieno. Myös Jussi Björlingin O Helga Natt saa vilunväreet selkään.
  • Flogging Molly: Drunken Lullabies. Hyvin potkii tämäkin platta ja pitää liikkeessä. Tanssimaan! Where’s me Leo.
  • Ratatat: LP/3. Tämäkin koko levy. Uusin löytö ja aivan ykkönen. Fiiliksiä ja jotain ihan muuta. Sopii automatkailuun ja ajatteluun, myös kirjoittamisen taustalle. Kuunnelkaa vaikka.

12.9.2008

Karkkimaan kartta

Filed under: Banaani,Cake&Cookies — Meri @ 16.51

Jotkut ovat saattaneet erehtyä luulemaan, että Iloleipuri-sarja (hyräilkää kanssani!) on lapsille. Ajatusta ruokkivat tuotteiden kuvissa paakaroivat piltit ja vuokien pieni koko. Ajatus on kuitenkin virheellinen; miniatyyri-vuokien sarja on tietysti tarkoitettu jokaiselle kokeilevalle kokille, sillä kaikkihan ymmärtävät, että jos jokaista jännittävää kakkua valmistaa koko satsin, leipomusten ohella myöskään leipuri ei pysy kauaa kompaktina. Omaan kaappiini olen haalinut tällä haavaa jo tinyn torvikakkuvuoan, pikkuruisen piirasvuoan sekä nyt uusimpana söötin siron irtopohjavuoan.

Koska eksperimentaalinen kokkaaminen on Monkeyfoodissa avainsana, näillä vermeillä kelpaa kikkailla. Ohjeiden osittajana olen tottunut säveltelemään reseptejä ja skaalaamaan niistä sopivia. Menneisyydestä muistetaan mm. kahden jättimuffinssin erä.

Uusinta uutta oli PAKKO kokeilla HETI, ja vuoan mukana tuli oikein sopiva ehdotus. Karkkikakku. Itse kaakun kasasin aivan ohjeen mukaan, ja koristelua lähestyin jacksonpollockmaiseen tyyliin. Tuloksena Karkkimaan kartta(pallo). Tuoksu on huumaavan herkullinen ja odottelen täällä Lihansyöjää, jotta saisin veistää itselleni pienen palan ennen uintitreenejä. Tulen sitten raportoimaan, mutta ei kai kukaan voi epäillä, etteikö muhku, joka sisältää paljon kardemummaa, banaania, itsetehtyä omenasosetta ja voita voi olla pahaa.

ilo

ilo2

ilo3

Karkkimaan karttapallo (kakku 15 cm irtopohjavuokaan)

  • 75 g voita
  • 1 luomumuna
  • 0,5 dl sokeria tai hiukan vähemmän
  • 1 dl survottua banaania tai omenasosetta tai niiden yhdistelmää
  • 1,25 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kardemummaa tai inkivääriä (tai yhdistelmää)

Uuni 200, kaasu 4-5. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Sekoita kuivat aineet. Voitele kakkuvuoka ja jauhoja korppujauhoilla, kookoshiutaleilla tai vaikka quinoahiutaleilla, niitä sovelsin itse. Vaahdota muna ja sokeri tukevaksi vaahdoksi. Lisää banaani/omena, voisula ja kuivat aineet. Sekoita. Kaada vuokaan ja paista 15-20 minuuttia, oma uunini tuotti tuloksen 25 minuutissa. Päältä kakku on kalkkilaivan kapteeni, mutta ketäs se haittaa, eihän tässä ruokarasisteja olla.

Koristele esimerkiksi vesi/sitruunamehu-tomusokeriseoksella, nonparelleillä, karkeilla ja pähkinöillä. Itse käytin tomusokeria, mansikkatomusokeria, vihreää elintarvikeväriä ja nonparellejä. Nyt on pakko leikkii synttärii! Ongintaa, punasilmäsiä valokuvia ja kakkukynttilöitä unohtamatta. Ja hei, ehkä tuolileikki?! Aina yhtä kamala.

11.9.2008

Linshsikiish sihisi hississä

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Piiraat — Meri @ 20.26

linssipohja

Minttupippuri elikkäs Peppermint kokeili ihan hetki sitten erinomaisen erikoista ja kiinnostavaa piiraspohjaa. Yllykkeen pohjaan olivat tarjonneet kaupasta löytyneet linssilastut. Itse en ole lastuihin vielä törmännyt (tiedoksi lastuille jos lukevat tämän että etsiskelen niitä), mutta kaivoin kaapista tavan linssit ja tein ihan siitä sitten vaan. Eikä muuten paha! Pohja on maukasta jo taikinavaiheessaan ja pysyy hyvin kasassa. Päälle kannattaa suoltaa riittävän maukkaita tuotteita ja ehkä maustaisin ensi kerralla pohjaakin riipasen enemmän. Mutta täähän on ihan nääs loistokamaa ja mä alan tuntea itseni pian Ransuksi.

Tässä Peppermintin ohje, itse käytin hieman vähemmän linssejä (kaik mitä kaapissa oli) ja ensi kerralla ajattelin valmistaa piiraalle vain pohjan, paistostyyppisesti siis. Että reunat kyllä paistuivat rapeiksi, mutta minun makuuni se pohjakin riittää. Ja hyvin irtosi vuoasta enkä minä mitään voidellut.

linssikiish3

[Hellan valo ei oikein riitä näille penteleille. Noh, rakeinen kuva lisää ruokahalua.]

Linssiquichen perusta (piiraspohja)

  • 3 dl punaisia linssejä tai linssilastuja (kuivana)
  • 1 luomumuna
  • 0,75 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl suolaa
  • (mahd. muita mausteita)

Uuni 200 astetta (kaasu 4-5). Keitä linssit kypsiksi ja suraa sauvalla muiden ainesten kanssa taikinaksi. Taputtele esim. lusikalla piirasvuoan pohjalle ja reunoille, riittävän ohueksi. Esipaista 15 min., sitten täytä ja paista vielä puolisen tuntia, täytteiden mukaan. Tässä yksilössä paistui samalla:

  • porkkanaa
  • punasipulia
  • tuoretta pinaattia
  • tuoreita herkkusieniä
  • Morbieriä
  • kylmäsavuporoa
  • kevyt-soijaruokakermaa
  • munaa
  • pippuria, suolaa

Kelpasi ainakin mulle ja strutsiransulle, saas nähdä onko aamulla kadonnut Lihansyöjän suihin.

8.9.2008

Taste like chickeeen

Filed under: Arkiruoka,laktoositon,Soija,Vegan — Meri @ 5.45

Lauantai 6.9.08: mielettömän kaunista ja hyvää ruokaa, erinomaiset tilat Helsingin kattojen yllä ökyhyvällä paikalla, kauniita ja hyviä ihmisiä, erinomaisen hauska ilta ökyhyvällä pössiksellä. Ruokablogaajamiittiin kannattaa lähteä aina. Suurkiitokset illan emännälle Jennille ja isännälle Nirsolle sekä koko poppoolle, ei mennyt viikonloppu hukkaan.

Reseptisatokin on messevä ja aloitettava on tästä illan juoneen kuuluvasta, jossa siis piti kirjoittaa suosikkiruokalajikkeensa ohje ylös sellaisena kuin sen kuvitteli olevan tehtyä ja sitten kokata se. Kokkasin! Ja meni se sinne päin, onneksi Satujatar paljasti jo Totuuden. Mutta  minun lapussani tuolta lauantaiyöltä siis lukee näin:

Intialainen tofu

  • porkkanaa
  • herne sipuli
  • tofua
  • kookosm.
  • inkivääri
  • v-sippe
  • öljy
  • jeera
  • chili
  • korianteri (tämä lukee todella vinossa)

Paista tofu, v-sippe, ink. –> porkkanat, pavut –> + kookosmaito

Kun eilen aloin miettiä tarkemmin, muistin, että Satujatarella on tapanaan marinoida tofu. Lipesin yöllisen lapun ulkopuolelle ja marinoin öljyllä, viinietikalla, soijalla, hunajalla ja curry-tahnalla. Tofuna oli Hakaniemen tuoreimmasta aasialaisesta kaupasta saatavaa tofua, joka oli erinomainen kokemus! Rakenne pehmeämpi ja “tuoreempi” kuin Tahoen, samanlaista kuin esim. ravintoloiden misokeitoissa.

Ja näin siis tein sanoi lappu mitä tahansa: muutaman tunnin marinoinnin jälkeen paistoin öljyssä valkosipulia, inkivääriä ja jeeraa, lisäsin punasipulia, sitten tofut ja lopulta aasialaiskaupasta satsattua pakastevihannessekoitusta (joskus ei vaan jaksa pilkkoa). Ja chiliä. Lopuksi (kevyt-)kookosmaito ja vettä, huolellinen poristelu pitkän aikaa. Tarjoilu kananmakuista pikanuudelien kera (QUE?!) ja törkeen hyvää. Ei kuitenkaan yhtä auvoisaa kuin lauantaina, mutta onneksi Satujatar postasi on autenttisen versionsa. Ja HUOM! Tätä ruokaa luultiin lauantain myös KANAKSI!

Ja minähän otin tästä kyllä kuvia mutta näköjään olen poistanut ne. Kai sen pitkään valvotun (ainakin kahteentoista) lauantain jossain täytyy näkyä. Heippa.

7.9.2008

Chef Patoun magnifisiöösi torttu

Filed under: Överi,Banaani,Cake&Cookies,Nuts!,Piiraat,Suklaa — Meri @ 18.50

french

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni triathlonisti ja toimintaterapeutti Patrickin. Kuulumisten vaihdon, syväluotaavien keskusteluiden, treenivinkkien ja kisasuunnitelmien jälkeen puhe kääntyi ruoanlaittoon ja eri toten leivontaan. Suuntaan ohjasi hellästi mutta varmasti WTC:n uudehko ranskalainen leipomo, jonka pain de chocolatit ja manteli-croissaintit saivat puoliranskalaisen seuralaiseni antautumaan makumuistojen maailmaan. Itse tartuin tilaisuuteen ja maistoin macaroneja, ostinkin laatikollisen, ja utelin Patricikin parhaita reseptejä.

Kävimme kovaa kiistaa siitä, kummalla on parempi banaanisuklaakakun ohje. Olen omaani niin suuresti mieltynyt, että meni hyvä tovi, ennen kuin muistin, että kyseessä ei varsinaisesti ole banaanisuklaa– niinkään kuin pelkkä banaanikakku. Patoun ranskalaisen keittokirjan ohje sen sijaan kuulosti överisuklaiselta ja glamöröösiltä. Sitä se olikin, kun tänään valmistui somistamaan sunnuntaisen perhelounaamme jälkiruokapöytää. En osaa sanoa, kumpi paakelseista on enemmän mieleeni, sillä oma piimäinen ja kostea kaakkuni on hyvin erilainen kuin tämä kulinaristisen supermaan uhkea herkku. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä jää pysyvälle sijalleen omassakin keittiössäni. Ja olenhan jo triathlonisti melkein itsekin; uintitekniikkakurssi käy jo puoltaan!

french3

Tarte au chocolat, aux bananes et auc noix de Chef Patou (ainakin kahdeksalle)

Pohja

  • 2,5 dl jauhoa
  • 1 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhoa
  • 100 g voita
  • luomumuna

Ota voi ja muna huoneenlämpöön, lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet hyvin ja nypi pehmenneen voin kanssa sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita vielä hyvin. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Paista n. 20 minuuttia.

Täyte

  • 250 g tummaa suklaata
  • 1 rkl vettä
  • 100 g voita
  • 2 keltuaista
  • vajaa 100 g sokeria
  • 5 Reilun kaupan banaania
  • 100 g pähkinöitä (saksan-, pekaani- ja hasselpähkinät ovat erinomaisia valintoja)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja lisää seokseen vesi hieman sakeuttamaan. Sekoita joukkoon paloiteltu voi ja anna sulaa. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sokeri. Alkuperäinen ohje sanoo, että sokeria tulee 100 g, mutta itse hieman maisteltuani päädyin hivenen pienempään annokseen, tee kuten makuaistisi sanoo, tämä riippuu myös suklaasta. (Suklaaksi muuten käy erinomaisesti myös tumma appelsiinisuklaa tai esimerkiksi Lidlissä myytävä tumma suklaa karamellinpaloilla, joka on sellaisenaankin täysin taivaallista.)

Viipaloi banaanit ja murskaa pähkinät ronskisti, ei jauhoksi saakka. Kun piiraspohja on esipaistettu, levitä sille banaaniviipaleet kuten dominopalikat ikään, kauniiseen ympyrämuodostelmaan. Banaania saa olla reilusti. Levitä päälle pähkinämurska ja kaada suklaaseos kruunaamaan ylellinen torttu. Paista vielä 10 minuuttia ja jätä jäähtymään. Koristele pähkinöillä ja banaanilla, tarjoile hyvin jäähtyneenä huolellisesti valikoidulle seuralle.

Merci, Patou. Ölen ökstääsissä.

(Ja jottei Patrickin maine jäisi yhtä kiiltäväksi kuin piiraan suklaakuorrutus vaan se kunnon kokin tapaan hieman tahraantuisi, kerrottakoon, että Patou itse valmistaa tortun valmismuropohjaan. Lavertelen myös, että tuo kollegani on leiponut suklaa-suolapähkinäkakkuun pieniä pääsiäismunia suklaahippuja paikkaamaan ja että hän rakastaa Nutellaa yli kaiken! Kyllä triathlonistit ovat omaa luokkaansa.)

P.S. Anna hali!

5.9.2008

Ja muulos mursi leivän

Filed under: Arkiruoka,Leipää — Meri @ 5.55

leipä2

Leipä on ainakin aloittelevalle leipurille leipomuksista mysteerisin, sillä leipäkoodin murtamiseen vaaditaan muutakin kuin resepti. Sitko, vaivaaminen, riittävä kohotus ja sopiva jauhojen määrä eivät siirry uunipellille yhtä helposti kuin monenkirjavat muffinssit tai lettutaikinainen pannari. Sämpylöitä on onneksi iisimpi paakaroida ja niillähän pääsee ihan leipätunnelmiin! Jotain aivan spesiaalia on kuitenkin kunnon limpussa, pyöreässä ja kuohkeassa Leivässä, josta voi leikata kiinteitä ja maukkaita paloja. Kuten päähenkilö Rosekin Alcottin ihanassa tyttökirjassa Kahdeksan serkusta oppi (Olinko ikuisesti hieman pettynyt pikkunainen, kun Rose ei nainutkaan Charlietaan vaan tylsän, joskin älykkään ja viisaan Macin?!).

Nyt opin minäkin, kun leivoin täysjyväleipää Tuulentuvan ohjeen mukaan. Vihdoin oli leipäni jyväinen ja täyteläinen, upea ja maistuva ilman voita. Leipomisesta on niin kauan aikaa, etten oikein tarkkaan muista, minkälaisia ratkaisuita tein, mutta sen tiedän, että maustoin fenkolilla ja leivoin veteen. Tarkoituksenani oli antaa jotenkin ylimaallisen hyvät ohjeet leipomiseen, mutta edellisen pullapostauksen jälkeen ei ole juuri sanottavaa. Sama virsi, siis, jotenkin näin.

  • kun alussa lisäät hiivan nesteeseen ja hieman jauhoja, jaksa vatkutella sitä hyvä tovi ennen lisäjauhojen lappamista
  • lisää ensin käsitellyimpiä jauhoja joita aiot leivässä käyttää (siis jos leivot täysjyvää/hiivaleipää/spelttiä, lisää ihan aluksi pieni määrä vehnäjauhoa tms.), näistä muodostuu parhaiten se sitko vatkuttelulla
  • jätä taikina melko löysäksi, ennemmin niin, että tarttuu kiinni, kuin että jauhoja menee tolkuttomasti
  • anna kohota ainakin tuplaksi
  • kun vaivaat taikinaa kohoamisen jälkeen, voit lisätä silloin hieman jauhoja kerrallaan, ettei tartu käsiin
  • anna leiväksi leivotun leivän kohota niin kauan, kuin jaksat odotella, siis todella pitkään
  • anna leivän jäähtyä kunnolla, tämä oli parasta kaikkina leipomista seuraavina päivinä, kun maut olivat… tasaantuneet?
  • älä leivo kiireessä
  • …kunhan leivot

leipä

leipä3

Ja ohje siis Tuulentuvan aarreaitasta, tässä vassokuu ja kiitos omasta puolestani. Niin, tein puolikkaan taikinan ja siis vain yhden limpun.

Older Posts »

Powered by WordPress