MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

26.9.2008

Henkistä hailaiffia

karjala

[Tuleeko teillekin kuvasta mieleen joulu vai olenko se vain minä?]

Lynkkauksenkin uhalla paljastan, että meillä on muutaman ystäväni kanssa oma gruuppi, joka kantaa otsikon nimeä. Osa meistä tuntee toisensa vain ryhmän kautta, mutta voi pojat, että sattumalta on löytynyt aivan mahtava ihmiskombo! Ajatuksena oli alun perin yrittää nähdä enemmän naispuolisia ystäviä mieltä kohottavissa tunnelmissa, mutta myönnän suhtautuneeni suunnitelmaan hiukan skeptisesti kroonisen ajanpuutteen vuoksi. Vaan ei! Toiveemme on hämmästyttävällä tavalla toteutunut ja tapaamme keskimäärin kerran kuussa, useimmiten ruoan (ja tarvittaessa kuplivan) äärellä. Viimeksi listalla oli sushia ja suklaakahvila.

Viimeisimpään tapaamiseen oli pääsemässä paikalle vain kaksi jäsentä itseni lisäksi ja kutsuin konkkaronkan meille. Halusivat, että leivotan. Ja mikäpä olisi sen mukavampaa… Ruoaksi kokkasin ehdotonta suosikkitofusalaattiamme Marianne Kiskolan kirjasta Tofu, jota kokeilin kylläkin vasta Kurpitsamoskan Marin näytettyä mallia. Nyt salaatti on vakiolistalla ja valmistettu ainakin kuusi kertaa. Tässä siis vielä ohje, tällä on mahdollista hurmata tofun kanssa ennestään vieraita tai ainakin siedätyshoidattaa.

doufua

Nutty doufu (n. neljälle)

  •  2 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 pkt maustamatonta tofua (esim. Super Tahoe 500g)
  • suuri punasipuli
  • 2 ltk kirsikkatomaatteja
  • erilaisia salaatteja, esim. tammenlehvä- ja lollorosso

Salaatinkastike

  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 3 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa, pippuria

Murskaa pähkinät rouheiksi ja laita pannulle paahtumaan. Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi. Lisää fariinisokeri pannulle ja anna sekunti sulaa, sitten tofut. Kääntele seosta, kunnes tofukin on saanut hiukan tuta lämmön. Siirrä sekoitus salaatti kulhoon jäähtymään.

Silppua punasipuli joukkoon ja revi salaatti. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää settiin. Valmista kastike ja lorota kaiken ylle, sekoita, tarkista suola. Tarjoile tai syö suoraan fadista.

Ja mitä siihen leipomiseen tulee, listalla olivat perinteisen karjalanpiiraat, tällä kertaa enempi originaaleina versioina, ilman tonnikalaa ja kinoaa siis. Näin syntyy n. 15 karjalanpiirasta eli juuri sopivasti muutamalle hengelle.

karjala2

Puuro (tätä jää pikkuisen yli)

  • 1 dl vettä
  • 1 dl puuroriisiä
  • 5 dl soijamaitoa
  • suolaa

Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, lisää riisit ja kiehuttele niin, että vesi imeytyy riiseihin. Lisää maito ja hauduttele miedolla porinalla kypsäksi kannen alla, mausta suolalla. Nosta aakealle laakealle lautaselle jäähtymään.

Kuoritaikina (n. 15kpl)

  •  1 dl vettä
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1,5-2 dl ruisjauhoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin sen saa.

Sekoita taikinaksi. Muotoile patukaksi ja jaa 12-15 osaan. Laita palat kannen alle etteivät kuivu. Ota pari kerrallaan ja pyöriä palloiksi, litistä pallot pieniksi kiekoiksi ja laita jälleen talteen kannen alle. Kun kaikki on käsitelty, jauhota pöytä hyvin ja ota pari kiekkoa. Puikuloi palat soikionmallisiksi ohuiksi kuoriksi ja kasaa pinoon, väliin reilusti jauhoja, etteivät jää toisiinsa kiinni, ja päälle jokin suoja etteivät edelleenkään kuiva. Kun kuoret ovat valmiit, ota ne esiin ja sudi pois liiat jauhot. Nosta ruokalusikallinen (noin) riisipuuroa piiraalle ja rypytä piiraiksi.

Nosta piiraat pellille ja paista n. 15 minuuttia, kunnes rapeita. Ota uunista ja voitele seuraavalla seoksella:

  • 0,5 dl sulaa voita
  • 0,5 dl soijamaitoa

Jätä liinan alle pehmenemään. Syö kuten lystäät, voimunan kanssa maistuu aina! Voimunassa siis munavoita suurempi kananmunan osuus. Nomnominom. Pure hailaif.

5.9.2008

Ja muulos mursi leivän

Filed under: Arkiruoka,Leipää — Meri @ 5.55

leipä2

Leipä on ainakin aloittelevalle leipurille leipomuksista mysteerisin, sillä leipäkoodin murtamiseen vaaditaan muutakin kuin resepti. Sitko, vaivaaminen, riittävä kohotus ja sopiva jauhojen määrä eivät siirry uunipellille yhtä helposti kuin monenkirjavat muffinssit tai lettutaikinainen pannari. Sämpylöitä on onneksi iisimpi paakaroida ja niillähän pääsee ihan leipätunnelmiin! Jotain aivan spesiaalia on kuitenkin kunnon limpussa, pyöreässä ja kuohkeassa Leivässä, josta voi leikata kiinteitä ja maukkaita paloja. Kuten päähenkilö Rosekin Alcottin ihanassa tyttökirjassa Kahdeksan serkusta oppi (Olinko ikuisesti hieman pettynyt pikkunainen, kun Rose ei nainutkaan Charlietaan vaan tylsän, joskin älykkään ja viisaan Macin?!).

Nyt opin minäkin, kun leivoin täysjyväleipää Tuulentuvan ohjeen mukaan. Vihdoin oli leipäni jyväinen ja täyteläinen, upea ja maistuva ilman voita. Leipomisesta on niin kauan aikaa, etten oikein tarkkaan muista, minkälaisia ratkaisuita tein, mutta sen tiedän, että maustoin fenkolilla ja leivoin veteen. Tarkoituksenani oli antaa jotenkin ylimaallisen hyvät ohjeet leipomiseen, mutta edellisen pullapostauksen jälkeen ei ole juuri sanottavaa. Sama virsi, siis, jotenkin näin.

  • kun alussa lisäät hiivan nesteeseen ja hieman jauhoja, jaksa vatkutella sitä hyvä tovi ennen lisäjauhojen lappamista
  • lisää ensin käsitellyimpiä jauhoja joita aiot leivässä käyttää (siis jos leivot täysjyvää/hiivaleipää/spelttiä, lisää ihan aluksi pieni määrä vehnäjauhoa tms.), näistä muodostuu parhaiten se sitko vatkuttelulla
  • jätä taikina melko löysäksi, ennemmin niin, että tarttuu kiinni, kuin että jauhoja menee tolkuttomasti
  • anna kohota ainakin tuplaksi
  • kun vaivaat taikinaa kohoamisen jälkeen, voit lisätä silloin hieman jauhoja kerrallaan, ettei tartu käsiin
  • anna leiväksi leivotun leivän kohota niin kauan, kuin jaksat odotella, siis todella pitkään
  • anna leivän jäähtyä kunnolla, tämä oli parasta kaikkina leipomista seuraavina päivinä, kun maut olivat… tasaantuneet?
  • älä leivo kiireessä
  • …kunhan leivot

leipä

leipä3

Ja ohje siis Tuulentuvan aarreaitasta, tässä vassokuu ja kiitos omasta puolestani. Niin, tein puolikkaan taikinan ja siis vain yhden limpun.

30.6.2008

Pekonilla on asiaa

Filed under: Leipää,Leivonta,Lihaa — Meri @ 20.03

Kiitos Lihansyöjän, tällainen paatunut kasvissyöjäkin on päässyt sisään pekonin sielunmaailmaan ja suunnittelee myöhemmälle kesäksi siis muun muassa parsamunkkien inspiroimien pekonimunkkien valmistamista (syöjiksi ilmoittautuneiden lista on jo pitkä ja seikkaperäinen). Bacon alias peikoni on hottia laajemminkin kuin vain oman Pekoninsyöjäni piireissä. Jopa blogosfäärinlaajuisessa kuukauden ruokahaasteessa tunnetaan ns. pekoni-ilmiö. Ilmiön seurauksena tätä aristokraattista rasvatuotetta ensimmäisenä käyttämään ehtinyt osallistuja voittaa sen kuukauden haasteen. Pekonipiiri pyörii.

Mutta pekonihan on niin paljon enemmän kuin vain aamiaismunien naamioima ateria! Jim Gaffigan, armoitettu seisova koomikko, sanoo sen niin kauniisti: oodi pekonille. Ja todistaa sen minkä ruokahaastekin; pekonikortin pelaaminen kannattaa.

Valitettavasti en ehtinyt nappaamaan pekonista kuvaa kun se oli tässä keittiössämme aivan vasta vierailemassa, niin pikaisesti se kutsuttiin sisään nälkäisiin vatsalaukkuihin (eijei, älkää luulkokaa! VatsalaukkUUN.). Jotain sen sijaan voin tarjota myös lihanystäville. Koska Hampurilaisensyöjäni pakenee nauttimaan aivan muiden keittiöiden antimia useammaksi viikoksi, pyynnöstään Monkeyburger avasi ovensa yhdeksi illaksi. Tonight only.

purkeri

Burgerin pihvit muokkasin perinteisesti naudanjauhelihasta, sipulikeittoaineksesta, munasta ja maitorahkasta (kermaviili kun ei ole jääkaappini perusaines). Sämpylöitä leivoin kaasu-uunini hellässä huomassa Limepippurin ohjeen mukaan oikein hyvin lopputuloksin. Kaasu-uunissahan ei siis muuten mätä mikään muu kuin leivontatuotteiden kalpeus. Lisäksi pullien väliin sujahti jäävuorisalaattia, tomaattia ja cheddaria, Heinzia unohtamatta. Seurana Simpsonit ja Le Lanttua. Purkeri (olkoonkin pekoniton) sai Purkerinsyöjältä arvosanan A+.

bun

Kaasu-uunissa kokeilin muuten viime viikolla myös pienen erän pikapullia, ohje Pakkopullan Anjan vähennetyin jauhoin, lisätyin rasvoin. Oikein hyviä manteliaromilla maustettuina, mutta aikamoisia kalkkilaivan kapteeneita. Onneksi sain viikonloppuna leipoa mökillä oikein sähköuunilla korvasämpylöitä ja -puusteja. Korvasämpyläthän on sitten ihan äärettömän maukkaita, aina vielä parempia kuin muistin!

quickie

[Kalkkilaivan quickie.]

27.5.2008

Hilsen fra pakkasukko

Filed under: Arkiruoka,Kala,laktoositon,Leipää — Meri @ 21.05

Terveisiä jääkaapin alakerrasta! Kun meikäläisellä on täällä meneillään ihan omat ja yksityiset pakkasen tyhjennystalkoot tulevan muuton vuoksi, lautaselle päätyy monenmoista puolipakosta. Minulla on pakastimessa mm. jonkin verran leipää, sillä syön sitä vain palan kerrallaan ja aniharvoin. Lähinnä sieltä löytyy ruis-Realia, joka on leivistä jumalaisin, sekä Kaura 100 -paketti, jota olen kokeillut mahani kanssa. Nyt poimin ennen treenejä sulamaan viipaleen Realia sekä reilun kourallisen katkarapuja. Ja niistähän syntyi Danske Bankillekin kelpaava smörrebröd! Tällä ohjeella lähden seuraavan kerran Köpikseen edustamaan (itseäni).

realgood

[Kuva on kamala, mutta ainakin siinä näkyy ihana ilta-aurinko. <3]

Smörre with a Twist

  • pala Realia
  • kurkkua
  • 1 tl cashew-tahnaa
  • pätkä wasabia
  • katkarapuja
  • suolaa, sitruunaa/limeä
  • garia (sushi-inkivääriä)

Sekoita cashew-tahna ja wasabi, notkista minitilkalla vettä. Voitele sillä Real, jonka voit halutessasi paahtaa. Viipaloi päälle kurkkua ja ripota niille suolaa. Nosta katkat keoksi leivälle ja purista päälle sitruunaa (sicilia käy vallan mainiosti). Asettele päälle garia, voit vaikka suikaloida sen syömisen helpottamiseksi, niin tein itsekin kuvanoton jälkeen. Eikä se oikein garnishina toiminutkaan 😀 Vaan leipä, se oli real good.

Jaa hei, äänestys on alkanut!

17.4.2008

Risto saa leipää (vaikka Ristolla on keliakia)

Filed under: Gluteeniton,Leipää,Leivonta — Meri @ 22.07

Sain pitkästä aikaa taas tilaushommia ja sehän se on aina nautinto kehitellä ja breinstormailla. Sitä paitsi, siitä saa usein syyn leipoa, kun leipomukset lähtevät joka tapauksessa maailmalle. Ja leipominenhan on terapiaa… Aromaterapiaa. Koko koti tuoksui nytkin vuorokauden aivan mahtavalta! Parempaa kuin wunderbaum.

Tilauksen reunaehtona oli tällä kertaa yhden ruokailijan keliakia sekä se, että tuotos pitäisi voida tehdä valmiiksi edellisenä päivänä. Tilanteen luonteesta johtuen rajasin kokeillen vaihtoehdot kahteen; joko makea tarjoilu eli mutakakku, joka on helposti jauhoton, tai vaihtoehtoisesti gluteeniton saaristolaisleipä, joka ohjeen löydyttyä alkoi houkutella pahemmin ja pahemmin vaivauspuuhiin. Esitin ehdotukset ja saaristo sai vihreää valoa.

saaristo

Ohjeen jäi haaviin Keliakialiiton jouluresepteistä ja noudatin sitä kerrankin hyvin orjallisesti. Määrästä tulee kaksi kunnollisen kokoista vuokaleipää, mikä on sinänsä onnellista, että jotenkin onnistuin mokaamaan toisen leivistä kumoamisvaiheessa. Ilmeisesti vuoan huono voitelu (laiskotti) teki sen, että leipä ei meinannu irrota ja lopulta lähti palasina, gluteeniton käntty kun ei pysy kasassa ihan tavan leivän malliin. Vaan eipä huolta! Toinen limppu irtosi nätisti ja alistui viipaleiksi. Huh. Nämä tosin olivat vasta koeversiot, lähtevät maistettaviksi ja sitten tsägällä tuotantoon. Mä oon niin tehdas! Paitsi ekologisempi. Enkä niin harmaa.

Leivän koostumus on mehevämpi ja muruisampi kuin tavallisen saaristolaisleivän, mutta maku on yllättävän saaristolainen. Sitä paitsi – erittäin hyvä. Olen murtanut leivästä palan kerrallaan kitaani aluksi voin, sitten cashewtahnan ja lopulta ihan ilman mitään. Epäkuiva eli hyvästi humidi liNppu käy herkusta ihan sellaisenaan. Lihansyöjä pääsi jo osingoille ja söi omat viipaleensa voilla, vannoutunut voipallo kun on, ja diggaili. Diggaile siekii! Täsä ohje.

siikasaaristo3

Saaristolaisleipä (2 vuokaleipää)

  • 5 dl piimää
  • 50 g hiivaa (paketti)
  •  1 rkl suolaa
  • 1 dl siirappia
  • 3 keskikokoista perunaa
  • 1 dl kauralesettä
  • 1 dl pellavansiemenrouhetta
  • 3 dl tattarijauhoa
  • 1 dl gluteenitonta jauhoseos (kuten Jytte)
  • 50 g voita (+ vuokien voiteluun ekstraa)
  • (0,5 dl vettä + 0,5 dl siirappia leipien voiteluun)

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Voitele kaksi leipävuokaa, itse käytin 3 litran foliovuokia. Voitele hyvin, jookostakookosta. Raasta perunat raastimen hienommalla osalla. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja lisää siihen siirappi ja suola. Murustele hiiva kulhoon ja kaada lämmin piimä päälle, sekoita hyvin. Lisää taikinaan raastettu peruna, ja sitten leseet, rouhe ja jauhot. Lisää pehmennyt voi ja sekoita.

Täytä leipävuoat, joiden olisi hyvä täyttyä vajaaseen puoleen väliin. Omani täyttyivät ehkä nipin napin kolmanneksen ja ajattelin, että pieniksi jäivät, mutta ei. Jätä lämpimään paikkaan kohoamaan liinan alle n. 50 minuutiksi ja laita uuni lämpeämään 175 asteeseen niin, että se on valmis kun taikinat ovat kohonneet. Iske uuniin keskikorkeudelle vierekkäin ja paistele 50 min. Kumoa varoen, ehkä on hyvä odottaa hetki että vetäytyvät. Voitele valmiit leivät vesi-siirappiseoksella ja jätä jäähtymään peittämättä. Anna jäähtyä ihan kunnolla ennen kuin korkkaat, mutta sitten voitkin valmistautua varsinaiseen fiEStaan! Päälle käy voin ohella mm. graavisiika tai -lohi, kuten kunnon saaristolaisleivän ainakin.

10.4.2008

Paleoihmisen panaanileipä

Filed under: Banaani,Gluteeniton,laktoositon,Leipää,Leivonta,paleo — Meri @ 17.03

paleoherkku

Apina meni jälleen ihan banaaneiksi kun uunissa paistui paleoliittistä banaanileipää! Paleoliittinen ruokavaliohan viittaa sinne aikaan ennen nakkisotia eli paleoliittisen kauden ihmisen ruokavalioon. Tällä perusteella paleo-ruokavalio määritellään yleensä  sisältämään vähärasvaista lihaa, lintua, kalaa, pähkinöitä, siemeniä, kasviksia, hedelmiä, marjoja, munia ja öljyjä. Viljatuotteita paleo ei syö eikä yleensä maitotuotteikaan. Maitotuotteilla lisätty paleodieetti kulkeekin tällä hetkellä nimellä neo-paleo-ruokavalio, joka on lähinnä sitä, mitä itse noudatan.

Paleo-ruoilla hiilihydraattien saanti jää automaattisesti melko kohtuulliseksi, joten sillä on yhtymäkohtia alakarpin eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kanssa. Ainakin oman oloni se pitää virkeänä, siitä huolimatta, että rikastan neo-paleotani tuore- ja kaurapuurolla. Ylipäänsä en ole puristi, vaikka mahani niin soisikin. Tämän paleoreseptin bongasin verkosta Nikkin blogista ja valmistin ihan (melkein) ohjeen mukaan. Pikkuisen viilailin makeutusta eli käytin hunajan sijaan agave-siirappia, jolla on alhainen glykeeminen indeksi. Vähensin myös makeutuksen määrää. Ja juuri äsken huomasin, että agave-siirappia saa nyt ainakin asematunnelin S-marketista, hurra!

paleoleipä

Paleoliittinen panaanileipä

  • 3 munaa
  • runsas 1 rkl agave-siirappia (tai 0,6 dl hunajaa, siirappiakin voi laittaa enemmän jos pitää makeasta)
  • 0,6 dl oliiviöljyä
  • 1 reilu Reilun kaupan banaani (tai kaksi pientä), kypsä
  • 1 tl vaniljauutetta
  • 3,6 dl mantelijauhoa
  • (hiven suolaa)

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka leivinpaperilla. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Sekoita keltuaisiin siirappi/hunaja ja vatkaa, kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. Lisää öljy, haarukalla tuusaksi muusattu banaani, vaniljauute ja mantelijauhot. Sekoita hyvin.

Vatkaa toisessa kulhossa odottelevat valkuaiset vaahdoksi niin, että muodostuu pehmeitä laineita, usemman minuutin ajan. Nostele valkuaisvaahto taikinaan sekaisin ja kaada seos vuokaan. Paista uunissa keskitasolla n. 25 minuuttia ja kokeile kypsyyttä veitsellä. Oma uunini paisteli leipää varmaan lähes 10 minuuttia pidempään, ennen kuin keskelle isketty veitsi oli puhdas ja kertoi kypsyydestä. Anna leivän jäähtyä rauhassa ja kumoa.

Nauti jäähtyneenä voin kanssa tai sitten oikein vahvan juuston, erityisherkkupalani sisälsi vielä juuston lisäksi ihanaa kirsikkahilloa. Kuola valuu kun muistelenkin. Seuraavana päivänä tämä oli ehkä parhaimmillaan, koostumus on tosiaan ihan kasassapysyvän leipämäinen ja kuohkeakin, maku mantelinen. Suolaa lisäisin hivenen, ja lisäänkin, kun teen uudestaan. Koko leipä on nimittäin jo kadonnut 😛

29.2.2008

Lovena lehtileipään

Filed under: Alakarppi,Lätinää,Leipää — Meri @ 15.55

Ette arvaa kuinka pelästyin tuossa taannoin, kun en löytänyt tutusta kaupan hyllystä Kavlin mahtavaa lehtileipää, tuota ohutta ja rapeaa täysjyvärukiista herkkupalaa. Yritin etsiä sitä muualtakin, mutta laihoin tuloksin. PANIK.

Lähestyin siis Kavlia välittömästi s-postiviestillä (alkaa tulla tavaksi) ja huojennuksekseni vastaus saapui pian; lehtileipää saa edelleen Suomesta, SOK vain on poistanut sen valikoimastaan. Sitä siis saa jatkossakin Keskon ja Tukon liikkeistä eli K- ja City-Marketeista, Stokkalta, Valtsuista ja Euromarketeista. HUH. Nimittäin sen lisäksi, että olen leivän makuun ja rapeuteen lovena, siitä pitäminen yhdistää myös minua ja edesmennyttä city-mummiani. Olisi ollut kurjaa menettää tämä jo ennestään heiveröisen ruokaketjun linkki. <3

Valkosipuli-lehtileipää ei muuten valmisteta enää Pohjoismaissa siitä syystä, että muut pohjoismaalaiset eivät siitä piittaa. Suomalaiset kuulema popsisivat sitä mielellään. Jaa se vielä, lehtileivästä, että siinähän on myös minimaalinen määrä hiilaria, jos nyt ketään kiinnostaa. 🙂

17.2.2008

Ylihyvää ja eri terveellistä (piitsikuntoon vaikka vahingossa)

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

raikku

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

rahka

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉

26.12.2007

Voittamaton

Filed under: Överi,Cake&Cookies,Kala,Leipää,Maidoton — Meri @ 9.46

voittamaton

Hyvillä unilla voimat palautuivat huomattavissa määrin ja olen valmis ottamaan riskin uudestaan. Tässä siis lupaamani voileipäkakun ohje. Kyseessä on äitini bravuuri, joka on samalla ainoa voileipäkakku, josta pidän. Ja suunnattomasti pidänkin! Valmistujaisversio oli tehty voita lukuunottamatta maidottomaksi, mutta tässä alkuperäinen ohje. Mainitsen myös mahdolliset korvikkeet, joilla syntyy aivan yhtä pettämätön pläjäys.

Voittamaton voileipäkakku

Pohja

  • 400 g limppua tai Realia (Äidin huom: “itse olen pannut enemmän leipää, jopa 700 g)
  • 0,5 dl maitoa tai kasvislientä
  • 75 g voita

Hienonna leipä ja sekoita siihen sulatettu voi ja neste. Jätä odottelemaan.

Täyte

  • 6 liivatelehteä
  • 250 g tuorejuustoa, esim. piparjuuri- (tai soijayrttilevitettä)
  • 2 dl kevytranskankermaa (tai soijajogurttia)
  • 350 g kalkkunaleikettä/saunapalvia/savukalaa
  • 1,5 dl hillosipuleita
  • 1 dl basilikaa
  • 0,5 dl ruohosipulia
  • (1 tl pippuria)
  • (0,5 tl suolaa)
  • (0,25 tl valkopippuria)
  • 0,5 dl hillosipulien lientä
  • 2 dl kuohukermaa (tai kauravispiä tai 2,5 dl Flora vispiä)
  • 1 punainen paprika
  • 3 dl maustekurkkua

Koristeluun

  • tuoreita yrttejä

Vuoraa kolmen litran irtopohjavuoka (halkaisija n. 24 cm) tuorekelmulla. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan kymmeneksi minuutiksi ja kuutioi sillä välin paprika, hillosipulit ja maustekurkku. Silppua kalkkunaleike, basilika ja ruohosipuli. Kannattaa melkein käyttää monitoimikonetta tms., sillä voileipäkakussa mahdollisimman hienorakenteinen täyte maustaa seoksen tasaisesti ja palat leikkautuvat helposti.

Sekoita pehmenneeseen tuorejuustoon ranskankerma, kalkkuna, hillosipulit ja mausteet (Äiti ei yleensä lisäile suluissa olevia, mutta tee kuten haluat). Purista nyt liivatteista liika vesi ja liuota ne kiehuvan kuumaan hillosipuliliemeen. Lisää liemi sen vähän jäähdyttyä täytteeseen ohuena nauhana. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon.

Aloita kakun kokoaminen painelemalla 3/4 leipäseoksesta vuoan pohjalle. Levitä pohjalle puolet täytteestä ja täytteelle puolestaan paprikakuutiot. Ota jäljelle jääneestä leipäseoksesta kolmannes ja levitä se. Sitten voit lisätä toisen puolen täytteestä, jonka ylle voit levitellä kurkkukuutiot ja lopulta loppuleivän. Peitä kakku ja siirrä viileään jähmettymään neljäksi tunniksi tai yön yli.

voileipäkakku

Tämä kekkuli ei petä koskaan eikä minkäänlaisilla variaatioilla. Valmistujaisten kaksi kakkua menivät kehujen saattelemina viimeiseen murenaan saakka, jonka söin minä, yöllä, kun kaikki vieraat olivat lopulta lähteneet. Päivän paras hetki.

18.12.2007

Leikkivä keittiö leipoo

Filed under: haasteet,Leipää,Leivonta,Maidoton — Meri @ 17.52

piparkakkuleipä2

Piparkakkuleipä kuulostaa vähän samalta kuin hiekkakakku, hassulta ja melkein herkulliselta, silti epätodelliselta. Aika lapsekkaalta, ainakin. Varmaan juuri siksi alitajuntani idean kehittelikin. Et leikitääks keittiöö! Tää olis Leipuri Hiiva ja leipois leipää et aikuiset olis tyytyväisii mut sit se leipä maistuis ihan piparilta ku tää lapsi tykkäis siitä enemmän.Tää olis löytäny verkosta tällasen Myllyn parhaan ohjeen ja tän isoveli olis hakenu tälle sen kaljan ja sit tää pistäs aika paljon omiaan ku tää olis sellanen loiva tai joku.

piparkakkuleipä3

Pikkumuulin piparkakkuleipä

  • 3 dl jouluolutta
  • 1 dl omenasosetta (sokeroimaton, löysähkö)
  • 1 dl mämmimaltaita
  • 25 g tuoretta hiivaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,75 dl tummaa siirappia
  • 0,5 rkl fenkolinsiemeniä
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl neilikkaa
  • 0,75 tl inkivääriä
  • 0,5 tl pomeranssinkuorta
  • 2 dl ruisjauhoja
  • 2 dl hiivaleipäjauhoja
  • 2 dl vehnäjauhoja

Voitele vaikka öljyllä kevyesti yksi pitkulainen leipävuoka tai muffinssivuoka (12 kpl). Jos käytät silikonista vuokaa, voitelun voi unohtaa. Lämmitä olut kiehuvaksi ja lisää siihen mämmimaltaat sekä omenasose. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja murusta sitten joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi ja mausteet ja alusta jauhot joukkoon vähitellen. Peittele taikina liinalla ja anna kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi.

Uunin voi nyt käynnistää. Jos teet vuokaleipää, säädä asteita 175, sämpylät syntyvät muffinssimuoteissaan 200 asteessa. (Älä yritä paistaa molempia yht’aikaa, se ei meinaan onnistunut vaan muffat jäivät raaoiksi. Söin ne silti, maku oli mahtava.) Kaada taikina valitsemaasi vuokaan ja paista leipää uunin alatasolla n. 40 minuuttia. Muffinssisämpylöille riittää pikaisempi löyly keskitasolla, noin 20 minuuttia. Anna leivän tai sämpylöiden jäähtyä rauhassa vaikka ritilällä.

piparkakkuleipä4

Sitku se leipä ei enää olis kuumaa niin tää leikkais palan ja laittas ainaki NÄIN paljon voita ja sit tää olis että hähhähhää, mulla onki piparileipää. Sit tän veli maistais kans ku tää antas sille palan hakiksena siitä kaljasta ja sit se veli ilmottas tän Joulukuun ruokahaasteeseen ja sit tää ohje vallottas maailman ja täst tulis oikee leipuri!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress