MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

20.6.2007

Pikapalaa koisosta

Filed under: Herkut,Napot — Meri @ 9.38

nigellankoiso

Nigellan kirjan alkupalaosiossa on upea kuva grillatuista munakoisorullista, jotka on täytetty fetalla ja muilla ihanuuksilla. Pannulla tuotokset jäävät huomattavasti valjummiksi, mutta helppo ja herkullinen alkupala tästä syntyy! Koiso on poikaa.

Tässä Nigellan alkuperäinen ohje kokonaisuudessaan, itse tein tapani mukaan pienemmän satsin ja hieman soveltaen… Sellai kai ne farkutkin aikoinaan keksittiin? Että ei sitä tiedä, Apinan kokeilevan keittiön sovellus voi olla 2010-luvun farkku! Tää on niin nähtävissä.

Munakoisokääröt (Griddled Aubergines with Feta, Mint and Chilli, 20kpl)

  • 2 isoa munakoisoa
  • oliiviöljyä
  • 250 g fetaa
  • 1 tuore punainen chili
  • puntti tuoretta minttua
  • sitruunan mehu
  • mustapippuria

Viipaloi koiso pystysuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja grillaa grillissä, pannulla tai uunissa, sumuta tai sivele ensin öljyllä molemmin puolin. Parilalla tulee hulppeat rajat tai ristikot! Silppua minttu, hakkeloi chili, murenna feta. Sekoita edellämainitut ja lisää sitruunan mehu plus peppare. Aseta kohtuullinen keko komboa koisolle ja rullaa. Mmm mmm mmm. Iiisipiisiä ja hyvee.

naizellankoiso

Ja niin niistä soveltavista opinnoista, mintun sijasta sujahti basilikaa. Koska fetaakin oli luulemaani vähemmän, korvasin osan raejuustolla ja oliiveilla. Täytteestäni tuli jotenkin ylitulista ja fetan puuttuessa rasvatonta, lisäsin siis sitä tomaattihilloketta. Jo maistuu! Silti noudattaisin ensi kerralla alkuperäistä ohjetta ainakin tuon fetan suhteen. Jotakin ihanan pehmeää. Jotakin suolaista. Se on leijona!

Ja vielä lisäys; kesäkurpitsasta onnistuu samankaltainen viritelmä, täällä erinomaisen näköinen ohje, jossa täytteenä savulohta ja tuorejuustoa.

14.6.2007

Kesän paras mattopiknik

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Kana,Napot,Pitsaa,Soosit — Meri @ 9.02

Vietimme eilisiltaa jälleen lattianrajassa holtittomasti syöden ja erilaisia pelejä pelaten. Ruoka oli läkähdyttävän hyvää! Vaatimattomasti totesinkin, että jos joku laittaisi minulle näin hyvää murkinaa, olisin aivan lääpälläni. No mut hei, ei se muulinkaan häntä itsestään nouse 😉

mattopiknik

Vihdoin pääsin kokeilemaan Välipalan helmikuun ruokahaasteen äänikuningatarta (vai kuningasta, jos viitatataan Sheareriin?) haastepitsaa. Koska keksin ajatuksen kaupassa enkä ihan muistanut mitä ruokaan tuli, versio on jokseenkin modifioitu. Silti niin uskomatonta, etten voi käsittää, kuinka ruoka voi näin hyvää ollakaan. Välispiikki, olet nero.

Toista pääruokapaikkaa pelasivat inkiväärimarinoidut kanakepakot, joiden ohje oli ihan noin vaan tarjolla Ruokala.tv:n sivuilla eilisenä päivän reseptinä. Inkivääri, lime ja seesam todella maistuivat kanassa ja marinadi jää ehdottomasti vakiokäyttöön. Uunissa valmistamalla kanat jäivät kivan meheviksi, kun äkkäsin kerrankin ottaa ajoissa ulos.

Jälkiruoka on täysin sesonki-inspiroitunut sisältäessään raparperia. Koska jäätelöä oli saatava, makean tuli tietysti olla lämmintä. Nimi on tribuutti Pärnun Munga-ravintolan edesmenneelle annokselle Tiramisu pokaalissa, jota ajattelemme edelleen lämmöllä. Valitettavasti huushollistani ei pokaaleita löydy, joten kokoaminen on suoritettu huomattavasti pienempään Vernaan.
Ja kuulkaa! Jos teillä on vinkkejä peleihin, jotka toimivat vain kahdella pelaajalla, PALJASTAKAA heti! Levottomat-leikki oli aika tylsää 😀 Ja unokortit maksoivat yli kympin niin jätin kauppaan maatumaan. Parhaita olis sellaset leikit, joita voisi pelata ilman välineitä. Eli esim. sorsa, joka on kaveripiirimme klassikko. Myös hyvät pelipelit olis kyllä tarpeen.

punasipulihilloke

Punasipulihilloke (tätä tarvitaan pitsaan)

  • 4 punasipulia
  • 1 dl balsamicoa
  • 1 dl fariinisokeria (Välipala käytti ruokosokeria)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl rakuunaa (Välipala käytti rosmariinia)

Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Sekoita muut aineet kattilaan ja seoksen kiehuessa lisää sipulit. Anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin verran kannen alla. Purkita ja jäähdytä.

Haastepitsaan tulee oikeasti mm. pekonia, ja ainakin jos olet lihansyöjä, noudata ihmeessä alkuperäistä reseptiä. Itse sovelsin sen mukaan, mitä löytyi. Aineslista näytti siis tältä. Jaa niin, tähän alkuun oma pitsapohjaohjeeni, joka on hieman summittainen, mutta rapea ja maukas, omaan makuuni paras.

haastepitsa

Pitsapohja

  • n. 2 dl spelttijauhoja
  • n. 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl kuivahiivaa
  • ripaus suolaa
  • n. 1 dl vettä
  • tujaus hunajaa
  • loraus oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet ja liuota hunaja lämpimään veteen (kuivahiivalle n. 42-asteista). Lisää vesi ja sekoita, sitten lorauta joukkoon öljy. Vaivaile jonkin aikaa ja lisää hieman jauhoja tai nestettä tarvittaessa, tämä syntyy aina ihan näppituntumalla. Juju on kaulita taikina niin ohueksi kuin ikinä pystyt. Itse käytän pulikkaa tai puolen litran limupulloa. Tästä teen yhden pellillisen, josta leikkaan yli reunojen menevät osat pois (kaulin siis TODELLA ohueksi).

Killeripitsa

  • 150 g pitsajuustoraastetta (mozzarella&cheddar)
  • punasipulihilloketta (ehkä 3/4 aiemmin valmistetusta)
  • 1 pallo (125g) bufalamozzarellaa
  • sipuli-soijarouhe-papusekoitusta (paisteltu pannulla)
  • parmesania
  • pinjansiemeniä
  • tuoretta basilikaa

Levitä juustoraaste pitsapohjalle. Sivele punasipulihilloketta raasteen päälle reilusti, mutta ei niin, että koko levy on punaisenaan. Sopivasti. Paloittele mozzarella päälle ja levitä halutessasi esim. papuja ohuelti. Raasta päälle sopivasti parmesania ja tyrkkää 250-asteeseen hikoilemaan. Ota ulos, kun reunat ovat ihanan paahtuneet ja pinta sihisee. Paahda pinjansiemenet pannulla ja ropsi päälle, saksi basilikaa.

Käyttämäni papusekoitus oli muuten purkista ja todella toimivaa. Sisälsi kikherneitä, kidneypapuja, voipapuja ja valkoisia papuja.

kanavartaat

Inkiväärimarinoidut kanavartaat

  • 4 kanafilettä
  • 4 rkl raastettua inkivääriä
  • 2-3 limen mehu ja raastettu kuori
  • 1/2 dl seesamöljyä
  • 2 rkl hedelmäsokeria (fruisana)
  • 3 rkl seesaminsiemeniä
  • ripaus suolaa (laita reilusti! Itse lisäsimme valmiiden kepakoiden päälle soijakastiketta, koska suola uupui muuten täydellisestä mausta)

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa fileet pitkittäin kolmeen osaan ja pujota varrastikkuihin. Levitä vartaat uunipellille leivinpaperille ja kaada marinadi päälle. Anna maustua jonkin aikaa ja paista sitten 200 asteessa vartin verran. (Mikä asettelu! Ruokastylistin taidot raahaa vähän perässä.)

raparperipokaalissa
Jälkiruoan lähtökohta oli se raparperi ja nimenomaan paahdettu sellainen. BBC Good Food opasti toimeen tällaisella ohjeella, jota noudatin.

Raparperi pokaalissa (kahdelle)

  • 250 g raparperia
  • 1/2 dl fariinisokeria
  • ruisdigestivejä
  • vaniljajäätelöä
  • vaahterasiirappia
  • tuoretta basilikaa

Pilko raparperi pikkusormen kokoisiksi paloiksi ja levitä piirakkavuokaan tai muuhun sellaiseen. Jos teet tupla-annosta, pelti lienee riittävän suuri. Roiski päälle sokeri ja sotke se vielä hyvin raparperitikkuihin. Levitä tikut yhdeksi kerrokseksi ja paahda 200-asteisessa uunissa ensin foliolla päälystettynä 15 minuuttia ja sitten vielä ilman viitisen minuuttia.

Murusta ruisdigestive lasiin. Nosta päälle paahdettua raparperia ja siitä irronnutta nestettä. Kuovi pehmenneestä jäätelöstä päälle pari hyvää moukeroa ja tiputa päälle vaahterasiirappia. Revi vielä pisteeksi iin päälle tuoretta basilikaa.

Tästä syntyi raparperin loputtua illan mittaan versio, jossa ruiskeksi, vaniljajäätelö, vaahterasiirappi ja tuore basilika edustivat keskenään ja kombo on suussasulava. Siis muutenkin kuin vain jäde.

13.6.2007

Aurinkoinen aubergine (munakoiso-paprikasalaatti)

Filed under: Napot,Sallad — Meri @ 8.21

aurinko3

Minut vallannut munakoisovillitys, josta jo Keittokomeron Sohvin kanssa pakisinkin, ajoi minut taas iltamyöhällä koisojen kauniiseen seuraan. Samaan gängiin munakoison kanssa lyöttäytyneet tuore korianteri ja paprikat pitivät nekin meteliä ja olihan ne siis otettava mukaan. Eikä herkkusieniä voinut sitten jättää yksin vaan piti niidenkin päästä uuniin.

Ohje on ihan hitusen muokattu BBC Foodin Good Food -lehdestä, jossa se kantaa komeasti nimeä Aubergine & roast pepper salad. Oikeasti ruoan valmistukseen pitäisi olla grilli, vaan nokkela kokki pärjää sillä mitä on; sähköuunilla. Parilapannun kanssa voisi myös tulla juttuun, jos sellaisen omistaa.

aurinko

Aurinkoinen aubergine (munakoiso-paprikasalaatti)

  • 1 munakoiso (keskikokoa)
  • 2 paprikaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • tuoretta korianteria (tai timjamia, kuten alkuperäisessä ohjeessa)
  • oliiviöljyä
  • balsamicoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 220-asteiseksi. Viipaloi munakoiso puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja laita viipaleet reilusti suolaten lävikköön valumaan.
Halkaise paprikat ja poista siemenet. Asettele leikkuupinta alassuin pellille ja työnnä pelti uuniin. Poista se, jahka paprikoiden pinta alkaa mustua ja kupruilee (kuten huvipuistosalaatissa). Sulje paprikat pussiin hetkeksi. Sopivan ajan päästä avaa pussi ja kuori paprikat. Viipaloi paprikat reiluiksi suikaleiksi ja laita ne samaan astiaan öljylorauksen ja suolan kanssa. Itse pirskotin joukkoon vielä valkoviinietikkaa, joskin lopulliseen tuotokseen käytin ohjeen mukaista balsamicoa.

Jos koisot ovat nyt saaneet valua sellaiset parikymmentä minuuttia, kuivaa ne ja asettele vapautuneella pellille. Uuniin vaan! Kun koisot alkavat hieman saada väriä, voit vielä lisätä hönkää ja kääntää grillivastuksen päälle. Mutta ole varovainen ettet polta! Väriä saa kuitenkin olla, oman maun mukaan, riittävästi.

Asettele koisot ja paprikat limittäin lomittain joko vuoron perään tai kuten itse tein. Pirskota (tämä sana herättää aina ruokahalun) päälle oliiviöljyä ja balsamicoa ja rouhi rohkeasti suolaa. Saksi päälle vielä korianteria ja hakkeloi valkosipuli. Aurinko alkaa paistaa!

Oman aurinkoni keskiössä on, ansaitusti tai ei, tuore herkkusieni, jolta on poistettu jalka. Jalanpoiston jälkeen siihen on tuupattu hyvitykseksi pari kuutiota laihisfetaa ja peitelty vielä parmesanraasteella. Ja saunan kautta eli uuniin. Oikea herkku.

11.6.2007

Uunipaahdetut tomaatit ja pari sanaa salaateista

Filed under: Napot,Sallad — Meri @ 16.06

tuoretomaatit

Vaikka otsikko siihen viittaakin, en nyt puhu omasta nahastani ja punerruksesta, huolimatta siitä, että aurinko onkin viime ajat käynyt melkein uunista. Ihan oikeita tomaatteja oli ja sähköuunin uumenissa. Idea on Vapulta, joka omassa blogissaan briiffaakin tomaattien tekotavan. Itse tein lauantain kekkereissä saamieni summittaisten ohjeiden mukaan. Ko. juhlissa siis päästiin näitä ihanuuksia nauttimaan, kuten montaa muutakin herkkuva.

uunitomaatit

Tässä ohje sellaisena kuin minä näitä tein, Vappu lisäsi valkosipulin vasta jälkeenpäin ja paisteli hippasen eri tavalla. Tässä versiossa valkosipuli siis ottaa myös aika tavalla paahtoa itseensä, omaan makuuni sopii.

Uunipaahdetut tomaatit (kahdelle)

  • keltaisia luumutomaatteja (3 kpl)
  • suomalaisia tomaatteja (2 kpl)
  • oliiviöljyä
  • suolaa, pippuria
  • viisi valkosipulinkynttä

Laita uuniin sen verran pökköä pesään, että jaksaa lämmitellä itsensä 150-asteiseksi. Halkaise tuoreet tomaatit ja asettele ne pellille leikkuupinta ylöspäin. Roiski tomaateille reilusti oliiviöljyä ja rouhi päälle pippurit ja suolaa. Murskaa valkosipulit veitsellä rouheaksi hakkelukseksi ja ropsauta sopivasti jokaisen tomaatinkutaleen päälle. Iske uuniin ja paahtele sellaiset kaksi ja puoli tuntia. Poista kuumasta ja anna jäähdytellä.

salaatissa

Syö sellaisenaan antipastona tai sovella vaikka pastaan tai salaattiin. Itse ryöpytin samaan salaattiin jäävuorisalaatti-kurkku-tuore basilika – pedille grillattua kanaa, tuoretta ja uunipaahdettuja tomaatteja, parmesanlastuja ja öljyssä ja suolassa pannulla paistettuja maalaisleipäkrutonkeja. Kostutin pohjan sinappi-balsamico-öljy-kastikkeella. Jos oikein haluaisi optimoida, tuoreen tomaatin vaihtaisi rapeaan paprikaan ja kastikkeen jogurttipohjaiseksi.

Ja vielä muutama idea salaatteihin, jotka itse olen kokenut hyviksi. Grande Grillissä nauttimani kanasalaatti palautti mieleen ruokakaupoissakin myytävän paahdetun sipulin, joka on erinomainen salaattien maustaja. Maustajana toimivat hienosti myös suolatut ja paahdetut pähkinät ja siemenet, ilmankin paahtoa tietysti. Uusimpana hankintana omassa kaapissa ovat hampunsiemenet, joilla on upeat ravintoarvot. Jos näiden käyttöön kokkauksessa on muuten hyviä ideoita, antakaas ilmi! (Kuvassa myös tumma hampunsiemensuklaa, en tykännyt.)

hamppu

Oliivit, juustokuutiot, vuoltu parmesaani, krutongit, avokado, hillosipulit, tuoreet yrtit ja dukkahit ovat tietysti ihania nekin sallaadeissa, samoin kuin paahdetut tai paistetut tomaatit, herkkusienet, munakoiso ja muut kasvikset. Itse en aina jaksa sekoitella kastiketta, mutta poikkeuksetta rouhin joukkoon suolaa ja pippuria. Proteiininlähteinä toimivat kanan lisäksi lohi, tonnikala, tofu, juustot (rae-!), savukalat, kalkkunaleikkeet ja tottakai pähkinöistäkin mokomaa irtoaa.

kanasalaatti2

Minimiittiimme lauantaina tein klassisen mozzarella-tomaatti-basilikasalaatin lisäksi kanasalaatin, jossa oli grillattua broileria, paprikaa, kurkkua, avokadoa ja paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä. Ä-LYT-tömän hyvää! Ja aiemmin tekemäni butternut squash Jamien ohjeella päätyi sekin seuraavana päivänä kylmänä salaatin keskiöön, ei voi valittaa. Itse en valitettavasti voi syödä hedelmiä samaan syssyyn muun ruoan kanssa, joten siksi hedelmäisten salaattiohjeiden puute. Vaan muutoin kaikenlaiset salaattiajatukset jakoon! Teillä niitä varmasti on. 🙂

kanasalaatti

10.6.2007

The Postaamattomat (punajuuripesto pitsassa ja pestokierteet)

Filed under: Herkut,Leivonta,Napot — Meri @ 22.20

Näitä postaamattomia juttuja kertyy varmaan kaikilla aina jonkin verran varastoon ja ihan saadakseni mielenrauhan jaan kanssanne nämä simppelit vinkit. Tai simppelit siinä mielessä, että toista reseptiä lukemaan ohjaan toiseen blogiin ja toinen ohje on vain mielenvirkistykseksi ja tueksenne maailman ruokamyrskyissä.

pestopitsa

Punajuuripesto (ohjeeseen tästä ovesta), jota laittelin tuossa kevään aikana, somisti viimeisinä elinpäivinään pikapitsaani. Ja siis häh kuinka hyvää! Kyseessä tortillapohja (kokojyvä-, of cooz), päälle punajuuripestoa, raejuustoa ja parmesanlastuja. Nuketetaan kuumassa uunissa hetken verran ja päälle revitään thai-basilikaa. Mmmmmmmmmmm. Punajuuripesto löysi tarkoituksen elämälleen. Tässä vielä lätty ennen uunia.

pestopitsa2

Pestokierteitä pykäsin viemisiksi harjoittelupaikkaani viimeisen päivän kunniaksi, kun osakseni jäi suolainen puoli. Taktikoin hieman, sillä tiesin, että jengi elikkäs henkilökunta oli saapunut edellisenä päivänä risteilyltä ja laskeskelin, ettei suolainen ja rasvainen pestokierre voi jättää herkässä tilassa olevaa ihmistä kylmäksi. Ja hienosti hävisivät. Toki maistoin itsekin ja ainakin uunituoreena oli niin tajuttoman herkullista, että melkein en pystynyt pysymään asettamassani yhden kierteen rajssa. Ja valmistus helppoa kuin heinänteko (niille joilta se hikinen homma luonnistuu)!

pestokierre

Ohje on, kuinkas muuten, melkein alkaa nolottaa, Pastanjauhajien luottovarastosta poimittu. En tiedä kuinka juhlavaa on aina toistella täällä muiden ohjeita, mutta on niin mukava suositella onnistuneita juttuja. Pestokierreleipien ohje, olkaa hyvät! Perusleipätaikinaa siis ja väliin pestoa. Itse käytin vihreää ja purkin per taikina. Öljy lävisti uunissa kierteet ja lopputulos oli rapea ja ihana. Ulkonäkö ei lainkaan ole samaa luokkaa kuin originaalin luojansa blogissa, mutta maku kai se vielä näissä ruoissa rulettaa.

1.6.2007

Tervetuloa kesäkuu (hummus)

Filed under: Herkut,Lätinää,Napot,Soosit — Meri @ 8.01

Tiistaina oli viimeisen käytännön harjoitteluni viimeinen päivä ja eilen kevään viimeinen koulupäivä; hyvä syy kekkeröidä luokkatovereiden kanssa. Ja kyllähän sitä vietettiinkin mahtavaa fiestaa. Koska yksiöni tilat ja huonekalut ovat rajatut, levitimme olohuoneen lattialle vahakankaan ja pistimme pystyyn carpet piknikin. Suppea köökkini täyttyi kokeista ja kuumuudesta, kun ruissipsejä pulikoitiin perinteisesti ja pastakoneella.

ruissipsit2

Listalla oli myös pitsaa, joista toiseen tumpattiin hirvinötköttiä ja toiseen soijanakkeja, erityisesti ensimmäinen keräsi ylistystä. Pitsapohjat tein Pastanjauhajien pitsaohjeella, johon lisäsin vain hippasen hunajaa. Soijanakkeja ei välttämättä voi suositella, ehkä sitten pannulla paistettuina, jolloin kesän ykkösmauste karsinogeeni auttaa soijanakkien luonnollista jauhoisuutta.

juustot
Vieraiden innostuttua kauppareissulta kunnon juustotiskistä, juustolautanen näytti tältä. Valikoima sisälsi ranskalaista Morbieria ja Brietä, itä-valtalaista Alpidameria ja Kärtneriä sekä belgialaista Oug Brüggea plus vielä yhtä yrttituorejuustoa, ranskalaista sekin. Ahhhh.

hummus

Ruissipsien seuraksi oli hummusta, joskaan sipsit eivät aina edes seuraa kaipaa. Hummus on silti aina hyvää! Tässä satsissa suunnilleen seuraavaa:

  • purkki kikherneitä
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 2-3 rkl tahinia
  • kahden sitruunan mehu
  • vähän vettä notkeuttamaan (~0,5 dl)
  • ripaus suolaa
  • pinnalla paahdettuja pinjansiemeniä, cayenne-pippuria ja oliiviöljyä

mustikkarahka

Jälkiruoan kunniatehtävää suoritti mustikkarahka, kuohukermalla ja itsepoimituilla mustikoilla. Tarjoilu suoritettiin käytetyistä ja pestyistä jogurtti- ja viilipurkeista, erinomainen vaihtoehto ja omalla tavallaan ehkä tyylikästäkin? 😉

mustikkarahka2

Kaikkien näiden herkkujen lisäksi piknik sisälsi mozzarellasalaattia, hapankorppuja, kuivattuja omenoita ja tuoretta myös, pähkinöitä ja rusinaa ja tottakai hieman suklaata. Juomina siiderit ja valkoviinit. Joo kyllä se kesäkuu käynnistyi tällä ihan kivasti! Varsinkin kun ohjelmanumeroiden “runot” ja “suvivirsi” tukivat hilpeää tunnelmaa. Nyt olen jo tiskannut ja syönyt aamupuuron, jos keittelis kaffet. Huomenna alkaa leirityö.

[Vielä pitsankuva! Unohtui aiemmin. Epätarkka mutta herkullinen.]

hirvipitsa

16.5.2007

Punajuuripesto ja colakana

Filed under: Arkiruoka,Napot — Meri @ 11.52

Yhdistelmä on ehkä hieman erikoinen, mutta näin arkilounaaksi teki mieli kokeilla joitakin nopeita juttuja. Punajuuripesto on samettisen pehmeää ja ihanaa, kohtuumietoa, sillä valkosipulit keitetään juurien kanssa. Colakana syntyi pikaversiona, sillä “marinoin” eilen paistetun kanan rintafileen. Pääsisi varmasti paremmin oikeuksiinsa grillattuna alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta näinkin maustoi kivasti blancon kanan.

punajuuripesto

Punajuuripesto (Ruokalan ohjeen mukaan)

  • 2 punajuurta
  • 4-6 valkosipulin kynttä
  • 1-2 rkl pinjansiemeniä
  • 1 rkl parmesania
  • suolaa, oliiviöljyä

Keitä kokonaisia punajuuria ja valkosipulinkynsiä reilu puoli tuntia suolalla maustetussa vedessä tai kunnes ovat kypsiä. Kuori ja paseeraa tai soseuta sekoittimella (poista keitinvesi!). Paahda pinjansiemenet ja raasta parmesaania, lisää joukkoon öljyn kera. Mausta suolalla sopivaksi.

colakana

Colakana (Pastanjauhajien piripiri-cola-broileria mukaillen)

  • kanan rintafilee (tässä tapauksessa kypsennetty)
  • 0,25 dl öljyä
  • 0,25 dl coca-colaa (Polkkis saanee slaagin mutta Zeroa oli! :-D)
  • 1/2 rkl Heinzin ketsuppia
  • pippuria, suolaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • cayenne-pippuria

Paloittele file ja sotke marinadi joukkoon. Jätä jääkaappiin maustumaan ja ruoka-ajan saapuessa siirrä lautaselle pannun kautta tai suoraan, riippuen siitä, oliko file kypsä.

14.5.2007

(Apinan)Banaanileipä(puu)

Filed under: Banaani,Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Napot — Meri @ 16.12

Aluksi vähän Reilua asiaa; kaikki kynnelle kykenevät ja kykenemättömät, muistattehan Toukokuun ruokahaasteen! Aiheena Reilun kaupan tuotteet, joita saa nykyään myös esimerkiksi Lidlistä. Lisäksi valinnanvaraa löytyy eli vaikka keittäisit kupin kuumaa Reilun kaupan kahvia. 😉

banaanileipä

Ruokahaasteeseen postaukseni liittyy sikäli muutenkin, että Rosmariinin skaban avannut haastepostaus hyödyntää oikeaa apinanruokaa eli banaania. Koska juhlimme oman perheeni kanssa eilistä äitienpäivää tänään, en laittanut sentään banaanimuhennosta (vielä!) porisemaan, vaan iskin sorkkani kauan haaveilemaani Pippurimyllyn Banaanileipään. Jos olet banaanin ystävä, suosittelen tsekkaamaan myös Juukelin hyvän banaanikakun ohjeen.
banaanileipä2

Noudatin ohjetta melko tunnollisesti vaikken ruokavaakaa omistakaan, eli grammoissa lienee pientä boheemia säätöä, mutta kuka niitä laskee. 😉 Ainoastaan saksanpähkinät korvasin pecanpähkinöillä saatavuussyistä. Leipä paistuu paraikaa uunissa ja tulen raportoimaan mausta kunhan ape on kylässä korkattu, mutta ainakin taikina oli niin äärihyvää että oksat pois. (Puhuin palturia; koska leipä ei ihan irronnut täysin vuoasta pääsin jo maistamaan, voi jösses mikä mahtiherkku!)

sekapähkylä

Lisäksi tein huvikseni toistamiseen Saran pähkinäherkkua, johon sovelsin pähkinäeväideni jämät eli cashew-, maa- hassel- ja pecanpähkinöitä, manteleita sekä ropsauksen auringon- ja seesaminsiemeniä. Myönnän, että parhaiten toimivat cashew ja pecan, mutta myös mantelit ja hasselit maistuvat. Maapähkinät skippaan ehkä tulevaisuudessa. Siemenet vähän hukkuivat joukkoon, mutta eivät ne pahaakaan tee.

13.5.2007

Suooomi tekee kohta maaalin!

Filed under: Herkut,Lätinää,Napot,Optimoidut,Sallad — Meri @ 13.27

Eilinen oli hyvä päivä. Suomi voitti Venäjän jatkoajalla ja pääsi MM-finaaliin. Euroviisut tarjosi messevää viihdettä ja ainakin omasta mielestäni sopivaa Suomi-kuvaa maailmalle kiitos screenien, sirkuksen ja Krissen. Ukrainan biisi pisti muulin tanssijalan pompsaamaan ja pääsin esittelemään Saksassa nyt hoteinta hottia olevaa jumping stylea! Kyseessä on siis erityisen tarmokas ja kimmoisa tanssityyli, ylienergiselle mitä parhainta hoitoa.

Sango

Ilta polkaistiin käyntiin shottilasillisella Belgiasta tuotua erikoisuutta Coca-Cola Light Sangoa, joka siis meinaa veriappelsiinia.

Viisukatsomon syömäpuolen menu oli päivän muun tason mukaisesti myös herkullinen ja tilanteeseen sopiva. Välipalan Martoilta nyysitty porkkanatahna oli aivan mäsäyttävän makoisaa paahdetun realin ja nachojen kanssa!

viola

Kahden Belgiasta roudatun todella vahvatuoksuisen (Le Herve du Vieux Moulin ja Chimay) juuston aromeissa oli hyvä viipyillä ja hakea viisutunnelmaa.

herve

chimay

Juustoille ja porkkanaleviteleiville teki seuraa – tattadadaa! – Muulin suosikkievässalaatti pienellä tuunauksella; suolapähkinät olivat eilen suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä. Kuulostaa arkiselta, mutta valmistuksen aikaisesta vikinästä huolimatta raejuustoinen sallad upposi viimeistä murua myöten viisuyleisöön.

viisusallad

Jälkiruoaksi oli toki Belgialaista tummaa suklaata, mutta ei siinä vielä kaikki. Kaksi läheistä ystävääni astui avioliiton auvoisaan satamaan viime syksynä seuraavana päivänä siitä, kun itse matkustin muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan. En siten päässyt olemaan läsnä, mutta armaat ystäväni säästivät varahääkakun pakkasessa tähän päivään saakka minua varten <3 Kakku leikattiin asianmukaisesti kolmisin yhdessä hääparin kanssa eikä Kakkugallerian upea mustaherukka-suklaakakku ei voi kyllä jättää ketään kylmäksi!
kakkua

(Kuvassa olen kaakun kimpussa, kavereista ei arvannut julkaista leikkauskuvaa ilman lupaa.)

Illalla festivaali jatkuu MM-finaaliottelulla. Tsemiä Suami!

3.5.2007

Rehellistä ruokaa: palsternakkanapo

Filed under: Napot,Optimoidut — Meri @ 18.00

Haalin haltuuni jo jokin aika sitten Heidi Hautalan, Kaisa Lekan ja Janne Länsipuron kirjan Rehellistä ruokaa, mutta olen tähän mennessä saanut aikaiseksi vain hitaampaa leipää. Kokemus oli pitkän prosessin vuoksi ihan erityisen palkitseva, mutta nyt lähdin Rehelliseen ruokakelkkaan lyhyen kaavan mukaan. Lyhyimmän, jos tarkkoja ollaan.

palsternakkanapo

Kyseessä siis lisäkkeenä tai snackinä tarjoiltavat juuressipsit, jotka kirjassa liittyvät samaan ateriakokonaisuuteen ratatoueilletäytteisten kurpitsoiden, keitetyn speltin, suppilovahverokastikkeen ja marjagranitan kanssa. Itse käristelin niistä hieman yöpalaa joku arkipäivä männä viikolla, kun mieli halasi napoa. Ja napoa se sai!

Palsternakkalastut

  • palsternakkaa
  • paprikajauhetta
  • suolaa

Leikkaa palsternakasta ohuita lastuja ja paista ne rapeiksi kuivalla paistinpannulla. Mausta suolalla ja paprikajauheella paistamisen aikana ja pistele poskeesi vapaavalintaisesti lempi-tv-sarjasi, aikakausilehden, erinomaisen romaanin tai ruokablogien lueskelun parissa.

Sopii mun kiireeseen eli oma makuaistini on niin vihannesvirittynyt, että kävivät naposta hienosti. Huomattavaa samankaltaisuutta toki soijasormien kanssa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress