MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

6.6.2007

Piknik-evästä osa I: fetavartaat

Filed under: Arkiruoka,Sallad — Meri @ 21.22

Viikko pari sitten juhlittiin lähipiiriin kuuluvan neitokaisen 2v.-syntymäpäiviä sekalaisen seurakunnan voimin ja hieman retkiolosuhteissa. Tarjolla suolapalana oli nakkipasteijoita (äitini kokkailuja) ja fetasalaattia varrasmuodossa sekä limua ja mehua. Ruoat hupenivat hurjasta määrästään huolimatta joutuisasti sekä nuorempien että vanhempien osallistujien suihin ja niitä koetettiin ulkopuolisten toimesta myös kovasti ostaa. Ei myyty mutta annettiin.

varras
Tässä inspiraatioksi taiteilemani kreikkalaiset salaatit vartaissa. Idea on jostain männä vuoden Maku-lehdestä, jossa Selinin Jaakko esitteli ajatuksen. Tosin siinä käytettiin ohuttakin ohuempaa kurkkua, jolloin viipaleet olivat renkaita ja oliivit pujotettiin pienten punasipulirenkaiden väleihin. Vaan menipä näinkin ja itse söin varmaan kymmenen! Fetan tulisi olla mahdollisimman isoissa paloissa ettei ihan murene käsiin kokoamisvaiheessa. Hassua, miten voi tavan salaatti maistua eriltä varrasmuodossa.

fetavartaat
Piknik-evästen seuraavassa makeammassa osassa Meren keksit ja ihanat marengit.

24.5.2007

Jamien kanssa köökissä: talvikurpitsa

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa — Meri @ 23.20

Joskus joulupukki yllättää ihan kympillä. Erityisesti näin toukokuun lopussa tulee varkain kuusen takaa, kun saa lahjan ilman syytä. Tammikuun lapsena synttäritkin ovat olleet ja menneet, mutta niin vain minusta tuli eilen Kirjan ylpeä uusi omistaja. Ja minkä kirjan! Apinanruokakeittiössä ollaan taas matkalla seuraavalla tasolle, kun pyhänä opuksena toimii Jamie Oliverin COOK with JAMIE – My Guide to Making You a Better Cook. Siis jos Jamie ei onnistu tekemään muulista kokkia niin ei kai sitten kukaan! (Paitsi tietty te kanssabloggaajat.)

cookwithjamie

Koska keltainen ystäväni butternuts asuu vielä luonani ja kuin ihmeellisen sattuman kautta kirjassa on ihan oma luku kurpitsalle, ensimmäisenä etulinjaan pääsi Superb sweet and sour squash. Noudatin ohjetta kykyjeni mukaan, mutta lopputulos on kivan kotoisasti kirjan kuvaa muusisempi (tämä on TAAS niitä rumia ja hyviä). Oikein herkullista silti, jännästi makeaa.

squash

Hapanimelä talvikurpitsa (neljälle)

  • keskikokoinen talvikurpitsa (butternut squash)
  • oliiviöljyä
  • 1 rkl korianterinsiemeniä murskattuna (käytin jauhetta)
  • 1 kuivattu punainen chili
  • 2 punasipulia, kuorittuina ja ohuena viipaleena
  • suolaa ja pippuria
  • 4 valkosipulinkynttä, kuorittuina ja paloiteltuna
  • 6 tuoretta timjaminoksaa, lehdet
  • kourallinen rusinoita
  • pieni nippu tuoretta persiljaa, lehdet ja varret silputtuna
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • 2 rkl balsamicoa
  • 1 rkl sokeria

Kuori kurpitsa, halkaise ja poista siemenet. Paloittele kurpitsa sopivaa voimaa ja suurta veistä käyttäen sormenkokoisiksi paloiksi. Lurauta oliiviöljyä kasariin tai syvään paistinpannuun. Lisää korianteri, chili, kurpitsa ja punasipuli sekä pari desiä vettä. Laita pannulle kansi ja anna haudutella miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

Poista kansi ja anna veden haihtua. Lisää hyvä hyppysellinen (tai monta) suolaa ja pippuria ja tuuppaa sekaan valkosipuli ja timjami. Paistele tuotteita pannulla, kunnes ne saavat vähitellen hieman kullanruskeaa väriä.

Lisää rusinat, pinjansiemenet ja persiljan varret. Kuumottele muutama minuutti ja sotke sitten pannulla etikat ja sokeri. Suorita lämmittelyn grande finale, muutama minuutti, jotta etikoiden kovuus pehmenee. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa. Sadeta persiljanlehdet ja tarjoile. Itse söin hyvällä halulla uunissa valmistetun parmesanilla hunnutetun broilerin rintafileen ja vihersalaatin kanssa. Odotan ruoalta paljon myös huomisen osalta, sillä omaan makuuni se maistui vielä intensiivisemmin kylmänä.

squash2

23.5.2007

Suussasulava saaristolaisleipä

Filed under: Arkiruoka,Leipää,Leivonta — Meri @ 6.16

saaristo

Huokaus. Saaristolaisleivän uskolliselle fanille on kuohuttava kokemus valmistaa ensimmäistä kertaa itse tätä jämerää ja maltaista herkkua, jota on pienestä saakka saanut syöpötellä aina silakkamarkkinoiden aikaan. Ja kuinka täydellistä lopputulos onkaan! Tumman oluen väri, rapea rasahtava kuori ja makea, täyteläinen maku. Kiitos ja kunnia kuuluu blogille, jolla on Nalle Puhin Nasun mieleen tuova huoleton nimi: Lallatilaa. Mitä niistä möhköfanteista, kun on tällaista leipää!

Saaristolaisleipä (3 vuokaleipää, ohje Lallatilaan mukaan)

  • 1 l kirnupiimää
  • 50 g hiivaa
  • 3 dl tummaa siirappia
  • 1 rkl suolaa
  • 3,5 dl kauraleseitä
  • 3,5 dl ruisjauhoja
  • 3,5 dl mämmi- ja leipämaltaita
  • 1 l vehnäjauhoja

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja hämmennä siihen samalla siirappi. Murusta hiiva lämpimään piimään ja lisää suola. Sitten vain loput aineet joukkoon yksi kerrallaan. Taikinaa saa jäädä melko lötköksi, sitä ei ole tarkoitus juuri vaivata, sekoittaa vain hyvin. Jaa taikina esimerkiksi kolmeen 1,5 litran voideltuun foliovuokaan (näitä saapi kaupasta, itse en omista kolmea leipävuokaa) ja jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan kahdeksi tunniksi.

Paista kohonneita leipiä 160-asteisessa uunissa vähän keskitasoa alempana n. 1,5 – 2 tuntia, uunisi tehoista riippuen. Itselläni on uusi ja tehokas uuni, silti leivät saivat viettää lämmössä laatuaikaa täydet kaksi tuntia.

kohonnutsaaristo

uunistaulossaaristo

saaristo

voikkoleipää

19.5.2007

Noutopöydän saalis ja apinan purilainen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Optimoidut — Meri @ 22.35

Mikä mahtava keli tänä toukokuisena lauantaina, juuri omiaan aamuisille torikahveille. Torikahvi on sitä paitsi aitiopaikka ihailla kojujen valtavia vihannesvuoria. Myynnissä oli mm. hunajanauriita. Ja kotimaisia porkkananippuja! Kalatiskien tuoksu (ehdottomasti tuoksu, ei haju), lokkien kirku, ihmiset korit käpälissään ja päivettyneet torimyyjät. KESÄkesäKESÄÄ!

Seuraavan kahvin nautin junassa matkalla 60v.-juhliin, tosin juna vei vain Vantaalle ja sieltä jatkui matka auton kyydissä. Matkalla ilahdutti seuraava kyltti: Kesämiestentie. Sielläkö ne onkin, Vihdissä 😀 Ettekä oo mitään sanoneet.

atria

Kolmannet kahvit imaisin (Vana Tallinnin kera) vasta tämän noutopöytäaterian jälkeen (plus yhden santsin). Ruoka oli hyvää perusruokaa, kiva setti sapuskaa myöa lihattomalle. Joustavasti tosin pistelin yhden lihapullan kyllä menemään. Kuva piti ottaa, kun pöytäseuralaisia nauratti tuo punainen yllätykseni keskellä pääruokaa. Eikö kukaan muu muka ole pienen makean tarpeessa ennen ateriaa?

Hyvien kemujen jälkeen piti vetäytyä juhlatamineista sohvan uumeniin katsomaan tuoreimmat Lostit ja nälkähän se aina palaa uskollisesti, sama se paljonko on syönyt aiemmin. Tehtiin pitkästä aikaa apinakeittiön omia burgereita, iisipiisiä ja herkullista. Tärkeimmät osat pysyvät, lisukkeita joskus varioidaan. Tänään uutuutena oli ananas.

burger

Monkeyböögö

  • kananrintafilee
  • cheddar-sulatejuusto
  • suuria salaatinlehtiä
  • tomaattia
  • suolakurkkua
  • ketsuppia
  • majoneesia
  • ananasrengas

Paistele kana kypsäksi ja mausta haluamallasi tavalla, suolaa nyt ainakin. Asettele suuri salaatinlehti tai pari pohjaksi, sommittele kana päälle ja sijoita cheddar lämpimälle siivekkäälle sulamaan. Sitten eikun vaan tomaattia, suolakurkkua ja ananasakäämä sekä kaikenmaailman sooseja ja vähän vilpasta lehtikattoa päälle. Syöminen on sotkuisaa vaan kukapa siitä piittaa. Maha täyttyy ja mieli on hyvä. Aaaaah.

17.5.2007

Retikkaraaste ja halloumikana

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Optimoidut,Sallad — Meri @ 9.46

Koska kaupasta tarttui mukaan retikka, kotikeittiössäni täysin uusi tuote, piti taas vähän harrastella reseptimetsästystä. Aika nopeasti löytyi sopivalta kuulostava raastesalaatti sengiri-daikon no sunomono eli retikkainen raaste Maku-lehden ohjeista. Aasialaisvivahteiset maut ovat kovasti makuuni, mutta toistaiseksi olen luonut sellaisia itse vasta vähän.

retikkaraaste

Retikkaraaste Maku-lehden mukaan

  • puolikas kurkku
  • pari porkkanaa
  • puolikas valkoinen retikka

Awasezu-kastike

  • 3 rkl väkiviinaetikkaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl soijakastiketta
  • seesaminsiemeniä

Veistele kasvikset tulitikunkokoisiksi ohuiksi tikuiksi, kyseessä lienee sama aiemmin maniokkimojon kanssa esiintullut menetelmä julienning. Apuna voi käyttää juustohöylää, raastimen isointa terää tai sitten edetä ihan vain kokkiveitsen kera kuten minä. Ensi kerralla tosin ajattelin käyttää höylää.

Sekoita kastike ja kaada se suikaloiduille vihanneksille. Siirrä jääkaappiin maustumaan ja nostele salaattia aina välillä, jotta liemi pääsee tasaisesti kosketuksiin suikaleiden kanssa. Siemenet pehmenevät ja turpoavat, suikaleet mehevöityvät ja maustuvat. Valmis! Tämä jää oman keittiöni vakiolistalle.
halloumikana

Retikkaraasteen kanssa tein supernopeaa halloumikanaa, joka meni tomaattikastike-kesäkurpitsa-herkkusieni-pedillä uuniin, kevyellä parmesanhunnulla. Tomaattikastikkeen valmistin Pastanjauhajien ohjeella ja sitä on vielä jäljellä muihinkin kokeiluihin.

Halloumikana kahdelle

  • 2 broilerin rintafileetä, kypsennettynä
  • puolikas kevyt-halloumi

Tästä ei ruoka helppone! Huuhtele halloumi ja painele kuivaksi liian suolaisuuden vähentämiseksi (normihalloumi ei ole aivan niin ökysuolaista kuin kevyt). Viipaloi broilerinfileet ja halloumi, asettele kauniiseen vuorojärjestykseen ja tuikkaa uuniin joko pidemmäksi aikaa n. 200 asteeseen muiden elementtien vaatiessa kypsennystä, tai valmistaessasi pelkästään tätä suoraan grillivastukselle alle hetkeksi kuumenemaan ja väriä keräämään. Se on siinä. Sikahyvää!

halloumikanaateria

Retikka on muuten englanniksi black radish.

16.5.2007

Punajuuripesto ja colakana

Filed under: Arkiruoka,Napot — Meri @ 11.52

Yhdistelmä on ehkä hieman erikoinen, mutta näin arkilounaaksi teki mieli kokeilla joitakin nopeita juttuja. Punajuuripesto on samettisen pehmeää ja ihanaa, kohtuumietoa, sillä valkosipulit keitetään juurien kanssa. Colakana syntyi pikaversiona, sillä “marinoin” eilen paistetun kanan rintafileen. Pääsisi varmasti paremmin oikeuksiinsa grillattuna alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta näinkin maustoi kivasti blancon kanan.

punajuuripesto

Punajuuripesto (Ruokalan ohjeen mukaan)

  • 2 punajuurta
  • 4-6 valkosipulin kynttä
  • 1-2 rkl pinjansiemeniä
  • 1 rkl parmesania
  • suolaa, oliiviöljyä

Keitä kokonaisia punajuuria ja valkosipulinkynsiä reilu puoli tuntia suolalla maustetussa vedessä tai kunnes ovat kypsiä. Kuori ja paseeraa tai soseuta sekoittimella (poista keitinvesi!). Paahda pinjansiemenet ja raasta parmesaania, lisää joukkoon öljyn kera. Mausta suolalla sopivaksi.

colakana

Colakana (Pastanjauhajien piripiri-cola-broileria mukaillen)

  • kanan rintafilee (tässä tapauksessa kypsennetty)
  • 0,25 dl öljyä
  • 0,25 dl coca-colaa (Polkkis saanee slaagin mutta Zeroa oli! :-D)
  • 1/2 rkl Heinzin ketsuppia
  • pippuria, suolaa
  • 1 tl paprikajauhetta
  • cayenne-pippuria

Paloittele file ja sotke marinadi joukkoon. Jätä jääkaappiin maustumaan ja ruoka-ajan saapuessa siirrä lautaselle pannun kautta tai suoraan, riippuen siitä, oliko file kypsä.

4.5.2007

Opin ja suklaan hakuun!

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 11.46

Apinakeittiön kokki lähtee nyt viikoksi reissuun Belgian maalle lisää alan oppia ammentamaan, ja elää toivossa, että samalla sais satsattua pienet suklaat ja muut sekä mahaan että kotimatkalle. Palataan ruokapöytään taas ensi viikonloppuna! Voikaa hyvin ja reilusti.

balsamicojuures

Ja olihan noita Pastanjauhajien balsamicojuureksia kokeiltava sitten ihan heti, ettei pääse kaskinauris, palsternakka ja porkkana pahaksi. Hyvältä maistui, etenkin nakka!

2.5.2007

Pinkki parisuhde (punajuuri-vuohenjuusto-lisäke)

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut — Meri @ 20.55

Onhan laajalti tunnettua, että punajuuri on vuohen erityinen ystävä, joten mitäs sitä platoniseksi selittelemään. Ostin punajuuret alun perin kaupasta punajuurisosekeittoa varten, mutta tässä vaiheessa, kun kilon pussista on jäljellä ehkä pari mukulaa, olen kokannut tätä lisäkettä kahdesti ja lisäksi jotakin muuta. Kyllä keitonkin vuoro vielä tulee.

punajuuri

Tämä nyt on oma versioni, ei juurikaan erilainen Oliivian luomuksesta. Kaunista on ja juurevaa. Itse käytin vuohenjuustona jostain ruoasta ylijääneitä kevytvuohiksen kuoria, jopa niiden kanssa ihanaa.

Punajuuri-vuohenjuusto-lisäke

  • kaksi punajuurta
  • hapankaalia
  • pieni pätkä kevytvuohenjuustoa
  • (kaskinaurista – itse lisäsin, mutta liitto lienee täydellisin ilman)

Kuori ja kuutioi punajuuret. Kuullota öljyssä keskilämmöllä hapankaalin kera, kunnes purutuntuma on sopiva ja murustele joukkoon vuohenjuusto. Juusto sulaa nopeasti hieman ja lisäke on juuston lisäämisen jälkeen valmis tarjottavaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Ilman vuohenjuustoa tämä lisäke sai potkua juustokuminasta eli jeerasta, silloin nauriin tilalla taisi olla porkkanaraastetta.

28.4.2007

Meirami kastikkeessa

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut — Meri @ 20.03

Kun kerran menin vahingossa ostamaan meiramia timjamin sijaan, niin olihan se kokeiltava. Sain hyviä vinkkejä ja niistä jalostui uupuneen ylimuulin arkinen versio soijarouhekastikkeesta pastalle. Vahinko oli sikäli onnellinen, että meirami on todella piristävä tuttavuus. Hajuvesimäisestä (omaan nenääni) tuoksusta huolimatta se oli mauste paikallaan.

soijameirami

Soijarouhekastike syntyi melko samoista raaka-aineista kuin muutamaa päivää aiemminkin. Meiramin lisäsin kastikkeen jo hauduttua ja vielä stailasin lehdillä. Koska en juuri pastaa popsi, keitin kastikkeen kaveriksi joululahjaksi saamiani hienoja makaruuneja, yhden kutakin väriä. Pastat on maustettu tomaatilla, kurkumalla, pinaatilla ja punajuurella. Eilinen pinaattipesto teki seuraa ja taas oli arki niin juhlaa.

meiramisoija2

En kyennyt olemaan kypsä ja raaskinut luopua rakkaistani vaan laitoin molemmat kuvat. Väri on terapiaa.

26.4.2007

Pinaattipesto

Filed under: Arkiruoka,Napot,Soosit — Meri @ 17.43

Tämän alkuperäisen reseptin kopioin Saara Törmän kasviskeittokirjasta Keittokomero ja huone. Joitakin modifikaatioita tarvittiin, jotta kaapista löytyneet aineet riittivät. Aivan ihanaa ja hauska kotoisaa! Edukkaampaakin kuin tuore basilika, tuo pakastepinaatti. Tässä alkuperäinen ohje, suluissa muutokset. Tein puolikkaan annoksen.

pinaattipesto

Pinaattipesto

  • 1/2 oliiviöljyä
  • 1,5 rkl kuivattua basilikaa (käytin pitsamaustetta)
  • 2 rkl kiehuvaa vettä
  • 1-2 valkosipulin kynttä
  • 150 g pakastepinaattia
  • 2 dl mantelilastuja (kalttasin tavan mantelit ja kuorin, lisäksi käytin pistaaseja)
  • 2,5 tl suolaa
  • 1/2 tl pippuria

Sekoita kiehuvan kuuma vesi kuivattuun basilikaan. Lisää muut ainekset ja surruuta masiinalla tarvittava aika. Ohjeessa mainittiin, jotta pelkän pastan kanssa tämäkin pesto pääsee oikeuksiinsa, itse soveltelin sitä tänään vihannesten (parsakaali, sipuli, paprika), herkkusienten, broilerinsuikaleiden ja kevyt-vuohenjuuston kanssa uunissa, päälle oli pakko ropsauttaa pinjansiemeniä kun kaapissa kerran oli. Hurmaavan valkosipulinen ja peräti kukkea maku.

pestokana

Tuli vielä mieleen, kun äsken kuulin tillipestosta, että pistäkää parhaat pestovinkit jakoon! Kaupasta saa ainakin punaista, sitäkään en ole itse tehnyt.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress