MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

22.11.2007

Soijarouhe rullalla eli Ylimuulin makit

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,haasteet,Maidoton,Soija,Sushi,Vegan,Vege — Meri @ 15.20

soijasushi

Kuten ehkä huomasitte, Apinakeittiössä meinasi käydä ohraisesti tämän kuun (lähes nimikko-)haasteen kanssa. Kokeneinkin rouhija menee vipuun, kun päätä ensin sekoitetaan Marskin hurmaavalla seuralla pikkujoulukekkereissä ja sitten lähdetään sähköjäniksenä tuumasta toimeen. Vaan eipä siinä, nuolin haavani pikaisesti ja tässä sitä taas ollaan, kiitos haasteen jo toinen soijarouheinnovaatio. Sikäli kohtalonomaista, että alkuperäinen ideani oli tehdä nimenomaan sushisovellus soijarouheesta. Nyt ei jäänyt sitten yksikään kortti käyttämättä.

Lähdin tuunailemaan ehdotonta suosikkiruokaani sushia tänään melkein aamuyöstä, kun en saanut enää kuuden jälkeen unta mielessä hurjina pyöriviltä rouhekeksinnöiltä. Yhtenä innoittajana ohjeeseen toimi pikkujoululahjastani paljastunut kookoskerma, kunniaa pukille! Muuten resepti on vain kierteisen ja nälkäisen mieleni tuotos, jonka hedelmät upposivat napaan ihan suitsaitsukkelaan. Maku on pehmeä ja täyteläinen, nämä makit sopisivat uljaasti jonkin suolaisen kalanigirin rinnalle. Osallistun siis marraskuun ruokahaasteeseen kahdella soijarouheisella makiversiolla, jos se vain sopii.

soyamaki3

MonkeyFoodin makit

Valmista ensin sushiriisi. Ohjeen voit luntata edellisestä sushipostauksestani, tuo resepti tuottaa ainakin omassa keittiössäni poikkeuksetta maukkaan ja koostumukseltaan oikeanlaisen riisin. Tein riisiä viidesosan ohjeesta, josta syntyi neljä makirullaa, kustakin noin kuusi palaa plus reunapalat, jotka aina hieman hajoavat.

Riisin jäähtyessä valmistele soijarouhe. Tämä määrä riittää tuohon neljään makirullaan.

  • 0,5 dl tummaa soijarouhetta
  • 1 dl kookoskermaa TAI 1 dl kaurakermaa + 4 tl kookosjauhetta (käytin jälkimmäistä)
  • suolaa

Kiehauta kerma ja sekoita siihen kookos, josset käytä valmista kookoskermaa. Itse käytin Soyjackin jääneen desin kaurakermaa, jonka päivitin kookoskermaksi etnokaupasta saatavalla kookosjauheella. Turvota rouhe kuumennetussa kermassa ja lisää hiven kiehautettua vettä, jos purutuntuma jää liian kovaksi. Mausta suolalla sopivaksi. Maku saa jäädä silti makeahkoksi.

Valmista sitten soijarouheesta kahdenlaisia makeja.

Soya Ginger

  • sushiriisiä
  • kookoskermaista soijarouhetta
  • pätkä porkkanaa
  • inkiväärimurskaa tai tuoretta inkivääriä raastettuna (tuoreen kanssa saa olla varovainen, todella vahvaa)
  • 1 norimerileväarkki

Kuori porkkana ja pilko se ohuiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta se makien rullausta varten bambumatolle. Levitä sushiriisi ohueksi kerrokseksi norille märin käsin ja jätä reunoihin noin sentin verran varaa. Painele pikkusormella lappeellaan keskelle riisiä vako. Asettele vakoon soijarouhetta koko pituudelta. Lisää sitten inkivääriä jälleen koko matkalle, oman makusi mukainen määrä. Inkivääri on kuitenkin enemmän mauste kuin täyte. Lisää lopuksi porkkanasuikaleet pitkin pituuttaan ja kääri maki kasaan. Jätä pötkö odottamaan toisten makien valmistusta.

soijamakit

sushiginger

Soya Chili

  • sushiriisiä
  • kookoskermaista soijarouhetta
  • sweet chili -kastiketta
  • pätkä kurkkua
  • norimerileväarkki

Pilko kurkku pitkiksi tikuiksi. Puolita noriarkki ja aseta bambumatolle. Levitä riisi, tee vana ja kaada siihen varoen sweet chili -kastiketta. Lisää päälle soijarouhe ja lopuksi kurkkutikut. Kääräise kasaan ja leikkaa kaikki valmiit makirullat paloiksi.

soyachili

soyachili2

Tarjoile hyvän soijakastikkeen ja wasabin kanssa, ja kuten olen nykyään oppinut, maut saa parhaiten esille kun palojen välissä napostaa palan sushi-inkivääriä eli garia.

soyamakit3

20.11.2007

Roll over, Mannerheim

Filed under: Eksotiikkaa,Sieniä,Soija,Uunista — Meri @ 22.03

Niin se taas kannatti, pienoinen joulunvietto. Ruokablogaajien kokkijuhla nimittäin näytti valon ja suorastaan haastoi kokeilemaan klassista liharuokaa törkeästi lihattomana. Ja hei hei hei, ruoka on killeri. Mannerheim, pyöri haudassasi, 2000-luku syö soijarouhevorschmackkia!

soijakki

Autenttiseen Marskin vorschmackiin tulee sekä lampaan- että vasikanpaistia enkä ole suoraan sanottuna edes moista maistanut, kemuissakin meni sivu suun sisältämänsä kerman vuoksi. Mutta vierestä seuranneena uskaltaisin sanoa, että koostumus on hyvin samankaltainen, pinta rapea ja ainakin tämä toimii järkyttävän hyvin punajuuren ja suolakurkun kera. Parasta soijarouheruokaa, joka muulin kurkusta on alas valahtanut. Helkkari, olispa joku lihansyöjä hollilla antamassa toisen mielipiteen!

Ohjenuorana toimi Marttojen tarjoaman Marskin vorschmackin ohje, jota skaalailin pienemmäksi ja kuittasin lihan rouheella. Muuten ainesosat ovat samoja lukuunottamatta sieniä, mikä veikin muulin katkeraan ansaan; tästähän tietysti piti tulla haasteruokapostaukseni, mutta SILLIHÄN ON KALAA! Nauran itselleni vahingoniloisesti. Naurakaa toki kanssani! Nyt voin ainakin nimetä tämän typerästi ensimmäisen ajatukseni mukaan. Soyjackkihan ei olisi haasteita voittanut.

soijakki2

Soyjack (kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkuun)

  • 2,5 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • 1 sipuli
  • 2 sillifileetä
  • 2 herkkusientä
  • suolaa, valkopippuria
  • 0,25 dl korppujauhoa
  • n. 1,5 cl konjakkia
  • 1 dl kauraruokakermaa (14%)

Lisäksi

  • etikkapunajuuri
  • maustekurkku

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä viitisen desiä vettä, liuota kasvisliemikuutio veteen ja iske soijarouhe sekaan turpoamaan. Tällä välin pilko sipuli ja huuhtele sillifileet (ihan purkista, sellaisia pieniä). Hienonna sipuli ja silli pieneksi joko tehosekoittimella tai veitsellä. Pilko sienet. Kaada soijarouhe siivilään ja valuta liiat nesteet pois.

Kuumenna pannu ja paista soijarouhe, sipuli, sienet ja silli voissa. Mausta tukevasti suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi korppujauho, kerma ja konjakki. Maistele sopivaksi. Kaada seos uunivuokaan ja paistele 20 minuuttia. Pilko punajuuri ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja tarjoile hieman jäähtyneen soyjackin kanssa. Levitä aterimesi ja ajattele Finlandiaa.

Pirtelöistä ja pikkujouluista

Filed under: Lätinää — Meri @ 9.43

Tämän aamun Hesarissa oli mieltäylentävä kuva ja kuvateksti. Juttu sinällään on kurja, mutta ei nyt kovin yllättävä; hampurilaisravintoloiden pirtelöistä yli neljännes on huonolaatuisia. Kuvassa Olli Pelkonen imee banaanipirtelöä vakavana ja kommentoi uutista: “Se panee miettimään. Toivoisin silti valikoimiin vadelmasuklaata.” Hillitöntä 😀

Hillitöntä oli ruokablogaajien pikkujouluissakin lauantaina, Martan armoilla kokatessa ja sittemmin Baker’sissa. Kuten raportoitu, meininki oli pääosin hurjan hilpeä ja välillä myös silkasti hurja. Aito pikkujouluiseen tapaan iltaan mahtui kiihkeitä tunteita, ei vähimpänä Välispiikin hurmaava liikuttuminen Suomen jalkapallomenestyksestä. Tantsulattiallekin päästiin ja kotimatka kuljettiin tyynessä lumisateessa hiljaiseksi dempatussa valkoisessa kaupungissa. Oih.

Aion muuten blogata Louhisaaren piiraat, jos jouluinen seurani minulle sen suo? [Edit: no enpäs blogaakaan! Ohje nimittäin löytyy jo Pastanjauhajilta. :-)] Itselläni ei ollut kameraakaan, että kuvienkin suhteen olen muiden varassa. Oli miten oli, pian Monkeyfoodissa taas porisee! Haastedediskin lähenee, kaik mukaan.

16.11.2007

Superpikauusinta ja arkiherccu

Filed under: Arkiruoka,Kana,Maidoton,Nuts!,Optimoidut,Uunista — Meri @ 15.34

koipireittä

Kah laitan tästäkin sanasen, vaikka ohje on lähes identtinen edellisen postaukseni kanssa. Käytin siis ohjeeseen tällä kertaa kaksi broilerin marinoitamatonta koipireisipalaa, tulee pienempi satsi eikä tarvitse sulatella kanaa. Helpompaa ja nopeampaa,  kun aina ei riitä aika muuhun. Jälkiruoaksi kasasin jälleen sulatettuja marjoja ja pähkinää, se vaan on niin hyvää. Broilerin ohje on alunperin Jamien, ja itse olen aistinut inspiraatiota Puolen kilon voikeittiöstä.

Täydellinen koipireisi (kahdelle)

  • 2 broilerin koipireisipalaa
  • sitruunaa
  • 3 laakerinlehteä
  • tuoretta basilikaa
  • tuoretta timjamia
  • valkosipulinkynsiä
  • oliiviöljyä
  • suolaa, pippuria

Uuni 225 ja vuoka sinne lämpenemään. Huuhtele koipireidet ja kuivaa. Vedä koipiin ja reisiin muutama viilto. Silppua tuoreet yrtit ja sullo ne nahan alle. Hiero koipireisien pintaan öljyä ja suolaa ja pippuroi sitten hyvin. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa sitruunasta kaksi lohkoa. Murenna laakerinlehdet pariin isoon osaan, jotta ne saa erilleen syömisvaiheessa. Ota lämmennyt vuoka uunista, kaada pohjalle hieman oliiviöljyä ja aseta sinne laakerinlehdet, valkosipulit, sitruunat ja koipireidet. Uuniin tunniksi.

Kolmen vartin kohdalla lisää vihannekset, jos haluat. Tällä kertaa pistin itse purjoa, punajuurta, sipulia ja lanttua. Punajuuri on edelleen suosikkini. Pidempään kypsyttelyä vaativat kannattaa viipaloida, nopeammin kypsyville sorteille riittää lohkominen.

Varo, ettet haukkaa sitruunaa! Itse haukkasin ja ehdin jo ajatella, että vähän liikaa sitruunaa näissä juureksissa.

marjapähkinä

Marja-pähkinäherccu (yhdelle)

  • 200 g pakastemarjoja (mustikat on parhaita, boysenmarjat ja marjasekoitukset kans hyviä, eikä muitakaan sovi ylenkatsoa)
  • haluamaasi makeutusta (hunajaa, sokeria, makeutusainetta, siirappia)
  • erilaisia pähkinöitä, siemeniä

Ota marjat sulamaan muutama tunti ennen ruokailua huoneenlämpöön, vaihtoehtoisesti voit sulatella niitä kattilassa vesitilkassa. Kaada marjat tarjoiluastiaan ja makeuta sopiviksi. Murskaa veitsellä päälle jonkinlainen pähkinäkombo, itselläni oli eilen para-, hassel- ja pecanpähkinää ja mantelia. Lisäksi ropsaus herkkuja pellavansiemeniä. Pellavansiemeniä ohjeissani viljellessäni tunnen itseni ihan siksi viime kerralla Top Chefistä pudonneeksi kilpailijaksi, joka aina ujosti huomautti ruokien vaikutuksista terveyteen ja suolentoimintaan 😀

15.11.2007

Kananaskelin kohti kokkiutta

Filed under: Arkiruoka,Kana,paleo,Uunista — Meri @ 17.55

Kokkius, tuo ruoanlaiton jaloin aste, läheni eilen piirun verran kun valmistin ensimmäistä kertaa ihan itse kokonaisen broilerin uunissa. Tähän saakka uuniboileri tai oikeammin kana liittyy lapsuuteeni, kun äiti teki sitä ihanan mehevää kotkoa, josta itse sain siistit rintapalat valmiiksi poimittuina. Olin kuitenkin voimaton, kun vastaan tuli Oliivian hehkutuspostaus otsikolla Maailman eniten täydellinen uunibroileri. Eettisen omatuntoni ääni vaimeni kuolauksen taa ja pakkasessani asui muutaman viikon jäänkova kana.

uunibroileri

Eilen pakastinpaikka vapautui, kun broileri muutti autuaammille metsästysmaille. Sitä ennen vietimme pikku kana kanasen kanssa ihanan illan ja kutsuimme juureksetkin mukaan! Ja meillä kaikilla oli niin muuu-kaa-vaa… Siitä osoituksena tämänpäiväinen hankintani ruokakaupasta; ostin näet broilerin reisikoipia tehdäkseni pienemmän setin ruokaa heti uudestaan. Koipireidet voivat sitten bondailla eilisen broiskun kanssa kanojen taivaassa, ties vaikka tämä olisi kauniin ystävyyden alku.

Täydellinen broileri Apinakeittiön uunista

  • pakastebroileri tai kana 1-1,5kg
  • tuoretta basilikaa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa, pippuria
  • oliiviöljyä
  • sitruuna
  • 4 laakerinlehteä
  • 6 valkosipulinkynttä

Lisäksi:

  • pari punajuurta
  • pari sipulia
  • pätkä purjoa
  • valkosipulia

Sulata broileri joko jääkaapissa (n. 20h) tai huoneenlämmössä (10-12h). Kuumenna uuni 225 asteeseen ja aseta uunivuoka sinne lämpemään. Silppua kourallinen tuoretta basilikaa ja tuoretta timjamia. Pese ja halkaise sitruuna. Murskaa laakerinlehdet. Litistä valkosipulinkynnet kuorineen.

Huuhtele ja kuivaa broileri talouspaperilla. Hiero vatsaonteloon suolaa (vaikka omaasikin, ainakin kanan). Yritä hellin sormin päästä kanan rintafileen ja sitä peittävän nahan väliin. Sullo paikkaan suolaa ja yrttisilppu. Työnnä päättäväisesti kanan vatsaonteloon sitruunanpuolikkaat, laakerinlehdet, valkosipulit ja hieman yrttiä. Tee koipiin kolme viiltoa ja työnnä tämänkin nahan alle hieman yrttejä. Hiero koko kana vielä läksiäislahjaksi oliiviöljyllä ja suolaa ja pippuroi ylt’ympäriinsä.

Ota vuoka uunista ja lorauta pohjalle oliiviöljyä. Aseta kana siihen kyljelleen ja nuketa uunissa viitisen minuuttia rusketuksen saamiseksi. Käännä toiselle kyljelleen ja toista. Käännä kana lopuksi rintapuoli ylöspäin ja paistele uunissa ainakin tunti, samoin kuin Oliivialla, oma broilerini oli valmis tunnin ja vartin päästä.

Kuori ja pilko sipulit lohkoiksi, kuori punajuuri ja viipaloi, leikkaa purjo renkaiksi ja irroita valkosipulinkynsistä kuoret. Kun kana on paistellut uunissa vajaan tunnin, ota se hetkeksi ulos ja lisää sen liemiin juurekset paistoajan lopuksi (n. 15-20min.). Kun broileri näyttää rapeakuoriselta, se on valmis syötäväksi. Eikä Oliivia liioitellut lainkaan, uunissa tehty kokonainen broileri on niin mehukasta ja maukasta, että makukokemukseen sulaa tyyppi kuin tyyppi.

uunibroileri2

Tuli juuri mieleeni, että viimeksi olen tainnut nautiskella uunibroilerista Tanskassa, jossa virolainen ystäväni Olga valmisti melko samantyyppisellä ohjeella ruokaa minulle parikin kertaa. Ruoka ansaitsee omassa skaalassani siten melkein lohturuoan arvonimen, ystävystyminen vieraassa maassa kun on kultaa kalliimpaa seuralliselle mielelle.

Vielä maininta, että punajuuri oli tässäkin hyvää, reisikoipisatsiin ajattelin lisätä myös lanttua. Kuvat ovat taattua “akku ei riitä esikatseluun” -digikameralaatua.

13.11.2007

Paleopannari eli muhkeat lätyt

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo,Välipalaa — Meri @ 22.45

Sen jälkeen kun Pastanjauhajat kokkasivat Marthan comfort foodia, olen tuumaillut, että mitä voisi olla suomalainen lohturuoka. Suklaa lienee ylikansallinen lohduttaja, ehkä pitsa ja pastakin, mutta mitkä nimenomaan kotimaisen kulttuurin ruoat hellivät loukattua, väsynyttä tai surullista mieltä parhaiten? Makaronilaatikko? Makkara? Lihis? Mitä sata ihmistä sanoo?

paleopannarit

Koska omaa mukavuusruokaani olivat lapsena peekän muusin lisäksi äidin letut (päälle pelkkää hienoa sokeria) ja teini-iän tuiverruksessa ystävän äidin plätyt (terveisiä Jennin äidille!), piti tilaisuuteen tarttua. Nimittäin tuunata pannuherkkuja ilman gluteenia, maitoa ja sokeria. Taas mentiin paleoliittisen ihmisen viitoittamaa polkua ja havaittiin se hyväksi. Eritoten Lihansyöjä oli ihan liekeissä mökki-illan jälkkäristä.

Pikaiset paleopannarit (n. 10 pikkulettua)

  • 2 munaa
  • 1,2 dl makeuttamatonta omenasosetta (esim. Piltti)
  • 1,2 dl pähkinävoita (ei maapähkinä, esim. cashew-)
  • (kanelia)
  • (vaniljauutetta)
  • kookosöljyä

Sekoita keskenään munat, omenasose, pähkinävoi ja haluamasi mausteet tasaiseksi taikinaksi. Lämmitä paistin- tai (pikku-)lettupannu ja paista kookosöljyssä pieniä paksuja lettuja (pancakes) molemmin puolin. Tarjoile vaikka itsetehdyn vadelmahillon, pilkotun banaanin, omenan ja kanelin, vaahterasiirapin tai lämpimien mustikoiden kera. Aaaaaah… Comfort.

Ja jos teilläkään ei ole cashew-voita ihan siinä hollilla, sitä on helppo itse valmistella. Lykkäsin ehkä pari kourallista casheweita blenderiin ja ajoin jauhoksi. Sitten lisäilin kookosöljyä aina lorauksen kerrallaan, kunnes seos muistutti sopivasti pähkinävoita. Ei mitään ongelmaa, vaikka määräkin oli sinne päin. Itse unohdin myös mausteet autuaasti kun toimin muistinvaraisesti, eipä haitannut. Veikkaan, että näitä toivotaan pian uudestaan 😉

Virittäytymistä soijataajuudelle

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vege — Meri @ 13.41

Kaikki mukaan: “Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, yli taivaan, päivät niinkuin varisparvi raahautuu. Mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin, etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä maaarraaskuuuuu…” Pikkusen ruokablokikaraookkea tähän alkuun niin saahaan elinvoimat kattoon. Mieltä valaisee hoilotuksen lisäksi valkoinen maa ja hyvä ruoka. Eilen nimittäin oli saatava, kyllä vain, PITSAA.

pitsa

Marraskuusta tietysti lauleltiin ihan noin vuodenajan kunniaksi, mutta myös marraskuun ruokahaasteeseen liittyen. Aiheenahan on tuo tosimiehen jauheliha eli soijarouhe. Virittelin itseäni rouheaan tunnelmaan täyttämällä [Edit 14.11.2007: no tulihan siitä sanomista kun en antanut krediittejä sille kelle ne kuuluu 😀 Pitsan siis valmisti armas Pihvinpurija, suurenmoiset kiitokset nälkäiseltä muulilta, joka itse laitteli kasaan oppariesitystä] pitsan soijarouheella ja papusekoituksella, joka on muuten aina vaan erinomainen yhdistelmä. Pohjaksi piti taikoa gluteeniton setti, tämä versio oli aika murumainen, mutta toimi kyllä, rapea lopputulos ja ihan maukas. Tavallisenkin pohjan saa valmistella.

Marraskuun pitsa

Gluteeniton pohja

  • 1 dl vettä
  • 15g hiivaa tai 2 tl kuivahiivaa
  • 2 rkl kauraleseitä
  • 2 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Jytteä)
  • 2 rkl öljyä
  • hiven suolaa

Lämmitä vesi tuore- tai kuivahiivalle sopivaksi ja murustele siihen hiiva, tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja lisää vesi. Lisää muut ainekset ja alustele sen verran kuin taikina siihen alustuu. Taputtele saman tien pitsapohjaksi ja anna kohoilla kymmenen minuutin verran. Taikinasta tulee yksi suurehko pitsa, ei ihan pellillistä.

Soijarouhe-paputäyte

  • 1 dl soijarouhetta
  • puolikas kasvisliemikuutio
  • purkki papusekoitusta (omassani oli kikherneitä, kidneytä, voipapuja ja vielä joitakin)
  • suolaa, pippuria
  • ketsuppia

Turvota tai keitä soijarouhe kasvisliemessä, n. 5 minuuttia. Puristele nesteet turvonneesta rouheesta ja viskaa lämpimälle pannulla papujen kera. Mausta suolalla, pippurilla ja roimasti ketsupilla. Levitä pitsalle. Lisäksi mitä haluat, meillä oli kirsikkatomaatteja. Päälle juustoa, Polar % toimi ihan mukavasti kun sitä höysti parmesaanilla mausteeksi.

Uuniin 250 ja sopiva rapeus, sitten vaan pistellään poskeen esim. television edessä möllötellen. Maukasta marraskuuta teille ja lauletaan taas!

11.11.2007

Libanonista, rakkaudella

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 20.36

libanon

Sieltä nimittäin saapuu tämä MonkeyFoodin tuorein kaunotar, joka on sukua aiemmin vierailleelle Ellenille. Kakun kauneus on enemmän sisäistä laatua, ainakin tässä mökin uunissa paistetun leivonnaisen tapauksessa. Maku on sitäkin hehkeämpi, pähkinäisen marenkikakun samanaikainen rapeus ja tahmeus hurmasivat sellaisenkin, joka ei yleensä pähkinöistä pidä.

Libanonin Ellen (gluteeniton marenkikakku) taiottiin isän kunniaksi, ja isän lisäksi se maistui viimeistä murua myöden muulle (laajennetulle) perheelle. Useimpien mielestä kakku oli jopa parempaa ilman ohjeistuksessa suositeltua suklaakastikelisää.

Ohje kakkuun on Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin kirjasta Libanonin makuja, joka on lainassa opinnäytetyöpariltani ja vain odotellut eetteriin pääsyä. Tämän benchmarkkasin kokeiltavaksi jo senkin takia, että se on gluteeniton. Tietysti myös pähkinäisyys vetää Muulia puoleensa magneetin lailla… Tiedättehän te, kun grammat eivät riitä ja kaupasta kannetaan kiloja. 😉

Kirjassa kakun nimi on Hienon rouvan kakku ja johdannossa kerrotaan libanonilaisten naisten rakastavan tätä kakkua. Eipä ihme. Alkuperäiskielellä nimi on Gateau el set lebnenieh, saan suorastaan kylmiä väreitä eksotiikasta. Tässä siis, olkaa hyvät, Rouva Ellen, Libanonista.

Ellenin eksoottinen sisar (kahdeksalle)

  • 10 munanvalkuaista
  • 270 g sokeria (vähensin ja käytin 2,5 dl)
  • 1,5 tl vaniljasokeria
  • 150 g kuorellisia manteleita
  • 100 g hasselpähkinöitä
  • 250 g tomusokeria
  • (tarjoiluun suklaakastiketta)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota SUURI pyöreä vuoka, muista käyttää esim. hirssihiutaleita jauhotukseen, jos haluat kakusta gluteenittoman. (Käytin täytekakkuvuokaa, joka riitti juuri ja juuri, vaikka kakku uunissa kohosikin yli äyräiden. Ei kuitenkaan valahtanut uunin pohjalle, marenki on niin kevyttä.) Murskaa pähkinät sopivaksi rouheeksi ja sekoita ne tomusokeriin isossa kulhossa.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon varovasti sekoittaen sokeri ja vaniljasokeri. Lisää valkuaisvaahto pähkinä-tomusokeriseokseen kevyesti käännellen. Kaavi massa lempeästi vuokaan ja anna olla uunissa puolitoista tuntia, kunnes pinta on rapea.

libanon2

Oman kakkuni pinta mustui jo paiston alkuvaiheessa, mutta sinnittelin ja annoin kakun olla täydet puolitoista tuntia kuumuudessa. Leikkasin mustuneen pinnan pois ja muutoin kakku oli täydellinen! Liekö mökkiuunin epätasainen paisto syynä, en tiedä. Foliolla kakkua ei voi päällystää, sillä se kohoilee alussa aika massiivisesti. Anna jäähtyä ja aseta tarjolle. Jos haluat, tee oheen suklaakastiketta. Ilmankin ihanaa huolimatta kraaterimaisesta ulkonäöstään.

Äidin signature-suklaakastike

  • 200 g taloussuklaata (Fazerin)
  • n. 1 dl kahvia (mieluummin alle kuin yli)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja sekoita joukkoon kahvi. Älä anna suklaan sulaa kokonaan, vaan jätä joukkoon sattumia. Tarjoa esimerkiksi kylmän vaniljajäätelön kera, jolloin kastike ja sattumat jähmettyvät ihaniksi paloiksi. Parasta suklaakastiketta mitä maa päällä kantaa, ainakin minulle. Olenhan kasvanut sen kanssa. 🙂

Itse suklaakastikkeen mestari eli äiti kuvaili kakkua järisyttävän hyväksi. Äidin sanaan voi luottaa, jos kakun kraaterimainen ulkokuori epäilyttää.

Mökkimenu

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Napot — Meri @ 19.51

Lähdettiin eilisten treenipikkujoulujen jälkeen piipahtamaan mökillä ja palattiin vasta tänään iltapäivällä isänpäivälounakselle. Mökillä oli märkää, mutaista, kodikasta ja mahtavan leppoisaa. Ohjelma koostui saunomisesta ja kokkauksesta nokkauni- ja löhkäyshöystöin (löhkääminen on sitä sohvan pohjalla tapahtuvaa velttoutta).

Ruokakin oli mielenkiintoista heti alusta saakka. Nautimme nimittäin tuloatriaksi PURKKIhernekeittoa! JOOJOO, sitä klassista, tosin luomuna. Sitä juuri, jonka poltin pohjaan ennen kuin minuun iski kokkikärpänen ja hylkäsin hernerokan vuosikausiksi. Lisämausteilla sinappia unohtamatta soppa maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Hernekeiton suomin supervoimin valmistelimme sitten illan mittaan ja saunomisen lomassa kaikenmoista purtavaa.

Alkupalaksi ja napoksi palsternakka- ja lanttulastuja. Näitä on tehty ennenkin. Pannu neloselle ja lämpimäksi, juures (mm. bataatti toimii hyvin myös) veitsellä lastuiksi ja pannulle. Annetaan oikein kuivahtaa, maustetaan suolalla ja paprikajauheella tai grillimausteella, kuten eilen.

lastuja

Lisukkeeksi öljyssä, suolassa, pippurissa ja valkosipulissa tunti-pari marinoitua tuoretta parsaa, joka viihtyi uunissa reiluhkon ajan ja oli mahdottoman mehevää ja maukasta.

parsaa

Broilerin koipireisiä, jotka viihtyivät uunissa parsojen kanssa myös marinoiduttuaan aikansa muistaakseni soijasta, Worchestershirestä ja ties mistä tehdyssä liemessä. Todella mainiota eikä lainkaan kuivaa, kuten kana joskus.

koipireisi

Lisäksi tarjolla oli uunissa tehtyä kuhaa, Lihansyöjälle lihaa ja salaattia. Jälkiruokaakin pisteltiin hyvällä halulla, siitä pian oma postaus! On se metsäilma ihmeellistä, hyvin se friskaa päätä ja niskaa kuten Aaro Hongan iki-ihanissa poikakirjoissa (Iloinen internaatti ja Riuska ratsuväki) sanottiin.

ateria

8.11.2007

Sitruunapiiras goes bananas

Filed under: Banaani,Cake&Cookies,Gluteeniton,Herkut,Maidoton,paleo,Piiraat — Meri @ 23.21

lemonpie

Sekaisin ei ole pelkästään sitruunapiiras vaan myös Muuli, joka on tänään suorittanut viimeisen tenttinsä, treenannut kovaa mikä on kivaa, syönyt maailman parasta sushia ja sashimia opinnäytetyöpartnerin huippuseurassa, juonut mahtavinta skumppaa evö (Carrington) ja saanut ensimmäistä kertaa koskaan keittiön “terveisinä” suklaakakkua!

Tässä vaiheessa olimme tilanneet jo laskut, mutta eihän kukaan tervejärkinen tahmeaan suklaakakkuun, vanhan ajan vaniljajäätelöön ja mansikoihin syle, posket punaisina repeilimme ja söimme, lähetimme keittiöön kiitokset ja hyvä että selvisimme ravintolasta kunnialla ulos. Vaikka mitä siitä kunniasta, yliarvostettua. Ravintorajoitukset romukoppaan! Ja ihan mahtavaa, opinnäytetyöprosessi sai arvoisensa lopun. Olen rakastunut.

Nyt kun on menty heittämällä ohi otsikon, peruutetaan vähän ja valmistetaan se piiras. Kyseessä on paleo-ruokavalion edustaja (kuten kokonatsjädekin), joka siis tarkoittaa, että ruokavaliossa jäljitellään paleoliittisen kauden ihmisen ruokailutottumuksia. Lyhyesti kuvailtuna paleossa syödään lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Sen sijaan maitotuotteita, viljoja, soijaa tai sokeria ei käytetä.

Piiraiden valmistus sujui hyvin siihen saakka, kun piti valmistaa täyte. Valmistin kuten ohjeistettu (puolikkaan annoksen tosin), mutta täytehän ei sitten hyytynyt koskaan, ei edes lepuutettuaan jääkaapissa koko ravintolaillallisen ajan. Onneksi tiukan paikan tullen sitä joskus syntyy jotain vielä parempaa. Eihän siinä mennyt kuin nanosekunti tuumatessa, kun jo kaivoin varabanaanin pakkasesta ja muokkasin sen blenderissä jäätelömassaksi, maustoin kanelilla Rosmariinin tapaan. Kaadoin siis sitrustäytteet viemäriin ja täytin kipot banaanilla.

Törkeän hyvää! Piiraissa maistui ihanan rapeiksi kärähtäneiden mantelipohjien lisäksi kanelinen banaani sekä hiven lime-sitruunaseosta. Toisen laitoin pakkaseen odottelemaan huomista. Ai että.

Pohja

  • 2,4 dl mantelijauhoa
  • 3 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • 4 taatelia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Sekoita ainekset blenderissä massaksi. Painele massa neljään muffinssipellon koloon pohjalle ja reunoille tai vaikka irtosilikonimuffinsvuokiin (käytin itse näitä, toimivat hienosti). Jos vuoka ei ole silikonia, voitele se tai päällystä leivinpaperilla. Lykkää pohjat uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes reunat osoittavat tummumisen merkkejä. Ota jäähtymään.

Valmista täyte. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, jos joku vaikka osaisi kertoa, mitä tein väärin tai oliko tällä missään vaiheessa mahkujakaan toimia? Perässä sitten bananasversio.

Sitruunatäyte

  • 6 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • raastettu sitruunan kuori (tai limen-)
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 munaa

Laita sitruunamehu, sitruunankuori ja hunaja kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia. Vatkaa munat kulhossa haarukalla rikki ja lisää seokseen vähitellen niin, että sekoitat koko ajan kunnolla, jotta täytteestä tulee tasainen. Siirrä jäähtymään. Kun täyte on hieman jäähtynyt, jaa se pohjakuoriin ja siirrä leivokset jääkaappiin tekeytymään. Tai tekeytymisestä en tiedä, mutta täytteen kuuluisi jähmettyä, mihin se ei ainakaan Apinakeittiössä alistunut.

bananapie

Joten;

Banaanitäyte

  • 2 Reilua banaania pakkasesta
  • kanelia

Anna banaanien hieman sulaa, aja blenderissä kunnes muodostuu jäätelönkaltainen massa. Mausta kanelilla, kaada torttupohjista sitruunalitku pois ja korvaa banaanilla. Sitruunatäytevälivaiheen saa skipatakin, mutta siitä saapi kauniimpia kuvia. Skål!

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress