Pidän kovasti matkustamisesta, siitä, että näkee uusia paikkoja, tapaa ihmisiä, kokee hajuja, makuja ja tunnelmia, nauttii auringosta tai juoksee raekuuroja karkuun, törmää toisenlaisiin treenikulttuureihin, alistuu suurkaupungin metrojen kiireeseen,  puhuu vieraita kieliä, tuntee hetkittäisiä yksinäisyyden ja erillisyyden tunteita, kaipaa kotiin, juhlii eksoottisilla tavoilla ja elää muiden arkea. Vieraissa maissa on toisaalta niin vierasta ja toisaalta taas kaikki on ihan samoin, ihmiset kun on ihmisiä kaikkialla.

Ja koska ihmisten kaikkialla täytyy myös syödä, aitoa elämää on helposti tarjolla ruokakaupoissa. Paitsi elävänä, myös kaupan hyllyillä vieraina tuotteina, kummallisina punnitsemiskulttuureina ja hämmästyttävinä yhtäläisyyksinä. Kuten loppukesän Ahvenanmaan fillarireissu osoitti, niinkin läheltä löytyy ihan erilaisia asioita ja sellaisia, jotka pitäisi täälläkin saada kauppaan. Brittein quornia oli ainakin hetkelliset suursuunnitelmat alkaa maahantuoda ja Maarianhaminan Robert’s Coffeen lime-rooibos-teetäkin haikaan edelleen eikä sitä täällä mistään saa. Ja sitten taas pikkuisen thaimaalaisen Phi Phi -saaren Kavlin valkosipulilehtileipä osoittaa, että maailma on niin pieni (ja söpö).

Englannista roudasin kotiin parin agave-nektarin ja sen yhden agave-siirapin lisäksi mielettömän hyviä vegesipsejä (niin, onhan perunakin vegeä, mut ohan nää nyt enempi, ei saivarrella siellä!) ja Green&Black’sin suklaita. Kirsikkasuklaata maistoin jo paikan päällä ja sen ihastuttava happamuus sai kiintymään tuotteeseen pala palalta niin, ettei ilman ollut kotiin tulemista. Että laukussa ei varsinaisesti ollut loppujen lopuksi piimää tai leipääkään, vaikka suklaahan on sorkkaeläimen käntty

Ja koska Polkkis on juuri harjoitellut valmistamaan pottulastui, laitan listalle seuraavaksi palsternakka-, porkkana- ja punajuurisipsit, pliis pyytää muuli!

Sitten jotain ihan muuta: Foodyn uusimpien postauksien listausta koskien sain aamulla s-postia, jossa kerrottiin ongelmien olevan tiedossa ja toivottavasti helpottavan, kun loppuviikosta julkaistaan Foodyn uusi versio. Sitä odotellessa, siis. Tuoretta toiminnallisuuttakin luvassa.

Viikolla juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäivää ihan noin arki-iltaisesti synttärikahvien merkeissä, mutta menussa ei ollut ainakaan näin tuutausarilla (2000-luku!) mitään arkista. Kaverini nimittäin halusi regressoitua takaisin onnellisiin lapsuusvuosiin neonväriselle kahdeksankymmentäluvulle. Ja tiedättehän te, mitä silloin syötiin; ainakin kaalisiiliin iskettyjä cocktail-tikkuja!

Suolapalana tarjolla oli tikkujen lisäksi munariisipasteijoita, jotkaovat myös autenttinen muisto shifonkihuivien vuosikymmenestä. 80-luvulla kaikki keittiöinvaasion tehneet lapset valmistivat lapsellisen helppoja kauralastuja samaan aikaan, kun heidän vanhempansa kuorruttivat mokkapaloja koulun myyjäisiin. Jos pöytään nostettiin kakku, oli se usein säilykemandariininlohkoilla koristeltu täyteunelma, Sacher tai marjainen kiillekakku. Näin itse luulen.

Menu oli mahtava ja illan ohjelmakattaus sisälsi nostalgisen Levyraadin. Mm. Tzooz Maikölin hempeät tahdit hellivät ruoansulatusta kun tuu mats mokkapalaa saivat aikaan makean yliannostuksen… Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen, olihan ne aiiiika hyviä!

Takuuvarmat mokkapalat (pellillinen)

• 3 munaa
• 2,5 dl sokeria
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2,5 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• 1,5 dl maitoa
• 150 g voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Sulata voi. Sekoita sitten jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon (optimaalisesti siivilöiden) kuiva-aineseos ja sekoita. Lisää maito ja sulatettu voi ja kaada seos pellille. Paista n. 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Nosta jäähtymään ja keitä sumpit. Kun pohja on kunnolla jäähtynyt, valmista kuorrute. (Jos pohja on vielä lämmin, se saattaa imaista kuorrutteen.)

Kuorrute

• 8 rkl kahvia (jämät siitä jota äskön keitit)
• 100 g voita
• 4 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
• n. 6-8 dl tomusokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita sitten kaakao, tomusokeri ja kahvi, lisää joukkoon voi ja vatkaa tasaiseksi. Kaada jäähtyneelle pohjalevylle ja levitä tasaiseksi. Koristele nonparelleilla tai kookoshiutaleilla ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja dingding, olet kasarilla!

Jos kuorrutteen määrä arveluttaa, voit puolittaa sen. En kuitenkaan suosittele. Omasta mielestäni mokkapaloissa tulee olla mehevä pohja ja reilusti päällystettä, turha niitä muuten on tehdäkään saati syödä.

Vielä pakko tiedustella, mitkä muut ruoat ovat jääneet teille mieleen 80-luvulta, kekkereissä ja ylipäänsä?! Ja pysy kanavalla; vielä tänään julistan Maaliskuun ruokahaasteen!

Eilisen kahdeksan tunnin syömättömyyden ja mahalaukun tähystyksen jälkeen tuntui siltä, että nyt on aika hankkia vähän tuoretta tummaa suklaata. Suuntasin suu ja nielu vielä puutuneina Stokkan karkkiosastolle ja tutkailin tarjontaa. Sveitsiläinen Lindt oli kaikessa hiljaisuudessa tuonut markkinoille 70-prosenttisia täytesuklaita, maidottomia! Sijoitin rahani kahteen: Cherryyn&Chiliin sekä Chocolate Mousseen.

Kun puudutus hellitti ja sain syödä, söin tietysti sushia Pienen suklaakerhon lounaskokoontumisessa. Jälkipalaksi nautimme C&C:tä. Kotona korkkasin Moussen. Törkeän hyviä, molemmat. Chili tosin ei maistu, mutta se ei menoa haittaa.

[Anteeksi kehno kuva, en jaksanut paneutua kun keskityin syömiseen.]

Aiemmassa postauksessa mainitut sokerittomat makusiirapit hakevat vielä käyttökohteitaan, vihjeet otetaan vastaan.

Joululahjaksi sain nämä ihanat marjajauheet, joita olen toistaiseksi hyödyntänyt aamutuorepuuron seassa, viehättävän makuisia. Yritän keksiä, mihin kaikkeen muuhun niitä voisi ripotella ja kerron sitten.

Kun Jokapäiväistä leipää esitteli hetki sitten kokkausvideosivuston I’m Cookedin, olin koukussa. Vietin saman tein hyvän tovin skannaillen kovin vaihtelevia reseptipätkiä ja haaveilin samalla joskus tekeväni omiakin vilmejä. Vähän hinkua hillitsi joidenkin opetusohjelmien tuottama myötähäpeän häivä, joka leijuu myös sen videon yllä, josta tänään kokkasin. Vaan ei korni esiinpano ruokaohjetta pahenna! Ja yksi elämänfilosofioistanikin on, että se ei oo noloo, jos sitä ei häpee.

Kyseisessä pätkässä, jota luonnehtisin pehmoruokapornoksi, valmistetaan  paradoksi: terveellinen suklaamousse. Que?! Kyllä. Hehkeän pariskunnan salainen ase on avokado eli yhdeltä nimeltään alligaattoripäärynä, kuten juuri jostain luin. Tartuin ideaan heti, sillä Vihreän enkelin ilmestyttyä elämääni tiedän, kuinka samettisen rakenteen tuo kermaisen vihreä malto luo.

Valmistus on helppoa sen jälkeen kun paikallistaa kaupastaan kypsän avokadon. Ja avot! Lopputulos oli pehmeän kuohkea, suklainen ja ihana, oikea hemmotteluherkku. Avokaadon sisältämä hyvä rasva, kaakaon terveelliset ainesosat ja kiiltävä koostumus hellivät mieltä ja mahaa. Lisäksi musse muistuttaa hämmästyttävästi perinteisempää sukulaistaan, sitä kermasta ja keltuaisista koottua. En enää ihmettele niin suuresti, miksi videolla huokaillaan kovin autuaasti.

Krokotiilimusse (yhdelle)

• 1 kypsä avokado (n. 150g)
• 0,6 dl lämmintä vettä
• 0,6 dl  kaakaojauhetta (van Houten)
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• 0,5 tl kanelia
• 0,5 rkl sitruunamehua
• makeutetta (esim. raakaruokosokeria tai mitä tahdotkaan käyttää)
• (pellavansiemeniä)

Puolita avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja hurauta sekaisin. Videolla joukkoon lisätään myös pellavansiemenrouhetta ja itsekin pidän pellavansiementen tuomasta purutuntumasta. Ne voi silti hyvin jättää poiskin. Säädä makeutta oman maun mukaan, mutta älä pelästy, jos maistat seosta ennen makeutuksen lisäämistä; lupaan, että sitruunan ja karvaan kaakaon maku muuttuu miellyttävän pehmeäksi suklaapilveksi.

Lusikoi valmis massa tarjoiluastiaan tai syö suoraan blenderistä. Katso samalla video, jossa tämä ruskea enkeli syntyy.

Niin rouheat pari päivää takana, että rakas Monkey on jäänyt ihan hunningolle. Mutta piankos sen turkki taas kiiltää ja silmissä on tuttu pilke. Perjantaina valmistuin siis toimintaterapeutiksi, jota juhlittiin asian vaatimalla vilkkaudella skumppaa säästämättä!

Lauantaina vauhti ei hidastunut lainkaan. Vuoden viimeisten GPP-treenien jälkeen suunta kävi kohti Hyvinkäätä ja hevostalleja. Vaikka juhlinnan jälkeinen väsymys lievästi painoi, kapusin urheasti Benjaminin selkään ja pistin parastani. Benkku oli Peppi Pitkätossun hevosen Pikku-ukon näköinen täplikäs poni ja laji lännenratsastus. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ratsastamaan ja vielä kauboina! Hilpeintä oli yrittää saada heponen seisahduksiin länkkärityyliin istunnalla ja sanomalla whoa. Nauratti niin kovasti ettei viesti tuntunut menevän perille Sitä paitsi Benkkukin oli varmaan juhlinut edellisenä päivänä, sen verran kovasti sitä sai ajaa eteen liikkeen aikaansaamiseksi.

Lännestä matkattiin kotiin ja suoraan itään eli ystävien luokse viettämään perinteistä venäläistä iltaa. Tänä vuonna tarjolla oli bortschia, blinejä erilaisin päälisin sekä mustikkakukkoa. Ensimmäistä kertaa ko. eventissä uskaltauduin syömään mätiä, ja alustavasti pidin enemmän muikun- kuin siianmädistä. Kahvin kanssa imailtiin port-viinin ohella kommentoija Matleenan vinkistä valmistamiani Nigellan fudgeja, joista pidettiin kovasti. Oli mieletöntä, kiitos J ja V ja kaik. <3

Että väsyneenä mutta onnellisena täällä keräilen kappaleitani ja koetan saada joulupuuhat pakettiin. Vielä olis listalla tanskalaisten uppopaistettavien (!!) kekujen valmistus ja pientä pakkaamista, sit leffaan relaamaan. Tämä postaaminenkin tuntuu vaativan ylimuulisia voimia, onneksi niitä on.

Valmistujaisiin äidiltäni tilaaman maailman parhaan voileipäkakun ohje seuraa heti, kun saan siitä tarkan version. Tässä vielä helpot ja herkut fudget. Issekkii maistoin maidosta huolimatta.

Tahmeat kuutiot (eli suklaa-pistaasi-fudge, Nigella Express, n. 64 kpl)

• 350 g tummaa suklaata (vähintään 70%)
• 1 prk/397 g (makeaa) tiivistemaitoa
• 20 g voita
• 150 g pistaaseja (kuorineen siis reilummin)
• (ripaus suolaa)

Paloittele suklaa. Kuori pistaasipähkinät ja murskaa ja pakastepussissa kaulimella mäiskien, jätä joukkoon isompiakin paloja. Laita suklaa, tiivistemaito ja voi paksupohjaiseen tai haudekattilaan. Jos pistaasisi eivät ole suolattuja, voit heivata myös ripauksen sitä seokseen. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä ja sekoittele, kunnes se on tasaista ja suklaa on täysin sulanut.

Sekoita joukkoon pähkinät ja kaada seos 23 cm suorakaiteen malliseen laakeaan astiaan. (Itse käytin kahta kaupan suurempaa foliovuokaa, sellaisia makaruunilaatikolle tarkoitettuja.) Anna jäähtyä ja siirrä sitten jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa fudge n. 3×2 cm paloiksi ja säilytä pakkasessa, josta ne ovat suoraan valmiita syötäviksi. Erityisen hyvin kuutiot sopivat kahvin kanssa.

Pakko blogata näitä ohjeita pois alta, kun muuten jäävät kokonaan. Ja sehän olisi sääli. Näitä tuoreimmassa Maku-lehdessä ohjeistettuja keksejä kokeilin pienen erän tulevaa viikkoa varten, joksi lupasin tehdä keliaakikollekin sopivaa snäkkiä erääseen tilaisuuteen. Keksit ovat aivan erinomaisia, rapeita mureita ja tuoksuvia. Joskus tuntuu muuten ärsyttävältä erikoisruokavalioon sopiviksi mainitakaan, kun joillekin se tarkoittaa toisen kastin kurmeeta. Mutta sitten taas, se on tärkeä tagi kun itsekin etsii ohjeita. Näistä pidettiin ruokavaliorajoista piittaamatta!

Ohje on lehdessä nimellä Daim-piparit, mutta itse käytin Brunbergin minttutoffeepaloja. Enkä keksi, mikä näistä pipareita tekee, että josko olis kekuja vaan. Eihän nimi kekua pahenna? Tai makua.

Kekut (n. 55 kpl)

• 200 g margariinia
• 2 dl sokeria
• 1 muna
• 2 rkl siirappia
• 4,5 dl gluteenitonta jauhoseosta (esim. Jytte)
• 1 dl kauraleseitä
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 ps eli 100 g Daim-rakeita tai muuta suklaata

Säädä uuniin asteita 180. Vaahdota sokeri ja rasva. Lisää muna ja siirappi hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja suklaa keskenään, lisää taikinaan. Ota taikinasta lusikalla kokkareita leivinpaperoidulle pellille ja painele jauhotetuin tai märin käsin ohuiksi kakkaroiksi. Paista kymmenisen minuuttia ja anna jäähtyä rauhassa.

Maidottomalla margariinilla ja suklaalla ohjeestä saa myös maidottomaan ruokavalioon sopivan. Maidottomia suklaita ovat monet tummat sekä esimerkiksi Wiener Nougat ja Mignon. Maidottomia ohjeita löytyy lisää blogista Mamman maidoton marjapiiras. Gluteenittomia reseptejä tehtailee toisinaan Mihako blogissaan Sitä sun tätä ja jos englanti taipuu, niin Gluten-Free Goddessia voi suositella.

Vaikka olen jo parin tunnin päästä matkalla Tukholmaan, olkaa huoleti, en jätä teitä soijarouhesushin armoille koko viikonlopuksi niin hyvää kuin se onkin! Pimeään on saatava suklaata. Ohje on simppeli variaatio tavan riisisuklaasta ja sitä voi viritellä ihan sen mukaan, mikä on määräävin mielihalu ja maustekaapin sisältö.

Quinoamuro-suklaa

• tummaa suklaata (käytin 86%, mutta käytä sellaista, josta itse pidät)
• quinoamuroja (tai riisi-, niitä valkoisia)
• mausteita, likööriä tms. itse käytin rommiesanssia
• peltisiä karkki- tai leivosvuokia

Sulata suklaa vesihauteessa miedolla lämmöllä. Kaada sopiva määrä quinoamuroja kulhoon ja päälle sula suklaa. Sekoittele ja lisää muroja, kunnes seos vastaa omaa käsitystäsi riisisuklaasta. Omasta mielestäni muroa saa olla reilusti ja suklaata lähinnä sitomassa, mutta jöötimpi suklaankäyttö on ehdottomasti sallittua.

Mausta ja siirrä peltisiin vuokiin ja sitten jääkaappiin jähmettymään. Suklaat irtoavat jähmetyttyään vuoista helposti ja tuovat märkään tunnelmaan sievoisen määrän siedettävyyttä. Vaan nyt tämä muuli lipeää laivalle karkeloimaan ja toivottaa timanttista velviä. Sayonara!

Lokakuun haasteraaka-aineena oli vihdoin suklaa, josta haaveilin jo kesällä. Silti tuo ruskea kulta tuotti rankasti päänvaivaa, etenkin, kun lukemattomat blogikokit taikoivat heti alkuun uskomattomia suklaaluomuksia. Ensin hauduttelin ajatusta jonkinlaisesta MonkeyFoodin nimikkokonvehdista (tai paremminkin simppelistä tryffelistä), sitten harkitsin suklaisia parapähkinöitä, elävän ravinnon piirasta jäädytetyllä suklaa-banaanitäytteellä sekä viimeisimpänä jonkinlaista mole-ruokaa.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Kunnes eilen, maatessani uskollisen sohvani uumenissa, maku vei äkkiä Italiaan ja suoraan ytimeen! Roccon pennepasta suklaa-sardellikastikkeessa oli juuri etsimäni aarre. Ja heti tänään puhalsi tumman suklaan myötätuuli kasaan aivan mielettömän alkuruoan; maku täyteläinen ja tulinen, rakenne sopivan rakeinen ja yhdistelmä kerta kaikkiaan ennenkokematon. Täydellinen ruoka, jolle kuva ei tee oikeutta. Ohje vain hivenen manipuloitu.

Suolainen suklaahaastaja

• 2 dl täysjyväriisi-pastaa tai penneä
• 1,5 rkl oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tuore chili
• 4 anjovisfileetä (käytin Herkun Sangiolaro-anjoviksia)
• 100g tummaa suklaata (70%, ghanalainen Reilun kaupan suklaa)
• 1 dl korppujauhoa
• pieni nippu tuoretta persiljaa

Keitä pasta kypsäksi ja valmista samaan aikaan kastike. Murskaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Pilko valkosipuli ja chili ja hienonna anjovisfileet. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä valkosipulia, chiliä ja anjoviksia. Kun valkosipuli on kullanruskeaa ja anjovikset hajonneet, lisää suklaa ja anna sen sulaa. Lisää sitten joukkoon korppujauhot ja sekoita. Kun pasta on juurikin al dente, valuta se ja lisää pannulle silputun persiljan kera ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa siltä seisomalta. Et pety.

Ettei mene ihan eläväksi pöperöksi koko puuha, tähän väliin pala makeaa. Ja tottahan toki juuri suklaata! Kuten tämän päivän lehti kertoi, tumman suklaan suosio on Suomessa kasvussa. Ja siihen lisäisin, että niin tumman suklaan, teen kuin punaviiininkin sisältämät flavonoidit suojaavat verisuonia. Myös mielenterveyttä, sanoisin, kohtuullisissa määrin.

Ensimmäinen kokeiluni suklaan maustamisen maailmassa sijoittuu itsestään selvästi iiseihin tryffeleihin. Kaivoin esiin perusohjeen jota sitten tuunailin erinäisin eliksiirein. Makuni olivat seuraavanlaiset:

• piparminttu ja pinjansiemenet
• kardemumma
• rommi ja macademiapähkinät

Minttuiset sekä kardemummaiset suklaamuhkut saivat koristeekseen vielä värikkään suklaanapin, jonka ylikansallista valmistajaa en halua tässä markkinoida. Pyydän saada huomauttaa, että nämä Valiojäätelöäkin nykyään hallitsevan suurvalmistajan tuotteet ovat päätyneet haltuuni täysin yllättäen ja pyytämättä. Ruokaa ei kuitenkaan sovi haaskata, siksi siis sillä näet nimittäin.

Suklaatryffelit

• n. 170 g tummaa suklaata (itse käytin 70% tai tummempaa)
• 2 keltuaista
• 2 rkl kermaa
• 2 rkl voita
• makuaineet

Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää siihen muut ainekset. Sekoita tasaiseksi, mausta ja jaa pieniin karkkivuokiin. Koristele jos siltä tuntuu ja siirrä jääkaappiin jähmettymään. Tällä lailla tehtynä konvehdit pehmenevät melko nopeasti huoneenlämmössä, jolloin ne voi nauttia lusikallakin, esimerkiksi sillä kultaisella, joka joillakin on syntyessään suussa.

Kaikista tuli hyviä, ei kai kermalla ja voilla voikaan pahasti pieleentyä, ja jokaisella maistajalla oli oma suosikkimakunsa. Kardemumman suhteen jatkan viilailua, siihen olen itse niin kovin ihastunut. Mutta herkkuisalle huviretkelle sulan suklaan maailmassa saapi pakata viinakaapistaan lähes mitä tahansa ja kaivaa kuivakaapistaan pähkinöitä, rusinoita, karkkeja, esansseja, kookosta, mausteita, siemeniä, vuohenjuustoa, muroja, hiutaleita tai hedelmiä. Kyllä sen sitten huomaa jos idea oli huono.

Ahvenanmaan reissun tuliaisissa oli sikäli reilu meininki, että toin niitä vain itselleni. Mutta se lienee sallittua, kun jokainen ostettu asia on lisälastia pyörän päällä, jota minä saan ajaa, niin myötä- kuin vastamäissä. Ahvenanmaan tuontiartikkelit ovat kaikki Maarianhaminan tuntumassa sijaitsevasta valtavasta marketista Kantarellenista, joka pitää valikoimallaan hyvin puoliaan Helsingin kauppoja vastaan. Muutoin Ahvenenmaalla on hiljattain suljettu monia pieniä puoteja, joka seikka teki meidänkin päivittäisestä ruoanmetsästyksestämme alituista seikkailua.

Ja eihän se olisi ollut reissu eikä mikään, jollei matkaan olisi tarttunut suklaata! Löysin nimittäin kaksi tummaa suklaata, jotka puuttuvat kokoelmastani: pistaasi ja vadelma. Lisäksi mukaan tarttui tumma suklaa, jossa on kaakaopavun paloja, varmaankin karamellisoituina kuten Maraboun vastaavassa. Sitä Marabounkaan ei muuten saa kai Suomesta, Tanskassa vain olen sitä maistellut. Hyvää.

Suklaita en ole vielä tietenkään korkannut, mutta odotukset ovat korkealla. Suklaan lisäksi olen mieltynyt miniatyyrituotteisiin, joista valikoitui laukkuun pienenpieni oliiviöljy. Pieniä ovat myös piparminttuaromin pullo sekä kookoksella kyyditetty seesaminsiemenpatukka. Mennessä ostin laivalta 40 grammaisen minisuklaalevyn, tummaa suklaata ja appelsiinia. Sitä ei luonnollisestikaan säästynyt kotiin kuvattavaksi.

Kun suklaat sitten pistelee vähitellen napaansa, on hyvä pestä hampaat mahtavalla minttusuklaahammastahnalla! Ystäväni, jotka tänään saavat toisensa, toivat sen Dubaista tuliaisena. Ihan erimainio tuote. Parasta pötkössä ovat myyvät tekstit Flavalicious ja Choco Loco, jotka tekevät hampaiden pesusta NIIN PALJON MUKAVAMPAA! Meiksi ainakin baunssaa ihan räpvideon starbana kun saa tätä kitaansa. Ja leegot hohtaa.